All pictures copyright by Frisian Gem unless mentioned otherwise

19.10.2014

Suru-uutisia ja jännitysmomentteja

Kesällä,  heinäkuun lopulla saapui suru-uutinen Retun (Frisian Gem Bastens Berthus, s. 30.10.2010) poismenon johdosta. Retulla oli ollut suussa verta vuotava haavauma, jolloin omistajat olivat vieneet Retun eläinlääkärille. Verikokeet paljastivat yllättäen koiran olevan vakavasti sairas, Omistajat päättivät päästää Retun kärsimyksistä Sateenkaarisillalle vielä samana päivänä eli  26.7.2014. Järkytyin valtavasti saatuani yllättäen viestin nuoren koiran kuolemasta, mutta vielä enemmän järkytystä ja suurta surua tapahtuma aiheutti varmasti Retun perheelle. Osanottoni vielä tätäkin kautta Paulalle ja koko perheelle!

Pari päivää sitten Retun omistajat saivat patologieläinlääkärin lausunnon. Obduktion päälöydös oli krooninen, voimakas munuaissairaus, renaalinen amyloidoosi. Tässä ns. kertymäsairaudessa munuaisiin kertyy jostain syystä runsaasti proteiinipitoista materiaalia, amyloidia, jonka seurauksena munuaisten toiminta häiriintyy. Lisäksi kroonisia tulehdusmuutoksia todettiin Retun tapauksessa useissa muissakin elimissä, kuten maksassa, keuhkoissa, suolistossa, haimassa, sydämessä ja virtsarakossa. Amyloisoodia on tavattu useilla kotieläinlajeilla. Sen tarkkaa syntysyytä ei vielä tunneta.

Kaikkein yleisin amyloidoosin muoto on nk. reaktiivinen amyloidoosi, joka syntyy systeemisen tulehdussairauden yhteydessä, jolloin verenkiertoon erittyvä tulehdusproteiini kertyy sisäelimiin. Retun omistaja olikin soittanut lausunnon saatuaan vielä patologieläinlääkärille kysyäkseen, olisiko sairaus/tulehdus voinut johtua suun haavaumasta/infektiosta (koska suussa oli verenvuotoa) tai mahdollisista hammasongelmista. Patologieläinlääkäri oli vastannut Paulalle, että mahdollisesti tämä on ollut alunperin tulehduksen syy, mutta Retun tapauksessa tulehdusmuutokset ja niiden syy jää nyt enää vain spekulaation tasolle. Myöskään mitään tiettyä bakteeria ei voitu näytteistä enää eristää.  Ja näinhän asia on; turha spekulointi ei hyödytä, ja kaikella on aikansa ja paikkansa. Retu sai viettää lyhyen, mutta hyvän elämän Paulan koirana.

Tiedetään, että joillakin koiraroduilla on esiintynyt myös ns. femiliaalinen amyloidoosi (tietyissä sukulinjoissa esiintyvä amyloidoosi), mutta tällä (kooikerhondje) rodulla sitä ei ole kuvattu tai todettu.

Kiitos Paula, että jaksoit kaiken surun keskellä katsoa tulevaisuuteen ja miettiä koko rodun terveyttä pitkällä aikavälillä antaessasi luvan ruumiinavauksen suorittamiseen kuolinsyyn toteamiseksi!

Muistamme Retua suurella lämmöllä ja rakkaudella





Paulan ottama kaunis kuva Retusta 




Retu 7-8-viikkoisena pikkuisena kasvattajan luona




Syttyi taivaalle uusi tähti,
Retu koiraenkelinä tästä maailmasta lähti.
Nyt saat juosta lailla tuulen,
vihreillä niityillä ajattomuuden.
Tuskaa, kipua, surua ole ei,
uni lempeä sinut Sateenkaarisillalle vei.
Hyvää matkaa pikkuinen,
täällä sinua ajattelen.

(Kirjoittaja tuntematon)




Villikkotyttö Vonne

Tämä neiti on nuoresta iästään huolimatta säkyttänyt minut jo kolmesti; ensin hän venähdytti liian rajuissa leikeissä jalkansa, josta onneksi selvittiin säikähdyksellä. Meno en edelleen kovaa, hypitään ja juostaan kuin salama, mutta koira käyttää kaikkia jalkojaan niin ravatessa kuin laukatessa tasapuolisesti vahvoin vedoin eikä mitään ongelmaa ole tapahtuman jälkeen ollut. Tässä varmasti pelasti Vonnen "treenattu" ja vahva lihaksisto. Jokin aika sitten oli jälleen vakava paikka Vonnen saatua usean maa-ampiaisen pistosta voimakkaan allergisen reaktion. Nopea hoito ja nestetytys pelasti tästäkin pinteestä.

Viime keskiviikkona Vonne oksensi aamuruokansa ja sen jälkeen alkoi jatkuva ripuli ja oksentelu. Vonne lopetti välittömästi sekä syömisen että juomisen, mikä oli ahneen kooikerin kohdalla vähän outoa mahataudista huolimatta. Annoin nesteen saannnin turvaamiseksi Nutrisal-eloktrolyyttiliuoksella terästettyä vettä Vonnen suuhun ruiskulla sekä Canicur Pro-ravintolisää suoliston tasapainottamiseksi. Vonne oli selvästi myös kivulias, joka näkyi mm. siinä, että se hakeutui "nurkkaan piiloon" tai sängyn alle, myös silmissä oli "outo" ilme. Kun tilanne jatkui samanlaisena vielä seuraavanakin päivänä, ts. koira ei  edes juonut omatoimisesti, ja kyse on pienestä rodusta (nestehukka syntyy nopeammin), lähdin torstaina jälleen Vonnen kanssa eläinlääkäriin.

Tutkimuksissa Vonnen yleiskunto todettiin hyväksi, mahan alueen pingoittuneisuutta lukuun ottamatta. Ajankohtaan sopi perinteinen mahatauti, jota syksyllä on tyypillisesti ollut liikkeellä. Konservatiivisen hoidon lisäksi (nestetytys, Tylosin-suolistoantibiootti, mahansuojalääke, kipulääke) eläinlääkäri otti esille mahdollisen suolitukoksen ja kehoitti lähtemään välittömästi uudelleen eläinlääkärille/päivystykseen, jos oksentelu jatkuu tai muita ongelmia ilmenee 24 h:n tunnin sisällä. Tällöin tehtäisiin tarkemmat tutkimukset (mm. röntgen, uä, verikokeet), mutta röntgen voitaisiin ottaa myös heti mahdollisen suolitukoksen varmistamiseksi. Näin jo sieluni silmillä meidät jälleen keskellä yötä päivystyksessä viikonloppuna, joten valitsin röntgenin. Mahdollista esille otettua leikkausta en halunnut edes ajatella, eivätkä eläinlääkäritkään pitäneet sitä enää kontrolliröngenkuvan jälkeen ainakaan ensisijaisena vaihtoehtona, vaikka siitä ensin puhuivatkin.

Röngenkuvissa ei havaittu röntgentiivistä vierasesinettä eikä varsinaisesti tukkeumaan liittyviä kaasukertymiä ohutsuolen alueella. Toisaalta esim. kankaat, narut ymv. eivät näy röntgenkuvissa välttämättä suoraan. Nesteytystä jatkettiin pari tuntia ajatuksena nesteen saavan mahdollisen tukkeuman (tai paksusuolen kaasukertymän) liikkeelle, jonka jälkeen otettiin kontrollikuvat.

Kontrollikuvien perusteella paksusuolessa oleva kaasu ei ollut edennyt toivotusti eikä jonkinlaisen röntgenharvan tukkeuman olemassa oloa voitu kokonaan pois sulkea. Lähdimme kuitenkin kotiin, ja ajattelin ostaa apteekista varmuudeksi risiiniöljyä, koska röntgenissä ei ollut näkynyt mitään terävää, mahdollisesti suolta vahingoittavaa vierasesinettä. Olin "salaisesti" päättänyt, että koiraa ei leikata :). Risiiniöljyä ei kuitenkaan suositeltu, koska koira oli pitkään ripuloinut. Olisin silti sitä tarvittaessa kotona antanut...




Pian kotiin saavuttuamme Vonne asettui keskelle olohuoneen lattiaa tikistelemään kovasti jotain ulos... Mies kehoitti viemää koiran nopeasti pihalle, mutta minä annoin Vonnen keskittyä toimitukseen rauhassa (maton siirsin sentään sivuun... :). Muutaman tosi pitkän minuutin ja erittäin kovan ponnistelun jälkeen lattialle pyörähti pieni, kivikova pallo, halkaisijaltaan hieman yli 2 cm. Pallukan lähempi tarkastelu suurennuslasin alla osoitti sen muodostuneen jostain villoista, erilaisista karvoista, hiekasta/kivenmurusista, ruohosta/kävynpalasista, narunpätkistä ym. partikkeleista, jotka yhdessä olivat muodostaneet kiinteän "tuotteen" suolen tukkeeksi. Siinäpä se! Ja suuresti helpottunut Vonnekin alkoi hyppelehtiä iloisena minua vasten ja juosta ympäri huonetta kuin sanoakseen, että "nyt päästiin taas takaisin päiväjärjestykseen".

Niinpä päästiinkin. Pitkähkö nestetys oli tehnyt tehtävänsä ja "huuhdellut" suolen tukkeena olleen isohkon möykyn liikkeelle ja ulos muutoin tyhjääkin tyhjemmästä suolistosta! Maha-antibiootin vaikutus alkoi myös nopeasti, oksennus/ripulointi loppui kuin seinään, ja pian Vonne oli sama villikkotyttö kuin ennenkin! Toistaiseksi annan kuitenkin hyvin nesteytettyä ruokaa vähemmän kerralla, mutta useamman kerran päivässä, jotta maha saa rauhoittua - vaikka koiralla on hirveä nälkä! Kyllä koira on viisas. Miksi kannattaisi syödä ja juoda yhtään mitään, jos suolistossa on jotain tukkeena? :)

Pari päivää otetaan vähän rauhallisemmin, eli remmilenkkejä, jotta eivät "suolet mene somuun" :) Kuva eiliseltä Helsingin shoppailu- ym. reissulta. Lopuksi Vonne pääsi katsomaan sorsia - kyllä oli "sorsalintujen houkuttelijakoirassa" pitelemistä!  :).



Ensi viikonloppuna pidettävä Seinäjoen näyttely jää nyt meiltä väliin jo pelkästään mahalääkityksen vuoksi. Toisaalta, tällä kertaa asia ei harmita, koska Vonne on karvaton. Ainoastaan harmittaa se, että Peetua emme nyt ensi viikoloppuna tapaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti