All pictures copyright by Frisian Gem unless mentioned otherwise

11.10.2018

Koira, jolle ei koskaan tapahdu mitään

Musken kohdalla otsikko pitänee jossain määrin paikkansa, mutta tänään Muske kävi elämänsä ensimmäisen kerran hammaskiven poistossa (Muske täyttää  kesäkuussa 10 v.). Tähän asti olemme pärjänneet kotikonstein. Musken hampaita on harjattu säännöllisesti (muutaman kerran viikossa lisäksi sähköhammasharjaa käyttäen), joten hampaissa ei ole ollut juurikaan hammaskiveä. Musken ikenet näyttivät nyt kuitenkin jotenkin turvonneilta ja yhdessä hampaassa vaikutti olevan "tummempi kohta", joten katsoin aiheelliseksi hoidattaa hampaat perusteellisesti.

Eläinlääkärillä Muske valloitti jälleen kaikki - sehän rakastaa eläinlääkäreitä, niiden asiakkaita ja kaikkia klinikoita! Ja jälleen kerran -hieman ylpeyttä ja iloa tuntien- tämäkin eläinlääkäri ihmetteli Musken hyvää kuntoa sekä iloista, ystävällistä ja nuorekasta olemusta ottaen huomioon koiran iän. Kerroin eläinlääkärille, että koira on tosiaan ollut hyvin terve kaikin puolin, ja synnyttänyt kaksi isoa pentuettakin. Muutama vuosi sitten Muskelta tyhjennettiin anaalirauhaset, mutta muuten ei ole eläinlääkärissä tarvinnut käydä rokotuskäyntejä lukuun ottamatta.

Muske hoidon jälkeen autossa matkalla kotiin

Eläinlääkärin silmämääräisen tarkastelun mukaan Musken hampaista näki, että niitä oli säännöllisesti harjattu, eli hampaat eivät olleet lainkaan niin huonossa kunnossa kuin kuvittelin, eikä  hammaskiveä ollut eläinlääkärin mukaan kovin paljon.

Muskelle tehtiin kuitenkin hammaskiven poisto sedaatiossa/iv-anestiassa. Hampaat saatiin valkoisiksi ja kiiltäviksi pelkästään ulträänilaitteella puhdistamalla ja hiontatahnalla kiillottamalla, muuta ei tarvittu. Muskella ei todettu myöskään esim. ientulehdusta tai mitään muutakaan hammassairautta, ja kaikki hampaat ovat edelleen tallella suorassa rivissä. Havaitsemani ikenien "turvotus" muutaman sivuhampaan kohdalla johtui eläinlääkärin mukaan siitä, että iän mukana ikenillä on taipumus jonkin verran laskeutua. Tämä on myös rotukohtaista, ja tiedän, että joillakin koirilla näin voi tapahtua jo hyvin nuorena. Klinikan käytänteen mukaisesti hampaat röntgenkuvattiin ennen hoitoa ja Vonnelle tehtiin ns. hammaskartta, jotta saatiin kokonaiskuva hampaista myös mahdollisia tulevaisuuden hoitoja varten. Myöskään röntgenkuvien perusteella hampaissa ei näkynyt mitään poikkeavaa - olipa hyvä uutinen!

Vonne hämillään - mikä Muskella on hätänä?

Aamuisesta hammashoidosta on nyt kulunut jo aikaa, ja Muske on palautunut ennalleen sekä syönyt, juonut ja ulkoillut normaalisti. Useamman tunnin ajan koira oli kuitenkin unelias ja tokkurainen hoidon jälkeen. Tullessamme puolen päivän jälkeen kotiin, Muske retkahti heti olohuoneen lattialle nukkumaan.  Laitoin sille villapeiton päälle, koska koira tuntui kylmältä, ja koirat, kuten ihmisetkin, ovatkin usein hieman viluisia anestesian jälkeen. Muskea ei ole myöskään aiemmin ns. nukutettu, joten seurasin sitä tarkoin, kuten Vonnekin! Vonne oli hyvin huolissaan Muskesta useamman tunnin ajan eikä halunnut poistua lainkaan Musken vierestä, vaan kävi usein haistelemassa ja nuolemassa Muskea. Välillä se tuli vikisten kertomaan minulle, että "siellä se edelleen makaa liikkumattomana peiton alla, mitä meidän pitäisi sille tehdä?" Vasta sen jälkeen, kun nostin Musken sängylle nukkumaan, Vonne rauhoittui itsekin päiväunille.

Vielä melkein unessa
Neljän tunnin iltapäiväunet sängyssä piristivät :) 


Säännöllinen hammashoito kannattaa aloittaa aivan pikkupennusta asti!


Jotta koiran hampaat pysyisivät kunnossa aikuisuuteen ja mieluiten tietenkin vanhuuten asti, pentu tulee totuttaa säännölliseen, päivittäiseen hampaiden hoitoon, jotta voidaan ajoissa ehkäistä ja todeta peruuttamattomat vauriot. Hampaiden puhdistamisen ohella koiralla voi tarvittaessa käyttää erilaisia suuhygieniatuotteita. Päivittäinen pureskeleminen on hyväksi; joko koiralle sopiva puruluu, pureskeltava ruoka tai esim. ydinluu (mikäli koiran vatsa kestää luita eikä ole vaaraa siitä, että se saa liian isoja, teräviä paloja kurkkuunsa). Pennun/koiran pureskellessa luita sitä ei saa jättää yksin tai vartioimatta em. syystä.  Jatkuva, grooninen ientulehdus voi aiheuttaa vakavien suusairauksien lisäksi monia muita vakavia sairauksia, koska suun bakteerit leviävät herkästi verenkierron mukana kaikkialle elimistöön, esim. maksaan, munuaisiin tai sydänlihaksiin/sydänläppiin. Monilla eläinlääkäreiden sivustoilla kerrotaan hammassairauksista, niiden enneltaehkäisemisestä ja hoidosta sekä hoidon puutteen vaikutuksista muualle elimistöön.

Mitä Vonnelle kuuluu?

Tätä on kysytty viime aikoina monesti -  Kiitos, Vonnelle kuuluu oikein hyvää! Edellisessä postauksessani jo kerroinkin käynnistämme eläinlääkärillä pian Vonnen keisarilileikkauksen jälkeen, koska epäilin leikkaushaavan ja/tai maitotiehyeiden tulehtuneen pahoin. Niin ei kuitenkaan onneksi ollut, vaan kyse oli massiivisesta maidontuotannosta/maidon paakkuuntumisesta, joka aiheutti koiralle epämiellyttävän olon. Emme voi myöskään tietää missä määrin koira osaa tällaisissa tapauksissa kaivata pentujaan etenkin, kun hormonituotanto ei kulje käsikkäin leikkausoperaation kanssa. Tämän vuoksi oletin, että Vonnen toipuminen saattaisi kestää pitkään. Kuitenkin, tasan viikon ja kahden päivän kuluttua tapahtuneesta Vonne kuitenkin palautui ennelleen hämmästyttävän nopeasti, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Hyvin pian leikkaushaavakin katosi olemattomiin. Lisäsimme päivä päivältä liikuntaa, ja keksin Vonnelle erilaisia virikkeitä ja toimintaa. En millään ollut uskoa, että toipuminen voi tapahtua näin nopeasti; koira oli puolessatoista viikossa aivan saman oloinen, kuin ennen astutusta ja tiineyttä -  aivan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan !? Nopea toipuminen on ollut suorastaan hämmästyttävää! Uskon, että osasyynä oli Vonnen hyvä peruskunto, "stabiili" psyyke ja iloinen/reipas "perusasenne".

Käydessäni tänään Musken kanssa hammashoidossa, eläinlääkäri (hän oli sama henkilö, joka  tutki ja hoiti Vonnea keisarileikkauksen jälkeen) kyseli myös Vonnen vointia ja sitä, olenko harkinnut tai tehnyt jotain päätöksiä Vonnen mahdollisesta uudelleen astuttamisesta, koska vastaavia tapauksia aina kuitenkin sattuu koirille eikä näihin läheskään aina löydy mitään syytä; ts. joko osa pennuista menehtyy tai kaikki menehtyvät. Sanoin hänelle, että mitään päätöksiä en ole sen asian suhteen tehnyt, sillä kysymys on kaksitahoinen; kumpi on tärkeämpi, koiran etu vai ihmisen halu tai tahto?  Koira ei voi päätökseen vaikuttaa, vaan ihmisen tulee tehdä tällaiset päätökset olemassa olevan tiedon perusteella, kuitenkin ensisijaisesti koiran edun ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin mukaisesti sekä viime kädessä rodun parhaaksi.

Keskustelimme aiheesta lisää, ja sanoin eläinlääkärille, että tarvitsisin runsaasti lisää tutkimuksiin perustuvaa tietoa ja lisääntymistieteeseen erikoistuneen asiantuntijan käyttööni, mikäli tällaiseen päätökseen ylipäätään voisin edes ajatella päätyväni. Eläinlääkäri sanoi, että hänellä on tiedossa asiantunteva eläinlääkäri, joka on erikoistunut lisääntymistieteeseen ja  tehnyt pelkästään tähän liittyvää tutkimusta ja praktiikkaa jo hyvin pitkään, koko uransa ajan. Ajatus tuntui ainakin lohdulliselta, sillä asiantuntijaeläinlääkäri osaisi todennäköisesti suorittaa UÄ-tutkimuksenkin niin, ettei paina hermostuneena anturilla väkisin herkässä tiineyden vaiheessa (jolloin istukat ovat vasta kiinnittymässä tai kiinnittyneet kohdun seinämään) olevan koiran mahaa (kohtua) kaksin käsin kuopalle näkemättä kuitenkaan mitään...!?

Asia ei ole nyt lainkaan ajankohtainen, mutta em. tieto ei tässä tapauksessa tuo tuskaa, päinvastoin! 😊


28.8.2018

Surullisia uutisia

Kolme päivää olen itkenyt, yrittänyt ymmärtää ja käsitellä asiaa, joka tuli eteen täysin odottamatta - Vonnen koko pentue menehtyi pentujen tultua maailmaan lauantaina 25.8. Tämän vuoksi pystyn vasta nyt tiedottamaan asiasta kaikille ilman liian rajuja tunnekuohuja.

Kuvassa Vonne n. 2 viikkoa ennen synnytystä:




Pentue oli erittäin odotettu, astutus onnistui suorastaan oppikirjamaisen hyvin ja Vonnen koko tiineysaika sujui myös hyvin ja ongelmitta. Fb-sivuilla ehdin jo pohtia, mahtaako Vonne synnyttää hieman myöhemmin, koska astutus tapahtui pregesteroniarvon ollessa vielä melko alhainen,  mutta ei - synnytys alkoi ns. normiajassa (63. tiineyspäivä) lauantaina iltapäivällä/illansuussa. Synnytyksen alkamista ei voinut olla huomaamatta, sillä "lainehtien" etenevät voimakkaat supistukset näkyivät Vonnen kyljissä hyvin selvästi. Pian tämän jälkeen alkoi ponnistusvaihe, ja Vonne ponnistikin useamman kerran pitkään ja erittäin voimakkaasti, mutta pentua ei vaan kuulunut. Totesin heti, että ainakaan polttoheikkoudesta ei voi olla kysymys, vaan jostain aivan muusta.

Pakkasin saman tien Vonnen omassa pedissään autoon ja mukaan lämpimiä huopia ja peittoja, kroonikkovaippoja, mikrossa lämmitettäviä jyvätyynyjä, pennuille oman kopan ymv. ja lähdin ajamaan Hattulan Evidensiaan. Soitin päivystykseen kortoakseni kiiretapauksesta, ja että olemme matkalla. Eläinlääkäri lupasikin odottaa meitä, eikä ottaisi muita potilaita sitä ennen. Saavuttuamme Hattulaan leikkaushuone oli jo valmisteltu.

Hattulassa tehtiin kuitenkin ensin nopeasti ultraäänitutkimus tilanteen kartoittamiseksi. Selvisi, että ainoastaan yhdet sydänäänet kuuluvat, ja nekin vaimeasti. Eläinlääkäri totesi, että leikataan välittömästi, jotta saisimme pelastettua ainakin yhden pennun. Vonnen kohdussa oli 3 pentua, joista kaksi oli jo jokin aika sitten kuollut. Kolmas pentu (uros) oli samankokoinen kuin kuolleetkin pennut, eli jokainen pentu painoi vain n. 100 g, 2 poikaa ja 1 tyttö. Pennut olivat hyvin samankokoisia ja -näköisiä, kaikki erittäin kauniisti ja tasaisesti värittyneet, kauniit päät, pitkät hännät ja jo mustahkot korvat - aivan kuin taitelijan luomia.

Vielä elossa olevaa pentua elvytettiin kaikin mahdollisin keinoin pitkään, vaikka eläinlääkäri totesi heti, että ennuste on huono. Pentuun pistettiin elektrolyyttiliuosta ja glukoosia, sitä hierottiin ja lämmitettiin jopa parin tunnin ajan, mutta ilman näkyvää tulosta. Imemisrefleksiä ei ollut lainkaan, vaikka Vonnelta tuli jo tuossa vaiheesta narkoosista huolimatta suorastaan suihkuten maitoa.  Pennun hengitys rohisi pahoin ja sydän löi vaimeasti. Lopulta tämäkin pentu menehtyi.

Miksi näin kävi?

Syitä voi vain arvalla. Ihmislapsen kohdalla äitiä seurataan tarkoin koko raskausajan verikokein, ultraääni- ym. tutkimuksin. Erikoisesti tarkastellaan sikiön vointia, mitataan pään/sikiön kokoa suhteessa raskausviikkoihin, kuunnellaan sydänääniä ja seurataan istukan tilaa ym., sillä istukan kautta syntyvä olento saa happea ja ravintoa, ja sitä kautta poistuvat myös kuona-aineet. Silti yhä edelleen syntyy myös lapsia ennenaikaisesti tai kuolee huolimatta lääketieteen huippuosaamisesta ja jatkuvasta kehittymisestä.

Keskosena syntynyttä koiran pentua ei voi kuitenkaan laittaa hengityskoneeseen eikä keskoskaappiin, kuten vauvoja. Mutta periaate on sama - istukalla on olennainen merkitys siinä, että ei synny keskenmenoja ja raskaus tai tiineys päättyy hyvin. Vonnelle keisarileikkauksen tehnyt eläinlääkäri totesi, että Vonnen kohdalla tämä onneton tapahtuma on istukkaperäinen, eli istukat olivat alun alkaen huonosti kiinnittyneet ja/tai irronneet lopulta kokonaan ainakin kuolleiden pentujen osalta. Sanoin eläinlääkärille, että eikö olisi tarpeen kuitenkin lähettää pennut Eviraan tutkittavaksi. Eläinlääkärin mukaan tämä ei ollut tarpeellista, koska hän pystyi päättelemään istukoiden perusteella kuinka oli käynyt. Sen sijaan Vonnen kohtu ja kohdun seinämät olivat vakuutusyhtiöllekin lähetetyn eläinlääkärin lausunnon mukaan täysin normaalit kaikilta osin. Tämän vuoksi kohtua ei ollut tarvetta leikkauksessa poistaa.

Kuinka tästä eteenpäin?

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että kasvatustyöni oli tässä. Olen ottanut tämän yllättävän raskaasti, vaikka kasvattajana minun pitäisi tietää ja ymmärtää, että aina ei kaikki mene kuten suunnitellaan. Tämä oli vasta minun 6. pentueeni alkaen vuodesta 2007 (ellei oteta huomioon hiljattain syntynyttä Musken tyttären Amaren pentuetta, joka tuli vain minun kennelnimelleni), joten kokemuksia ei ole paljon, ja ne ovat tähän asti olleet pääosin hyviä.  Evidensiassa eräs 25 pentuetta (!!!) kasvattanut kasvattaja kertoi, että hän on kokenut kaiken mahdollisen ja tietää, että mitä tahansa voi tapahtua eikä yksikään astutus tai synnytys mene saman kaavan mukaan tai edes synnyttävä narttu ei käyttäydy samalla tavoin kanssasisariinsa nähden, eikä kaikki ylipäätään mene oppikirjojen mukaisesti.

Tämä on kuitenkin varmaa

Mikäli joskus vielä astutan jonkin narttuni, oli rotu sitten mikä tahansa tai joku muu kuin stabij tai kooiker,  tiedän miten tulen toimimaan alusta asti. Käytin Vonnen tiinysultrassa tiineyden 28. päivänä eläinlääkärillä, joka lääkäri ko. lääkäriaseman verkkosivujen mukaan oli viime aikoina perehtynyt erityisesti lisääntymiseen liittyviin asioihin. Mennessämme vastaanotolle EL harmitteli heti turhautuneena, että miksi meille oli annettu väärä aika, sillä hän haluaa ultrata koiran aina 21. tiineyspäivänä - muuten ei näy enää mitään!? Lisäksi hän sanoi näkyvyyden olevan huonon, koska koiran pitkät mahakarvat häiritsivät tutkimusta (mahakarvoja ei kuitenkaan ajattu pois, jota heti hieman ihmettelin). Tutkimuksesta ei tullut oikein mitään; koira vaistosi tutkijan epävarmuuden ja kokemattomuuden (ja ärtymyksen?), joka puolestaan johti siihen, että EL yritti "puoliväkisin" löytää jotain, ja tutkimus kesti ja kesti...? Välillä olin jo niin sanotusti viheltämässä pelin poikki, sillä minusta tutkimusote vaikutti varsin kovakouraiselta tiinen nartun ollessa kysymyksessä - verrattuna aikaisempiin koirieni tiineystutkimuksiin - ja minulle jäikin tästä hieman epämääräinen olo pitkäksi aikaa. Loppulausuma oli, että pentuja oli tulossa enemmän kuin 1 tai 2, mutta tarkemmin oli vaikea sanoa, koska pennut olivat jo EL:n mukaan liian isoja, jotta niitä pystyi näkemään selvästi.

Käytin Vonnen myös myöhemmin ultrassa Evidensiassa, koska sillä oli kovan hellejakson aikana muutaman päivän ajan ripulia (jona aikana Vonne tosin joi hyvin, söi Royal Canin vatsaystävällistä murkinaa puuron tai riisin kera ahneesti ja oli pirteä). Halusin nähdä, että kaikki on hyvin pennuilla. Tuolloin todettiin, että pennnut voivat hyvin eikä tarvitse huolehtia, koska Vonne oli hyväkuntoinen ja pirteä koira eikä koira ollut lainkaan edes kuiva helteestä ja muutaman päivän mahataudista huolimatta.

Vonne kävi 1. tiinaysultrassa perjantaina, ja seuraavan viikon keskiviikkona Vonne oksensi kerran, ja sen jälkeen alkoi tuo edellä mainitsemani parin päivän ripuli, eli melko pian 1. ultrausyrityksen jälkeen, n. tiineyden puolen välin tienoilla (+ 4 viikkoa). Jälkeenpäin olen miettinyt, olisiko näillä kahdella asialla ollut jotain yhteyttä toisiinsa? Syntyessään kaikki pennut painoivat n. 100 g ja ne olivat muutoin (päällisin puolin) normaalisti kehittyneet. Painojen perusteella (verrattuna rodun keskivertopainoihin syntyessään) voisi maallikkona olettaa, että istukoissa olisi suunnilleen noihin aikoihin tapahtunut jotain, noin tiineyden puolessa välissä (koska leikkaavan eläinlääkärin mukaan syy tapahtuneeseen oli istukkaperäinen)...?

Olisin kuitenkin odottanut molemmilla ultrauskäynneillä tarkempaa analyysia siitä, miten pennut voivat tai tiineys on edennyt, tietoa istukoiden tilasta ymv., sillä kaikkina aikaisempina kertoina olin tottunut saamaan erittäin asiantuntevaa tietoa käydessäni narttujeni kanssa silloisella Mäntsälän eläinlääkäriasemalla Merja Dahlblomin vastaanotolla (nyk. Evidensia). Tosin olen täysin varma, että hänen veroistaan lisääntymistieteen huippuasiantuntijaa Suomessa tuskin on tai sellaisia on ainakin harvassa. Jo pregesteronitesteistä lähtien hän osasi kertoa, miten proge todennäköisesti tulee käyttäytymään (milloin ovulaatio on odotettavissa tai onko se jo tapahtunut), milloin kannattaa tehdä uusi testi, miten kannattaa toimia missäkin tilanteessa jne. - ja oli aina oikeassa. Tiineysultran suorittamiseen hän paneutui huolella ja suurella ammattitaidolla. Hän mittasi siköiden kokoja, kertoi istukoiden verenkiertovolyymistä ja tilasta, pentujen sydänäänistä/niiden rytmistä/voimakkuudesta - ja pentujen lukumääräkin osui aina oikein! Lisäksi kiireestä huolimatta (hänellähän oli paljon asiakkaita!) hän oli aina ystävällinen, rauhallinen ja keskittyi jokaiseen potilaaseen omistajineen intensiivisesti. Mukavia eläkepäiviä hänelle, vaikka tuskin hän kokonaan on malttanut jättää laajan tehtäväkenttänsä, ainakin luentoja hän varmasti pitää.

Minun näkemykseni mukaan ainakin kasvattajat ovat kiinnostuneita jonkin verran syvällisemmästä tiedosta viedessään astutetun nartun tiineysultraan ja maksavat mielellään tästä tiedosta. Melko vermasti he jo tietävät narttunsa tiinehtyneen, mutta haluavat saada muutakin tietoa, kuin pentujen (summittaisen) lukumäärän.

Eli mikäli vielä joskus tulee koiran astutus eteen, vaikka nyt en sitä usko, tulen varmistamaan hyvissä ajoin jo ennen kuin koira on astutettu, että minulla on käytettävissä yksi ja sama koiran lisääntymiseen perehtynyt asiantuntijaeläinlääkäri alusta loppuun asti! Koiran astuttaminen on kuitenkin monivaiheinen, pitkään harkittu prosessi ja siihen täytyy varautua tarkoin niin henkisesti kuin taloudellisestikin, joten myös rahoille tulee saada vastinetta. Vonnen keisarileikkauksen tehneelle eläinlääkärille ja hoitajalle suuri kiitos nopeasta ja asiantuntevasta toiminnasta ja osanottavasta, kiireettömästä tuesta, vaikka potilaita oli muitakin, ja paikalla oli vain 1 eläinlääkäri päivystämässä lauantaina!

Olen erittäin pahoillani myös sekä pentua odottavien ihmisten että Velmun omistajan ja kasvattajan puolesta, että näin kävi tällä kertaa.

Vonnen kuulumisia

Kotiin palattuamme lauantai yönä Vonne meni heti pentulaatikkoon ja haisteli joka paikkaa hyvin tarkasti, vaikka oli vielä aika tokkurassa anestesian jälkeen. Ehkä synnytyksen loppuvaiheissa pentulaatikkoon oli jotain haikuja jäänyt pennuista, vaikka mitään eritteitä sinne ei tullutkaan, eivätkä pennut sinne syntyneet. Voin vain kuvitella miltä vanhemmista tuntuu palata lasta varten kalustettuun  kotiin, mikäli he ovat menettäneet lapsensa. Sunnuntaina ja eilen purimme Vonnen kanssa yhdessä pentuja varten valmiiksi tehdyn tilan ja aitauksen ja veimme pentulaatikon varastoon.

Vonnen lämpö palautui heti leikkauksen jälkeen normaaliksi, eli 38 asteeseen, ja on siinä pysynyt. Myös paino on tällä hetkellä täsmälleen sama kuin ennen astutusta, 9,7 kg. Fyysisesti Vonne voi hyvin; ruoka maistuu normaalisti ja vatsa toimii. Eilen havahduin kuitenkin siihen, että Vonne läähätti koko ajan ja se vaikutti hyvin levottomalta ja kivuliaalta -  sekä alkoi tehdä jälleen omasta makuupaikastaan pesää pennuille!!!  Huomasin heti, että jotain oli vialla, kuten olikin - Vonnen mahan alusta oli tulikuuma, punainen ja turvoksissa. Luulin ensin, että leikkaushaava oli tulehtunut, mutta syynä olikin täpötäydet, kivikovat nisät ja pulleat utareet. Leikkaushaavaa tuskin enää näkyi paisuneiden nisien seasta, vaikka olin suihkutellut haavaa leikkauksen jälkeen kahdesti päivässä. Vein Vonnen nopeasti kylpyhuoneeseen (matkalle jäi pitkä maitojana!) ja suhkuttelin sen mahanalustaa n. 10 min lämpimällä vedellä puristellen varovasti nisiä. Pitkin iltaa painelin nisiä vielä lämpimällä, kostealla pyyhkeellä. Tämä auttoi nopeasti ja nisät pehmenivät. Tämä siitäkin huolimatta, että Vonne syö Kelactin-valmistetta maidontuotannon loppumiseksi sekä Metacam-kipulääkettä. Vonnea on käynyt kovasti sääliksi tukalan ja kipeän olon vuoksi, koska ei voi tietää kuinka paljon koira "ymmärtää" asioita, ja kärsii tietenkin em. olotilasta. Ainakin koira toimii hyvin paljon omien vaistojensa varassa, kuten tuo uudelleen pesän teon alkaminenkin osoitti ilmeisesti runsastuneen maidontulon laukaisemana.

Tänä aamuna oli sama tilanne, joten vein Vonnen Pälkäneelle yksityiselle eläinlääkäriasemalle - mahdollisen piilevän tulehduksen vuoksi. Eläinlääkärin mukaan leikkaushaava oli erinomaisesti umpeutumassa ja erittäin siisti. Ongelma oli siis nisät, jotka olivat yön jälkeen jälleen täynnä maitoa. Hänen mukaansa lämmin suihkuttelu parin tunnin välein on oiva keino! Lisäksi tulee välttää kovin energiapitoista ruokaa, ja myös hiilihydraatteja. Nyt Vonne syö muutaman päivän ajan Musken senioriruokaa :)  Nisiä ei kuitenkaan kannata kovin usein puristella ellei ole aivan pakko, sillä sekin stimuloi maidontuotantoa kuten pentujen imeminenkin.  Liikunta on myös erittäin hyvä lääke, ja olemmekin tänään vuoroin ulkoilleet ja suihkutelleet parin tunnin välein. Tilanne on nyt paljon parempi maidonerityksen suhteen! PS. Tämä eläinlääkärikäynti oli hieno kokemus monessa mielessä. Tästä tulee jatkossa meidän omaeläinlääkäriasema. Seuraavaksi vien todennäköisesti 9-vuotiaan Musken elämänsä ensimmäiseen hampaiden peruspuhdistukseen juuri tuonne :)

Muske tulee pian kotiin Teslan luota, ja ainakin reilun viikon kuluttua koirat pääsevät taas juoksemaan sielunsa kyllyydestä metsässä ja muuallakin. Muskella ja Vonnella ei ole ikinä ollut valeraskauksia - luultavasti juuri säännöllisen ja melko runsaan liikkumisen vuoksi. Luonto hoitaa :) Vonnesta olisi tullut hyvä emä, eikä pennuilta olisi ruoka loppunut.


25.7.2018

AMAREN PENNUT SAANEET UUDET, MUKAVAT OMISTAJAT!

Amaren pennut ovat lähteneet uusiin koteihinsa omistajiensa kanssa.  Liinu jäi syntymäkotiinsa Amaren ja Fiian kaveriksi ja omistajiensa iloksi. Tämä "sähinkäinen" on sähäkkä ja aikaansaava tyttö, joka on jo näyttänyt oman tahtonsa jopa joillekin rauhallisemmille veljilleenkin 😁

Toivotamme kaikille pennun omistajille hauskaa loppukesää (joskin hieman viileämpää...?), mukavaa yhdessäoloa uuden perheenjäsenen kanssa ja kaikkea hyvää myös jatkossa! Muistattehan, että mikäli eteen tulee mitä tahansa kysyttävää tai haluatte muuten voin kertoa kuulumisia, voitte milloin tahansa olla yhteydessä pentueen kasvattajiin/Amaren omistajiin Terttuun ja Juha-Pekkaan, kuin myös minuun rodun ja Amaren kasvattajana 😊 

Tässä nämä suloiset mustapäät sitten ovat omistajiensa kanssa. Ensimmäinen pentu lähti uuteen kotiinsa n. 7½ viikon ikäisenä, muut n. 8 viikon ikäisinä. Koirien yksittäiset kuvat on ottanut Mikko Ahti ©  ja oikein iloiset ja onnellisen näköiset "perhepotretit" JP Koskela ©.    

LIINU (Frisian Gem Amares Firecracker)


Liinu (Frisian Gem Amares Firecracker)

Fiia, Amare ja Liinu

AKU  (Frisian Gem Amares Fireball), Mikkeli


Aku  lähdössä kotiin :)

Aku (Frisian Gem Amares Fireball)


PEPE (Frisian Gem Amares Firestar), Helsinki


Pepe (Frisian Gem Amares Firestar)

Pepe lähdössä kotiin :)


BÖRJE (Frisian Gem Amares Firefly), Tampere


Börje (Frisian Gem Amares Firefly)

Börje lähdössä kotiin :) 


SILJA (Frisian Gem Amares Firekiss), Ilmajoki


Silja (Frisian Gem Amares Firekiss)

Silja lähdössä kotiin :)


LILY (Frisian Gem Amares Fireflower), Helsinki


Lily (Frisian Gem Amares Fireflower)

Lily lähdössä kotiin :)


WINSKI  (Frisian Gem Amares Firewings), Kirkkonummi


Winski lähdössä kotiin :) 

Winski (Frisian Gem Amares Firewings)

20.7.2018

VONNELLE JA VELMULLE ODOTETTAVISSA PENTUE!



Vonnen tiineys varmistunut

Kävimme tänään Vonnen kanssa tiineysultrassa, jolloin astutuksesta on kulunut noin 28 päivää. Eläinlääkäri totesi heti Vonnen nähtyään, että koiran isot, punaiset nisät ja pinkeä/kasvanut vatsanseutu kertovat jo varmuudella tiineydestä, mutta harmitteli kuitenkin sitä, että meille oli annettu viikkoa myöhäisempi ultra-aika, sillä hän tutkii tiinen nartun aina ns. vanhan tavan mukaan, eli viikkoa aiemmin, 21. päivänä astutuksesta. Hänen mukaansa tiineyden voi ultran avulla todeta myöhemminkin, mutta koska pennut ovat jo aika isoja myöhemmin (kuin 21.pnä astutuksesta), tarkempaa lukumäärää on vaikea todeta - ainakin hänen mukaansa.  Hän harmitteli myös, että Vonnen pitkät karvat mahan alla haittasivat tutkimusta, mutta ei kuitenkaan parturoinut Vonnen mahanalustaa. Aikoinaan Merja Dahlblom (häntä ja Mäntsälän eläinlääkäriasemaa on monesti ollut ikävä!) ajoi aina koiralta karvat mahan alta pois ennen tutkimusta.

Eli Vonne todettiin siis virallisesti tiineksi, ja pentuja näkyi EL:n mukaan "useimpia", mutta varmuudella ei osattu sanoa kuinka monta pentua on odotettavissa. Minulle riittää tämä tieto, sillä olen ollut jo pidemmän aikaa itsekin ollut käytännössä varma Vonnen tiineydestä. Pari viikkoa astutuksen jälkeen Vonne muuttui aivan totaalisesti, eli erittäin hellyydenkipeäksi (n. 15-16 päivää astutuksesta). Samoihin aikohin (tai vähän sen jälkeen) kiinnitin huomiota siihen, että meidän Muske nuuski monta kertaa päivässä Vonnen peräpäätä tarkasti, mitä se ei aiemmin ollut tehnyt - paitsi ehkä juoksujen aikana. Yhtenä päivänä Vonne oli hieman huonovointinen ja yökkäili muutaman kerran, mutta ei oksentanut. Noin viikko sitten huomasin Vonnen nisien turvonneen (+ 3 viikkoa astutuksesta), ja nyt ne kaikki 9 nisää ovat jo tosi punaiset ja entistäkin isommat, kun astutuksesta on kulunut melkein 4 viikkoa.

Eli tuli sitten pentuja enemmän tai vähemmän, pennuilla on ainakin vaihtoehtoja mitä tulee nisiin, ja ainakin minun mielestäni monessa mielessä mukavat vanhemmat. Alla olevassa kuvassa Velmu ja Vonne 1. astutuspäivänä. Astutus sujui molempina päivinä 23. - 24.6.18 hämmästyttävän sutjakkaasti ja luonnollisesti huolimatta siitä, että Vonne oli ensikertalainen. Näin ollen pentujen odotetaan syntyvän +-/keskimäärin 25.8.1918. Oman kokemukseni mukaan astutukseen vaikuttaa myös koirien omistajien hyvä yhteystyö, kuten tässä tapauksessa, sillä kun astutuksen optimaalinen aika on käsillä, molempien koirien omistajien täytyy voida varata riittävästi aikaa astutukseen ja muutoinkin "vihkiydyttävä" tapahtumaan huolella -  huolimatta siitä, että he olisivat jo ehtineet sopia mahdollisista muista menoista ko. päivinä. Kiitos Anna kuin myös Maria ja Henri Musken hoitamisesta viikonlopun ajan.

Velmu ja Vonne. Kuva: Aila Murto




Hauska lisä tiineyden seurantaan:

Minun oli pakko todistaa myös tämän fb:ssa jakamani linkin/artikkelin todenperäisyys omalla kohdallani, jossa väitetään nartun tiineyden näkyvän koiran ikenistä. Eli kriittinen päivä, jolloin koiran ikenissä pitäisi näkyä muutoksia, on 21. pvä tiineydestä (vaihteluväli 21. - 24. pvä tiineydestä).

Aloitin Vonnen ikenien seuraamisen ihan huvikseni n. 16. pvä astutuksesta. Vonnen ikenet olivat tavanomaisen punertavat.  Kun artikkelin mukainen h-hetki lähestyi, eli kun astutuksesta oli kulunut 21 päivää, ne olivat edelleen punaiset, ja määrittelinkin jo artikkelin jutun feikiksi. Uteliaisuus kuitenkin voitti ja jatkoin tutkimusta, ja tosiaan, Vonnen ikenet olivat 22. - 23. päivän aamuna aivan selvästi valkoiset tai huomattavasti valkoisemmat kuin ennen. Seurasin ikeniä vielä pari päivää, ja niinpä ikenet olivatkin taas muutaman päivän kuluttua entisenlaiset, kauniin punertavat :) Eli olisiko sittenkin niin, että noin viikko sitten veri olisi "hulahtanut" Vonnen ikenistä(kin) sinne nisiin, jotka huomasin punertuneen noihin aikoihin. Periaatteessa voi olla myös niin, että ikenien valkoisuus näkyi Vonnella vasta 22.-23. päivä sen vuoksi, että astutus tapahtui progesteroniarvon perusteella pikemminkin hieman ennemmin kuin myöhemmin.  Kannattaa kokeilla ja olla kärsivällinen..., tai sitten luottaa perinteisiin merkkeihin tiineydestä ja käydä ultrassa - joka sekään ei ole aina 100%:n varmaa, ainakaan mitä tulee pentueen kokoon :)

Tietoa odotettavissa olevan pentueen vanhemmista, Vonnesta ja Velmusta

UROS: Velmu Kuusipeuran Loria Aslan Velmu

Linkin takaa löytyy Velmun sukutaulu sekä terveys-, koe- ja näyttelytiedot. Velmu on komea, mukavaluonteinen, aktiivinen ja iloinen poika, jonka kanssa on harrastettu hyvällä menestyksellä mm.mejää sekä agilityä. Velmu on myös FI-MVA. Velmun omistaja Anna Mattila on lupautunut antamaan tarvittaessa mielellään lisätietoa omistamastaan uroksesta, Velmusta.

Velmu (Kuusipeuran Loria Aslan Velmu). Kuva: Aila Murto

Velmu (Kuusipeuran Loria Aslan Velmu). Kuva: Anna Mattila


NARTTU:  Vonne Frisian Gem Chris Chevonne

Vonnen sukutaulu ym. tiedot myöskin linkin takana. Olen joskus sanonut, että Vonne ja Velmu muistuttavat tyypeiltään hyvin paljon toisiaan..., se jääköön katsojan arvioitavaksi. Vonnen luonteesta on käytetty mm. mainintoja, sähäkkä, iloinen, toimelias, ystävällinen ja avoin. Vonnenkin kanssa onkin ollut helppo matkustaa esim. näyttelyissä ulkomailla kuin myös kotimaassa, joista on ollut seurauksena useamman maan MV-titteli.. Agilityn alkeiskurssi käyty, mutta se ei johtanut harrastamiseen (todennäköisesti omistajan kykyjen puuttumisesta johtuen!), mutta aivan alussa oleva mejä-harrastus on tarkoitus virittää uudelleen käyntiin pentueen jälkeen näyttelyharrastuksen ohella.

Vonne (Frisian Gem Chris Chevonne). Kuva: Aila Murto

Vonne (Frisian Gem Chris Chevonne). Kuva: Aila Murto


Yhdistelmän sukutaulu.

Mikäli olet kiinnostunut kooikerhondje-pennusta, rodusta ja/tai tästä yhdistelmästä, otathan ystävällisesti yhteyttä saadaksesi lisätietoa: Aila Murto/Frisian Gem: aila.murto2[at]gmail.com.

t. Velmu ja Vonne

Velmu. Kuva: Aila Murto

Vonne. Kuva: Aila Murto





15.7.2018

Amaren pennut 7 viikkoa

Aika kuluu nopeasti, ja Amaren reippaat ja suloiset pennut ovat jo saavuttaneet 7 viikon iän. Kaikki pennut ovat saaneet erittäin mukavat kodit, josta olen Amaren omistajien puolesta kuin itsekin hyvin iloinen. Peruutuksen vuoksi ainoastaan yksi pentu on tätä kirjoitettaessa vapaana.



Kuva/copyright: Mikko Ahti



Pennuista otettiin ammattimaiset valokuvat eilen, 14.7.  Alla jokainen pentu kuvattuna erikseen. Hienot kuvat on ottanut Mikko Ahti ©


Frisian Gem Amares Firecraker (pinkki panta) 

Frisian Gem Amares Firekiss (punainen panta)

Frisian Gem Amares Firestar (sininen panta)

Frisian Gem Amares Firewings (turkoosi panta)

Frisian Gem Amares Fireflower (vaal.punainen panta)

Frisian Gem Amares Firefly (vaal.sininen panta)

Frisian Gem Amares Fireball (vihreä panta)


Eivätkä kuvat vielä loppuneet! Kuvaaja edelleen copyright/Mikko Ahti:



























Terttu ja Juha-Pekka ovat kasvattaneet Amaren ja Fiia-tolleri "tädin" kanssa kauniin, tasapainoisen ja onnellisen oloisen pentueen. Mestarisuoritus! 💗