All pictures copyright by Frisian Gem unless mentioned otherwise

16.9.2020

EDDIE LÄHETTÄÄ KUVATERVEISIÄ!

Eilen sain Elinalta ja Tomilta aivan upeita kuvia Karlan yhdestä veljestä, EDDIESTÄ (Frisian Gem Georges Enyon Vennor)! Kuvat on ottanut E. Koivisto. Eddiestä on tullut todella komea poika, vaikka ikää ei ole vielä kuin 10 kuukautta! Olen näkevinäni kuvissa myös jotain Karlaa, mutta eihän se ole ihme, sillä jo pentujen synnyttyä ihmettelin sitä, kuinka ihmeen samannäköisiä- ja tyyppisiä kaikki 4 pentua voivatkaan olla!!! Vaikka pentue ei ollut kovin iso, oli aivan pakko laittaa niille jossain vaiheessa eriväriset silkkinauhat kaulaan! Eläinlääkärilläkin todettiin mikrosiruja laitettaessa, ettei niitä muutoin erottaisi millään!

Paljon kiitoksia kuvista! Saamani iloiset uutiset hienojen kuvien kera todella piristivät muuttolaatikoiden keskellä, kiitos siitä! 😍. Tänään päätin  rohkeasti kurkistaa ensimmäisen kerran ulkovarastoon...😱😆, joka on sinänsä ihan oma, iso projektinsa!


EDDIE 10 kk (photos/copy E. Koivisto)







15.9.2020

KARLAN ENSIMMÄINEN NÄYTTELY

Karlan ensimmäinen virallinen koiranäyttely oli 30.8.2020 Riihimäellä. Ihan ei mennyt näyttely nappiin, joka johtui monesta syystä. Koko päivän satoi (ulkonäyttelyissä ei saa sataa 😆), Karlalla oli elämänsä ensimmäiset juoksut meneillään ja vieläpä ns. parhaat päivät juoksujen kestettyä jo noin 2 viikkoa. Tässä mielessä, eli juoksujen pituuden suhteen, Karla on tai näyttäisi olevan kuin Muske. Vonnellahan juoksut eivät kestä pitkään, ja jo 7. päivänä juoksujen alkamisesta alkaa Vonnella jo olla kiire, jos aikoo miehelään mennä!

Kuvia en ottanut näyttelyssä yhtään, vaan kiirehdin takaisin kotiin siivoamaan (Muskella ja Vonnella karvanlähtöaika), koska illalla oli taas tulossa asunnon katsojia (asuntoni oli myynnissä). Ja taisi minua pikkasen harmittaakin, koska Karla sai näyttelyssä laatuarvostelun EH, joten luikahdin vähin äänin kotimatkalle Karlan kanssa. Ehkä omistajakaan ei ollut parhaimmillaan kiivaan asunnnon myyntirumpan keskellä. Kamerakin jäi kotiin, mutta laitan tähän väliin joitakin tänään napattuja kuvia Muskesta, Vonnesta ja Karlasta.

Tässä näyttelyarvostelu kokonaisuudessaan (tuomari Helin Tenson, Viro/Suomi): "Hieman kookas ja raskas. Kaunis pää ja oikea-asentoiset korvat korvakoruineen. Pitkä, luisu lantio. Alaskiinnittynyt häntä. Niukat etukulmaukset. Hyvät takakulmaukset. Runko vielä kehitysvaiheessa. Hyvä turkki ja kirkas väri. Riittävä askelpituus." Laatuarvostelu: EH


Yllä olevassa kuvassa äiti ja tytär, Vonne ja Karla tänään kuvattuina

No niin, tässä tulee sitten "seli-seli -osuus": Eli emäntä ei ilmeisesti ollut parhaimmillaan asuntorumpan/myynnin ja uuden asunnon etsimisen ja oston takia, eikä myöskään Karla juoksujen tärppipäivinä - Karlaa kiinnosti kovasti kehästä juuri poistuneiden uroskooikereiden hajut, ja nenä viisti maata, vaikka olemme harjoitelleet kehäkäyttäytymistä paljon. Eihän siinä nuuskiessa mitenkään etukulmauksetkaan näy. Muutoin Karla oli kehässä ja sen ulkopuolella OK, mutta ajatukset oli ihan jossain muussa kuin esiintymisessä tällä kertaa.

Karla vaikutti kehässä tosiaan hieman kookkaalta, vaikka sen sekäkorkeus ei ole kuitenkaan mitenkään "ylimitoitettu". Monesti mitattu Karlan säkä on n. 38½-39.  Äitinsä Vonnen säkä on n. 37-37½, Vonnen äiti Antje oli n. 38 ja Antjen äiti Finja n. 36 cm. Eli eroavaisuuksia koon suhteen rodussa esiintyy. Kaikki Karlan kilpakumppanit Riihimäellä sattuivat olemaan pienehköjä narttuja, muistaakseni joku kertoikin narttunsa olevan 35-36 cm. Siihen nähden Karla oli kyllä poikkeus, ja se pisti varmasti tuomarin silmään.

Stabij-Musken säkä on 52 cm, ja onhan siinä sentään eroa suhteessa Karlaan - kuten kuvasta näkyy! Pieneltähän tuo Karla jopa näyttää Musken rinnalla, eikä se vaikuta poikkeavan suurelta äitinsäkään rinnalla 😏 Kooikerin rotumääritelmää tutkaillessa huomaa, että rodussa on eroavaisuuksia niin koossa kuin muillakin osa-alueilla: Kooikerhondje, rotumääritelmä

Tänään otettu kuva myöskin Muskesta ja Karlasta; toinen on 52 cm ja toinen n. 38,5-39. Muske on isohko narttu, mutta kuitenkin "sopivan kokoinen" rotumääritelmän mukaisesti. Alla vielä pari kuvaa Muskesta ja Vonnesta.




Muutto lähestyy 

Parin viikon kuluttua muutamme pesueen kanssa Tampereen kupeesta Kangasalta uuteen kotiin! Läysimme tosi kivan paritalokodin Vihdin Ojakkalasta. Sitä ja uusia metsä- ja järvilenkkejä sekä muita seikkailuja odotellessa 💖 Ja ehkä me vielä näyttelyynkin mennään Karlan kanssa 💪😋

Lopuksi vielä Karlan "alaskiinnittynyt" häntä (tuomarin mukaan - eipä mene ainakaan kippuraan selän päälle 😁) sekä Muske, Vonne ja Musken tytär Tesla vm. kotipihan reunamilla tänään: 




NALA 11.7.2012 - 31.7.2020

Jokin aika sitten sain Ninalta Lahdesta surullisia uutisia. Musken tytär ensimmäisestä pentueesta Nala (Frisian Gem Donias Dideke) menehtyi nopeasti edenneeseen syöpään 8 vuoden ikäisenä 31.7.2020. Nala alkoi oireilla vain paria viikkoa ennen kuolemaansa, jolloin Nala vietiin eläinlääkärille tutkittavaksi. Tutkittuaan Nalan eläinlääkäri suositteli eutanasiaa nopeasti edenneiden syöpäkasvainten vuoksi. Tämä tuli erittäin suurena sokkina koko perheelle, kuin myös minulle. Lämmin osanottoni koko perheelle!  💗💗💗💗

Kaikki alla olevat kuvat Nalasta: Niina Ihantola



Yllä oleva kuva on Nalan viimeiseltä mökkiretkeltä, jolloin perhe ei osannut vielä millään lailla aavistaa Nalan todellista tilannetta. Kuvassa Nala katsoo kaukaisuuteen, kohti taivaanrantaa... 💗


Nina kirjoitti minulle kauniisti Nalasta surun keskellä: 

"Nala oli meille perheenjäsen ja sen luonne oli ihanan rauhallinen, kärsivällinen sekä pohdiskeleva. Nalalla oli omat lempijuttunsa sekä huumorintajua. Hän rakasti saunomista, soutuveneilyä, palloja joka muodossa ja lunta. Lapsemme olivat Nalalle kaikki kaikessa. Kokonaisuudessaan aivan ihana koira :-)"


Lisää kuvateksti








Nalan muistolle



 

13.8.2020

KOIRIEN KUULUMISIA JÄLLEEN

 

Karla kavereineen Taidokas-kurssilla (Kaikki kuvat: A.Murto)


Karla aloitti viime lauantaina Koirapalvelu Taidokas-kurssin nimeltä "Vilkkaat teinit" Kangasalla. Kaikki osallistujat olivat suunnilleen saman ikäisiä, n. 9-10 kk. Huomenna, eli 14.8. Karlakin täyttää jo 9 kuukautta - aika on mennyt kuin siivillä! Kuvassa Karla oikealla ohjaajan kanssa (kaksi muuta koirakkoa ei ehtinyt tähän kuvaan), ja sulavasti ja rennosti se näyttää lähtevän vieraankin ohjattavaksi - ei tule äiskää ikävä 😅. Hienosti Karla jaksoi myös keskittyä ja suhtautua muihin koiriin ja ihmisiin! Kurssilla harjoiteltiinkin mm. rauhoittumista ja ohittamista, mikä onkin tärkeää vilkkaille teineille, jotta ne tottuvat siihen, että aina toisen koiran kohdatessa ei leikitä tai muutoin reagoida mitenkään. Kurssi jatkuu taas lauantaina loistavan ohjaajan johdolla.


Pois lähtiessämme meitä kohtasi iloinen yllätys, kun tapasimme ihanan sosiaalisen ja leikkisän Vikke-kooikerin sekä Sarin. Vikke oli menossa nose-work - kurssille Sarin kanssa. Harmi, kun emme ehtineet pidempään rupatella, mutta ehkä taas ensi kerralla tapaamme peräkkäisten kurssien välillä. Kiireessä ja koirien iloisen tapaamisen johdosta kuvat ei menneet ihan nappiin, mutta alla muutama kuva Vikkestä ja Karlasta (Kuvat: A.Murto): 






Vonnen kuulumisia


Noin viikko sitten Vonne alkoi äkisti yskiä rajusti. Yskä oli puuskittaista, kovaa/hakkaavaa yskää, jonka jälkeen se oksensi limaa. Yskä kuulosti aivan kennelyskältä eläinlääkärisivuistoilta lukemani kuvausten perusteella, vaikka meillä ei ole koskaan esiintynyt kennelyskää millään koiralla. Lisäksi Vonne ja muut koirat on hiljattain rokotettu, eli maaliskuussa 2020, joka rokote sisältää ymmärtääkseni myös kennel-yskän (Nobivac DHPPI). Sitten Vonnen yskä hävisi muutamaksi päiväksi, mutta toissapäivänä se yski kerran taas uudestaan. Yskimiskohtausten välillä Vonne vaikutti olevan kuin ennenkin; iloinen, leikkisä, innokas ulkoilija jne. -  ja ruoka maistui poikkeuksellisen ahnaasti - tuntui, kuin se olisi halunnut koko ajan syödä! 


Tänään kävimme kuitenkin varmuudeksi kokeneella/osaavalla luottoeläinlääkärillämme Pälkäneellä, vaikka yskimiskohtauksia ei ole pariin päivään tullut. Kokenut eläinlääkäri tutki Vonnen... "Yleistila virkeä, limakalvot vaal.punaiset, palpoitavat imusolmukkeet normaalit, ausk. sydänäänissä ei poikkeavaa, keuhkoäänet puhtaat, yskä ei provosoidu trakeaa painamalla, suussa ei silmämääräisesti poikkeavaa, nielussa limaa, hampaat normaalit." 

Eläinlääkäri kertoi, että muutamia kennelyskätapauksia on vastaanotolla hiljattain ollut, mutta sitten hän kysyi, lenkkeilemmekö paljon metsässä? Ja eihän me paljon muualla lenkkeilläkään kuin metsässä! 😁 Onko siellä kettuja? No niitäkin olemme tavanneet ainakin 5 kertaa, ja yksi istui kirkumassa yhtenä yönä meidän pihan vieressä herättäen minut keskellä yötä. Jokin aika sitten koirat löysivät metsästä myös kuolleen rusakon, joka oli puoliksi syöty. Ilmeisesti kettu oli nauttinut ateriansa ja jättänyt puolet tuonnemmaksi. Vonne on myös aina ollut innokas hajujen perään sekä kaivamaan metsän uumenista "sitä sun tätä" pistäen hyvin näppärästi  todennäköisesti jotain muutakin poskeensa kuin mustikoita. 😆

Koska ei löytynyt mitään syytä muihin epäilyihin ja Vonne on hyväkuntoinen, reipas ja pirteä, eläinlääkäri arveli, että Vonnen oireilu on johtunut joko lievästä kennelyskästä tai pikemminkin mm. kettujen levittämästä keuhkomatotartunnasta, minkä varalta Vonne sai matolääkkeen/yhden tabletin (Milbemax vet) mukaan, mikäli yskä uusiutuu tai jatkuu vielä viikon kuluttua. 

Tulipahan kuitenkin tälle "Punahilkalle" uutta tietoa! Vaikka ei sentään susiin olla törmätty, mutta kettuja ollaan nähty, ja kettutietämys kuitenkin karttui taas piirun verran lisää ketun levittämän rabieksen ja kapin lisäksi!  

 


17.7.2020

KUVIA MELKEIN JUNIORISTA

Tämä neiti on jo niin kehittynyt, että tuskin enää kohta pennuksi voidaan tituleerata, joten Karlan ensimmäinen näyttely tulee todennäköisesti olemaan junioriluokassa , mikäli ei muutoksia jostain syystä taas tule. Mielestäni Karla näyttää tällä hetkellä enemmän juniorilta, kuin pennulta, joten tuskin hakeudumme enää pentuluokkaan (7-9 kk).

Olin aivan unohtaa pentueen 8-kuukautisetapin (joka oli 14.7.), mutta tässä muutama kuva Karlasta eilen 16.7. kuvattuna. Tarkoitus oli tietenkin saada ainakin yksi vähän virallisempi ns. seisontakuva, mutta se osoittautui mahdottomaksi - siinä olisi tarvittu sekä kuvaaja että avustaja.


Karla (Frisian Gem Georges Chesten Demelza) 8 kk. Kuva: A. Murto

Melkein mallikuva, mutta pakko tarkkailla jotain liikkuvaa... (Kuva: A. Murto)

"Sulla toi kuvaaminen kestää, mä hyppään kiveltä just nyt..!" (Kuva: A. Murto)

Karla (Kuva: A. Murto)

Karla (Kuva: A. Murto)
Kennelliiton arvostelukaavio:

Näyttelyn kulku:

https://www.kennelliitto.fi/koiraharrastukset/koiranayttelyt/koiranayttelyn-kulku
Tämä muistin virkistämiseksi 😉 Ja eihän sitä tiedä, jos vaikka Karlan veljet innostuisivat ainakin kokeilumielessä näyttelytunnelman huumaan tutustumista...



6.7.2020

KARLA KOIRAKOULUSSA

Tarkoitus oli jo paljon aiemmin osallistua Karlan kanssa pentukurssille, mutta se viivästyi vallitsevan virustilanteen vuoksi. Kotipihalla olemme kyllä harjoitelleet perusasioita - vain maahanmeno vielä vähän takkuilee ... 😁 Muutoin Karlaa on sosiaalistettu monessa mielessä niin paljon, että alkaa olla jo vaikeaa keksiä mitään uutta (mutta kyllä minä silti aina jotain keksin...) - eikä lenkki-, uinti- ja leikkikavereista ole ollut puutetta. Karla ottaa edelleenkin mielellään lisää leikkikavereita vastaan  tai tulee kylään, jos kutsutaan! Kovilla helteillä olemme vältelleet kaikenlaisia pentupaineja 😅

Ehdimme kuitenkin vielä heinäkuun pentukurssin vihonviimeiselle koulutuspäivälle tänään. Kokemus oli niin superpositiivinen, että ilmoittauduimme heti seuraavalle Koirapalvelu Taidokas-kurssille, joka alkaa kesätauon jälkeen elokuun alussa. Seuraavan kurssin nimi sopii oikein hyvin energiselle Karlalle - Vilkkaat teinit - mutta tärkeitä perusasioita edelleen harjoitellaan (mm. kohdetyöskentelyä, paikalla olemista, rauhoittumista ... jne.). Taidokkaassa on tarjolla monenlaisia kursseja ja koulutusta, joista muutama irtotunti näyttelytreeniä kiinnostaa myös lähitulevaisuudessa. Muutaman kuvan ehdin tauolla nappaista pikaisesti Karlasta.

Karla tarkkana tyttönä opiskelemassa perustottista Kangasalan Taidokas-kurssilla
 (Kuva: A. Murto)

Vielä tämänpäiväiseen, joka oli todella positiivinen kokemus- eikä vähiten taitavan, ammattitaitoisen ja rauhallisen kouluttajan, Anetten, ansiosta! Karlalle sopii oikein hyvin rauhallinen puhetapa ja toiminta, sillä päinvastaisessa tapauksessa tämä hektinen koira kehittää itselleen liikaa kierroksia  😉Kursseille otetaan vain muutama koirakko kerrallaan. Koulutus tapahtuu viihtyisissä sisätiloissa/hallissa, jossa etäisyyys säilyy ja jokaisella koirakolla on riittävästi omaa tilaa harjoitella rauhassa ja koirakon oma tila on lisäksi osin rajattu, joten keskittyminen itse asiaan helpottuu.

Ja mitenkä minun pikku prinsessani sitten käyttäytyi kokonaan uudenlaisessa tilanteessa, jossa ei pääsekään leikkimään kavereiden kanssa, johon on tottunut? Tämä vähän mietitytti etukäteen, koska oletin, että Karla kuvittelee kaikkien koirien olevan sen leikkikavereita, kuten mm. yhteisillä metsälenkeillä. Kun astuimme sisään isoon halliin, jossa tietenkin oli jo muita koiria ja ihmisiä, ja hallikin vähän kaikui ja kumisi mietin, että mitenkähän tässä käy? Mutta vain pieneksi hetkeksi Karla pysähtyi ihmettelemään paikalleen ja haukahti pari kertaa iloisesti, kun oli niin monta koiraa häntä odottamassa, mutta jo parin minuutin kuluttua se tajusi, että tämä ei taida ollakaan leikkipaikka - ja seurasi tilannetta vieressäni täysin rauhallisesti, häntä kuitenkin koko ajan iloisesti heiluen!!! 

Karla/Frisian Gem Georges Chesten Demelza. Taidokas Koirapalvelu
(Kuva: A. Murto)


Ylpeä Karlasta

Vaikka ehdin itse hieman jännittää, mitään jännittämistä ei siis Karlan suhteen ollutkaan tässäkään asiassa! Täytyypi (taas 😆) vähän kehaista, olin todella ylpeä Karlasta!!! Karlalta sujuu erittäin hyvin seuraaminen, istuminen, katsekontakti, paikalla olo (tätä ja kärsivällisyyttä pitää vielä harjoitella pidempiä jaksoja), ja ns. näyttelyseisominen onnistuu oikein hyvin ilman sanoja ("etusormi pystyssä/alas periaatteella" + palkka), luoksetulo jne. Erittäin iloinen olin siitä, että vaikka en pitänyt ajoittain talutintakaan hyppysissäni, se ei kertaakaan lähtenyt omille teilleen, vaan piti koko ajan kontaktia minuun! Ja jos muutama askel siltä lipsahtikin väärään suuntaan, se kääntyi heti kutsusta minua kohti. En olisi uskonut, että tämä elämäni villikko ja "metsän eläjä" olisi ensimmäisellä kerralla hallitreeneissä, jossa oli muitakin koiria ja ihmisiä, toiminut kuin vanha tekijä! Hyvää kokemusta myös tulevia sisä- ja ulkonäyttelyitä ajatellen, jotka näyttelyt on vielä kokonaan kokematta, vaikka mittariin tulee jo 8 kuukautta ensi viikolla ;)

5.7.2020

KOIRAN LONKKAVIAN SYNTY

Koiran lonkkavian synty ei ole niin yksiselitteinen asia, kuin usein pääosin luullaan. Sitä se ei ole minullekaan. Kuitenkin, monesti esim. pentua etsivät (ja miksei kasvattajatkin) kiinnittävät huomiota juuri tuohon maagiseen kirjaimeen. - onko se A vai jotain ihan muuta!?

Huom! Tässä postauksessa olevat vanhat, satunnaisesti valitut valokuvat eivät millään lailla liity aiheeseen - ne ovat täällä vain lukemista/pitkää tekstiä piristämässä 😊


Nuori Muske tammikuussa 2012, noin 2½ vuotta (Kuva: A.Murto)


Minulla on ollut suunnitelmissa jo jonkin aikaa kirjoittaa ko. aiheesta blogiini luettuani Suomen Koirankasvattajat ry:n jäsenlehdestä mielenkiintoisen ja hyvin kirjoitetun artikkelin koiran lonkkaviasta ja siitä, mitkä tekijät vaikuttavat lonkkavian syntyyn.  Miten kasvattaja ja pennun omistaja voi vaikuttaa lonkkavian syntyyn (muutoinkin, kun välttämällä tiettyjä koiria kokonaan jalostuksessa), vai voiko lainkaan? Onko lonkkavika aina perinnöllistä?  Artikkelissa perehdytään monipuolisesti aiheeseen. SuKoKan jäsenet ovat luonnollisesti artikkelin lukeneet, mutta toivon, että tästä yhteenvedosta blogissani on hyötyä muillekin kasvattajille ja pennun omistajille, jotka eivät ole ehkä tätä artikkelia vielä toisaalta lukeneet.

Artikkelin "Lonkkavian synty" kirjoittaja, Olli Wuorimaa, tuli minulle tutuksi erinomaisena luennoitsijana SuKoKa:n Kasvattaja-Akatemian ajoilta v. 2015-2016 luentojen koskiessa tuolloin mm. koiran ravitsemusta keskeisenä osana koiran hyvinvointia ja terveyttä. Niinpä otin häneen yhteyttä ja sain häneltä luvan kirjoittaa tästä tärkeästä aiheesta blogissani. Ymmärtääkseni en ole myöskään ainoa kasvattaja, joka on pyytänyt Olli Wuorimaata kirjoittamaan nimenomaan tästä aiheesta! Aihe kiinnostaa jatkuvasti etenkin kasvattajia, mutta on myös tärkeä pentua hankkiville tai pennun omistajille.  Olli Wuorimaan kirjoittamana artikkeli perustuu useisiin luotettaviin tutkimuksiin (copy: Olli Wuorimaa 2019/Institute of Canine Biology By Carol Beuchat PhD).

Antje tammikuussa 2012


Mistä kiinnostukseni aiheeseen kumpuaa?

Itse olen ollut jo useampia vuosia siinä käsityksessä, että pennun/koiran lonkkavian syntyyn vaikuttaa muutkin seikat kuin pelkästään perimä. Siitä huolimatta niin minä kuin todennäköisesti moni muukin kasvattaja tai pennun omistaja on odottanut ns. virallisia lonkkakuvaustuloksia Kennelliitosta aina pienellä jännityksellä - miten Kennelliitossa on kuvat arvioitu? Ja jos Kennelliitosta sitten tuleekin esim. arvio C, onko se katastorofi? Ei välttämättä, mikäli kysymys on esimerkiksi ns. matalista lonkkamaljoista ilman muita kasvuvaurioita, kuten nivelrikkoa. Näin minulle kerrottiin jo noin 10 vuotta sitten Kennelliitosta saatuani stabij-Muskelle tuloksen B/C. Tällä hetkellä erittäin hyväkuntoinen ja nuorekas Muske on 11-vuotias eikä koskaan ole ollut minkäänlaisia niveliin tai luustoon liittyviä ongelmia, eikä mitään muitakaan sairauksia. Rokotuksia lukuunottamatta Muske on käynyt elämänsä aikana vain 2 kertaa eläinlääkärissä - toisen, ison pentueen jälkeen (Muskella on 2 pentuetta; 10 ja 9 pentua) Muskelta tyhjennettiin anaalirauhaset, ja toisella kerralla, 10-vuotiaana, Musken hampaat puhdistettiin ensimmäisen kerran eläinlääkärillä, mutta muita ongelmia hampaissa ei ollut näkyvissä (hampaisto myös kuvattiin).

Muske on ollut koko aikuisilänsä saman painoinen nuoresta mummoikään, eli 20-21 kg. Ainoastaan turkki on paksuuntunut vuosien varrella (ensimmäisessä kuvassa Muske on jo n. 2½ vuotias, jonka jälkeen kroppa "täyttyi" vielä iän mukana, suht. kookas narttu säkäkorkeudeltaan, 52 cm). Tässä kuvassa Muske on kahta kuukautta vaille 11-vuotias:

Muske 11 years (Welmoed Muske v.d. Eenhoornleijn) Kuva: A. Murto


Tunnettu ja erittäin arvostettu ortopedi Per Axelsson sanoi minulle aikoinaan, että C-lonkkainen koira on täysin jalostuskelpoinen (mikäli sukurasite ei ole huomattavan raskas), ja mikäli muita dysplasian piirteitä ei koiralla esiinny. Hänen mukaansa kaikkein parasta liikuntaa pennun luuston ja nivelten kehittymisen ja nivelvaurioiden ennaltaehkäisyn kannalta pennulle on liikkuminen omaan tahtiinsa vaihtelevassa ja pehmeässä maastossa, mieluiten metsässä - unohtamatta oikeanlaista ravintoa ja sen sopivaa määrää. Tai kuten Olli Wuorimaa artikkelissaan kirjoittaa myöskin Per Axelssonin sanoin:  "Yhtään laihaa, nuorta koiraa en ole luuston kasvuhäiriöiden vuoksi leikannut". Liikalihavuudella, ravinnon määrällä ja laadulla sekä sopivalla liikunnalla on paljon merkitystä, etenkin pennun/nuoren koiran kasvuvaiheessa, mutta myös koiran koko eliniän ajan.


Vonne arvosteltavana (Kuva: A. Murto)


Lonkkavian synty

Koiran lonkkavian syntymekanismeja on tutkittu jo yli 50 vuotta, mutta ongelma on edelleen olemassa. Jotain kuitenkin tiedetään, kuten Olli Wuorimaa artikkelissaan toteaa:

  • Lonkan ja sen alueen kehittymiseen vaikuttavat todennäköisesti useat kymmenet, jopa sadat geenit, vaihdellen lisäksi vielä roduittain. Vielä ei myöskään tiedetä, mikä merkitys lonkkavian syntyyn on erittäin vaikeasti tutkittavalla ns. epi-geeneillä.
  • Geenejäkin todennäköisesti enemmän lonkkavian syntyyn vaikuttaa erilaiset ympäristötekijät; elinolosuhteet kuten pennun ikää vastaava sopiva liikunta,  ruokinta sekä pennun/nuoren koiran painonhallinta.
Vonne mejä-treeneissä (Kuva: A. Murto)

Olli Wuorimaa on listannut 10 asiaa, jotka tulisi ottaa huomioon arvioitaessa niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat lonkkavian syntyyn (kohdassa 7 myös joitakin omia havaintoja tai kokemuksia vuosien varrelta liittyen koiran liikkumiseen/liikuntaan)

  1. Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että pentu syntyy tervelonkkaisena, jolloin lonkka on vielä rustoa, mutta kasvun myötä se luutuu. Luuston kehittymiseen vaikuttaa mm. ruokinta, liikunta ja elinolosuhteet/ympäristötekijät (esim. sattuneet vammat, ruokinta jne.) 
  2. Geenit, jotka on liitetty lonkkavian syntyyn eroavat eri roduilla, jonka vuoksi kaikkia geenejä ei ole vielä löydetty. Yksittäisten geenien vaikutus lonkkavian syntyyn tiedetään kuitenkin olevan vähäisempää kuin  ns. ulkoiset tekijät eli ympäristön vaikutus.  Monet ulkoiset tekijät, esim. elinolosuhteet ja ravinto vaikuttavat mm. nivelten löysyyteen ja koiran painoon.
  3. Geenien vaikutuksen lonkkavian syntyyn on arvioitu tutkimusten mukaan olevan 15-40%! Näin ollen suurin osa lonkkavian syistä ei ole geneettisiä!
  4. Jos nivelissä ei ole löysyyttä, lonkkavikaa ei synny, jolloin reisiluu sopii hyvin lonkkamaljaan. Löysyys voi johtua esim. onnettomuudesta, liiallisesta painosta ja/tai lihasten heikkoudesta (sopivan liikunnan puutteesta tai vähyydestä?). Nivelside pitää reiden kiinni lonkkamaljassa, ja nivelsiteen vaurioituminen onkin yksi suurimmista syistä lonkkavian syntyyn. Esimerkiksi pennun/nuoren koiran pahoin liukastuessa/nivelen vääntyessä seurauksena voi olla nivelsiteen repeytyminen, jolloin nivelside ei pidä enää reisiluuta paikoillaan, vääristäen näin kehitystä.
  5. Nivelten ja lihasten tasapainon valvonnalla on merkitystä! Nivelsiteen löysyys aiheuttaa niveltulehdusta, jonka seurauksena muodostuu nivelrikkoa. Lonkkamaljan luun synty ja geneettinen kehitys ei näin ollen olekaan ainoana syynä lonkkavikaan, vaan nivelten ja lihasten tasapaino, joihin voidaan vaikuttaa koiran kasvuiässä.
  6. Ylipaino on suurin yksittäinen syy lonkkavian syntyyn. Lonkan, reisiluun ja niveltulehduksen vahinkojen määrä riippuu lonkkaniveliin kohdistuvien voimien suuruudesta. Pennuilla, jotka painavat enemmän jo syntyessään tai kasvavat nopeasti (vrt. isokokoisten rotujen pennut) on suurempi riski lonkkaniveltä rappeuttaviin muutoksiin. Valitettavasti monet pennut tai koirat rodusta riippumatta ovat ylipainoisia johtuen ruokinnasta, jolloin liikalihavuus vaikuttaa koiran lonkan dysplasiaan ja nivelrikkoon. Näin ollen lonkkavian syntyyn voidaan huomattavasti vaikuttaa keskittymällä koiran painonhallintaan.
  7. Liikunnan hyvät ja huonot puolet. Liikunta vahvistaa jalkojen ja lantion lihaksia, mikä lisää lonkkanivelen vakautta. Liikunnalla on kuitenkin rajansa, ja liiallinen tai epäsopiva liikunta etenkin pennulla/nuorella koiralla voi olla hyvinkin haitallista. Henkilökohtaisesti koen, että esim. pitkät hihnalenkit kovalla maastolla (esim. asfaltti), jossa koiran liike on rytmiltään monotomista, ja johon koira ei voi juurikaan itse vaikuttaa, on haitallista. Myös esim. jatkuva portaissa kulkeminen tai pallon heitto koskee samaa asiaa, vaikka vm. olisikin pennusta/nuoresta koirasta hauskaa. Pennun kotona ei saisi olla myöskään liukkaita lattiapintoja, koiraa ei saisi leikin varjolla jatkuvasti hyppyyttää - puhumattakaan liian varhain aloitetuista agilitytreeneistä. Sensijaan pennun/ nuoren koiran omaehtoinen liikunta vaihtelevassa, sammalpohjaisessa metsässä tai muussa pehmeässä maastossa, uinti, pienet hakutreenit (sekä kroppa että psyyke tykkää!) on pelkästään hyväksi - kunhan ei patikoi päivätolkulla yhteen menoon. Myös leikkikavereiden tulee olla samanikäisiä- ja kokoisia, ja tässäkin kannattaa olla maltillinen - innokkaat pennut eivät näytä väsymystään päälle päin, jolloin omistajan on oltava tilanteen tasalla. Myös leikkikavereiden iso kokoero voi jo sinänsä aiheuttaa vaaratilanteen (esim. paha yhteentörmäys, jolloin pentu saattaa saada vamman, joka pahimmassa tapauksessa voi johtaa leikkaukseen), eikä esim. kovalla helteellä "pentupainitkaan" ole suotavia - nestehukan vaara! Kovin kuumalla ilmalla koira myös väsyy luonnollisesti nopeammin, jolloin koordinaatiokyky herpaantuu ja kontrolli (ja jäsenet) pettää!
  8. Ravinnon tärkeys. Pennut kasvavat nopeasti, jolloin on Wuorimaan mukaan erittäin tärkeää seurata geneettistä kehitystä myös ravitsemuksen kautta. Pikkupennun elimistö tarvitsee vielä paljon valkuaista (liha) sekä energiaa (rasva & hiilihydraatit) elintärkeiden sisäelimien rakentamiseksi. Pikkupennun kasvaessa/rungon rakentuessa valkuaisen ja kokonaisenergian määrää voidaan hieman rajoittaa (ja seurata mahdollista lihomista?), kunnes alkaa lihasten rakentaminen. Tällöin tarvitaan taas hieman enemmän valkuaista ja rasvaa, eli ravinnon tarve muuttuu jälleen. 
  9. Ajoissa havaittu lonkkavian hoitaminen on tärkeää! Tällöin nuoren koiran mahdollisen nivelvaurion hoitaminen on helpompaa ja onnistumisprosentti on suurempi. Mahdolliset oireet (pentu kipuilee, ontuu jne.) näkyvät yleensä pennun ollessa n. 4-6 kuukauden ikäinen, ja niihin kannattaa suhtautua vakavasti, vaikka koira näyttäisikin jonkin ajan kuluttua voivan paremmin kipulääkitysperiodin ja parin viikon lepojakson jälkeen. Lihasten vaikutus nivelissä voidaan määrittää jo 4 kuukauden ikäisenä (PennHIP), ja lisävahingon lieventämiseen tähtäävät toimenpiteet voivat olla painonpudotus, liikunnan muuttaminen tai ääritapauksessa leikkaus. Mutta, kaikki tämä, mikäli tarvetta on, on tehtävä varhaisessa vaiheessa, ennen luiden lopullista luutumista. Pienillä roduilla luutuminen tapahtuu aiemmin, jolloin ne myös saavuttavat aikuiskokonsa, isommilla roduilla myöhemmin. Esim. kooikerhondje saavuttaa kokemukseni mukaan aikuiskokonsa n. 7 kuukauteen mennessä, kun taas isommilla roduilla, esim. stabijhoun, se saattaa kestää yli vuoden ikään asti. Stabijhounista on sanottu, että se on hitaasti kehittyvä rotu, ja kokemuksen kautta voidaankin sanoa tämän rodun "rungon" kehittymisen jatkuvan vielä tämänkin jälkeen pitkään - jopa 2-3 vuotiaaksi asti, ainakin silmämääräisesti tarkasteltaessa. Yksilöllisiä eroja toki aina on olemassa.
  10. Kasvattaja/omistaja voi vaikuttaa myös omalla toiminnalla lonkkavian syntyyn. Artikkelin mukaan pelkästään perinnöllisyyteen tuijottaminen ja koirien poistaminen jalostuksesta vain yhden yksilön lonkkatulokseen perustuen kaventaa geenipoolia tarpeettomasti. Tiettyjen koirien välttämistä jalostuksessa on yritetty vuosikausia, ja silti lonkkavikaa esiintyy. Olennaista on se, ettei lonkkavika ole pelkästään perinnöllinen. Tutkimus aiheen tiimoilta jatkuu, ja lisätietoa aiheesta on jo nyt saatavissa. Lonkkavikaa saadaan tuskin kuitenkaan koskaan kokonaan poistettua. Aineenvaihdunta, olosuhteet, geenit sekä epi-genetiikka (epigeneettisiin  tekijöihin vaikuttaa monet ulkoiset tekijät, esim. ravitsemus ja oikeanlainen liikunta) ovat kaikki osatekijöitä lonkkavikaan, ja myös sattumalla on suuri merkitys syntyykö lonkkavika vai ei. Genetiikka ohjaa kasvua, ja ruuan ravintopitoisuuden tulee noudattaa geneettistä kehitystä.

Omaa pohdintaa: Mikäli minulla olisi C-lonkkainen narttu astutettavana (kuten on kahdesti ollutkin) ja vaikkapa A- tai B-lonkkainen uros (tai päinvastoin, uros/narttu) toteuttaisin yhdistelmän, mikäli kummallakaan osapuolella ei ole voimakasta sukurasitetta taustalla tai mieluiten todettua sukurasitetta ei ollenkaan lonkkadysplasian suhteen. Vastaavasti, jos kummallakin, sekä uroksella että nartulla olisi A- tai B-lonkat, mutta toisen tai jopa molempien puolelta tulee selkeästi ja tasaisesti tai voimakkaasti lonkkadysplasiaa, en toteuttaisi tätä yhdistelmää huolimatta siitä, että minulla olisi erittäin lupaava narttu ja komea uros. Näin siis minun logiikkani perusteella siinä tapauksessa, kun perimä näyttäytyisi vahvasti. Yksittäistä C-lonkkaista yksilöä en pitäisi ongelmana (ellei todeta esim. vaikeahkoa nivelrikkoa), koska tulkitsen sen niin, että syynä tai taustalla saattaa vaikuttaa todennäköisesti myös jokin ulkoinen tekijä. Myös jo rtg-kuvan ottaminen lienee taitolaji kuin myös sen tulkitseminen, kunkin katsojan silmin. Kokemukseni mukaan lonkkakuvaus kannattaa teettää kokeneella, kuvantamiseen perehtyneellä eläinlääkärillä, mielellään ortopedillä, jotta voidaan poissulkea esim. vinossa oleva asento kuvaustilanteessa, jolloin tulkintakin saattaa vääristyä.

Toki jalotuspäätökseen liittyy monet muutkin seikat ja terveyteen liittyvät asiat, kuten tärkeänä pitämäni koiran luonne, rodunomainen tyyppi, käyttö- ja näyttöominaisuudet jne., mutta tärkeintä on terveys! Eikä tämä tietenkään koske pelkästään lonkkaongelmia - kaikilla roduilla on olemassa muitakin enemmän tai vähemmän perityviä ja/tai ympäristöstä johtuvia, ns. ulkoisista tekijöistä johtuvia sairauksia, jotka kaikki tulee ottaa huomioon jalostuspäätöstä tehtäessä.



Pentua kysyville

Pentuja on viime aikoina kysytty entistä enemmän. Tähän on kiinnittänyt huomiota mm. myös Suomen Kennelliitto.

Yleisesti ottaen pennun ostajien tai pennun hankintaa suunnittelevien (rodusta riippumatta) kannattaakin olla aktiivisia ja ottaa selvää rodusta, sen ominaisuuksista, käyttötarkoituksesta, luonteesta (vanhempien, etenkin nartun, luonteella on myös merkitystä!) kuin myös perinnöllisistä tai ympäristöstä johtuvista sairauksista kasvattajilta. Kasvattajat ja rotuyhdistykset - joista sivustoilta löytyy pääsääntöisesti kaikkien jäsenkasvattajien yhteystiedot- antavat mielellään lisätietoa pennun hankintaan ja pennun hoitoon liittyvissä asioissa.

Aiheeseen liityen, mutta tässä fysioterapeutin/eläinfysioterapeutin näkökulmasta myös hyvä linkki "Pentu tulee taloon -miten uutta tulokasta tulisi liikuttaa", jonka linkin olen tosin jo aiemminkin muutaman kerran jakanut - kertaus on opintojen äiti! Ja aina on niitä, joille jokin tieto on uusi ja tarpeellinen:
https://elainystavasilaakari.fi/2015/10/pentu-tulee-taloon-miten-uutta-tulokasta-tulisi-liikuttaa/

Lopuksi

PS. Huomasin tätä kirjoittaessani, että artikkeli löytyy nyt myös kokonaisuudessaan lukuisine lähteineen ja informatiivisine kuvineen Ollin Golden Eagle sivustolta: http://goldeneaglepetfoods.fi/sites/default/files/2020-03/Olli_lonkka-artikkeli.pdf?fbclid=IwAR1YdgXCZmm46YAG4dfwRgH_izvxUVWJx1HS2_wTyKVfrMny_eqXyEP4vOU


Nuori Vonne näyttelytreeneissä (Kuva: A. Murto)