All pictures copyright by Frisian Gem unless mentioned otherwise

20.7.2018

VONNELLE JA VELMULLE ODOTETTAVISSA PENTUE!



Vonnen tiineys varmistunut

Kävimme tänään Vonnen kanssa tiineysultrassa, jolloin astutuksesta on kulunut noin 28 päivää. Eläinlääkäri totesi heti Vonnen nähtyään, että koiran isot, punaiset nisät ja pinkeä/kasvanut vatsanseutu kertovat jo varmuudella tiineydestä, mutta harmitteli kuitenkin sitä, että meille oli annettu viikkoa myöhäisempi ultra-aika, sillä hän tutkii tiinen nartun aina ns. vanhan tavan mukaan, eli viikkoa aiemmin, 21. päivänä astutuksesta. Hänen mukaansa tiineyden voi ultran avulla todeta myöhemminkin, mutta koska pennut ovat jo aika isoja myöhemmin (kuin 21.pnä astutuksesta), tarkempaa lukumäärää on vaikea todeta - ainakin hänen mukaansa.  Hän harmitteli myös, että Vonnen pitkät karvat mahan alla haittasivat tutkimusta, mutta ei kuitenkaan parturoinut Vonnen mahanalustaa. Aikoinaan Merja Dahlblom (häntä ja Mäntsälän eläinlääkäriasemaa on monesti ollut ikävä!) ajoi aina koiralta karvat mahan alta pois ennen tutkimusta.

Eli Vonne todettiin siis virallisesti tiineksi, ja pentuja näkyi EL:n mukaan "useimpia", mutta varmuudella ei osattu sanoa kuinka monta pentua on odotettavissa. Minulle riittää tämä tieto, sillä olen ollut jo pidemmän aikaa itsekin ollut käytännössä varma Vonnen tiineydestä. Pari viikkoa astutuksen jälkeen Vonne muuttui aivan totaalisesti, eli erittäin hellyydenkipeäksi (n. 15-16 päivää astutuksesta). Samoihin aikohin (tai vähän sen jälkeen) kiinnitin huomiota siihen, että meidän Muske nuuski monta kertaa päivässä Vonnen peräpäätä tarkasti, mitä se ei aiemmin ollut tehnyt - paitsi ehkä juoksujen aikana. Yhtenä päivänä Vonne oli hieman huonovointinen ja yökkäili muutaman kerran, mutta ei oksentanut. Noin viikko sitten huomasin Vonnen nisien turvonneen (+ 3 viikkoa astutuksesta), ja nyt ne kaikki 9 nisää ovat jo tosi punaiset ja entistäkin isommat, kun astutuksesta on kulunut melkein 4 viikkoa.

Eli tuli sitten pentuja enemmän tai vähemmän, pennuilla on ainakin vaihtoehtoja mitä tulee nisiin, ja ainakin minun mielestäni monessa mielessä mukavat vanhemmat. Alla olevassa kuvassa Velmu ja Vonne 1. astutuspäivänä. Astutus sujui molempina päivinä 23. - 24.6.18 hämmästyttävän sutjakkaasti ja luonnollisesti huolimatta siitä, että Vonne oli ensikertalainen. Näin ollen pentujen odotetaan syntyvän +-/keskimäärin 25.8.1918. Oman kokemukseni mukaan astutukseen vaikuttaa myös koirien omistajien hyvä yhteystyö, kuten tässä tapauksessa, sillä kun astutuksen optimaalinen aika on käsillä, molempien koirien omistajien täytyy voida varata riittävästi aikaa astutukseen ja muutoinkin "vihkiydyttävä" tapahtumaan huolella -  huolimatta siitä, että he olisivat jo ehtineet sopia mahdollisista muista menoista ko. päivinä. Kiitos Anna kuin myös Maria ja Henri Musken hoitamisesta viikonlopun ajan.

Velmu ja Vonne. Kuva: Aila Murto




Hauska lisä tiineyden seurantaan:

Minun oli pakko todistaa myös tämän fb:ssa jakamani linkin/artikkelin todenperäisyys omalla kohdallani, jossa väitetään nartun tiineyden näkyvän koiran ikenistä. Eli kriittinen päivä, jolloin koiran ikenissä pitäisi näkyä muutoksia, on 21. pvä tiineydestä (vaihteluväli 21. - 24. pvä tiineydestä).

Aloitin Vonnen ikenien seuraamisen ihan huvikseni n. 16. pvä astutuksesta. Vonnen ikenet olivat tavanomaisen punertavat.  Kun artikkelin mukainen h-hetki lähestyi, eli kun astutuksesta oli kulunut 21 päivää, ne olivat edelleen punaiset, ja määrittelinkin jo artikkelin jutun feikiksi. Uteliaisuus kuitenkin voitti ja jatkoin tutkimusta, ja tosiaan, Vonnen ikenet olivat 22. - 23. päivän aamuna aivan selvästi valkoiset tai huomattavasti valkoisemmat kuin ennen. Seurasin ikeniä vielä pari päivää, ja niinpä ikenet olivatkin taas muutaman päivän kuluttua entisenlaiset, kauniin punertavat :) Eli olisiko sittenkin niin, että noin viikko sitten veri olisi "hulahtanut" Vonnen ikenistä(kin) sinne nisiin, jotka huomasin punertuneen noihin aikoihin. Periaatteessa voi olla myös niin, että ikenien valkoisuus näkyi Vonnella vasta 22.-23. päivä sen vuoksi, että astutus tapahtui progesteroniarvon perusteella pikemminkin hieman ennemmin kuin myöhemmin.  Kannattaa kokeilla ja olla kärsivällinen..., tai sitten luottaa perinteisiin merkkeihin tiineydestä ja käydä ultrassa - joka sekään ei ole aina 100%:n varmaa, ainakaan mitä tulee pentueen kokoon :)

Tietoa odotettavissa olevan pentueen vanhemmista, Vonnesta ja Velmusta

UROS: Velmu Kuusipeuran Loria Aslan Velmu

Linkin takaa löytyy Velmun sukutaulu sekä terveys-, koe- ja näyttelytiedot. Velmu on komea, mukavaluonteinen, aktiivinen ja iloinen poika, jonka kanssa on harrastettu hyvällä menestyksellä mm.mejää sekä agilityä. Velmu on myös FI-MVA. Velmun omistaja Anna Mattila on lupautunut antamaan tarvittaessa mielellään lisätietoa omistamastaan uroksesta, Velmusta.

Velmu (Kuusipeuran Loria Aslan Velmu). Kuva: Aila Murto

Velmu (Kuusipeuran Loria Aslan Velmu). Kuva: Anna Mattila


NARTTU:  Vonne Frisian Gem Chris Chevonne

Vonne sukutaulu ym. tiedot myöskin linkin takana. Olen joskus sanonut, että Vonne ja Velmu muistuttavat tyypeiltään hyvin paljon toisiaan..., se jääköön katsojan arvioitavaksi. Vonnen luonteesta on käytetty mm. mainintoja, sähäkkä, iloinen, toimelias, ystävällinen ja avoin. Vonnenkin kanssa onkin ollut helppo matkustaa esim. näyttelyissä ulkomailla kuin myös kotimaassa, joista on ollut seurauksena useamman maan MV-titteli.. Agilityn alkeiskurssi käyty, mutta se ei johtanut harrastamiseen (todennäköisesti omistajan kykyjen puuttumisesta johtuen!), mutta aivan alussa oleva mejä-harrastus on tarkoitus virittää uudelleen käyntiin pentueen jälkeen näyttelyharrastuksen ohella.

Vonne (Frisian Gem Chris Chevonne). Kuva: Aila Murto

Vonne (Frisian Gem Chris Chevonne). Kuva: Aila Murto


Yhdistelmän sukutaulu.

Mikäli olet kiinnostunut kooikerhondje-pennusta, rodusta ja/tai tästä yhdistelmästä, otathan ystävällisesti yhteyttä saadaksesi lisätietoa: Aila Murto/Frisian Gem: aila.murto2[at]gmail.com.

t. Velmu ja Vonne

Velmu. Kuva: Aila Murto

Vonne. Kuva: Aila Murto





15.7.2018

Amaren pennut 7 viikkoa

Aika kuluu nopeasti, ja Amaren reippaat ja suloiset pennut ovat jo saavuttaneet 7 viikon iän. Pennut ovat saaneet erittäin mukavat kodit, josta olen Amaren omistajien puolesta hyvin iloinen. Peruutuksen vuoksi ainoastaan yksi pentu on tätä kirjoitettaessa vapaana. Mikäli olet kiinnostunut stabij-pennusta, otathan ystävällisesti yhteyttä Amaren pentueen omistajiin tai minuun. Kerromme mielellämme lisää rodusta, pentueen vanhemmista ja pentueesta.

koskela [at] angelniemi.fi tai aila.murto2 [at] gmail.com

Kuva/copyright: Mikko Ahti



Pennuista otettiin ammattimaiset valokuvat eilen, 14.7.  Alla jokainen pentu kuvattuna erikseen. Hienot kuvat on ottanut Mikko Ahti ©


Frisian Gem Amares Firecraker (pinkki panta) 

Frisian Gem Amares Firekiss (punainen panta)

Frisian Gem Amares Firestar (sininen panta)

Frisian Gem Amares Firewings (turkoosi panta)

Frisian Gem Amares Fireflower (vaal.punainen panta)

Frisian Gem Amares Firefly (vaal.sininen panta)

Frisian Gem Amares Fireball (vihreä panta)


Eivätkä kuvat vielä loppuneet! Kuvaaja edelleen copyright/Mikko Ahti:



























Terttu ja Juha-Pekka ovat kasvattaneet Amaren ja Fiia-tolleri "tädin" kanssa kauniin, tasapainoisen ja onnellisen oloisen pentueen. Mestarisuoritus! 💗 


1.7.2018

PENTUJA KATSOMASSA

Kävimme Musken ja Vonnen kanssa katsomassa Amaren ja Faxenin stabij-pentuja Angelniemessä muutama päivä sitten, jolloin pennut olivat noin 4½ viikon ikäisiä. Tarkoitus oli ottaa pennuista paljon kuvia ja toki kuvia tuli otettuakin. En kuitenkaan tiedä oliko minussa vai jo n. 10-15 vuotta vanhassa kamerassani vikaa - tai molemmissa, sillä olen harmitellut muutamien sinänsä hyvien kuvien epäonnistumista (epätarkkoja, ylivalottuneita ymv.). Käyntini päätarkoitus oli kuitenkin nähdä Musken tyttären Amaren jälkeläiset, keskustella pennuista kasvattajien kanssa, seurata pentujen leikkejä ja touhuja, rakennetta, käyttäytymistä ymv. - ja siinä onnistuin hyvin, vaikka kamera unohtui välillä puutarhapöydälle pidemmäksikin aikaa! Kuva: pennuilla on kauniit, rotumääritelmän mukaiset "muurauslastan muotoiset korvat".

Kuva: Aila Murto


Vilkkaista pennuista oli viisainta ottaa kuvat "tarjottimella" esiteltyinä, jotta saimme jokaisesta suhteellisen tarkat kuvat. Pennut pantojen värien mukaan alk. ylimmäisestä pennusta: pentu 1: vaaleanpunainen panta, pentu 2: pinkki panta, pentu 3: punainen panta, pentu 4: sininen panta, pentu 5: vihreä panta, pentu 6: turkoosi panta ja pentu 7: vaaleansininen panta.

Pentu 1. Kuva Aila Murto

Pentu 2. Kuva: Aila Murto

Pentu 3. Kuva: Aila Murto

Pentu 4. Kuva: Aila Murto

Pentu 5. Kuva: Aila Murto

Pentu 6: Kuva Aila Murto

Pentu 7. Kuva: Aila Murto


Kuten sanottu, tutkailin pentuja tietenkin myös Musken tyttären Amaren kasvattajan näkökulmasta, vaikka tämän pentueen onkin käytännössä kasvattanut yksinomaan Terttu ja Juha-Pekka. Sovimme aikoinaan keskenämme, että pennut tulevat ainoastaan minun kennel-nimelleni, kaikesta muusta ovat vastanneet pentujen kasvattajat. Ja suorastaan erinomaisesti ovat kasvattini Amaren omistajat ensikertalaisina kasvattajina tehtävästä suoriutuneet!

Pentue on erittäin tasainen, ts. kukaan ei fyysisesti eikä psyykkisesti poikkea silmiinpistävästi toisistaan. Pennut muuttuvat koko ajan, joten mitään aivan lopullista arviota (esim. ulkomuodosta) ei voi vielä alle 5-viikkoisista pennuista sanoa. Stabin sanotaan olevan ns. hitaasti kehittyvä rotu, joten mm. fyysisiä muutoksia tapahtuu vielä n. kolmivuotiaaksi asti. Uteliaita, reippaita, kauniita, vankkoja ja onnellisen oloisia pentuja, eikä vähiten siksi, että Amare on osoittautunut erittäin hyväksi emäksi, ja pennuista sekä emästä on huolehdittu muutoinkin hyvin.

Kuva: Aila Murto

Kuva: Aila Murto


Synnytys sujui myös hyvin eikä Amarella ole ollut minkäänlaisia ongelmia maidon tulon ja imettämisen kanssa. Pennut syövät jo kiinteää ruokaa, mutta edelleen Amare haluaa imettää ajoittain pentuja ja huolehtii niistä suurella emän rakkaudella. Pidän tätä hyvänä ominaisuutena nartun kohdalla myös jalostusmielessä. Alla olevassa kuvassa Amare ottaa rennosti ja taitaa jopa nukkua pentujen syödessä.

Kuva: Aila Murto


Pentujen kasvattajat ovat luoneet pennuille erinomaiset puitteet myös virikkeelliselle ympäristölle, niin sisällä kuin ulkonakin. Harvoin (jos koskaan!?) olen nähnyt pentujen kannalta näin monipuolisesti rakennettua ja moniulotteista pihaa metsän reunalla, jossa pennuilla on mahdollisuus leikkiä ja harjoittaa aistien kehittymistä monin eri tavoin sekä laajentaa reviiriään pala palalta. Vähitellen on mukaan tullut myös ulkopuoliseen maailmaan tutustuminen ja sitä lisätään pentujen kehitysvaiheiden mukaisesti - ja tietysti jatketaan pentujen uudessa kodissa toivon mukaan ainakin koiran murrosiän yli, jolloin nuoresta koirasta saadaan "kunnon koirakansalainen", joka sopeutuu moneen tilanteeseen. Harmillista vain, että ottamistani kuvista hauska ja virikkeellinen pihakokonaisuus ei välity kokonaisuudessaan, koska innoissani se kamera tosiaan jäi välillä johonkin ihan muualle kuin olisi pitänyt. Aikuisille koirille on rakennettu pihalle myös oma treeni- ja pienimuotoinen rally-tokokenttä, jossa Amare ja Fiia treenailivatkin mallikkaasti mielen virkistykseksi hetken Tertun kanssa :)

Tässä joitakin otoksia pihalta (kuvat: AM):





Fiia (Kuva Aila Murto)

Amare ja Fiia (Kuva: Aila Murto


Muske ja Vonne viiihtyivät myös erittäin hyvin pihalla, mutta saivat vielä oleilla omalla rajatulla alueellaan isolla pihalla tai aikuisten koirien kanssa herkullisen tarjoilun äärellä puutarhassa, turvallisuussyistä. Vonnella oli vielä juoksut meneillään/lopuillaan ja se oli kaiken lisäksi juuri astutettu (ja varmasti vielä tuoksuikin uroksen jättämiltä merkeiltä...???). Emme halunneet ärsyttää pentujen emän suojeluvaistoa edes kokeilumielessä ja näin aiheuttaa ristiriitaisia aistimuksia, väärinkäsityksiä tai vaaratilanteita pennuille tai synnyttäneen nartun, astutetun nartun ja kahden vanhemman nartun kesken. Koirat kun elävät hyvin pitkälle alkukantaisten vaistojensa varassa ja saattavat toimia ihmisen näkökulmasta ennalta arvaamattomasti suojellen pentujaan kuin myös toisiaan, vaikka olisivatkin kavereita, kuten Muske, Vonne, Fiia ja Amare keskenään ovat.






Säät ovat suosineet pentujen ulkoilua, ja kun alkaa väsyttää, ne ovat hakeutuneet varjoisiin paikkoihin nukkumaan, mm. kevythäkkiin, näyttelytelttaan tai emän vierelle. Pennun kolme kulmakiveä onkin riittävä lepo, leikki ja hyvä ravinto tasapainoisessa suhteessa. Pentujen syötyä ja ulkoiltua pitkän tovin, ne pääsivät viileisiin, turvallisiin sisätiloihin nukkumaan tyytyväisinä. Sen jälkeen lähdimme aikuisten koirien kanssa metsän kautta muutaman sadan metrin päähän rannalle ulkoilemaan Angelniemen upeisiin maisemiin. Musken ja Vonnen kotimatkakin sujui leppoisasti koirien nukkuessa koko matkan kyläilyn ja uintireissun jälkeen. Muutama kuva isoäiti Muskesta, äiti Amaresta, Fiiasta ja Vonnesta venesataman rannasta (kuvat AM):

Fiia ja Vonne

Vonne

Amare

Muske ja Vonne

Fiia, Amare, Muske ja Vonne

Amare, Fiia ja Muske

Amare

Muske ja Fiia



Terttu ja Juha-Pekka!
Paljon onnea hienosta pentueesta
vielä kerran 
ja
kiitos erittäin mukavasta
 päivästä!
Aila. Muske ja Vonne