All pictures copyright by Frisian Gem unless mentioned otherwise

20.1.2020

EDDIE LÄHETTÄÄ TERVEISIÄ

Päätin tallentaa blogiin Vonnen ja Teddyn pennun omistajien lähettämiä kuvaterveisiä, koska täältä niitä on helpompi tarkastella myöhemminkin. Ensimmäisenä esittäytyy Tampereen komea kooikerpoika, Eddie. Tällä hetkellä pojalla on ikää n. 9½ viikkoa. Ensimmäinen kuva on otettu hieman aiemmin, ja mielestäni juuri kuvista huomaa selvästi, kuinka nopeaa pentujen kehitys on tässä elämänvaiheessa.

Kiitos paljon hienoista kuvista!!!

EDDIE (FRISIAN GEM GEORGES ENYON VENNOR)

Eddie (Kuva: Elina Lehtonen ja Tomi Husu)


Eddie (Kuva: Eeva Koivisto)


Eddie (Kuva: Eeva Koivisto)

19.1.2020

KARLA JA KENAI METSÄLENKILLÄ

Karla ja Kenai (Kuva: A.Murto)

Teimme aamulla pienen "metsälenkin" naapurin aivan ihanan Kenain ja Saaran kanssa. Kenai on 6 kk:n ikäinen amerikankarvatonterrieri. Mielenkiintoinen, aivan ihana rotu; älykäs, leikkisä ja monipuolinen harrastuskoira! Kuvat tältä reissulta.

Karla ja Kenai (Kuva: Aila Murto)
Karla (Kuva: Aila Murto)

Kenai ja Karla tulivat loistavasti toimeen keskenään heti ensi kohtaamisella, vaikka ikäeroa on nelisen kuukautta. Varsinaisesti emme tehneet pidempää kävelylenkkiä, vaan koirat saivat leikkiä keskenään omassa tahdissa aukealla paikalla, meidän lähimetsässä. Ja meno oli sen mukainen kuin vaan saattoi odottaa, kun kaksi ennakkoluulotonta, sosiaalista ja erittäin vilkasta pentua kohtasivat, leikkivät ja juoksivat pehmeässä sammalmaastossa!!!

Karla ja Kenai (Kuva: Aila Murto)
Karla (Kuva: Aila Murto)

Otin kameralla 37 valokuvaa, mutta suurin osa kuvista epäonnistui muutamaa lukuunottamatta - sillä koirat eivät käytännössä pysyneet paikalla hetkeäkään. Vaihtelin kameran asetuksia usein, mutta kiireessä mikään ei onnistu. Toiseksi, epäilen, että vanha Canon on jo alkanut tulla tiensä päähän, ja pidempi zuumikin hajosi jokin aika sitten. Ja ehkä pitäisi jälleen kerrata myös niitä aukkoja, valotuksia ym. säätöjä, sillä nytkin oli pääosin melko hämärää.

Karla (Kuva: Aila Murto)

Seurasin tietenkin tarkoin ja mielenkiinnolla Karlan toimimista metsässä, sillä olihan tämä sen ensimmäinen, pidempi metsäreissu "isossa metsässä", jossa mukana menossa myös uusi koirakaveri. Pari kertaa tätä ennen Karla on käynyt vain metsän reunamilla samalla, kun olemme harjoitelleet hihnakävelyä.


Kenai (Kuva: Aila Murto)
Ei epäilystäkään - Karla on ns. nenäkoira! Vain tuhina kuului, kun se pääsi jonkun hajun jäljille. Myös kaivaminen kiinnosti kovasti - äitiinsä Vonneen tullut tässä mielessä. Vonneen verrattuna kaikki on vain vieläkin hektisemää ja vauhdikkaampaa Karlan kohdalla. Vonne on ollut pennusta lähtien hieman "harkitsevampi" liikkeissään, vaikka vilkas kooiker sekin  on -  vai miten tämän nyt kuvailisi tai erottelisi... 😄

Karla kaivaushommissa (Kuva: Aila Murto)
Tarkastus: sä olet siis poika! (Kuva: Aila Murto)

Karla on osoittautunut ainakin toistaiseksi ennakkoluulottomaksi, energiseksi ja aktiiviseksi tyypiksi, joka myös tietää mitä tahtoo, joten sitä täytyy välillä jopa hieman hillitä, jotta se ei väsy liikaa tai satuta itseään, vaikka varsinainen enegiapommi onkin. Olen myös huomannut, että Karlalle on selvästi osoitettava, että "minä olen se johtaja, et sinä, vaikka niin luulisitkin" (toki tämä tarkoittaa koiran ja ihmisen välistä johtajuutta/hierarkiaa muutenkin). Jo heti pentujen syntymän jälkeen huomasin ensimmäiset merkit tähän liittyen Karlasta. Hotkaistuaan ennätysvauhtia yhden nisän tyhjäksi, se yritti suorastaan hartiavoimin murjoa pentuesisaruksiaan pois nisiltä saadakeen vielä lisää maitoa, ja onnistuikin siinä pari kertaa, kunnes huomasin ja estin moisen tönimisen, jotta kaikki pennut saivat oman osuutensa ruuasta!

Karla (Kuva: Aila Murto

Noin 2 kuukauden ikäisestä pennusta ei voi tietenkään vielä varmuudella sanoa, mitä siitä tulee isona. Ja jottei totuus jälleen unohtuisi, se on se "perimä ja ympäristötekijät" siellä sosiaalistamisen taustalla 😁

Pienin askelin kannattaa kuitenkin pennun kanssa edetä, jotta pentu ei väsy liikaa -  noin 2-3 kertaa viikossa jokin uusi, harkittu ja suunniteltu kokemus säännöllisesti  etenkin näinä tärkeinä sosiaalistamisen, ns. herkkyyskausi-viikkoina. Suunniteltu siksi, että väsyneenä tai kiireessä ei kannata puoliväkisin sosiaalistamisreissuille pennun kanssa lähteä, se ei välttämättä vastaa tarkoitustaan. Myös pikkupentu tarvitsee vastapainoksi vielä paljon lepoa, unta, omaa rauhaa ja ihan tavallista perhe-elämää.

Kiva leikkituokio, joka täytyy uusia! Eipä uskoisi, että on tammikuun loppupuoli!? Alussa aurinko paistoi hetken, mutta pian alkoi taas sataa jotain epämääräistä ja maisema pimeni.

Kenai (Kuva: Aila Murto)

Pieni auringon pilkahdus (Kuva: Aila Murto)


14.1.2020

KARLAN KANSSA KIRPPIKSELLÄ

Vonnen ja Teddyn poikapennut, Leon, Eetu ja Eddie lähtivät viikonloppuna uusiin koteihinsa, mutta Karla jäi meille Musken ja äitinsä Vonnen kaveriksi. Kaikkea hyvää uusille pennun omistajille ja onnellisia vuosia pennun kanssa! Minuun voi jatkossakin olla yhteydessä asiassa kuin asiassa tai ihan muuten vain kuulumisia vaihtaen!

Karla (Frisian Gem Georges Chesten Demelza). Kuva: Aila Murto


Koska Karlalle (n. 8½ viikkoa) syntymäkoti on tuttu paikka, ja lähiympäristöönkin olemme ehtineet tutustua, pistäydyimme Karlan kanssa isossa Pirkan Kirpputorikeskuksessa Kangasalla - synkän ja kostean päivän vastapainoksi. Huomiseksi on sentään luvattu Pirkanmaalle selkeää kevätsäätä, +9 astetta, mutta toivottavasti ne tammikuun pakkaset eivät tule sitten toukokuussa... Mukaan kotiin Karla sai Kirppikseltä kahdella eurolla tuon joissakin kuvissa vilahtavan Mollamaijan.

"Voi, kun olet ihana ja suloinen!! "Ei!!! Onks tuo oikea!?"  Kukapa ei pienestä koiranpennusta tykkäisi!  Karla nautti silmin nähden rapsutuksista ja huomion osoituksista. Uskon, että myös asiakkaita Karlan vierailu ilahdutti. Eräs iäkäs mieshenkilö rapsutteli hyvin pitkään Karlaa. Hän kertoi olleensa aina koiraihminen. Monenmoista juttua riitti; mm. nuori mies kertoi, että hänen äitinsä kasvattaa myös koiria, kahta eri rotua. Asiakkaiden kuvaamiseen/kuvien julkaisemiseen on pyydetty lupa.

Karla ja Mollamaija (Kuva Aila Murto)

Karla: "Tuo huivi on houkuttelevan näköinen" (Kuva: A.Murto)

Karla nautti huomioista (Kuva: Aila Murto)

Karla mukavien tyttöjen rapsuteltavana (Kuva: Aila Murto)

Karla: "Ai sinäkin haluat rapsutella minua?" (Kuva: Aila Murto)



12.1.2020

AMARELLA UUSI TITTELI JA VIRKA

Kaverikoira Amare (kuva: JP & Terttu Koskela)

Musken tytär (Frisian Gem Eulalias Amarenske) valmistui Kennelliiton kaverikoiraksi jokin aika sitten, ja nyt on asiaan kuuluva oranssi virkahuivikin saapunut! PALJON ONNEA AMARELLE JA TAUSTAJOUKOILLE! Kiitos kuvista!

Täytyypä perehtyä itsekin tuohon toimintaan tarkemmin, kun kotona on nyt myös touhukas ja innokas oppija Karla, joka on tässä vaiheessa vielä ns. "tyhjä taulu", johon uppoaa kaikki 😀 Karla tuntee jo nimensä ja tulee kutsusta luokse sekä istuu pyynnöstä ja käsimerkistä (opeteltu tänään). Ja miksei Vonnestakin olisi kaverikoiraksi - ainakin se sai taas monta uutta kaveria pentujensa uusista  omistajista ym. lukuisista ihmisistä, jotka ovat meillä vierailleet. Muske taitaa olla kaverikoiraksi vähän liiankin innokas kaveri; joku herkempi ihminen saattaisi häkeltyä moisesta ylitsevuotavasta "pussaamisesta"😅

Ja vielä upea studiokuva Amaresta! Kuvan on ottanut © Päivi Kankare Imagiaa:


Frisian Gem Eulalias Amarenske. Kuva: Päivi Kankare



7.1.2020

GEORGES-PENTUE SANOIN JA KUVIN




Koska Vonnen ja Teddyn pentue on minun G-pentueeni, pennut saivat virallisten nimiensä etuliitteeksi `Georges´ ensimmäisen kooikerini Kissmon muistoksi. Viisas ja aivan ihana Kissmo- poika tuli meille Hollannista v. 2001. Viralliselta nimeltään Kissmo oli Dancer´s George-Gismo v.d. Toetesteijn. Kissmo oli aina kaikessa perheen touhuissa mukana. Kun Kissmolle sanottiin "nyt lähdetään remppahommin",  ".... mustikoita poimimaan" tai vastaavaa, oli tämä pikku remppakaveri jo ovella odottamassa häntä heiluen osallistuen miehen mukana omalla tavallaan oikeisiin "miesten töihin" 😀 Kissmon kanssa kävimme myös näyttelyissä sekä Suomessa että ulkomailla, jolloin Kissmosta tuli KV-muotovalio. Kuva on vuodelta 2006.

Lapsellisen kasvattajan hauska tehtävä

Minun kohdallani se on ja on aina ollut tietysti virallisten nimien keksiminen pentueille, joilla nimillä on itselleni jokin merkitys.  Edellä mainitun lisäksi pentujen nimissä vilahtaa vanhoja, kelttiläistaustaisia nimiä Englannin Cornwallista. Tuonne suorastaan mahtavien, jylhien merimaisemien äärelle haluaisin jonakin päivänä matkustaa. Eikä sattumaa ole sekään, että kansainvälisestikin erittäin suosittu, laadukasta brittiläistä draamaa edustava suosikkini, TV-sarja Poldark on kuvattu juuri Cornwallissa,  joita sarjan roolihenkilöiden nimiä olen myös poiminut pennuille.


file:///C:/Users/Aila/Pictures/2020-01/cornwall-3891737_960_720.webp





Eläinlääkärin tarkastus 


Pennut kävivät eläinlääkärin tarkastuksessa 30.12. eli n. viikko sitten 6 viikon ikäisinä. Kaikki pennut saivat ns. puhtaat paperit tarkastushetkellä. Itse kasvattajana ihmettelin sitä, että jokaisen uroksen kivekset olivat myös jo laskeutuneet ko. iässä. Aina aiemmin on käynyt niin, että ainakin jonkun pojan sukukalleuksien laskeutumista on saanut odottaa jonkin aikaa, joskus vähän kauemminkin. Pentuetarkastuksen ohella pennuille laitettiin mikrosirut, jonka jälkeen pentue rekisteröitiin Suomen Kennelliittoon. Eläinlääkärin todistukset jaetaan pentujen uusille omistajille rekisteritodistusten ja muun informaation ohella.

Ja tässä he nyt ovat pari päivää sitten kuvattuina ja +7 viikon ikäisinä

Kuvausapuna minulla oli Saara, josta avusta hänelle suuri kiitos! Jos vilkkaiden pentujen kuvaaminen yksin on mahdotonta, oli se tässä tapauksessa kaksinkin erittäin haastavaa; pennuilla oli aivan muut asiat mielessä kuin pöydällä istuminen paikoillaan ja tuijottaminen suoraan kameraan, joten kaikki minun ottamani kuvat eivät valitettavissa ole kovin tarkkoja.

FRISIAN GEM GEORGES MASSEN SEAMUS  "Eetu",  Kuopio

Kuva: Aila Murto

Kuva: Aila Murto


FRISIAN GEM GEORGES ENYON VENNOR "Eddie", Tampere

Kuva: Aila Murto

Kuva: Elina & Tomi

FRISIAN GEM GEORGES ROSS LEOPOLD "Leon", Etelä-Pohjanmaa

Kuva: Aila Murto

Kuva: Aila Murto


FRISIAN GEM GEORGES CHESTEN DEMELZA "Karla", Kangasala

Kuva: Aila Murto

Kuva: Aila Murto

30.12.2019

PENTUJEN KOTIUTUMINEN LÄHESTYY

Aika on rientänyt, ja pian Vonnen ja Teddyn jälkeläiset matkustavat uusiin koteihinsa. Minulta on kysytty mm. millaisia tarvikkeita pennulle kannattaisi hankkia jo etukäteen ja pyydetty kirjoittamaan siitä, joten aloitan tästä aiheesta - eksyen tapani mukaan vähän muuhunkin pennun kotiutumiseen liittyviin asioihin.

Tätä kirjoittaessani pennut ovat 6 viikon ikäisiä (+ 2 päivää). Pentujen kehittyminen ja muutokset ulkonäössä on selvästi havaittavissa. Tänään ottamani idioottivarma kuva tai sen toisinto (so. pennut jälleen kaikki yhdessä paikoillaan samassa paikassa odottamassa ateriaa) kertonee jo jotain pentujen kehittymisestä verrattuna tässä postauksessa jakamaani upeisiin, Karoliina Vainion ottamiin kuviin, jolloin pennut olivat vielä n. neljän viikon ikäisiä. Valitettavasti Karoliinan ottamat kuvat eivät välttämättä pääse blogissa oikeuksiinsa, koska kuvan resoluutio jää täällä rajalliseksi. Eipäs, klikkaamalla kuvaa löytyy alkuperäinen otos!

Alla olevassa kuvassa tyttö oikealla + pojat vasemmalla, 6 VIIKKOA

Vonnen ja Teddyn pennut n. 6 viikkoa. Kuva A.Murto

Koiratarvikeliikkeet ovat pulloillaan erilaisia tarvikkeita, mutta näillä pärjää hyvin aluksi:


  • Oma makuualusta tai peti
  • Ruoka- ja vesikuppi
  • Korkealaatuista kuivamuonaa
  • Säädettävä (ei kuristava!) kaulapanta ja talutin
  • Turvallisia (ei liian pieniä) puruluita ja koulutusmakupaloja
  • Pennuille sopivia leluja
  • Kynsisakset
  • Mieto shampoo
  • Pehmeä harja ja metellikampa
  • Ns. kuljetusboksi tai turvavaljaat
Uni ja lepo on pennulle/koiralle yhtä tärkeää kuin ihmisille, ja se on tärkeä osa pennun kehittymistä ja hyvinvointia. Pennun oma peti tulee sijoittaa rauhalliseen paikkaan, jossa pennun unta ei saa häiritä - tämä on yksi niistä asioista, joista tulee sopia perheen kanssa yhdessä. Ainakin ensimmäisenä yönä olen kuitenkin sijoittanut pennun pedin oman sänkyni viereen, sillä pentu saattaa tuolloin vielä ikävöidä. Siinä on helppo silitellä pentua, mikäli ikävä yllättää. Seuraavana yönä pentu yleensä jo nukkuu rauhallisesti, oman kokemukseni mukaan, ja useimmiten pentu on rauhoittunut nukkumaan uudessa kodissa jo samana iltana.

Kuva: Karoliina Vainio


Metallinen, liukumaton, pennun kokoon nähden sopiva ruokakuppi on kestävä ja hygieeninen, samoin vesikuppi. Vesikupin laita ei saa olla liian korkea, jotta pentu pystyy siitä hyvin juomaan. Pennulla/koiralla tulee olla aina raikasta vettä saatavilla!

Kuva: Karoliina Vainio


Kuivamuonan tulee olla korkealaatuista, koiratarvikeliikkeestä, eläinlääkäriasemilta tai vast. hankittua - ei esim. marketeista tai vastaavista paikoista. Pennut saavat kotiin mukaan kuivamuonapakkauksen, jota ruokaa pennut ovat syöneet kasvattajan luona.

Koulapannan tulee olla säädettävä ja pennulle sopiva. Ei siis ns. kuristava panta. Normaali, pennulle sopiva talutin. En suosittele missään vaiheessa tai tilanteessa koiralle ns. flexiä, sillä pitkästä siimasta huolimatta se ei vastaa koiran vapaata liikuntaa ja voi aiheuttaa myös vaaratilanteita, esim. pitkän, ohuen nauhan kiertyminen vastaantulijoiden tai tmv. ympärille (esim. pyöräilijät, muut koiran ulkoiluttajat/koirat jne.). Flexin avulla on myöskin hankalaa/mahdotonta opettaa pentu ns. hyvään hihnakäyttäytymiseen.  Eli normaali talutin + pennun opettaminen alusta asti hihnassa hienosti. (koulutusmakupaloja aina mukana!).  Mikäli pennun annetaan vetää hihnassa ollessaan, on se koirallekin epämukavaa ja jopa vaarallista (vrt. kaulan/nielun alue, ryhti, mahdolliset kivut). Eli normaali panta ja hihna, koulutus aivan pennusta asti ja vastapainoksi paljon vapaata liikuntaa, kun pentu on opetettu luokse tuloon - tai samassa yhteydessä.

Kuva: Karoliina Vainio


Toistaiseksi pentujen pieniä mutta teräviä kynsiä on leikattu kerran viikossa pienillä kynsileikkureilla, joita me ihmisetkin käytämme. Kynsien paksuuntuessa tulee pennulle/koiralle hankkia tähän tarkoitukseen suunnitellut kynsisakset.  Kynsiä kannattaa leikata kerran viikossa - pieni terävä kärki pois. Mikäli leikkausten väli pitkittyy, kasvaa myös kynnen ydin kynnen mukana, jolloin kynttä ei enää saakaan lyhyeksi.  Eli mielummin usein; vain pieni kaareva kärki kynnestä pois. Liian pitkät kynnet aiheuttavat koiralle kipua ja tilanteen pitkittyessä koiran normaali liikkuminen hankaloituu ja/tai on kivuliasta.

Kuva: Karoliina Vainio


Mieto shampoo on myös tarpeen, mutta kooikerin turkkia ei tarvitse pestä usein, ainakaan jatkuvasti (liiallinen pesu kuivattaa turkkia ja ihoa). Kurakeleillä on tietenkin syytä huuhdella tassut ja mahanalusta pelkällä vedell, mutta koko turkkia ei tarvitse pestä. Pari shampoopesua vuodessa riittää, mikäli koira ei käy esim. säännöllisesti näyttelyissä.

Kuva: Karoliina Vainio


Pentuja on harjattu jo kasvattajan luona viikoittain totuttelun vuoksi pehmeällä "vauvaharjalla" (ihmisille tarkoitettu) kynsien leikkauksen ohella. Samalla on tutkittu korvia, silmiä ja hampaita samasta syystä (pientä hammasharjaa käytetty suussa + kehuja). Turkin harjaamiseen ja kampaamiseen tulee pentu totuttaa jo varhain, joten pehmeä harja ja kampa (esim. korvakarvat) on syytä hankkia. 

Kuva: Karoliina Vainio

Pennut ovat tottuneet kasvattajan luona jo kuljetus- tai näyttelyboksiin sekä sisällä että autoillessa (pari autoiluharjoitusta jo tehty, jolloin pennut vain nukkuivat). Itse käytän vastaavaa boksia myös autossa. Ainakin koiran kasvaessa voi koiralla toki käyttää halutessaan autossa turvavaljaitakin. Myös näyttelyissä boksi on ehdoton. Koira voi lepäillä ja nukkua rauhassa turvallisesti huolimatta ympäröivästä ihmis- ja koiravilinästä ja muista ärsykkeistä pitkän näyttelypäivän aikana. Täällä pennut ovat jo tottuneet nukkumaan boksissa, jossa toki etuovi on auki vapaan liikkumisen vuoksi.

Muutama kuva vielä:



Kuva: Karoliina Vainio

Kuva: Karoliina Vainio


Kuva: Karoliina Vainio

Kuva: Karoliina Vainio

Kuva: Karoliina Vainio

Moni uusi pennun omistaja on jo varmasti varautunut pennun tuloon ja hankkinut tietoa koiran omistajana. Pentujen lähtiessä uusiin koteihinsa omistajat saavat myös meiltä ns. pentupaketin, johon sisältyy kirjalliset ohjeet kaikista oleellisista asioista pennun alkutaipaleella. 

SUOSITTELEN KUITENKIN LÄMPIMÄSTI KENNELLIITON HANKIKOIRA.FI - SIVUSTOJA, JOSTA LÖYTYY ERITTÄIN PALJON LUOTETTAVAA TIETOA!

KOIRA KOTONA: https://www.hankikoira.fi/koiratietoa/koira-kotona

Koira tarvitsee toki muutakin, kuin yllä mainittuja asioita, mutta on hyvä varautua pennun tuloon hankkimalla tarvittavat varusteet jo etukäteen.

Koira tarvitsee sopivasti liikuntaa, aktivointia ja virikkeitä, tai ainakin jotain mielekästä tekemistä. Aktiviteeteilla tarkoitetaan ihmisen keksimää tekemistä, esim. agility. Virikkeellistämisellä tarkoitetaan koiran luontaisen tekemisen tuottamista (esim. metsäsätys, jäljestys). Myös liikunta vaihtelevassa maastossa, metsässä, pelloilla ymv. paikoissa, uiminen ymv. on koiran fyysien kehityksen ja terveyden sekä henkisen vireyden kannalta erittäin tärkeätä ja virikkeellistä. Metsässähän saa juosta mielin määrin, mielenkiintoisia hajuja on paljon; siellä saa kaivaa ja haistella. Pelkkä hihnaliikunta ei kehitä koiran kehoa. Sen sijaan lenkkikaveriksi asfalttiteille tai pururadoille alle vuoden/puolentoista vuoden ikäistä koiraa ei tule ottaa, koska pennun ns. kasvulinjat eivät ole vielä umpeutuneet (vaarana vielä kehittymättömän luuston ongelmia myöhemmin). Mielestäni virikkeellistä on myös se, että koira saa osallistua yhdessä perheen kanssa kaikkeen toimintaan ja monenlaisiin puuhiin - varmasti koira viihtyy paremmin seuratessaan esim. perheen lapsen jalkapalloturnausta yhdessä muun perheen kanssa, kuin olleessaan tuonkin ajan yksin kotona.  Koiran voi ottaa melkein mihin tahansa mukaan, kunhan se on hyvin sosiaalistettu erilaisiin tilanteisiin, paikkoihin, ääniin ja tietenkin ihmisiin ja muihin koiriin. Omistaja tai perhe on koiralle se kaikkein tarkein asia maailmassa.

Pennun liikuttamisesta on puhuttu paljon, koska -kuten tässä totesin- pennun fyysinen (kuin myös psyykkinen, vrt. sosiaalistaminen) kehitys on vielä kesken, joten tämäkin kannattaa huomioida. Jo muutama vuosi sitten löysin tämän hyvän artikkelin, joka liittyy erityisesti pikkupennun liikuttamiseen ja vammojen ehkäisemiseen: https://elainystavasilaakari.fi/2015/10/pentu-tulee-taloon-miten-uutta-tulokasta-tulisi-liikuttaa/

Artikkelin on kirjoittanut fysioterapeutti/eläinfysioterapeutti Marika Ruottinen, joka varmasti tietää mistä puhuu. Kannattaa lukea ja huomioida 😀!! Nyt, kun minulle jää itsellenikin pentu, olen myöskin kerrannut asioita, ja aina oppii jotain uutta! Onhan siitä jo 6 vuotta aikaa, kun meille tuli viimeksi pentu, ja tieto muuttuu nopeasti.











5.12.2019

VONNEN JA TEDDYN PENNUT 3 VIIKKOA!


Puppies of  Frisian Gem Chris Chevonne "Vonne"  and
Oorbellen Noah "Teddy" - 3 weeks.  Photo: Aila Murto


Aika kuluu pentulaatikon äärellä nopeasti. Viikko sitten, 2 viikon ikäisinä,  pennut ja emä saivat matolääkityksen ja ovat sen jälkeen taas kehittyneet ulkoisesti huimasti! Noin 9-10 vuorokauden tienoilla kaikkien silmät aukesivat, ja nyt jo alkuviikosta (muutama päivä sitten) huomasin, että ne jo kuulevat pienimmänkin risahduksen nukkuessaankin ja ponnahtavat heti iloisesti pystyyn lähestyttäessä rauhallista pentutilaa!



Tänään keskityin valokuvaamiseen vaihteeksi kameraa käyttäen. En ole taas pitkään aikaan käyttänyt kameraa puhelinta lukuun ottamatta, joten pitänee taas palauttaa muistiin aukot, ISO-herkkyydet ymv. perusjutut, jotka niksit näissä kuvissa ei vielä näy. Mutta kyllä näistä kuvista jo jotain näkee. Pennuille näyttäisi tulevan tuuheat turkit, vahvahko rakenne ja rodulle tyypillisiä mustia korvakarvojakin jokaiselle on tulossa yllin kyllin. Ylimmäisenä "ilmakuva" pennuista. 

Kun pentujen synnytys lähestyi, meidän Muske stabij lähti kyläilemään toisen poikamme perheen luo, ja viihtyi siellä n. puolitoista viikkoa tyttärensä Teslan kaverina. Tämä oli tärkeää, jotta saatoin keskittyä ilman häiriöitä pentueen alkutaipaleeseen - kiitos kuuluu Marialle ja Henrille! Nyt tämä -ehkä yksi maailman ystävällisimmistä olennoista eli Muske- on saanut jo tutustua lähemmin pentuihinkin. Vonne ja Muske ovat aina tulleet myös hyvin toimeen keskenään (minähän olen lauman johtaja, joten marssijärjestys on selvä 😀) Siksipä minun ja Musken ajoittainen yhteishuoltajuus emän kanssa ei ole lainkaan huolestuttanut Vonnea, päinvastoin! Ja onhan Muskella kokemusta "lasten hoidosta" kahden pentueen verran (10 + 9 pentua), mitä jakaa. Luotan tähän parivaljakkoon.


Muske tervehtii pentuja (Kuva: Aila Murto)

Vonne ja Muske pohtivat kasvatusasioita (Kuva: Aila Murto)

Pentujen sosiaalistamisesta lyhyesti

Pentujen kehityksessä tapahtuu suuri muutos n. 3. viikosta alkaen. Sitä ennen (ensimmäiset 2 viikkoa) pentu on täysin riippuvainen emästä, joka tarjoaa sille ravintoa, huolenpitoa, lämpöä ja rakkautta. Pentu ei vielä pysty säätelemään edes omaa ruumiinlämpöään, mutta aistii kyllä emonsa läheisyyden ja huolenpidon aivan lähietäisyydeltä. 

Kehitystä on tapahtunut tälläkin saralla (alla oleva kuva)..., sillä en huomannutkaan kuvaa ottaessani, että siinä paitsi haistellaan talouspaperirullaa, tarvittaisiin WC-paperia huolimatta siitä, että Vonne on huolehtinut tästäkin toimenpiteestä kiitettävästi. Viikonvaihteessa opetellaankin vähitellen sitten tekemään tarpeet asiaan kuuluvaan paikkaan syömisen ja nukkumisen jälkeen, jolloin emän huoltovastuu vähenee rakentaessani pennuille uudet, avarammat tilat. Jotenkin nämä pennut tuntuvat "varhaiskypsiltä"..., vai enkö vain muista enää? 😆 

Tärkeitä kehitysvaiheita (Kuva: Aila Murto)

Viikot 3-12 ovat pennun sosiaalistamisen kannalta tärkeät viikot (viikkoja 6-8 pidetään erittäin tärkeinä). MUTTA, sosiaalistaminen ei lopu tähän, vaan sitä tulee välittömästi jatkaa pennun muuttaessa uuteen kotiinsa, kunhan pentu on ensin saanut parin päivän ajan totuttautua uuteen kotiinsa ja perheeseensä. Minun kokemukseni mukaan pennun luonteesta ja pysyvämmästä käyttäytymisestä (perimä + ympäristötekijät, kuten sosiaalistaminen) voi jo jotain päätellä n. vuoden ikäisenä (ja koira on sittenkin vielä nuori!), jona aikana koira on ehtinyt kokea myös murrosiän myllerryksetkin (alkaen n. 6 kuukauden iästä, kestäen pari kuukautta - vahtelua on/yksilö). Tästä aiheesta kuin muustakin pennun hankkimiseen/omistamiseen liittyväää asiaa tuonnempana.

Kaikki tässä postauksessa otetut kuvat otettu tänään 5.12., kuten nämäkin 
Kuvat: Aila Murto