All pictures copyright by Frisian Gem unless mentioned otherwise

30.11.2014

Päivänsäde ja Menninkäinen näyttelyssä

... mutta kumpi on kumpi? Joka tapauksessa eilen Kangasalan ryhmänäyttelyssä tapaamani Antjen poika ja Vonnen veli Peetu (Frisian Gem Chris Cenhelm) osoittautui sekä hellyyttäväksi, paksuturkkiseksi Menninkäiseksi että iloiseksi, ystävälliseksi ja sympaattiseksi Päivänsäteeksi. Peetusta onkin kasvanut komea poika! Virallisesti Peetun säkäkorkeutta ei ole mitattu, mutta minusta se vaikuttaa sopivan kokoiselta (ei liian pieni eikä liian iso) sekä vahvaluustoiselta- ja kalloiselta urokselta, jolla selvä urosmainen leima. Tällä hetkellä pää näyttää hyvinkin voimakkaalta, mutta vahvarunkoinen koira Peetu on muutoinkin. Lopullinen hapitus eli yleisvaikutelma, olemus ja ulkomuoto tulee vielä kehittymään, koska koira on vielä nuori. Olipa mukava nähdä Annea ja Peetua!

Alla olevaa kuvaa katsellessani ajattelin, että jospa voisi siirtää tuolta pieneltä Päivänsäteeltä vähän pitkiä, mustia korvakarvoja Peetulle ja vastaavasti Menninkäiseltä turkkia Vonnelle, kuva olisi tasapainoisempi :)  Toisaalta, olen huomannut urosten kasvattavan korvakarvojaan iän karttuessa, sillä mm. Antjen pojat B-pentueesta, Terra ja Bruno,  saivat roimasti pituutta korvakarvoihinsa vasta myöhemmin. Eilen näyttelytuomari saneli Vonnen arvosteluun hauskan kommentin; "Kaunis väritys, mutta hapsut jätetty tänään kotiin"  (paitsi siis korvista).

Peetu ja Vonne


Näyttely Kangasalan ratsastuskeskus Parvelassa oli miellyttävä, vaikka ahdasta oli; koirat ja omistajat tavaroineen olivat kuin sillit suolassa, mikä oli varmaan haastavaa koirillekin.  Sää oli kylmän kolea, joten talvitamineet olivat paikallaan maapohjaisessa hallissa! Näyttelypaikan kahviossa juttelin erään kehätoimitsijan kanssa, joka kertoi, että näyttelyyn oli tänä vuonna ilmoitettu rotuja ryhmistä 5, 6 ja 8 sata (100 !) koiraa enemmän kuin viime vuonna, ja tämä näyttäisi olevan tässä tilassa enemmän kuin riittävästi.

Peetu vasemmalta puolelta kuvattuna. Turkkia on tosiaan paljon. Kaulapantakin näyttää uppoavan sutjakkaasti turkin sekaan, joten todellisuudessa kaula on paljon ohuempi miltä kuvassa näyttää :)

Peetu


Näyttelyn viralliset tulokset ja rodut löytyvät täältä. Paikalla oli yllättävän paljon harvinaisempiakin rotuja.

Näyttelyssä ei kooikereiden joukosta valittu lainkaan VSP-koiraa. ROP ja paras narttu oli kaunis ja tasapainoinen CIB, monen maan valio ja voittaja (mm. MV-14) Manusia´s Olivia,  ja ROP-pentu Bella Belleza's Ezmerilla.  Vonnen tulos junnuluokassa oli ERI1, SA, PN2, SERT ja velipojan Peetun saldo tällä kertaa myös hienosti ERI1 (Peetu kilpaili nuorten luokassa).

Kooikereilla oli tuomarina minulle ( ja suurimmalle osalle kooikerväestä) uusi tuttavuus, Pia Itkonen. Oli hienoa huomata, että tuomari oli perehtynyt rotuun hyvin, paneutui kooikereiden arvosteluun huolellisesti ja oli selvästi erittäin hyvin perillä rodusta tyyppinä - kuin myös koiran arvosteluperusteista yleensä! Kirjallisia arvosteluja seurasi myös ystävälliset ja seikkaperäiset suulliset perustelut/kommentit jokaiselle koiran omistajalle erikseen. Lopuksi hän vielä toivotti mukavaa Joulun odotuksen aikaa kaikille. Toivottavasti hän on jatkossakin kiinnostunut arvostelemaan kooikereita!

Vähän jännitti viedä Vonnea näyttelyyn, koska edellisestä kerrasta oli kulunut melkein kolme kuukautta emmekä ole tässä välillä kertaakaan treenanneet esiintymistä. Hyvin näytti Vonne kuitenkin sisäistäneen kehässä esiintymisen, tosin topakka pirpana kävi vähän liiankin kuumana venyttäen innokkaasti takajalkojaan ja kroppaansa pitkin pituuttaan tuomarille esiintyessään. Toivottavasti seuraava näyttely sisätiloissa ei aiheuta samanlaisia ylikierroksia, kuten täällä uusien hajujen (mm. hevosen ja lannan hajut) maailmassa :)

Ensi viikonloppuna on vuorossa vuoden suurin koiratapahtuma ja näyttelyt Helsingin Messukeskuksessa. Toivottavasti herään "talvihorroksesta" ehtiäkseni ajoissa paikalle (kerran olen Messarista jo myöhästynyt!), sillä kooikerit arvostellaan muistaakseni heti aamulla. Eilen totesin, että talvinäyttelyt ja pimeys ei ole oikein minun juttuni; mies sai useaan kertaan eilenkin herätellä minua ja kuunnella mutinaa "Joo, mä nousen" huomatakseen, että olin salamannopeasti taas sikeässä uneassa. Ei muuta kuin perinteinen herätyskello, puhelin ja IPad herättämään, jokainen viiden minuutin välein, joten eiköhön se siitä :)



Vielä odotellaan...

Musken
juoksuja, mutta sanoisin, että minä päivänä tahansa ne ovat odotettavissa. Sen verran tiuhaan Muske on jo jättänyt pojille viestejä melkein kahden kuukauden ajan! Onneksi Terhi (Yodan omistaja) kertoi muutama päivä sitten puhelimessa, että hän on varautunut vierailemaan meillä Yodan kanssa vaikka Jouluaattona! Ettei vaan niin kävisikin...?

Kuvassa Muske n. 3½ kuukauden ikäisenä pentuna, käpy suussa ja heinänkorsi sinne menossa...!!?


14.11.2014

Asiaa turkista ja vähän muustakin

Hiljaiseloa ja odottelua; Vonnen turkin palautumisen/kasvun odottelua, lumen odottelua, Joulun (ja joululoman!) odottelua... mitäpä sitä muuta marraskuussa voisi tehdä kuin odotella, ellei oteta huomioon työn tekemistä. Omassa työssäni lukuvuoden loppu ennen Joulua ja vastaavasti ennen Juhannusta ovat vuoden kiireisintä aikaa. Vuoden pimeimpänä aikana on kai viisainta tehdä vain töitä, ulkoilla, levätä ja odotella valoisampia aikoja ja kevään saapumista.

Muske


Muskelle odottelen minä päivänä tahansa juoksuja, ja Muske odottelee tietenkin Yodaa :) Eilen katselin koirien "juoksupäiväkirjaa", jonka olen tallentanut koneelleni. Musken juoksujen väli ei ole koskaan ollut niin säännöllinen, kuin esimerkiksi Antjella - aina päivän pari alle tai yli 8 kuukautta. Kalenterin mukaaan Musken ensimmäinen juoksu alkoi 9 kuukauden iässä. Sen jälkeen ne ovat tulleet 8,  9½,  6,  8½, 7½ kuukauden  välein. Edellinen juoksu alkoi 29.4.2014. Tämän perusteella joulukuun loppupuolella olisi edellisistä juoksuista kulunut 8 kk,  Muske on kuitenkin jättänyt viestejä pojille jo parin kuukauden ajan, joten nähtäväksi jää miten käy tällä kertaa :)

Antje 


Muutaman viikon kuluttua Vonnella on edessään kaksi näyttelyä. Ensin lähdemme Kangasalan ryhmänäyttelyyn 29.11. ja sen jälkeen on vuorossa Messarin Voittaja-näyttely 6.12. Kovasti olen odotellut Vonnen saavan enemmän turkkia elokuisten juoksujen jälkeen, mutta ihmeen nihkeää tuo kasvu tuntuu olevan... Tulisi edes pakkasta, joka saattaisi hieman vauhdittaa turkin kasvua. Kaikki koirat syövät kuitenkin samaa, hyvälaatuista ruokaa; tällä hetkellä käytössä Golden Eagle Holistic Chicken Formula, joka on sopinut kaikille hyvin. Aamu-aterian yhteydessä kaikki saavat tujauksen Doils Vital-kalaöljyä. Omega-3 rasvahappovalmisteen sanotaan tukevan mm. sydämen, munuaisten, nivelten, ihon ja vanhenevan koiran elimistön toimintaa. Iltapäivän ateriaan olen sujauttanut etenkin Vonnelle vielä tilkan Nutrolin öljyä (Iho ja turkki), joka sisältää kylmäpuristettua hampunsiemnöljyä, rypsiöljyä ja pellavaöljyä. Muutaman kerran viikossa olen korvannut toisen nappula-aterian ruualla, jossa on ollut esim. tummaa riisiä, kanaa, lihaa, kalaa vaihdellen, viiriäisenmunaa tai kananmunaa, soseutettua porkkanaa, parsakaalia, marjoja tmv. ja tilkka erittäin rasvapitoista vuohenmaitoa (koostumukseltaan sopii koiran elimistölle, muistuttaa emänmaitoa). Vuohenmaitoa ja viiriäisenmunia olen saanut suoraan eräältä tilalta - kiitos Sari!!! Kuten ennenkin olen tainnut mainita (ja Eviran sivuilta todennut), pieni viiriäisenmuna sisältää moninkertaisesti enemmän hyödyllisiä ravinteita (vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita) kananmunaan verrattuna. Ainoastaan kolesterolia viiriäisenmuna sisältää huomattavasti vähemmän kuin kananmuna, ja sekin on vain hyvä asia.

Ja mitä tästä kaikesta hössöttämisestä on seurannut?

Koirat vaikuttavat hyvinvoivilta, pirteiltä ja terveiltä. Antjella ja Muskella on tällä hetkellä suorastaan upeat turkit! Vonnenkin turkki kiiltää ja se tuntuu aiempaa jäntevämmältä/hyväkuntoisemmalta, mutta vieläkään hännässä ei ole kuin muutama pitkä karva, mahan alla ei juuri mitään ja kaulakin on vielä ohuehkon karvan peitossa. Vielä on Messariin aikaa vajaa kuukausi, joten toivotaan jotain tapahtuneen siihen mennessä.

Antjella on tällä hetkellä paksu, kaunis turkki ja tuuhea häntä. Kuvat on otettu syyskuussa, jolloin Vonnellakin oli vielä häntä.

Antje

Vonne


Tänään katselin Antjea, kun se makaili tyytyväisenä, "nauravaisena" ja silmät iloisesti tuikkien olohuoneen sohvalla takkatulen lämmössä kerjäten rapsutuksia. Jotenkin tuli haikea ja herkistynyt olo. Mietin, kuinka hienot pentueet (2 pentuetta) Antje on jättänyt ja saa nyt nauttia onnellisista -jos ei vielä ihan eläkepäivistä, niin ainakin huolettomista päivistä tyttärensä Vonnen ja parhaan kaverinsa Musken kanssa. Kun Musken seuraava pentue aikanaan syntyy, tulevat sekä Muske että pennut luonnollisesti tarvitsemaan erityistä huolenpitoa ja huomiota. Tuona hetkenä Antjea katsellessani päätin, että tästä huolimatta tulen järjestämään päivittäin omaa aikaa ja virikkeitä yhtälailla sekä Antjelle että Vonnelle. Jotta eivät tuntisi itseään unohdetuiksi ja jäävänsä Musken ja pentujen varjoon. Välillä tuntuu siltä, että kiinnyn päivä päivältä Antjeen vain enemmän. Siihen vaikuttaa tietenkin koiran ikä ja sen kanssa vietetty yhteinen aika (pian 8 vuotta), mutta on siinä muutakin. Kaikki ovat omalla tavallaan omia persoonia, ja jokainen on yhtä tärkeä. Siksi kaikki antsaitsevat myös päivittäin omaa laatuaikaa ja huomionosoituksia, niin kiire ei saisi koskaan olla. Jonain päivänä se voi olla jo myöhäistä.

Antje