Muske eläinlääkärillä

Muske eläinlääkärillä ja kotimatkalla. Yhdessä kuvassa Muskella on kieli
täynnä mahakarvoja(!!!), joita se ehti saada suuhunsa nuollessaan vatsaansa
toimenpiteen jälkeen ennen vatsan puhdistamista geelistä :)

Koiran ummetus

Viime viikonlopun tienoilla kiinnitimme huomiota, että Muske ei ollut tehnyt isompia tarpeitaan (eli kakannut) pariin päivään. Toisena päivänä huolestuin, koska Muske pyysi tavoistaan poiketen yöllä kaksi kertaa ulos, yritti pinnistellä moneen kertaan, mutta mitään ei tullut nytkään ulos. Yritin tarjota vettä useammin, ja mies lähti kahdestaan Musken kanssa hieman liikunnallisemmalle lenkille, mutta tilanne ei lauennut. Muske ei kuitenkaan vaikuttanut mistään kohdin kipeältä eikä kuumetta ollut. Ainoastaan hieman tavallista vaisumpi se oli, mitä se on muutoinkin ollut sen jälkeen, kun paras ystävä poistui laumasta.

Koska tällaista tilannetta ei minulle ole koskaan tullut koko koirahistorian aikana vastaan, tämä "pikkulääkäri" haki tietysti tietoa koiran ummetuksesta. Ja tähänkin ongelmaan löytyi monta syytä. Luettuani Eläinlääkäriin.fi - sivustolta alla olevan lauseen ym. informaatiota, koin tietenkin tarpeelliseksi ryhtyä heti toimeen, vaikka koira ei vaikuttanut erikoisen sairaalta, ei ollut kuumeinen, peräaukko näytti normaalilta eikä mitään vuotoa näkynyt myöskään emättimessä: "Koiran ummetus pitkittyessään voi johtaa sekä vakaviin vaurioihin ruuansulatuskanavassa että paksusuolen laajentumiseen, jonka seurauksena koira ei pysty enää ulostamaan normaalisti".

Tieto tuo tuskaa

Sattuneesta syystä (vrt. edell. postaus), mutta kuitenkin tiedostaen, että mukana oli tällä kertaa todennäköisesti "hätävarjelun liioittelua" kävin läpi myös mahdollisia sairauksia, jotka voivat olla joskus ummetuksen syynä. Mahdollisesti vierasesine ohutsuolessa? Anaalirauhasten tulehdus? Paksuluolen tukkeuma, syöpäkin vilahti mielessä....? Kohtutulehdus? Virtsatietulehdus..., ja tämäkin teksti sattui vielä eteen: "Hoitamattomana koiran virtsatietulehdus voi levitä virtsarakosta virtsanjohtimia pitkin munuaisiin ja aiheuttaa koiran henkeä uhkaavan märkäisen munuaistulehduksen eli pyelonefriitin". Eläinlääkäriin.fi.

Tietenkin oli jälleen myöhäinen ilta, kun lopulta soitin Evidensia/Hattulan eläinsairaalaan kysyäkseni neuvoa. He eivät pitäneet tilannetta kovin vakavana, koska koira voi päällisin puolin hyvin, mutta sanoivat kuitenkin, että kaksi vuorokautta ulostamatta on maksimi ja antaa ehdottomasti aihetta lisätutkimuksiin. Heille oli tulossa kaksi vaikeaa tapausta sisään, joten he pyysivät varautumaan pitkään odotusaikaan tai tulemaan sitten heti aamulla vastaanotolle Hattulaan klo 8.

Pienenä huvittavana sivuhuomautuksena; mies kuunteli em. puhelinkeskusteluani päivystykseen ja minun huolestuneita arvioitani tilanteesta, ja sen sijaan, että olisi lohduttanut pikku vaimoaan, muotoili sanansa näin; "Tämäkin vielä! Ja sen hän nyt tässä sanoo, että yhtään uutta koiraa ei meille sitten enää hankita". En tosin ymmärtänyt miten tämä liittyi yhtään mihinkään :) Ilmeisesti hänkin oli hieman huolestunut - omalla persoonallisella tavallaan. Nähtäväksi kuitenkin jää se, että... :)

Onneksi on Mevet

Mevet on minulle tuttu eläinlääkäriasema jo 80-luvun lopusta asti, ja se on edelleen kaikkialla tunnettu laajasta ja hyvästä osaamisestaan (perustettu 1974). Nyt heillä on uudet, isot toimitilat, ja mikä parasta, myös päivystys vuoden jokaisena päivänä klo 7.30 - 14 normaalivastaanottojen lisäksi! Viikonloppuisin ja juhlapyhinä Mevet päivystää klo 10-14. Lähdin ajamaan Musken kanssa viime tiistaina aamulla klo 6 jälkeen Helsinkiin. Olimme Mevetin ovella jo ennen klinikan avautumista ensimmäisinä, mutta pian ovella oli jo pitkä jono meidän jälkeemme.

Pääsimme melko pian vastaanotolle, ja eläinlääkäri teki ensin yleistutkimuksen ja mittasi kuumeen todeten Musken hyväkuntoiseksi ja pirteäksi 7-vuotiaaksi, kaksi isoa pentuetta synnyttäneeksi nartuksi (myös hampaat olivat OK). Paksusuoli oli myös "sisältöineen" normaali. Seuraavaksi hän tarkasti ja tyhjensi anaalirauhaset - niissä oli ja niistä tuli runsaasti eritettä, mutta tulehdusta ei ollut havaittavissa!!! Hieman nolotti..., mutta EL sanoi ystävällisesti, että ellei osaa toimenpidettä tehdä oikeaoppisesti, voi saada aikaan pahan tulehduksen. Eli parempi jättää toimenpide eläinlääkärin tehtäväksi, jos ei ole aivan varma asiasta. Tämänkin "seudun" tarkastin jo kotona, mutta en päälle päin mitään erikoista havainnut. Tässä vaiheessa jo melkein tiesin, että ongelma oli tässä. Muskekin hyppeli iloisesti eläinlääkäriä kohti toimenpiteen jälkeen, kun kipu tai paine oli poissa.

Musken vatsaontelo tarkastettiin kuitenkin ultraäänellä pissanäytteen takia (virtsatieinfektion pois sulkemiseksi); näyte otettiin vatsanpeitteen läpi ns. kystosenteesillä. Kohdussa ei ollut sisältöä/oli siisti, ohutsuolessa ei tukoksen merkkejä, paksusuolessa jonkun verran sisältöä, mutta ei ainakaan vielä selvää ummetusta tai muitakaan muutoksia havaittavissa.

Mikä tästä käynnistä teki miellyttävän

Se oli Muske itse ja miellyttävä eläinlääkärikäynti kokonaisuutena. Muske on aina jostain kumman syystä tykännyt vierailla eläinlääkäriasemilla, vaikka aiemmin Musken käynnit ovat liittyneet vain rokotuksiin tai esim. tiineyskontrolleihin. Tämä(kin) eläinlääkäri oli erittäin asiantunteva, miellyttävä ja rauhallinen - sekä hyväntuulinen :)

Eläinlääkäri ja eläintenhoitaja sanoivat, että nostetaan Muske tutkimuspöydälle ns. kaukaloon selälleen ultraanitutkimusta ja virtsanäytteen ottamista varten. Siinä Muske sitten rötkötti tyytyväisenä, ja eläinlääkäri sai kaikessa rauhassa tehdä ultraäänitutkimuksen huolellisesti, häiriintymättä. Muskea ei myöskään lainkaan haitannut, kun alavatsan alueelta leikattiin trimmerillä karvat pois ja vatsaan levitettiin viileää geeliä. Kun eläinlääkäri otti esille pitkäneulaisen ruiskun ottaakseen pissanäytteen Musken vatsanpeitteen läpi ilman mitään puudutusta mietin, mitenköhän tässä käy...? Muske ei edes hätkähtänyt, kun neula upposi sisään, vaan makasi tyytyväisenä paikoillaan, kuin mitään ei olisi tapahtunut.  Lääkäri sai ruiskuun hyvän näytteen helposti. Eläinlääkäri ihmetteli toimenpidettä tehdessään, että onpa todella ihmeellistä, että koira ei mitenkään reagoinut edes siihen, että neula lävisti ihon! Muskella on varmaan korkea kipukynnys. Sen olen huomannut molemmissa synnytyksissäkin - rauhallinen kuin viilipytty koko ajan, vaikka supistukset ovat varmasti koirallakin kivuliaat.

Virtsanäyte lähetettiin viljeltäväksi mahdollisen bakteeritulehduksen vuoksi. Eläinlääkäri antoi Muskelle antibioottikuurin mukaan varmuudeksi, ja lupasi soittaa tuloksista ja mahdollisesta jatkohoidosta torstaina. Mukaan saimme myös pullon parafiiniöljyä, mikäli Muske ei vielä seuraavanakaan päivänä ulostaisi. Tänään torstaina eläinlääkäri soitti virtsanäytteen tuloksista kysyen myös Musken vointia; minkäänlaisia bakteereja tai kasvustoa ei ollut havaittavissa, ja kaikki oli Muskella kunnossa. Antibioottikuuri suositeltiin myös lopetettavaksi - nehän eivät ole nykytiedon mukaan kenellekään hyväksi turhaan tai ylenmäärin syötynä, ainoastaan todelliseen tarpeeseen/sairauden hoitoon.

Puhelimessa kerroin eläinlääkärille, että Musken suoli oli toiminut normaalisti heti pysähdyttyämme kotimatkalla Helsingistä erään metsän reunalle. Eli ulostamattomuuden syynä ei ollut niinkään vielä ummetus, vaan täydet anaalirauhaset, jotka tuottivat koiralle niin paljon kipua, että koira jätti koko toimituksen mielummin kesken (tässä suhteessa Muske kuitenkin vieroksui kivuliasta tai outoa tilannetta - ennenhän kaikki oli käynyt helposti). Tilanteen pitkittyessä olisi ongelmiakin ollut odotettavissa.

Kerrottuani eläinlääkärille, että olin joitakin päiviä/noin viikkoa aiemmin aloittanut säännöllisesti ns. 50/50 (nappuloita/itse tehtyä ruokaa) ruokinnan koirille (jota tosin olen harrastunut aiemminkin, mutta vain silloin tällöin), piti hän myös mahdollisena sitä, että tällöin kaikki "laadukas" ruoka (esim. puuro, kana/kala/kananmuna, soseutettu kaali, porkkana ymv.) on imeytynyt niin hyvin, ettei mitään ylimääräistä tulekaan ulos siinä määrin, kuin ennen, pelkällä nappularuualla. Myös nappuloiden laadun tai sopivuuden voi arvioida siitä, miten se imeytyy elimistöön/elimistön hyödyksi eikä tule suoraan ulos. Ravinnon muutos voi olla myös joskus syynä äkilliseen ummetukseen.

Eläinlääkäri piti myös mahdollisena sitä, että koirat voivat reagoida kehollaan hyvin monella tapaa siihen, että laumasta poistuu pitkäaikainen kaveri - mikä selittää myös sen, että Muske ja Vonne ovat olleet hyvin hiljaisia kavereita kuluneen viikon ajan. Muskekin vaikutti sen vuoksi minun silmiini sairaammalta kuin se olikaan. Kun tätä asiaa vielä ajattelen, niin Antje on ollut Musken elämässä koko sen eliniän, yli 7 vuotta, eli siitä asti, kun Muske saapui Hollannista syksyllä 2009. Samoin tietenkin Antje on ollut tyttärensä elämässä, 3-vuotiaan Vonnen syntymästä asti. Muske on alusta asti suorastaan rakastanut Antjea ja päinvastoin eikä tällä kolmikolla ole ollut ikinä minkäänlaisia erimielisyyksiä keskenään - vaikka kaikki ovat narttuja.

Antje ja Vonne

Antje ja nuori Muske

Omistajakin viihtyi

Odotustilassa juttelin ennen vastaanottojen avautumista ja myös Musken tutkimusten jälkeen erään erittäin mukavan koiranomistajan kanssa. Hän odotti vielä vastaanotolle pääsyä koiransa kanssa, ja me emme malttaneet Musken kanssa sieltä lopulta poistua :) Keskusteluissa kävi ilmi, että hän oli ihmispuolen lääkäri, nykyisin tutkija ja patologi. Jokainen voi kuvitella, että mielenkiintoni heräsi heti monessakin mielessä, ja juttua meillä riitti niin koirista kuin muustakin. Koirilla on hyvin monia samanlaisia sairauksia kuin ihmisilläkin, mutta erojakin on. Koska koiria on kuitenkin vähemmän kuin ihmisiä (eikä eläin tietenkään ole ihmiseen verrattavissa), etenkin koiran omistajan, kasvattajan ja koiranjalostuksen näkökulmasta koirien sairastumiset ja sairaudet nousevat eri tavoin tarkastelun kohteiksi ja keskiöön, kuin esim. jonkun tietyn henkilön, perheen tai suvun jäsenen diabetes, syöpä tai muu sairaus - vaikka esim. diabetes ihmisillä on kansanterveydellisesti ja maailmanlaajuisesti yksi nopeimmin levinneistä sairauksista, ja meneillään on monia laajoja, kansainvälisiä tutkimuksia mm. 1-tyypin diabetekseen liittyen. Ja koirillakin diebetesta esiintyy... (en tullut kysyneeksi, onko koiran diabetes ns. "elintapasairaus", tyyppiä II vai tyyppiä I vai molempia).

Musken iloinen ja yllättävän reipas asenne eläinlääkäriasemalla ja tutkimuksissa oli myös mukavaa seurattavaa. Jälleen kerran;  rauhallisella, iloisella ja samalla kuitenkin asiantuntevalla asenteella työskennellessä niin koira kuin omistajakin viihtyy paremmin eläinlääkärin vastaanotolla ja kokee hoitosuhteen onnistuneeksi. Tästä on nyt kaksi peräkkäistä, erittäin hyvää kokemusta. Tätä varmasti arvostavat kaikki koiranomistajat. Sen saattoi hyvin aistia Mevetissä, jossa on jo yli 35 vuoden kokemus. Hauskaa oli myös tehdä vastaanoton jälkeen Musken kanssa pitkähkö lenkki Pitäjämäessä, kotoisassa Helsingissä (vaikka sitä "tulosta" pitikin vielä odottaa, kunnes päästin Musken vapaana juoksemaan metsään kotimatkan varrella).

Näitä on hyvä pitää kotona varmuuden vuoksi. Purkkiparsa toimii ainakin ensiapuna, mikäli epäilee tai on nähnyt koiran nielleen terävän kiven, tikun, lelun- tai luunpalasen ymv., ja koira alkaa oirehtia. Parsa kiinnittyy partikkelin ympärille, jolloin se saattaa tulla/tai tulee helpommin elimistöä vahingoittamatta ulosteen mukana ulos. Ummetusta voi yrittää helpottaa aluksi kotikonstein (max 2 päivää, jos ei toivottua tulosta, on epävarma tai koira oirehtii selvästi > lääkäriin!), antamalla koiralle parafiiniöljyä suoraan suuhun. Ruiskulla se onnistuu parhaiten. Musken kokoiselle koiralle (n. 21 kg) annostus olisi ollut 10 ml 2-3 kertaa päivässä (jota ei tarvinnut tällä kertaa kuitenkaan antaa). Kylkiäisenä parafiiniöljystä voi seurata ripuli.

SuKoKan Kasvattaja-Akatemia loppusuoralla

Tähän saa nyt ehdottomasti loppua tämä sairausten kanssa piehtaroiminen, ja katse kääntyy tulevaisuuteen! Kirjoittaminen on nyt vaan jäänyt jotenkin päälle, koska parhaillaan kirjoittelen puhtaaksi myös Kasvattaja-Akatemian viimeisiä kirjallisia töitä. Samalla tuli kirjoitettua Muskenkin tapauksesta, josta selvittiin säikähdyksellä. Noin viikon kuluttua, viikonloppuna meillä on Naantalissa tiedossa viimeiset luennot, lopputöiden palautus ja myös mukava, yhteinen illanvietto hyvässä seurassa hotellissa - ennen juhlavaa päätösgaalaa marraskuussa :)