Antje suhtautui ihan mukavasti pentujen lähtöön, mutta haikaili kuitenkin illalla hieman molempien poikiensa perään ravaten jonkin aikaa levottomana pentuhuoneen ja muiden tilojen väliä kooikerin värinen pehmoleijona suussaan. Tämä vaihe ei kestänyt kuitenkaan kovin pitkään, ja Antje keskittyi lopulta leikkimään Vonnen kanssa. Antjen hoivaamisvietti ja myöhemmin innokas leikkiminen pentujen kanssa on todella hämmästyttänyt ja tietenkin myös ilahduttanut minua! Myös ensimmäisen pentueensa kanssa Antje leikki, mutta ei ihan näin innokkaasti, kuin tällä kertaa.
Muske -maailman kiltein, koira- ja ihmisystävällisin olento- on ollut hieman ihmeissään tajutessaan, että ikiliikkuja ja "karvapallero" sitten jäikin joukon jatkoksi; hänenhän se piti olla lauman kuopus? Muutaman kerran on pitänyt Vonnelle murahtaa, mutta pieni karvapallero on sitkeä yrittäjä eikä ole moisesta loukkaantunut tippaakaan, vaikka onkin perääntynyt hienotunteisesti, päinvastoin! Vonne on tehnyt yhä uudestaan ja uudestaan tuttavuutta Musken kanssa, ja tänään jää vihdoin suli; Muske ja Vonne leikkivät ensimmäisen kerran pihalla pallon kanssa sulassa sovussa Antjen katsellessa vieressä rauhallisesti ja tyytyväisen näköisenä :)
Vielä en ole lenkkeillyt kaikkien kolmen koiran kanssa yhtäaikaisesti, koska Vonne on vielä kooltaan ja iältään pieni eikä pysyisi mukana vauhdissa. Tähän on toinenkin syy. Haluan, että Vonne leimautuu ensin minuun yhteisten kokemusten kautta, autolla ajelu ilman muita koirakavereita mukaan lukien. Olemme käyneet Hyvinkään rautatieasemalla katsomassa junia ja ihmisvilinää, samoin Nurmijärven Rajamäellä, jossa oli myös työajan jälkeen vilkasta (paljon autoja ja ihmisiä, muutama koira, poikia mopojensa ja skeittilautojensa kanssa jne.). Tänään teimme lyhyemmän retken paikalliseen postiin ja kirpputorille, jossa ihmiset saivat myös Vonnea ihastella ja rapsutella. Oikein reippaasti, innokkaasti ja uteliaasti Vonne on toistaiseksi uusiin kokemuksiin suhtautunut. Taajama-asumisessa on koiranpennun kannalta hyvät ja huonot puolensa. Jälkimmäiseen lukeutuu se, että pennun kanssa on systemaattisesti hakeuduttava aluksi ainakin parin päivän välein muunlaisiin ympäristöihin ja kontakteihin etenkin ns. sosiaalistamiskauden aikana (ja myöhemminkin, ainakin vuoden ikään asti). Ensi lauantaina Vonne aloittaa pentuleikkikoulun Nurmijärvellä, koirakoulu Visiossa. Leikkikoulu järjestetään kahdessa ryhmässä ja vain pennuille, "pienet koirat ja arkajalat" sekä "rymyryhmä". Aloitamme luonnollisesti ensin mainitussa ryhmässä :)
Sukkaleikkejä ja lihasharjoituksia sadepäivänä sisällä. Antjen "vieroitusdesign" on minun vanha toppini, joka sopi hyvin tähän tarkoitukseen:
 |
| Peetu, Antje and Arthur |
 |
| Peetu is training :) |
Viimeisellä viikolla ennen pentujen luovutusta oli muutama todella viileä ja sateinen päivä. Sellainen päivä oli myös 14.8., jolloin olimme Antjen ja pentujen kanssa ystäväni luona kylässä maatilalla, jossa olen usein vieraillut myös Musken kanssa. Enpä olisi uskonut, että myös Antje viihtyi erinomaisesti maatilalla hevosten keskellä kuin olisi siellä aina ollut!!! Johtuisiko sekä kooikerin että stabyn historiallisesta taustasta, tai sitten vain siitä, että koirat tosiaankin nauttivat saadessaan vapaana kulkea isolla alueella, jossa on paljon mielenkiintoisia hajuja? Kuvien ottaminen ei onnistunut suunnitellusti todella kovan rankkasateen vuoksi, ja säälin myös pentuja (olisivat voineet vilustua....?) ja kameraani. Kaikesta huolimatta myös pennut viihtyivät kyläilemässä todella hyvin. Tässä muutama vähän suttuinen kuva läpimäristä eläimistä:
 |
| Visit to farm of friend with Antje and pups on very rainy day |
 |
| Vet animals, Vonne and pony named Hottis |
 |
| Antje and pony Hottis |
 |
| Vonne and Antje |
Kotisivuillani pennuista myös viralliset 8-viikkoiskuvat sekä kuvat otettuna ennen kotimatkaa. Niin sanotut seisotuskuvat eivät yksinkertaisesti onnistuneet; vilkkaat pennut suorastaan liukuivat käsistä, vaikka mukana oli avustaja. Tosin en ole ennenkään seisotuskuvia saanut onnistumaan, johtuu kai osittain siitä, että en viitsi niitä puoliväkisin pennuista ottaa. Tässä vaiheessa se ei ole tärkein asia, minun mielestäni :)
