Ihana Pääsiäinen ja aikaa muutama päivä rauhoittua töistä - ja myös sosiaalisesta mediasta, lukuun ottamatta blogia, joka onkin "vain" päiväkirja :) Facebook´ia ja sen mielekkyyttä itselleni olen ennenkin täällä pohtinut..., ja nyt tuntuu siltä, että tarvitsen taukoa naamakirjasta, ja jonkinlaista kyllästymistäkin tai väsymystä on ilmassa. Vuorokauden 24h ei yksinkertaisesti riitä, ja olen huomannut, että moni asia tulisi nopeammin tehtyä tai tehtäviä ei tulisi siirrettyä, jos ei käyttäisi niin paljon aikaa FB:ssa. Eikä ainoastaan sosiaalinen media, vaan myös työt vievät etenkin näin keväällä lukukauden loppumetreillä iltaisin ja viikonloppuisin omaa aikaa (kuten tänäänkin, Pitkänäperjantaina).
Have a nice Eastern Season (photo of Vonne made a month ago/Studio Nevian)
 |
| Vonne almost 9 months |
Pennun omistajia olen aikoinaan varoittanut aloittamasta mm. agilityharrastusta ennen vuoden ikää - ja toiminut itse päinvastoin!? Vonne on jo hyvin varhain osoittautunut rakastavansa juoksemista; pehmeällä alustalla mäntymetsikössä, hyppien yli kaatuneiden puiden ja kantojen sekä korkeiden kivien/kallioiden päälle ja sieltä suinpäin pää edellä alas - ja aina yltiöpäisen kovaa juosten mennen tullen. Vonnella tuntuu olevan aina kiire. Ja jos samanhenkinen kaveri on löytynyt, kuten esim. Muske, sitä hauskempaa! Tästä on seurannut -jos ei muuta- tyytyväinen ja onnellinen koira, jolle on kehittynyt vahvat lihakset luiden suojaksi - onneksi!
Viime aikoina meno on kuitenkin mennyt yli kaikkien "inhimillisten rajojen". Vonnen paras kaveri Muske rakastaa myös juoksemista ja leikkimistä - ja on ollut erittäin innokas vastaamaan Vonnen haasteeseen, mitä tulee takaa-ajoleikkiin eli ns. jahtaamiseen. Kyseessä on selvästi ollut jonkinlainen kilpailu, jossa kilpailussa tosin kilpailijat ovat olleet hieman epätasa-arvoisessa asemassa (nuori/pieni koira ja aikuinen/iso ja vahva koira). Tässä leikissä Vonne on ollut kuitenkin ajoittain jopa vahvaa ja nopeaa stabyhounia nopeampi (ts. se on joutunut ikäänsä ja kokoonsa nähden ponnistamaan äärirajoille asti!?), ja muutama todella vaarallisen näköinen tilannekin on sattunut eteen, esim. yhteentörmäys kovassa vauhdissa, jolloin Vonne teki aikamoisen ilmalennon ja kiepsahti ilmasta selälleen maahan. Tai Musken "saalistaminen" niin, että juoksusta väsynyt Vonne on lopulta lähes musertunut painavan stabyn alle... Pelästyin toden teolla Vonnen ilmalentoa, ja vihelsin pelin välittömästi poikki. Mitään pahempaa ei kuitenkaan silloin näyttänyt tapahtuneen..., mutta olisi tosiaan pitänyt puuttua yltiöpäiseen riuhumiseen aikaisemmin - TYHMÄ minä! Vika ei ole koirien, vaan omistajan tulisi ymmärtää seurata tilannetta ja puuttua siihen ajoissa!!! Koiran omistajana tai kasvattajana ei voi näköjään koskaan olla valmis.... :( Koskaan ei minulla ole myöskään ollut tällaista menijää, kuin Vonne.
Pari viikkoa sitten Vonne näytti aristavan hieman toista tajalkaansa tai alaselkää (en ollut ihan varma missä kipu oli). Eläinlääkäri tutki Vonnen perusteellisesti, ja raajoista (lonkat ja polvet) otettiin kolme RTG-kuvaa eri kulmista. Suureksi onneksi ja helpotukseksi mitään ikävää ei myöskään kuvat tarkastellut ortopedi kuvista löytänyt! Hoidoksi 10 päivän kipulääkitys ja kahden viikon lepo, pelkästään remmilenkkejä. Remmilenkit näillä kulmilla ovat tylsiä; yhtä tietä eteenpäin ja toista tai useimmiten samaa tietä takaisin. Pellotkin ovat jo pääosin kylvetty eikä siellä voi liikkua. Koska kipu oli laantunut parissa päivässä, olemme käyneet kahdestaan Vonnen mielen virkistykseksi erilaisissa paikoissa (Vonne hihnassa), mm. tutustumassa lähiseutujen historiaan ja osallistuneet Koirakeitaan "Käsittely kivaksi kurssille" (harjoiteltiin näyttelyasioita, erilaisilla pöydillä ja maassa seisomista, eri "tuomareiden" käsittelyä jne.). Vonnelta nämä asiat sujuvat jo hyvin. Yksi näyttely (Pertunmaa) jäi meiltä väliin, lähinnä siksi, että en viitsinyt viedä koiraa näyttelyyn kipulääkityksen ollessa päällä. Tästä oltiin montaa mieltä, mutta jätin kuitenkin lähtemättä (vaikka mieli teki...). Näyttelyssä olin kuitenkin turistina seuranani Inka ja ihana cockerinsa Ansa.
On the birthplace of Finnish national writer Aleksis Kivi (1834-1872) with Vonne
 |
Vonne poseeraa Taaborinvuorella, A. Kiven
syntymäkodin edessä (Nurmijärvi) |
 |
| Aleksis Kiven syntymäkoti |
Visiting on the Saint Birgitta Church (Lopen vanha kirkko)
 |
The Church of St. Birgitta from the Middle Age
(Loppi, Finland) |
 |
| Vonne almost 10 months |
Remmilenkkipäivät ovat ohi, ja Vonne juoksee ja hyppii hullun lailla kuten ennenkin (uskomaton duracell-pupu!) - pelkästä juoksemisen ilosta, kuten tänäänkin Loppijärven rannalla. Jatkossa tulen kuitenkin seuraamaan (ja tarvittaessa estämään) hyvin tarkkaan Musken ja Vonnen saalistamisleikkejä etenkin metsässä, jossa törmäysvaara esim. puihin, isoihin kiviin ymv. on suuri. Henkisesti ja fyysisesti leikit eivät ole myöskään tasavertaisia, joten Vonne saa kasvaa ensin rauhassa aikuiseksi ja leikkiä ja juosta mieluimmin samankokoisten kavereiden kanssa. Antje on jo aikoja sitten tehnyt Muskelle selväksi, ettei riuhuminen kiinnosta yhtään, vaan hän haluaa tassutella metsässä omia polkujaan. Tämä johtuu varmaan Antjen ikävästä kokemuksesta muutaman vuoden takaa, jolloin se joutui erittäin pahoin isokokoisemman koiran hyökkäyksen kohteeksi. Tästä Antjelle seurasi leikkaus ja parin kuukauden sairausloma.
Antjen saama vamma vuonna 2009 oli aika ikävän näköinen:
 |
Antje had bad accident 4½ years ago bacause of
attach of another dog :( |
Vonne had first swimming experience today...
Tänään Vonne kastoi talviturkin järveen Lopella, ts. hyppäsi laiturilta veteen ja ihmetteli sitten, miten sieltä pääsee samaa kautta takaisin kuin tulikin - kunnes älysi uida ja kahlata rantaan, jossa sitä kutsuin. Sunnuntaina Vonne lähtee Hyvinkään koirauimalaan uimaan stabyporukan kanssa ja 2. pääsiäispäivänä on vuorossa vierailu Teslan luokse. Tällä kertaa hurjimmat juoksumatsit käydään
vain Musken ja Teslan kanssa:) Tarinan opetus: ei siis liian paljon ja liian varhain vauhtia ja vaarallisia tilanteita pennulle/nuorelle koiralle, sanoo nyt vahingosta viisastunut ja kunnolla pelästynyt, mutta onnesta onnettomuudessa kiitollisena:)
