Vuoden vaihtuessa

Yllä olevassa "Times-julkaisussa" onkin kerrottu vuosi 2014 pähkinänkuoressa, eli kovin koirapainotteista elämäni näyttää olleen - ja jatkuu oletettavasti ainakin pääpiirteittäin samanlaisena täällä blogissa, joka painottuu lähes pelkästään koiraharrastukseen tai siihen yhteydessä oleviin asioihin.  Paljon mukavia ja muutama vähemmän mukava tapahtuma on vuoteen mahtunut. Lämmin kiitos kaikille mukana kulkeneille!!!! Kaikella on aikansa ja paikkansa, ja myös vastoinkäymiainset, menetykset ja vaikeudet on tarkoitettu voitettaviksi!

Tuleva vuosi on on tietenkin vielä arvoitus. Jotain voi kuitenkin aina toivoa, vaikka mm. Yodan tyttöystävä Muske antaakin vielä kainosti odottaa itseään..., odottavan aika on vain niin pitkä! Vonne, Peetu ja Arthur täyttävät kesäkuussa 2015 jo kaksi vuotta, joten näiden pentujen terveystutkimukset tulevat ajankohtaisiksi kevään/kesän aikana. Itseäni tutkimukset jännittävät jo nyt, koska toivon tietenkin "jalostuskelpoisia" tuloksia pentueen ainoalle nartulle ja omalle kasvatilleni Vonnelle (kuten tietenkin myös veljille!) -  jatkoa ajatellen. Näyttää olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että vielä tutkimusten jälkeenkin pitää jännittää ns. lopullisia tuloksia Kennelliitosta.  Musken D-pentueesta on tutkittu peräti 8 pentua kymmenestä, vielä odottelen kahden koiran tutkimustuloksia. Toivottavasti omistajat ehtivät tutkituttaa nämäkin koirat mahdollisimman pian, jotta saisimme suunnilleen vertailukelpoiset tulokset suhteessa koko pentueeseen (koska ikää voidaan pitää yhtenä muuttujana). Tuskinpa enää mitään suuria yllätyksiä tulosten suhteen on tulossa, mutta JOS sellainen vielä sattuisi eteen tulemaan, olisi se hyvä tietää ajoissa jatkoalostusta ajatellen.  Suuri kiitos kaikille yhteistyöstä!

Uusi vuosi ei olisi kuitenkaan mitään ilman lupauksia ja suunnitelmia, mutta niistä Uuden Vuoden jälkeen enemmän. Alla oleva kuva on sikäli mielenkiintoinen, että alhalla vasemmalla on kuva Antjesta nuorempana sekä melko hiljattain otettu kuva Vonnsta. Kuvan perusteella sanoisin, että Antje muistuttaa enemmän isäänsä Kelmiä kuin äitiään Finjaa. Myös Vonne on tullut (alla olevan kuvan perusteella) enemmän isäänsä Ziggeen kuin äitiinsä Antjeen. Paljon riippuu kuitenkin katsojasta, kuten vauvojakin arvioitaessa on monesti todettu :)

Muske on kuin ilmetty äitinsä Orpa Eulalia! Sen vuoksi E-pentue tulee olemaan "Eulalia"-pentue :)
Kuvassa Musken äiti Orpa Eulalia v.d. Eenhoornleijn:

Orpa Eulalia v.d. Eenhoornleijn

Joulu meni mukavasti ja kotoisasti perheen kesken, jolloin myös yksi Musken kahdeksasta tyttärestä, Tesla, ihastutti meitä vierailullaan. Teslalla on aivan huippumukava luonne, jonka vuoksi ei ollut minkäänlaisia ongelmia Teslan ilmestyessä laumaamme Joulun pyhiksi. Menoa ja vilskettä riitti, siitä pitivät erikoisesti huolta kaksi energistä teiniä, Tesla ja Vonne! Staby rotuna näyttää sopeutuvan hyvin saman katon alle kooikereiden kanssa, koska stabyn luonteesta löytyy tietynlaista "hienotunteisuutta" tai pehmeyttä. Esimerkkinä Tesla ja Vonne, joka vm. sai päähänsä ottaa Teslan suusta lelunsa itselleen. Eipä siinä mitään, Tesla luovutti ystävällisesti lelun Vonnelle heiluttaen iloisesti häntäänsä ja kutsuen uudelleen leikkiin mukaan! Ilmeisesti tässä tapahtui jonkinlainen laumaan järjestäytyminen sulassa sovussa (koirien eläkielellä), sillä Tesla suhtautui jatkossa selvästi entistäkin kunnioittavammin Vonneen, vaikka leikit jatkuivat yhtä sopuisasti yhdessä, kuin aina.

Jotta kenellekään ei jäisi epäselväksi kerrottakoon, että innostuin Jouluna harjoittelemaan puhelimella ensimmäistä kertaa kuvien muokkausta, tässä siis vielä yksi tuotos (aikaa opetteluun meni paljon, muutama tunti (!!), mutta lomallahan on aikaa). Tämän lisäksi on nyt työsuhde-etukin, uusi iPad saatettu käyttökuntoon ja hallinnassa. Onnistumisen kokemukset ovat hyväksi mielenvireydelle :)

Tähän postaukseen ehtii vielä muutama joulukuva, jotka on otettu Tapaninpäivänä. Ensimmäinen kuvasarja vuodelta 2015 ilmestyy toivon mukaan tänne heti vuoden vaihteen jälkeen, mikäli sää suosii Uuden vuoden viettoa koirien kanssa luonnon rauhassa :)

Mitä vanhemmaksi Antje tulee, sitä huonommin se näyttää kestävän ainakin tuulen ja pakkasen yhdistelmää. Tassuja nosteltiin koko ajan ja ilmeestä saattoi lukea: "Lähdetäänkö jo kotiin päin?" Ei ollut yhtään kivaa juosta paksu, jäykkä takki päällä, kun varpaitakin paleli. Päätin ostaa joustavamman, lämpimän takin Antjelle ja hankkia villatöppöset jalkoihin. Kiitoksia vain Facebook-kavereille tossuvinkeistä, jos joku heistä sattuu tämän lukemaan!

Antje

Antje

Muita koiria ei pakkanen näy haittaavan, etenkään stabeja. Myös Vonne juoksee ja riehuu nuoruuden koko innolla sen verran kovaa, etteivät mitkään loimet haittaa tai pakkanen ehdi purra pieniä jalkoja.

Vonne

Vonne

Tesla on kaunistunut entisestään, vaikka näyttää vielä nuorelta koiralta äitiinsä Muskeen verrattuna, jota se toki onkin.

Tesla

Tesla

Äidissä ja tyttäressä on jotain samaa, mutta myös jotain erilaista. Jokainen on oma yksilönsä.

Muske

Muske

OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2015 KAIKILLE!

HAPPY NEW YEAR 2015 TO EVERYONE!

Puolivillaista elämää

HeJW-14
Frisian Gem Chris Chevonne

Tämä kuva tuli napattua eilen ennen kotiin lähtöä Helsinki Winner Show´sta. Kuvauspaikalle oli järjestetty neljä hyvin valaistua studiotilaa, joihin oli pitkät jonot ennen ja pian sen jälkeen, kun Vonne oli istahtanut kuvauspaikalle. Jos olisin osannut säätää kameran asetuksia, olisi tästäkin kuvasta voinut tulla paremmin valottunut, koska puitteet olivat hyvät. Kuva aiheuttaa edelleen hieman ristiriitaisia tunteita. Vonne kilpaili eilen viimeisen kerran junioriluokassa voittaen luokan, JUN ERI/JUK1. Siitä rapsahti HeJW-14 titteli! Puolivillainen olo tuli siitä, että Vonne on ehtinyt saada jo seitsemän SA:ta (viime viikkoinen Kangaslan SA/serti mukaan lukien), mutta nyt riittikin vain ERI ja luokkavoitto junioreille sekä veteraaneille Voittaja-tittelin saamiseksi. Tosin osa tittelin saaneista junnuista ja veteraaneista sai luonnollisesti myös SA:n, jonka itsekin oletin luonnollisesti kuuluvan asiaan. Olisihan se ollut "piste i:n päällä" tällaisessa arvonäyttelyssä, kun niitä SA:a on aiemminkin tullut..., ja kuitenkin kysymyksessä virallinen titteli? Aika hassua, että se ei ole edellytyksenä, kuten Voittaja-tittelin kohdalla on?! Ehkä tässä on sitten ajateltu, että juniorit ovat vielä keskenkasvuisia ja vastaavasti veteraanit jo eläkkeellä, joten on annettu hieman tasoitusta :)

Näyttelyt ovat muutenkin arvoituksellisia..., ja jos tittelin saa, siitä pitää tietenkin olla iloinen :) Siinä todennäköisesti piilee myös osa näyttelyiden viehätyksestä ja huumasta; lopputulos on paljolti kiinni koirasta, koiran kunnosta, koiran vireystilasta, esittäjästä ja esittäjän motivaatiosta/taidoista, tuomarista ja tuomarin mieltymyksistä, muista ko. näyttelyyn ilmoitetuista koirista ja kilpakumppaneista  - eikä hyvästä onnestakaan ole haittaa!. Aina kannattaa lähteä näyttelyihin, koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu... :) Tänään sunnuntaina onni suosi osin eri kooikereita Messarissa kuin lauantaina, esim. eilen narttujen junnuluokassa toiseksi tullut kooikernarttu Vonnen jälkeen oli tänään JV-14! Kunhan kevätaurinko alkaa paistaa, näyttelyihin on varmaan taas lähdettävä!

Välillä todellakin tuntuu siltä, että itse en ole (ainakaan pimeänä vuodenaikana!) mikään näytteille asettajan malliesimerkki! Näyttelyä edeltävänä iltana/yönä roikuin netissä kahteen-kolmeen asti ja heräsin aamulla tuntia aiottua myöhemmin miehen ääneen "Pitiks sulla olla tänään se näyttely?". Ei muuta kuin äkkiä suihkuun ja vähän väriä nassuun (onneksi tuli pari päivää sitten leikattua hiukset olemattomiksi!), nopea ulkoilutus ja Vonne suoraan autoon ilman ruokaa (Vonne tarvitsisi edes hitusen murkinaa ollakseen näyttelyssä kyllin vireä, tämä on todettu kerran aikaisemminkin), mutta nyt en juuri ennen automatkaa ruokaa uskaltanut antaa. Ei muuta kuin kiireesti menoksi lumipyryssä ja pimeässä kohti Helsinkiä.

Muutoinkaan päivä ei ollut ihan sellainen, kuin olin suunnitellut. Stabykehässä kävimme Vonnen kanssa pistäytymässä, mutta puolen päivän jälkeen olimme kumpikin Vonnen kanssa kirjaimellisesti niin "lopen uupuneita" loppilaisia (ja Vonne nälkäinen), että lähdimme ko 13 aikoihin kotia kohti ajamaan. Valitettavasti eräs odotettu ja mieluisa tapaaminen jäi näin toteutumatta. Onneksi ehdin Elinan kanssa sentään kotimatkalla jutella puhelimessa.

Onnea kaikille Helsinki Winner-14 ja Voittaja-14 näyttelyiden voitokkaille kooikereille ja stabeille sekä muillekin voitokkaille koirille omistajineen!

Tänään oli tarkoitus lähteä seuraamaan Voittaja-14 näyttelyä ilman koiria, tutustumaan standeihin, ostostarjontaan ja muuten vain stabeja, kooikereita ja tuttuja tapaamaan. Etenkin Antje ja Muske kuitenkin tuijottivat minua heti aamusta syvänruskeilla silmillään jotenkin syyttävän näköisesti, joten valitsimme toisin; mies lähtisi vaihteeksi Musken kanssa juoksulenkille (Muske nauttii näistä kahdenkeskisistä, pitkistä juoksulenkeistä uusissa maisemissa miehen kanssa paljon!), ja minä lähtisin Antjen ja Vonnen kanssa pitkälle metsälenkille. Lähtiessäni kooikereiden kanssa metsään, aurinkokin pilkahteli vielä taivaanrannan yläpuolella jonkin aikaa ja maa oli hienoisen lumen peitossa. Kyllä ulkoilu raikkaassa luonnossa on ihanaa, vaikka lähes jäästä avoinna oleva järvi ja tuuli tekivät säästä hieman kolean! Puolivillaisessa turkissakin oleva Vonne sai päällensä Back and Track-verkkoloimen, jota ei olisi kuitenkaan ehkä tarvittu, mutta tulipahan laitettua (verkkoloimi tosin päästää hyvin liialliset höyryt läpi):

Vonne

Ja pikkutytöt tykkäsivät yli 1 ½ tunnin pituisesta metsässä tarpomisesta:

Antje ja Vonne

Antje

Vonne