Stabyhoun Rico

Lauantaina vierailin Ricon (Frisian Gem Eulalias Widdemer) luona Perttelissä. Pentuna tunnistettavissa olleesta turkoosipantaisesta Ricosta on myöskin kasvanut komea, kiiltäväturkkinen poika. Oli hämmästyttävää ja liikuttavaa, että koira ilmiselvästi tunnisti minut näinkin pitkän ajan jälkeen! :) Musken ja Hittin pentuehan syntyi 15.4.15, joten pennut ovat tällä hetkellä noin 5½ kuukauden ikäisiä.

Stabyhoun on rotuna oppivainen ja miellyttämisen haluinen, mutta kuitenkin kerta kerralta jaksan ihmetellä kuinka hienosti pentujen omistajat ovat tämän rodun ottaneet omakseen ja saaneet jo pennusta asti koiran parhaat puolet esille. Ricoltakin sujui jo sujuvasti maahan- ja sivulle meno sekä tietenkin istuminen. Kahvipöydän ympärille vilkkaalla ja iloisella pojalla ei ollut asiaa, vaan isännän ohjaamana Rico oleskeli rauhallisesti omalla paikallaan koko sen ajan, kun nautimme kahvipöydän antimista Kirstin ja Jarin kanssa - tästä voisi kasvattajakin ottaa oppia :) :) Nuoren koiran kouluttaminen ei ole aina helppoa, sillä staby (kuten varmasti monet muutkin rodut) -ja etenkin urokset- saattavat olla nuorina hyvinkin vilkkaita, suorastaaan riehakkaita ja itsepäisiä, yksilöstä riippuen.

Tulevia metsästysretkiä varten Rico on saanut jo oman GPS-pannan/paikantimen monipuolisilla hälytyksillä ja seurannalla. Paikantimelle tallentuneesta kuvasta Jari näytti minulle mm. reitin, jota Rico oli omin päin metsässä kulkenut löytäen lopulta kanalinnun siiven. Mielenkiintoista! Syyskuun puolessa välissä Rico oli myös jäljestänyt reippaasti tuoreen harjoituslinnun Kainuun seudulla, jonka sille luovutti kanalinnun metsästyksen alettua jo kokeneempi konkari, saksanseisoja Humu.

Tässä eilen otetut kuvat Ricosta:

Näyttelyasiaa

Rico on myös lähdössä Lahden pentunäyttelyyn. Ilmoittautuminen näyttelyyn päättyy 2.10.15. Näillä näkymin näyttelyyn on lähdössä Rico, Väpä, Sani, Mette, Capo, Amare ja Tyyne.  Koska näin monta pentua on ilahduttavasti lähdössä ensimmäiseen, epäviralliseen pentunäyttelyyn, merkitsee se myös sitä, että saamme oman kasvattajaryhmän näyttelyssä. Useimmiten virallisissa näyttelyissä kasvattajat erottautuvat muista kasvattajista yhtenäisellä vaatetuksella etenkin, kun ollaan isommissa tai kansainvälisissä näyttelyissä.

Pentunäyttelyissä harjoitellaan koiran esittämistä tulevaisuutta varten ja ylipäätään harjaannutetaan pentua jälleen yhden askelleen eteenpäin sosiaalistamisessa ja uuden tilanteen kohtaamisessa. Pentunäyttelyä voidaan pitää myös osana pennun tottelevaisuuskoulutusta. Pennuilta ei edellytetä luonnollisestikaan vielä täydellisyyttä, koska sekä psyykkinen että fyysinen kehitys on vielä tämän ikäisillä pennuilla täysin kesken. Näyttelyjen alkutaipaleella yhtenäistä vaatetusta tärkeämpänä pidänkin iloista ja rentoa mieltä ja sitä, että voimme samalla tavata toisiamme ja muita stabyja. Pennut ja omistajat saavat uusia kokemuksia ja ehkä uusia vinkkejäkin toisiltaan ja kasvattajilta. Kennelliittoa lainatakseni "koiranäyttelyiden perimmäinen tarkoitus on palvella koirien jalostus- ja kasvatustyötä", joten tässä mielessä koira on keskiössä. Lahden pentunäyttelystä tulee varmasti miellyttävä tapahtuma kaikin puolin. On hienoa saada tavata teitä kaikkia yhdessä!

Mikäli joku on kuitenkin jo tässä vaiheessa kiinnostunut näyttelypukeutumisesta ja väriopista, tästä linkistä saa lisää tietoa.  Mikäli pennuista omistajineen useampikin jatkaa näyttelyharrastusta, voimme toki sopia myöhemmin näyttelyharrastajien kanssa yhdessä yhtenäisestä, käytännöllisestä ja rodun alkuperäistä tarkoitusta korostavasta vaatetuksesta (tai pienestä "värikoodista") silloin, kun meitä on paljon samassa näyttelyssä (ja kasvattajaryhmässä) :)

Suora lainaus em. sivulta linkin takaa:

"Myös koiran rotu voi vaikuttaa siihen millaiset releet sinne kehään loppupeleissä vetää päälle. Seurakoirakehillä näkee esittäjillä paljon tyköistuvia hyvin leikattuja jakkuja, jolloin kokonaiskuvasta tulee elegantti - sen sijaan osa tästä lumosta katoaa, jos kehään marssii shih tzun kanssa camo-kuosiseen maastotakkiin ja jahtihousuihin pukeutunut äijänköriläs. Metsätysrotuisten koirien kehällä asia taas on melkein päin vastoin."

Pari syyskuvaa Vonnesta (kooikeri ja syksyn värit täydentävät toisiaan). Mukavaa syksyn jatkoa kaikille!

Koko kesä yhdessä paketissa

Viimeiset viikot ovatkin kuluneet hieman erilaisissa tai vaihtelevissa merkeissä koulujen alettua. Tähän ajanjaksoon on liittynyt myös henkilökohtainen elämäntapamuutos. Jäin pitkän harkinnan jälkeen pois 10-vuotisesta, antoisasta lehtorin toimestani, mutta jatkan opetusta tuntiopettajana toisessa AMK:ssa.  Tuntiopettajuus antaa mahdollisuuden keskittyä paremmin kaikkiin niihin asioihin, jotka ovat jääneet viime aikoina vähemmälle ajan puutteen vuoksi. Erään tutkimuksen mukaan ihmisen pitäisikin vaihtaa työpaikkaa neljän vuoden välein, jotta motivaatio säilyisi :) Koiraharrastus ja siihen liittyvä matkustaminen kuuluu tietenkin tähän uuteen elämäntapakategoriaan :) Muitakin uusia suunnitelmia on vielä "hautomossa".

Viime lauantaina alkoi SuKoKan (Suomen Koirankasvattajat ry) organisoima, erittäin arvostettu Kasvattaja-Akatemia Turussa, jonka parissa minulla riittää paljon mielenkiintoisia haasteita vuoden 2016 lopulle asti :)

Kuva: Janita Richartz/SuKoKa:

Ensimmäinen päivä Turussa kului kuin siivillä erinomaisen luonnoitsijan, näyttelytuomarin, pitkän linjan kasvattajan ja SuKoKan hallituksen puheenjohtajan Juha Kareksen aloitusluennolla mukavassa ja innostavassa seurassa. Meitä opiskelijoita tällä kurssilla on yhteensä 31. Ihmeellistä, miten oma motivaavio, uudet haasteet ja tässä vm. tapauksessa erinomainen luonnoitsija sekä kollegiaalinen ilmapiiri voikin saada ihmeitä aikaan ihmisen vireystilassa !!!

On ollut todella mukavaa kuulla Musken pentujen omistajien terveisiä mm. sosiaalistamisesta ja sosiaalistumisesta, jota esim. Rico on saanut kerralla oikein roppakaupalla viettäessään perheensä kanssa kesälomaa pidemmän aikaa asuntovaunumatkaillen. Ricon kuva on otettu yli kuukausi sitten, joten tässä kuvassa poika on vasta n. neljän kuukauden ikäinen. Valitettavasti blopäivityksessä on ollut "väliaikainen katkos".

Rico

Moni pentu on aloittanut näyttely- ja/tai pentukurssin, ja muutama pentu on osallistunut omistajiensa kanssa metsästyskoulutukseen. Näihin aikoihin on alkanut kanalinnun metsästys, ja luulenpa, että useampikin pentu saa tai on saanut kuluneen viikonlopun aikana ensi kertaa tuntumaa metsästyksen aidosta ilmapiiristä sivusta katsojana, vaikka ei ihan vielä rahkeet riitäkään varsinaiseen työskentelyyn :) Todennäköisesti Ricokin on viettänyt viikonlopun Kainuussa tähän harrastukseen perehtyen. Myöskin erittäin hyvävainuiseksi osoittautunut Mette ja pari muutakin pentua asuvat metsästävissä perheissä eivätkä voi näin ollen välttyä tästä rodulle ominaisesta harrastuksesta. Jäljempänä oleva Elinan ottama hieno kuva Mettestä on myös otettu n. kuukausi sitten.

Copo kotiutui juuri Suomussalmelta, jossa se vietti metsästysviikonlopun omistajiensa kanssa. Saalistakin tuli, joskaan ei tietenkään vielä pikkupojan seisomana. Sen sijaan Capo sai paljon harjoitusta ja on jo osoittautunut hyvänenäiseksi ja erittäin nopeasti jäljellä eteneväksi reippaaksi stabypojaksi! Kuvassa Capo-poika oman harjoitussaaliinsa kanssa :) Mielenkiinnolla seuraan kaikkien pentujen harrastusten etenemistä ja muitakin kuulumisia jatkossakin :)

Capo

Lahden pentunäyttelyyn on näillä näkymin tulossa monta pentua, tarkempi osallistujamäärä tarkentuu ilmoittautumispäivän mentyä umpeen. Pikkupennuille (5-7 kk) suunnatut näyttelyt ovat vielä ns. epävirallisia näyttelyitä, jotka tosin toimivat hyvin mm. harjoittelu- ja totuttautumisnäkökulmasta katsottuna, joten niitä ei tarvitse jännittää - kuka nyt näyttelyitä jännittäisikään? :) Parhaimmillaan näyttelyt ovat iloinen tapahtuma, joissa tapaa ja voi vaihtaa kuulumisia muiden samanhenkisten kanssa. Toivon tietenkin näkeväni mahdollisimman monta pentua näyttelyssä (mikäli ajnakohta sopii pennun omistajille), ja varmasti pentujen omistajistakin on mukava tavata pentuesisaruksia omistajineen.  Lahden pentunäyttelyn viimeinen ilmoittautumispäivä on 2.10.2015:

Täältä löytyy Ilmoittautuminen Lahden pentunäyttelyyn.

Yllä oleva kuva kevättalvelta v. 2014, jolloin Vonne oli yhdessä stabypentujen kanssa Sinikan näyttelykurssilla Koirakeitaassa Vantaalla. FSCF:n organisoimista mielenkiintoisista koulutuksista ja kursseista tiedotetaan säännöllisesti yhdistyksen Facebook-sivuilla.  Suomen Stabyhounkerhon FB- sivuilla ilmoitetaan järjestettävästä mejä-kurssista 17.10. Tänne olisin lähtenyt Vonnen kanssa tosi mielelläni, mutta päivä osuu harmillisesti samalle viikonlopulle, jolloin olen Turun Kasvattaja-Akatemiassa.

Aika kuluu nopeasti pentujen kanssa, ja myös niiden kehitystä sivusta seuratessa. Ennen aikuistumista pentu ehtii käydä läpi monta eri psyykkisen ja fyysisen kasvun vaihetta. Näitä kehitysvaiheita ei tahdo millään käytännössä muistaa, vaikka niitä tuleekin aika-ajoin kerrattua. Etenkin koiran murrosiän n. 7 kuukudesta eteenpäin (vaihtelua puoleen tai toiseen ajankohtaan nähden yksilökohtaisesti) uskotaan olevan henkisesti yhtä raskasta koiralle kuin nuorelle ihmisellekin - ja se ilmenee jossain määrin samanlaisena epävarmuutena koiralla kuin ihmiselläkin. Ihmiseen verrattuna koiran elikaari  pennusta vanhaksi koiraksi on kuitenkin varsin lyhyt, joten kehittyminen elinkaaren alusta loppuun käydään läpi ihmiseen verrattuna nopeutetussa tahdissa, kuten Kennelliiton koiranomistajan peruskurssilla todetaan.  Em.linkin takaa löytyy mm. lisää tietoa koiran murrosiästä. Koiran sanotaan olevan varsinaisesti aikuinen vasta n. 2-3 vuoden iässä. Tämä koskee etenkin isokokoisempia rotuja, joihin stabynkin voidaan katsoa kuuluvan.

Etenkin n. 5-8 kuukauden iässä riehakkaat pennut voivat olla leikeissään myös varsin tapaturma-alttiita, sillä kasvuvauhti on kiihkeä eikä pentujen fyysinen kehitys kulje välttämättä käsi kädessä innokkuuden ja elämänilon kanssa. Pentujen  ns. kasvulinjat eivät ole vielä täysin sulkeutuneet tarkoittaen mm. sitä, että lonkkamaljat ja reisiluun päät eivät ole vielä lopullisesti kiinnittyneet toisiinsa. Tämän vuoksi pentuja on hyvä seurata ja välttää liian kovaa, pitkäkestoista/yhtäjaksoista rasitusta. Tästä minulla on valitettavasti omakohtaista kokemusta kooikerini kanssa, joka satutti toisen takajalkansa melko ikävästi liukkaalla kelillä erittäin pahassa yhteentörmäyksessä ollessaan n. 6-7 kuukauden ikäinen viime talvena. Onneksi tästä selvittiin säikähdyksellä ja parin viikon levolla eikä pysyviä vammoja jäänyt.

Kokemuksesta tiedän, että koirien kuvaaminen on vaikeaa, mutta pentujen omistajat ovat ottaneet hienoja kuvia, kiitos niistä! Kuten tässä aiemmin olen todennut, kuvat on otettu hieman eri aikoina (useimmat jo useimpia viikkoja sitten, joten useimmat pennut ovat kuvissa +/- 4 kuukauden ikäisiä, tällä hetkellä n. 5 kk) eivätkä senkään vuoksi eivät ole "vertailukelpoisia" keskenään. Pennut ovat näiden kuvien ottamisen ajoista luonnollisesti kasvaneet ja kehittyneet edelleen huimasti, esimerkiksi turkki alkaa pennuilla paksuuntua kehityksen tässä vaiheessa. Ainoastaan Capon metsästyskuva ja Sanin kuva ovat tähän postaukseen nähden ajankohtaisia kuvia.

Osaan pentujen kuvista en saanut merkittyä kuvaajan nimeä kuvien suojauksen vuoksi, joten yhdenmukaisesti kaikki kuvat © Copyright koiran omistaja/kuvan ottaja.

Capo 

Väpä

Mette 

Amare

 

Tyyne

Pentujen kehitysvauhti on tosiaan näihin aikoihin nopeaa. Tässä Marenan ottama viimeisin, hieno kuva Sanista, josta kuvasta näkyy jo turkin paksuuntuminen, ja koiran pää muistuttaa yhä enemmän stabyn linjakasta päätä, vaikka kehitys on vielä muuten tämänikäisellä pennulla kesken.

Sani

Vonnen kuulumisia

Vonnen näyttelykesä ei ole sujunut ihan odotusten mukaisesti koiran saatua SMV-tittelin täytettyään kaksi vuotta pari kuukautta sitten. Pieni "notkahdus" alkoi Kotkan näyttelystä, jossa Vonnen suurin huomio kiinnittyi valkoposkihanhien jätöksiin ja kehässä pöllyäviin  lintujen höyheniin. Ruotsissa tuomari tykkäsi periaatteessa Vonnesta ERI:n (erinomainen) verran, mutta olisi toivonut kaikista aiemmista tuomareista poiketen parempia kulmauksia ja esiintymistä kehässä (ei siis nenä maata viistäen, kuten kesän pari näyttelyä ovat sujuvasti menneet). Ruotsissa ainoa palkittu kooiker oli suomalainen uros Ilo (7 ilmoitettu, 6 paikalla), josta tulikin Ruotsin Muotovalio! Onnea vielä tätäkin kautta Outille ja Ilolle ja kiitos erittäin mukavasta seurasta kotimatkalla!

Tervakosken näyttelystä Vonne sai myös ERI:n, ja tällä kertaa arvostelukin oli erinomainen kulmaukset mukaan lukien. Koira oli tuomarin mielestä kaikin puolin "moitteeton tyyppi" ollen tällä kertaa kuitenkin PN2. Joko kesänäyttelyt kaikkine hajuineen eivät ole tämän nenäkoiran juttu tai sitten kyseessä on harjoituksen puute/esittäminen, ns. toinen murrosikä n. 2-vuotiaana tai koiran eräänlainen kyllästyminen nuoreen ikään nähden lukuisten näyttelyiden jälkeen? Fakta on myös se, että vasta aivan viime aikoina, noin 5 kuukautta juoksujen jälkeen, Vonnen turkki on alkanut taas vähitellen kasvaa. Ohuesta turkista on myös huomautettu näyttelyissä. Vieläkään ei mahan alle ole kuitenkaan ilmestynyt koristekarvoja ja kaula/rinta on karvaton. Ehkäpä se turkkikin vähitellen kasvaa, sillä sekä Vonne että Muske ovat alkaneet taas merkkailemaan yhtä aikaa samaan tahtiin kuin viimeksikin pari kuukautta ennen juoksuja.

Tämä kuva on otettu Terveakosken näyttelystä kehän laidalta - kiitos kuvasta Jonna!

Muutama kuva Ruotsista. Kiitos paparazzille ja Outille kuvista! Eipä tuo Vonnen esiintyminen tällä kertaa kovin paljon vaihtoehtoja tuomarille anna, nenä jatkuvasti maassa juostessa ja seistessä... :) Kehän laidalla näytti olevan mukavampaa Outin ja Ilon seurassa (tai Outin herkkujen vuoksi). Outin asetellessa voittoruusukkeita maahan kuvattaviksi, Vonne änkesi kuitenkin kuvaan omahyväisesti tapansa mukaisesti :) Ruusukkeet eivät siis ole Vonnen saavuttamia.

Muutama viikko sitten FSCF:n näyttelytreeneissä Vonne oli kuitenkin aivan innoissaan ja esiintyi hienosti, kuten aina ennenkin - sisätiloissa, ja siellä missä Vonne aikoinaan aloittikin näyttelyuransa treenaten!? Vonne malttoi tuskin pysyä häkissään sillä aikaa, kun kuvasin stabypentuja. Paikalla oli Musken pennuista Väpä ja Tyyne. Treeneissä oli todella paljon osallistujia, joten kuvaaminen oli vaikeaa - pelkkiä pentujen ja omistajien jalkoja vilisi kameran linssissä. Tyynestä en saanut valitettavasti yhtään hyvää kuvaa, ja Kati kiirehtikin paikalta aikaisemmin pois pentunäyttelyyn kasvattejaan seuraamaan. Väpästä sain pari jokseenkin käyttökelpoista kuvaa. Toisessa kuvassa tumma tausta ei tee oikeutta mustavalkoiselle stabylle, mutta tarkkaan katsoen siitä kuitenkin jotain näkee, ts. mallikelpoisen seisomisen paikoillaan :)

Vonne ja Väpä  näyttelytreeneissä:

Lopuksi

Blogikirjoittelun tulisi oikeaoppisesti olla lyhyttä ja ytimekestä - ei siis enää tällaista maratonkirjoittamista, jota tuskin kukaan jaksaa loppuun asti lukea! Tässä tuli kuitenkin niputettua kesän keskeiset tapahtumat ja vähän muutakin samoihin kansiin. Näyttelyitä ei kannata ottaa kuolemanvakavasti eikä ainakaan Ruotsiin asti kannata väkisin lähteä turkittoman koiran kanssa, jolla on väliaikaisia "motivaatio-ongelmia".  Elämä on :)