Vielä muutama synttärikuva
Vonnen ja Teddyn pentueen täytettyä 1 vuotta sain paljon ihania kuvia, joita olen jo jakanutkin Fb:ssa. Suurkiitos kaikille pennun omistajille kuvista! Karlasta en heti saanut "virallisemman" näköisiä kuvia, mutta korjasin asian syntymäpäivänä metsälenkillä, eli 14.11, ja poistin Karlalta metsässä jopa valjaat (joita valjaita ei tahdo löytyä muuten koskaan oikein sopivia). Yksin kuvatessa Karlaa on tosi vaikea kuvata, koska pikkuneidillä on aina kiire jonnekin vapaana ollessaan 😅 Ensimmäisenkin kuvan piti olla täydellinen sivukuva, mutta pää ehti juuri kääntyä, seuraavassa kuvassa ollaan jo lähdössä lentoon kieli pitkänä, ja pääkuvassa tarkennus osui puupölkkyyn, mutta kyllä näistä jotain näkee 😆. Viimeinen kuva on otettu pari päivää sitten ja se kertoo jotain rakenteesta. Jalat kuin tukit! Eli vaikka Karla on hoikka tyttö, sillä on vahva luusto ja lihakset kuin bodarilla, joka osin vaikuttaa painoon! Tämä selittynee perimän lisäksi myös sillä, että koira on erittäin liikunnallinen ja kova menijä; kaverit Muske ja Vonne eivät ole saaneet vielä koskaan Karlaa kiinni juoksukisoissa, vaikka kaikin voimin kahdestaan yrittävätkin! Karlan tärkeät mitat vakiintuneet 1-vuotiaana: paino 12 kg ja säkäkorkeus vähän alle 39 cm. Koko pentueella on runsaat korvakarvat, johon kiinnitin huomiota jo pentueen syntyessä - kaikkien pienet korvat olivat kokonaan pikimustat 😊
Karla (Frisian Gem Georges Chesten Demelza)
Yksi julkaisematon kuva Eddiestä
Huisin komea Eddie 1-vuotiskuvassa:
 |
| Frisian Gem Georges Enyon Vennor (copywright: omistajat) |
Vonnen ja Teddyn pentueessa ei ole juurikaan eroavaisuuksia, sillä kaikki pennut olivat jo syntyessään hyvin tasaväkisiä palleroita, joita oli vaikea erottaa toisistaan, ja sama linja tuntuu jatkuvan koirien kasvaessa. Tosin viimeisenä syntynyt Karla oli muita pentuja parikymmentä grammaa painavampi ja "muhkeampi" sekä erittäin ahne ja "röyhkeä"! Vieläkin muistan huonosti nukutut yöt, jolloin laitoin hirveä-äänisen herätyskellon soimaan öisin 2 tunnin välein parin viikon ajan, jotta näin, että kaikki pennut saivat varmasti syödäkseeen, eikä vaan Karla!
Vonnen sterilaatio
Olen kautta aikojen suhtautunut koiran sekä kastraatioon että sterilaatioon hieman kriittisesti ilman lääketieteellisiä perusteluja. En osaa oikein sanoa miksi - ehkä en ole halunnut kevein tai itsekkäin perusteluin puuttua ns. luontokappaleeseen. Ensimmäinen stabijni Niki kastroitiin n. 9-vuotiaana hyvin perustelluin. Niki sairasti epilepsiaa, joka paheni vuosien myötä. Eläinlääkäri suositteli tuolloin kastraatiota, koska testosteronin vähenemisen myötä kohtauksetkin todennäköisesti vähenenisivät, kuten sitten tapahtuikin.
Vonnella on aina ollut hyvin lyhytkestoiset ja silminnähden selkeät juoksut/juoksujen vaiheet, jolloin se on ollut helppo astutettava. Eli ei ole juurikaan ollut epäselvyyksiä myöskään ns. tärppipäivien suhteen, päinvastointoin! Kaksi viimeisintä juoksua ovat olleet kuitenkin entistäkin hektisemmät ja superhormonipitoiset: noin vuosi sitten Vonnea astutettaessa se kirkui ja vikisi kuin villieläin heti autosta ulos päästyään, vaikka urosta eli Teddyä ei ollut edes vielä näkösälläkään, mutta jostain tuli varmaan hajut nenään (Anne varmaan muistaa 😆). Seuraavat juoksut Vonnelle tulivat pentueen jälkeen 7 kuukauden kuluttua, jolloin koiraa oli jo ns. tärppipäivinä (ne ovat aina olleet niinkin aikaisin kuin n. 7.-8. päivä) suorastaan surkeaa katsella ja sitä kävi sääliksi - Vonne tarjosi itseään jatkuvasti muille nartuilleni sekä vastaantuleville koirille, ja pari kokonaista yötäkin meni ulko-oven edessä tuskaisesti "itkiessä". Niinpä päädyin tämän "hormonihirmun" suhteen sterilaatioon keskusteltuani luottoeläinlääkärini kanssa asiasta jo viime kesänä. Vonne täyttää tulevana kesänä jo 8 vuotta, joten pentueitakaan Vonnelle ei tietenkään enää ole ollut suunnitteilla.
Erittäin onnistunut toimenpide
suoritettiin eläinlääkäri Ville Suutarilla Pälkäneellä Toki lähempänäkin olisi varmasti hyviä eläinlääkäriasemia ollut, mutta halusin viedä rakkaan Vonnen tuttuun paikkaan ja arvostamalleni, osaavalle ja erittäin ammattitaitoiselle eläinlääkärille. Runsas viikko sitten, maanantaina 20.11. lähdimme koko porukalla aamulla klo 6 jälkeen pilkkopimeässä ja karmeassa lumisateessa ajamaan Vihdistä kohti Pälkänettä, leikkaus oli klo 8. Vonnen leikkaus- ja heräämöajan saimme oikein hyvin ajan kulutettua vanhoissa maisemissa lenkkeillen ja kavereita tavaten Musken ja Karlan kanssa.
Kotona olimme iltapäivällä noin yhden aikaan, jolloin Vonne oli vielä hieman tokkurassa, kuten kuvasta näkyy. Käänsin kotiin saavuttuamme ja kuvan näpättyäni Vonnen heti kyljelleen, avasin varovasti suun ja vedin kielen vielä uudelleen esiin, jotta hengitys sujuisi hyvin. Noin klo 15 lähdimmekin jo ensimmäisen kerran ulos, jolloin Vonne teki sekä pienet että isot tarpeet aivan kuten ennenkin. Leikkauspäivän ja yön Vonne vietti omassa tilassa, johon muilla koirilla ei ollut pääsyä. Itse tarkkailin koiraa useamman kerran myös yöllä, jolloin se alkoi olla jo aika pirteä. Seuraavana aamuna Vonne liittyi jo innokkaasti laumaan, jolloin se oli jo oma pirteä itsensä - aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan!
Helppo potilas, mutta haasteita järjestelyissä ja sääolosuhteissa
Vonne on aina ollut ns. kiltti ja kuuliainen koira, niin myös nyt. Haavasiteen poisto 1-2 vuorokauden jälkeen onnistui helposti suihkussa, jota suihkua Vonne rakastaa, mutta veden tulee Vonnen mielestä olla lähes kuumaa 😁. Suihkussa oli helppo vetäistä melko tiukasti ihoon kiinni liimautunut haavaside koiran huomaamatta ja haavaa ärsyttämättä pois. Haava näytti heti hyvältä; ei punotusta, turvotusta, minkäänlaista vuotoa tai esim. epämääräistä hajua tuolloin eikä sen jälkeen ole ollut. Vonnella ei myöskään ole koko aikana ollut lämpöä. Ainoastaan yhden kipulääkkeen annoin leikkausta seuraavana päivänä, kun lähdimme kahdestaan Vonnen kanssa remmilenkille. Sen jälkeen en ole enää antanut kipulääkettä, koska tarvetta ei ole ollut. Myös turhia tai "varmuudeksi" syötyjä antibioottikuureja tulisi välttää niin ihmisillä kuin eläimilläkin, ja Vonnen epikriisissä lukikin, että "leikkaus on tehty korkeaa aseptiikkaa noudattaen, eikä antibioottilääkitykselle ole rutiinisti tarvetta".
En käyttänyt Vonnella lainkaan melko epämukavaa muovista kaukaloa päässä, vaan hankin Vonnelle mahan alustan kokonaan peittävän "potkupuvun" sisätiloissa oleiluun (yllä oleva kuva), joka tosin oli hieman isohko ja löysä. Siihen auttoi mainiosti ilmastointiteippi kevyesti asetettuna, jotta koira ei päässyt mistään kohtaa nuolemaan haavaa. Kilttinä tyttönä Vonne ei edes yrittänyt nuolla leikkaushaavaa. Ilmeisesti haava ei edes kutissut. Yöksi suihkautin kuitenkin varmuudeksi useimpien koirien mielestä pahan hajuista Cothivet-haavasumutetta myös yöpuvun takaosaan/takin päälle, jotta saatoin nukkua rauhassa ilman pelkoa, että koira olisi päässyt repimään takkia ja nuolemaan haavaa 😁
Lenkkeilyä tässä onkin sitten harrastastettu n. viikon verran kahdessa erässä 3-4 kertaa päivässä/yhdistelmä. Useampana päivänä olen ulkoiluttanut ensin Karlan ja Musken, sitten Vonnen tai päinvastoin. Kuivina aurinkoisina päivinä ulkoilu ei aiheuttanut suurempia järjestelyjä, mutta rankkasadepäivinä/kurakelillä tai kovalla, kylmällä tuulella piti ulkoiluvaatteitakin hieman muokata mahan suojaksi sekä vaihdella takkeja tilanteen mukaan. Hirveässä rankkasateessa ja kurakelillä Vonnella oli sadetakin alla vielä kylpytakki. Siinäkin auttoi muokkaus ilmastointiteipillä, sillä useimmat takit ei peitä mahaa kattavasti. Kuraisina päivinä joko suihkutin koiran tai puhdistin mahanalustan desinfiointiaineella jokaisen ulkoilun jälkeen + hyvä kuivaus. Haava tai sen ympäristö ei saisi myöskään kuivua, joten pari kertaa sivelin suihkun ja kuivaamisen jälkeen mahaan kevyesti hieman valkovaseliinia. Vastaavasti kuivilla keleillä haava sai ilmakylpyjä eikä teippejä tarvittu. Kuvat Vonnesta otettu tämän viikon aikana.
Tätä kirjoitettaessa haavaa tuskin enää näkyy ja se on tosiaan hyvin siisti. Olemmekin siirtyneet taas yhteislenkkeilyyn, mutta Vonne edelleen pitkässä hihnassa kulkien - Karlan suureksi harmiksi, koska se ei saa vieläkään jahdata äitiään vimmaisesti ja päinvastoin! Liikkuessamme Vonnen kanssa kahdestaan, olen jo antanut sen kulkea jonkin aikaa vapaana metsässä tai pellolla, sillä hyvä mieli edistää paranemista ja kuntoutumista kuten ihmisilläkin! Ja kuten olen todennut, "kilttinä tyttönä" Vonne pysyy aina lähelläni. Ensi maanantaina poistetaan tikit, jolloin EL tarkistaa myös haavan.
Artikkeli aiheesta
Mielenkiintoinen artikkeli koiran kastraatiosta ja sterilaatiosta Hankikoira.fi -sivustolla. Artikkelin on kirjoittanut eläinlääkäri Nina Menna. Onko sterilaatiosta tai kastraatiosta koiralle terveydellistä hyötyä vai jopa haittaa? Asiaa kannattaa pohtia monesta näkökulmasta ennen kuin toimeen ryhtyy. Kaikille pennun omistajille olen jo vuosia sitten informoinut, että keskustelemme tarvittaessa aiheesta ja sen tarpeellisuudesta yhdessä ennen kuin toimeen tartutaan ja on myöhäistä katua, jos koira osoittautuukin esim. kaikin tavoin hyväksi jalostuskoiraksi. Vonnelle jäi pentueen jälkeen todella isot nisät muistoksi, joita toki kannattaa jatkossa seurata rutiinisti muutoinkin, mutta erikoisesti vanhemmilla nartuilla, joilla hormonipitoisten kasvainten esiintyvyys yleistyy. Mutta märkäkohtua ei voi nyt ainakaan enää tulla.
Lopuksi
Vonnelle on jäänyt pentueen jälkeen n. 500 g ylipainoa suhteessa sen normaalipainoon (joka on pienen koiran kropassa jo melko paljon), joten olemme aloittaneet leikkauksen jälkeen painonpudotuksen - hieman pienempi määrä kuin normimäärä 2 dl nappuloita/päivä, mutta nyt se saa aterioida kolmesti päivässä pienempiä annoksia/kerta. Näin ei pääse nälkä yllättämään ja Vonne tykkää, kun saa "ylimääräisen" annoksen! Muutoin Vonne on myöskin vahvaluustoinen, hyväkuntoinen ja lihaksikas koira, joten sellaisen "tanakasti töpöttävän" vaikutelman siitä on aina saanut pikkasen hoikempanakin.
Muskea en ole ajatellut toistaiseksi steriloida huolimatta siitä, että sillä on koko eliniän ollut erittäin pitkät, säännölliset juoksut, eli hyvin pitkä vuotoaika ja erittäin runsas vuoto myös - kestäen aina noin 3-4 viikkoa! Niin sanotut tärppipäivät tai varsinaisesti vain 1 tärppipäivä Muskella on ollut aina n. 20 pvnä juoksujen alkamisesta. Eli lähes kuukauden ajan paikkoja saa koko ajan vähän putsata ja pyykkiä pestä, sillä Muske on ainut narttuni, joka ei itse pidä siisteyttä kovin tarpeellisena asiana (kuten kooikerini pitävät!), ts. Muske pitää henkilökohtaista siisteyttä täysin turhana asiana 😆 Pesen koiraa ja vaihdan siis kiltisti juoksuhousuja edelleenkin, sillä en näe tämän duunin n. joka 7-8 kk riittävänä perusteluna kohdunpoistoon. Koiran iän vuoksi toimenpiteestä ei olisi muutoinkaan enää merkittävää terveydellistä hyötyä koiralle. Myöskään mm. nisäkasvaimista ei ole ollut minkäänlaisia silmin havaittavia merkkejä Muskellakaan, eikä sterilaatio niitä tässä iässä enää ehkäisikään syntymästä. Päinvastoin kuin Vonne, Muske ei ole koskaan erikoisen selvästi osoittanut milloin sillä on ns. tärppipäivät. Eläinlääkärin aikoinaan ottamien proge-testien mukaan ne ovat olleet aina n. 20. juoksupäivänä ja vielä niin, että koira antaa astua ainoastaan tuona yhtenä päivänä! Eli eroja tosiaan voi olla narttujen kiimakierrossa! Pentuja on tullut kuitenkin mukavasti kahdesti, 10 ja 9 pentua. Muske porskuttaa edelleenkin kuin 3-vuotias koira, vaikka kesäkuussa tulee jo 12 vuotta täyteen. Muske on sellainen luonnonoikku, että kaikki vastaantulijat (eläinlääkärit mukaan lukien) ovat pitäneet sitä huomattavasti nuorempana koirana mitä se todellisuudessa on! Kuva Muskesta otettu viime kesänä.
