Bruno Hyvinkäällä



Bruno 22.10.2011

Eilinen päivä kului odotetusti Suomen Spanieliiton Pääerikoisnäyttelyssä Hyvinkäällä. Vuosi vuodelta tapahtuma on aina vain suositumpi, ainakin mitä kooikereihin tulee. Kehät oli jouduttu sijoittamaan melko ahtaasti ja hyvin lähelle toisiaan. Tästä ja suuresta koira- ja ihmismäärästä johtuen kuvien ottaminen oli hankalaa. Kuvaaminen jäikin tällä kertaa minimiin eikä valotukset ymv. menneet oikeen nappiin. Vähän nolotti, kun jossain vaiheessa löysin itseni innokkaasti kuvakulmaa etsimästä viereisestä kehästä, jossa oli arvostelu kesken:((




Etta´s perfect moving

 Oli jälleen hienoa tavata Antjen pennuista Etta ja Bruno, jota vm. olen tavannut harvemmin. Molemmilta sain ylitsevuotavan iloisen vastaanotton:)) Brunolle eilinen näyttely oli ensimmäinen virallinen näyttely, ja se meni todella hienosti! Poika esiintyi ja se esitettiin hyvin; oli kiva katsella Marin ja Brunon hienoa yhteistyötä! Mahtava aloitus tältä parivaljakolta! Niinpä tuomarikin tykkäsi Brunosta jopa siinä määrin, että valitsi Brunon ja Marin ensimmäisinä jatkoon, vaikka Bruno sijoittui junnuluokassa toiseksi. Asia korjaantui, kun kehätoimitsija huomautti tästä tuomarille. Brunon ensimmäisestä näyttelytuloksesta täytyy kuitenkin olla iloinen - JUN ERI, JUN2 ja SA! Bruno, kuin myös Etta (tällä kertaa EH, mutta onhan noita palkintoja jo tullutkin nuorelle neidille!!!), saivat hienon arvostelun. Brunolla ensimmäinen serti oli ns. hiuskarvan varassa, sillä arvostelussaan tuomari totesi lopuksi, että "too well eated what cost his first place". Niin tyypillistä perusahneilla kooikereilla tuo painon kanssa taiteilu etenkin heti pentuiän jälkeen, kun koiran nopean kasvun vaihe on päättynyt eikä se tarvitse normaalioloissa enää yhtä energiapitoista muonaa kuin pentuna. Tässä vaiheessa voi painoa kertyä nopeasti ja salakavalasti, tästä on omiakin kokemuksia. Brunoa tullaan varmasti jatkossakin näkemään näyttelyissä hienon debyytin jälkeen muutama sata grammaa hoikempana, siitä Mari pitää varmasti huolen:))

Ja sitten jälleen metsään ja viimaiselle rannalle. Joku saattaisi ihmetellä innostustani hakeutua jatkuvasti metsään. No, syy on yksinkertaisesti siinä, että zumbat, joogat (ym. "lupaukseni"), koiratreenit ymv. ovat olleet unohduksissa jonkin aikaa jatkuvien työkiireiden vuoksi. Ainoa tapa, jolla saan oman ja koirien kunnon pidettyä kohtuullisen hyvänä, mielen vireänä ja vieläpä saman aikaisesti, on nuo pitkät metsälenkit vaihtelevassa maastossa. Eilenkin oli istumisen, seisomisen ja autolla ajamisen jälkeen suorastaan pakko päästä luontoon. Sitäpaitsi syksyinen luonto oli kaunis auringon laskiessa ja etenkin kooiker sulautuu siihen hyvin värinsä perusteella, kuvasta päätellen. Ja koirat nauttivat tietenkin täysin rinnoin tuulisella rannalla juosten ja riistanhajuisessa metsässä jälkiä seuraten.



Antje on beach

Pahimpien työkiireiden hellittäessä Jouluun mennessä ohjelmaan on pakko tulla muutos, jolloin Muskekin pääsee taas treeneihin, koska juoksutkaan ei enää haittaa. Tänään Muske oli jälleen isännän kanssa oikeasti juoksemassa n. 5 km:n lenkin sisältäen alkulämmittelyn, pakollisten nuuskimisten ja tarpeiden jälkeen ravia koko matkan. Matkaa pidennetään kunnon kohetessa. Isännän mukaan Muske ravaa hienosti vierellä. Kotiin tullessa Muske ei edes läähättänyt, isäntä kylläkin, vaikka maratoonari onkin:)) Noin viikon kuluttua Muskella on lonkkakuvaus; mielenkiintoista ja jännittävää nähdä kuinka käy!?

Muske on yesterday