All pictures copyright by Frisian Gem unless mentioned otherwise

21.3.2021

SANI 15.04.2015- 19.03.2021


Tätä on hyvin vaikea edelleen kuivin silmin kirjoittaa, koirista parhain Sani  (Frisian Gem Eulalias Roosmarijn) on poissa! Yritin jo eilen kirjoittaa, mutta olin aivan voimaton - katselin vain vimmaisesti Sanista otettuja valokuvia suruuni 😢

Sani alkoi äkisti oireilla viime torstaina 18.3., jolloin omistajat veivät koiran Evidensiaan tutkittavaksi ja hoidettavaksi. Aiemmin koira ei ollut osoittanut mitään sairauteen viittaavaa.  Sanilta otettiin laajat verinäytteet ja tehtiin vatsaontelon ultraäänitutkimus. Verinäytteiden arvot olivat hälyttävät, mm. tulehdusarvon/CRP, maksa-arvon ja bilirubiinin osalta. Vatsaontelon ultraäänitutkimus paljasti kauttaaltaan muuttuneen, normaalia suuremman maksan, josta löytyi useita massamaisia, n. 4-5 cm:n muutoksia. Myös haima oli muhkurainen ja suurentunut, mikä viitannee haimatulehdukseen. Diagnoosi: Kauttaaltaan voimakkaasti muuttunut maksa. Epäilynä kasvainsairaus tai pitkälle edennyt krooninen hepatiitti. Epäily myös haimatulehduksesta. Tilanne oli vakava ja ennuste huono, jonka vuoksi EL:n suosittelema eutanasia oli ainoa oikea vaihtoehto.

Sani pääsi kuitenkin vielä vuorokaudeksi kotiin vahvojen kipulääkkeiden (mukaan lukien opioidikipulääke) ja pahointivointilääkkeen turvin, jossa kotona omistajat saivat vielä rauhallisesti hyvästellä heille äärettömän rakkaan perheenjäsenen, Sanin. Järkytys oli Marenalle ja Jarmolle todella suuri, kuin myös lapsille ja perheen lukuisille lastenlapsille. Perjantaina 19.3.2021 Sani nukkui rauhallisesti eläinlääkärin vastaanotolla ikuiseen uneen omistajien läsnä ollessa. Olen äärettömän surullinen perheen puolesta - mitkään sanat eivät riitä sitä kertomaan tai kuvailemaan!

Tämä on viimeinen kuva rakkaasta Sanista, jossa se katselee ikkunasta kotipihalle ja lähimetsään, aivan kuin aavistaen tilanteen  (Kuva J & M Nurminen):



Millainen koira Sani oli ja millainen oli sen onnellinen ja rikas elämä?

Sani oli jo pikkupentuna kauniin ulkomuotonsa lisäksi sosiaalinen, leikkisä ja iloinen pentu! Monet pentuja katsomaan/valitsemaan tulleet ihmiset kiinnittivät myöskin tähän "lilakaulapantaiseen" iloiseen ja reippaaseen pentuun huomiota. Pentu oli kuitenkin jo varattuna. Laitan tähän joitakin ottamiani kuvia Sanin pentuajoilta (Kuvat/copy: A.Murto): 

Leikitään äiti!
 

Kaunis tyttö


Leikkisä Sani vasemmalla, kuvassa myös pentueen
 isä Hitti (Coastal Stars Boogy-Woogy Jurre Jr.)

Vasemmalla Sani pentuesisaruksen ja Musken kanssa


Äiti Muske ja tytär Sani

Sani valmiina lähtemään uuteen kotiin:





... ja ensiaskeleita omassa kodissa 


Kuva: M.Nurminen



Kuvia Sanin elämän vaiheilta 

Jos jokin asia minua ja toivottavasti perhettäkin tässä yhtään lohduttaa, Sanilla oli paras mahdollinen koti ja elinolosuhteet, mitä 
koiralla vain voi olla! Sani asui omakotitalossa, josta isolta pihalta pääsi myös suoraan metsään, kuten ensimmäisessä kuvassa näkyy. Sani oli kaikin puolin hyvin hoidettu koira, joka sai olla kaikessa mahdollisessa mukana yhdessä perheen kanssa, eikä sen koskaan tarvinnut olla kovin pitkiä aikoja kotonakaan yksin; yhdessä tehtiin asioita, oltiin matkoilla, vierailuilla, retkillä ymv. erilaisissa tilanteissa ja paikoissa. Sani sai myös nauttia vapaudesta, sillä Sani pysyi aina omistajiensa lähellä tai odotti heitä polun päässä, joka onkin tyypillistä rodulle. Sani oli omistajiensa hyvässä ja luottavaisessa hallinnassa. Sani rakasti myös paljon lapsia ja tuli heidän kanssaan erittäin hyvin toimeen. Kun sukuun syntyi uusi vauva, Sani otti hänet heti kaverikseen; "hoiti" vauvoja ja leikki lasten kanssa vaistonvaraisesti tilanteeseen sopivalla tavalla.

Lapin tuntureilla (Kuvat J & M Nurminen):






Sanissa oli todellista erämaatytön ainesta - edes riippusilta ei pelottanut! Tämä ei onnistu kaikilta koirilta, kokemusta on! Olimme aikoinaan ystäväpariskunnan kanssa vaeltamassa suuntana Kilpisjärvi. Ystävien kookas collie-uros ei suostunut millään menemään riippusillalle. Lopulta mieheni nosti koiran syliinsä (koiran omistaja ei uskaltanut!), sillä matkan täytyi jatkua. Näky oli kauhea mieheni pitäessä isoa, rimpuilevaa ja hädissään purevaa koiraa sylissään riippusillan huojuessa pelottavasti puolelta toiselle, mutta onneksi molemmat pääsivät ehjinä perille!

Lasten leikkejä, mustikanpoimintaa, veneilyä ym. .... (Kuvat M & J Nurminen)









Sani nuorena tyttönä 4.8.2015

Vielä muutama kuva mukavasta Tuusulan vierailusta: 









Sanaton ...
Lämmin kiitos Marena ja Jarmo!
Sani aina sydämmissämme!
 💗





9.3.2021

KARLAN KUULUMISIA


Rokotukset kunnossa

Jos jotain jää erityisesti vuodesta 2020 - 21 mieleen, se on varmasti covid-19 ja poikkeuksellisen runsasluminen ja hyytävä talvi! Tulimme jokin aika sitten Karlan kanssa Nurmijärven pieneläinklinikalta, jossa Karla sai ns. 1-vuotistehosterokotteet penikkatautia, parvovirusripulia, tarttuvaa maksatulehdusta, kennelyskää ja rabiesta vastaan. Kaikki muut rokotteet ovat voimassa 3 vuotta, maaliskuun loppuun 2014 asti, kennelyskä vuoden. Kennelyskäkin on hyvä ottaa, vaikka näyttelyihin ei nyt pääse, mutta esim. koirapuistoissa saattaa joskus esiintyä kennelyskää, kuin myös muuallakin kevään edetessä. 

Päivän sää oli jälleen kerran vähintäänkin mielenkiintoinen. Auton mittari näytti pakkasta olevan -5 astetta, mutta taivaalta satoi vettä tai jotain vedensekaista mössöä, pöllyävää lunta tuiskui joka puolelta (kaikki valot piti laittaa päälle, myös takasumavalo!), ja tuuli oli myrskylukemilla. Onneksi selvisimme ehjin nahoin kotiin, eikä useista päivän aikana sattuneista kolareista huolimatta tietääkseni ihmishenkiä ole menetetty.


Nurmijärven pieneläinklinikalla (Evidensia) noudatettiin erittäin hyvin turvatoimia

Tulimme Karlan kanssa ilmoittautumispisteeseen tasan sovittuna aikana, kuten pyydettiin (ei suositeltu tulemaan liian aikaisin odottelemaan). Eläinklinikalla oli ns. maskipakko, ja jos sitä ei ollut, se oli saatavissa klinikalta. Kahden metrin etäisyyttä myös korostettiin. Ilmoittautumisen jälkeen meidät ohjattiin suoraan toimenpidehuoneeseen odottamaan eläinlääkäriä, joka oli vielä hetken toisen potilaan luona. Nuuskittuaan huoneen Karla huomasi pian herkullisen namikulhon lääkärin pöydällä. Odotellessa eläinlääkäriä kahdestaan vastaanottohuoneessa harjoittelimme vähän näyttelyjuttuja ym. temppuja namikupin tyhjentyessä melko nopeasti "jonkin verran" 😁 Eläinlääkärin ja hoitajan saavuttua toimenpidehuoneeseen, minun tuli poistua paikalta, eli ulos asti odottelemaan (näin vältyttiin altistumisilta toimenpidehuoneessa ja myös sisääntuloaulassa). Karla jäi yksin henkilökunnan kanssa rokotettavaksi ja tutkittavaksi, ja minut kutsuttiin ulkoa sisälle vasta sitten, kun Karla oli valmis lähtemään kotiin.  Rokotusten yhteyteen täällä kuuluu myös ns. yleisluonteinen perusterveystarkastus koiralle. Yleistutkimuksessa Karlan kohdalla ei havaittu mitään poikkeavaa tai huomautettavaa, ja eläinlääkärin mukaan Karla oli ollut myös oikein reipas tyttö! Taas tuli uusi kokemus meidän "sosiaalistamispakkiin" - yksin eläinlääkärin ja hoitajan kanssa toimenpiteissä uudessa paikassa 😊  


Nose-work kurssissta ei vielä tietoa

Karlan piti päästä em. alkeiskurssille jo helmikuun aikana, mutta mitään ei ole kuulunut. Johtunee ilmeisesti siitä, että Uudellamaalla on tänään toimeenpantu entistä kovemmat rajoitukset  - mutta koirapuistoista ei ole sentään mainintaa, eikä siellä yleensä olekaan kuin pari koirakkoa. Jotain tarttis Karlalle keksiä ..., kotona on vähän hankala treenata, koska Muske ja Vonne tulisivat kovaäänisesti kovin mielellään mukaan treenaamaan oven toiselta puolelta, ja ulkona on sää ollut mitä on. Huomiseksi on luvattu taas aurinkoista, mutta n. -20 astetta pakkasta vaihteeksi 😖

Mutta onneksi kevät tulee taas pian! Ja onneksi ehdin käydä kampaajalla myöskin tutussa, hyväksi todetussa paikassa, Lopen Läyliäisissä n. viikko sitten - oli todellista tarvetta yli puolen vuoden tauon jälkeen! Nurmijärven eläinklinikka on myös tuttu paikka, vaikka nimi on muuttunut vuosien saatossa. Mm. Antjen ja Musken kanssa kävimme siellä pennuista asti aina tarpeen vaatiessa. Mukava ja asiantunteva klinikka - eikä matka kestänyt kuin n. reilu puoli tuntia.  Moni tuttu asia on palanut kuvioihin muutettuamme Vihdin Ojakkalaan - Ojakkalan/Nummelan erinomaisten palvelujen lisäksi! Kuvat Karlasta otettu pieneläinklinikalta ja kotoa tänään puhelimella. 

Vonnen ja Teddyn pentue täyttää maaliskuun 14.pvä jo 1 v. ja 4 kk.! 😍😍😍😍 - eikä näyttelyihin vieläkään päästä ..., junnuluokkakin (9 - 18 kk) taisi mennä koko pentueelta ohi ilman yhtään näyttelyä! 😢 Korona!!! 😡 

Lopuksi vielä "historiallinen kuva" entisiltä kotisivuiltani: Muske sekä Vonnen äiti ja Karlan isoäiti Antje. Muske täyttää parin kuukauden kuluttua jo 12 vuotta, joten se on ehtinyt olla useamman sukupuolven ajan kooikereiden parhaana kaverina, ensimmäinen kooikerini Kissmo (2001-2011) mukaan lukien. Kaikki koirani ovat aina tulleet erittäin hyvin toimeen keskenään 😍 Viimeisin pentueeni (Georges-pentue) onkin saanut kennelnimensä ensimmäisen kooikerini Kissmon muistoksi (Dancer´s George-Gismo v.d. Toetesteijn, kasvattaja Carla Snels). George-Gismo muuttui kutsumanimeksi "Kissmo", koska käydessäni ensimmäistä kertaa pentuetta Hollannissa katsomassa, Kissmo "suukotteli" heti kasvoni märäksi ottaessani sen syliini 💗



Toinen Hollannin tuontikoirani ja kooikereideni kantanarttu Finja 2004-2017 (Delfs Finja v.d. Zwarte Bellen Hoave, kasvattaja Margo Kleinjan-Matena) oli yllä olevassa kuvassa olevan Antjen äiti, eli Karlan äidin, äidin äiti. Tässä Finja:



27.1.2021

KAVERUKSET KARLA JA ERPPU


Melkein neljä kuukautta olemme asuneet jo Vihdin Ojakkalassa, ja viihdymme täällä erinomaisesti! Monet Karlan ihanat koirakaverit jäivät kuitenkin Pirkanmaalle, joka on huolestuttanut ainakin minua etenkin, kun nuorella Karlalla ei ole ollut viime aikoina juuri muitakaan harrastusmahdollisuuksia vallitsevan virustilanteen vuoksi. Mietin, mahtaako se olla kokonaan unohtanut sosiaalisen käyttäytymisen? Onneksi ei kuitenkaan - tämä on nyt muutamissa tilanteissa todettu! Jokin aika sitten kävimme Helsingissä Vonnelle tutussa paikassa, trimmauspalvelu Grroomissa, mutta Karla oli siellä ensikertalainen. Ei mitään ongelmaa - Karla kipitti iloisesti yksin Riikan kanssa häntä heiluen tassuja siistimään trimmaushuoneeseen Vonnen jälkeen.

Karlalla uusi poikakaveri

Viime viikolla päätin aktivoitua ja hankkia Karlalle ikäistään seuraa, jotta se ei aivan metsittyisi. Mietin, mahtaako Karla tulla edelleen yhtä hyvin toimeen vieraiden koirien kanssa, kuten aiemminkin ... ? Laitoin koirien fb-treffipalstalle ilmoituksen ja kuvan, jossa Karla hakee sopivan ikäistä- ja kokoista leikkikaveria - paikkana Nummelan koirapuisto. Ja melkein heti löytyi suunnilleen saman ikäinen- ja kokoinen, aivan ihana poika nimeltään Erppu Karlalle kaveriksi. Erppu on Islanninlammaskoira (paimenkoira) - komea, vahva, mukavaluonteinen ja erittäin nopea poika, hieman Karlaa kookkaampi, mutta nopea ja vauhdikas on Karlakin, "naiseksi" 😂! Tämä oli rakkautta ensi silmäyksellä! Meno oli todella railakasta - kuvat ei koskaan kerro kaikkea! 😁

Erppu ja Karla (Aila Murto)


Yllä muutoin kiva ottamani kuva Erpusta ja Karlasta, jonka muokkasin poikkeuksellisesti mustavalkoiseksi, sillä alkuperäinen värivalokuva oli melkein musta/väritön/epäselvä. Minun ottamani liikekuvat eivät onnistuneet lainkaan - ainoastaan muutama ns. poseerauskuva onnistui julkaisukelpoisesti, koska kohteet olivat paikoillaan. Sen sijaan Aulikilla on niin älykäs kamera puhelimessa (+ ns. liikekuvatarkennin), että saimme kuitenkin oikein hyviä liikekuviakin - kiitos paljon ihanista kuvista! Sää oli pilvinen/synkkä ja satoi lunta.

Seuraavat treffit on jo sovittu, mutta tässä kuvia ensitapaamisesta:

Erppu ja Karla (Aulikki Raita)

Karla ja Erppu (Aulikki Raita)

Erppu ja Karla (Aulikki Raita)

Karla ja Erppu (Aulikki Raita)

Karla ja Erppu (Aulikki Raita)


Pari näytettä minun ottamistani ns. "liikekuvista" 😆😅 Hurjalta näyttää, mutta hyvin samanhenkiset kaverit painimassa 👍





Poseerauskuvia

Koirat Karla ja Erppu 👅 (Aila Murto)




Itse asiassa joskus mustavalkoisuus tuo piirteet paremmin esille ....



Karla hajutyöskentelykurssille

Olen ilmoittanut Karlan hajutyöskentelyn (nose work) peruskurssille, joka alkaa näillä näkymin helmikuussa (tarkka aika tarkentuu vielä). Toivon mukaan ei tule muutoksia ja kurssi alkaa Kirkkonummen Veikkolassa. 





28.11.2020

SYNTTÄRIKUVIA JA VONNEN STERILAATIO

Vielä muutama synttärikuva


Vonnen ja Teddyn pentueen täytettyä 1 vuotta sain paljon ihania kuvia, joita olen jo jakanutkin Fb:ssa. Suurkiitos kaikille pennun omistajille kuvista! Karlasta en heti saanut "virallisemman" näköisiä kuvia, mutta korjasin asian syntymäpäivänä metsälenkillä, eli 14.11, ja poistin Karlalta metsässä jopa valjaat (joita valjaita ei tahdo löytyä muuten koskaan oikein sopivia). Yksin kuvatessa Karlaa on tosi vaikea kuvata, koska pikkuneidillä on aina kiire jonnekin vapaana ollessaan 😅 Ensimmäisenkin kuvan piti olla täydellinen sivukuva, mutta pää ehti juuri kääntyä, seuraavassa kuvassa ollaan jo lähdössä lentoon kieli pitkänä, ja pääkuvassa tarkennus osui puupölkkyyn, mutta kyllä näistä jotain näkee 😆.  Viimeinen kuva on otettu pari päivää sitten ja se kertoo jotain rakenteesta. Jalat kuin tukit! Eli vaikka Karla on hoikka tyttö, sillä on vahva luusto ja lihakset kuin bodarilla, joka osin vaikuttaa painoon! Tämä selittynee perimän lisäksi myös sillä, että koira on erittäin liikunnallinen ja kova menijä; kaverit Muske ja Vonne eivät ole saaneet vielä koskaan Karlaa kiinni juoksukisoissa, vaikka kaikin voimin kahdestaan yrittävätkin! Karlan tärkeät mitat vakiintuneet 1-vuotiaana: paino 12 kg ja säkäkorkeus vähän alle 39 cm. Koko pentueella on runsaat korvakarvat, johon kiinnitin huomiota jo pentueen syntyessä - kaikkien pienet korvat olivat kokonaan pikimustat 😊


Karla (Frisian Gem Georges Chesten Demelza)








Yksi julkaisematon kuva Eddiestä


Huisin komea Eddie 1-vuotiskuvassa:


Frisian Gem Georges Enyon Vennor (copywright: omistajat)


Vonnen ja Teddyn pentueessa ei ole juurikaan eroavaisuuksia, sillä kaikki pennut olivat jo syntyessään hyvin tasaväkisiä palleroita, joita oli vaikea erottaa toisistaan, ja sama linja tuntuu jatkuvan koirien kasvaessa. Tosin viimeisenä syntynyt Karla oli muita pentuja parikymmentä grammaa painavampi ja "muhkeampi" sekä erittäin ahne ja "röyhkeä"! Vieläkin muistan huonosti nukutut yöt, jolloin laitoin hirveä-äänisen herätyskellon soimaan öisin 2 tunnin välein parin viikon ajan, jotta näin, että kaikki pennut saivat varmasti syödäkseeen, eikä vaan Karla!


Vonnen sterilaatio


Olen kautta aikojen suhtautunut koiran sekä kastraatioon että sterilaatioon hieman kriittisesti ilman lääketieteellisiä perusteluja. En osaa oikein sanoa miksi - ehkä en ole halunnut kevein tai itsekkäin perusteluin puuttua ns. luontokappaleeseen.  Ensimmäinen stabijni Niki kastroitiin n. 9-vuotiaana hyvin perustelluin. Niki sairasti epilepsiaa, joka paheni vuosien myötä. Eläinlääkäri suositteli tuolloin kastraatiota, koska testosteronin vähenemisen myötä kohtauksetkin todennäköisesti vähenenisivät, kuten sitten tapahtuikin.

Vonnella on aina ollut hyvin lyhytkestoiset ja silminnähden selkeät juoksut/juoksujen vaiheet, jolloin se on ollut helppo astutettava. Eli ei ole juurikaan ollut epäselvyyksiä myöskään ns. tärppipäivien suhteen, päinvastointoin! Kaksi viimeisintä juoksua ovat olleet kuitenkin entistäkin hektisemmät ja superhormonipitoiset: noin vuosi sitten Vonnea astutettaessa se kirkui ja vikisi kuin villieläin heti autosta ulos päästyään, vaikka urosta eli Teddyä ei ollut edes vielä näkösälläkään, mutta jostain tuli varmaan hajut nenään (Anne varmaan muistaa 😆). Seuraavat juoksut Vonnelle tulivat pentueen jälkeen 7 kuukauden kuluttua, jolloin koiraa oli jo ns. tärppipäivinä (ne ovat aina olleet niinkin aikaisin kuin n. 7.-8. päivä) suorastaan surkeaa katsella ja sitä kävi sääliksi - Vonne tarjosi itseään jatkuvasti muille nartuilleni sekä vastaantuleville koirille, ja pari kokonaista yötäkin meni ulko-oven edessä tuskaisesti "itkiessä". Niinpä päädyin tämän "hormonihirmun" suhteen sterilaatioon keskusteltuani luottoeläinlääkärini kanssa asiasta jo viime kesänä. Vonne täyttää tulevana kesänä jo 8 vuotta, joten pentueitakaan Vonnelle ei tietenkään enää ole ollut suunnitteilla.


Erittäin onnistunut toimenpide


suoritettiin eläinlääkäri Ville Suutarilla Pälkäneellä  Toki lähempänäkin olisi varmasti hyviä eläinlääkäriasemia ollut, mutta halusin viedä rakkaan Vonnen tuttuun paikkaan ja arvostamalleni, osaavalle ja erittäin ammattitaitoiselle eläinlääkärille. Runsas viikko sitten, maanantaina 20.11. lähdimme  koko porukalla aamulla klo 6 jälkeen pilkkopimeässä ja karmeassa lumisateessa ajamaan Vihdistä kohti Pälkänettä, leikkaus oli klo 8. Vonnen leikkaus- ja heräämöajan saimme oikein hyvin ajan kulutettua vanhoissa maisemissa lenkkeillen ja kavereita tavaten Musken ja Karlan kanssa.




Kotona olimme iltapäivällä noin yhden aikaan, jolloin Vonne oli vielä hieman tokkurassa, kuten kuvasta näkyy. Käänsin kotiin saavuttuamme ja kuvan näpättyäni Vonnen heti kyljelleen, avasin varovasti suun ja vedin kielen vielä uudelleen esiin, jotta hengitys sujuisi hyvin. Noin klo 15 lähdimmekin jo ensimmäisen kerran ulos, jolloin Vonne teki sekä pienet että isot tarpeet aivan kuten ennenkin. Leikkauspäivän ja yön Vonne vietti omassa tilassa, johon muilla koirilla ei ollut pääsyä. Itse tarkkailin koiraa useamman kerran myös yöllä, jolloin se alkoi olla jo aika pirteä. Seuraavana aamuna Vonne liittyi jo innokkaasti laumaan, jolloin se oli jo oma pirteä itsensä - aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan!


Helppo potilas, mutta haasteita järjestelyissä ja sääolosuhteissa


Vonne on aina ollut ns. kiltti ja kuuliainen koira, niin myös nyt. Haavasiteen poisto 1-2 vuorokauden jälkeen onnistui helposti suihkussa, jota suihkua Vonne rakastaa, mutta veden tulee Vonnen mielestä olla lähes kuumaa 😁. Suihkussa oli helppo vetäistä melko tiukasti ihoon kiinni liimautunut haavaside koiran huomaamatta ja haavaa ärsyttämättä pois. Haava näytti heti hyvältä; ei punotusta, turvotusta, minkäänlaista vuotoa tai esim. epämääräistä hajua tuolloin eikä sen jälkeen ole ollut. Vonnella ei myöskään ole koko aikana ollut lämpöä. Ainoastaan yhden kipulääkkeen annoin leikkausta seuraavana päivänä, kun lähdimme kahdestaan Vonnen kanssa remmilenkille. Sen jälkeen en ole enää antanut kipulääkettä, koska tarvetta ei ole ollut. Myös turhia tai "varmuudeksi" syötyjä antibioottikuureja tulisi välttää niin ihmisillä kuin eläimilläkin, ja Vonnen epikriisissä lukikin, että "leikkaus on tehty korkeaa aseptiikkaa noudattaen, eikä antibioottilääkitykselle ole rutiinisti tarvetta".

En käyttänyt Vonnella lainkaan melko epämukavaa muovista kaukaloa päässä, vaan hankin Vonnelle mahan alustan kokonaan peittävän "potkupuvun" sisätiloissa oleiluun (yllä oleva kuva), joka tosin oli hieman isohko ja löysä. Siihen auttoi mainiosti ilmastointiteippi kevyesti asetettuna, jotta koira ei päässyt mistään kohtaa nuolemaan haavaa. Kilttinä tyttönä Vonne ei edes yrittänyt nuolla leikkaushaavaa. Ilmeisesti haava ei edes kutissut. Yöksi suihkautin kuitenkin varmuudeksi useimpien koirien mielestä pahan hajuista Cothivet-haavasumutetta myös yöpuvun takaosaan/takin päälle, jotta saatoin nukkua rauhassa ilman pelkoa, että koira olisi päässyt repimään takkia ja nuolemaan haavaa 😁

Lenkkeilyä tässä onkin sitten harrastastettu n. viikon verran kahdessa erässä 3-4 kertaa päivässä/yhdistelmä. Useampana päivänä olen ulkoiluttanut ensin Karlan ja Musken, sitten Vonnen tai päinvastoin.  Kuivina aurinkoisina päivinä ulkoilu ei aiheuttanut suurempia järjestelyjä, mutta rankkasadepäivinä/kurakelillä tai kovalla, kylmällä tuulella piti ulkoiluvaatteitakin hieman muokata mahan suojaksi sekä vaihdella takkeja tilanteen mukaan. Hirveässä rankkasateessa ja kurakelillä Vonnella oli sadetakin alla vielä kylpytakki. Siinäkin auttoi muokkaus ilmastointiteipillä, sillä useimmat takit ei peitä mahaa kattavasti. Kuraisina päivinä joko suihkutin koiran tai puhdistin mahanalustan desinfiointiaineella jokaisen ulkoilun jälkeen + hyvä kuivaus. Haava tai sen ympäristö ei saisi myöskään kuivua, joten pari kertaa sivelin suihkun ja kuivaamisen jälkeen mahaan kevyesti hieman valkovaseliinia. Vastaavasti kuivilla keleillä haava sai ilmakylpyjä eikä teippejä tarvittu. Kuvat Vonnesta otettu tämän viikon aikana. 





Tätä kirjoitettaessa haavaa tuskin enää näkyy ja se on tosiaan hyvin siisti. Olemmekin siirtyneet taas yhteislenkkeilyyn, mutta Vonne edelleen pitkässä hihnassa kulkien - Karlan suureksi harmiksi, koska se ei saa vieläkään jahdata äitiään vimmaisesti ja päinvastoin! Liikkuessamme Vonnen kanssa kahdestaan, olen jo antanut sen kulkea jonkin aikaa vapaana metsässä tai pellolla, sillä hyvä mieli edistää paranemista ja kuntoutumista kuten ihmisilläkin! Ja kuten olen todennut, "kilttinä tyttönä" Vonne pysyy aina lähelläni. Ensi maanantaina poistetaan tikit, jolloin EL tarkistaa myös haavan.

Artikkeli aiheesta

Mielenkiintoinen artikkeli koiran kastraatiosta ja sterilaatiosta Hankikoira.fi -sivustolla. Artikkelin on kirjoittanut eläinlääkäri Nina Menna. Onko sterilaatiosta tai kastraatiosta koiralle terveydellistä hyötyä vai jopa haittaa? Asiaa kannattaa pohtia monesta näkökulmasta ennen kuin toimeen ryhtyy. Kaikille pennun omistajille olen jo vuosia sitten informoinut, että keskustelemme tarvittaessa aiheesta ja sen tarpeellisuudesta yhdessä ennen kuin toimeen tartutaan ja on myöhäistä katua, jos koira osoittautuukin esim. kaikin tavoin hyväksi jalostuskoiraksi. Vonnelle jäi pentueen jälkeen todella isot nisät muistoksi, joita toki kannattaa jatkossa seurata rutiinisti muutoinkin, mutta erikoisesti vanhemmilla nartuilla, joilla hormonipitoisten kasvainten esiintyvyys yleistyy.  Mutta märkäkohtua ei voi nyt ainakaan enää tulla.

Lopuksi 

Vonnelle on jäänyt pentueen jälkeen n. 500 g ylipainoa suhteessa sen normaalipainoon (joka on pienen koiran kropassa jo melko paljon), joten olemme aloittaneet leikkauksen jälkeen painonpudotuksen - hieman pienempi määrä kuin normimäärä 2 dl nappuloita/päivä, mutta nyt se saa aterioida kolmesti päivässä pienempiä annoksia/kerta. Näin ei pääse nälkä yllättämään ja Vonne tykkää, kun saa "ylimääräisen" annoksen! Muutoin Vonne on myöskin vahvaluustoinen, hyväkuntoinen ja lihaksikas koira, joten sellaisen "tanakasti töpöttävän" vaikutelman siitä on aina saanut pikkasen hoikempanakin.

Muskea en ole ajatellut toistaiseksi steriloida huolimatta siitä, että sillä on koko eliniän ollut erittäin pitkät, säännölliset juoksut, eli hyvin pitkä vuotoaika ja erittäin runsas vuoto myös - kestäen aina noin 3-4 viikkoa! Niin sanotut tärppipäivät tai varsinaisesti vain 1 tärppipäivä Muskella on ollut aina n. 20 pvnä juoksujen alkamisesta. Eli lähes kuukauden ajan paikkoja saa koko ajan vähän putsata ja pyykkiä pestä, sillä Muske on ainut narttuni, joka ei itse pidä siisteyttä kovin tarpeellisena asiana (kuten kooikerini pitävät!), ts. Muske pitää henkilökohtaista siisteyttä täysin turhana asiana 😆  Pesen koiraa ja vaihdan siis kiltisti juoksuhousuja edelleenkin, sillä en näe tämän duunin n. joka 7-8 kk riittävänä perusteluna kohdunpoistoon. Koiran iän vuoksi toimenpiteestä ei olisi muutoinkaan enää merkittävää terveydellistä hyötyä koiralle. Myöskään mm. nisäkasvaimista ei ole ollut minkäänlaisia silmin havaittavia merkkejä Muskellakaan, eikä sterilaatio niitä tässä iässä enää ehkäisikään syntymästä. Päinvastoin kuin Vonne, Muske ei ole koskaan erikoisen selvästi osoittanut milloin sillä on ns. tärppipäivät. Eläinlääkärin aikoinaan ottamien proge-testien mukaan ne ovat olleet aina n. 20. juoksupäivänä ja vielä niin, että koira antaa astua ainoastaan tuona yhtenä päivänä! Eli eroja tosiaan voi olla narttujen kiimakierrossa! Pentuja on tullut kuitenkin mukavasti kahdesti, 10 ja 9 pentua. Muske porskuttaa edelleenkin kuin 3-vuotias koira, vaikka kesäkuussa tulee jo 12 vuotta täyteen. Muske on sellainen luonnonoikku, että kaikki vastaantulijat (eläinlääkärit mukaan lukien) ovat pitäneet sitä huomattavasti nuorempana koirana mitä se todellisuudessa on! Kuva Muskesta otettu viime kesänä.