All pictures copyright by Frisian Gem unless mentioned otherwise

17.7.2020

KUVIA MELKEIN JUNIORISTA

Tämä neiti on jo niin kehittynyt, että tuskin enää kohta pennuksi voidaan tituleerata, joten Karlan ensimmäinen näyttely tulee todennäköisesti olemaan junioriluokassa , mikäli ei muutoksia jostain syystä taas tule. Mielestäni Karla näyttää tällä hetkellä enemmän juniorilta, kuin pennulta, joten tuskin hakeudumme enää pentuluokkaan (7-9 kk).

Olin aivan unohtaa pentueen 8-kuukautisetapin (joka oli 14.7.), mutta tässä muutama kuva Karlasta eilen 16.7. kuvattuna. Tarkoitus oli tietenkin saada ainakin yksi vähän virallisempi ns. seisontakuva, mutta se osoittautui mahdottomaksi - siinä olisi tarvittu sekä kuvaaja että avustaja.


Karla (Frisian Gem Georges Chesten Demelza) 8 kk. Kuva: A. Murto

Melkein mallikuva, mutta pakko tarkkailla jotain liikkuvaa... (Kuva: A. Murto)

"Sulla toi kuvaaminen kestää, mä hyppään kiveltä just nyt..!" (Kuva: A. Murto)

Karla (Kuva: A. Murto)

Karla (Kuva: A. Murto)
Kennelliiton arvostelukaavio:

Näyttelyn kulku:

https://www.kennelliitto.fi/koiraharrastukset/koiranayttelyt/koiranayttelyn-kulku
Tämä muistin virkistämiseksi 😉 Ja eihän sitä tiedä, jos vaikka Karlan veljet innostuisivat ainakin kokeilumielessä näyttelytunnelman huumaan tutustumista...



6.7.2020

KARLA KOIRAKOULUSSA

Tarkoitus oli jo paljon aiemmin osallistua Karlan kanssa pentukurssille, mutta se viivästyi vallitsevan virustilanteen vuoksi. Kotipihalla olemme kyllä harjoitelleet perusasioita - vain maahanmeno vielä vähän takkuilee ... 😁 Muutoin Karlaa on sosiaalistettu monessa mielessä niin paljon, että alkaa olla jo vaikeaa keksiä mitään uutta (mutta kyllä minä silti aina jotain keksin...) - eikä lenkki-, uinti- ja leikkikavereista ole ollut puutetta. Karla ottaa edelleenkin mielellään lisää leikkikavereita vastaan  tai tulee kylään, jos kutsutaan! Kovilla helteillä olemme vältelleet kaikenlaisia pentupaineja 😅

Ehdimme kuitenkin vielä heinäkuun pentukurssin vihonviimeiselle koulutuspäivälle tänään. Kokemus oli niin superpositiivinen, että ilmoittauduimme heti seuraavalle Koirapalvelu Taidokas-kurssille, joka alkaa kesätauon jälkeen elokuun alussa. Seuraavan kurssin nimi sopii oikein hyvin energiselle Karlalle - Vilkkaat teinit - mutta tärkeitä perusasioita edelleen harjoitellaan (mm. kohdetyöskentelyä, paikalla olemista, rauhoittumista ... jne.). Taidokkaassa on tarjolla monenlaisia kursseja ja koulutusta, joista muutama irtotunti näyttelytreeniä kiinnostaa myös lähitulevaisuudessa. Muutaman kuvan ehdin tauolla nappaista pikaisesti Karlasta.

Karla tarkkana tyttönä opiskelemassa perustottista Kangasalan Taidokas-kurssilla
 (Kuva: A. Murto)

Vielä tämänpäiväiseen, joka oli todella positiivinen kokemus- eikä vähiten taitavan, ammattitaitoisen ja rauhallisen kouluttajan, Anetten, ansiosta! Karlalle sopii oikein hyvin rauhallinen puhetapa ja toiminta, sillä päinvastaisessa tapauksessa tämä hektinen koira kehittää itselleen liikaa kierroksia  😉Kursseille otetaan vain muutama koirakko kerrallaan. Koulutus tapahtuu viihtyisissä sisätiloissa/hallissa, jossa etäisyyys säilyy ja jokaisella koirakolla on riittävästi omaa tilaa harjoitella rauhassa ja koirakon oma tila on lisäksi osin rajattu, joten keskittyminen itse asiaan helpottuu.

Ja mitenkä minun pikku prinsessani sitten käyttäytyi kokonaan uudenlaisessa tilanteessa, jossa ei pääsekään leikkimään kavereiden kanssa, johon on tottunut? Tämä vähän mietitytti etukäteen, koska oletin, että Karla kuvittelee kaikkien koirien olevan sen leikkikavereita, kuten mm. yhteisillä metsälenkeillä. Kun astuimme sisään isoon halliin, jossa tietenkin oli jo muita koiria ja ihmisiä, ja hallikin vähän kaikui ja kumisi mietin, että mitenkähän tässä käy? Mutta vain pieneksi hetkeksi Karla pysähtyi ihmettelemään paikalleen ja haukahti pari kertaa iloisesti, kun oli niin monta koiraa häntä odottamassa, mutta jo parin minuutin kuluttua se tajusi, että tämä ei taida ollakaan leikkipaikka - ja seurasi tilannetta vieressäni täysin rauhallisesti, häntä kuitenkin koko ajan iloisesti heiluen!!! 

Karla/Frisian Gem Georges Chesten Demelza. Taidokas Koirapalvelu
(Kuva: A. Murto)


Ylpeä Karlasta

Vaikka ehdin itse hieman jännittää, mitään jännittämistä ei siis Karlan suhteen ollutkaan tässäkään asiassa! Täytyypi (taas 😆) vähän kehaista, olin todella ylpeä Karlasta!!! Karlalta sujuu erittäin hyvin seuraaminen, istuminen, katsekontakti, paikalla olo (tätä ja kärsivällisyyttä pitää vielä harjoitella pidempiä jaksoja), ja ns. näyttelyseisominen onnistuu oikein hyvin ilman sanoja ("etusormi pystyssä/alas periaatteella" + palkka), luoksetulo jne. Erittäin iloinen olin siitä, että vaikka en pitänyt ajoittain talutintakaan hyppysissäni, se ei kertaakaan lähtenyt omille teilleen, vaan piti koko ajan kontaktia minuun! Ja jos muutama askel siltä lipsahtikin väärään suuntaan, se kääntyi heti kutsusta minua kohti. En olisi uskonut, että tämä elämäni villikko ja "metsän eläjä" olisi ensimmäisellä kerralla hallitreeneissä, jossa oli muitakin koiria ja ihmisiä, toiminut kuin vanha tekijä! Hyvää kokemusta myös tulevia sisä- ja ulkonäyttelyitä ajatellen, jotka näyttelyt on vielä kokonaan kokematta, vaikka mittariin tulee jo 8 kuukautta ensi viikolla ;)

5.7.2020

KOIRAN LONKKAVIAN SYNTY

Koiran lonkkavian synty ei ole niin yksiselitteinen asia, kuin usein pääosin luullaan. Sitä se ei ole minullekaan. Kuitenkin, monesti esim. pentua etsivät (ja miksei kasvattajatkin) kiinnittävät huomiota juuri tuohon maagiseen kirjaimeen. - onko se A vai jotain ihan muuta!?

Huom! Tässä postauksessa olevat vanhat, satunnaisesti valitut valokuvat eivät millään lailla liity aiheeseen - ne ovat täällä vain lukemista/pitkää tekstiä piristämässä 😊


Nuori Muske tammikuussa 2012, noin 2½ vuotta (Kuva: A.Murto)


Minulla on ollut suunnitelmissa jo jonkin aikaa kirjoittaa ko. aiheesta blogiini luettuani Suomen Koirankasvattajat ry:n jäsenlehdestä mielenkiintoisen ja hyvin kirjoitetun artikkelin koiran lonkkaviasta ja siitä, mitkä tekijät vaikuttavat lonkkavian syntyyn.  Miten kasvattaja ja pennun omistaja voi vaikuttaa lonkkavian syntyyn (muutoinkin, kun välttämällä tiettyjä koiria kokonaan jalostuksessa), vai voiko lainkaan? Onko lonkkavika aina perinnöllistä?  Artikkelissa perehdytään monipuolisesti aiheeseen. SuKoKan jäsenet ovat luonnollisesti artikkelin lukeneet, mutta toivon, että tästä yhteenvedosta blogissani on hyötyä muillekin kasvattajille ja pennun omistajille, jotka eivät ole ehkä tätä artikkelia vielä toisaalta lukeneet.

Artikkelin "Lonkkavian synty" kirjoittaja, Olli Wuorimaa, tuli minulle tutuksi erinomaisena luennoitsijana SuKoKa:n Kasvattaja-Akatemian ajoilta v. 2015-2016 luentojen koskiessa tuolloin mm. koiran ravitsemusta keskeisenä osana koiran hyvinvointia ja terveyttä. Niinpä otin häneen yhteyttä ja sain häneltä luvan kirjoittaa tästä tärkeästä aiheesta blogissani. Ymmärtääkseni en ole myöskään ainoa kasvattaja, joka on pyytänyt Olli Wuorimaata kirjoittamaan nimenomaan tästä aiheesta! Aihe kiinnostaa jatkuvasti etenkin kasvattajia, mutta on myös tärkeä pentua hankkiville tai pennun omistajille.  Olli Wuorimaan kirjoittamana artikkeli perustuu useisiin luotettaviin tutkimuksiin (copy: Olli Wuorimaa 2019/Institute of Canine Biology By Carol Beuchat PhD).

Antje tammikuussa 2012


Mistä kiinnostukseni aiheeseen kumpuaa?

Itse olen ollut jo useampia vuosia siinä käsityksessä, että pennun/koiran lonkkavian syntyyn vaikuttaa muutkin seikat kuin pelkästään perimä. Siitä huolimatta niin minä kuin todennäköisesti moni muukin kasvattaja tai pennun omistaja on odottanut ns. virallisia lonkkakuvaustuloksia Kennelliitosta aina pienellä jännityksellä - miten Kennelliitossa on kuvat arvioitu? Ja jos Kennelliitosta sitten tuleekin esim. arvio C, onko se katastorofi? Ei välttämättä, mikäli kysymys on esimerkiksi ns. matalista lonkkamaljoista ilman muita kasvuvaurioita, kuten nivelrikkoa. Näin minulle kerrottiin jo noin 10 vuotta sitten Kennelliitosta saatuani stabij-Muskelle tuloksen B/C. Tällä hetkellä erittäin hyväkuntoinen ja nuorekas Muske on 11-vuotias eikä koskaan ole ollut minkäänlaisia niveliin tai luustoon liittyviä ongelmia, eikä muitakaan sairauksia. Rokotuksia lukuunottamatta Muske on käynyt elämänsä aikana vain 2 kertaa eläinlääkärissä - toisen, ison pentueen jälkeen (Muskella 2 pentuetta; 10- ja 9 pentua) Muskelta tyhjennettiin anaalirauhaset ja toisella kerralla, 10-vuotiaana, oli tarvetta puhdistaa hampaat eläinlääkärillä.

Muske on ollut koko aikuisilänsä saman painoinen nuoresta mummoikään, eli 20-21 kg. Ainoastaan turkki on paksuuntunut vuosien varrella (ensimmäisessä kuvassa Muske on jo n. 2½ vuotias, jonka jälkeen kroppa "täyttyi" vielä iän mukana, suht. kookas narttu säkäkorkeudeltaan, 52 cm). Tässä kuvassa kahta kuukautta vaille 11-vuotias:

Muske 11 years (Welmoed Muske v.d. Eenhoornleijn) Kuva: A. Murto


Tunnettu ja erittäin arvostettu ortopedi Per Axelsson sanoi minulle aikoinaan, että C-lonkkainen koira on täysin jalostuskelpoinen (mikäli sukurasite ei ole huomattavan raskas), ja mikäli muita dysplasian piirteitä ei koiralla esiinny. Hänen mukaansa kaikkein parasta liikuntaa pennun luuston ja nivelten kehittymisen ja nivelvaurioiden ennaltaehkäisyn kannalta pennulle on liikkuminen omaan tahtiinsa vaihtelevassa ja pehmeässä maastossa, mieluiten metsässä - unohtamatta oikeanlaista ravintoa ja sen sopivaa määrää. Tai kuten Olli Wuorimaa artikkelissaan kirjoittaa myöskin Per Axelssonin sanoin:  "Yhtään laihaa, nuorta koiraa en ole luuston kasvuhäiriöiden vuoksi leikannut". Liikalihavuudella, ravinnon määrällä ja laadulla sekä sopivalla liikunnalla on paljon merkitystä, etenkin pennun/nuoren koiran kasvuvaiheessa, mutta myös koiran koko eliniän ajan.


Vonne arvosteltavana (Kuva: A. Murto)


Lonkkavian synty

Koiran lonkkavian syntymekanismeja on tutkittu jo yli 50 vuotta, mutta ongelma on edelleen olemassa. Jotain kuitenkin tiedetään, kuten Olli Wuorimaa artikkelissaan toteaa:

  • Lonkan ja sen alueen kehittymiseen vaikuttavat todennäköisesti useat kymmenet, jopa sadat geenit, vaihdellen lisäksi vielä roduittain. Vielä ei myöskään tiedetä, mikä merkitys lonkkavian syntyyn on erittäin vaikeasti tutkittavalla ns. epi-geeneillä.
  • Geenejäkin todennäköisesti enemmän lonkkavian syntyyn vaikuttaa erilaiset ympäristötekijät; elinolosuhteet kuten pennun ikää vastaava sopiva liikunta,  ruokinta sekä pennun/nuoren koiran painonhallinta.
Vonne mejä-treeneissä (Kuva: A. Murto)

Olli Wuorimaa on listannut 10 asiaa, jotka tulisi ottaa huomioon arvioitaessa niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat lonkkavian syntyyn (kohdassa 7 myös joitakin omia havaintoja tai kokemuksia vuosien varrelta liittyen koiran liikkumiseen/liikuntaan)

  1. Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että pentu syntyy tervelonkkaisena, jolloin lonkka on vielä rustoa, mutta kasvun myötä se luutuu. Luuston kehittymiseen vaikuttaa mm. ruokinta, liikunta ja elinolosuhteet/ympäristötekijät (esim. sattuneet vammat, ruokinta jne.) 
  2. Geenit, jotka on liitetty lonkkavian syntyyn eroavat eri roduilla, jonka vuoksi kaikkia geenejä ei ole vielä löydetty. Yksittäisten geenien vaikutus lonkkavian syntyyn tiedetään kuitenkin olevan vähäisempää kuin  ns. ulkoiset tekijät eli ympäristön vaikutus.  Monet ulkoiset tekijät, esim. elinolosuhteet ja ravinto vaikuttavat mm. nivelten löysyyteen ja koiran painoon.
  3. Geenien vaikutuksen lonkkavian syntyyn on arvioitu tutkimusten mukaan olevan 15-40%! Näin ollen suurin osa lonkkavian syistä ei ole geneettisiä!
  4. Jos nivelissä ei ole löysyyttä, lonkkavikaa ei synny, jolloin reisiluu sopii hyvin reisimaljaan. Löysyys voi johtua esim. onnettomuudesta, liiallisesta painosta ja/tai lihasten heikkoudesta (sopivan liikunnan puutteesta tai vähyydestä?). Nivelside pitää reiden kiinni reisimaljassa, ja nivelsiteen vaurioituminen onkin yksi suurimmista syistä lonkkavian syntyyn. Esimerkiksi pennun/nuoren koiran pahoin liukastuessa/nivelen vääntyessä seurauksena voi olla nivelsiteen repeytyminen, jolloin nivelside ei pidä enää reisiluuta paikoillaan, vääristäen näin kehitystä.
  5. Nivelten ja lihasten tasapainon valvonnalla on merkitystä! Nivelsiteen löysyys aiheuttaa niveltulehdusta, jonka seurauksena muodostuu nivelrikkoa. Lonkkamaljan luun synty ja geneettinen kehitys ei näin ollen olekaan ainoana syynä lonkkavikaan, vaan nivelten ja lihasten tasapaino, joihin voidaan vaikuttaa koiran kasvuiässä.
  6. Ylipaino on suurin yksittäinen syy lonkkavian syntyyn. Lonkan, reisiluun ja niveltulehduksen vahinkojen määrä riippuu lonkkaniveliin kohdistuvien voimien suuruudesta. Pennuilla, jotka painavat enemmän jo syntyessään tai kasvavat nopeasti (vrt. isokokoisten rotujen pennut) on suurempi riski lonkkaniveltä rappeuttaviin muutoksiin. Valitettavasti monet pennut tai koirat rodusta riippumatta ovat ylipainoisia johtuen ruokinnasta, jolloin liikalihavuus vaikuttaa koiran lonkan dysplasiaan ja nivelrikkoon. Näin ollen lonkkavian syntyyn voidaan huomattavasti vaikuttaa keskittymällä koiran painonhallintaan.
  7. Liikunnan hyvät ja huonot puolet. Liikunta vahvistaa jalkojen ja lantion lihaksia, mikä lisää lonkkanivelen vakautta. Liikunnalla on kuitenkin rajansa, ja liiallinen tai epäsopiva liikunta etenkin pennulla/nuorella koiralla voi olla hyvinkin haitallista. Henkilökohtaisesti koen, että esim. pitkät hihnalenkit kovalla maastolla (esim. asfaltti), jossa koiran liike on rytmiltään monotomista, ja johon koira ei voi juurikaan itse vaikuttaa, on haitallista. Myös esim. jatkuva portaissa kulkeminen tai pallon heitto koskee samaa asiaa, vaikka vm. olisikin pennusta/nuoresta koirasta hauskaa. Pennun kotona ei saisi olla myöskään liukkaita lattiapintoja, koiraa ei saisi leikin varjolla jatkuvasti hyppyyttää - puhumattakaan liian varhain aloitetuista agilitytreeneistä. Sensijaan pennun/ nuoren koiran omaehtoinen liikunta vaihtelevassa, sammalpohjaisessa metsässä tai muussa pehmeässä maastossa, uinti, pienet hakutreenit (sekä kroppa että psyyke tykkää!) on pelkästään hyväksi - kunhan ei patikoi päivätolkulla yhteen menoon. Myös leikkikavereiden tulee olla samanikäisiä- ja kokoisia, ja tässäkin kannattaa olla maltillinen - innokkaat pennut eivät näytä väsymystään päälle päin, jolloin omistajan on oltava tilanteen tasalla. Myös leikkikavereiden iso kokoero voi jo sinänsä aiheuttaa vaaratilanteen (esim. paha yhteentörmäys, jolloin pentu saattaa saada vamman, joka pahimmassa tapauksessa voi johtaa leikkaukseen), eikä esim. kovalla helteellä "pentupainitkaan" ole suotavia - nestehukan vaara! Kovin kuumalla ilmalla koira myös väsyy luonnollisesti nopeammin, jolloin koordinaatiokyky herpaantuu ja kontrolli (ja jäsenet) pettää!
  8. Ravinnon tärkeys. Pennut kasvavat nopeasti, jolloin on Wuorimaan mukaan erittäin tärkeää seurata geneettistä kehitystä myös ravitsemuksen kautta. Pikkupennun elimistö tarvitsee vielä paljon valkuaista (liha) sekä energiaa (rasva & hiilihydraatit) elintärkeiden sisäelimien rakentamiseksi. Pikkupennun kasvaessa/rungon rakentuessa valkuaisen ja kokonaisenergian määrää voidaan hieman rajoittaa (ja seurata mahdollista lihomista?), kunnes alkaa lihasten rakentaminen. Tällöin tarvitaan taas hieman enemmän valkuaista ja rasvaa, eli ravinnon tarve muuttuu jälleen. 
  9. Ajoissa havaittu lonkkavian hoitaminen on tärkeää! Tällöin nuoren koiran mahdollisen nivelvaurion hoitaminen on helpompaa ja onnistumisprosentti on suurempi. Mahdolliset oireet (pentu kipuilee, ontuu jne.) näkyvät yleensä pennun ollessa n. 4-6 kuukauden ikäinen, ja niihin kannattaa suhtautua vakavasti, vaikka koira näyttäisikin jonkin ajan kuluttua voivan paremmin kipulääkitysperiodin ja parin viikon lepojakson jälkeen. Lihasten vaikutus nivelissä voidaan määrittää jo 4 kuukauden ikäisenä (PennHIP), ja lisävahingon lieventämiseen tähtäävät toimenpiteet voivat olla painonpudotus, liikunnan muuttaminen tai ääritapauksessa leikkaus. Mutta, kaikki tämä, mikäli tarvetta on, on tehtävä varhaisessa vaiheessa, ennen luiden lopullista luutumista. Pienillä roduilla luutuminen tapahtuu aiemmin, jolloin ne myös saavuttavat aikuiskokonsa, isommilla roduilla myöhemmin. Esim. kooikerhondje saavuttaa kokemukseni mukaan aikuiskokonsa n. 7 kuukauteen mennessä, kun taas isommilla roduilla, esim. stabijhoun, se saattaa kestää yli vuoden ikään asti. Stabijhounista on sanottu, että se on hitaasti kehittyvä rotu, ja kokemuksen kautta voidaankin sanoa tämän rodun "rungon" kehittymisen jatkuvan vielä tämänkin jälkeen pitkään - jopa 2-3 vuotiaaksi asti, ainakin silmämääräisesti tarkasteltaessa. Yksilöllisiä eroja toki aina on olemassa.
  10. Kasvattaja/omistaja voi vaikuttaa myös omalla toiminnalla lonkkavian syntyyn. Artikkelin mukaan pelkästään perinnöllisyyteen tuijottaminen ja koirien poistaminen jalostuksesta vain yhden yksilön lonkkatulokseen perustuen kaventaa geenipoolia tarpeettomasti. Tiettyjen koirien välttämistä jalostuksessa on yritetty vuosikausia, ja silti lonkkavikaa esiintyy. Olennaista on se, ettei lonkkavika ole pelkästään perinnöllinen. Tutkimus aiheen tiimoilta jatkuu, ja lisätietoa aiheesta on jo nyt saatavissa. Lonkkavikaa saadaan tuskin kuitenkaan koskaan kokonaan poistettua. Aineenvaihdunta, olosuhteet, geenit sekä epi-genetiikka (epigeneettisiin  tekijöihin vaikuttaa monet ulkoiset tekijät, esim. ravitsemus) ovat kaikki osatekijöitä lonkkavikaan, ja myös sattumalla on suuri merkitys syntyykö lonkkavika vai ei. Genetiikka ohjaa kasvua, ja ruuan ravintopitoisuuden tulee noudattaa geneettistä kehitystä.
Nuori Vonne (Kuva: A. Murto)

Omaa pohdintaa: Mikäli minulla olisi C-lonkkainen narttu astutettavana (kuten on kahdesti ollutkin) ja vaikkapa A- tai B-lonkkainen uros (tai päinvastoin, uros/narttu) toteuttaisin yhdistelmän, mikäli kummallakaan osapuolella ei ole voimakasta sukurasitetta taustalla tai mieluiten todettua sukurasitetta ei ollenkaan lonkkadysplasian suhteen. Vastaavasti, jos kummallakin, sekä uroksella että nartulla olisi A- tai B-lonkat, mutta toisen tai jopa molempien puolelta tulee selkeästi ja tasaisesti tai voimakkaasti lonkkadysplasiaa, en toteuttaisi tätä yhdistelmää huolimatta siitä, että minulla olisi erittäin lupaava narttu ja komea uros. Näin siis minun logiikkani perusteella siinä tapauksessa, kun perimä näyttäytyisi vahvasti, mutta yksittäistä C-lonkkaista yksilöä en pitäisi ongelmana, koska tulkitsen sen niin, että syynä saattaa olla todennäköisesti jokin ulkoinen tekijä. Toki jalotuspäätökseen liittyy monet muutkin seikat ja terveyteen liittyvät asiat, kuten tärkeänä pitämäni koiran luonne, rodunomainen tyyppi, käyttö- ja näyttöominaisuudet jne., mutta tärkeintä on terveys! Eikä tämä tietenkään koske pelkästään lonkkaongelmia - kaikilla roduilla on olemassa muitakin enemmän tai vähemmän perityviä ja/tai ympäristöstä johtuvia, ns. ulkoisista tekijöistä johtuvia sairauksia.



Pentua kysyville

Pentuja on viime aikoina kysytty entistä enemmän. Tähän on kiinnittänyt huomiota mm. myös Suomen Kennelliitto.

Yleisesti ottaen pennun ostajien tai pennun hankintaa suunnittelevien (rodusta riippumatta) kannattaakin olla aktiivisia ja ottaa selvää rodusta, sen ominaisuuksista, käyttötarkoituksesta, luonteesta (vanhempien, etenkin nartun, luonteella on myös merkitystä!) kuin myös perinnöllisistä tai ympäristöstä johtuvista sairauksista kasvattajilta. Kasvattajat ja rotuyhdistykset - joista sivustoilta löytyy pääsääntöisesti kaikkien jäsenkasvattajien yhteystiedot- antavat mielellään lisätietoa pennun hankintaan ja pennun hoitoon liittyvissä asioissa.

Aiheeseen liityen, mutta tässä fysioterapeutin/eläinfysioterapeutin näkökulmasta myös hyvä linkki "Pentu tulee taloon -miten uutta tulokasta tulisi liikuttaa", jonka linkin olen tosin jo aiemminkin muutaman kerran jakanut - kertaus on opintojen äiti! Ja aina on niitä, joille jokin tieto on uusi ja tarpeellinen:
https://elainystavasilaakari.fi/2015/10/pentu-tulee-taloon-miten-uutta-tulokasta-tulisi-liikuttaa/

Lopuksi

PS. Huomasin tätä kirjoittaessani, että artikkeli löytyy nyt myös kokonaisuudessaan lukuisine lähteineen ja informatiivisine kuvineen Ollin Golden Eagle sivustolta: http://goldeneaglepetfoods.fi/sites/default/files/2020-03/Olli_lonkka-artikkeli.pdf?fbclid=IwAR1YdgXCZmm46YAG4dfwRgH_izvxUVWJx1HS2_wTyKVfrMny_eqXyEP4vOU


Nuori Vonne näyttelytreeneissä (Kuva: A. Murto)

20.6.2020

MUSKE, VONNE JA KARLA UIMAPUUHISSA

Mikä ihana mahdollisuus päästä koirien kanssa uimaan näinä aurinkoisina ja erittäin kuumina päivinä! Toissapäivänä kävin koirien kanssa uimassa kahdessa erässä, ja tähän on syynsä. Vonne on erittäin hyvä uimari, mutta haluaa nauttia uimisesta suhteellisen rauhassa - ei siis niin, että "joku" hyppää kesken uimisen sen selkään, vie siltä lelun tai kepin jne. Tämä joku on arvatenkin superenerginen ja nopea Karla 😁 Sama koskee Muskea - paljon elämää jo nähneet leidit haluavat ottaa jo vähän rauhallisemmin, mutta nuorella koiralla riittää energiaa, ja näinhän sen pitääkin olla :)

Karla: "Et sitten ehtinytkään noutaa keppiä ensimmäisenä Muske?"
(Kuva: A.Murto)


Niinpä kävin ensin Vonnen kanssa kahdestaan uimassa, sitten uudestaan Musken ja Karlan kanssa. Mahtaako Muskella jo jonkin verran ikä painaa, koska sekään ei pärjää enää nopeudessa Karlalle - kuten kuvistakin huomaa? Huomenna 11 vuotta täyttävä Muske on myös ollut aina kova ja taitava uimari, joten pitänee lähteä myös Musken kanssa joku päivä kahdestaan nauttimaan uimisesta. Kaikki rakastavat Muskea ja Muske rakastaa kaikkia! Olen kiitollinen tästä porukasta! 💖💖💖

Seuraavissa kuvissa on minun miellyttävä, kuuliainen, kiltti, ja ystävällinen Vonne, joka alkaa nyt vihdoinkin saada mukavasti turkkiaan takaisin pentueen jälkeen. Muske ja Vonne ovat molemmat syntyneet 21.6., joten huomenna meillä vietetään kaksia synttäreitä! Hyvä, mutta rauhallinen uimari Vonne näyttää nauttivan uintiretkestä - vaihteeksi laatuaikaa vain emännän kanssa.

Vonne eli Frisian Gem Chris Chevonne (Kuva: A. Murto)

Vonne (Kuva: A. Murto)

Vonne (Kuva: A.Murto)

Vonne (Kuva: A. Murto)

Vonne: "Tässä minä näytän ihan pennulta, vai mitä?" (Kuva: A.Murto)

Vonne (Kuva: A.Murto)

Vonne (Kuva: A.Murto)
Alla Muske ja Karla uimapuuhissa. Tapasimme rannalla mukavan miehen, joka innostui heittämään keppiä kauaksi vain Muskelle, mutta paikalla oli AINA salamana"kreisikooikeri", kuten joistakin kuvista huomaa (kuvaava ilmaus lainattu Anulta). Karla on erittäin voimakas ja nopea uimari, jopa hieman "hullunrohkea" ja omapäinen, joten välillä saa olla tarkkana ja kutsua se nopeasti takaisin, jotta juniori ei eksy liian kauas tai voimat ei lopu kesken. Toki voimia ja energiaa tällä ihanalla neidolla kyllä näyttäisi riittävän, mutta uintivalvojan pitää olla tarkkana! 😎

Karla (Frisian Gem Georges Chesten Demelza) Kuva: A.Murto

Muske (Welmoed Muske v.d. Eenhoornleijn) valmiina nautamaan keppiä... (Kuva: A.Murto)

Karla: "Tuolla näkyy jotain hyvin mielenkiintoista..., kanootti?" (Kuva: A.Murto)

Muske (Kuva: A.Murto)

Muske ja Karla (Kuva: A. Murto)

Pieni piste kaukana kuvassa oikealla on Karla matkalla tukimaan melojaa!!! (Kuva:A.Murto)

Karla: "No miten tässä taas näin kävi Muske?" (Kuva: A.Murto)

PS. Yhtään sinilevää ei ole näkynyt, vaikka sellaisesta on täälläkin päin puhuttu. Ilmeisesti levän esiintyminen on paikkakohtaista ison järven ollessa kysymyksessä, ja sen esiintyminen myös yhteydessä tuulen suuntaan. Vesi on tosi puhdasta - pohja näkyy selkeästi aivan kristallinkirkkaasti :)






8.6.2020

MELKEIN 7 KUUKAUTTA


Eilen teimme jälleen antoisan ja pitkän metsälenkin myöhemmin illansuussa Saaran, Kenain, Kapon ja Karlan kanssa. Sen verran lämmintä vielä oli, että Karlan kieli roikkui ulkona koko railakkaan matkan ajan (onneksi vettä  oli mukana repussa!). Energiset superjuoksijat Amerikankarvatonterrierit Kenai ja Kapo eivät kuumuudesta piitanneet eivätkä tarvinneet paljon vettäkään. Takaisin tullessa ennen kello kymmentä tosin hyttyset kiusasivat meitä kaikkia.

Saara, Karla ja Kenai, Kapo kurkistaa takaa... (Kuva: A.Murto)


Tässä muutamia kuvia eiliseltä lenkiltä, ja koska Karla sisaruksineen täyttää viikon kuluttua tuon 7 kuukautta, nämä voivat olla samalla 7-kuukautiskuvia Karlasta. Tasoltaan kuvat eivät valitettavasti ole edellisen postauksen tasoisia, kun vertaa Karoliinan ottamiin kuviin, mutta kyllä niistä jotain näkee.

Karla ja Kapo (Kuva: A.Murto)

Karla ja Kenai (Kuva: A.Murto)


Vonnen ja Teddyn pennut täyttävät 7 kuukautta virallisesti 14.6.

Näihin aikoihin pentueen korkeuskasvu on todennäköisesti pysähtynyt tai pysähtymässä - ainakaan Karlan säkäkorkeus/paino ei ole käytännössä muuttunut lainkaan muutaman viikon aikana. Karlan säkäkorkeus on n. 38 cm (ehkä hitusen yli?, mutta ei ali) ja paino oli tänä aamuna 10.5 kg. Karlaa olen tietenkin verrannut äitiinsä, ja hyvin erityyppisiä ne ovatkin. Vonne on leväselkäinen, n. 37 cm ja painoa on aina ollut aikauisena tuon 9.7 verran.

Kapo (oik.) jahtaa hyttysiä sekä Saara, Karla ja Kenai (Kuva: A. Murto)

Karla ja Kenai (Kuva: A.Murto)
Karla ja Kapo (Kuva: A. Murto

Kenai ja sen komeat lihakset (Kuva: A. Murto)


Karla on aikamoinen lihaskimppu, mutta rakenteen kehittymisen kannalta ei siitä liene haittaakaan, päinvastoin! Mikäli nyt oikein muistan, niin Sukokan kasvattajaseminaarin luennoilta jäi erityisesti koiran etuosasta puhuttaessa mieleen se, että koiralla ei ole solisluita (jotka yhdistyisivät muuhun luustoon), kuten ihmisillä, vaan ainoastaan koiran lihakset pitävät etuosan "kuosissaan" tai paikoillaan suhteessa muuhun tukirankaan. Siispä lihaskunnolla on merkitystä koiran etuosan muodostumisessa ja tietenkin laajemminkin koiran kokonaisolemuksessa. Jotenkin näin ilmaistuna olen asian ymmärtänyt 😏

Karla (Kuva: A.Murto)

Aluksi pidin Karlaa huomattavasti äitiään isompana kooltaan, mutta suihkun jälkeen, märässä turkissa Karla on aina "pienentynyt" ja hoikistunut huomattavasti, joten ainoastaan pikkuisen on pienehköä äitiään kookkaampi 😂 MUTTA, erittäin vahvaluustoinen, lihaksikas ja paksuturkkinen Karla on, siitä ei pääse mihinkään! Isän perimää! Joten tähän saa loppua tämä minun pituuden ja painon ihmettely! 😁

Karla ja sen pitkä kieli ;)  (Kuva:A.Murto)


Ainakin Kenai näkyy kokonaan ;) (Kuva: A. Murto)


26.5.2020

EDDIE JA KARLA

Sisarukset Eddie (Frisien Gem Georges Enyon Vennor) ja Karla (Frisian Gem Georges Chesten Demelza) tapasivat toisensa jokin aika sitten, joten nämä ovat myös 6-kuukautiskuvia. Päivä oli lämmin ja meno huikeaa -koiria oli lähes mahdoton pitää edes hetken paikoillaan, mutta Karoliina onnistui kuitenkin hyvin saamaan kauniita kuvia! Kuumakin koirille villeissä leikeissä tuli 😅, mutta huikean hauskaa sisaruksilla oli! Oli mukava tavata myös Elinaa, Tomia ja Karoliinaa.

Kuvat on ottanut Karoliina Vainio - kiitos upeista kuvista! Nämä jo Fb:ssa julkaistut kuvat säilyvät myös täällä ikään kuin paremmassa tallessa. Ei voi muuta kuin sanoa, että pennut ovat kuin samasta puusta veistetyt! Tämä oli toki havaittavissa nelikosta jo aivan pikkupennuista lähtien.

Eddie

Eddie (Kuva Karoliina Vainio)

Eddie (Kuva Karoliina Vainio)

Eddie (Kuva Karoliina Vainio)

Eddie (Kuva: Karoliina Vainio)

Karla

Karla (Kuva Karoliina Vainio)

Karla (Kuva Karoliina Vainio

Karla (Kuva Karoliina Vainio)

Karla (Kuva Karoliina Vainio)




LEON 6 KUUKAUTTA

Vonnen ja Teddyn pentue täytti virallisesti n. pari viikkoa sitten (14.5.) kuusi kuukautta. Eli enää ei tarvitse laskea päiviä tai viikkoja - helppo muistaa 👍.  Marraskuun 14. päivä pennut täyttävät siis jo vuoden - aika menee nopeasti!

Sain ihania kuvia Etelä-Pohjanmaalta Leonista (Frisian Gem Georges Ross Leopold) - kiitos paljon Moona! Leonista on kasvanut paksuturkkinen ja vahvaluustoinen poika, kuten isä Teddy 😍 Olisiko ilmeessä tai katseessa kuitenkin jotain äiti-Vonnea (viim. pääkuva edestä ja sisällä otettu kuva?).

Leon (Kuva Moona Hiltunen)

Leon (Kuva Moona Hiltunen)

Leon (Kuva Moona Hiltunen)

Leon (Kuva Moona Hiltunen)

Leon (Kuva Moona Hiltunen)
Leon (Kuva Moona Hiltunen)

Näissä kuvissa Leon mökkeilee Kuopion suunnalla. Kuvissa Moonan sisko. Paljon uusia ja hauskoja kokemuksia Leonille:


Pieni jumppatuokio (Kuva Moona Hiltunen)

Ulkoilu väsyttää mukavasti (Kuva: Moona Hiltunen)

Uimaan suoraan laiturilta, kuten Karla-siskokin  😂 (Kuva: Moona Hiltunen)

Matkalla veneessä (Kuva: Moona Hiltunen)