All pictures copyright by Frisian Gem unless mentioned otherwise

21.3.2021

SANI 15.04.2015- 19.03.2021


Tätä on hyvin vaikea edelleen kuivin silmin kirjoittaa, koirista parhain Sani  (Frisian Gem Eulalias Roosmarijn) on poissa! Yritin jo eilen kirjoittaa, mutta olin aivan voimaton - katselin vain vimmaisesti Sanista otettuja valokuvia suruuni 😢

Sani alkoi äkisti oireilla viime torstaina 18.3., jolloin omistajat veivät koiran Evidensiaan tutkittavaksi ja hoidettavaksi. Aiemmin koira ei ollut osoittanut mitään sairauteen viittaavaa.  Sanilta otettiin laajat verinäytteet ja tehtiin vatsaontelon ultraäänitutkimus. Verinäytteiden arvot olivat hälyttävät, mm. tulehdusarvon/CRP, maksa-arvon ja bilirubiinin osalta. Vatsaontelon ultraäänitutkimus paljasti kauttaaltaan muuttuneen, normaalia suuremman maksan, josta löytyi useita massamaisia, n. 4-5 cm:n muutoksia. Myös haima oli muhkurainen ja suurentunut, mikä viitannee haimatulehdukseen. Diagnoosi: Kauttaaltaan voimakkaasti muuttunut maksa. Epäilynä kasvainsairaus tai pitkälle edennyt krooninen hepatiitti. Epäily myös haimatulehduksesta. Tilanne oli vakava ja ennuste huono, jonka vuoksi EL:n suosittelema eutanasia oli ainoa oikea vaihtoehto.

Sani pääsi kuitenkin vielä vuorokaudeksi kotiin vahvojen kipulääkkeiden (mukaan lukien opioidikipulääke) ja pahointivointilääkkeen turvin, jossa kotona omistajat saivat vielä rauhallisesti hyvästellä heille äärettömän rakkaan perheenjäsenen, Sanin. Järkytys oli Marenalle ja Jarmolle todella suuri, kuin myös lapsille ja perheen lukuisille lastenlapsille. Perjantaina 19.3.2021 Sani nukkui rauhallisesti eläinlääkärin vastaanotolla ikuiseen uneen omistajien läsnä ollessa. Olen äärettömän surullinen perheen puolesta - mitkään sanat eivät riitä sitä kertomaan tai kuvailemaan!

Tämä on viimeinen kuva rakkaasta Sanista, jossa se katselee ikkunasta kotipihalle ja lähimetsään, aivan kuin aavistaen tilanteen  (Kuva J & M Nurminen):



Millainen koira Sani oli ja millainen oli sen onnellinen ja rikas elämä?

Sani oli jo pikkupentuna kauniin ulkomuotonsa lisäksi sosiaalinen, leikkisä ja iloinen pentu! Monet pentuja katsomaan/valitsemaan tulleet ihmiset kiinnittivät myöskin tähän "lilakaulapantaiseen" iloiseen ja reippaaseen pentuun huomiota. Pentu oli kuitenkin jo varattuna. Laitan tähän joitakin ottamiani kuvia Sanin pentuajoilta (Kuvat/copy: A.Murto): 

Leikitään äiti!
 

Kaunis tyttö


Leikkisä Sani vasemmalla, kuvassa myös pentueen
 isä Hitti (Coastal Stars Boogy-Woogy Jurre Jr.)

Vasemmalla Sani pentuesisaruksen ja Musken kanssa


Äiti Muske ja tytär Sani

Sani valmiina lähtemään uuteen kotiin:





... ja ensiaskeleita omassa kodissa 


Kuva: M.Nurminen



Kuvia Sanin elämän vaiheilta 

Jos jokin asia minua ja toivottavasti perhettäkin tässä yhtään lohduttaa, Sanilla oli paras mahdollinen koti ja elinolosuhteet, mitä 
koiralla vain voi olla! Sani asui omakotitalossa, josta isolta pihalta pääsi myös suoraan metsään, kuten ensimmäisessä kuvassa näkyy. Sani oli kaikin puolin hyvin hoidettu koira, joka sai olla kaikessa mahdollisessa mukana yhdessä perheen kanssa, eikä sen koskaan tarvinnut olla kovin pitkiä aikoja kotonakaan yksin; yhdessä tehtiin asioita, oltiin matkoilla, vierailuilla, retkillä ymv. erilaisissa tilanteissa ja paikoissa. Sani sai myös nauttia vapaudesta, sillä Sani pysyi aina omistajiensa lähellä tai odotti heitä polun päässä, joka onkin tyypillistä rodulle. Sani oli omistajiensa hyvässä ja luottavaisessa hallinnassa. Sani rakasti myös paljon lapsia ja tuli heidän kanssaan erittäin hyvin toimeen. Kun sukuun syntyi uusi vauva, Sani otti hänet heti kaverikseen; "hoiti" vauvoja ja leikki lasten kanssa vaistonvaraisesti tilanteeseen sopivalla tavalla.

Lapin tuntureilla (Kuvat J & M Nurminen):






Sanissa oli todellista erämaatytön ainesta - edes riippusilta ei pelottanut! Tämä ei onnistu kaikilta koirilta, kokemusta on! Olimme aikoinaan ystäväpariskunnan kanssa vaeltamassa suuntana Kilpisjärvi. Ystävien kookas collie-uros ei suostunut millään menemään riippusillalle. Lopulta mieheni nosti koiran syliinsä (koiran omistaja ei uskaltanut!), sillä matkan täytyi jatkua. Näky oli kauhea mieheni pitäessä isoa, rimpuilevaa ja hädissään purevaa koiraa sylissään riippusillan huojuessa pelottavasti puolelta toiselle, mutta onneksi molemmat pääsivät ehjinä perille!

Lasten leikkejä, mustikanpoimintaa, veneilyä ym. .... (Kuvat M & J Nurminen)









Sani nuorena tyttönä 4.8.2015

Vielä muutama kuva mukavasta Tuusulan vierailusta: 









Sanaton ...
Lämmin kiitos Marena ja Jarmo!
Sani aina sydämmissämme!
 💗





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti