All pictures copyright by Frisian Gem unless mentioned otherwise

21.3.2021

SANI 15.04.2015- 19.03.2021


Tätä on hyvin vaikea edelleen kuivin silmin kirjoittaa, koirista parhain Sani  (Frisian Gem Eulalias Roosmarijn) on poissa! Yritin jo eilen kirjoittaa, mutta olin aivan voimaton - katselin vain vimmaisesti Sanista otettuja valokuvia suruuni 😢

Sani alkoi äkisti oireilla viime torstaina 18.3., jolloin omistajat veivät koiran Evidensiaan tutkittavaksi ja hoidettavaksi. Aiemmin koira ei ollut osoittanut mitään sairauteen viittaavaa.  Sanilta otettiin laajat verinäytteet ja tehtiin vatsaontelon ultraäänitutkimus. Verinäytteiden arvot olivat hälyttävät, mm. tulehdusarvon/CRP, maksa-arvon ja bilirubiinin osalta. Vatsaontelon ultraäänitutkimus paljasti kauttaaltaan muuttuneen, normaalia suuremman maksan, josta löytyi useita massamaisia, n. 4-5 cm:n muutoksia. Myös haima oli muhkurainen ja suurentunut, mikä viitannee haimatulehdukseen. Diagnoosi: Kauttaaltaan voimakkaasti muuttunut maksa. Epäilynä kasvainsairaus tai pitkälle edennyt krooninen hepatiitti. Epäily myös haimatulehduksesta. Tilanne oli vakava ja ennuste huono, jonka vuoksi EL:n suosittelema eutanasia oli ainoa oikea vaihtoehto.

Sani pääsi kuitenkin vielä vuorokaudeksi kotiin vahvojen kipulääkkeiden (mukaan lukien opioidikipulääke) ja pahointivointilääkkeen turvin, jossa kotona omistajat saivat vielä rauhallisesti hyvästellä heille äärettömän rakkaan perheenjäsenen, Sanin. Järkytys oli Marenalle ja Jarmolle todella suuri, kuin myös lapsille ja perheen lukuisille lastenlapsille. Perjantaina 19.3.2021 Sani nukkui rauhallisesti eläinlääkärin vastaanotolla ikuiseen uneen omistajien läsnä ollessa. Olen äärettömän surullinen perheen puolesta - mitkään sanat eivät riitä sitä kertomaan tai kuvailemaan!

Tämä on viimeinen kuva rakkaasta Sanista, jossa se katselee ikkunasta kotipihalle ja lähimetsään, aivan kuin aavistaen tilanteen  (Kuva J & M Nurminen):



Millainen koira Sani oli ja millainen oli sen onnellinen ja rikas elämä?

Sani oli jo pikkupentuna kauniin ulkomuotonsa lisäksi sosiaalinen, leikkisä ja iloinen pentu! Monet pentuja katsomaan/valitsemaan tulleet ihmiset kiinnittivät myöskin tähän "lilakaulapantaiseen" iloiseen ja reippaaseen pentuun huomiota. Pentu oli kuitenkin jo varattuna. Laitan tähän joitakin ottamiani kuvia Sanin pentuajoilta (Kuvat/copy: A.Murto): 

Leikitään äiti!
 

Kaunis tyttö


Leikkisä Sani vasemmalla, kuvassa myös pentueen
 isä Hitti (Coastal Stars Boogy-Woogy Jurre Jr.)

Vasemmalla Sani pentuesisaruksen ja Musken kanssa


Äiti Muske ja tytär Sani

Sani valmiina lähtemään uuteen kotiin:





... ja ensiaskeleita omassa kodissa 


Kuva: M.Nurminen



Kuvia Sanin elämän vaiheilta 

Jos jokin asia minua ja toivottavasti perhettäkin tässä yhtään lohduttaa, Sanilla oli paras mahdollinen koti ja elinolosuhteet, mitä 
koiralla vain voi olla! Sani asui omakotitalossa, josta isolta pihalta pääsi myös suoraan metsään, kuten ensimmäisessä kuvassa näkyy. Sani oli kaikin puolin hyvin hoidettu koira, joka sai olla kaikessa mahdollisessa mukana yhdessä perheen kanssa, eikä sen koskaan tarvinnut olla kovin pitkiä aikoja kotonakaan yksin; yhdessä tehtiin asioita, oltiin matkoilla, vierailuilla, retkillä ymv. erilaisissa tilanteissa ja paikoissa. Sani sai myös nauttia vapaudesta, sillä Sani pysyi aina omistajiensa lähellä tai odotti heitä polun päässä, joka onkin tyypillistä rodulle. Sani oli omistajiensa hyvässä ja luottavaisessa hallinnassa. Sani rakasti myös paljon lapsia ja tuli heidän kanssaan erittäin hyvin toimeen. Kun sukuun syntyi uusi vauva, Sani otti hänet heti kaverikseen; "hoiti" vauvoja ja leikki lasten kanssa vaistonvaraisesti tilanteeseen sopivalla tavalla.

Lapin tuntureilla (Kuvat J & M Nurminen):






Sanissa oli todellista erämaatytön ainesta - edes riippusilta ei pelottanut! Tämä ei onnistu kaikilta koirilta, kokemusta on! Olimme aikoinaan ystäväpariskunnan kanssa vaeltamassa suuntana Kilpisjärvi. Ystävien kookas collie-uros ei suostunut millään menemään riippusillalle. Lopulta mieheni nosti koiran syliinsä (koiran omistaja ei uskaltanut!), sillä matkan täytyi jatkua. Näky oli kauhea mieheni pitäessä isoa, rimpuilevaa ja hädissään purevaa koiraa sylissään riippusillan huojuessa pelottavasti puolelta toiselle, mutta onneksi molemmat pääsivät ehjinä perille!

Lasten leikkejä, mustikanpoimintaa, veneilyä ym. .... (Kuvat M & J Nurminen)









Sani nuorena tyttönä 4.8.2015

Vielä muutama kuva mukavasta Tuusulan vierailusta: 









Sanaton ...
Lämmin kiitos Marena ja Jarmo!
Sani aina sydämmissämme!
 💗





9.3.2021

KARLAN KUULUMISIA


Rokotukset kunnossa

Jos jotain jää erityisesti vuodesta 2020 - 21 mieleen, se on varmasti covid-19 ja poikkeuksellisen runsasluminen ja hyytävä talvi! Tulimme jokin aika sitten Karlan kanssa Nurmijärven pieneläinklinikalta, jossa Karla sai ns. 1-vuotistehosterokotteet penikkatautia, parvovirusripulia, tarttuvaa maksatulehdusta, kennelyskää ja rabiesta vastaan. Kaikki muut rokotteet ovat voimassa 3 vuotta, maaliskuun loppuun 2014 asti, kennelyskä vuoden. Kennelyskäkin on hyvä ottaa, vaikka näyttelyihin ei nyt pääse, mutta esim. koirapuistoissa saattaa joskus esiintyä kennelyskää, kuin myös muuallakin kevään edetessä. 

Päivän sää oli jälleen kerran vähintäänkin mielenkiintoinen. Auton mittari näytti pakkasta olevan -5 astetta, mutta taivaalta satoi vettä tai jotain vedensekaista mössöä, pöllyävää lunta tuiskui joka puolelta (kaikki valot piti laittaa päälle, myös takasumavalo!), ja tuuli oli myrskylukemilla. Onneksi selvisimme ehjin nahoin kotiin, eikä useista päivän aikana sattuneista kolareista huolimatta tietääkseni ihmishenkiä ole menetetty.


Nurmijärven pieneläinklinikalla (Evidensia) noudatettiin erittäin hyvin turvatoimia

Tulimme Karlan kanssa ilmoittautumispisteeseen tasan sovittuna aikana, kuten pyydettiin (ei suositeltu tulemaan liian aikaisin odottelemaan). Eläinklinikalla oli ns. maskipakko, ja jos sitä ei ollut, se oli saatavissa klinikalta. Kahden metrin etäisyyttä myös korostettiin. Ilmoittautumisen jälkeen meidät ohjattiin suoraan toimenpidehuoneeseen odottamaan eläinlääkäriä, joka oli vielä hetken toisen potilaan luona. Nuuskittuaan huoneen Karla huomasi pian herkullisen namikulhon lääkärin pöydällä. Odotellessa eläinlääkäriä kahdestaan vastaanottohuoneessa harjoittelimme vähän näyttelyjuttuja ym. temppuja namikupin tyhjentyessä melko nopeasti "jonkin verran" 😁 Eläinlääkärin ja hoitajan saavuttua toimenpidehuoneeseen, minun tuli poistua paikalta, eli ulos asti odottelemaan (näin vältyttiin altistumisilta toimenpidehuoneessa ja myös sisääntuloaulassa). Karla jäi yksin henkilökunnan kanssa rokotettavaksi ja tutkittavaksi, ja minut kutsuttiin ulkoa sisälle vasta sitten, kun Karla oli valmis lähtemään kotiin.  Rokotusten yhteyteen täällä kuuluu myös ns. yleisluonteinen perusterveystarkastus koiralle. Yleistutkimuksessa Karlan kohdalla ei havaittu mitään poikkeavaa tai huomautettavaa, ja eläinlääkärin mukaan Karla oli ollut myös oikein reipas tyttö! Taas tuli uusi kokemus meidän "sosiaalistamispakkiin" - yksin eläinlääkärin ja hoitajan kanssa toimenpiteissä uudessa paikassa 😊  


Nose-work kurssissta ei vielä tietoa

Karlan piti päästä em. alkeiskurssille jo helmikuun aikana, mutta mitään ei ole kuulunut. Johtunee ilmeisesti siitä, että Uudellamaalla on tänään toimeenpantu entistä kovemmat rajoitukset  - mutta koirapuistoista ei ole sentään mainintaa, eikä siellä yleensä olekaan kuin pari koirakkoa. Jotain tarttis Karlalle keksiä ..., kotona on vähän hankala treenata, koska Muske ja Vonne tulisivat kovaäänisesti kovin mielellään mukaan treenaamaan oven toiselta puolelta, ja ulkona on sää ollut mitä on. Huomiseksi on luvattu taas aurinkoista, mutta n. -20 astetta pakkasta vaihteeksi 😖

Mutta onneksi kevät tulee taas pian! Ja onneksi ehdin käydä kampaajalla myöskin tutussa, hyväksi todetussa paikassa, Lopen Läyliäisissä n. viikko sitten - oli todellista tarvetta yli puolen vuoden tauon jälkeen! Nurmijärven eläinklinikka on myös tuttu paikka, vaikka nimi on muuttunut vuosien saatossa. Mm. Antjen ja Musken kanssa kävimme siellä pennuista asti aina tarpeen vaatiessa. Mukava ja asiantunteva klinikka - eikä matka kestänyt kuin n. reilu puoli tuntia.  Moni tuttu asia on palanut kuvioihin muutettuamme Vihdin Ojakkalaan - Ojakkalan/Nummelan erinomaisten palvelujen lisäksi! Kuvat Karlasta otettu pieneläinklinikalta ja kotoa tänään puhelimella. 

Vonnen ja Teddyn pentue täyttää maaliskuun 14.pvä jo 1 v. ja 4 kk.! 😍😍😍😍 - eikä näyttelyihin vieläkään päästä ..., junnuluokkakin (9 - 18 kk) taisi mennä koko pentueelta ohi ilman yhtään näyttelyä! 😢 Korona!!! 😡 

Lopuksi vielä "historiallinen kuva" entisiltä kotisivuiltani: Muske sekä Vonnen äiti ja Karlan isoäiti Antje. Muske täyttää parin kuukauden kuluttua jo 12 vuotta, joten se on ehtinyt olla useamman sukupuolven ajan kooikereiden parhaana kaverina, ensimmäinen kooikerini Kissmo (2001-2011) mukaan lukien. Kaikki koirani ovat aina tulleet erittäin hyvin toimeen keskenään 😍 Viimeisin pentueeni (Georges-pentue) onkin saanut kennelnimensä ensimmäisen kooikerini Kissmon muistoksi (Dancer´s George-Gismo v.d. Toetesteijn, kasvattaja Carla Snels). George-Gismo muuttui kutsumanimeksi "Kissmo", koska käydessäni ensimmäistä kertaa pentuetta Hollannissa katsomassa, Kissmo "suukotteli" heti kasvoni märäksi ottaessani sen syliini 💗



Toinen Hollannin tuontikoirani ja kooikereideni kantanarttu Finja 2004-2017 (Delfs Finja v.d. Zwarte Bellen Hoave, kasvattaja Margo Kleinjan-Matena) oli yllä olevassa kuvassa olevan Antjen äiti, eli Karlan äidin, äidin äiti. Tässä Finja: