PENTUJEN KOTIUTUMINEN LÄHESTYY

Aika on rientänyt, ja pian Vonnen ja Teddyn jälkeläiset matkustavat uusiin koteihinsa. Minulta on kysytty mm. millaisia tarvikkeita pennulle kannattaisi hankkia jo etukäteen ja pyydetty kirjoittamaan siitä, joten aloitan tästä aiheesta - eksyen tapani mukaan vähän muuhunkin pennun kotiutumiseen liittyviin asioihin.

Tätä kirjoittaessani pennut ovat 6 viikon ikäisiä (+ 2 päivää). Pentujen kehittyminen ja muutokset ulkonäössä on selvästi havaittavissa. Tänään ottamani idioottivarma kuva tai sen toisinto (so. pennut jälleen kaikki yhdessä paikoillaan samassa paikassa odottamassa ateriaa) kertonee jo jotain pentujen kehittymisestä verrattuna tässä postauksessa jakamaani upeisiin, Karoliina Vainion ottamiin kuviin, jolloin pennut olivat vielä n. neljän viikon ikäisiä. Valitettavasti Karoliinan ottamat kuvat eivät välttämättä pääse blogissa oikeuksiinsa, koska kuvan resoluutio jää täällä rajalliseksi. Eipäs, klikkaamalla kuvaa löytyy alkuperäinen otos!

Alla olevassa kuvassa tyttö oikealla + pojat vasemmalla, 6 VIIKKOA

Vonnen ja Teddyn pennut n. 6 viikkoa. Kuva A.Murto

Koiratarvikeliikkeet ovat pulloillaan erilaisia tarvikkeita, mutta näillä pärjää hyvin aluksi:

• Oma makuualusta tai peti
• Ruoka- ja vesikuppi
• Korkealaatuista kuivamuonaa
• Säädettävä (ei kuristava!) kaulapanta ja talutin
• Turvallisia (ei liian pieniä) puruluita ja koulutusmakupaloja
• Pennuille sopivia leluja
• Kynsisakset
• Mieto shampoo
• Pehmeä harja ja metellikampa
• Ns. kuljetusboksi tai turvavaljaat

Uni ja lepo on pennulle/koiralle yhtä tärkeää kuin ihmisille, ja se on tärkeä osa pennun kehittymistä ja hyvinvointia. Pennun oma peti tulee sijoittaa rauhalliseen paikkaan, jossa pennun unta ei saa häiritä - tämä on yksi niistä asioista, joista tulee sopia perheen kanssa yhdessä. Ainakin ensimmäisenä yönä olen kuitenkin sijoittanut pennun pedin oman sänkyni viereen, sillä pentu saattaa tuolloin vielä ikävöidä. Siinä on helppo silitellä pentua, mikäli ikävä yllättää. Seuraavana yönä pentu yleensä jo nukkuu rauhallisesti, oman kokemukseni mukaan, ja useimmiten pentu on rauhoittunut nukkumaan uudessa kodissa jo samana iltana.

Kuva: Karoliina Vainio

Metallinen, liukumaton, pennun kokoon nähden sopiva ruokakuppi on kestävä ja hygieeninen, samoin vesikuppi. Vesikupin laita ei saa olla liian korkea, jotta pentu pystyy siitä hyvin juomaan. Pennulla/koiralla tulee olla aina raikasta vettä saatavilla!

Kuva: Karoliina Vainio

Kuivamuonan tulee olla korkealaatuista, koiratarvikeliikkeestä, eläinlääkäriasemilta tai vast. hankittua - ei esim. marketeista tai vastaavista paikoista. Pennut saavat kotiin mukaan kuivamuonapakkauksen, jota ruokaa pennut ovat syöneet kasvattajan luona.

Koulapannan tulee olla säädettävä ja pennulle sopiva. Ei siis ns. kuristava panta. Normaali, pennulle sopiva talutin. En suosittele missään vaiheessa tai tilanteessa koiralle ns. flexiä, sillä pitkästä siimasta huolimatta se ei vastaa koiran vapaata liikuntaa ja voi aiheuttaa myös vaaratilanteita, esim. pitkän, ohuen nauhan kiertyminen vastaantulijoiden tai tmv. ympärille (esim. pyöräilijät, muut koiran ulkoiluttajat/koirat jne.). Flexin avulla on myöskin hankalaa/mahdotonta opettaa pentu ns. hyvään hihnakäyttäytymiseen.  Eli normaali talutin + pennun opettaminen alusta asti hihnassa hienosti. (koulutusmakupaloja aina mukana!).  Mikäli pennun annetaan vetää hihnassa ollessaan, on se koirallekin epämukavaa ja jopa vaarallista (vrt. kaulan/nielun alue, ryhti, mahdolliset kivut). Eli normaali panta ja hihna, koulutus aivan pennusta asti ja vastapainoksi paljon vapaata liikuntaa, kun pentu on opetettu luokse tuloon - tai samassa yhteydessä.

Kuva: Karoliina Vainio

Toistaiseksi pentujen pieniä mutta teräviä kynsiä on leikattu kerran viikossa pienillä kynsileikkureilla, joita me ihmisetkin käytämme. Kynsien paksuuntuessa tulee pennulle/koiralle hankkia tähän tarkoitukseen suunnitellut kynsisakset.  Kynsiä kannattaa leikata kerran viikossa - pieni terävä kärki pois. Mikäli leikkausten väli pitkittyy, kasvaa myös kynnen ydin kynnen mukana, jolloin kynttä ei enää saakaan lyhyeksi.  Eli mielummin usein; vain pieni kaareva kärki kynnestä pois. Liian pitkät kynnet aiheuttavat koiralle kipua ja tilanteen pitkittyessä koiran normaali liikkuminen hankaloituu ja/tai on kivuliasta.

Kuva: Karoliina Vainio

Mieto shampoo on myös tarpeen, mutta kooikerin turkkia ei tarvitse pestä usein, ainakaan jatkuvasti (liiallinen pesu kuivattaa turkkia ja ihoa). Kurakeleillä on tietenkin syytä huuhdella tassut ja mahanalusta pelkällä vedell, mutta koko turkkia ei tarvitse pestä. Pari shampoopesua vuodessa riittää, mikäli koira ei käy esim. säännöllisesti näyttelyissä.

Kuva: Karoliina Vainio

Pentuja on harjattu jo kasvattajan luona viikoittain totuttelun vuoksi pehmeällä "vauvaharjalla" (ihmisille tarkoitettu) kynsien leikkauksen ohella. Samalla on tutkittu korvia, silmiä ja hampaita samasta syystä (pientä hammasharjaa käytetty suussa + kehuja). Turkin harjaamiseen ja kampaamiseen tulee pentu totuttaa jo varhain, joten pehmeä harja ja kampa (esim. korvakarvat) on syytä hankkia. 

Kuva: Karoliina Vainio

Pennut ovat tottuneet kasvattajan luona jo kuljetus- tai näyttelyboksiin sekä sisällä että autoillessa (pari autoiluharjoitusta jo tehty, jolloin pennut vain nukkuivat). Itse käytän vastaavaa boksia myös autossa. Ainakin koiran kasvaessa voi koiralla toki käyttää halutessaan autossa turvavaljaitakin. Myös näyttelyissä boksi on ehdoton. Koira voi lepäillä ja nukkua rauhassa turvallisesti huolimatta ympäröivästä ihmis- ja koiravilinästä ja muista ärsykkeistä pitkän näyttelypäivän aikana. Täällä pennut ovat jo tottuneet nukkumaan boksissa, jossa toki etuovi on auki vapaan liikkumisen vuoksi.

Muutama kuva vielä:

Kuva: Karoliina Vainio

Kuva: Karoliina Vainio

Kuva: Karoliina Vainio

Kuva: Karoliina Vainio

Kuva: Karoliina Vainio

Moni uusi pennun omistaja on jo varmasti varautunut pennun tuloon ja hankkinut tietoa koiran omistajana. Pentujen lähtiessä uusiin koteihinsa omistajat saavat myös meiltä ns. pentupaketin, johon sisältyy kirjalliset ohjeet kaikista oleellisista asioista pennun alkutaipaleella. 

SUOSITTELEN KUITENKIN LÄMPIMÄSTI KENNELLIITON HANKIKOIRA.FI - SIVUSTOJA, JOSTA LÖYTYY ERITTÄIN PALJON LUOTETTAVAA TIETOA!

KOIRA KOTONA: https://www.hankikoira.fi/koiratietoa/koira-kotona

Koira tarvitsee toki muutakin, kuin yllä mainittuja asioita, mutta on hyvä varautua pennun tuloon hankkimalla tarvittavat varusteet jo etukäteen.

Koira tarvitsee sopivasti liikuntaa, aktivointia ja virikkeitä, tai ainakin jotain mielekästä tekemistä. Aktiviteeteilla tarkoitetaan ihmisen keksimää tekemistä, esim. agility. Virikkeellistämisellä tarkoitetaan koiran luontaisen tekemisen tuottamista (esim. metsäsätys, jäljestys). Myös liikunta vaihtelevassa maastossa, metsässä, pelloilla ymv. paikoissa, uiminen ymv. on koiran fyysien kehityksen ja terveyden sekä henkisen vireyden kannalta erittäin tärkeätä ja virikkeellistä. Metsässähän saa juosta mielin määrin, mielenkiintoisia hajuja on paljon; siellä saa kaivaa ja haistella. Pelkkä hihnaliikunta ei kehitä koiran kehoa. Sen sijaan lenkkikaveriksi asfalttiteille tai pururadoille alle vuoden/puolentoista vuoden ikäistä koiraa ei tule ottaa, koska pennun ns. kasvulinjat eivät ole vielä umpeutuneet (vaarana vielä kehittymättömän luuston ongelmia myöhemmin). Mielestäni virikkeellistä on myös se, että koira saa osallistua yhdessä perheen kanssa kaikkeen toimintaan ja monenlaisiin puuhiin - varmasti koira viihtyy paremmin seuratessaan esim. perheen lapsen jalkapalloturnausta yhdessä muun perheen kanssa, kuin olleessaan tuonkin ajan yksin kotona.  Koiran voi ottaa melkein mihin tahansa mukaan, kunhan se on hyvin sosiaalistettu erilaisiin tilanteisiin, paikkoihin, ääniin ja tietenkin ihmisiin ja muihin koiriin. Omistaja tai perhe on koiralle se kaikkein tarkein asia maailmassa.

Pennun liikuttamisesta on puhuttu paljon, koska -kuten tässä totesin- pennun fyysinen (kuin myös psyykkinen, vrt. sosiaalistaminen) kehitys on vielä kesken, joten tämäkin kannattaa huomioida. Jo muutama vuosi sitten löysin tämän hyvän artikkelin, joka liittyy erityisesti pikkupennun liikuttamiseen ja vammojen ehkäisemiseen: https://elainystavasilaakari.fi/2015/10/pentu-tulee-taloon-miten-uutta-tulokasta-tulisi-liikuttaa/

Artikkelin on kirjoittanut fysioterapeutti/eläinfysioterapeutti Marika Ruottinen, joka varmasti tietää mistä puhuu. Kannattaa lukea ja huomioida 😀!! Nyt, kun minulle jää itsellenikin pentu, olen myöskin kerrannut asioita, ja aina oppii jotain uutta! Onhan siitä jo 6 vuotta aikaa, kun meille tuli viimeksi pentu, ja tieto muuttuu nopeasti.

VONNEN JA TEDDYN PENNUT 3 VIIKKOA!

Puppies of  Frisian Gem Chris Chevonne "Vonne"  and
Oorbellen Noah "Teddy" - 3 weeks.  Photo: Aila Murto

Aika kuluu pentulaatikon äärellä nopeasti. Viikko sitten, 2 viikon ikäisinä,  pennut ja emä saivat matolääkityksen ja ovat sen jälkeen taas kehittyneet ulkoisesti huimasti! Noin 9-10 vuorokauden tienoilla kaikkien silmät aukesivat, ja nyt jo alkuviikosta (muutama päivä sitten) huomasin, että ne jo kuulevat pienimmänkin risahduksen nukkuessaankin ja ponnahtavat heti iloisesti pystyyn lähestyttäessä rauhallista pentutilaa!

Tänään keskityin valokuvaamiseen vaihteeksi kameraa käyttäen. En ole taas pitkään aikaan käyttänyt kameraa puhelinta lukuun ottamatta, joten pitänee taas palauttaa muistiin aukot, ISO-herkkyydet ymv. perusjutut, jotka niksit näissä kuvissa ei vielä näy. Mutta kyllä näistä kuvista jo jotain näkee. Pennuille näyttäisi tulevan tuuheat turkit, vahvahko rakenne ja rodulle tyypillisiä mustia korvakarvojakin jokaiselle on tulossa yllin kyllin. Ylimmäisenä "ilmakuva" pennuista. 

Kun pentujen synnytys lähestyi, meidän Muske stabij lähti kyläilemään toisen poikamme perheen luo, ja viihtyi siellä n. puolitoista viikkoa tyttärensä Teslan kaverina. Tämä oli tärkeää, jotta saatoin keskittyä ilman häiriöitä pentueen alkutaipaleeseen - kiitos kuuluu Marialle ja Henrille! Nyt tämä -ehkä yksi maailman ystävällisimmistä olennoista eli Muske- on saanut jo tutustua lähemmin pentuihinkin. Vonne ja Muske ovat aina tulleet myös hyvin toimeen keskenään (minähän olen lauman johtaja, joten marssijärjestys on selvä 😀) Siksipä minun ja Musken ajoittainen yhteishuoltajuus emän kanssa ei ole lainkaan huolestuttanut Vonnea, päinvastoin! Ja onhan Muskella kokemusta "lasten hoidosta" kahden pentueen verran (10 + 9 pentua), mitä jakaa. Luotan tähän parivaljakkoon.

Muske tervehtii pentuja (Kuva: Aila Murto)

Vonne ja Muske pohtivat kasvatusasioita (Kuva: Aila Murto)

Pentujen sosiaalistamisesta lyhyesti

Pentujen kehityksessä tapahtuu suuri muutos n. 3. viikosta alkaen. Sitä ennen (ensimmäiset 2 viikkoa) pentu on täysin riippuvainen emästä, joka tarjoaa sille ravintoa, huolenpitoa, lämpöä ja rakkautta. Pentu ei vielä pysty säätelemään edes omaa ruumiinlämpöään, mutta aistii kyllä emonsa läheisyyden ja huolenpidon aivan lähietäisyydeltä. 

Kehitystä on tapahtunut tälläkin saralla (alla oleva kuva)..., sillä en huomannutkaan kuvaa ottaessani, että siinä paitsi haistellaan talouspaperirullaa, tarvittaisiin WC-paperia huolimatta siitä, että Vonne on huolehtinut tästäkin toimenpiteestä kiitettävästi. Viikonvaihteessa opetellaankin vähitellen sitten tekemään tarpeet asiaan kuuluvaan paikkaan syömisen ja nukkumisen jälkeen, jolloin emän huoltovastuu vähenee rakentaessani pennuille uudet, avarammat tilat. Jotenkin nämä pennut tuntuvat "varhaiskypsiltä"..., vai enkö vain muista enää? 😆 

Tärkeitä kehitysvaiheita (Kuva: Aila Murto)

Viikot 3-12 ovat pennun sosiaalistamisen kannalta tärkeät viikot (viikkoja 6-8 pidetään erittäin tärkeinä). MUTTA, sosiaalistaminen ei lopu tähän, vaan sitä tulee välittömästi jatkaa pennun muuttaessa uuteen kotiinsa, kunhan pentu on ensin saanut parin päivän ajan totuttautua uuteen kotiinsa ja perheeseensä. Minun kokemukseni mukaan pennun luonteesta ja pysyvämmästä käyttäytymisestä (perimä + ympäristötekijät, kuten sosiaalistaminen) voi jo jotain päätellä n. vuoden ikäisenä (ja koira on sittenkin vielä nuori!), jona aikana koira on ehtinyt kokea myös murrosiän myllerryksetkin (alkaen n. 6 kuukauden iästä, kestäen pari kuukautta - vahtelua on/yksilö). Tästä aiheesta kuin muustakin pennun hankkimiseen/omistamiseen liittyväää asiaa tuonnempana.

Kaikki tässä postauksessa otetut kuvat otettu tänään 5.12., kuten nämäkin 

Kuvat: Aila Murto

KOOIKERPENNUT 1 VIIKKOA!

Litter of Vonne & Teddy 1 week! Photo: Aila Murto

Pennut kasvavat ja kehittyvät huimaa vauhtia, syövät ja nukkuvat tyytyväisinä tuhisten! Tänään torstaina pennut ovat viikon ikäisiä ja kaikkien pentujen painot ovat kaksinkertaiset syntymäpainoon nähden. Tyttöpentu on ainakin tällä hetkellä oikea jytky- tänään aamulla paino oli 516 g (syntymäpaino 230 g). Muut pennut painavat tasaväkisesti hieman alle 500 g, ja ovat myöskin erittäin jänteviä poikia! Vonnelta tulee erittäin hyvin maitoa ja se imettää ja hoitaa pentujaan hellästi ja huolellisesti. Pentujen lopullisista koosta tai ulkonäöstä ei voi vielä tässä vaiheessa ennustaa paljoakaan, koska jokainen yksilö kasvaa ja kehittyy yksilöllisesti omassa tahdissaan, kunnes pennut ovat saavuttaneet lopullisen kokonsa n. alle 1-vuotiaina.

Pentujen kiiltävät turkit ovat paksuuntuneet - ja myös kynnet ovat jo kasvaneet silminnähden!!! Pian kynnet täytynee leikata ensimmäisen kerran. Alla olevassa toisessa kuvassa tyttö yläpuolella ja pojat sen alapuolella.

1 week and already long nails 😮

Frisian Gem G-litter: 3 boys and 1 girl and 1 week ( the girl above in the picture) Photo: Aila Murto

Siitäkin huolimatta, että Vonne katsoo minua vielä hieman epäluuloisesti ja huolestuneena aina, kun nostan pentuja syliini pentulaatikosta, aloitan pentujen säännöllisen käsittelyn USA:n armeijan kehittämää Bio Sensor-menetelmää käyttäen n.16 vuorokauden ikään asti, kuten olen aiemminkin viimesimpien pentueiden osalta tehnyt. Tutkimusten mukaan tämä menetelmä parantaa pennun hermoston kehittymistä, suorituskykyä, fyysistä vastustuskykyä ja ongelmanratkaisukykyä. Hyvin todennäköisesti pennun päivittäisellä, säännöllisellä, maltillisella ja hellällä käsittelyllä on ainakin pelkästään positiivista vaikutusta ja sitä voitaneen pitää eräänlaisena sosiaalistamisen ensiaskeleena.

Muske lähti kyläilemään tyttärensä Teslan luokse Vonnen synnytyksen lähestyessä, mutta huomenna perjantaina tuo ikinuori 10-vuotias stabijtyttö tulee kotiin. Vielä ei Muske pääse pentuja nuuskimaan edes aidan takaa, mutta sekin aika tulee eteen parin viikon sisällä. Kuvassa Muske ja Vonne kuvattuna viime kesänä.

Vonne & Muske. Summer 2019. Photo: Aila Murto

VONNEN JA TEDDYN PENNUT SYNTYNEET 14.11.2019

Georges-pentue

Vonnen (Frisian Gem Chris Chevonne) ja Teddyn (Oorbellen Noah) pentue syntyi 14.11.2019  pian sen jälkeen, kun 62. tiineyspäivä oli vaihtunut tuohon keskivertopäivään 63. Kolme poikaa ja yksi tyttö. Heti syntyessään pennut olivat erittäin vireitä, ja jokainen ryömi välittömästi reippaasti itse emän nisille syömään Vonnen poistettua kalvot,  hotkittuaan kaikki jälkeiset suuhunsa (ripulia ei tullut mammalle) ,nuoltuaan pennut puhtaiksi ja minä olin tarkastanut ja hieronnut pennut vielä pyyhkeellä. En muista aiemmista pentueistani, että ihan näin "valmiita" ainakaan kaikki pennut olisivat olleet! Näitä pentuja ei ole missään vaiheessa tarvinnut houkutella nisille tai avittaa mitenkään. Puppyboosteria pennut saivat heti synnyttyään 1ml/pentu. Ruoka maistuu ja Vonnelta tulee erittäin hyvin maitoa!

Pennut ovat kuin samasta puusta veistetyt !!!!!?; kooltaan, väritykseltään ja tyypiltään! Myös päät ovat rodulle tyypilleset (joillakin vähän kapeampi piirto, joillakin leveämpi), ja korvista voi jo nähdä mustat, tuuheat karvat. Myös hännät ovat samanlaiset kaikilla; musta rengas hännän tyvessä, loppu hännistä valkoinen. Vonnella oli pitkä avautumisaika (synnytyskertomus tuonnempana), mutta sitten nämä melkein identtiset neloset syntyivät 1 tunnin sisällä,  tarkalleen 15 minuutin välein klo 01.45 - 02.45. Eikä painotkaan juuri poikenneet toisistaan; pentujen syntymäpainot olivat 218 - 230 g välillä. Painot eivät ole myöskään missään vaiheessa laskeneet, kuten yleensä synnytyksen jälkeisenä päivänä voi käydä. Eilisen iltamittauksen mukaan ne olivat jo nouseet n. 25-30 g/pentu!

Kuvia en ole oikein ehtinyt vielä näistä eläväisistä pennuista kovinkaan paljon ottaa (tai ne ovat täysin epäonnistuneita). Yllä oleva kuva on onnistunein. Pentutilassa on huono valaistus (johtuu ehkä lämpölampusta/erikoisesta valaistuksesta) ja muutenkin päivät ovat olleet pimeitä. Mutta kyllä niitä kuviakin vielä tulee enemmän ihan kyllästymiseen asti, kunhan pääsen vauhtiin ja suunnittelen paremman kuvauspaikan. Ensimmäisinä päivinä on tietenkin tärkeintä keskittyä itse asiaan, joten someviestintäkin hieman viivästyi.

Ja sitten se synnytyskertomus, joka voi olla joka kerta erilainen riippuen tilanteesta tai synnyttyjästä😊

Synnytyskertomus 

Heräsin jo Vonnen tiineyden 61. päivä yöllä pari kertaa siihen, että Vonne petaili petiään, jolloin arvelin synnytyksen lähestyvän. Petaaminen oli kuitenkin tuolloin vasta harjoittelua, sillä tiineyden 62. alkoi todella massiivinen pesänteko-projekti n. klo 11 aamupäivällä. Se jatkui ja jatkui koko päivän, illan ja alkuyön. Välillä mietin, miten ihmeessä pienen koiran kunto kestää yhtämittaista aherrusta ilman yhtään taukoa. Supistuksia tai ponnistukseen viittaavia merkkejä ei kuitenkaan vielä näkynyt. Tarkkailin tietenkin tilannetta koko päivän ja myöhemmin illalla soitin jo Annellekin kysyäkseni hänen kokokemuksiaan tällaisista ahertajista, koska aiemmat narttuni eivät ole juurikaan petailleet muutamaa petivaatteiden möyhimistä lukuun ottamatta, vaan synnytykset ovat alkaneet melkein suoraan siitä, kun ensimmäiset supistukset ovat näkyneet. Ja onhan koiran synnytyksissä eroja, laidasta laitaan - jotkut nartut aloittavat synnytysvalmistelut/pesäntekopuuhat jo hyvin ajoissa (jopa viikkoa ennen synnytystä harjoittelumielessä), vaikka h-hetki ei olisikaan vielä käsillä.

Kun petaus oli kestänyt melkein yhtäjaksoisesti 17 tuntia ilman mitään muita merkkejä, soitin kuitenkin yöllä vielä Evidensiaan saadakseni tukea tälle Vonnen pitkälle ja huolelliselle projektille.  Onko joku pentu kenties tukkeena, liian iso pentu, polttoheikkoutta tai jotain muuta? Vonne itse oli koko ajan hyvässä kunnossa, pirteä ja ahkera ahertaja. Evidensiassa ei oltu myöskään huolissaan, koska vesi ei ollut mennyt, mitään epäilyttävän väristä eritettä ei ole tullut, supistukset tai ponnistaminen ei ollut alkanut, ja koira voi hyvin. Saatoin siis olla rauhallisella mielellä, vaikka kyllähän tässä jo emännällekin alkoi hiki tulla 😂 Aamulla Vonnen lämpö oli ollut 36.8. ja oletin sen olleen edeltävänä yönä alhaisempi, ja nyt noususuunnassa tai edelleen alhaisempi kuin 36.8. (Vonnen petaamisen perusteella), mutta eipä ollutkaan näin. Myöhemmin iltapäivällä lämpö olikin vasta 36.2., joten tässä lienee selitys - alhaisin lämpötila, josta se sitten päivän ja yön mittaan alkoi nousta keltarauhashormonipitoisuuden avittamana varsinaisen synnytyksen käynnistyttyä. Petaamisella ei siis ole suoraa yhteyttä synnytyksen varsinaiseen käynnistymiseen, yksilökohtaisia eroja on, ja lämmön mittaus ei ole koko totuus! Synnytys kuitenkin käynnistyy, kun alhaisin lämpötila (alle 37 eläinlääkärin mukaan,  eikä kaikilla koirilla lämpö edes laske kovin alas), alkaa nousta kohti ko. koiran normilämpötilaa ja pysyy siinä, n. 38 astetta. Synnytyksen jälkeen Vonnen lämpö oli tasan 38 eikä myöhemminkään kuumeilua ole ollut.

Hieman ennen klo 2 yöllä huomasin, että sikövedet tulivat. Vonne istui nyt rauhallisesti pentulaatikossa, ja odottelin supistuksia ja ponnistusvaihetta. Supistuksia ei näkynyt, mutta sitten alkoi tapahtua! Vonne ponnisti erittäin voimakkaasti yhden ainoan kerran, ja ensimmäinen pentu suorastaan singahti ulos!!!. Synnytys jatkui saman kaavan mukaan; yksi kunnon ponnistus + pentu, kunnes kaikki pennut olivat syntyneet tunnin sisällä!!!! Toki tiedossani on, että Vonne on vahva ja hyväkuntoinen koira, mutta tämä oli kyllä näkemisen arvoinen suoritus ja kokemus. Luulin olevani melkein kuin elokuvissa, ja omakin levon ja unen puute alkoi tuntua jännityksen mentyä ohi. Sen pituinen se tällä kertaa!

Kasvattajalle tuli univaetta

Laskin, että valvoin yhtäjaksoisesti n. 26 tuntia (heräsin edellisenä päivänä klo 6), mutta pentujen synnyttyä piristyin uudelleen, eikä tilanteen tarkkailua voinut vielä unohtaa. Vaihdoin aamulla/aamupäivällä pentulaatikkoon puhtaat alustat, pesin Vonnen ja vein sen pihalle tarpeilleen. Jo tässä vaiheessa huomasin, että Vonne on erittäin sitoutunut pentuihin - sillä oli kova kiire takaisin pentulaatikkoon ja ilmaisi sen äänekkäästi kiljumalla ulko-oven takana aamuyöllä (naapurikin oli kuullut 😆)! Näin on jatkunut koko ajan; Vonne huolehtii pennuistaan erittäin hyvin, ei haluaisi lainkaan poistua pentulaatikosta, ja sekä emä että pennut voivatkin mitä parhaiten! Erittäin hyvänä pidän myös "vauvojen hoitamista" -  Vonne on alusta asti nuollut pentuja antaumuksella ja paljon - ja sehän tekee vaan hyvää pennuille niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

Oltuani vielä eilen iltapäivällä jonkinlaisessa onnellisuuden transsitilassa yöllisen valvomisen ja synnytyksen takia, pyysin iltapäivällä kaveria pentuja ja emoa seuraamaan, jonka jälkeen nukuin makeasti monta tuntia. Viime yönä sain jo hyvin nukuttua, vaikka heräilin useamman kerran yössä tarkkailemaan tilannetta. Joka kerta sekä emä ja pennut joko nukkuivat tai söivät tyytyväisinä! Tästä onnellisena tämä raportti. Jatkoa seuraa pian kuvien kera, kunhan pääsemme säännölliseen rytmiin.

Niin, näitäkin ehdin yöllä pohdiskella: mitenkäs ne pennut ovat aikoinaan selvinneet, kun emä saattoi mennä aitan alle piiloon synnyttämään, sudet lähtevät edelleenkin laumasta yksin synnyttämään muualle tai miljoonat koirat synnyttävät jopa kadulle tietyissä maissa, joissa paljon hylättyjä kulkukoiria? Vahvat yksilöt varmasti selvisivät, heikoimmat ei - luonto teki valinnan! Terveet ja elinvoimaiset jatkoivat sukua.


Ensi kerralla toivottavasti enemmän kuvia ja vähemmän juttua 😋

SYNNYTYSVALMISTELUJA

Kävimme tiistaina hakemasssa Vonnelle asiaan kuuluvan toisen herpes-rokotteen eläinlääkäriltä. Koska Vonne on minun silmiini vaikuttanut melko tuhdilta eikä UÄ-tutkimus tunnetusti kerro koko totuutta, pyysin otettavaksi myös röntgenkuvan (tiineyden 54. pvä). Toisaalta, jokin aika sitten kuulin eräältä eläinlääkäriltä, että röntgenkään ole aina 100%:n varma, mutta tähän kuvaan on nyt luottaminen. Tällä kertaa muistin jopa pyytää kuvan itselleni ;) Vonnen 1. ultran perusteella arveltiin pentuja olevan ensin kolme, sitten löydettiin vielä yksi ja toinenkin, joka oli vähän epävarmaa, mutta viiteen pentuun kuitenkin päädyttiin, joten vähän tämäkin jäi "kaivertamaan". Siispä halusin tällä kertaa varmistua, jotta ei tule yllätyksiä.

Ja kyllähän tässä rtg-kuvassa neljä luurankoa ja päitä yhdessä mytäkässä näyttää näkyvän. Pentujen hyvinvointi tarkistettiin vielä uudelleen myös ultralla - ja vahvat sydänäänet tukivat ja vastasivat kuvaa. Vonnen paino oli lisääntynyt nyt  2.6 kiloa (kaikki tiivistä massaa, ei turhaa lihomista), ja eläinlääkärin mukaan on vielä n. viikko/vajaa viikko aikaa synnytykseen (päinvastoin kuin ehdin jo kuvitella Vonnen lämmön sahaamisen ja mittaamiseni perusteella...!!!). Hän perusteli tätä sillä, että Vonnen astutus oli tapahtunut melkolailla täsmälleen ovulaation aikaan (proge on tuolloin n. 5-10), jolloin voidaan päätellä synnytyksen tapahtuvan ns. normiajassa -/+ 63 vuorokauden tienoilla, tai ainakin lähempänä tuota aikataulua, kuin kovin paljon aiemmin tai myöhemmin. Tällöin synnytys tapahtuisi keskimäärin ensi viikon  torstaina, jolloin tulee kuluneeksi 63 päivää astutuksesta  (tai  62. - 64. pvä?), tämä jää nähtäväksi. Lämmönmittaus jatkuu..., ja tärkeintä on, että Vonne voi erittäin hyvin, kuin myös pennut tämän perusteella.

Vonne Rtg 5.11.19. A.Murto

Synnytysalmisteluja - vähän uutta ja vähän vanhaa

Tänään päätin laittaa Vonnen rauhallisen synnytystilan kokonaan valmiiksi ja lämpölampun kattoon, jotta voin keskittyä välillä muihinkin asioihin ja/tai pelkästään pentujen syntymän odotteluun. Ensin asensin huoneiden välille lapsiportin (ovikin siinä kyllä on) sekä synnytysnurkkauksen eteen vielä aidan näkösteeksi. Lisäksi näkäsuojaksi tulee vielä sermi, jota en ole vielä laittanut - ei pääse utelias Muske häritsemään emän ja pentujen alkutaipeletta.  Myöhemmin aitaa on helppo muokata jatkopaloilla isommaksi ja siirtää toisaalle, kun pennut jo liikkuvat ja leikkivät, jolloin jo Muske-tätikin pääsee tutustumaan pentuihin.

Lämpölamppu tosiaan lämmittää oikein reippaasti, vaikka säädin sen tehoa puoleen. En myöskään laittanut sitä kovin alas pentulaatikon päälle (vaikka minimikorkeus valmistajan mukaan on 60 cm kohteesta) , jotta ei tule liian kuuma (jatkojohto piti hankkia).  Minulla on olemassa muitakin lämmittimiä, jotka voi kohdentaa suoraan kohteeseen. Sähköllä toimiva patjan lämmitin ja mikrossa lämmitettävät jyvätyynyt ovat hyviä esim. aivan pikkupentujen väliaikaisina lämmönlähteinä (uutuutena pupujussin mahasta paljastuva jyvätyyny 😁) .

Ilmeisesti kissoille tarkoitettu, paksusta, lämpimästä huovasta valmistettu pieni koppa toimii varmasti aluksi hyvin kuljetuslaatikkona myös pikkupennuilla tai esim. silloin, kun emäntä vaihtaa pentulaatikon petivaatteita ja siivoaa. Ja kaiken huippuna - vanha ja erittäin toimiva/hyväksi havaittu vaakani, joka on tällä kertaa saanut liukumattoman karvapeitteen päällensä...., hah-hah (t. Aila, 7 v???).

Normaalit synnytystarvikkeet ovat myös ojennuksessa: pentupäiväkirja (lämmön mitaus, syntymäaika, sukupuoli,  paino + muut havainnot, esim. istukat, vuodot, kuumeilu tmv.), eläinlääkäreiden yhteystiedot, hammaslankaa/steriilit sakset (joita en ole ikinä tarvinnut, emät hoitaneet tehtävänsä hienosti). Toki pitää tarkkailla, että napanuoraa ei nyrsitä liikaa ja tule verenvuotoa/tulehdusta > Betadine desinf. + ster. laput), kumihanskoja, liukastetta, jolle ei ole myöskään ollut aiemmin tarvetta (olen käyttänyt myös lämmönmittauksessa koostumukseltaan juoksevaa, turvallista valkovaseliinia), muutama imulaite (pieni lapsille tarkoitettu kumipullo apteekista, imuletku tai vast.), talouspaperia, roskakori, kumihanskoja, steriilejä ruiskuja, maidonvastiketta, Aptus-pentuboosteria (jossa on nykyisin hyvä annostelutaulukko), kuumemittari, käsidesipyyhkeitä, pikkupyyhkeitä pentujen kuivaamiseen/hieromiseen, Baby suoja-alustoja (ns. kroonikkovaippoja), 1 riekaleeksi revitty puhdas, vanha lakana (jota koiran on kiva möyhiä avautumisvaiheen aikana), paljon erilaisia makuualustoja (karvaisia ja vähän karvattomampia), pari energiajuomatölkkiä, kahvia ja jotain herkullista kätilölle, kellokin on seinällä..., jne., jne. 

Tietenkään ei varmuustoimenpiteinä pidä unohtaa myöskään sitä, että autossa on riittävästi polttoainetta ja puhelin on ladattuna. Rauhallinen odottelu siis jatkuu vielä tovin, kaikki on valmista ja lumityöt rentouttaa - sitä sataa taas reippaasti!

Kotitekoinen energiajuoma synnyttävälle emälle

1 l keitettyä (lämmintä/haaleaa) vettä

1 rkl sokeria (tai hunajaa)

1 tl suolaa

(jotkut lisäävät tähän vielä 1 kananmunan keltuaisen).

VONNE TODETTU TIINEKSI

Kävimme tänään Vonnen kanssa tiineysultrassa (tiineyden 29. pvä) Pälkäneellä,  Eläinlääkäri Ville Suutari. Heillä on nykyaikaiset, korkealaatuiset ja tarkat laitteet, ja jopa minäkin näin omin silmin pentujen liikkuvan!!! Herkistävä tilanne! Ainakin viisi pentua näkyi (tosin eivät näkyneet yhtä aikaa/samassa kuvassa) aivan selvästi Vonnen seisoessa pöydällä kuten näyttelyssä. Kaikki pennut liikkuivat ja sydänäänet kuuluivat hyvin (EL:n lausunto). Toimenpide ei kestänyt kuin muutaman minuutin. Olipa mukava kokemus kaikkinensa ja tietenkin myös tulos! Täällä on erittäin miellyttävä ja pätevä henkilökunta, rauhallinen ilmapiiri ja siistit, kodikkaat tilat. Eipä ihme, että moni on ottanut tämän eläinklinikan omakseen.

Pentuja odotetaan syntyviksi Vonnelle ja Teddylle n. marraskuun puolessa välissä. Tänä vuonna ei tarvitse todennäköisesti Joulunkaan kanssa mitenkään stressata 😊

Tiineyden merkit näkyvät jo nyt Vonnella hyvin ulospäinkin, ja ruokahalu on valtava. Pikkuhiljaa siirrymme usempaan ruokailukertaan ja penturuokaan, ruuan määrää vähitellen lisäten.

En huomannut pyytää UÄ-kuvaa itselleni, ennen kuin se oli poistettu koneelta - niin tyypillistä minulta! Viimeksi jäivät pokaalitkin hakematta näyttelystä.

Tästä kaikesta innostuneena ja herkistyneenä selailin joitakin vanhoja kuvia pikku Vonnesta, äiti Antjesta ja Muskesta. Yhdessä kuvassa myös meillä 6 kk:n iässä vieraillut Vonnen veli Peetu.

Antje ja pikku Vonne "metsälenkillä"

Pikku Vonne (8 viikkoa) Rajamäen markkinoilla sosaalistumassa puna-asuisen naishenkilön sylissä.

Muske, Vonne ja Antje

Peetu Vonnen luona kylässä (pennut 6 kk). Ei saanut Peetu Vonnea kiinni ;) 

Aamukasteinen pikku Vonne omalla pihalla.

ONNISTUNUT ASTUTUS

Vonnen astutusuutisten lisäksi innostuin pitämään täällä päiväkirjaa astuttamisesta vähän laajemminkin, koska tähän voi aina tarvittaessa palata, ja aihe saattaa kiinnostaa jotain muutakin.

VONNE 💕 TEDDY 13.9.19

Fb-kaverit jo tietänevätkin, että Vonne (Frisian Gem Chris Chevonne) astutettiin 13.9. komean Teddyn kanssa (Oorbellen Noah) kanssa. Meille tuli jälleen Vonnen kanssa melko kiireinen lähtö uroksen luokse Vonnen kiiman nopean etenemisen vuoksi, mutta onneksi Vonnea voi lukea kuin avointa kirjaa selkeiden "ilmaisujen"  perusteella.  Vauhtia tältä pikkurouvalta ei näytä puuttuvan tässäkään tapauksessa - kuin ei myöskään Teddyltä!

Vonnen juoksut alkoivat perjantaina 6.9., ja progesteroni-arvo oli jo juoksujen 7. päivänä eli seuraavan viikon torstaina 12.9. klo 9 aamulla 3.5 ng/lm. Tuloksen sai n. 10 minuutissa. Eläinlääkäri suositteli astutusta joko samana iltana tai seuraavana päivänä eli perjantaina, koska aiempienkin kokemusten mukaan meillä  oli tiedossa Vonnen nopea sykli. Koska olimme astutuspaikalla Porvoossa perjantai-iltana vasta n. klo 19, progesteroni arvo saattoi olla tuolloin todennäköisesti jo 5 ng/lm tai enemmänkin - ainakin Vonnen käyttäytymisen ja pariskunnan molemminpuolisen kiinnostuneisuuden ja aktiivisuuden perusteella!  (Tuloksen ollessa 2–3 ng/ml, on ovulaatioon aikaa keskimäärin 2 vuorokautta ja tuloksella 3–4 ng/ml keskimäärin 1 vrk. 

Astutuksen jälkeisenä päivänä lauantaina 14.9., Vonne käänteli vielä kotona Muskelle jonkin verran harvakseltaan häntäänsä, mutta sunnuntaina 15.9. tämä Musken mielestä jo hieman rasittavakin, useamman päivän kestänyt innostus alkoi selvästi hiipua. Joten ilmeisen oikeaan aikaan tämä pariskunta tapasi toisensa. Eli proge otettiin 7. juoksupäivän aamuna ja astutus oli 8. juoksupäivän iltana.

Ajettuamme Porvooseen ja pysäköityämme astutuspaikan läheiselle parkkipaikalle, alkoi Vonne jo heti autosta hypättyään suorastaan kirkua ja vikistä kärsimättömästi kulkien määrätietoisin askelin oikeaan suuntaan, vaikka emme olleet päässeet vielä varsinaiselle astutuspaikallekaan - ilmeisesti Vonnen nenään tarttui jo kauempaakin kutsuvia viestejä Teddyltä!? Eihän sitä voi tietää muutenkaan tarkalleen mitä koira haistaa tai vaistoaa tällaisissa tilanteissa  - kuten esim.: "Nyt minua viedään astutettavaksi!" 😛.

Päästyämme astutuspaikan aidatulle pihalle, astuminen tapahtui nopeasti pienen leikkipyrähdyksen jälkeen kaikkien odotusten ja oppikirjojen mukaisesti. Tällainen astutustilanne on aina myös suuri ilo omistajille ja kasvattajille!

Voi kuinka kauniisti ja hellästi Teddy katselee Vonnea vielä jälkeenpäinkin 💕!

Vonne ja Teddy (kuva Aila Murto)

FI & SE MVA OORBELLEN NOAH "TEDDY"

Teddy on hyväluonteinen, ystävällinen ja aktiivinen harrastuskoira, jolla on selkeä uroksen leima ja kaunis pää. Teddy kilpailee AGI MEDI2-luokassa. Kauniin turkin alla koiralla on korkeutta 40 cm. Teddyllä on kaksi aiempaa pentuetta (yhteensä 12 pentua). Hampaat ovat OK, ja Teddy on myös tutkitusti sekä von Willebrandt/vwd-vapaa että ENM-vapaa. Kaikki muut Teddyn viralliset terveys, näyttely- ja harrastustulokset löytyvät täältä: KoiraNet Jalotustietojärjestelmä

Oorbellen Noah "Teddy"  (kuva Anne Hirvonen)

Oorbellen Noah "Teddy" (kuva Anne Hirvonen)

FI MVA, SE MVA, EE MVA, LV MVA & HeJW-14 
FRISIAN GEN CHRIS CHEVONNE "Vonne"

Vonne aloitti näyttelyuransa jo 4 kuukauden ikäisenä, jolloin me osallistuimme Hollannin Club Show´n lentäen.  Iloinen, avoin ja sosiaalinen Vonne rakastaa matkustamista kaikilla kulkuvälineillä, uusia kokemuksia- ja paikkoja, ihmisiä, eläimiä, nenätyöskentelyä ja uimista..., ja rakastaisi ehkä myös agilityä käymämme agility-kurssin perusteella, mikäli omistaja olisi pitkäjänteisempi ja osaavampi 😁. Hampaat OK, kuten myös DNA-testatusti VWd- ja ENM vapaa. Korkeus hitusen yli 37 cm. Viralliset terveys- ja näyttelytulokset: KoiraNet Jalostustietojärjestelmä.

Yhdistelmän Vonne/Teddy sukutaulu: KoiraNet

Frisian Gem Chris Chevonne "Vonne" (kuva Aila Murto)

Frisian Gem Chris Chevonne "Vonne" (kuva Aila Murto)

JOSKUS ASTUTUS VOI OLLA MELKEIN RAKETTITIEDETTÄ

Mitään yleispätevää "noin astutusaikaa" tai suositusta ei todellakaan kannata edes samankaan nartun kanssa noudattaa juoksujen aikana - eikä ainakaan verrata omaa koiraansa muiden narttujen käyttäytymiseen tässä suhteessa, sillä progesteronitaso nousee koirilla hyvin yksilöllisesti.  Edellä olevan linkin/Movet laboratoriopalvelut mukaan Vonne olisi ovuloinut suunnilleen astutuspäivänä, jolloin progu olisi ollut oletettavasti noin 4-5, sillä tuloksen ollessa 2-3 ng/ml, on ovulaatioon aikaa keskimäärin 2 vuorokautta ja tuloksella 3-4 ng/ml keskimäärin 1 vrk. Aiemmin astutettaessani koiraa eräs eläinlääkäri sanoi minulle koiran progen ollessa 2.5 keskiviikkona, että voimme hyvin odotella ja tulla seuraavan viikon maanantaina uudelleen testiin, sillä proge nousee 1.5-2 yksikköä vuorokaudessa eikä kiirettä ole (en onneksi noudattanut neuvoa 😆). Eli rakettitieteestä todellakin taitaa olla kysymys!

Esimerkiksi stabijllani Muskella astutusajankohta on ollut hyvin erilainen Vonneen verrattuna. Juoksut kestävät Muskella pitkään  (yhteensä melkein kuukauden!), eikä noin kolmeen viikkoon tapahdu vielä mitään näkyvää muutosta. Säännöllisesti otettu, useampikin progesteroniarvo junnaa alhaisena pitkään paikoillaan. Eläinlääkärin mukaan Muske on narttu, jonka progesteroni nousee tosiaankin hitaasti pitemmän ajan kuluessa, nousten sitten salakavalasti jopa lähes yhdessä vuorokaudessa huippulukemiin (Muskella kerran melkein 20!), jolloin ns. normaaliastuttaminen on jo useimmiten myöhäistä. Tällöin enää keinosiemennys voi tulla kysymykseen, jos tilannetta ei pysty tai voi ennakoida. Tällaiset koirat antavatkin monesti astua tai osoittavat kiinnostusta urokseen vain yhtenä ainoana vuorokautena, kuten Muskenkin kohdalla olen kahdesti todennut.

Vonnessa parasta on ollut se, että koira näyttää tahtotilansa hyvin selvästi kääntäen häntäänsä jatkuvasti sivulle jopa nartulleni Muskelle ajankohdan ollessa oikea. Tällaista käyttäytymistä tietenkin progesteronimääritys vielä tukee. Väliajat (tai kun Muske ei enää siedä moista touhua) Vonne seisoo ulko-oven edessä vinkuen, että "nyt tarttis jo tehdä jotain" - tai yrittää livahtaa lenkillä esim. naapurin pihalle (kuten tälläkin kertaa muutaman kerran), jossa asuu uros  😅

Eräs kokenut kasvattaja sanoi minulle aikoinaan, että hän laskee juoksujen silmin nähtävään alkamisajankohtaan varmuudeksi aina  +2 vuorokautta lisää, koska monesti narttu pitää itsensä niin hyvin puhtaana, että juoksujen alkamista ei heti huomaa. Tämäkin voi olla hyvä ottaa huomioon -ainakin hyvin siistien narttujen kohdalla-  ja varmistaa tilanne progesteronitestillä ensimmäisen kerran suhteellisen aikaisin (7. juoksupäivänä tai heti, kun on nartun juoksut havainnut). 

Aina, kun olen ollut astuttumassa narttujani, olen kerrannut muutamat astutukseen liittyvät faktat luotettavista lähteistä uudelleen, esim. eläinklinikoiden sivustot, tutkimukset ymv. asiantuntijasivustot- tai artikkelit, sillä myös tieto muuttuu nopeasti tai käytänteet/suositukset muuttuvat. Yhtenä tällaisena esimerkkinä Sympaatti eläinklinikan sivusto, jossa kerrotaan koiran astutuksesta seikkaperäisesti, melkolailla selkokielellä.

Ultraäänitutkimus

Aiemmasta käytänteestä (ultra 21. tiineyspäivänä) poiketen monet eläinlääkärit suosittelevat koiran ultraäänitutkimusta tehtäväksi nykyisin n. kuukauden kuluttua astutuksesta (28. - 30. päivänä). He perustelevat tätä sillä, että välttämättä pentuja ei pysty 21. tiineyspäivänä vielä havaitsemaan kyllin luotettavasti mm. siksi, että munasoluja ovuloituu useimpia, jolloin ne voivat olla eri ikäisiä kypsyässään vielä 2-3 vuorokautta ovulaation jälkeen ja säilyessään hedelmöitymiskykyisinä saman ajan. Siittöt elävät hedelmöittämiskykyisinä nartussa 4-7 päivää, joten hyvin on Luonto kaiken suunnitellut! Ultraäänitutkimusta kuitenkin suositellaan n. 30. päivänä jotta koiraa ei tulisi turhaan lihotettua ylimääräisillä aterioilla, mikäli kysymyksessä onkin esim. valeraskaus.

Hellyydenkipeyttä, ruokahalun kasvua, nisien kasvamista, kropan hienoista muuttumista/täyttymistä/pinkeyttä jne. - vai näkeekö ihminen sitä mitä haluaakin nähdä? Onhan kauneuskin katsojan silmissä..., mutta kohta me sen tiedämme, sillä Vonnelle on varattu tiineysultra perjantaiksi, 11.9., jolloin on Vonnen 29. tiineyspäivä.