Tätä kirjoittaessani pennut ovat 6 viikon ikäisiä (+ 2 päivää). Pentujen kehittyminen ja muutokset ulkonäössä on selvästi havaittavissa. Tänään ottamani idioottivarma kuva tai sen toisinto (so. pennut jälleen kaikki yhdessä paikoillaan samassa paikassa odottamassa ateriaa) kertonee jo jotain pentujen kehittymisestä verrattuna tässä postauksessa jakamaani upeisiin, Karoliina Vainion ottamiin kuviin, jolloin pennut olivat vielä n. neljän viikon ikäisiä. Valitettavasti Karoliinan ottamat kuvat eivät välttämättä pääse blogissa oikeuksiinsa, koska kuvan resoluutio jää täällä rajalliseksi. Eipäs, klikkaamalla kuvaa löytyy alkuperäinen otos!
Alla olevassa kuvassa tyttö oikealla + pojat vasemmalla, 6 VIIKKOA
 |
| Vonnen ja Teddyn pennut n. 6 viikkoa. Kuva A.Murto |
Koiratarvikeliikkeet ovat pulloillaan erilaisia tarvikkeita, mutta näillä pärjää hyvin aluksi:
- Oma makuualusta tai peti
- Ruoka- ja vesikuppi
- Korkealaatuista kuivamuonaa
- Säädettävä (ei kuristava!) kaulapanta ja talutin
- Turvallisia (ei liian pieniä) puruluita ja koulutusmakupaloja
- Pennuille sopivia leluja
- Kynsisakset
- Mieto shampoo
- Pehmeä harja ja metellikampa
- Ns. kuljetusboksi tai turvavaljaat
Uni ja lepo on pennulle/koiralle yhtä tärkeää kuin ihmisille, ja se on tärkeä osa pennun kehittymistä ja hyvinvointia. Pennun oma peti tulee sijoittaa rauhalliseen paikkaan, jossa pennun unta ei saa häiritä - tämä on yksi niistä asioista, joista tulee sopia perheen kanssa yhdessä. Ainakin ensimmäisenä yönä olen kuitenkin sijoittanut pennun pedin oman sänkyni viereen, sillä pentu saattaa tuolloin vielä ikävöidä. Siinä on helppo silitellä pentua, mikäli ikävä yllättää. Seuraavana yönä pentu yleensä jo nukkuu rauhallisesti, oman kokemukseni mukaan, ja useimmiten pentu on rauhoittunut nukkumaan uudessa kodissa jo samana iltana.
 |
| Kuva: Karoliina Vainio |
Metallinen, liukumaton, pennun kokoon nähden sopiva ruokakuppi on kestävä ja hygieeninen, samoin vesikuppi. Vesikupin laita ei saa olla liian korkea, jotta pentu pystyy siitä hyvin juomaan. Pennulla/koiralla tulee olla aina raikasta vettä saatavilla!
 |
| Kuva: Karoliina Vainio |
Kuivamuonan tulee olla korkealaatuista, koiratarvikeliikkeestä, eläinlääkäriasemilta tai vast. hankittua - ei esim. marketeista tai vastaavista paikoista. Pennut saavat kotiin mukaan kuivamuonapakkauksen, jota ruokaa pennut ovat syöneet kasvattajan luona.
Koulapannan tulee olla säädettävä ja pennulle sopiva. Ei siis ns. kuristava panta. Normaali, pennulle sopiva talutin. En suosittele missään vaiheessa tai tilanteessa koiralle ns. flexiä, sillä pitkästä siimasta huolimatta se ei vastaa koiran vapaata liikuntaa ja voi aiheuttaa myös vaaratilanteita, esim. pitkän, ohuen nauhan kiertyminen vastaantulijoiden tai tmv. ympärille (esim. pyöräilijät, muut koiran ulkoiluttajat/koirat jne.). Flexin avulla on myöskin hankalaa/mahdotonta opettaa pentu ns. hyvään hihnakäyttäytymiseen. Eli normaali talutin + pennun opettaminen alusta asti hihnassa hienosti. (koulutusmakupaloja aina mukana!). Mikäli pennun annetaan vetää hihnassa ollessaan, on se koirallekin epämukavaa ja jopa vaarallista (vrt. kaulan/nielun alue, ryhti, mahdolliset kivut). Eli normaali panta ja hihna, koulutus aivan pennusta asti ja vastapainoksi paljon vapaata liikuntaa, kun pentu on opetettu luokse tuloon - tai samassa yhteydessä.
 |
| Kuva: Karoliina Vainio |
Toistaiseksi pentujen pieniä mutta teräviä kynsiä on leikattu kerran viikossa pienillä kynsileikkureilla, joita me ihmisetkin käytämme. Kynsien paksuuntuessa tulee pennulle/koiralle hankkia tähän tarkoitukseen suunnitellut kynsisakset. Kynsiä kannattaa leikata kerran viikossa - pieni terävä kärki pois. Mikäli leikkausten väli pitkittyy, kasvaa myös kynnen ydin kynnen mukana, jolloin kynttä ei enää saakaan lyhyeksi. Eli mielummin usein; vain pieni kaareva kärki kynnestä pois. Liian pitkät kynnet aiheuttavat koiralle kipua ja tilanteen pitkittyessä koiran normaali liikkuminen hankaloituu ja/tai on kivuliasta.
 |
| Kuva: Karoliina Vainio |
Mieto shampoo on myös tarpeen, mutta kooikerin turkkia ei tarvitse pestä usein, ainakaan jatkuvasti (liiallinen pesu kuivattaa turkkia ja ihoa). Kurakeleillä on tietenkin syytä huuhdella tassut ja mahanalusta pelkällä vedell, mutta koko turkkia ei tarvitse pestä. Pari shampoopesua vuodessa riittää, mikäli koira ei käy esim. säännöllisesti näyttelyissä.
 |
| Kuva: Karoliina Vainio |
Pentuja on harjattu jo kasvattajan luona viikoittain totuttelun vuoksi pehmeällä "vauvaharjalla" (ihmisille tarkoitettu) kynsien leikkauksen ohella. Samalla on tutkittu korvia, silmiä ja hampaita samasta syystä (pientä hammasharjaa käytetty suussa + kehuja). Turkin harjaamiseen ja kampaamiseen tulee pentu totuttaa jo varhain, joten pehmeä harja ja kampa (esim. korvakarvat) on syytä hankkia.
 |
| Kuva: Karoliina Vainio |
Pennut ovat tottuneet kasvattajan luona jo kuljetus- tai näyttelyboksiin sekä sisällä että autoillessa (pari autoiluharjoitusta jo tehty, jolloin pennut vain nukkuivat). Itse käytän vastaavaa boksia myös autossa. Ainakin koiran kasvaessa voi koiralla toki käyttää halutessaan autossa turvavaljaitakin. Myös näyttelyissä boksi on ehdoton. Koira voi lepäillä ja nukkua rauhassa turvallisesti huolimatta ympäröivästä ihmis- ja koiravilinästä ja muista ärsykkeistä pitkän näyttelypäivän aikana. Täällä pennut ovat jo tottuneet nukkumaan boksissa, jossa toki etuovi on auki vapaan liikkumisen vuoksi.
Muutama kuva vielä:
 |
| Kuva: Karoliina Vainio |
 |
| Kuva: Karoliina Vainio |
 |
| Kuva: Karoliina Vainio |
 |
| Kuva: Karoliina Vainio |
 |
| Kuva: Karoliina Vainio |
Moni uusi pennun omistaja on jo varmasti varautunut pennun tuloon ja hankkinut tietoa koiran omistajana. Pentujen lähtiessä uusiin koteihinsa omistajat saavat myös meiltä ns. pentupaketin, johon sisältyy kirjalliset ohjeet kaikista oleellisista asioista pennun alkutaipaleella.
SUOSITTELEN KUITENKIN LÄMPIMÄSTI KENNELLIITON HANKIKOIRA.FI - SIVUSTOJA, JOSTA LÖYTYY ERITTÄIN PALJON LUOTETTAVAA TIETOA!
KOIRA KOTONA: https://www.hankikoira.fi/koiratietoa/koira-kotona
Koira tarvitsee toki muutakin, kuin yllä mainittuja asioita, mutta on hyvä varautua pennun tuloon hankkimalla tarvittavat varusteet jo etukäteen.
Koira tarvitsee sopivasti liikuntaa, aktivointia ja virikkeitä, tai ainakin jotain mielekästä tekemistä. Aktiviteeteilla tarkoitetaan ihmisen keksimää tekemistä, esim. agility. Virikkeellistämisellä tarkoitetaan koiran luontaisen tekemisen tuottamista (esim. metsäsätys, jäljestys). Myös liikunta vaihtelevassa maastossa, metsässä, pelloilla ymv. paikoissa, uiminen ymv. on koiran fyysien kehityksen ja terveyden sekä henkisen vireyden kannalta erittäin tärkeätä ja virikkeellistä. Metsässähän saa juosta mielin määrin, mielenkiintoisia hajuja on paljon; siellä saa kaivaa ja haistella. Pelkkä hihnaliikunta ei kehitä koiran kehoa. Sen sijaan lenkkikaveriksi asfalttiteille tai pururadoille alle vuoden/puolentoista vuoden ikäistä koiraa ei tule ottaa, koska pennun ns. kasvulinjat eivät ole vielä umpeutuneet (vaarana vielä kehittymättömän luuston ongelmia myöhemmin). Mielestäni virikkeellistä on myös se, että koira saa osallistua yhdessä perheen kanssa kaikkeen toimintaan ja monenlaisiin puuhiin - varmasti koira viihtyy paremmin seuratessaan esim. perheen lapsen jalkapalloturnausta yhdessä muun perheen kanssa, kuin olleessaan tuonkin ajan yksin kotona. Koiran voi ottaa melkein mihin tahansa mukaan, kunhan se on hyvin sosiaalistettu erilaisiin tilanteisiin, paikkoihin, ääniin ja tietenkin ihmisiin ja muihin koiriin. Omistaja tai perhe on koiralle se kaikkein tarkein asia maailmassa.
Pennun liikuttamisesta on puhuttu paljon, koska -kuten tässä totesin- pennun fyysinen (kuin myös psyykkinen, vrt. sosiaalistaminen) kehitys on vielä kesken, joten tämäkin kannattaa huomioida. Jo muutama vuosi sitten löysin tämän hyvän artikkelin, joka liittyy erityisesti pikkupennun liikuttamiseen ja vammojen ehkäisemiseen: https://elainystavasilaakari.fi/2015/10/pentu-tulee-taloon-miten-uutta-tulokasta-tulisi-liikuttaa/
Artikkelin on kirjoittanut fysioterapeutti/eläinfysioterapeutti Marika Ruottinen, joka varmasti tietää mistä puhuu. Kannattaa lukea ja huomioida 😀!! Nyt, kun minulle jää itsellenikin pentu, olen myöskin kerrannut asioita, ja aina oppii jotain uutta! Onhan siitä jo 6 vuotta aikaa, kun meille tuli viimeksi pentu, ja tieto muuttuu nopeasti.
SUOSITTELEN KUITENKIN LÄMPIMÄSTI KENNELLIITON HANKIKOIRA.FI - SIVUSTOJA, JOSTA LÖYTYY ERITTÄIN PALJON LUOTETTAVAA TIETOA!
KOIRA KOTONA: https://www.hankikoira.fi/koiratietoa/koira-kotona
Koira tarvitsee toki muutakin, kuin yllä mainittuja asioita, mutta on hyvä varautua pennun tuloon hankkimalla tarvittavat varusteet jo etukäteen.
Koira tarvitsee sopivasti liikuntaa, aktivointia ja virikkeitä, tai ainakin jotain mielekästä tekemistä. Aktiviteeteilla tarkoitetaan ihmisen keksimää tekemistä, esim. agility. Virikkeellistämisellä tarkoitetaan koiran luontaisen tekemisen tuottamista (esim. metsäsätys, jäljestys). Myös liikunta vaihtelevassa maastossa, metsässä, pelloilla ymv. paikoissa, uiminen ymv. on koiran fyysien kehityksen ja terveyden sekä henkisen vireyden kannalta erittäin tärkeätä ja virikkeellistä. Metsässähän saa juosta mielin määrin, mielenkiintoisia hajuja on paljon; siellä saa kaivaa ja haistella. Pelkkä hihnaliikunta ei kehitä koiran kehoa. Sen sijaan lenkkikaveriksi asfalttiteille tai pururadoille alle vuoden/puolentoista vuoden ikäistä koiraa ei tule ottaa, koska pennun ns. kasvulinjat eivät ole vielä umpeutuneet (vaarana vielä kehittymättömän luuston ongelmia myöhemmin). Mielestäni virikkeellistä on myös se, että koira saa osallistua yhdessä perheen kanssa kaikkeen toimintaan ja monenlaisiin puuhiin - varmasti koira viihtyy paremmin seuratessaan esim. perheen lapsen jalkapalloturnausta yhdessä muun perheen kanssa, kuin olleessaan tuonkin ajan yksin kotona. Koiran voi ottaa melkein mihin tahansa mukaan, kunhan se on hyvin sosiaalistettu erilaisiin tilanteisiin, paikkoihin, ääniin ja tietenkin ihmisiin ja muihin koiriin. Omistaja tai perhe on koiralle se kaikkein tarkein asia maailmassa.
Pennun liikuttamisesta on puhuttu paljon, koska -kuten tässä totesin- pennun fyysinen (kuin myös psyykkinen, vrt. sosiaalistaminen) kehitys on vielä kesken, joten tämäkin kannattaa huomioida. Jo muutama vuosi sitten löysin tämän hyvän artikkelin, joka liittyy erityisesti pikkupennun liikuttamiseen ja vammojen ehkäisemiseen: https://elainystavasilaakari.fi/2015/10/pentu-tulee-taloon-miten-uutta-tulokasta-tulisi-liikuttaa/
Artikkelin on kirjoittanut fysioterapeutti/eläinfysioterapeutti Marika Ruottinen, joka varmasti tietää mistä puhuu. Kannattaa lukea ja huomioida 😀!! Nyt, kun minulle jää itsellenikin pentu, olen myöskin kerrannut asioita, ja aina oppii jotain uutta! Onhan siitä jo 6 vuotta aikaa, kun meille tuli viimeksi pentu, ja tieto muuttuu nopeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti