Auringonpalvontaa

Vihdoinkin! Lumi on sulanut melkein kokonaan, ja tänään auton ulkoilmamittari näytti suorastaan huimia lukemia (+16) lähtiessäni koirien kanssa lenkille!!! Onneksi tuli otettua koirille vettä mukaan, ja kohta täytynee hankkia jälleen punkkipannat sekä varustautua ainakin metsälenkeillä käärmeiden heräämiseen talviuniltaan.  Niin sanottu kuukauden kuva olisi tullut otettua tämän päiväisellä luontoretkellä, mikäli kamera olisi ollut mukana; päämme yli lensi, vieläpä melko matalalla,  4 upeaa joutsenta! Muskekin nousi oikein takajaloilleen moista ihmettä katsomaan. Olisi varmaankin kameran putki riittänyt tallentamaan tämän komean näyn, mutta harmi, kun sitä ei tällä kertaa ollut mukana.  Sain myös tänään vaihdettua tai pikemminkin vaihdatin vihdoinkin kesärenkaat autoon. Maanteillä kevään tulon huomaa myös lukuisista moottoripyöristä, jotka ovat ilmestyneet liikenteeseen. Tämä olisi ehdottomasti parasta loma-aikaa, mutta valitettavasti työkiireet ja luonnon herääminen sattuvat joka vuosi samaan aikaan.

Tänään seurasin huvittuneena pihalla Muskea ja Antjea. Muske yritti keikkua/pysytellä vihon viimeisen lumikokkareen päällä vanhasta tottumuksesta, kun Antje taas kirmaili nurmikolla ja asettui sen jälkeen ottamaan aurinkoa vakiopaikalleen terassille. Meidän ihana Muske on tapojensa orja;)) No, pian Muskekin huomaa vuodenajan vaihtuneen, kunhan pääsee uimaan, johon se on yhtä hulluna kuin lumeen - itse asiassa uimista Muske rakastaa varmaan kaikkein eniten!

Antje, the sun worsshipper!

Vielä ei ole kumpaisenkaan tytön juoksut alkaneet, ja Antjellehan niitä odotellaankin vasta loppukesästä. Mielenkiintoista kuitenkin on, että kummatkin merkkailevat ja lähettävät viestejään pojille melko tiuhaan tällä hetkellä. Voihan tietenkin olla myös niin, että kevät ja lumen alta paljastuneet herkulliset tuoksut ovat saaneet tytöt muuten vain innostumaan...? Toisaalta ainakin Antje on tähän asti aloittanut kuin kello merkkailemisen 1-2 kuukautta ennen juoksuja (ja Antjellehan niitä odotellaan siis vasta elokuussa?).

Toukokuussa lähdemme Musken ja Antjen kanssa näillä näkymin Kyröskosken näyttelyyn. Valitsin tämän näyttelyn siksi, että siellä on sama tuomari ryhmälle 7 ja 8, eli pystyn esittämään itse molemmat koirat. Mutta, mutta...., katsotaan miten Antjen turkki pysyy ja ohenee. Vielä se on melko tuuhea, mutta niitä tuttuja tuppoja näkyy jälleen epäilyttävästi siellä täällä. Muske on ollut tässä suhteessa poikkauksellinen narttu; sen turkki on melko lailla samankaltainen oli mikä aika periodista tahansa.