Tikusta asiaa

Ei nyt sentään, vaikka mitään ihmeempää ei tosiaan ole viime aikoina sattunut paitsi töitä ja taas töitä, joten täytyi oikein miettiä mistä pienen tauon jälkeen kirjoittaisi. Löytyihän sitä asiaa kuitenkin. Tammikuu on muutenkin sellainen välimenokuukausi, koska kevättäkään ei vielä ole ilmassa ja joulunajan kiireet ovat taakse jäänyttä elämää.

Viime viikolla, 7.1. muistelimme jälleen ensimmäistä kooikeriamme Kissmoa, joka kuoli Loppiaista seuraavana päivänä kaksi vuotta sitten. Samana iltana etsin valokuvia Muskesta ja Antjesta, koska olen suunnitellut päivittäväni kotisivujani lähiaikoina. Jostain syystä tuoreimpien kuvien joukkoon oli eksynyt alla oleva kuva Kissmosta. Kissmo on tässä kuvassa juuri täyttänyt 3 vuotta. Kuva on otettu Uuden Vuoden päivänä 2004 Espoon Gumbölessä. Kuvaa katsellessani tuli mieleen, että aivan kuin Kissmo olisi tullut sieltä jostain auringon takaa tervehtimään. Juu, olen kyllä ihan täysillä vielä mukana menossa...(??), mutta ainahan maailmassa voi kummallisiakin juttuja sattua:)) Suuri suru on kuitenkin jo vaihtunut onnellisten vuosien muisteluun tämän koirista parhaimman kanssa. Pitkäaikaisen ystävän äkillinen poismeno v. 2011 oli kuitenkin raskas kokemus, koska siihen ei voinut etukäteen mitenkään valmistautua.

Our first kooiker Kissmo in memoriam 7.1. (picture from 2004)

Vanhaa Hesaria tulee ikävä, sillä 7.1. jälkeen Helsingin Sanomat alkoi ilmestyä tiiviiksi pakattuna tabloidi-Hesarina. Todennäköisesti se tulee tässä muodossa taloudellisemmaksi, ja onhan lukeminen varmaankin helpompaa esim. metrossa tai junassa, mutta silti näkisin 123 vuotta ilmestyneen Hesarin sellaisessa koossa ja muodossa, jota olen tottunut lukemaan. Joitakin perinteitä pitää säilyttää! En siis tykkää:(( Hesari ja sen uutiset herättää tunteita ja niitä ilmaisemalla voi auttaa lapsiperheiden tukemista.

Antje on jo parin viikon ajan merkkaillut vimmatusti ja on myös erittäin kiinnostunut ulkoilemisesta paikoissa, jossa muutkin koirat (etenkin urokset) ovat tassutelleet. Melkeinpä luulen, että Antje aloittaa juoksunsa jo helmikuun puolella. Täytynee alkaa hyvissä ajoin suunnitella matkaan liittyviä asioita, esim. paneutua tarkemmin tuohon Eviran ilmoittamaan 28 vrk:n sääntöön. Pitäisikö siis -mikäli tätä sääntöä noudattaa- aloittaa jo nyt heisimatolääkitys, jotta sen ehtisi antaa vähintään kaksi kertaa ennen ulkomaanmatkaa? Mutta voiko sen sitten antaa heti kolmannen kerran kotimaassa, jos ja kun koira on astutettu, sillä jos koira on tiinenä, varsinainen matolääkityshän annetaan vasta n. 42. tiineysvuorokautena..., monimutkaista? Täytyy selvittää vaihtoehdot tässä tapauksessa soittamalla Eviraan tai mennä sitten suosiolla tarvittaessa eläinlääkäriin Hollannissa saamaan matolääkitys ennen kotimatkaa (ellei satu olemaan sunnuntai eikä eläinlääkäriin pääse???).

Koirien vapaasta liikunnasta huolehtimen tähän aikaan vuodesta on maalla hankalaa. Teitä pitkin voi tietysti kävellyttää/juoksuttaa koiria hihnassa, mutta se ei vastaa vapaata liikuntaa. Toisaalta syvässä lumessa liikkuminen on ainakin omistajalle raskasta. Yksi keino on kuitenkin tehokas, nimittäin lumipallojen heittäminen, eikä tarvitse itse lumessa rämpiä. Tähän leikkiin Muske ja Antje ovat aivan hulluina, ja samalla saa kroppakin tehokasta, mutta pehmeää liikuntaa! Antje on niin nopea "kuumakalle", että en ehtinyt napata pikkurouvasta yhtään kuvaa, mutta Muskesta sain muutama päivä sitten pari kivaa otosta. Silloin oli hankikeli, joten ainakaan Antje ei pahemmin uponnut hankeen. Musken iloinen ilme kertoo kaiken: "Heitä taas!"

Laughing-eyed Muske

Welmoed Muske v.d. Eenhoornleijn