Sydäntalven kuulumisia

Joku on ehkä huomannut, että olen Facebook´issa sekä omalla nimelläni että Kennel Frisian Gem edustajana. Tänään pidän tästä hommasta taukoa ajanpuutteen vuoksi ja mm. siksi, että en halua enkä aio hylätä kirjoittamista blogiini. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että kävin FB:ssä aamulla yhden kerran pikaisesti tarttuen pelkästään "hyvän mielen kuvaan", joka tässä tuonnempana.

Äsken kävin saunassa virkistäytymässä, vaikka perinteisempää olisi ehkä käydä saunassa illalla. Hiusten kuivuessa on hyvä hetki kirjoitella, ja sen jälkeen lähteä kunnon metsälenkille koirien kanssa sekä kaveria tapaamaan. Illallakaan en voi kuitenkaan välttyä tietokoneen äärellä istumiselta, sillä täytyy valmistella huomisia ja ensi viikon töitä, tulee varmaan taas pitkä istumissessio:((

Tuoreena Facebook-henkilönä minulle on runsaan viikon aikana ehtinyt syntyä muutamia ajatuksia. Miksi Facebook vie niin helposti mukaansa? Yksi syy on varmasti se, että julkaistuasi jotakin, tulee automaattisesti mieleen käydä katsomassa onko sanomaan reagoitu eli tykätty. Myös toisten julkaisuja ja syötteitä on pääosin mielenkiintoista katsoa. Tästä seuraa, että "ruokahalu kasvaa syödessä"; yhä useammin tulee pistäydyttyä katsomassa onko sivun yläreunaan ilmestynyt "punaisia merkkejä" - ja toisaalta, mitä itse seuraavaksi julkaisisin, ja vastaavatko ihmiset eli kaverit tykkäämällä julkaisuihini? Koska elämässäni ei tapahtu joka sekunti, minuutti, tunti tai edes päivä mitään kovin kummallista eikä asioita voi oikein keksimälläkään keksiä, tauko on ainakin minun tapauksessani joskus tarpeen. Muutoin syntyy helposti (ainakin itse olen kokenut näin) rauhaton olo, koska tässä maailmassa muutoinkin suorittaminen on melko keskeisellä sijalla.

Hyviäkin puolia toki löytyy useita. Esimerkiksi, kun ja jos meille syntyy kooiker-pentue, on se Facebook-näkökulmasta aika mielenkiintoinen ja huikea ajatus. Ensimmäinen kuva pikkuisista ja emästä leviää parissa sekunnissa harrastajien ym. tietoisuuteen esim. Japaniin, Hollantiin, USA:han, Pohjoismaihin ja maailman jokaiseen kolkkaan, jossa sähköinen kommunikointi on mahdollista! Joillekin tämä(kin) voi olla hyvinkin tärkeä ja odotettu tieto...? Etenkin Frisian Gem FB-sivuilleni olen tykännyt myös lisätä kuvia koiristamme - helppoa ja käytännöllistä, ja tulee samalla itsekin koottua mieluisimmat kuvat talteen, koska esim. kotisivuille ei ole mielekästä laittaa kovin suurta kuvamäärää tai vaihtaa kuvia jatkuvasti. Ja tietysti ystävien (etenkin niiden, jotka on tavannut) kanssa on helppoa ja kivaa keskustella, sopia tapaamisia ja vaihtaa muuten vain kuulumisia! Koiraharrastajana pidän hyvänä myös sitä, että voi pitää yhteyttä kaikkien rotua/rotuja harrastavien kanssa -myös ulkomaalaisten kanssa-  ja näin pysyä ajantasalla monissa kooikereihin ja stabyihin liittyvissä asioissa.

Kotisivut päivitetty

Hiljattain päivitettiin myös kotisivuni mm. pentu- ja pentueet sivujen osalta, muutama linkki korjattiin ja lisättiin pari kuvaa Musken ja Antjen sivuille. Samalla sivut saivat uuden, keväisen raikkaan ilmeen. Kotisivut minulla on ollut jo Nikin ja Kissmon pentuajoista lähtien (silloin nimi taisi olla "Nikin ja Kissmon kotisivut"), ja ne myös tulevat olemaan tärkein foorumi, jossa kerron koiraharrastuksestani. Seuraavaksi tavoitteena on päivittää kotisivuilleni aikuisemmat kuvat Antjen ensimmäisestä pentueesta, vihdoinkin! Blogissa kerron asioista hieman monisanaisemmin ja Facebook tulee olemaan enemmänkin nopeiden ja lyhyiden vuorovaikutustilanteiden paikka verkossa. En siis aio hylätä Facekookia, kun olen sinne vihdoinkin vapaaehtoisesti hakeutunut:))

Facebookista ladattua

Norjalainen, pitkäaikainen ystäväni Britt jakoi julkisen kuvan aikajanallaan, joka on peräisin sivustolta Enjoy the life how it is as it comes...

Elämästä pitää nauttia, niin ylä- kuin alamäissäkin:)) Kuvat kertovat jotain lähettäjästään, ja niiden kautta voi mielestäni hyvin Facebookissa viestittää omia ajatuksia ja tuntemuksiaan - sinänsä kiva keino kertoa jotakin itsestään. Ja katsoja voi taas tulkita ja soveltaa kuvaa omaan elämäntilanteeseensa...  Itse ainakin tykkään, ja varmasti sadat tuhannet tai miljoonat muutkin!

Muske ja Antje

Muske lopetti jokin aika sitten juoksunsa, jotka kestivätkin noin kolme viikkoa! Juoksujen 15. - 17. päivän paikkeilla Muske oli sitä mieltä, että isukki olisi taas löydettävä keinolla millä hyvänsä, ja tähän tarkoitukseen olisi sopinut vaikka Antje (Antjen suureksi hämmästykseksi!). Musken turkki ja koko muukin olemus on nyt täysin palautunut ennalleen. Jopa häntä- ja housukarvat ovat jälleen ihanan tuuheat, vaikka leikkasin Musken housukarvat kokonaan pois (!?) hygieniasyistä Musken synnytettyä. Ilmeisesti Muskella juoksuperiodi on aika pitkä, ja näin ollen myös ns. parhaat päivätkin ajoittuvat myöhäisempään ajankohtaan.

Olen muutamalle asiasta kiinnostuneelle luvannut kertoa heti blogissani, kun Antjen juoksut alkavat. Vielä ei ole mitään tapahtunut, mutta koska Antjen juoksut ovat tulleet aina ajallaan (tai korkeintaan 1-2 viikkoa etuajassa), tuskin enää montaa viikkoa saamme odotella, ehkä pari-kolme viikkoa? Varmasti ei tietenkään voi näissä asioissa tietää...:))

Blogikirjoittelunkin pitäisi kirjoitusohjeiden mukaan olla lyhyitä ja ytimekkäitä eikä siis suinkaan näin pitkiä kuin tässä. Ilmeisesti oli jokin tarve kirjoittaa välillä pidemmän kaavan mukaisesti, ensi kerralla sitten täälläkin vähän nasevampia kommentteja - jos olette tähän asti jaksaneet lukea:))