Kehäsihteerit eivät juuri tuoleiltaan nousseet koiria kehään kutsumaan (eivät ilmeisesti ehtineet) ja kirjaamiseenkin näytti menevän ikuisuus. Hidas tempo ja päivän/kehän venyminen alkoi jo ahdistaa tuomariakin, koska hän viimein saapui itse kooikerporukan luo sanoen "Nyt mä en jaksa enää odottaa...! ja kutsui itse koiria kehään luokkajärjestyksessä. Ilmeisesti kehäsihteereiden toiminnassa oli hänenkin mielestään toivomisen varaa, ja jotain ongelmia oli ollut tältä osin pitkin päivää, koska aikataulussa ei pysytty lähimainkaan.
Narttujen junioriluokassa kilpaili 2 narttua. Vonne esiteltiin ensimmäisenä, ja toinen kehäsihteeri nosti punaisen lapun ylös, jolloin olin kuulevinani sanottavan "SA". Toinen narttu sai myös SA:n. Tämän jälkeen tuomari juoksutti molempia junnunarttuja vielä kehän ympäri valiten lopuksi ensimmäiseksi kauniin nartun, Tuulikaislan Gabrielle Zapphiren, ja Vonne tuli toiseksi. Kehäsihteeri jakoi voittajalle palkinnot, jolloin kysyin "Eikö meille tule mitään"? Ei tule, kuului kehäsihteerin vastaus. Vähän sitä ihmettelin ja tässä vaiheessa minun olisi itse pitänyt olla skarpimpi, sillä yleensä toiseksi tullut SA:n saanut koira saa varasertin ja kutsutaan myös jatkoon. Eilen sairastettu inhottava mahatauti oli ilmeisesti vienyt minulta terävyyttä (joka teräsvyys joskus voi olla liiallistakin :) ), sillä en osannut sanoa siihen siinä tilanteessa mitään. Ajattelin myös, että ehkä olin sittenkin käsittänyt väärin.
Asia jäi kuitenkin vaivaamaan, sillä olin varma, että olin kuullut tuon SA:n lausuttavan, Vähän ennen pois lähtöäni katsoin uudelleen arvostelupaperia tarkemmin, koska muutama muukin kertoi, että arvosteluissa oli ollut sekaannuuksia. Vonnen tulos oli aluksi tosiaan ollut JUN ERI, JUK2, SA - joka SA oli kuitenkin pyyhitty yli! Kehätoimitsijat olivat vielä paikalla (tuomari jo kiireesti poistunut toisaalle), joten kävin selvittelemässä heiltä asiaa. Toinen kehäsihteeri sanoi, että Vonnen SA oli "ruksattu" yli, koska toinen narttu tuli ensimmäiseksi, sillä -kuten hän sanoi- "ei molemmille koirille voi antaa SA:ta, vain ensimmäiseksi tullut koira voi saada SA:n (???!!!). Siinä sitten yritin selittää mikä on SA:n ja sertin ero, johon hän vastasi "Ajattelin, että olin vanhingossa kirjoittanut väärään paperiin SA:n ja pyyhin sen siksi tästä pois, koska vain yhden SA:n voi luokassa antaa ja se annettiin sille ensimmäiseksi tulleelle koiralle". Ei mennyt perille, ei...?
Kun tuomari molemmat koirat arvosteltuaan juoksutti koiria vielä kehän ympäri miettien sijoitusta oli jännitystä vielä ilmassa :) Jos hän olisi (omasta mielestään) antanut vain yhden SA:n ja toiselle pelkän ERI:n, olisi sijoitus ollut jo heti selvä eikä sijoitusta olisi tarvinnut tuomarinkaan enää pohtia ja juoksuttaa koiria sen vuoksi!?
Elämää suurempi asia tämä ei ole. Näyttelyharrastus on kuitenkin suhteellisen kallis harrastus, ja monet harrastajat panostavat siihen monella tapaa paljon, ajavat pitkiä matkoja ja suunnittelevat ajan käyttönsä sen mukaisesti. Tuomarin sana on laki, siihen on tyytyminen. Mutta myös muilta toimijoilta toivoisi asiantuntemusta, jotta näyttelyt sujuisivat jouhevasti, tuomarin ei tarvitsisi itse huolehtia kehän kulusta ja kutsua koiria kehään ja toimitsijat tuntisivat arvosteluperusteet aukottomasti. Toisaalta, kehäsihteerin työ on varmasti vaativaa ja monesti hyvin hektistä etenkin, jos tuomari on vierasmaalainen. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan kieliongelmaakaan ollut. Joskus kysymys voi tietenkin olla vuorovaikutusongelmasta, sillä hyviä vuorovaikutustaitoja tämä työskentely (= "palveluammatti") varmasti myös vaatii kaikilta kehässä toimivilta.
Tätä tapausta ei voi yleistää, pääosin näyttelyt ovat mukavia ja kaikki toimitsijat asiansa osaavia - usein jopa aivan huippuja! Halusin kirjoittaa tästä siksi, että kannattaa olla tarkkana -tässä tilanteessa olisi minun itsekin pitänyt reagoida heti (ja lukea arvostelulomake heti huolellisemmin loppuun asti), jolloin tapaus olisi voitu ehkä vielä selvittää- sillä paljon työtä tekiville luonnollisesti voi sattua myös inhimillisiä erehdyksiä, kuten missä tahansa työssä. Tarinan ehkä vähemmän inhimillinen erehdys oli se, että kehätsihteeri ei todellakaan näyttänyt tietävän, että luokassa voi usempikin koira saada SA:n, mutta vain yksi koira sertin ja mikä ero on SA:lla ja sertillä - ja oli pyyhkinyt sen vuoksi jälkeenpäin toisen pois. Tarina ei kerro, mikä loppujen lopuksi on koko totuus, mutta em. syystä asia jäi vaivaamaan. Keskustelun perusteella tuli kuitenkin varsin hyvin selville, että kehätoimitsijoiden tiedoissa oli puutteita!
Kuva ei liity tarinaan. Se on otettu Spanieliliiton erikoisnäyttelystä syksyllä 2004. Kuvassa etualalla oleva koira on Finja, silloin n. kuuden kuukauden ikäisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti