Kuten aikaisemmin totesin, näillä pennuilla tuntuu olevan hirvittävä kynsien kasvu!? Tai sitten olen vain unohtanut aiemmat sessiot... Tänään leikkasin pentujen kynnet jo toistamiseen, koska huomasin Musken nisien vieressä ikäviä, punehtuneita pienten kynsien jättämiä naarmuja, jotka jo näyttävät tätä kirjoitettaessa rauhoittuneen nopeasti äitienkin käyttämän Lansinoh-nännivoiteen ansiosta. Voide on vaaratonta sekä vauvoille että pennuille, vaikka sitä joutuisi suuhun. Voide on ollut minulle aiemmin tuntematon, kiitos Facebook sekä Kati ja Hannu!
Kynsien leikkaaminen sujuu pikkupennuilta helposti. Kynnet ovat vielä pehmeät ja koukkumainen, leikattava kynnen osa erottuu hyvin. Ensin otan pennun syliin, silittelen ja puhelen sille hetken, jotta se rentoutuu. Toimenpide kannattaa muutoinkin tehdä pennulle silloin, kun se on hieman uninen tai raukea - ei kesken villeimpien leikkien tai nälkäisenä :). Tassusta kannattaa ottaa tukeva ote -mutta tassua ei pidä puristaa hullun lailla, kuten minä olen joskus (jännittyneenä?) tehnyt! Tämä tuntuu todennäköisesti koirasta ikävältä, ja se alkaa vetää tassua vaistomaisesti poispäin. Hyvä yleissääntö kynsien leikkaamisessa on; parempi usein ja vähän kuin harvoin ja paljon! Pennun saapuessa kotiin voi vaikka harjoituksen vuoksi leikata kynsiä aluksi 1-2 viikon välein, jotta pentu tottuu ja pitää sitä luonnollisena toimenpiteenä. Myöhemmin tarpeen mukaan, ja aluksi esim. yksi kynsi + makupala tai yksi tassu + makupala. Palkitseminen on totutteluvaiheessa tärkeää! Kynnestä kyllä huomaa helposti, milloin se on liian pitkä. Kynsiä ei saa päästää liian pitkiksi, sillä pitkät kynnet aiheuttavat koiralle kipua ja vaikeuttavat sen luonnollista liikkumista. Pahimmaillaan jatkuvasti liian pitkät kynnet saattavat aiheuttaa kipuilua myös muualla koiran kehossa, joka puolestaan voi aiheuttaa jopa liikeratojen pysyviä muutoksia.
Mistä sen huomaa, jos kynnet ovat liian pitkät? Kuvat havainnollistavat asiaa. On varottava leikkaamasta kynttä liian paljon, jolloin vastaan tulevat hermot ja verisuonet. Jälleen, parempi usein ja vähän kuin harvoin ja paljon! Mikäli sattuu leikkaamaan kynttä liian paljon, ja koira vinkaisee kivusta, se ei ole sinänsä vaarallista, vaikkakin koiran kannalta ikävää. Mikäli kynnestä vuotaa verta, siihen löytyy apteekeissa ja koiratarvikeliikkeissä myytävää jauhetta, joka nopeasti tyrehdyttää verenvuodon. Ei siis pidä hurjasti itse pelästyä, niin ei koirakaan pelästy :) - puhuu vahingosta viisastunut!
Jos kynnet ovat päässeet liian pitkiksi, niitä ei saa välittömästi lyhennettyä vahingoittamatta kynsihermoa. Sen sijaan kynsiä voi leikata vaikka joka toinen päivä "millin verran", jolloin kynsihermo vetäytyy ja kynsi/kynnen pituus pikku hiljaa normalisoituu. Valitettavasti alimmaisena oleva, yleisesti käytetty havainnollistava kuva kynsihermon vetäytymisestä on hieman epäselvä.
 |
Pikkupentujen suhteellisen pehmeitä kynsiä voi aluksi leikata tavallisilla kynsileikkureilla, mutta pennun kasvaessa ja kynnen paksuuntuessa on syytä hankkia melko pian koiran omat kynsileikkurit.
Heitäkään ei ole unohdettu pentuhuumassa!
En tiedä voivatko koirat olla sinänsä mustasukkaisia, mutta voisin kuvitella, että jos emäntä hyörii koiran näkökumasta katsottuna jatkuvasti pentuhuoneessa ja keskittää suurimman osan huomiostaan synnyttäneeseen ja imettävään narttuun ja pentuihin, perheen muut koirat voivat kokea sen ainakin hermostuttavana. Tämän vuoksi päätin jo ennen pentuesuunnitelmia kiinnittää erikoisesti huomiota myös kookereihin, Antjeen ja Vonneen. Mitään kovin kummallista emme ole keskenämme ehtineet sattuneesta syystä tehdä, vaikka mies osallistuu täysipainoisesti pentujen hoitoon minun ollessa töissä. Kuitenkin olemme tehneet 3-4 kertaa viikossa pitkiä lenkkejä kooikertyttöjen kanssa - ja tytöt ovat selvästi nauttineet tästä huomiosta! Itse olen myös aina ollut hyvin riippuvinen luonnosta, joka toimii rentouttavana vastapainona kaikelle työlle. Vappu vierähtikin myös ulkoillessa ja ensi viikon pajatyöskentelyä/simulaatioita suunnitellessa.
 |
| Kooikertytöt Antje ja Vonne hännät pystyssä |
Jo kunnioitettavat 8 vuotta täyttänyt Antje on hieman jo arvokkaasti harmaantunut, mutta muutoin reipas pikkurouva. Vonnella on tällä hetkellä ehkä paras turkki koskaan. Ihmettelen, että se ei ole vielä lähtenyt helmikuun juoksujen jälkeen...? Vonnen olen ilmoittanut joka tapauksessa turkin kanssa tai ilman sitä kesäkuussa jälleen näyttelyyn pentujen lähdettyä uusiin koteihinsa. Haaveena meillä on Suomen Muotovalion titteli kesän aikana :)
 |
| Vonne (Frisian Gem Chris Chevonne) |
 |
| Antje (Frisian Gem Angenietje Kies) |
Pennut kasvavat ja kehittyvät hurjaa vauhtia! Ruoka maistuu ja sitä Muskella riittää. Kaikki pennut ovat jo jokin aika sitten saavuttaneet 1 kg:n painorajan, joten tänään annoin ihan vain kokeeksi pentujen totutella miltä maistuu pienen pieni määrä löysähköä jauheliha-emänmaidonvastikemössö/-velli. Ja hyvinhän se maistui, jokainen alkoi heti nuolla herkkua innokkaasti! Varsinaisesti kiinteään ruokaan emme aivan vielä siirry, mutta silloin tällöin ja ruokintakertoja parin viikon ajan vähitellen lisäten pennut saavat vähitellen tottua kiinteään ruokaan.
On olemassa tyylikkäitä pentulaatikoita, joissa on kiinteä, puinen uloke reunoilla estämässä vastasyntyneitä pentuja jäämästä puristuksiin laatikon ja emän välille. Musken pentulaatikossa on ns. avoimet putket ajamassa samaa asiaa, mutta vasta tämän pentueen aikana olen huomannut puutteita tässä vanhassa systeemissä. Kasvaessaan pennut ryömivät kehikon väliin yrittäen sitten päästä pois yläkautta (eivät älyä "kyykistyä" ja ryömiä putken alta) - mutta eivät mahdukaan laatikon ja putken välisestä tilasta läpi! Tämän huomatessani vuorasin laatikon ja reunakehikon välit paksuilla tyynyillä, kunnes pennut muuttavat isompiin tiloihin pentuhuoneessa aivan pian. Mies onkin jo aloittanut pentuaitauksen kokoamisen, joka mahdollistaa myös pentujen vapaamman liikkumisen. Pentulaatikko alkaa käydä auttamattomasti 9 pennulle ahtaaksi, ja pennut ovat jo jonkin aikaa päässeet pungertamaan laatikosta ulos, vaikka pentue täyttää 3 viikkoa vasta ensi viikon keskiviikkona!
Muutama kuva vielä pentulaatikosta. Vaalean punaisen nauhan tyttö Amarenske on tomera tyttö, joka tänään kiipesi vaihteeksi tyynyä pitkin ylös pentulaatikon kehikon päälle nukkumaan, kun muu reitti oli suljettu tyynyillä. Hyvin näyttää uni maistuvan tästäkin perspektiivistä katsottuna.
Ja hän käveli putkien päällä... :) Kuvissa pennut ovat 3 viikon ikäisiä
 |
| - Amarenske - |
 |
| - Amarenske - |
Pennuissa on tapahtunut jo selvästi havaitavia muutoksia (kun heitä päivittäin tarkkailee). Kuulo on kehittynyt, ja ne leikkivät, haukkuvat, murisevat ja ovat yhä enemmän kiinnostuneita toisistaan, ympäristöstä ja ihmisistä (hoitajistaan). Kaikilta sujuu myös kävely hyvin. Pääosin ne kuitenkin vielä syövät ja nukkuvat emän hellässä hoivassa. Noin 4 viikon iässä ja sen jälkeen (jolloin pennuilla alkaa ns. sosiaalistumisen kausi jatkuen aina 14 (16) viikkoon asti) ne tulevatkin tapaamaan paljon ihmisiä ja kohtaavat uusia kokemuksia muutoinkin.
 |
| Hei, täältä me tullaan! - Willemette and Oolbrandt - |
 |
| Possukin saa kyytiä... - Oolbrandt - |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti