Minäkö ROP-kasvattaja?

Viikko sitten järjestetty Lahden pentunäyttely yllätti minut monella tapaa. Näyttelyyn oli ilmoitettu 700 pentua, ja tunnelma oli sen mukainen. Lahti-halli tuntui täyttyneen pennuista, heidän omistajistaan ja yleisöstä - ikinä en ole ollut näin massiivisessa pentunäyttelyssä!? Tämä kertoo ilmeisesti lisääntyneestä näyttelyharrastuksesta ja pentumäärästä. Itselleni on jäänyt pentunäyttelyistä huomattavasti "pehmeämpi" kuva. Viimeksi olen ollut pennun (Vonne) kanssa näyttelyssä Hollannissa kaksi vuotta sitten, mutta siellä ei ollut läheskään näin railakasta "markkinatunnelmaa", vaikka kysymyksessä oli rodun jokavuotinen Club Show.

Odottelua kehän laidalla. Toisiinsa tutustuvat Mette ja Sani. Amare ottaa lungisti :)

Frisian Gem Eulalias Willemette, Roosmarijn and Amarenske 

Valmistautumista kasvattajaryhmään (Mette, Väpä, Capo ja Tyyne)

Frisian Gem Eulalias Willemette, Maximiliaan, Constantijn and Durrefina

Pennuille tuli pitkä päivä odotellessa, ja päivän lähestyessä loppuaan oli yhdeltä ja toiselta innokkaalta pennulta hieman puhti hiipunut ja hännät olivat laskusuunnassa, mikä ei ollut mikään ihme! Koiranäyttelyiden sanotaan olevan jonkinasteinen stressi kokeneillekin koirille, koska paikalla on niin paljon muita koiria, ihmisiä ym. taustahälinää. Voi vain kuvitella miltä se tuntuu ensikertalaiselta. Loppukilpailujen alettua kaiuttimet oli säädetty täysille, ja omatkin korvat "soivat" (pieni tinnitus?) vielä kotimatkalla. Onneksi järjestäjät säätivät jonkin ajan kuluttua kaiuttimet hieman hiljaisemmalle voluumille, jonka jälkeen puhekin taas kuului. Loppukilpailut päättyivät vasta noin puoli viiden aikoihin. Kotimatkalla mietin etenkin Metteä omistajineen, joilla oli pitkä viikonloppu takana (he olivat saapuneet hotelliin jo edellisenä päivänä) ja vielä pitkä ajomatka illansuussa kotiin pilkkopimeillä teillä, vesisateessa :(

Musken ja Hittin pennuista paikalla oli 7 ilmoitetusta pennusta 6 pentua. Ricolla oli ollut superonnistunut ja jännittävä metsästysviikonloppu Kainuussa (suorastaan napakymppi!), joten poika jätettiin suosiolla kotiin lepäämään. Rico oli saanut eli etsinyt, napannut muitta mutkitta alas ammutun linnun suuhunsa ja tuonut isännälle ensimmäisen saaliinsa, koppelon!

Kehän laidalla Mette, Sani, Amare ja Väpä omistajineen:

Waiting for own turn, Frisian Gem Eulalias Willemette, Roosmarijn, Amarenske
and Maximiliaan

Entäpä sitten pennut näyttelyssä? Pennuista saamieni kuvien perusteella osasin jo odottaa jotakin, mutta kuitenkin yllätyin valtavan positiivisesti! Pennut olivat yllättävän saman näköisiä ja -tyyppisiä!!!! Kuka tahansa pennuista olisi voinut sijoittua kilpailussa, mutta näinhän se on, että vain yksi narttu ja yksi uros valitaan kulloinkin voittajiksi. Yksittäisen tuloksen perusteella -etenkin pentujen ollessa vasta +6 kuukauden ikäisiä-  ei voi luonnollistekaan ennustaa sitä, miten kaikki paikalla olleet pennut jatkossa kehittyvät ja millaisia tuloksia tulemme vielä kuulemaan eri harrastusten puitteissa:) Näyttelyssä oli yhteensä 15 stabyhoun-pentua.

ROP-pentu Tyyne (Kati Kettunen) ja VSP-pentu Väpä (Jenni Saarela). Kuva Elli Pehkonen. Tuomari Joanna Pronin:

BOB-puppy Frisian Gem Eulalias Durrefina
BOS-puppy Frisian Gem Eulalias Maximiliaan
Lahti Puppy Show 25.10.2015

Tällä kertaa valinta siis osui ROP-pennun osalta Tyynelle (Frisian Gem Eulalias Durrefina), VSP-pentu oli Väpä (Frisian Gem Eulalias Maximiliaan). Onnea Elinalle ja Katille! Kaikki pennut saivat hienot arvostelut miellyttävältä tuomarilta, josta tuomarista  minulla ei ollutkaan aikaisempaa kokemusta. Tuomari oli selvästi perehtynyt rotuun hyvin, ja hän suhtautui myös pentuihin ja esittäjiin erittäin kannustavasti ja miellyttävällä tavalla. Tyyne sijoittui lisäksi ryhmäkilpailussa toiseksi. hieno aloitus! ROP-kasvattajaksi valittiin Frisian Gem. Kasvattajaryhmäkin pääsi jatkoon, mutta ei yltänyt enää voittajien joukkoon.

Tyyne myös RYP2 pentu:

Frisian Gem Eulalias Durrefina Group2-puppy

Väpä ja pokaalit. Kuva Jenni Saarela:

Frisian Gem Eulalias Maximiliaan BOS-puppy

Tässä vielä ylpeä "Rop-kasvattaja" Muske :) Ajattelin, että arvostus kuuluu Muskellikin, joka on kasvattanut kahdessa pentueessa yhteensä 19 pentua, joten laitoin Musken poseeraamaan :) Myös minä haluan kiittää lämpimästi kaikkia pentujen omistajia, jotka ovat omalta osaltaan vaikuttaneet pentujen kehitykseen. Olen todella iloinen, että juuri te olette petujen omistajia - eikä pelkästään tämän näyttelyn vuoksi! Tämä palkinto kuuluu meille kaikille:

Muske (Welmoed Muske v.d. Eenhoornleijn),
very proud mother is wearing Frisian Gem  BOB Breeder Award :) :)

"Tasapainoinen ryhmä. Lupaavat päät ja ilmeet. Rodunomaiset mittasuhteet. Miellyttävät käytökset. Hyvät karvanlaadut. Onnea kasvattajalle! - miellyttävä ryhmä!" KASV 1 VSP.


PS. Valitettavasti en saanut onnistuneita kuvia kaikista pennuista kiireen vuoksi -seurustelin, ihastelin pentuja ymv., kunnes tulikin jo kiire kehään ja jatkoon. Aikalailla minun tapaistani.... Osa kuvista epäonnistui mm. valotuksen vuoksi.

Isäntä itse

Terveisiä saapui pari päivää sitten myös Musken ja Hittin pojalta, ison keuruulaisen maatilan isännältä Torstilta ja Reettaalta.

Tällä hetkellä Torstin lemppareita ovat Reettan mukaan suuret sänkipellot ja niityt, koska siellä saa nyt oikein kunnolla revitellä lihaksiaan :) Myös Torsti tietää olevansa aito lintukoira, koska muuttoa tekevät siivekkäät kiinnostavat poikaa kovasti :)

Torsti (Frisian Gem Eulalias Enneman)

Torsti (photo: Reetta Santaniemi)

Reettan kanssa Torsti on osallistunut pentukoulutukseen, mätsäriin ja seuraavaksi paikkakunnalla alkaa "koirakävelyt", jonka tarkoituksena on oppia lenkkeilemään useamman koiran kanssa yhtäaikaisesti. Torstista on kasvanut komea, tumma miehenalku, jonka strategiset mitat tällä hetkellä ovat: säkä 47 cm ja paino 16 kg. Parhaillaan Torsti lomailee Vuokatissa perheensä kanssa upeiden ulkoilumaastojen äärellä :)

Torsti (photo: Reetta Santaniemi)

Kooikerpentuetta ei vielä suunnitelmissa

Muutama koiraharrastaja tai pentua toivova on jo kysellyt milloin Vonnelle on odotettavissa pentuja. Vonnella alkoi juoksut odotettua aikaisemmin muutama päivä sitten, eli 7.10., juoksujen väli edellisiin juoksuihin tällä kertaa oli vain 6 kk. En aio kuitenkaan vielä tästä juoksusta Vonnea astuttaa talvea vasten. Muutama ulkomaalainen uros on jo alustavasti tiedossa, mutta mitään päätöstä en ole tämänkään asian suhteen vielä tehnyt. Tällä hetkellä on meneillään paljon muitakin asioita, ja keskityn mielelläni myös esimerkiksi Musken pentueen kehityksen seuraamiseen. Vonne itse näyttäisi olevan asiasta ihan toista mieltä, sillä jo nyt se on aloittanut Musken liehittelemisen paremman vaihtoehdon puuttuessa, pojat ja niiden hajut lenkillä kiinnostavat kovasti ja leikit ovat tosiaan sisätiloissa "romanttispainotteisia" Musksen suureksi hämmästykseksi :)

Vonnelta on vielä ottamatta DNA-testit eli vWd- ja ENM-verinäytteet. Ensi maanantaina käymme Mevetissä Vonnen kanssa, jossa otetaan uudet verinäytteet ja tutkitaan myös silmät. Edellinen, toisella eläinlääkäriasemalla otettu DNA-testihän meni hukkaan, koska näyte ei koskaan saapunut Hollantiin asti tutkittavaksi, ainoastaan pelkkä näytteenottolomake oli lähetetty tavallisessa kirjekuoressa, tai vaihtoehtoisesti lomake ja näytteet oli lähetetty eri lähetyksinä, jolloin ne eivät olleet virallisesti tunnistettavissa :(

Kooikerpentuetta on siis aikaa suunnitella pitkään ja hartaasti, ja näillä näkymin se toteutuu vasta Vonnen seuraavista juoksuista ensi vuoden puolella, huhti-kesäkuussa (mikäli seuraavat juoksut tulevat n. 6-8 kuukauden kuluttua). Sitä ja pentuja tulevaisuudessa odotellessa, kuva Vonnesta pentuna (6 viikkoa):

Nyt on Vonnella vielä aikaa harrastuksille ja matkustelulle. Seuraavaksi Vonne lähtee Spanieleiden erikoisnäyttelyyn Tuulokseen (Hämeenlinna) 17.10, jonne on ilmoitettu huikeat 75 kooikeria (30 urosta, 30 narttua ja 15 pentua)!!! Mielenkiintoinen ja hauska päivä tulossa! Erittäin kiva nähdä noin monta kooikeria omistajineen yhtäaikaa :) Lahden pentunäyttelyn aikataulua ei ole vielä julkaistu, mutta pentuja näyttelyssa tapaa oletettavasti paljon 25.10. - eikä varmaankaan vähiten stabyhoun-pentuja :)

Mette ja Sani sekä muuta pohdintaa

Tänään kävin pikavisiitillä ja aamukahvilla Sanin luona Tuusulassa, kiitos Marena! Pian vierailun jälkeen sain myös ihania terveisiä Metteltä ja Elinalta Joensuusta!

Sania olenkin jo tavannut useammin, koska perhe asuu melkein naapurikunnassa. Sani on saanut jäntevyyttä kroppaansa, turkki on kasvanut, ja ihan yhtä iloinen, touhukas tyttö oli kuin pentunakin ja viimeksikin tavatessamme. Tervetuliaispusut olivat ylitsevuotavan ystävälliset ja stabymaista touhua riitti tällä kaunottarella yllin kyllin :) Tässä pari ottamaani kuvaa kauniista Sanista (kuvaajassa ja kuvien valotuksessa hieman toivomisen varaa...):

Sani (Frisian Gem Eulalias Roosmarijn)

Sani

Mettellä on suunnitelmissa vielä muutama mätsäri ennen Lahden näyttelyä. Ensimmäinen harjoitusluontoinen näyttely mätsärissä oli sujunut hienosti ja muitakin "kouluja" on jo käyty; Mette on osallistunut jo kahdelle pentukurssille, käy edelleen näyttelykoulutuksessa ja on tutustunut rally-tokoon sekä tietenkin riistaan. Pakkasessa Metteä odottaa linnun siipi ja lintu uusia harjoituksia varten :)

Ylvään Metten upeat kuvat on ottanut Elina (copywright), ja ne ovat teknisesti huomattavasti minun ottamiani kuvia parempia. Seisomakuva Mettestä on otettu noin kuukausi sitten, pääkuva otettu eilen:

Mette (Frisian Gem Eulalias Willemette)
Photo: Elinan Sivonen

Mette ( photo Elina Sivonen)

Murkkuikäinenkin tarvitsee vielä harjoituksia ja paljon uusia positiivisia kokemuksia

Kaikki harjoitus (erikoisesti sellaiset, joissa pentu kohtaa uusia paikkoja, ihmisiä ja koiria) on pennuille hyväksi, sillä -kuten jokin aika sitten kirjoitin- pennut alkavat tulla murrosikään, jolloin elämään saattaa tulla mitä kummallisimpiä mörköjä, epävarmuutta, tottelemattomuutta ja mielen ailahteluita, urokset voivat alkaa kokeilla rajojaan jne. Ne on helpompi kohdata, jos jo pikkupentuna aloitettuja sosiaalistamisharjoituksia ja uusiin kokemuksiin tutustumista/kokemusten ylläpitämistä jatketaan säännöllisesti ainakin vuoden ikään asti. Koiran murrosikä menee ohi kuten ihmisilläkin, mutta se kannattaa huomioida osana pennun normaalia kehitystä :)

Ei ole helppoa olla murrosikäinen, koska ei olla enää "lapsia, mutta ei vielä aikuisiakaan" ja maailmassa on paljon ihmeellisiä uusia asioita. Omistajan tulisi jättää kokonaan humioimatta ei-toivottu käyttäytyminen ja vahvistaa vain toivottua käyttäytymistä. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä koira lukee omistajan ilmeitä, eleitä (talustushihnan päästä) ja puhetta/äänenpainoa (vaikka ei sanoja ymmärräkään) äärimmäisen tarkasti. Mikä tahansa huomaamatonkin omistajan reagointi voi olla pennulle "palkkio", ts. se voi toimia vahvistamisena sellaisissakin tilanteissa, jota omistajalla ei ole tarkoitus vahvistaa. Esimerkiksi puhutaan hyvää tarkoittavasti pennulle rauhoittavasti, otetaan se syliin tai "lohdutetaan" sitä sen pelästyessä jotakin, jolloin pennun epämiellyttävä kokemus saa tietyn merkityksen sen omassa mielessä ja se oppii yhdistämään kokemuksen (negatiiviseen) vahvistamiseen.  Oikea tapa on olla siis kokonaan huomioimatta pennun ei-toivottua käytöstä tai epämiellyttävää kokemusta ja pysyä itse "neutraalina". Yli parinkymmenen vuoden koiraharrastuksen aikana olen toiminut monesti siten, että olen vahvistanut huomaamattani ei-toivottua käytöstä, jonka vuoksi asia edelleen kiinnostaa ja siitä on (ehkä) jotain oppinut vuosien saatossa, vaikka paljon on vielä opittavaakin. Asiasta kirjoittaminen on helpompaa kuin käytännön toteuttaminen :)

Vastaavasti ymmärtääkseni esim. naksutinkoulutus perustuu positiiviseen vahvistamiseen. Siinä käytetään apuna naksutinta ehdollisena vahvisteena merkitsemään oikea, palkkion arvoinen käyttäytyminen ja ehdottomana vahvisteena esim. makupaloja, josta koira pitää luonnostaan. Taustalla tässä koulutusmuodossa on ainakin osin Pavlovin koirateoria, klassinen ehdollistuminen, joissa tutkimuksissa ehdottomana vahvisteena  toimi ruoka (koira pitää siitä luonnnostaan) ja ehdollisena vahvisteena toimi kello (koira oppi yhdistämään kellon äänen miellyttävään tapahtumaan, ruokailuun). Sama kääntäen, esim. lapsella; pelkästään lääkärin valkoisen takin näkeminen voi saada lapsen itkemään, mikäli lapsella on ikävä kokemus valkotakkisesta lääkäristä :) Näin voisi ajatella, että mikäli pennun ei toivottuun käyttäytymiseen kiinnittää toistuvasti huomiota (reagoi siihen jollain tavoin) kuten koiran räksyttäminen, pelästyminen/arasteleminen, pureminen, sisäsiisteys jne.), koira mieltää todennäköisesti saamansa huomion "ehdolliseksi vahvisteeksi", jolloin toiminta ei lakkaa, vaan pikemminkin vahvistuu.

Klassinen ehdollistuminen (Pavlov):

Kun jätetään huomiotta väärät toimintatavat, koira alkaa tarjota enemmän sitä toimintaa, josta se saa positiivistasta vahvistusta. Negatiivinen rangastus tarkoittaa sitä, että jätetään palkkio antamatta ja annetaan koiran yrityksen ja erehdyksen kautta oppia ja muokata toimintaansa. Esimerkiksi, mikäli koira ei ota katsekontaktia, se ei saa ruokaansa eli palkkiota. Tässä tapauksessa "rangaistus" toimii eläinystävällisellä tavalla, joka pikemminkin aktivoi koiraa yrittämään uudelleen eli ottamaan ensin katsekontaktin, josta toivotusta toiminnasta se saa lopulta positiivisen vahvistuksen, eli ruuan. Koiraa ei saa koskaan rankaista konkreettisesti ei-toivotusta käyttäytymisestä, jolloin koiralle kehittyy ainoastaan pelko rankaisijaa ja tilannetta kohtaan eikä se johda oppimiseen!