All pictures copyright by Frisian Gem unless mentioned otherwise

11.10.2018

Koira, jolle ei koskaan tapahdu mitään

Musken kohdalla otsikko pitänee jossain määrin paikkansa, mutta tänään Muske kävi elämänsä ensimmäisen kerran hammaskiven poistossa (Muske täyttää  kesäkuussa 10 v.). Tähän asti olemme pärjänneet kotikonstein. Musken hampaita on harjattu säännöllisesti (muutaman kerran viikossa lisäksi sähköhammasharjaa käyttäen), joten hampaissa ei ole ollut juurikaan hammaskiveä. Musken ikenet näyttivät nyt kuitenkin jotenkin turvonneilta ja yhdessä hampaassa vaikutti olevan "tummempi kohta", joten katsoin aiheelliseksi hoidattaa hampaat perusteellisesti.

Eläinlääkärillä Muske valloitti jälleen kaikki - sehän rakastaa eläinlääkäreitä, niiden asiakkaita ja kaikkia klinikoita! Ja jälleen kerran -hieman ylpeyttä ja iloa tuntien- tämäkin eläinlääkäri ihmetteli Musken hyvää kuntoa sekä iloista, ystävällistä ja nuorekasta olemusta ottaen huomioon koiran iän. Kerroin eläinlääkärille, että koira on tosiaan ollut hyvin terve kaikin puolin, ja synnyttänyt kaksi isoa pentuettakin. Muutama vuosi sitten Muskelta tyhjennettiin anaalirauhaset, mutta muuten ei ole eläinlääkärissä tarvinnut käydä rokotuskäyntejä lukuun ottamatta.

Muske hoidon jälkeen autossa matkalla kotiin

Eläinlääkärin silmämääräisen tarkastelun mukaan Musken hampaista näki, että niitä oli säännöllisesti harjattu, eli hampaat eivät olleet lainkaan niin huonossa kunnossa kuin kuvittelin, eikä  hammaskiveä ollut eläinlääkärin mukaan kovin paljon.

Muskelle tehtiin kuitenkin hammaskiven poisto sedaatiossa/iv-anestiassa. Hampaat saatiin valkoisiksi ja kiiltäviksi pelkästään ulträänilaitteella puhdistamalla ja hiontatahnalla kiillottamalla, muuta ei tarvittu. Muskella ei todettu myöskään esim. ientulehdusta tai mitään muutakaan hammassairautta, ja kaikki hampaat ovat edelleen tallella suorassa rivissä. Havaitsemani ikenien "turvotus" muutaman sivuhampaan kohdalla johtui eläinlääkärin mukaan siitä, että iän mukana ikenillä on taipumus jonkin verran laskeutua. Tämä on myös rotukohtaista, ja tiedän, että joillakin koirilla näin voi tapahtua jo hyvin nuorena. Klinikan käytänteen mukaisesti hampaat röntgenkuvattiin ennen hoitoa ja Vonnelle tehtiin ns. hammaskartta, jotta saatiin kokonaiskuva hampaista myös mahdollisia tulevaisuuden hoitoja varten. Myöskään röntgenkuvien perusteella hampaissa ei näkynyt mitään poikkeavaa - olipa hyvä uutinen!

Vonne hämillään - mikä Muskella on hätänä?

Aamuisesta hammashoidosta on nyt kulunut jo aikaa, ja Muske on palautunut ennalleen sekä syönyt, juonut ja ulkoillut normaalisti. Useamman tunnin ajan koira oli kuitenkin unelias ja tokkurainen hoidon jälkeen. Tullessamme puolen päivän jälkeen kotiin, Muske retkahti heti olohuoneen lattialle nukkumaan.  Laitoin sille villapeiton päälle, koska koira tuntui kylmältä, ja koirat, kuten ihmisetkin, ovatkin usein hieman viluisia anestesian jälkeen. Muskea ei ole myöskään aiemmin ns. nukutettu, joten seurasin sitä tarkoin, kuten Vonnekin! Vonne oli hyvin huolissaan Muskesta useamman tunnin ajan eikä halunnut poistua lainkaan Musken vierestä, vaan kävi usein haistelemassa ja nuolemassa Muskea. Välillä se tuli vikisten kertomaan minulle, että "siellä se edelleen makaa liikkumattomana peiton alla, mitä meidän pitäisi sille tehdä?" Vasta sen jälkeen, kun nostin Musken sängylle nukkumaan, Vonne rauhoittui itsekin päiväunille.

Vielä melkein unessa
Neljän tunnin iltapäiväunet sängyssä piristivät :) 


Säännöllinen hammashoito kannattaa aloittaa aivan pikkupennusta asti!


Jotta koiran hampaat pysyisivät kunnossa aikuisuuteen ja mieluiten tietenkin vanhuuten asti, pentu tulee totuttaa säännölliseen, päivittäiseen hampaiden hoitoon, jotta voidaan ajoissa ehkäistä ja todeta peruuttamattomat vauriot. Hampaiden puhdistamisen ohella koiralla voi tarvittaessa käyttää erilaisia suuhygieniatuotteita. Päivittäinen pureskeleminen on hyväksi; joko koiralle sopiva puruluu, pureskeltava ruoka tai esim. ydinluu (mikäli koiran vatsa kestää luita eikä ole vaaraa siitä, että se saa liian isoja, teräviä paloja kurkkuunsa). Pennun/koiran pureskellessa luita sitä ei saa jättää yksin tai vartioimatta em. syystä.  Jatkuva, grooninen ientulehdus voi aiheuttaa vakavien suusairauksien lisäksi monia muita vakavia sairauksia, koska suun bakteerit leviävät herkästi verenkierron mukana kaikkialle elimistöön, esim. maksaan, munuaisiin tai sydänlihaksiin/sydänläppiin. Monilla eläinlääkäreiden sivustoilla kerrotaan hammassairauksista, niiden enneltaehkäisemisestä ja hoidosta sekä hoidon puutteen vaikutuksista muualle elimistöön.

Mitä Vonnelle kuuluu?

Tätä on kysytty viime aikoina monesti -  Kiitos, Vonnelle kuuluu oikein hyvää! Edellisessä postauksessani jo kerroinkin käynnistämme eläinlääkärillä pian Vonnen keisarilileikkauksen jälkeen, koska epäilin leikkaushaavan ja/tai maitotiehyeiden tulehtuneen pahoin. Niin ei kuitenkaan onneksi ollut, vaan kyse oli massiivisesta maidontuotannosta/maidon paakkuuntumisesta, joka aiheutti koiralle epämiellyttävän olon. Emme voi myöskään tietää missä määrin koira osaa tällaisissa tapauksissa kaivata pentujaan etenkin, kun hormonituotanto ei kulje käsikkäin leikkausoperaation kanssa. Tämän vuoksi oletin, että Vonnen toipuminen saattaisi kestää pitkään. Kuitenkin, tasan viikon ja kahden päivän kuluttua tapahtuneesta Vonne kuitenkin palautui ennelleen hämmästyttävän nopeasti, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Hyvin pian leikkaushaavakin katosi olemattomiin. Lisäsimme päivä päivältä liikuntaa, ja keksin Vonnelle erilaisia virikkeitä ja toimintaa. En millään ollut uskoa, että toipuminen voi tapahtua näin nopeasti; koira oli puolessatoista viikossa aivan saman oloinen, kuin ennen astutusta ja tiineyttä -  aivan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan !? Nopea toipuminen on ollut suorastaan hämmästyttävää! Uskon, että osasyynä oli Vonnen hyvä peruskunto, "stabiili" psyyke ja iloinen/reipas "perusasenne".

Käydessäni tänään Musken kanssa hammashoidossa, eläinlääkäri (hän oli sama henkilö, joka  tutki ja hoiti Vonnea keisarileikkauksen jälkeen) kyseli myös Vonnen vointia ja sitä, olenko harkinnut tai tehnyt jotain päätöksiä Vonnen mahdollisesta uudelleen astuttamisesta, koska vastaavia tapauksia aina kuitenkin sattuu koirille eikä näihin läheskään aina löydy mitään syytä; ts. joko osa pennuista menehtyy tai kaikki menehtyvät. Sanoin hänelle, että mitään päätöksiä en ole sen asian suhteen tehnyt, sillä kysymys on kaksitahoinen; kumpi on tärkeämpi, koiran etu vai ihmisen halu tai tahto?  Koira ei voi päätökseen vaikuttaa, vaan ihmisen tulee tehdä tällaiset päätökset olemassa olevan tiedon perusteella, kuitenkin ensisijaisesti koiran edun ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin mukaisesti sekä viime kädessä rodun parhaaksi.

Keskustelimme aiheesta lisää, ja sanoin eläinlääkärille, että tarvitsisin runsaasti lisää tutkimuksiin perustuvaa tietoa ja lisääntymistieteeseen erikoistuneen asiantuntijan käyttööni, mikäli tällaiseen päätökseen ylipäätään voisin edes ajatella päätyväni. Eläinlääkäri sanoi, että hänellä on tiedossa asiantunteva eläinlääkäri, joka on erikoistunut lisääntymistieteeseen ja  tehnyt pelkästään tähän liittyvää tutkimusta ja praktiikkaa jo hyvin pitkään, koko uransa ajan. Ajatus tuntui ainakin lohdulliselta, sillä asiantuntijaeläinlääkäri osaisi todennäköisesti suorittaa UÄ-tutkimuksenkin niin, ettei paina hermostuneena anturilla väkisin herkässä tiineyden vaiheessa (jolloin istukat ovat vasta kiinnittymässä tai kiinnittyneet kohdun seinämään) olevan koiran mahaa (kohtua) kaksin käsin kuopalle näkemättä kuitenkaan mitään...!?

Asia ei ole nyt lainkaan ajankohtainen, mutta em. tieto ei tässä tapauksessa tuo tuskaa, päinvastoin! 😊


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti