Näyttelypohdintaa ja kuulumisia

Ilmassa on jo syksyn tuntua eikä kovin montaa ulkonäyttelyä (tai näyttelyjä yleensä) ole enää jäljellä ennen perinteisiä joulukuun voittajanäyttelyjä Messukeskuksessa. Toisaalta, niitä on tullut koluttuakin pitkin kesää, joten pieni tauko ja mahdollisuus keskittyiä taas muihinkin asioihin on paikallaan. Tiiviin näyttelysession yhtenä tarkoituksena etenkin Vonnen osalta on ollut pennun/nuoren koiran totuttaminen uusiin paikkoihin, ihmisiin ja koiriin. Koiranäyttelyt toimivat tässä mielessä hyvinä sosiaalistamisen paikkoina. Kaikista koiristani ei ole tullut näyttelyfriikkejä, mutta enpä olekaan aiemmin harrastanut näyttelyttämistä näin intensiivisesti kuin Vonnen kanssa. Vonne voi vastaanottaa 3. sertinsä virallisesti vasta vuoden kuluttua. Jos ja kun sellaisen jossain vaiheessa saamme, keskitymme Vonnen kanssa näyttelyihin ulkomailla ja jätämme kotimaan näyttelyt uusille, nuorille tulokkaille (muutamia erikoisnäyttelyjä tai muita ns. arvonäyttelyjä lukuun ottamatta).

Sunnuntaina olimme Vonnen kanssa Valkeakosken KR - näyttelyssä. Vonnen tulos junioriluokassa ERI SA PN3 VASERT.  Arvostelu oli "perinteikäs" tarkoittaen sitä, että lähestulkoon samoja asioita tuomarit ovat tähän asti arvostaneet Vonnessa (päätä/korvia, liikkeitä, temperamenttia, kulmauksia, luustoa, häntää, väriä ymv.). Valkeakoskella saimme myös uuden Suomen Muotovalion, kun hiljattain kaksi vuotta täyttänyt kooikernarttu Chriskooi´s Miia vastaanotti (virallisen) 3. sertinsä. Koiran valioituminen on aina iloinen asia kaikille kehässä olleille! Paljon onnea uudelle Suomen Muotovaliolle!!!

Vonne Valkeakoskella:

Vonne

Valkeakoskelta saadun Vonnen arvostelun lopussa oli maininta "Well handled" (esittäjistä ei ole viime aikoina juuri ollutkaan mainintaa, se kai jätettiin tarkoituksella arvostelusta jossain vaiheessa pois?). Tästä muistui mieleeni viime sunnuntai ja Musken näyttelypäivä Messarissa, Helsinki WDS:ssa. Ehkä ei niinkään "hyvin esitetty" minun osaltani?

Avoimeen luokkaan oli ilmoitettu 18 narttua (jotka esitettiin kahdessa erässä), Muske oli viimeisenä vuorossa näyttelynumeron perusteella. Tuomari tarkasteli joukon ensimmäisenä olevaa stabya, ja minä annoin Musken seistä vapaasti. Odotellessamme vuoroamme viimeisinä, vaihdoin muutaman sanan tuttujen kanssa, jotka olivat kehän reunalla. Kun kehä oli ohi (Muske sai ERI:n, mutta ei päässyt jatkoon), yleisön joukosta eräs mies juoksi luokseni tuohtuneena sanoen "Nyt taisit tehdä kardinaalivirheen ja menetit pelin"! Olin ihmeissäni, ja hän jatkoi: "Tuomari tuli erikoisesti sinun luoksesi haluten vielä katsoa koiraasi. Koska olit selin tuomariin päin ja vain jatkoit juttelua, hän lähti loukkaantuneen näköisenä pois". Ei voi olla totta! Mutta varmasti oli näin, sillä ystäväni Taru kertoi huomanneensa saman episodin ja harkinneensa huutavansa minulle tästä kehän laidalta. En osannut aavistaa, että tuomari tulisi ensimmäisen tai toisen koiran luota välillä minun luokseni, koska olimme viimeisiä, ja monta koiraa oli vielä arvosteltavana ennen meitä. Uskoin hänen käyvän kaikki koirat läpi järjestyksessä. Mitään ei pitäisi näyttelyssä uskoa tai olettaa, vaan seurata mitä tuomari tekee ja keskittyä esittämiseen (kuten näyttelytreeneissäkin on painotettu)! Nolo juttu minun kannaltani :( , mutta toivottavasti tämä toimii esimerkkinä jollekin toiselle huonosta esittämisestä ja kehäkäyttäytymisestä.

Musken arvostelu oli kuitenkin erittäin hyvä alkaen sanoilla "Elegantti narttu" (hyvää silmät, pää, ilme, liikkeet, kulmaukset, turkki, luusto > vahva, suora selkä). "Trockenen Hals" ei oikein avautunut, hyvä vai huono asia? "Kuiva" kaula vai jotain muuta? Arvostelu oli kirjoitettu kiireessä epäselvästi ja siinä oli joitain kirjoitusvirheitä.  Mikäli Muske olisi tällä kertaa esiintynyt hieman reippaammin ja iloisemmin, olisi lopputulos voinut olla (ilman em. tökeroä episodia) vieläkin parempi. Nyt siis ERI avoimessa luokassa, jossa 18 narttua. Olihan sekin saavutus :).

Muske

Muske on mielestäni tälle hetkellä "nainen kauneimmillaan", joten seuraavaksi lähdemme Musken kanssa näyttäytymään Porvoon kaikkien rotujen näyttelyyn syyskuussa.

Muske

Muske

Ehkä seuraavalla kerralla ja kaikkina muina kertoina jatkossa muistan ainakin keskittyä tuomariin ja koiran esittämiseen, vaikka joutuisimmekin odottelemaan pitkään vuoroamme suuren osallistujamäärän vuoksi. Tämän vuoksi olen kiitollinen tälle tuntemattomalle miehelle, joka tuli mainitsemaan asiasta, vaikka sillä hetkellä suorastaan hävetti! Eli kokemuksesta oppimista, kuten autokoulussa aikoinaan..., jolloin käännyin Helsingin Länsi-Pasilasta Nordenskiöldinkadulle oikealle, mutta suoraan keskikaistalle! Autokoulun opettaja huusi kasvot punaisina: "Aiotko tappaa meidät molemmat?!!!". Pelästyin kuollakseni, jolloin opettaja selitti tämän kuuluvan heidän koulutusmetodeihinsa ja puolusteli, että hän huusi minulle siksi, "että pelästyisit kunnolla -se auttaa muistamaan-  ja että tämän jälkeen muistaisit aina kääntyä oikeanpuoleiselle kaistalle ensin, eikä suoraan keskikaistalle". Ainakin olen aina muistanut kaikkina näinä vuosina juuri tuossa kyseisessä risteyksessä autokoulun opettajan. Viimeksi tämä mies oli mielessäni muutama viikko sitten po. risteyksessä :).

Aivan päinvastainen kokemus Messukeskuksen WDS:sta oli Vonnella, jonka esitti aivan upeasti Sinikka (Kennel Sinisuven). Aivan kuten stabeja, myös kooikereita oli ilmoitettu Messariin yli 60. Vonne kilpaili junioriluokassa, jossa oli yhteensä 10 narttua - sijoittuen hienosti kovatasoisessa kilpailussa kolmanneksi (JUK3) erinomaisella laatuarvostelulla (ERI). Joskus olen jostain lukenut, että näyttelyissä "esittäminen on puoli ruokaa". Tämä pitää varmasti paikkansa, sillä tässäkin kilpailussa Sinikka sai koiran hyvällä esittämisellä tuotua pikkuneidin parhaat puolet esille, myös arvostelun mukaan:  "Very charming temperament on the floor (ring)" ja "Moving freely with good tail activity". Kiitos Sinikalle monelta taholta positiivista palautetta saadusta Vonnen esittämisestä Messarissa (mm. tällä kertaa turistina ollut kooikertuomari ja kasvattaja antoi positiivista palautetta Sinikan ja Vonnen esiintymisen jälkeen).

Esittämisellä ja koiran esiintymisellä on todellakin merkitystä sillä koira kuin koira näyttää luonnollisesti edustavammalta, jos se esiintyy innokkaasti kehässä häntä heiluen! Koirissakin voi tietysti olla luontaisia eroja. Vonne näyttää ainakin tällä hetkellä nauttivan esiintymisestä. Samaa ei voinut aikoinaan sanoa suuresti rakastamastani Kissmosta mitä tulee näyttelyihin. Eräs tuomari sanoi kerran, että hän tekisi tästä koirasta ROP:n, jos se viitsisi esiintyä edes yhtään reippaammin. Silti Kissmosta tuli lopulta Kansainvälinen muotovalio pääosin varmaankin siitä syystä, että kooikereita oli tuolloin vain kourallinen verrattuna kooikereiden nykyiseen lukumäärään. Näyttelyt olivat muutoinkin pienimuotoisempia ja "kotoisempia" eikä niihin - kuten ei muuhunkaan koiraharrastamiseen- panostettu tai niitä ei tuotu esille yhtä näkyvästi kuin nykyään, someaikana. Sekä Kissmon että Musken kanssa aloitin näyttelyharrastuksen suhteellisen myöhään verrattuna Vonneen, joka jo neljän kuukauden iässä matkusti Hollannin Club Show´hun, ja on ehtinyt esiintyä junioriluokassakin jo 11 kertaa! Musken kanssa kävin vain kerran junioriluokassa (tulos ERI PN1 ROP). Sen jälkeen -minun mielestäni- Muske kasvatti pelkkiä jalkoja ja se näytti hyvin "keskeneräiseltä". Mielestäni tein silloin viisaan (???) päätöksen odottaa koiran kehittymistä parempaan suuntaan. Arvokasta näyttelykokemusta ei kuitenkaan tuona aikana karttunut, parhaimpana sosiaalistamisen ikäkautena... :( - ja sen kyllä huomaa verrattuna kokeneisiin näyttelyharrastajiin.

Vonnen ensimmäinen näyttely Hollannissa n. 4 kuukauden ikäisenä:

Vonne on Club Show 2013 Holland

On sanottu, että etenkin suuret kansainväliset näyttelyt ovat koiralle kuin koiralle jonkin asteinen stressaava tilanne. Jos koira "näyttelysosiaalistetaan" pikkupennusta asti, on tilanne luonnollisesti helpompi sekä koiralle että omistajalle, oli koira sitten synnynnäinen esiintyjä tai ei. Ennenkin olen todennut, että koiran omistajana tai kasvattajana ei voi koskaan olla täysin oppinut. Tärkeintä tietysti on, että yrittää oppia virheistään ja kehittyä niin omistajana kuin kasvattajanakin. Toisaalta, jos koiralta kysyttäisiin missä se haluaisi viettää aikaansa viikosta toiseen mieluiten, se saattaisi valita esim. rally-tokon, jäljestämisen, agilityn, metsälenkit, uimisen, vesipelastuksen tai vaikkapa koirahiihtoladun omistajansa kanssa mielummin kuin näyttelyt - paitsi ne koirat, jotka suorastaan syttyvät kuin tähdet päästessään juoksemaan kehässä :) Heitäkin on nähty useita sekä staby- että kooikerkehissä taitavien esittäjiensä kanssa!

Kissmo Mejä-kurssilla v. 2002:

Kissmo on tracking course 2002

Muita kuulumisia

Antje kävi ikätarkastuksessa 31.7. Yleistutkimuksessa ei normaalista poikkeavaa. Sydän- ja hengitysäänet normaalit, kuntoluokka normaali, silmät ja korvat siistit, vatsan palpaatiossa ei eristuksia, nisäkudos normaalia, ruumiinlämpö normaali. Verinäytteestä tutkittiin maksa- ja munuaisarvot sekä verisoluarvot. Punkkivälitteisten sairauksien varalta pyynnöstäni tehty pikatesti negatiivinen (Antjellahan oli yksi iso punkki päässä/toisen silmän yläpuolella, jonka sain tuoreeltaan poistetuksi, mutta vieläkin isohko jälki muistona). Hampaat puhdistettiinn yleisanestiassa. Hammaskivi poistettiin, ienrajat puhdistettiin ja hampaat kiillotettiin. Hammastarkarkastuksessa ei löytynyt poiston tarpeessa olevia hampaita. Helteellä jo tämän ikäisen(kin) koiran nesteensaannista on huolehdittava etenkin, kun Antje rakastaisi suorassa auringonpaisteessa makaamista jopa tuntikausia läähättäen, jollei sitä puoliväkisin sisään houkuttellisi. Pahimpien helteiden aikana olenkin laittanut Antjelle Nutrisalia veden sekaan ja seurannut, että se juo tarpeeksi - mitä se ei näytä itse ymmärtävän tehdä! Pari kertaa olen antanut jopa ruiskulla vettä suuhun nesteen saannin turvaamiseksi/varmistamiseksi.

Minusta tämä on kaunis kuva rakkaasta Antjesta. Kuva on otettu viime syksynä Antjen toisen pentueen jälkeen; häntäkin on vielä aika "ruippi".

Antje

Antje palvoo aurinkoa ja Vonnella on tylsää:

Vonne and Antje

Muske täytti 21.6. viisi vuotta, joten jo jonkin aikaa olemme pohtineet ja suunnitelleet Muskelle toista pentuetta. Musken edellisessä pentueessa (s. 11.7.2012) on 10 pentua, joten kaksi pentuetta on mielestäni sopiva määrä Muskelle. Sopiva uroskin on jo löytynyt! Päivitän kotisivuni tältä osin pikapuoliin. Juoksuja odotamme Muskelle vuoden lopussa, +/- joulukuussa.