Pieniä tarinoita

Kahdet vielä ja sitten loppuu..., nimittäin ulkonäyttelyt. Sekä Vonne että Muske on menossa kumpikin vielä yhteen näyttelyyn, säävarauksella. Jos vettä sataa ko. päivinä kaatamalla ja sää on tuulinen/hyisen kylmä, harkitsen vakavasti jäänkö nukkumaan... (ehkä en kuitenkaan?). Toisaalta ajatus houkuttelee, sillä omaa aikaa jää töiden alettua paljon vähemmän kuin kesällä. Aikainen herätys joka aamu, pitkät työpäivät matkoineen (jatkuen usein iltaan tai yöhön), pimeys ymv. on saanut aikaan sen, että ainakin viikonloppuisin mieluiten nukkuisi pidempään.

Vonnen näyttelysaaliin pakkasin jo muutama viikko sitten pois pölyä keräämästä ja vein varastoon (paitsi tuota kuvassa näkyvää pientä kooiker patsasta en varastoinut; se on ostettu vuosia sitten Hollannista). Silti en osaa varmasti sanoa ilmoitanko yhden vai kaksi koiraa vielä myöhemmin syksyllä joihinkin sisänäyttelyihin. Mieli voi muuttua, ja näyttelyistä on saattanut tulla pakkomielle tai ainakin intohimo :)

Vonne´s "catch"

Tänään palautin omistajalleen oranssin starttipistoolin, joka on ollut minulla keväästä asti lainassa. Sillä testattiin muutama viikko sitten kolmikon (Antje, Vonne, Muske) mahdollista arkuutta/pelokkuutta aseen ääneen. Starttipistoolin ääni on ihmeen kova ja kauas kantava, joten ihan koirien korvien läheisyydessä sitä ei kannata laukaista, vaan muutaman kymmenen metrin päästä, kuten teimme (minulla koirat hihnassa). Kaikki säpsähtivät, terävöityvät ja jäivät hetkeksi kuuntelemaan, mutta palautuivat yhtä nopeasti rennoiksi jatkaen nuuskimista ja etenemistä normaalisti. Kukaan ei panikoinut eikä mitään havaittavaa pelkoa esiintynyt. Eli kävi, kuten eräs metsästyskoira-harrastaja kertoi olevan mahdollista; koira voi pelätä raketteja uutena vuotena tai ukonilmaa, mutta ei välttämättä aseen laukaisuääntä. Lähinnä kiinnosti Vonnen suhtautuminen (jos innostumme joskus esim. taippareista?) ja toisaalta Musken suhtautuminen, joka ei ole ollut uuden vuoden ystävä sen jälkeen, kun se sai omalla pihalla naapurin lähettämän raketin (tai jonkun sähinkäisen) jalkojensa juureen ollessaan vasta 6 kk:n ikäinen pentu. Pennun oli tarkoitus käydä vain nopeasti tarpeillaan n. klo 15 aikoihin (jolloin voimassa rakettien lähettämiskielto!), mutta huonosti kävi; pikku Muske juoksi säikähtäneenä kotiovea kohti etujalat ruudinmustina. Useimmat koirat, kissat ja muut eläimet eivät siedä raketteja, vaikka mitään ei olisi tapahtunutkaan, enkä voi olla varma kuuluisiko Muske tähän joukkoon ilman tätä kokemusta vai ei. Silti jaksan tästä vuosienkin jälkeen puhua, sillä olen ikuisesti katkera ja vihainen typerille naapurin junteille, jotka eivät osanneet pitää rakettien lähettämissäännöistä kiinni :(

The start pistol for training... :) :)

Muutama päivä sitten havahduin siihen, että Vonne näytti jotenkin korkeammalta kuin ennen. Etenkin jalat olivat ikään kuin kasvaneet :) Usein on sanottu, että etenkin kookernarttu on kasvanut täyteen korkeuteensa n. 8 kuukauden iässä. Silti olen joiltakin harrastajilta kuullut, että heidän kooikerinsa on kasvanut vielä 9-10 kuukauden jälkeenkin korkeutta. Ei muuta kuin mittatikku esille heti kotiin saapuessamme, ja ihme ja kumma (!), puoli senttimetriä sain mitattua korkeutta lisää (muutama tarkistusmittauskin tehtiin)! Muutama päivä sitten Vonne aloitti myös juoksunsa 14 kuukauden ikäisenä, joten kaikki voi olla mahdollista; sukukypsyys ja kasvulinjojen sulkeutuminen samoihin aikoihin?

Näköharha vai jalat pidentyneet?

Vonne (has got ½ cm more hight just before bleedings?)

Pieni lisäys edelliseen: Vonnella on mennyt juoksujen alettua pää sekaisin :) Pitkin iltaa se on halunnut ulos. Pari ensimmäistä kertaa menin halpaan; ajattelin, jospa sillä olisi isompikin hätä... Mutta ei, ulos päästyään se haistelee ja merkkaa, haistelee ja merkkaa - eteenpäin kulkemisesta ei tule yhtään mitään, sillä se kulkee siksakkia tien toiselta puolelta toiselle, merkkailee ja nuuskii täristen innostuksesta. Juuri kun ollaan päästy muutama metri eteenpäin, tulee täyskäännös ja palataan taaksepäin vielä herkullisemman hajun äärelle. Sama toistuu ja toistuu, sillä täällä päin on paljon koiria, luonnollisesti myös uroksia. Tulee mielenkiintoinen ulkonäyttely, jos tällainen meno jatkuu! Täytyy pysytellä omissa oloissa lauantaina ja saapua paikallekin viime tipassa. Näin innokasta tapausta ei minulla ole ennen ollut. Toivottavasti se nyt on vain "uutuuden viehätystä" ensimmäisten juoksujen alettua, eikä toistu jatkossa.

Joku on ehkä huomannutkin, että olen päivittänyt kotisivuni "Puppies"-sivun osalta, suunnitellun stabyhoun yhdistelmän, Musken ja Yodan kuvien kera. Omistajan mukaan Yoda on mm. "erittäin rauhallinen, iloinen, luoksepäästävä, sosiaalinen ja ystävällinen muita koiria kohtaan, tottelevainen, nopea/innokas oppimaan uusia asioita, nauttii jäljestämisestä eikä ole paukkuarka." Hollantilaisen pitkän linjan, tunnetun kasvattajan mukaan Yoda on "handsome", ja sukutaulujen perusteella "yhdistelmän sukulinjaus on hyvä sekä yhdistelmä mielenkiintoinen". Itse olen pyrkinyt löytämään yhdistelmän, jossa koirat täydentävät toisiaan niin yksilöinä kuin suvuittainkin, kartoittaen mahdolliset riskit ja mahdollisuudet tarkoin. Koirankasvatuksessa ei ole täydellisiä yhdistelmiä, on vain "mahdollisimman hyviä" yhdistelmiä tarkasteltuna erittäin monesta näkökulmasta suhteesssa koko populaatioon (ja tietenkin joskus jotain siltä väliltä :)

Muutama kuva Musken suunnitellusta suhasesta, Yodasta (Kayoba´s Ideal For Success):

Yoda (Kayoba´s Ideal For Success)

Yoda (Kayoba´s Ideal For Success)