Tuomarin sana on laki

Eilen olimme Vonnen kanssa -näillä näkymin- viimeisessä näyttelyssä tämän vuoden aikana. Näyttelyyn oli ilmoitettu vain 4 kooikeria, 3 urosta ja 1 narttu eli Vonne.

Rotunsa  parhaaksi valittiin Oorbellen Kevin, joka esiintyi hienosti ja on muutenkin komea, joten ROP osui oikealle koiralle. Paljon onnea Lex´ille ja perheelle! Avoimen luokan uros, toinen komea poika Boodwijnbroke eli Breco (toivottavasti muistan kutsumanimen oikein) sai 3. sertinsä tullen näin Suomen muotovalioksi, hienoa! Paljon onnea Brecolle ja Jennille myös!

Seuraavaksi Vonnen analyysi - enkä yhtään yritäkään peitellä, että olin ja olen hieman turhautunut tai ainakin hyvin yllättynyt, vaikka näyttihän Vonne todellakin hieman pieneltä ainoana narttuna urosten joukossa :). Vonnen arvostelu tässä:

"Vielä ehdottomasti liian matala rotumääritelmään nähden. Erittäin narttumainen, hyvä pää. Hyvä ylälinja, alalinja ja rintakehä. Hyvä väritys, mutta muutama pilkku jaloissa. Hyvät kulmaukset ja erittäin iloinen temperamentti. Liikkuu sujuvasti/sulavasti (fluently)". Tulos JUN EH.

Tuomari mittasi Vonnen kolmeen kertaan  ja jokaisella kerralla painoi koiraa enemmän ja enemmän alaspäin, mittakeppi vinossa, mittakepin pystyosa lähes vaakatasossa??! Ensimmäisellä kerralla säkäkorkeudeksi tuli 34 cm, lopuksi 33 cm. Tämä on niitä muutamia kertoja näyttelyissä, jolloin en ollut uskoa korviani! Aiemmin Vonne on ollut "sopivan, hyvän tai oikean kokoinen, yhden kerran pienehkö narttu" ja mitattu yhden kerran 37½ cm:n ja kaksi kertaa 37 cm:n korkuiseksi. Itse olemme kotona saaneet saman tapaisia lukemia. Eli jos Vonne olisi 33 cm:n korkuinen, olisi Vonnen äidin Antjen säkä tämän perusteella oltava 34 cm (sillä todellisuudessa Antje on n. 1 cm Vonnea korkeampi!). Välillä äiti ja tytär näyttävät melkein saman kokoisilta, mutta onhan Antje jo ikänsäkin puolesta tytärtään rotevampi, paksuturkkisempi ja ainakin sentin (tai hieman enemmän) korkeampi.

Vonne ja Antje

Äiti ja tytär ovat siis lähes isohkon Jack Russelin korkuisia, niinkö? Kävellessäni eilen autolle, tapasin nimittäin erään Jack Russel-kasvattajan, jolla oli kaksi aivan ihanaa, iloista rodun edustajaa (olen aivan ihastunut tähän rotuun!). Kysyin häneltä, mikä rodun säkäkorkeus on. Hän sanoi rotumääritelmän mukaisen säkäkorkeuden olevan n. 25-30 cm, keskimäärin 28 cm. Hänen toinen koiransa oli 28 cm, ja toinen vähän yli 30 cm. Kun vertasin Vonnea (joka olisi em. tuomarin mukaan 33 cm) tähän isompaan Russeliin, oli eroa kuin yöllä ja päivällä, eli Vonne oli paljon, paljon korkeampi verrattuna isompaan russeliin!

Tuomarin sana on kuitenkin laki (vaikka mies sanoi kotona, että olisit itse mitannut Vonnen!). Silti harmittaa yleisesti ottaen tämäntapaiset ylilyönnit. Tuomari ei ilmeisesti ollut kovin hyvin perehtynyt rotuun (aluksi hän ei uskaltanut koskea koiriin lainkaan, hänelle oli jouduttu kuulemani mukaan sanomaan, että "niitä voi ja pitää koskea ja tutkia"), ja ilmeisesti hänelle oli sanottu -aivan oikein- että kooiker ei saa olla liian pieni eikä liian iso (vrt. Small Dutch Waterflow Dog). Olen siis hieman katkera, yhtä katkera kuin silloin, kun eräs tuomari sanoi Brunon omistajalle (yhdelle Antjen pojista) näyttelyssä, että koiralla on häntämutka, ja saa siksi H:n. Omistaja vei koiran pelästyneenä ortopedille tutkittavaksi, Koira kuvattiin ja otettiin hännän alla olevasta pienestä patista näyte. Häntämutkaa eikä mitään sen tapaistakaan ollut,  vaan kyseessä oli lääkärin (ja koetuloksen/röntgenin) mukaan "koteloitunut arpi tai patti", joka oli ilmeisesti aiheutunut hyänteisen tai punkin puremasta tai häntä oli osunut johonkin.

Kun ajattelee esim. maailmanpoliittista tilannetta tällä hetkellä, nämä ovat todella naurettavan (hävettävän!) pieniä ja vähäpätöisiä asioita, mutta puolustelen asiaa sillä, että tämä on koirablogi...? Jos taas ajattelee lukuisia näyttelymatkoja vuoden aikana, auton kulumista/tuhansia bensalitroja, hiilijalanjälkiä, kalliita näyttelymaksuja (+ parkkimaksut ym. kulut lisäksi), viikonloppujen ajankäyttöä (jonka voisi viettää perheensä tai koiransa kanssa koiran kannalta mukavamminkin) ymv., toivoisi tietenkin tuomareiden kiinnittivän kunkin rodun kohdalla oleellisiin asioihin huomiota, perehtyneen ko. rotuun perusteellisesti ja olevan oman alansa asiantuntijoita. Olen siis katkera, en kestä tappioita, turhamainen, kunnianhimoinen -ja mitä vielä? Silti jaksan inttää, onko äiti n. 38 cm korkea ja tytär 33 cm, vaikka ne ovat melkein saman kokoisia? Iso kooiker Vonne ei missään tapauksessa ole, sillä äitikin on "vain" noin 38 cm, isä noin 40 cm ja äidin äiti 36 cm (äidin sisko taas isompi), mutta onko kukaan kuullut 33 tai 34 cm:n korkuisesta nartusta, eli onko tämän kokoisia edes olemassa (ideaalikoko nartuilla 36-38 cm)?

Eräs suomalainen näyttelytuomari mainitsee kotisivuillaan, että hän kokee tuomarin tehtävän lähinnä "palveluammatiksi", ts. hän pyrkii antamaan kaiken sen tiedon ja kokemuksen (asiantuntemuksen) mikä hänellä on annettavana. Näinhän sen pitäisi olla, eli asiantuntevaa!

PS. Älköön kukaan missään tapauksessa ottako tätä tosissaan, ainakaan aloittelevat näyttelyharrastajat! Pääsääntöisesti näyttelyt ovat todella mukavia, tuomarit ovat erittäin hyvin asiansa osaavia, näyttelyissä tapaa ihania ihmisiä ja rodun harrastajia ja ennen kaikkea lukuisia rodun edustajia. Tämä oli tällä kertaa vain yhden ihmisen yksi turhautunut vuodatus, jonka ihmisen tapana on purkaa kiukkumus jossakin tai johonkin, tällä kertaa täällä ikiomassa koirablogissa - ja sen jälkeen asia on unohdettu :) Kuitenkin, oma ajattelukin on sallittu - myös näyttelyissä :) Ollessani monia vuosia sitten suomalaisen filosofin, Juha Varton luennolla, hän sanoi: "Ihmisen pitää olla nöyrä, mutta ei alistunut, se ei ole sama asia." Kaikkeen ei pitäisi siis näytteille asettajankaan alistua, mutta minkäs teet, kun tuomarin sana on laki!

Vonne