Vonnen pitkä päivä

Vonnella oli eilen pitkä päivä täynnä mukavia ja vähemmän mukavia yllätyksiä. Ensin veimme pojan Pasilan Asemalle Helsinkiin. Siellä törmäsimme tuttuun koiraharrastajaan vuosien takaa, jonka kanssa vierähtikin reilu tunti hampurilaisravintolassa (koirat sallittuja tiloissa, joissa pöydät sijaitsevat ravintolan ulkopuolella), kooikereista, stabeista, hiilereistä (maailman pienin paimenkoira), snautsereista ym. jutellessa. Lancashire Heeler onkin mielenkiintoinen rotu (luonteessa jotain samaa kuin kooikerissa?), joka on ollut minulle tähän asti tuntematon. Hassu sattuma oli -päivän myöhempiä tapahtumia ajatellen- että Satu näytti minulle puhelimestaan kuvan yhdestä hiileristään, jolla oli kuono pahoin turvoksissa maa-ampiaisten hyökkäyksen jälkeen...

Kotimatkalla pysähdyimme Nurmijärven Kiljavalla, jossa Vonne juoksi hullun lailla pitkin metsää, hyppi kiville ja kannoille ja nautti taas suunnattomasti vapaudesta, nuuskimisesta, kaivamisesta ja tutkimisesta - ja kaikki se löytää...!. Ollessamme menossa autolle, se yhtä äkkiä kiljaisi, hyppäsi korkealle ilmaan ja lähti juoksemaan pelästyneenä, kuin jotain karkuun. Tutkin heti Vonnen, mutta en huomannut mitään erikoista. Jotenkin vaisu koira kuitenkin oli. Matkalla autossa alkoi raapiminen ja läähätys. Kotona Vonne juoksi kivuliaan ja tuskaisen oloisena pitkin huonetta ja meni sängyn alle piiloon (tyypillinen kivuliaan koiran reagtio!). Tarkempi tarkastelu osoitti, että mahan alle, takajalkojen väliin alkoi muodostua erittäin iso, punainen paukama. Soitto saman tien eläinlääkärille, sillä aloin epäillä käärmeen puremaa, vaikka en nähnytkään "kahta vierekkäistä puremajälkeä".

Pasilan asemalla

Nurmijärven Animagi (ent. Käpälämäki) oli avoinna klo 20 asti, joten saman tien autoon ja menoksi. Päästyämme perille, Vonnen kuono oli massiivisesti turvonnut, silmät "muurautuneet" umpeen ja olo heikko. Vonne laitettiin heti nesteytykseen, ja sovittiin aluksi, että ainakin sulkemisaikaan asti nesteytetään ja seurataan. Käärmeen puremaa ei voitu täysin pois sulkea, vaikka turvotuksen ja isojen paukamien vuoksi mahan alustaa oli vaikea tutkia. Epäiltiin myös jotain myrkyllistä hyönteistä tai muuta myrkytystä. Jälleen kerran täytyy antaa positiivista palautetta Animagille (ent. Käpälämäelle). Vaikka paikalla oli illalla enää yksi eläinlääkäri ja potilaita oli paljon, otettiin Vonne ylimääräisenä ilman ajanvarausta pikaisesti hoitoon ja palvelu oli erittäin ystävällistä, kuten aina! Eläinlääkäri arveli jo tässä vaiheessa, että parin tunnin nesteytys ei riitä, ja Vonnen tulee lähteä lisätutkimuksiin ja jatkohoitoon päivystykseen. Vonne ei saanyt kyynpureman vastamyrkkyä, koska kyynpuremasta ei ollut varmuutta. Itse asiassa, kyyn vastamyrkky on tällä hetkellä Suomesta lopussa, eikä maahantuojalta ole saatu sitä vielä lisää. Ensisijainen ja paras hoito kyynpureman (myrkytysten) kohdalla on kuitenkin mahdollisimman nopeasti (mielummin tunnin sisällä tapahtumasta) aloitettu nesteytys, jotta myrkky ei ehdi vahingoittaa sisäelimiä.

Matkalla Hattulaan

Kahdeksan jälkeen illalla kannoin Vonnen autoon tippapusseineen ja letkuineen. Vonne makasi häkissä ja tippatelineenä toimi auton katon rajassa oleva kahva. Näin lähdimme ajamaan kohti Hattulan Univet´iä, jossa mm. Teslan kyynpurema hoidettiin aikoinaan asiantuntemuksella ja hyvin. Animagin eläinlääkärin mukaan tilanne oli edelleen henkeä uhkaava ja vaati keskeytymätöntä intensiivistä hoitoa.

Hattulassa jälleen upea vastaanotto, hoitoon ryhdyttiin heti. Eläinlääkäri totesi mm. että Vonnen pää (ja osin kaula) oli kauttaaltaan turvonnut symmetrisesti (viittasi voimakkaaseen myrkytysreaktioon), mahan alla olevat paukamat olivat irrallisia, suuria paukamia mikä viittasi mahdollisesti siihen, että Vonne oli joutunut useamman myrkyllisen ampiaisen hyökkäyksen kohteeksi. Kun asiaa tarkemmin mietin, Vonne tosiaan tonki ja kaivoi maata ennen kuin lähti kiljaisten juoksemaan ikään kuin jotain karkuun metsässä. Todennäköisesti Vonne oli löytänyt maa-ampiaisen pesän, rikkonut sen ja saanut vihaiset ja erittäin myrkylliset maa-ampiaiset kimppuunsa! Hattulassa Vonnesta otettiin nesteytyksen lisäksi laajat verikokeet kyynpureman pois sulkemiseksi ja tilanteen kartoittamiseksi.

Verikokeissa ei todettu mitään epäilyttävää, tulehdusarvojen nousun lisäksi (kyynpuremassa mm. maksa- ja munuaisarvot, veren hyytymistekijät (sydän) ymv. merkitseviä). Vonne oli siis mitä ilmeisemmin saanut henkeä uhkaavan myrkytystilan maa-ampiaisten pistoista. Vastaavia tapauksia on kuulemani lisäksi olut tänä vuonna poikkeuksellisen paljon, kyynpuremien lisäksi. Kontrolliverikokeita suositeltiin kahden viikon kuluttua varmuudeksi.

Vaikka Hattulaan tuli koko ajan lisää akuuttipotilaita (mm. traktorin alle jäänyt koira, vakavasti sairastunut, pentuja parhaillaan odottava kissa jne.), henkilökunta jaksoi suhtautua kaikkiin asiakkaisiin ystävällisesti ja rauhallisesti. Lääkärin ja henkilökunnan kokemusta ja asiantuntemusta ei voinut olla aistimatta! Vonnen tapauksessakin käytiin diagnoosi, kaikki verikokeet ym. erittäin tarkoin läpi, ilman mitään kiireen tuntua. Ei voi muuta kuin ihailla tätä ammattikuntaa! Vaativa, haasteellinen työ, usein kovassa kiireessa ja paineessa, eikä varmasti omilta inhimillisiltä tunteiltakaan voi välttyä hoidettaessa vakavasti sairaita eläinpotilaita ja tuettaessa huolestuneita tai surullisia omistajia! Hattulan eläinlääkäriasema on auki kaikkina vuoden päivinä 24 h, joten se tulee olemaan jatkossakin koiriemme hoitopaikka mahdollisissa akuuteissa, päivystyshoitoa vaativissa tilanteissa.

Eläinlääkäri totesi, että saamansa hoidon jälkeen Vonne voi lähteä turvallisesti kotiin, mutta tilannetta tulee tarkkailla parin päivän ajan. Kotona olimme klo 1 yöllä. Tällä hetkellä Vonne on hieman rauhallisempi kuin tavallisesti ja nukkuu paljon, turvotus alkaa laskea ja se syö ja juo normaalisti, eikä vaikuta kivuliaalta. Menemme vielä kontrolliverikokeisiin parin viikon kuluttua, mutta en ole enää huolissani.

Vonne

Päivästä tuli Vonnelle pitkä seikkailu (n. 12 tuntia olimme Vonnen kanssa yhtäjaksoisesti reissussa), joka onneksi päättyi hyvin. Vonnenkin olisi parasta pysyä kaukana maanpinnasta, kuten Muskella on tapana; isojen kivien päälle on aivan pakko päästä Musken tähyilemään maailman menoa :)

Korkealla on turvallista :)