Asiaa turkista ja vähän muustakin

Hiljaiseloa ja odottelua; Vonnen turkin palautumisen/kasvun odottelua, lumen odottelua, Joulun (ja joululoman!) odottelua... mitäpä sitä muuta marraskuussa voisi tehdä kuin odotella, ellei oteta huomioon työn tekemistä. Omassa työssäni lukuvuoden loppu ennen Joulua ja vastaavasti ennen Juhannusta ovat vuoden kiireisintä aikaa. Vuoden pimeimpänä aikana on kai viisainta tehdä vain töitä, ulkoilla, levätä ja odotella valoisampia aikoja ja kevään saapumista.

Muske

Muskelle odottelen minä päivänä tahansa juoksuja, ja Muske odottelee tietenkin Yodaa :) Eilen katselin koirien "juoksupäiväkirjaa", jonka olen tallentanut koneelleni. Musken juoksujen väli ei ole koskaan ollut niin säännöllinen, kuin esimerkiksi Antjella - aina päivän pari alle tai yli 8 kuukautta. Kalenterin mukaaan Musken ensimmäinen juoksu alkoi 9 kuukauden iässä. Sen jälkeen ne ovat tulleet 8,  9½,  6,  8½, 7½ kuukauden  välein. Edellinen juoksu alkoi 29.4.2014. Tämän perusteella joulukuun loppupuolella olisi edellisistä juoksuista kulunut 8 kk,  Muske on kuitenkin jättänyt viestejä pojille jo parin kuukauden ajan, joten nähtäväksi jää miten käy tällä kertaa :)

Antje 

Muutaman viikon kuluttua Vonnella on edessään kaksi näyttelyä. Ensin lähdemme Kangasalan ryhmänäyttelyyn 29.11. ja sen jälkeen on vuorossa Messarin Voittaja-näyttely 6.12. Kovasti olen odotellut Vonnen saavan enemmän turkkia elokuisten juoksujen jälkeen, mutta ihmeen nihkeää tuo kasvu tuntuu olevan... Tulisi edes pakkasta, joka saattaisi hieman vauhdittaa turkin kasvua. Kaikki koirat syövät kuitenkin samaa, hyvälaatuista ruokaa; tällä hetkellä käytössä Golden Eagle Holistic Chicken Formula, joka on sopinut kaikille hyvin. Aamu-aterian yhteydessä kaikki saavat tujauksen Doils Vital-kalaöljyä. Omega-3 rasvahappovalmisteen sanotaan tukevan mm. sydämen, munuaisten, nivelten, ihon ja vanhenevan koiran elimistön toimintaa. Iltapäivän ateriaan olen sujauttanut etenkin Vonnelle vielä tilkan Nutrolin öljyä (Iho ja turkki), joka sisältää kylmäpuristettua hampunsiemnöljyä, rypsiöljyä ja pellavaöljyä. Muutaman kerran viikossa olen korvannut toisen nappula-aterian ruualla, jossa on ollut esim. tummaa riisiä, kanaa, lihaa, kalaa vaihdellen, viiriäisenmunaa tai kananmunaa, soseutettua porkkanaa, parsakaalia, marjoja tmv. ja tilkka erittäin rasvapitoista vuohenmaitoa (koostumukseltaan sopii koiran elimistölle, muistuttaa emänmaitoa). Vuohenmaitoa ja viiriäisenmunia olen saanut suoraan eräältä tilalta - kiitos Sari!!! Kuten ennenkin olen tainnut mainita (ja Eviran sivuilta todennut), pieni viiriäisenmuna sisältää moninkertaisesti enemmän hyödyllisiä ravinteita (vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita) kananmunaan verrattuna. Ainoastaan kolesterolia viiriäisenmuna sisältää huomattavasti vähemmän kuin kananmuna, ja sekin on vain hyvä asia.

Ja mitä tästä kaikesta hössöttämisestä on seurannut?

Koirat vaikuttavat hyvinvoivilta, pirteiltä ja terveiltä. Antjella ja Muskella on tällä hetkellä suorastaan upeat turkit! Vonnenkin turkki kiiltää ja se tuntuu aiempaa jäntevämmältä/hyväkuntoisemmalta, mutta vieläkään hännässä ei ole kuin muutama pitkä karva, mahan alla ei juuri mitään ja kaulakin on vielä ohuehkon karvan peitossa. Vielä on Messariin aikaa vajaa kuukausi, joten toivotaan jotain tapahtuneen siihen mennessä.

Antjella on tällä hetkellä paksu, kaunis turkki ja tuuhea häntä. Kuvat on otettu syyskuussa, jolloin Vonnellakin oli vielä häntä.

Antje

Vonne

Tänään katselin Antjea, kun se makaili tyytyväisenä, "nauravaisena" ja silmät iloisesti tuikkien olohuoneen sohvalla takkatulen lämmössä kerjäten rapsutuksia. Jotenkin tuli haikea ja herkistynyt olo. Mietin, kuinka hienot pentueet (2 pentuetta) Antje on jättänyt ja saa nyt nauttia onnellisista -jos ei vielä ihan eläkepäivistä, niin ainakin huolettomista päivistä tyttärensä Vonnen ja parhaan kaverinsa Musken kanssa. Kun Musken seuraava pentue aikanaan syntyy, tulevat sekä Muske että pennut luonnollisesti tarvitsemaan erityistä huolenpitoa ja huomiota. Tuona hetkenä Antjea katsellessani päätin, että tästä huolimatta tulen järjestämään päivittäin omaa aikaa ja virikkeitä yhtälailla sekä Antjelle että Vonnelle. Jotta eivät tuntisi itseään unohdetuiksi ja jäävänsä Musken ja pentujen varjoon. Välillä tuntuu siltä, että kiinnyn päivä päivältä Antjeen vain enemmän. Siihen vaikuttaa tietenkin koiran ikä ja sen kanssa vietetty yhteinen aika (pian 8 vuotta), mutta on siinä muutakin. Kaikki ovat omalla tavallaan omia persoonia, ja jokainen on yhtä tärkeä. Siksi kaikki antsaitsevat myös päivittäin omaa laatuaikaa ja huomionosoituksia, niin kiire ei saisi koskaan olla. Jonain päivänä se voi olla jo myöhäistä.

Antje