Päivänsäde ja Menninkäinen näyttelyssä

... mutta kumpi on kumpi? Joka tapauksessa eilen Kangasalan ryhmänäyttelyssä tapaamani Antjen poika ja Vonnen veli Peetu (Frisian Gem Chris Cenhelm) osoittautui sekä hellyyttäväksi, paksuturkkiseksi Menninkäiseksi että iloiseksi, ystävälliseksi ja sympaattiseksi Päivänsäteeksi. Peetusta onkin kasvanut komea poika! Virallisesti Peetun säkäkorkeutta ei ole mitattu, mutta minusta se vaikuttaa sopivan kokoiselta (ei liian pieni eikä liian iso) sekä vahvaluustoiselta- ja kalloiselta urokselta, jolla selvä urosmainen leima. Tällä hetkellä pää näyttää hyvinkin voimakkaalta, mutta vahvarunkoinen koira Peetu on muutoinkin. Lopullinen hapitus eli yleisvaikutelma, olemus ja ulkomuoto tulee vielä kehittymään, koska koira on vielä nuori. Olipa mukava nähdä Annea ja Peetua!

Alla olevaa kuvaa katsellessani ajattelin, että jospa voisi siirtää tuolta pieneltä Päivänsäteeltä vähän pitkiä, mustia korvakarvoja Peetulle ja vastaavasti Menninkäiseltä turkkia Vonnelle, kuva olisi tasapainoisempi :)  Toisaalta, olen huomannut urosten kasvattavan korvakarvojaan iän karttuessa, sillä mm. Antjen pojat B-pentueesta, Terra ja Bruno,  saivat roimasti pituutta korvakarvoihinsa vasta myöhemmin. Eilen näyttelytuomari saneli Vonnen arvosteluun hauskan kommentin; "Kaunis väritys, mutta hapsut jätetty tänään kotiin"  (paitsi siis korvista).

Peetu ja Vonne

Näyttely Kangasalan ratsastuskeskus Parvelassa oli miellyttävä, vaikka ahdasta oli; koirat ja omistajat tavaroineen olivat kuin sillit suolassa, mikä oli varmaan haastavaa koirillekin.  Sää oli kylmän kolea, joten talvitamineet olivat paikallaan maapohjaisessa hallissa! Näyttelypaikan kahviossa juttelin erään kehätoimitsijan kanssa, joka kertoi, että näyttelyyn oli tänä vuonna ilmoitettu rotuja ryhmistä 5, 6 ja 8 sata (100 !) koiraa enemmän kuin viime vuonna, ja tämä näyttäisi olevan tässä tilassa enemmän kuin riittävästi.

Peetu vasemmalta puolelta kuvattuna. Turkkia on tosiaan paljon. Kaulapantakin näyttää uppoavan sutjakkaasti turkin sekaan, joten todellisuudessa kaula on paljon ohuempi miltä kuvassa näyttää :)

Peetu

Näyttelyn viralliset tulokset ja rodut löytyvät täältä. Paikalla oli yllättävän paljon harvinaisempiakin rotuja.

Näyttelyssä ei kooikereiden joukosta valittu lainkaan VSP-koiraa. ROP ja paras narttu oli kaunis ja tasapainoinen CIB, monen maan valio ja voittaja (mm. MV-14) Manusia´s Olivia,  ja ROP-pentu Bella Belleza's Ezmerilla.  Vonnen tulos junnuluokassa oli ERI1, SA, PN2, SERT ja velipojan Peetun saldo tällä kertaa myös hienosti ERI1 (Peetu kilpaili nuorten luokassa).

Kooikereilla oli tuomarina minulle ( ja suurimmalle osalle kooikerväestä) uusi tuttavuus, Pia Itkonen. Oli hienoa huomata, että tuomari oli perehtynyt rotuun hyvin, paneutui kooikereiden arvosteluun huolellisesti ja oli selvästi erittäin hyvin perillä rodusta tyyppinä - kuin myös koiran arvosteluperusteista yleensä! Kirjallisia arvosteluja seurasi myös ystävälliset ja seikkaperäiset suulliset perustelut/kommentit jokaiselle koiran omistajalle erikseen. Lopuksi hän vielä toivotti mukavaa Joulun odotuksen aikaa kaikille. Toivottavasti hän on jatkossakin kiinnostunut arvostelemaan kooikereita!

Vähän jännitti viedä Vonnea näyttelyyn, koska edellisestä kerrasta oli kulunut melkein kolme kuukautta emmekä ole tässä välillä kertaakaan treenanneet esiintymistä. Hyvin näytti Vonne kuitenkin sisäistäneen kehässä esiintymisen, tosin topakka pirpana kävi vähän liiankin kuumana venyttäen innokkaasti takajalkojaan ja kroppaansa pitkin pituuttaan tuomarille esiintyessään. Toivottavasti seuraava näyttely sisätiloissa ei aiheuta samanlaisia ylikierroksia, kuten täällä uusien hajujen (mm. hevosen ja lannan hajut) maailmassa :)

Ensi viikonloppuna on vuorossa vuoden suurin koiratapahtuma ja näyttelyt Helsingin Messukeskuksessa. Toivottavasti herään "talvihorroksesta" ehtiäkseni ajoissa paikalle (kerran olen Messarista jo myöhästynyt!), sillä kooikerit arvostellaan muistaakseni heti aamulla. Eilen totesin, että talvinäyttelyt ja pimeys ei ole oikein minun juttuni; mies sai useaan kertaan eilenkin herätellä minua ja kuunnella mutinaa "Joo, mä nousen" huomatakseen, että olin salamannopeasti taas sikeässä uneassa. Ei muuta kuin perinteinen herätyskello, puhelin ja IPad herättämään, jokainen viiden minuutin välein, joten eiköhön se siitä :)

Vielä odotellaan...

Musken juoksuja, mutta sanoisin, että minä päivänä tahansa ne ovat odotettavissa. Sen verran tiuhaan Muske on jo jättänyt pojille viestejä melkein kahden kuukauden ajan! Onneksi Terhi (Yodan omistaja) kertoi muutama päivä sitten puhelimessa, että hän on varautunut vierailemaan meillä Yodan kanssa vaikka Jouluaattona! Ettei vaan niin kävisikin...?

Kuvassa Muske n. 3½ kuukauden ikäisenä pentuna, käpy suussa ja heinänkorsi sinne menossa...!!?