Puolivillaista elämää

HeJW-14
Frisian Gem Chris Chevonne

Tämä kuva tuli napattua eilen ennen kotiin lähtöä Helsinki Winner Show´sta. Kuvauspaikalle oli järjestetty neljä hyvin valaistua studiotilaa, joihin oli pitkät jonot ennen ja pian sen jälkeen, kun Vonne oli istahtanut kuvauspaikalle. Jos olisin osannut säätää kameran asetuksia, olisi tästäkin kuvasta voinut tulla paremmin valottunut, koska puitteet olivat hyvät. Kuva aiheuttaa edelleen hieman ristiriitaisia tunteita. Vonne kilpaili eilen viimeisen kerran junioriluokassa voittaen luokan, JUN ERI/JUK1. Siitä rapsahti HeJW-14 titteli! Puolivillainen olo tuli siitä, että Vonne on ehtinyt saada jo seitsemän SA:ta (viime viikkoinen Kangaslan SA/serti mukaan lukien), mutta nyt riittikin vain ERI ja luokkavoitto junioreille sekä veteraaneille Voittaja-tittelin saamiseksi. Tosin osa tittelin saaneista junnuista ja veteraaneista sai luonnollisesti myös SA:n, jonka itsekin oletin luonnollisesti kuuluvan asiaan. Olisihan se ollut "piste i:n päällä" tällaisessa arvonäyttelyssä, kun niitä SA:a on aiemminkin tullut..., ja kuitenkin kysymyksessä virallinen titteli? Aika hassua, että se ei ole edellytyksenä, kuten Voittaja-tittelin kohdalla on?! Ehkä tässä on sitten ajateltu, että juniorit ovat vielä keskenkasvuisia ja vastaavasti veteraanit jo eläkkeellä, joten on annettu hieman tasoitusta :)

Näyttelyt ovat muutenkin arvoituksellisia..., ja jos tittelin saa, siitä pitää tietenkin olla iloinen :) Siinä todennäköisesti piilee myös osa näyttelyiden viehätyksestä ja huumasta; lopputulos on paljolti kiinni koirasta, koiran kunnosta, koiran vireystilasta, esittäjästä ja esittäjän motivaatiosta/taidoista, tuomarista ja tuomarin mieltymyksistä, muista ko. näyttelyyn ilmoitetuista koirista ja kilpakumppaneista  - eikä hyvästä onnestakaan ole haittaa!. Aina kannattaa lähteä näyttelyihin, koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu... :) Tänään sunnuntaina onni suosi osin eri kooikereita Messarissa kuin lauantaina, esim. eilen narttujen junnuluokassa toiseksi tullut kooikernarttu Vonnen jälkeen oli tänään JV-14! Kunhan kevätaurinko alkaa paistaa, näyttelyihin on varmaan taas lähdettävä!

Välillä todellakin tuntuu siltä, että itse en ole (ainakaan pimeänä vuodenaikana!) mikään näytteille asettajan malliesimerkki! Näyttelyä edeltävänä iltana/yönä roikuin netissä kahteen-kolmeen asti ja heräsin aamulla tuntia aiottua myöhemmin miehen ääneen "Pitiks sulla olla tänään se näyttely?". Ei muuta kuin äkkiä suihkuun ja vähän väriä nassuun (onneksi tuli pari päivää sitten leikattua hiukset olemattomiksi!), nopea ulkoilutus ja Vonne suoraan autoon ilman ruokaa (Vonne tarvitsisi edes hitusen murkinaa ollakseen näyttelyssä kyllin vireä, tämä on todettu kerran aikaisemminkin), mutta nyt en juuri ennen automatkaa ruokaa uskaltanut antaa. Ei muuta kuin kiireesti menoksi lumipyryssä ja pimeässä kohti Helsinkiä.

Muutoinkaan päivä ei ollut ihan sellainen, kuin olin suunnitellut. Stabykehässä kävimme Vonnen kanssa pistäytymässä, mutta puolen päivän jälkeen olimme kumpikin Vonnen kanssa kirjaimellisesti niin "lopen uupuneita" loppilaisia (ja Vonne nälkäinen), että lähdimme ko 13 aikoihin kotia kohti ajamaan. Valitettavasti eräs odotettu ja mieluisa tapaaminen jäi näin toteutumatta. Onneksi ehdin Elinan kanssa sentään kotimatkalla jutella puhelimessa.

Onnea kaikille Helsinki Winner-14 ja Voittaja-14 näyttelyiden voitokkaille kooikereille ja stabeille sekä muillekin voitokkaille koirille omistajineen!

Tänään oli tarkoitus lähteä seuraamaan Voittaja-14 näyttelyä ilman koiria, tutustumaan standeihin, ostostarjontaan ja muuten vain stabeja, kooikereita ja tuttuja tapaamaan. Etenkin Antje ja Muske kuitenkin tuijottivat minua heti aamusta syvänruskeilla silmillään jotenkin syyttävän näköisesti, joten valitsimme toisin; mies lähtisi vaihteeksi Musken kanssa juoksulenkille (Muske nauttii näistä kahdenkeskisistä, pitkistä juoksulenkeistä uusissa maisemissa miehen kanssa paljon!), ja minä lähtisin Antjen ja Vonnen kanssa pitkälle metsälenkille. Lähtiessäni kooikereiden kanssa metsään, aurinkokin pilkahteli vielä taivaanrannan yläpuolella jonkin aikaa ja maa oli hienoisen lumen peitossa. Kyllä ulkoilu raikkaassa luonnossa on ihanaa, vaikka lähes jäästä avoinna oleva järvi ja tuuli tekivät säästä hieman kolean! Puolivillaisessa turkissakin oleva Vonne sai päällensä Back and Track-verkkoloimen, jota ei olisi kuitenkaan ehkä tarvittu, mutta tulipahan laitettua (verkkoloimi tosin päästää hyvin liialliset höyryt läpi):

Vonne

Ja pikkutytöt tykkäsivät yli 1 ½ tunnin pituisesta metsässä tarpomisesta:

Antje ja Vonne

Antje

Vonne