Aikoinaan hollantilainen (friisiläinen), pitkäaikainen stabyharrastaja ja ystäväni Hein Ruiter sanoi minulle, että staby on luonteeltaan kuin friisiläinen kansa; itsepäinen, hiljainen, rehellinen ja suora, sosiaalinen ja ystävällinen, vaikka saattaakin olla aluksi varautunut vieraita kohtaan. Pennun omistajat tietävät parhaiten pitääkö tämä paikkansa, vai ovatko nämä suloiset, viattoman näköiset olennot mahdollisesti ainakin jotain ihan muuta kuin hiljaisia (mikäli sillä tarkoitetaan yleisesti ottaen myös rauhallisuutta)? Kokemuksesta (ja joidenkin muiden rodun omistajien kertomusten perusteella) voin sanoa, että pentuajan vilkkaus, omapäisyys ja riehakkuus laantuu huomattavasti stabyn aikuistuttua, mutta tietynlainen itsepäisyys tai oman tahdon ilmaiseminen voi todellakin olla tämän friisiläisen rodun ominaisuus, joka saattaa näkyä stabylla vielä aikuisenakin. Tämän staby tosin ilmaisee aikuistuttuaan hienovaraisesti tietyllä ilmeellä ja pienellä "örinällä" silloin, jos sillä on jotain "sanottavaa" tai se on eri mieltä jostain asiasta :)
Sateisen ja viileähkön kesän vastapainoksi postikorttimaisen kauniit kesäterveiset hurmuripoika Torstilta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti