Kuukauden kuulumisia

Kokonainen kuukausi on vierähtänyt nopeasti, ja vähän kuulumisiakin on taas kertynyt. Tänään olin jo laittamassa jouluvaloja pihalle, mutta päätin vielä odottaa ja siirtyä mielummin läppärin äärelle. Vaikka käytännössä koko vuorokauden ajan on tällä hetkellä pimeää, en millään viitsi laittaa valoköynnöksiä vesisateeseen virumaan, ja onhan Jouluun vielä kuukausi aikaa.

Parin päivän ajan saimme kuitenkin nauttia lumesta ja pikkupakkasesta ja se kyllä piristi kummasti valoisuuden lisääntyessä. Ainakin meillä koirat olivat aivan innoissaan, ja pimeät iltalenkit kuraisilla ja mutaisilla maanteillä saivat taas aivan uuden ulottuvuuden lumisateen jälkeen. Koirien nenät ja aivot saavat todennäköisesti enemmän töitä, jos ja kun hajut eivät ole valmiina tarjottimella, vaan lumen alla :)

Nella - kuva: Hanna Oksanen

Kuvassa yllä Musken tytär Nella, 3,4 vuotta (Frisian Gem Donias Dorien), isänä pentueella hollantilainen Aiko Foppu Út it suden. Nella on pentu, jolla oli keltainen panta ja yönmusta turkki, joten tämä pentu sai lempinimen Moonshine Dancer. Hiljattain otetussa kuvassa Teerijärvellä asusteleva kaunis Nella nauttii lumesta, kuten stabyt yleensäkin - vaikka eivät olekaan alkujaan kotoisin kovin lumisesta maasta.

Nellan sisko Tesla (Frisian Gem Donias Doecilia) nauttii puolestaan talvesta upeissa Kangasalan maisemissa. Ensi viikolla Tesla onkin tulossa kyläilemään :)

Tänään saapui myös talvisia kuvaterveisiä Musken Joensuussa asuvalta kauniilta tyttäreltä Metteltä ja Elinalta. Mutta kuvien siirrossa jotain ongelmaa!!! En saa niitä avattua kuvankäsittelyohjelmalla jostain syystä! Todennäköisesti vika on ohjelmassa :( Myös Mette nautti suuresti ensikosketuksesta lumeen. Tällä hetkellä taitaa Joensuukin olla taas lähes lumeton. Metten pentukurssit (niitä taisi olla kaksi) ovat jo ohitse, mutta Elinan kanssa Mette käy säännöllisesti edelleenkin näyttelytreeneissä ja mätsäreissä ennen isompia kisoja :) Stabeja pidetään oppivaisena ja omistajaansa miellyttämään pyrkivänä rotuna. Silti on aina yhtä ilahduttavaa kuulla -kuten nytkin Elinalta- että koira edistyy huimasti jo opituissa asioissa, oppii nopeasti uusia asioita ja ymmärtää hetkessä asiat, joita siltä pyydetään! Elinasta ja Mettestäkin tulemme varmasti vielä kuulemaan!

Rally-toko kisoja seuraamassa

Lokakuun puolivälissä sain Tertulta kutsun lähteä seuraamaan Rally-tokokilpailua Riihimäelle. Kilpailuun oli ilmoitettu tolleri Fiia, eli Amaren (Frisian Gem Eulalias Amarenske) "isosisko". Amare oli tietenkin mukana saamassa lisää kokemuksia, kuten aina. Fiia on tolleri, joka on kaikin puolin eduksi rodulleen; monipuolinen harrastuskoira, erittäin miellyttävä ja ystävällinen luonteeltaan sekä varman ja rauhallisen oloinen narttu. Tapasin Fiian ensimmäisen kerran kesällä, ja tämä käsitys minulle muodostui ensi hetkestä lähtien. Vielä nuoruuden intoa täynnä oleva Musken tytär Amare on etuoikeutetussa asemassa saadessaan tuollaisen opettajan itselleen kuin Fiia on (Tertun ja JP:n osuutta koiraharrastusaktiiveina kuitenkaan väheksymättä, päinvastoin :) Amare ei vielä tiedä mitä kaikkea se voi tulevaisuudelta odottaa tämän perheen jäsenenä :) Pari kuvaa Amaresta kisapaikalla:

Amare, kuvassa n. 6 kk

Amare

Fiia kilpaili VOI-luokassa, mutta siirtyi Riihmäellä MES-luokkaan kerrassaan upeilla pisteillä (86) sijoittuen myös luokassa toiseksi. Lisäksi Fiia sai tuomarin palkinnon. Tässä minun ottamani kuva Riihimäeltä edellä mainitusta ihanasta rotunsa edustajasta, Fiiasta:

Fiia

Lähtölistaa lukiessani totesin iloisena yllätyksenä, että MES-luokassa kilpaili myös kaksi tuttua kooikeria, eli Antjen ikinuori isä ja Vonnen isoisä Kelmi sekä Liisan nuori narttu Prinka. Yllätys tämä oli siksi, että Liisa on kasvattaja ja koiraharrastaja, joka kaikessa hiljaisuudessa tekee eikä meinaa. Tarkoitan, että en ole ainakaan huomannut Liisan blogissaan tai Facebookissa kovasti asiaa etukäteen "mainostavan", joten yllätyin aidosti nähtyäni lähtölistan. Sekä Kelmi että Prinka kilpailivat jo ylimmässä- eli mestari-luokassa, mikä on erittäin hieno saavutus niin ohjaalta kuin molemmilta kooikereilta!

Liisa ja Kelmi

Liisa ja Kelmi

Koskaan kuvani eivät onnistu näyttelyissä tai vastaavissa paikoissa, joissa on eriasteinen keinovalo. Vika ei ole kamerassa, vaan omistajassa, joka ei ole valotusasioihin vieläkään perehtynyt. Tässä kuitenkin pari kuvaa; Liisa ja Kelmi radalla sekä Kelmi käytösruuduussa, jonka aika on 3 minuuttia (paikallaan oloa). Tässä ruudussa oli myös oma tuomari, joka seurasi silmä tarkkana koirakkoa. Jokainen asiaan perehtymätön (kuten minä) voi todeta mm. täältä että laji vaatii erittäin paljon osaamista sekä omistajalta että koiralta. Prinkaa en ehtinyt radalla nähdä, mutta ainakin yhden onnistuneen kuvan sain Prinkasta, eli pääkuvan zoomilla.

Prinka

Valitettavasti en enää ehtinyt jäädä seuraamaan Prinkan enkä Fiian rataosuuksia, koska minun oli kiirehdittävä Vantaan Koirakeitaaseen, johon olin ilmoittanut Vonnen näyttelytreenien kertauskurssille, päällimmäisenä tarkoituksena saada lisää vinkkejä omaan esittämiseeni (mm. miten saan koiran juoksemaan katse suoraan eteenpäin eikä "niska kenossa" minua tuijottaen?). Vonne oli mukana myös Rally-tokokisoissa ja osasikin olla Riihimäellä oikein mallikelpoisesti parin tunnin ajan häiritsemättä mitenkään kilpailijoita.

Näyttelytreenejä

Edellisessä postauksessa kerroinkin lokakuun loppupuolella olleesta Lahden pentunäyttelystä, jossa Musken kuuden kuukauden ikäiset pennut olivat varsin hyvin edustettuina. Suurimmalla osalle ensikertalaisista kokemus oli varmasti jännittävä, sillä tilaisuus oli pentunäyttelyksi iso, kovaääninen ja muutoinkin "mahtipontinen" ja raskas -  etenkin, jos pentu ei ollut ehtinyt missään näyttelyssä vielä nuoren ikänsä vuoksi käydä. Koska suositussa näyttelykoulutuksessa Koirakeitaalla oli vielä tasan 2 koulutuspaikkaa jäljellä, houkuttelin myös Marenan ja Sanin (Frisian Gem Eulalias Roosmarijn) treeneihin mukaan.

Näyttelytreeneissä olemme käyneet Vonnen ja Sanin kanssa kolmena lauantaina, tänään oli viimeinen kerta. Ensimmäisellä kerralla Sania hieman näyttelytreeni jännitti, mutta tänään tämä ihana neito oli taas aivan oma iloinen, touhukas itsensä, kuten ennenkin! Syykin selvisi; Sanilla on juuri alkanut ensimmäiset juoksut 7-kuukauden iässä! Äidillään Muskella ensimmäiset juoksut alkoivat n. 8-8½ kuukauden iässä, joten tässä kohtaa tytär on äitiään varhaiskypsempi.

Koirien murrosiästä puhutaan nykyisin paljon enemmän kuin aikaisemmin tai ainakin minun koiraharrastukseni alkuaikoina, ja sitä pidetään koiralla yhtä hämmentävänä elämänvaiheena tai kehitysvaiheena kuin se on nuorella ihmiselläkin. Olettavasti myös horminitason muutokset vaikuttavat koiran käyttäytymiseen yhtälailla kuin ihmiselläkin, jolloin nuori on epävarma ja tunnekuohujen vallassa. Uroksella tämä voi näkyä mm. nartuista kiinnostumisena ja sitä kautta myös oman reviirin tiedostamisena tai hallitsemisena muihin uroksiin nähden. Niin turhauttavalta kuin se joskus voi kuulostaakin, tulee pennun kanssa kuitenkin jatkaa sitkeästi ns. sosiaalistamista, harrastamista, kouluttamista ymv. (koiran ehdoilla) ja uskoa siihen, että tämä vaihe menee ohi (sillä se menee ohi "noin" muutaman kuukauden sisällä!) - eli aivan kuten Marena on Sanin kanssa tehnytkin, jatkanut sosiaalistamista! Hienoa Marena ja Sani! Sani oli taas kuukauden sisällä kaunistunut ja komistunut kovasti, kuten varmasti muutkin pennut, joita en ole vähään aikaan tavannut. Tässä vaiheessa fyysinen kehitys on nopeaa!

Kouluttajana näyttelytreeneissä oli alansa huippu, Sinikka Eloranta. Tästä olivat kaikki kurssilaiset yhtä mieltä! Sinikkaa saan kiittää myös Vonnen kouluttamisesta. Tällä kertauskurssilla opin jälleen monia uusia asioita, joita en ilmeisesti vielä tähän ikään mennessä ollut oppinut...???:) Ja niin, koiran saa kulkemaan kehässä suoraan eteenpäin katsomalla itsekin suoraan eteenpäin kehässä juostaessa - eikä siis tuijottaen koko ajan koiraa odottaen katsekontaksia, kuten minä olen tehnyt. Huoh! Mutta äitini mukaan minä olenkin ollut sellainen lapsi, joka oppi puhumaan ennen kuin opin kävelemään :) Tässäkö syy, että esim. agility ei ole minun juttuni? Koira seuraa ohjaajan ilmeitä, eleitä ja liikkeitä, ja ne pitää ohjaajan hallita. Tätä olin hiomassa jälleen tälläkin kurssilla.

Sanista en saanut näyttelytreenipaikalta yhtään oikein onnistunutta yksittäistä kuvaa, koska pääosin minun piti itsekin osallistua aktiivisesti harjoituksiin - siitä piti Sinikka huolen (ei päässyt yhtään lintsaamaan...)! Kauempana otetut kuvat olisivat onnistuneet paremmin zoomilla, mutta harjoitusten aikana ei voinut keskittyä zoomailemaan, joten Vonnestakaan ei ole yhtään treenikuvaa.  Marena lupasi kuitenkin lähettää minulle Sanista pari tuoretta talvikuvaa, jotka tietenkin innokkaasti julkaisen ne saatuani (ellei kuvankäsittelyohjelma ole lopullisesti kaatunut).

Tässä kuitenkin emäntä itte tauolla:

Vonne

Näyttelyssä Tartossa

Kolmisen viikkoa sitten palasimme Marittan, Nuuttin (Wishdecoy Reymond Olivia) ja Vonnen kanssa Viron Tartosta, jossa oli ko. viikonloppuna kaksi CACIB-näyttelyä. Sekä laivamatka että ajomatka suoraakin suorempaa tietä Tallinnasta Tartoon sujui hyvin. Tarto on kaunis, vanha yliopistokaupunki, nykyisin lisäksi myös hyvin moderni ja tyylikäs kaupunki. Hotellimme sijaitsi hyvällä paikalla kaupungin keskellä, josta näyttelypaikalle ajoi n. 5-10 minuutissa. Näyttelyhalli sen sijaan oli hyvin ahdas, tuskin saimme raivattua koirien häkeille paikat näyttelyhallista!

Ja hyvinhän molemmilla kooikereilla myös näyttelyt menivät! Vonne palasi kotiin kahden CACIBin kera, ja Nuuttikin tarvitsee enää yhden CACIBin tullakseen kansainväliseksi muotovalioksi. Molemmista koirista tuli samalla Eestin Muotovalioita. Matka oli kaikin puolin erittäin onnistunut; seura erinomaista, mukava hotelli, jossa erittäin runsas ja monipuolinen aamiainen, ja lisäksi koirat tulivat erittäin hyvin toimeen keskenään koko matkan ajan. Näyttelypaikan valokuvauspiste oli molempina päivinä täynnä, ts. jono kuvauspaikalla oli pitkä! Joten kuvaaminen jäi minulta kotikonnuille. Vonne pokaaleineen:

Vonne

Vuoden viimeinen näyttely

Monen näyttelyharrastajan vuoden kohokohta on vuodesta toiseen ollut Messukeskus ja siellä pidettävät vuoden viimeiset näyttelyt. Tällä kertaa osallistun Vonnen kanssa molempina päivinä näyttelyyn eli 5. ja 6.12.. Kun on kiertänyt näyttelyissä vuoden aikana ympäri Suomea ja pari kertaa ulkomaillakin, tuntui n. 55 km:n matka kahtena päivänä Messariin ja takaisin enää lasten leikiltä :) Toiseksi, Vonnella oli juoksut lokakuun alkupuolella, joten tämä on niitä viimeisiä hetkiä jälleen kerran, jolloin ei tarvitse olla huolissaan nartun turkista ja sen pituudesta. Kohta se taas lähtee ja Vonne ns. "laihtuu", jolloin näyttelyihin ei kannata lähteä. Nimittäin näyttelytreeneissä Koirakeitaassa tänään "tuomarin" mielestä Vonne oli lihonut. Kävin torstaina uusimassa Vonnen kennelyskärokotteen eläinlääkärillä, jolloin myös punnitsin Vonnen. Paino oli sama kuin aina koiran aikuisiässä, 9,4 kg. Eli ei ne kilot vaan se turkki tällä kertaa :) Vonne on myös tyypiltään vahvaselkäinen ja -luustoinen, punavoittoinen kooiker, vaikka muutoin onkin pienehkö. Sen vuoksi en toisaalta ihmettele, vaikka jonkun silmään koira näyttäisikin tuhdilta - etenkin pitkän karvattoman vaiheen jälkeen nähtynä. Täytynee pestä se ennen näyttelyä ja "litistää" karvapehko sileäksi.

Launtain 5.12. pentunäyttelyyn on ilmoitettu 3 stabyhounpentua, jotka ovat tietääkseni Amare, Väpä ja Vilho. Suuren koiramäärän vuoksi näyttelyjärjestäjät ovat joutuneet kutsumaan muistaakseni 7 tuomaria lisää, ja em. syystä tuomarimuutoksiakin on jouduttu tekemään.

Stabypentujen kehä alkaa lauantaina käytännössä klo 9, sillä vain 7 pentua esitetään ennen stabyja. Aikainen aikataulu on siinä mielessä hyvä asia, että pennut eivät joudu odottelemaan vuoroaan kovin pitkään. Stabypennut löytyvät lauantaina kehästä nro 96, joka sijaitsee yläkerrassa, omassa "nurkkauksessaan". Kehäkartta. Tämä on mielestäni hyvä järjestely pentujen kannalta, koska alakerta on huomattavasti yläkertaa ruuhkaisempi.

Harmillista on vain se, että itse olen samaan aikaan odottelemassa Vonnen kanssa omaa vuoroamme alakerran kehässä 8, jossa arvostelu alkaa myös klo 9. Tosin koiria on huomattavasti paljon enemmän kuin stabypentuja, joten saatan ehtiäkin katsomaan pentuja - tilanteesta riippuen. Tai sitten en jännitykseltäni uskalla lähteä juoksemaan alakerrasta yläkertaan ruuhkan läpi, jos esim. kooikereiden tuomari arvostelee koirat ripeässä tahdissa, tai en viitsi jättää Vonnea yksin kovin pitkäksi aikaa... Joka tapauksessa, pidetään yhteyttä ja sovitaan tapaaminen sopivassa välissä!

Tässä virallisessa pentunäyttelyssä jaetaan Helsinki Winner 2015-tittelit rotunsa parhaalle ja vastakkaisen sukupuolen parhaalle pennulle.

Mukavaa näyttelypäivää ja yhdessäoloa kaikille!