Kennel Frisian Gem Blogi : Vuoden viimeiset kuvat ja tiedotteet

Joulun vietimme kotoisissa tunnelmissa, ja pianhan tämä vuosi läheneekin jo loppuaan. Vuoden vaihtumisessa on jotain taikaa, sillä silloin tuntuu aina siltä, että jotain uutta ja mielenkiintoista on edessä tai tapahtuu, vaikka sitä toki tapahtuu pitkin vuotta, jos oikein asennoituu :)

Pitkän ja pimeän syksyn ja lumettoman talven jälkeen on tiedossa joitakin aurinkoisia päiviä myös Etelä-Suomeen, mutta toistaiseksi talvi on ollut etelässä käytännössä lumeton. Aurinkoisen sään innoittamana päätin pitkästä aikaa ottaa ulkoilulenkille kameran mukaan. Puhelimella on liiankin helppo näpsiä kuvia, mutta eivät ne kuitenkaan vastaa kameralla otettuja kuvia.

Vonne, Antje ja Muske (vähäisenkin lumen
alla hajut ovat mielenkiintoisempia)

Olimme koirien kanssa kuvauspaikalla eli tietenkin metsässä n. klo 12.30. Juu, oli aurinkoista, mutta aurinko pysytteli sitkeästi korkeiden puiden takana. Kuvista tulikin mielenkiintoisen värisiä. Mikäli pieni auringonsäde sattui osumaan etenkin kooikeriin, leimahti turkin väri ikään kuin liekkiin vastakohtana kuitenkin melko hämärälle yleisvalaistukselle. Kuvien väri siis vaihtelee valojen ja varjojen mukaisesti. Toki tällekin olisi varmasti jotain voinut tehdä säätämällä sitä "aukkoa tai suljinta", mutta ei siitä enempää, kun en vieläkään olla perehtynyt .... :) Päivä on sentään hieman pidentynyt; 18.12. aurinko laski klo 15.09, mutta tänään "vasta" klo 15.15. Kuukauden kuluttua päivä on jo tunnin pidempi laskettuna auringon laskusta :).

Muske, Vonne ja pikkuisen Antjea

Muske: "Minä en ole lihonnut enkä odota pentujakaan"

Tosiaan, pentujen jälkeen Muske oli pitkään laiha ja kuiva kuin kulkukoira, vaikka se sai hyvää muonaa sekä joitakin yleiskuntoa nostavia ravintolisiä. Ruuan määrää en ole kuitenkaan lisännyt. Hiljattain Muskella oli ensimmäiset juoksut pentueen jälkeen, ja nyt turkki on paksumpi kuin koskaan aiemmin!!?? Näiden em. juoksujen aikana Muske oli harvinaisen kiinnostunut pojista, ja niiden puuttuessa tytötkin olisivat kelvanneet (kuten Antje ja Vonne). Lieneekö Muskella ollut jokin poikkeuksellisen "hormonirikas" periodi tällä kertaa, joka näkyy nyt turkissakin? Millään furminaattorilla koirasta ei lähde karvan karvaa, vaan öljymäisen kiiltävä, paksu turkki on ja pysyy! Muske on aina painanut n. 19-20 kg, kuten tälläkin hetkellä, joten lihonut Muske ei ole. Mikäli koiran veisi nyt näyttelyyn, tulisi se kai trimmata, vaikka trimmattavasta rodusta ei varsinaisesti ole kysymys.

Muske kaikkine karvoineen

Jos tarkkaan katsoo klikkaamalla kuvaa, valjaista voi päätellä missä menee koiran ranka eli jonkinlaiset ääriviivat; kaikki muu on turkkia, myös mahan alla roikkuvat pitkät karvat!??? Muskesta on tulossa pian isoäiti, sillä kaksi sen pentua, Yola (Frisian Gem Donias Dette) ja Hollantiin muuttanut Dine (Frisian Gem Donias Dreesine) odottavat pentuja syntyviksi lähes samanaikaisesti, eli tammikuun puolen välin tienoilla. Mielenkiintoisia aikoja tulossa!

Muske

Antje: "Naiset ovat kuin hyvä viini, he paranevat vanhetessaan"

Antje

Antje näyttää näissä kuvissa minun mielestä kauniilta ikäisekseen, vaikka turkki on aina Antjella ollut ohuehko, lukuunottamatat tuota kaulan/ylävartalon ympärillä olevaa paksumpaa karvaa. Sitäkin voisi tietenkin vähän siistiä, mutta enpä viitsi vanhaa koiraa kiusata, ja lämmittäähän se ainakin kaulaa pakkasilla. Antje täyttää noin kahden kuukauden kuluttua, eli 3.3.16 jo 9 vuotta.

Antje

Antje on hyvin paljon isänsä Kelmin näköinen. Olisiko tytär Vonne tullut ulkonäöllisesti enemmän isoäitiinsä Finjaan tai isäänsä Ziggeen :) Isoäiti- ja äitikoirat muodostuvat vuosien saatossa hyvin rakkaiksi, ja Antjekin saa ikänsä vuoksi erityiskohtelua, josta se selvästi nauttii itseoikeutetusti. Aina, kun kotona on ollut pentuja, on minulla ollut ajoittain huono omatunto siitä, saavatko perheen muut koirat tai vanhemmat koirat riittävästi huomiota.

Antje

Vonne: "Nuori, villi ja vapaa - pieni "oranssi hollantilainen spanieli"

Vonne

Kuten kuvistakin näkyy, Vonne näyttää sattumoisin hyvin "oranssiselta" pienen pienen auringonsäteen osuessa juuri koiran turkkiin, muun maiseman ollessa enemmänkin varjoinen. Joissakin kuvissa eron huomaa selvästi, kun valo ja varjo kohtaavat. Tämä vain osoittaa, että kooikerit ovat todellakin oransseja, pieniä spanieleita, vaikka väri voi vaihdella paljonkin valaistuksesta riippuen.

Vonne ja pakastepuolukat

Vonne on tällä hetkellä 2½ vuotta, täyttää tulevana kesänä 3 vuotta. Vonnen astutuksen kanssa en ole pitänyt kiirettä, minusta se tarvitsee vielä aikaa kypsyäkseen henkisesti aikuiseksi. Tästä lauman nuorimmaisesta löytyy vielä paljon villiä pentumaisuutta - tai sitten tämä koira on vain sielultaan villi ja vapaa eikä aikuistu koskaan :) Toisaalta, muutama reissukin olisi vielä kiva tehdä Vonnen kanssa kevään/kesän aikana. Ja se tärkein asia, uros on vielä täysin avoinna, vaikka paria vaihtoehtoa olen jo tarkastellut sillä silmällä, Lentokuljetushäkkikin tuli Vonnelle hankittua tulevaisuutta varten, mikäli sulhanen sattuisi asumaan ulkomailla. Muutoin Vonne on luonteeltaan mahdottoman sopeutuvainen ja mukavaluonteinen kooiker, mikään ei sitä hätkäytä, kaikki käy ja aina on kivaa :)

"Seisova lintukoira" Vonne (huomaa oikean etujalan asento)

Uusi vuosi on monelle koiralle raskasta aikaa

Olen jo muutamana vuotena "kampanjoinut" somessa raketteja vastaan, koska asumme tiheään asutulla omakotialueella, jossa on voinut konkreettisesti kokea tämän mielettömyyden luonnon, luonnonvaraisten eläinten ja kotieläinten näkökulmasta tarkasteltuna. Ihmiset lähettävät raketteja omilta pihoiltaan, jolloin melu nousee sisätiloissakin käsittämättömän kovaksi. Toki juhlinta kuuluu vuoden vaihtumiseen, mutta rakettien myyminen yksityiskäyttöön ei sovi mielestäni suomalaiseen
"menttaliteettiin", vai pitäisikö sanoa juomakulttuuriin.

Olettehan tarkkoina etenkin pentujen kanssa, ja luonnollisesti muidenkin koirien kanssa uuden vuoden aattona. Koiraa ei kannata viedä ulos ainakaan klo 18 jälkeen, vaan sen kanssa tulisi jonkun olla sisätiloissa. Valitettavasti rakettien lähettämisaikoja (klo 18 - klo 2 uuden vuoden yönä) ei noudateta, vaan paukuttelu alkaa usein jo ennen klo 18 aattona jatkuen sen ylikin. Kerran pahoin pelästynyt pentu/koira voi saada räiskinnästä ikuisen trauman, Joka uusi vuosi pelästyneitä koiria myös katoaa, osaa ei löydetä koskaan.

Ruotsissa ollaan tässäkin asiassa askeleen edellä. Siellä on jo havahduttu ilotulitteiden haittoihin ja niiden käyttöä on rajoitettu tai vähennetty. Suomessa turvaudutaan sen sijaan vielä helpommin lääkkeisiin. Itse kannatan ensimmäistä vaihtoehtoa, sillä miksi koirien ja muiden eläinten tulee kärsiä vuodesta toiseen täysin hallitsemattoman "pommituksen" vuoksi? Tilanne on ahdistava myös eläinten omistajille puhumattakaan silmä- ja muista vammoista sekä kaikista ympäristöhaitoista, joita rakettien aumpuminen aiheuttaa. Rauhoittava lääke ei kuitenkaan poista välttämättä koiran pelkoa kokonaan, se ainoastaan "turruttaa" koiran (ja pelko jää), jolloin ainakin omistaja voi kokea pääsevänsä helpommalla, ja muut saavat jatkaa ammuskelua ja ympäristön häiritsemistä ja luonnon saastuttamista mielin määrin.

Näihin aikoihin somessa kiertää paljon asiaan liittyvää tietoa. Laitan pari linkkiä vielä tähänkin tiedoksi:

Etsijäkoiraliitto

Pirkanmaan etsijäkoirat (sivustolla paljon tietoa uuden vuoden viettämisestä koiran kanssa ja valtakunnallinen puhelinnumero katoamistapauksia varten).

Raketin pamahduksesta voi tulla koiralle elinikäinen trauma - eläinlääkäri neuvoo, miten pelkoa lievitetään.

Rauhallista ja Onnellista Uutta Vuotta 2016 kaikille!