Bruno Easter 2013

Some pictures about Bruno, just became as a father:))

Bruno Easter 2013 (Frisian Gem Basten Bruno)

Bruno

Brunosta isä - Bruno is father!

Elämä ottaa ja antaa, kuten Liisa taannoin kirjoitti. Tällä kertaa iloisia uutisia, Antjesta on tullut isoäiti Brunon tultua tänään isäksi! Elli (Manusia´s Fraukje) synnytti 5 kaunista kooikerpentua, 4 urosta ja 1 narttu! Paljon onnea koirien omistajille, Marille/Tommille ja Kaisulle/Liisalle - sekä tietenkin pikkupentujen vanhemmille Ellille ja Brunolle:))

Bruno (Frisian Gem Bastens Bruno) and Elli (Manusia´s Fraukje)

... got 5 beautiful  kooiker puppies today, 4 males and 1 female!

More information: Blog/Kaisu Rasi: http://ellijajone.blogspot.fi/
Kaisu Rasi: kaisu95@hotmail.com

  Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen

Ettan muistolle - To very special Etta

Ettan äkillinen ja arvaamaton tapaturmainen liikennekuolema 24.3.2013 koiran törmättyä autoon Levillä on järkyttänyt kooikeryhteisöä. Nuoren, elinvoimaisen koiran kuolemaa on vaikea käsittää ja hyväksyä, vaikka toisaalta tiedetään, että liikennekuolemat ovat kaikkialla maapallolla eläinten suuri uhka ja kuolemien aiheuttaja. Tällaisille tapahtumille ei voi kukaan mitään niin kauan kuin maapallolla on autoja - ja niitä tulee koko ajan miljoonittain lisää.

Kasvattajana tunnen suurta surua tapahtuman johdosta. Ennen kaikkea tunnen surua ja empatiaa Liisan puolesta; suruni on täysin sanaton enkä osaa sitä sanoiksi pukea. Toivon tämän kirjoituksen osaltaan auttavan surussamme.  Lyhyksi jääneen elämänsä aikana suuri kooikerpersoona, aktiivinen, iloinen, ystävällinen ja avoin Etta ehti saavuttaa lähes kaiken. Ettasta tuli noin kaksivuotiaana Suomen Muotovalio, hän siirtyi nopeasti kilpailemaan agilityn kolmosluokkaan sekä suoritti spanieleiden taipumuskokeen ja mejä-kokeen. Ettalla olisi ollut vielä paljon annettavaa rodulle, mutta toisin kävi, ja se on vain hyväksyttävä. Ajatus siitä, että Ettalla oli paras mahdollinen omistaja ja koti mitä kasvattaja voi pennulle ikinä toivoa, tuntuu kuitenkin hyvin lohduttavalta. Koiran näkökulmasta katsottuna on parempi ja onnellisempi vaihtoehto, että elämä on lyhyt, virikkeellinen ja kaikin puolin koiran tarpeita vastaava, kuin päinvastoin. Etta sai osakseen paljon rakkautta, huolenpitoa ja elämäniloista toimintaa. Hyvällä syyllä voisi sanoa, että hän oli maailman onnellisin koira! Ettalla tulee aina olemaan aivan ikioma paikkansa sydämessäni kaikkien muiden rakkaiden koiraystävieni ohella, jotka ovat lähteneet tästä ulottuvuudesta toiseen, Sateenkaarisillalle. En tule koskaan unohtamaan rakasta Ettaa.

Etta (Frisian Gem Bastens Beatrix)

We have big sorrow among kooiker community in Finland

The daughter of Antje and Elton, young and lovely kooiker person Etta (Frisian Gem Bastens Beatrix) died 24.3.2013 during nice winter holiday in Lapland/Levi when she run and hit over by car. There was no way to survive. This sudden and damage running over and death of young Etta is very hard and overwhelming to understand even it´s known that an animal run over is the destiny of million animals in the Earth of million cars. We never know what is in store for us… Sometimes the life is cruel, unjust and unexpected.

Etta and Agility Certificate

I´m chocked and feel deep sorrow, we all do. Most of all I feel sorrow, empathy and sympathize for Etta´s owner, Liisa. However, thinking about Etta´s happy life is comforting in the middle of sorrow. Etta had best possible owner and the place to live what I can envision and hope to dog as a breeder. During short but energetic and active life Etta had many triumphs and wins with Liisa. For the perspective of a dog, it´s better to have short but happy and active life than opposite of that. I could say, Etta was the most happiest dog of the world! She got lot of love and care from Liisa and family and she was very beloved by everyone, as well. Her life was full of nice events, activities, escapades and adventures. She was lovely, lively, friendly, open and always happy kooiker girl. She recommended to the breed. Dear Etta, you will have special corner and place in my heart, forever. I will never forget you.

Kuva: The Rainbow Bridge

Etta as a pup (30.10.2010  - 24.3.2013)

Kooikertapaaminen vinttikoiraradalla!

Suvi Tyynismaa välitti seuraavan viestin Facebook´issa. Joten jos jotakuta ei viesti tavoittanut, tässä se vielä täälläkin:

Nyt on mahdollisuus tulla kokeilemaan kuinka kovaa oma kooikerhondje juoksee vieheen perässä. Viehejuoksuharjoitukset pidetään Hyvinkään vinttikoiraradalla lauantaina 4.5.2013 klo 12. Koiralla ei tarvitse olla aikaisempaa kokemusta viehejuoksusta ja myös kokeneemmat kooikerit voivat osallistua. Koirat juoksevat yksitellen noin 80 metrin matkan vieheen perässä. Mukaan mahtuu 10 koiraa ja hinta on 6 € / koira. Ilmoittautumiset 21.4.2013 mennessä osoitteeseen suvi.tyynismaa@luukku.com. Etusijalla ovat Suomen Kooikerhondje ry:n jäsenten koirat.

Tätä ovat kooikerit harrastaneet ennenkin ja näyttävät tykkäävän tosi paljon - onhan kooikereilla saalistamisvietti olemassa! Katso vidot:

Mindi vinttokoiradalla: http://www.youtube.com/watch?v=ibGGLypxetM
ja tässä Primo: http://www.youtube.com/watch?v=9oPmREIB11k

Hyvinkään Sveitsin vinttikoirarata

Antje´s Birthday

Tänään olemme viettäneet Antjen syntymäpäiviä lumisissa maisemissa. Muutama kuvakin tuli otettua, pääkuvan Antjesta otin jo eilen.

The Birthday heroine

Kiss from the friend Muske

Antje

Terveisiä meiltä ja muualta

Kevät on jo antanut muutamia merkkejä itsestään kuten Antjekin, mutta odotettuja juoksuja ei ole vielä näkynyt. Maaliskuussahan juoksujen "tilastojen" mukaan vasta pitäisikin alkaa, vaikka muiden merkkien perusteella olisin odottanut jo niiden alkavan. Siispä odotellaan vielä kaikessa rauhassa.

Yksi Musken ja Aikon kahdeksasta tyttärestä, Cilla (Frisian Gem Donias Diechje) on myöskin hyvää vauhtia aikuistumassa, sillä tyttö painaa n. 17,5 kg ja kroppa on omistajansa mukaan pelkkää lihasta! Eikä ihme, sillä Cilla ulkoilee paljon vapaana luonnossa ja tykkää lumessa tarpomisesta ja leikkimisestä kuten äitinsäkin - ja etenkin jalkapallostaan! Cilla vaikutti kovin pieneltä lähtiessään pennuista ensimmäisenä uuteen kotiinsa, mutta nyt tytöstä on kasvanut oikein kaunis ja jäntevä stabytyttö! Kiitos Minna-Kaisa terveisistä ja ihanista kuvista!

Frisian Gem Donias Diechje "Cilla"

Cilla and football - favorite toy

Omista koirista ei ole viime aikoina kovinkaan paljon kuvia tullut otettua, vaikka viikonlopun tienoilla täällä oli todella upea, keväinen ilma. Syynä jälleen kerran työkiireet, mutta onneksi nekin kevään edetessä vähenevät.  Kiinnostaisi kovasti hankkia kameraan vähän järeämpi putki, sillä nykyinen 55-250 millinen zoomi ei ihan kaikkeen mielenkiintoiseen kuvattavaan tunnu enää riittävän. Katsotaan nyt päädynkö hankkimaan lisävarustuksia kameraan vai menenkö mielummin valokuvauskurssille, voisi olla paras ratkaisu:))

Antjen poika Bruno (Frisian Gem Bastens Bruno) on astunut Hollannin tuontinartun nimeltä Manusia´s Fraukje, kutsumanimeltään Elli. Mielenkiinnolla odotan lisää uutisia, ja varmasti vielä innokkaammin pentuetta odottavat Ellin ja Brunon omistajat! Toivotaan onnea tälle tärkeälle tapahtumalle! Suomen Kooikerhondje ry:n Pentueet-sivuilta löytyy lisätietoja kaikista syntyneistä, astutetuista ja odotettavissa olevista pentueista.

Frisian Gem Bastens Bruno "Bruno"

Tässäpä kuulumiset tällä kertaa. Täytyy myöntää, että ajatukset liikkuvat tällä hetkellä Antjen suuntaan ja siihen, että pikkurouva osaisi ajoittaa oman aikataulunsa minun aikatauluuni mitä tulee lähestyvään talvilomaani.  Lisäksi toivon, ettei mikään influenssa tai mahatauti nyt enää maaliskuussa iskisi. Tällä hetkellä todella moni työkaveri tai muu lähipiiri tuntuu olevan sairaana, jotkut todella sairaina. Olisi myös kiva päästä Tampereella 23.3. pidettävään Kooikerhondje ry:n vuosikokoukseen, mutta Antjehan tämänkin asian päättää:))

Sydäntalven kuulumisia

Joku on ehkä huomannut, että olen Facebook´issa sekä omalla nimelläni että Kennel Frisian Gem edustajana. Tänään pidän tästä hommasta taukoa ajanpuutteen vuoksi ja mm. siksi, että en halua enkä aio hylätä kirjoittamista blogiini. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että kävin FB:ssä aamulla yhden kerran pikaisesti tarttuen pelkästään "hyvän mielen kuvaan", joka tässä tuonnempana.

Äsken kävin saunassa virkistäytymässä, vaikka perinteisempää olisi ehkä käydä saunassa illalla. Hiusten kuivuessa on hyvä hetki kirjoitella, ja sen jälkeen lähteä kunnon metsälenkille koirien kanssa sekä kaveria tapaamaan. Illallakaan en voi kuitenkaan välttyä tietokoneen äärellä istumiselta, sillä täytyy valmistella huomisia ja ensi viikon töitä, tulee varmaan taas pitkä istumissessio:((

Tuoreena Facebook-henkilönä minulle on runsaan viikon aikana ehtinyt syntyä muutamia ajatuksia. Miksi Facebook vie niin helposti mukaansa? Yksi syy on varmasti se, että julkaistuasi jotakin, tulee automaattisesti mieleen käydä katsomassa onko sanomaan reagoitu eli tykätty. Myös toisten julkaisuja ja syötteitä on pääosin mielenkiintoista katsoa. Tästä seuraa, että "ruokahalu kasvaa syödessä"; yhä useammin tulee pistäydyttyä katsomassa onko sivun yläreunaan ilmestynyt "punaisia merkkejä" - ja toisaalta, mitä itse seuraavaksi julkaisisin, ja vastaavatko ihmiset eli kaverit tykkäämällä julkaisuihini? Koska elämässäni ei tapahtu joka sekunti, minuutti, tunti tai edes päivä mitään kovin kummallista eikä asioita voi oikein keksimälläkään keksiä, tauko on ainakin minun tapauksessani joskus tarpeen. Muutoin syntyy helposti (ainakin itse olen kokenut näin) rauhaton olo, koska tässä maailmassa muutoinkin suorittaminen on melko keskeisellä sijalla.

Hyviäkin puolia toki löytyy useita. Esimerkiksi, kun ja jos meille syntyy kooiker-pentue, on se Facebook-näkökulmasta aika mielenkiintoinen ja huikea ajatus. Ensimmäinen kuva pikkuisista ja emästä leviää parissa sekunnissa harrastajien ym. tietoisuuteen esim. Japaniin, Hollantiin, USA:han, Pohjoismaihin ja maailman jokaiseen kolkkaan, jossa sähköinen kommunikointi on mahdollista! Joillekin tämä(kin) voi olla hyvinkin tärkeä ja odotettu tieto...? Etenkin Frisian Gem FB-sivuilleni olen tykännyt myös lisätä kuvia koiristamme - helppoa ja käytännöllistä, ja tulee samalla itsekin koottua mieluisimmat kuvat talteen, koska esim. kotisivuille ei ole mielekästä laittaa kovin suurta kuvamäärää tai vaihtaa kuvia jatkuvasti. Ja tietysti ystävien (etenkin niiden, jotka on tavannut) kanssa on helppoa ja kivaa keskustella, sopia tapaamisia ja vaihtaa muuten vain kuulumisia! Koiraharrastajana pidän hyvänä myös sitä, että voi pitää yhteyttä kaikkien rotua/rotuja harrastavien kanssa -myös ulkomaalaisten kanssa-  ja näin pysyä ajantasalla monissa kooikereihin ja stabyihin liittyvissä asioissa.

Kotisivut päivitetty

Hiljattain päivitettiin myös kotisivuni mm. pentu- ja pentueet sivujen osalta, muutama linkki korjattiin ja lisättiin pari kuvaa Musken ja Antjen sivuille. Samalla sivut saivat uuden, keväisen raikkaan ilmeen. Kotisivut minulla on ollut jo Nikin ja Kissmon pentuajoista lähtien (silloin nimi taisi olla "Nikin ja Kissmon kotisivut"), ja ne myös tulevat olemaan tärkein foorumi, jossa kerron koiraharrastuksestani. Seuraavaksi tavoitteena on päivittää kotisivuilleni aikuisemmat kuvat Antjen ensimmäisestä pentueesta, vihdoinkin! Blogissa kerron asioista hieman monisanaisemmin ja Facebook tulee olemaan enemmänkin nopeiden ja lyhyiden vuorovaikutustilanteiden paikka verkossa. En siis aio hylätä Facekookia, kun olen sinne vihdoinkin vapaaehtoisesti hakeutunut:))

Facebookista ladattua

Norjalainen, pitkäaikainen ystäväni Britt jakoi julkisen kuvan aikajanallaan, joka on peräisin sivustolta Enjoy the life how it is as it comes...

Elämästä pitää nauttia, niin ylä- kuin alamäissäkin:)) Kuvat kertovat jotain lähettäjästään, ja niiden kautta voi mielestäni hyvin Facebookissa viestittää omia ajatuksia ja tuntemuksiaan - sinänsä kiva keino kertoa jotakin itsestään. Ja katsoja voi taas tulkita ja soveltaa kuvaa omaan elämäntilanteeseensa...  Itse ainakin tykkään, ja varmasti sadat tuhannet tai miljoonat muutkin!

Muske ja Antje

Muske lopetti jokin aika sitten juoksunsa, jotka kestivätkin noin kolme viikkoa! Juoksujen 15. - 17. päivän paikkeilla Muske oli sitä mieltä, että isukki olisi taas löydettävä keinolla millä hyvänsä, ja tähän tarkoitukseen olisi sopinut vaikka Antje (Antjen suureksi hämmästykseksi!). Musken turkki ja koko muukin olemus on nyt täysin palautunut ennalleen. Jopa häntä- ja housukarvat ovat jälleen ihanan tuuheat, vaikka leikkasin Musken housukarvat kokonaan pois (!?) hygieniasyistä Musken synnytettyä. Ilmeisesti Muskella juoksuperiodi on aika pitkä, ja näin ollen myös ns. parhaat päivätkin ajoittuvat myöhäisempään ajankohtaan.

Olen muutamalle asiasta kiinnostuneelle luvannut kertoa heti blogissani, kun Antjen juoksut alkavat. Vielä ei ole mitään tapahtunut, mutta koska Antjen juoksut ovat tulleet aina ajallaan (tai korkeintaan 1-2 viikkoa etuajassa), tuskin enää montaa viikkoa saamme odotella, ehkä pari-kolme viikkoa? Varmasti ei tietenkään voi näissä asioissa tietää...:))

Blogikirjoittelunkin pitäisi kirjoitusohjeiden mukaan olla lyhyitä ja ytimekkäitä eikä siis suinkaan näin pitkiä kuin tässä. Ilmeisesti oli jokin tarve kirjoittaa välillä pidemmän kaavan mukaisesti, ensi kerralla sitten täälläkin vähän nasevampia kommentteja - jos olette tähän asti jaksaneet lukea:))