Vuoden vaihtuessa

Yllä olevassa "Times-julkaisussa" onkin kerrottu vuosi 2014 pähkinänkuoressa, eli kovin koirapainotteista elämäni näyttää olleen - ja jatkuu oletettavasti ainakin pääpiirteittäin samanlaisena täällä blogissa, joka painottuu lähes pelkästään koiraharrastukseen tai siihen yhteydessä oleviin asioihin.  Paljon mukavia ja muutama vähemmän mukava tapahtuma on vuoteen mahtunut. Lämmin kiitos kaikille mukana kulkeneille!!!! Kaikella on aikansa ja paikkansa, ja myös vastoinkäymiainset, menetykset ja vaikeudet on tarkoitettu voitettaviksi!

Tuleva vuosi on on tietenkin vielä arvoitus. Jotain voi kuitenkin aina toivoa, vaikka mm. Yodan tyttöystävä Muske antaakin vielä kainosti odottaa itseään..., odottavan aika on vain niin pitkä! Vonne, Peetu ja Arthur täyttävät kesäkuussa 2015 jo kaksi vuotta, joten näiden pentujen terveystutkimukset tulevat ajankohtaisiksi kevään/kesän aikana. Itseäni tutkimukset jännittävät jo nyt, koska toivon tietenkin "jalostuskelpoisia" tuloksia pentueen ainoalle nartulle ja omalle kasvatilleni Vonnelle (kuten tietenkin myös veljille!) -  jatkoa ajatellen. Näyttää olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että vielä tutkimusten jälkeenkin pitää jännittää ns. lopullisia tuloksia Kennelliitosta.  Musken D-pentueesta on tutkittu peräti 8 pentua kymmenestä, vielä odottelen kahden koiran tutkimustuloksia. Toivottavasti omistajat ehtivät tutkituttaa nämäkin koirat mahdollisimman pian, jotta saisimme suunnilleen vertailukelpoiset tulokset suhteessa koko pentueeseen (koska ikää voidaan pitää yhtenä muuttujana). Tuskinpa enää mitään suuria yllätyksiä tulosten suhteen on tulossa, mutta JOS sellainen vielä sattuisi eteen tulemaan, olisi se hyvä tietää ajoissa jatkoalostusta ajatellen.  Suuri kiitos kaikille yhteistyöstä!

Uusi vuosi ei olisi kuitenkaan mitään ilman lupauksia ja suunnitelmia, mutta niistä Uuden Vuoden jälkeen enemmän. Alla oleva kuva on sikäli mielenkiintoinen, että alhalla vasemmalla on kuva Antjesta nuorempana sekä melko hiljattain otettu kuva Vonnsta. Kuvan perusteella sanoisin, että Antje muistuttaa enemmän isäänsä Kelmiä kuin äitiään Finjaa. Myös Vonne on tullut (alla olevan kuvan perusteella) enemmän isäänsä Ziggeen kuin äitiinsä Antjeen. Paljon riippuu kuitenkin katsojasta, kuten vauvojakin arvioitaessa on monesti todettu :)

Muske on kuin ilmetty äitinsä Orpa Eulalia! Sen vuoksi E-pentue tulee olemaan "Eulalia"-pentue :)
Kuvassa Musken äiti Orpa Eulalia v.d. Eenhoornleijn:

Orpa Eulalia v.d. Eenhoornleijn

Joulu meni mukavasti ja kotoisasti perheen kesken, jolloin myös yksi Musken kahdeksasta tyttärestä, Tesla, ihastutti meitä vierailullaan. Teslalla on aivan huippumukava luonne, jonka vuoksi ei ollut minkäänlaisia ongelmia Teslan ilmestyessä laumaamme Joulun pyhiksi. Menoa ja vilskettä riitti, siitä pitivät erikoisesti huolta kaksi energistä teiniä, Tesla ja Vonne! Staby rotuna näyttää sopeutuvan hyvin saman katon alle kooikereiden kanssa, koska stabyn luonteesta löytyy tietynlaista "hienotunteisuutta" tai pehmeyttä. Esimerkkinä Tesla ja Vonne, joka vm. sai päähänsä ottaa Teslan suusta lelunsa itselleen. Eipä siinä mitään, Tesla luovutti ystävällisesti lelun Vonnelle heiluttaen iloisesti häntäänsä ja kutsuen uudelleen leikkiin mukaan! Ilmeisesti tässä tapahtui jonkinlainen laumaan järjestäytyminen sulassa sovussa (koirien eläkielellä), sillä Tesla suhtautui jatkossa selvästi entistäkin kunnioittavammin Vonneen, vaikka leikit jatkuivat yhtä sopuisasti yhdessä, kuin aina.

Jotta kenellekään ei jäisi epäselväksi kerrottakoon, että innostuin Jouluna harjoittelemaan puhelimella ensimmäistä kertaa kuvien muokkausta, tässä siis vielä yksi tuotos (aikaa opetteluun meni paljon, muutama tunti (!!), mutta lomallahan on aikaa). Tämän lisäksi on nyt työsuhde-etukin, uusi iPad saatettu käyttökuntoon ja hallinnassa. Onnistumisen kokemukset ovat hyväksi mielenvireydelle :)

Tähän postaukseen ehtii vielä muutama joulukuva, jotka on otettu Tapaninpäivänä. Ensimmäinen kuvasarja vuodelta 2015 ilmestyy toivon mukaan tänne heti vuoden vaihteen jälkeen, mikäli sää suosii Uuden vuoden viettoa koirien kanssa luonnon rauhassa :)

Mitä vanhemmaksi Antje tulee, sitä huonommin se näyttää kestävän ainakin tuulen ja pakkasen yhdistelmää. Tassuja nosteltiin koko ajan ja ilmeestä saattoi lukea: "Lähdetäänkö jo kotiin päin?" Ei ollut yhtään kivaa juosta paksu, jäykkä takki päällä, kun varpaitakin paleli. Päätin ostaa joustavamman, lämpimän takin Antjelle ja hankkia villatöppöset jalkoihin. Kiitoksia vain Facebook-kavereille tossuvinkeistä, jos joku heistä sattuu tämän lukemaan!

Antje

Antje

Muita koiria ei pakkanen näy haittaavan, etenkään stabeja. Myös Vonne juoksee ja riehuu nuoruuden koko innolla sen verran kovaa, etteivät mitkään loimet haittaa tai pakkanen ehdi purra pieniä jalkoja.

Vonne

Vonne

Tesla on kaunistunut entisestään, vaikka näyttää vielä nuorelta koiralta äitiinsä Muskeen verrattuna, jota se toki onkin.

Tesla

Tesla

Äidissä ja tyttäressä on jotain samaa, mutta myös jotain erilaista. Jokainen on oma yksilönsä.

Muske

Muske

OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2015 KAIKILLE!

HAPPY NEW YEAR 2015 TO EVERYONE!

Puolivillaista elämää

HeJW-14
Frisian Gem Chris Chevonne

Tämä kuva tuli napattua eilen ennen kotiin lähtöä Helsinki Winner Show´sta. Kuvauspaikalle oli järjestetty neljä hyvin valaistua studiotilaa, joihin oli pitkät jonot ennen ja pian sen jälkeen, kun Vonne oli istahtanut kuvauspaikalle. Jos olisin osannut säätää kameran asetuksia, olisi tästäkin kuvasta voinut tulla paremmin valottunut, koska puitteet olivat hyvät. Kuva aiheuttaa edelleen hieman ristiriitaisia tunteita. Vonne kilpaili eilen viimeisen kerran junioriluokassa voittaen luokan, JUN ERI/JUK1. Siitä rapsahti HeJW-14 titteli! Puolivillainen olo tuli siitä, että Vonne on ehtinyt saada jo seitsemän SA:ta (viime viikkoinen Kangaslan SA/serti mukaan lukien), mutta nyt riittikin vain ERI ja luokkavoitto junioreille sekä veteraaneille Voittaja-tittelin saamiseksi. Tosin osa tittelin saaneista junnuista ja veteraaneista sai luonnollisesti myös SA:n, jonka itsekin oletin luonnollisesti kuuluvan asiaan. Olisihan se ollut "piste i:n päällä" tällaisessa arvonäyttelyssä, kun niitä SA:a on aiemminkin tullut..., ja kuitenkin kysymyksessä virallinen titteli? Aika hassua, että se ei ole edellytyksenä, kuten Voittaja-tittelin kohdalla on?! Ehkä tässä on sitten ajateltu, että juniorit ovat vielä keskenkasvuisia ja vastaavasti veteraanit jo eläkkeellä, joten on annettu hieman tasoitusta :)

Näyttelyt ovat muutenkin arvoituksellisia..., ja jos tittelin saa, siitä pitää tietenkin olla iloinen :) Siinä todennäköisesti piilee myös osa näyttelyiden viehätyksestä ja huumasta; lopputulos on paljolti kiinni koirasta, koiran kunnosta, koiran vireystilasta, esittäjästä ja esittäjän motivaatiosta/taidoista, tuomarista ja tuomarin mieltymyksistä, muista ko. näyttelyyn ilmoitetuista koirista ja kilpakumppaneista  - eikä hyvästä onnestakaan ole haittaa!. Aina kannattaa lähteä näyttelyihin, koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu... :) Tänään sunnuntaina onni suosi osin eri kooikereita Messarissa kuin lauantaina, esim. eilen narttujen junnuluokassa toiseksi tullut kooikernarttu Vonnen jälkeen oli tänään JV-14! Kunhan kevätaurinko alkaa paistaa, näyttelyihin on varmaan taas lähdettävä!

Välillä todellakin tuntuu siltä, että itse en ole (ainakaan pimeänä vuodenaikana!) mikään näytteille asettajan malliesimerkki! Näyttelyä edeltävänä iltana/yönä roikuin netissä kahteen-kolmeen asti ja heräsin aamulla tuntia aiottua myöhemmin miehen ääneen "Pitiks sulla olla tänään se näyttely?". Ei muuta kuin äkkiä suihkuun ja vähän väriä nassuun (onneksi tuli pari päivää sitten leikattua hiukset olemattomiksi!), nopea ulkoilutus ja Vonne suoraan autoon ilman ruokaa (Vonne tarvitsisi edes hitusen murkinaa ollakseen näyttelyssä kyllin vireä, tämä on todettu kerran aikaisemminkin), mutta nyt en juuri ennen automatkaa ruokaa uskaltanut antaa. Ei muuta kuin kiireesti menoksi lumipyryssä ja pimeässä kohti Helsinkiä.

Muutoinkaan päivä ei ollut ihan sellainen, kuin olin suunnitellut. Stabykehässä kävimme Vonnen kanssa pistäytymässä, mutta puolen päivän jälkeen olimme kumpikin Vonnen kanssa kirjaimellisesti niin "lopen uupuneita" loppilaisia (ja Vonne nälkäinen), että lähdimme ko 13 aikoihin kotia kohti ajamaan. Valitettavasti eräs odotettu ja mieluisa tapaaminen jäi näin toteutumatta. Onneksi ehdin Elinan kanssa sentään kotimatkalla jutella puhelimessa.

Onnea kaikille Helsinki Winner-14 ja Voittaja-14 näyttelyiden voitokkaille kooikereille ja stabeille sekä muillekin voitokkaille koirille omistajineen!

Tänään oli tarkoitus lähteä seuraamaan Voittaja-14 näyttelyä ilman koiria, tutustumaan standeihin, ostostarjontaan ja muuten vain stabeja, kooikereita ja tuttuja tapaamaan. Etenkin Antje ja Muske kuitenkin tuijottivat minua heti aamusta syvänruskeilla silmillään jotenkin syyttävän näköisesti, joten valitsimme toisin; mies lähtisi vaihteeksi Musken kanssa juoksulenkille (Muske nauttii näistä kahdenkeskisistä, pitkistä juoksulenkeistä uusissa maisemissa miehen kanssa paljon!), ja minä lähtisin Antjen ja Vonnen kanssa pitkälle metsälenkille. Lähtiessäni kooikereiden kanssa metsään, aurinkokin pilkahteli vielä taivaanrannan yläpuolella jonkin aikaa ja maa oli hienoisen lumen peitossa. Kyllä ulkoilu raikkaassa luonnossa on ihanaa, vaikka lähes jäästä avoinna oleva järvi ja tuuli tekivät säästä hieman kolean! Puolivillaisessa turkissakin oleva Vonne sai päällensä Back and Track-verkkoloimen, jota ei olisi kuitenkaan ehkä tarvittu, mutta tulipahan laitettua (verkkoloimi tosin päästää hyvin liialliset höyryt läpi):

Vonne

Ja pikkutytöt tykkäsivät yli 1 ½ tunnin pituisesta metsässä tarpomisesta:

Antje ja Vonne

Antje

Vonne

Päivänsäde ja Menninkäinen näyttelyssä

... mutta kumpi on kumpi? Joka tapauksessa eilen Kangasalan ryhmänäyttelyssä tapaamani Antjen poika ja Vonnen veli Peetu (Frisian Gem Chris Cenhelm) osoittautui sekä hellyyttäväksi, paksuturkkiseksi Menninkäiseksi että iloiseksi, ystävälliseksi ja sympaattiseksi Päivänsäteeksi. Peetusta onkin kasvanut komea poika! Virallisesti Peetun säkäkorkeutta ei ole mitattu, mutta minusta se vaikuttaa sopivan kokoiselta (ei liian pieni eikä liian iso) sekä vahvaluustoiselta- ja kalloiselta urokselta, jolla selvä urosmainen leima. Tällä hetkellä pää näyttää hyvinkin voimakkaalta, mutta vahvarunkoinen koira Peetu on muutoinkin. Lopullinen hapitus eli yleisvaikutelma, olemus ja ulkomuoto tulee vielä kehittymään, koska koira on vielä nuori. Olipa mukava nähdä Annea ja Peetua!

Alla olevaa kuvaa katsellessani ajattelin, että jospa voisi siirtää tuolta pieneltä Päivänsäteeltä vähän pitkiä, mustia korvakarvoja Peetulle ja vastaavasti Menninkäiseltä turkkia Vonnelle, kuva olisi tasapainoisempi :)  Toisaalta, olen huomannut urosten kasvattavan korvakarvojaan iän karttuessa, sillä mm. Antjen pojat B-pentueesta, Terra ja Bruno,  saivat roimasti pituutta korvakarvoihinsa vasta myöhemmin. Eilen näyttelytuomari saneli Vonnen arvosteluun hauskan kommentin; "Kaunis väritys, mutta hapsut jätetty tänään kotiin"  (paitsi siis korvista).

Peetu ja Vonne

Näyttely Kangasalan ratsastuskeskus Parvelassa oli miellyttävä, vaikka ahdasta oli; koirat ja omistajat tavaroineen olivat kuin sillit suolassa, mikä oli varmaan haastavaa koirillekin.  Sää oli kylmän kolea, joten talvitamineet olivat paikallaan maapohjaisessa hallissa! Näyttelypaikan kahviossa juttelin erään kehätoimitsijan kanssa, joka kertoi, että näyttelyyn oli tänä vuonna ilmoitettu rotuja ryhmistä 5, 6 ja 8 sata (100 !) koiraa enemmän kuin viime vuonna, ja tämä näyttäisi olevan tässä tilassa enemmän kuin riittävästi.

Peetu vasemmalta puolelta kuvattuna. Turkkia on tosiaan paljon. Kaulapantakin näyttää uppoavan sutjakkaasti turkin sekaan, joten todellisuudessa kaula on paljon ohuempi miltä kuvassa näyttää :)

Peetu

Näyttelyn viralliset tulokset ja rodut löytyvät täältä. Paikalla oli yllättävän paljon harvinaisempiakin rotuja.

Näyttelyssä ei kooikereiden joukosta valittu lainkaan VSP-koiraa. ROP ja paras narttu oli kaunis ja tasapainoinen CIB, monen maan valio ja voittaja (mm. MV-14) Manusia´s Olivia,  ja ROP-pentu Bella Belleza's Ezmerilla.  Vonnen tulos junnuluokassa oli ERI1, SA, PN2, SERT ja velipojan Peetun saldo tällä kertaa myös hienosti ERI1 (Peetu kilpaili nuorten luokassa).

Kooikereilla oli tuomarina minulle ( ja suurimmalle osalle kooikerväestä) uusi tuttavuus, Pia Itkonen. Oli hienoa huomata, että tuomari oli perehtynyt rotuun hyvin, paneutui kooikereiden arvosteluun huolellisesti ja oli selvästi erittäin hyvin perillä rodusta tyyppinä - kuin myös koiran arvosteluperusteista yleensä! Kirjallisia arvosteluja seurasi myös ystävälliset ja seikkaperäiset suulliset perustelut/kommentit jokaiselle koiran omistajalle erikseen. Lopuksi hän vielä toivotti mukavaa Joulun odotuksen aikaa kaikille. Toivottavasti hän on jatkossakin kiinnostunut arvostelemaan kooikereita!

Vähän jännitti viedä Vonnea näyttelyyn, koska edellisestä kerrasta oli kulunut melkein kolme kuukautta emmekä ole tässä välillä kertaakaan treenanneet esiintymistä. Hyvin näytti Vonne kuitenkin sisäistäneen kehässä esiintymisen, tosin topakka pirpana kävi vähän liiankin kuumana venyttäen innokkaasti takajalkojaan ja kroppaansa pitkin pituuttaan tuomarille esiintyessään. Toivottavasti seuraava näyttely sisätiloissa ei aiheuta samanlaisia ylikierroksia, kuten täällä uusien hajujen (mm. hevosen ja lannan hajut) maailmassa :)

Ensi viikonloppuna on vuorossa vuoden suurin koiratapahtuma ja näyttelyt Helsingin Messukeskuksessa. Toivottavasti herään "talvihorroksesta" ehtiäkseni ajoissa paikalle (kerran olen Messarista jo myöhästynyt!), sillä kooikerit arvostellaan muistaakseni heti aamulla. Eilen totesin, että talvinäyttelyt ja pimeys ei ole oikein minun juttuni; mies sai useaan kertaan eilenkin herätellä minua ja kuunnella mutinaa "Joo, mä nousen" huomatakseen, että olin salamannopeasti taas sikeässä uneassa. Ei muuta kuin perinteinen herätyskello, puhelin ja IPad herättämään, jokainen viiden minuutin välein, joten eiköhön se siitä :)

Vielä odotellaan...

Musken juoksuja, mutta sanoisin, että minä päivänä tahansa ne ovat odotettavissa. Sen verran tiuhaan Muske on jo jättänyt pojille viestejä melkein kahden kuukauden ajan! Onneksi Terhi (Yodan omistaja) kertoi muutama päivä sitten puhelimessa, että hän on varautunut vierailemaan meillä Yodan kanssa vaikka Jouluaattona! Ettei vaan niin kävisikin...?

Kuvassa Muske n. 3½ kuukauden ikäisenä pentuna, käpy suussa ja heinänkorsi sinne menossa...!!?

Asiaa turkista ja vähän muustakin

Hiljaiseloa ja odottelua; Vonnen turkin palautumisen/kasvun odottelua, lumen odottelua, Joulun (ja joululoman!) odottelua... mitäpä sitä muuta marraskuussa voisi tehdä kuin odotella, ellei oteta huomioon työn tekemistä. Omassa työssäni lukuvuoden loppu ennen Joulua ja vastaavasti ennen Juhannusta ovat vuoden kiireisintä aikaa. Vuoden pimeimpänä aikana on kai viisainta tehdä vain töitä, ulkoilla, levätä ja odotella valoisampia aikoja ja kevään saapumista.

Muske

Muskelle odottelen minä päivänä tahansa juoksuja, ja Muske odottelee tietenkin Yodaa :) Eilen katselin koirien "juoksupäiväkirjaa", jonka olen tallentanut koneelleni. Musken juoksujen väli ei ole koskaan ollut niin säännöllinen, kuin esimerkiksi Antjella - aina päivän pari alle tai yli 8 kuukautta. Kalenterin mukaaan Musken ensimmäinen juoksu alkoi 9 kuukauden iässä. Sen jälkeen ne ovat tulleet 8,  9½,  6,  8½, 7½ kuukauden  välein. Edellinen juoksu alkoi 29.4.2014. Tämän perusteella joulukuun loppupuolella olisi edellisistä juoksuista kulunut 8 kk,  Muske on kuitenkin jättänyt viestejä pojille jo parin kuukauden ajan, joten nähtäväksi jää miten käy tällä kertaa :)

Antje 

Muutaman viikon kuluttua Vonnella on edessään kaksi näyttelyä. Ensin lähdemme Kangasalan ryhmänäyttelyyn 29.11. ja sen jälkeen on vuorossa Messarin Voittaja-näyttely 6.12. Kovasti olen odotellut Vonnen saavan enemmän turkkia elokuisten juoksujen jälkeen, mutta ihmeen nihkeää tuo kasvu tuntuu olevan... Tulisi edes pakkasta, joka saattaisi hieman vauhdittaa turkin kasvua. Kaikki koirat syövät kuitenkin samaa, hyvälaatuista ruokaa; tällä hetkellä käytössä Golden Eagle Holistic Chicken Formula, joka on sopinut kaikille hyvin. Aamu-aterian yhteydessä kaikki saavat tujauksen Doils Vital-kalaöljyä. Omega-3 rasvahappovalmisteen sanotaan tukevan mm. sydämen, munuaisten, nivelten, ihon ja vanhenevan koiran elimistön toimintaa. Iltapäivän ateriaan olen sujauttanut etenkin Vonnelle vielä tilkan Nutrolin öljyä (Iho ja turkki), joka sisältää kylmäpuristettua hampunsiemnöljyä, rypsiöljyä ja pellavaöljyä. Muutaman kerran viikossa olen korvannut toisen nappula-aterian ruualla, jossa on ollut esim. tummaa riisiä, kanaa, lihaa, kalaa vaihdellen, viiriäisenmunaa tai kananmunaa, soseutettua porkkanaa, parsakaalia, marjoja tmv. ja tilkka erittäin rasvapitoista vuohenmaitoa (koostumukseltaan sopii koiran elimistölle, muistuttaa emänmaitoa). Vuohenmaitoa ja viiriäisenmunia olen saanut suoraan eräältä tilalta - kiitos Sari!!! Kuten ennenkin olen tainnut mainita (ja Eviran sivuilta todennut), pieni viiriäisenmuna sisältää moninkertaisesti enemmän hyödyllisiä ravinteita (vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita) kananmunaan verrattuna. Ainoastaan kolesterolia viiriäisenmuna sisältää huomattavasti vähemmän kuin kananmuna, ja sekin on vain hyvä asia.

Ja mitä tästä kaikesta hössöttämisestä on seurannut?

Koirat vaikuttavat hyvinvoivilta, pirteiltä ja terveiltä. Antjella ja Muskella on tällä hetkellä suorastaan upeat turkit! Vonnenkin turkki kiiltää ja se tuntuu aiempaa jäntevämmältä/hyväkuntoisemmalta, mutta vieläkään hännässä ei ole kuin muutama pitkä karva, mahan alla ei juuri mitään ja kaulakin on vielä ohuehkon karvan peitossa. Vielä on Messariin aikaa vajaa kuukausi, joten toivotaan jotain tapahtuneen siihen mennessä.

Antjella on tällä hetkellä paksu, kaunis turkki ja tuuhea häntä. Kuvat on otettu syyskuussa, jolloin Vonnellakin oli vielä häntä.

Antje

Vonne

Tänään katselin Antjea, kun se makaili tyytyväisenä, "nauravaisena" ja silmät iloisesti tuikkien olohuoneen sohvalla takkatulen lämmössä kerjäten rapsutuksia. Jotenkin tuli haikea ja herkistynyt olo. Mietin, kuinka hienot pentueet (2 pentuetta) Antje on jättänyt ja saa nyt nauttia onnellisista -jos ei vielä ihan eläkepäivistä, niin ainakin huolettomista päivistä tyttärensä Vonnen ja parhaan kaverinsa Musken kanssa. Kun Musken seuraava pentue aikanaan syntyy, tulevat sekä Muske että pennut luonnollisesti tarvitsemaan erityistä huolenpitoa ja huomiota. Tuona hetkenä Antjea katsellessani päätin, että tästä huolimatta tulen järjestämään päivittäin omaa aikaa ja virikkeitä yhtälailla sekä Antjelle että Vonnelle. Jotta eivät tuntisi itseään unohdetuiksi ja jäävänsä Musken ja pentujen varjoon. Välillä tuntuu siltä, että kiinnyn päivä päivältä Antjeen vain enemmän. Siihen vaikuttaa tietenkin koiran ikä ja sen kanssa vietetty yhteinen aika (pian 8 vuotta), mutta on siinä muutakin. Kaikki ovat omalla tavallaan omia persoonia, ja jokainen on yhtä tärkeä. Siksi kaikki antsaitsevat myös päivittäin omaa laatuaikaa ja huomionosoituksia, niin kiire ei saisi koskaan olla. Jonain päivänä se voi olla jo myöhäistä.

Antje

Vaihteeksi iloista stabyenergiaa

Musken tytär Tesla (Frisian Gem Donias Doecilia) kävi kylässä. Jälleennäkemisen riemu oli niin suuri, että tilat sisällä ja pihalla olisivat käyneet ahtaiksi :) Siispä lähdin avarampiin maisemiin Teslan ja Musken kanssa päästelemään suurimpia energialatauksia ulos, Vonne ja Antje jäivät tällä kertaa kotiin. Vonne siksi, että se luulee olevansa maailman suurin, energisin ja nopein koira pienessä ruumiissa. Epäsuhta leikeissä olisi kuitenkin melkoinen (jos ei ole itsesuojeluvaistoa, kuten Antjella :) ) eikä vaarallisilta tilanteilta voisi kokonaan välttyä, kuten kuvista voi päätellä. Joten pienen villikkotytön oli parempi jäädä kotiin. Antje vanhimpana narttuna nauttii eniten saadessaan kulkea rauhallisesti jo omia polkujaan. Kuitenkin kaikki 4 narttua tulevat erittäin hyvin toimeen keskenään, koskaan ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia.

Tesla (Frisian Gem Donias Doecilia)

Tesla, seisova lintukoira?

Tesla, silmät tuikkien hämärässä

Maatilan tytölle Teslalle on kehittynyt komea, paksu, kiiltävä turkki ja vahva runko. Runkoon on tullut myös stabylle tyypillistä "syvyyttä" koiran täytettyä kesällä kaksi vuotta.  Vielä jokin aika sitten Tesla oli vielä jokseenkin pentumainen ja hontelo rungoltaan. Stabyhoun kehittyy hitaasti, mutta varmasti :).

Voiman käyttöä ja nopeutta äärimmillään - luille, lihaksille ja nivelille töitä!

Muske ja Tesla

Muske ja Tesla

Muske ja Tesla

Muske ja Tesla

Leikeissä jopa Muskekin sai pitkästä aikaa tuntea millaista on piehtaroida samanrotuisen ja erittäin energisen kaverin kanssa. Äiti näytti välillä olevan altavastaajana energisen tyttärensä pyörittelyssä, mutta kivaa oli. Sumuisen päivän mukavat ranta- ja metsäleikit loppuivat pimeän tuloon ja nyt nukuttaa mukavasti. Toivottavasti seuraava tapaaminen osuu sään suhteen aurinkoisempaan ajankohtaan, jolloin kuvatkin ovat mukavampia katsella.

Tesla

Tesla ja Muske

Karhupainia

Muske (Tesla jäähyllä)

Kotimatkalla oli jo pimeää (Tesla)

Arthur muutti Espanjaan

Tänään sain iloisia terveisiä Espanjasta! Toinen Antjen pojista (C-pentue), Vonnen veli Arthur (Frisian Gem Chris Cynebald), on muuttanut asumaan Suomen Turusta Välimeren rannalle Espanjaan omistajiensa Marien ja Joakimin kanssa! Kuulin heidän suunnitelmistaan jo kesällä ja ilahduin siitä, että perheelle hyvin rakas Arhur oli alusta asti suunnitelmissa mukana, ja koko perhe muuttaisi yhdessä uuteen kotimaahansa.

Kevättalvella Arthur kävi jo lomalla haistelemassa Espanjan rannikon tuulia ja oli heti kuin kotonaan. Myös matkustaminen on sujunut Arthurilta kuin vanhalta konkarilta (Arthurin kuvat: M. Cygnel-Sennerby).

Arthur spends Holiday in Spain

Arhur

Arthur on viihtynyt Espanjassa "kuin kala vedessä", onhan siellä lämmintä (jota kooikerit rakastavat!!!) ja kilometreittäin hiekkarantaa, jossa kirmailla :) Perhe asuu rivitaloalueella aivan rannikon tuntumassa, jossa Arthurilla on paljon koirakavereita. Arthurin emäntä aloittaa työt norjalaisessa koulussa vasta klo 11 aamupäivällä, joten he käyvät joka aamu Arthurin kanssa 1½ - 2 tunnin pituisella rantalenkillä. Se on parasta mitä Arthur tietää! Voin vain kuvitella miten Arthur nauttii saadessaan juosta vapaana pitkin rantaa aamun viileämpinä tunteina!

Greetings from Spain, my new homeland!
Love, Arthur

Arthur with friend Oscar

Arthur

Meidät on ystävällisesti toivotettu tervetulleiksi vierailulle Espanjaan, joten jonain sopivana ajankohtana matkustamme Vonnen kanssa tapaamaan ihanaa Artur-veljeä ja perhettä Espanjaan :) Silloin rantahiekka varmasti pöllyää ja vesi roiskuu!!!

Arhur n. 8 viikon ikäisenä perheineen:

Arthur 8 weeks

Arthur (8 weeks) with Family

Muita kuulumisia

Lokakuussa Vonne lähtee tapaamaan toista veljeään Peetua (Frisian Gem Chris Cenhelm) Seinäjoelle. Samalla sekä Peetu että Vonne pyörähtävät näyttelykehässä 25.10., eli näyttelyt eivät sittenkään ole tämän vuoden osalta Vonnelta eikä myöskään Peetulta kokonaan taakse jäänyttä elämää:) Seinäjoelle asti matkustamisen ainoa syy ei ole kuitenkaan näyttely, vaan tärkeimpänä syynä pidän mahdollisuutta tavata Peetua ja Annea! Vielä en ole päättänyt lähdemmekö matkaan autolla vai junalla - voisi olla virkistävä kokemus matkustaa vaihteeksi junalla!

Viimeksi Vonne matkusti junalla Hollannissa neljän kuukauden ikäisenä. Kuvissa Mariska Mussert Vonnen kanssa Rotterdamissa sekä Tiina ja Vonne Rotterdamin rautatieasemalla lokakuussa 2013.

Mariska and Vonne in Rotterdam, October 2013

Tiina and Vonne on Railway Station/Rotterdam, October 2013

Vonne ja Peetu tapasivat edellisen kerran viime vuoden marraskuussa, Peetun ja Annen käydessä vierailulla. Maltan tuskin odottaa näkeväni, kuinka komea poika Peetusta on tullut vajaan vuoden aikana! Sisarukset noin 5 kuukauden ikäisinä marraskuussa 2013:

Vonnen pitkä päivä

Vonnella oli eilen pitkä päivä täynnä mukavia ja vähemmän mukavia yllätyksiä. Ensin veimme pojan Pasilan Asemalle Helsinkiin. Siellä törmäsimme tuttuun koiraharrastajaan vuosien takaa, jonka kanssa vierähtikin reilu tunti hampurilaisravintolassa (koirat sallittuja tiloissa, joissa pöydät sijaitsevat ravintolan ulkopuolella), kooikereista, stabeista, hiilereistä (maailman pienin paimenkoira), snautsereista ym. jutellessa. Lancashire Heeler onkin mielenkiintoinen rotu (luonteessa jotain samaa kuin kooikerissa?), joka on ollut minulle tähän asti tuntematon. Hassu sattuma oli -päivän myöhempiä tapahtumia ajatellen- että Satu näytti minulle puhelimestaan kuvan yhdestä hiileristään, jolla oli kuono pahoin turvoksissa maa-ampiaisten hyökkäyksen jälkeen...

Kotimatkalla pysähdyimme Nurmijärven Kiljavalla, jossa Vonne juoksi hullun lailla pitkin metsää, hyppi kiville ja kannoille ja nautti taas suunnattomasti vapaudesta, nuuskimisesta, kaivamisesta ja tutkimisesta - ja kaikki se löytää...!. Ollessamme menossa autolle, se yhtä äkkiä kiljaisi, hyppäsi korkealle ilmaan ja lähti juoksemaan pelästyneenä, kuin jotain karkuun. Tutkin heti Vonnen, mutta en huomannut mitään erikoista. Jotenkin vaisu koira kuitenkin oli. Matkalla autossa alkoi raapiminen ja läähätys. Kotona Vonne juoksi kivuliaan ja tuskaisen oloisena pitkin huonetta ja meni sängyn alle piiloon (tyypillinen kivuliaan koiran reagtio!). Tarkempi tarkastelu osoitti, että mahan alle, takajalkojen väliin alkoi muodostua erittäin iso, punainen paukama. Soitto saman tien eläinlääkärille, sillä aloin epäillä käärmeen puremaa, vaikka en nähnytkään "kahta vierekkäistä puremajälkeä".

Pasilan asemalla

Nurmijärven Animagi (ent. Käpälämäki) oli avoinna klo 20 asti, joten saman tien autoon ja menoksi. Päästyämme perille, Vonnen kuono oli massiivisesti turvonnut, silmät "muurautuneet" umpeen ja olo heikko. Vonne laitettiin heti nesteytykseen, ja sovittiin aluksi, että ainakin sulkemisaikaan asti nesteytetään ja seurataan. Käärmeen puremaa ei voitu täysin pois sulkea, vaikka turvotuksen ja isojen paukamien vuoksi mahan alustaa oli vaikea tutkia. Epäiltiin myös jotain myrkyllistä hyönteistä tai muuta myrkytystä. Jälleen kerran täytyy antaa positiivista palautetta Animagille (ent. Käpälämäelle). Vaikka paikalla oli illalla enää yksi eläinlääkäri ja potilaita oli paljon, otettiin Vonne ylimääräisenä ilman ajanvarausta pikaisesti hoitoon ja palvelu oli erittäin ystävällistä, kuten aina! Eläinlääkäri arveli jo tässä vaiheessa, että parin tunnin nesteytys ei riitä, ja Vonnen tulee lähteä lisätutkimuksiin ja jatkohoitoon päivystykseen. Vonne ei saanyt kyynpureman vastamyrkkyä, koska kyynpuremasta ei ollut varmuutta. Itse asiassa, kyyn vastamyrkky on tällä hetkellä Suomesta lopussa, eikä maahantuojalta ole saatu sitä vielä lisää. Ensisijainen ja paras hoito kyynpureman (myrkytysten) kohdalla on kuitenkin mahdollisimman nopeasti (mielummin tunnin sisällä tapahtumasta) aloitettu nesteytys, jotta myrkky ei ehdi vahingoittaa sisäelimiä.

Matkalla Hattulaan

Kahdeksan jälkeen illalla kannoin Vonnen autoon tippapusseineen ja letkuineen. Vonne makasi häkissä ja tippatelineenä toimi auton katon rajassa oleva kahva. Näin lähdimme ajamaan kohti Hattulan Univet´iä, jossa mm. Teslan kyynpurema hoidettiin aikoinaan asiantuntemuksella ja hyvin. Animagin eläinlääkärin mukaan tilanne oli edelleen henkeä uhkaava ja vaati keskeytymätöntä intensiivistä hoitoa.

Hattulassa jälleen upea vastaanotto, hoitoon ryhdyttiin heti. Eläinlääkäri totesi mm. että Vonnen pää (ja osin kaula) oli kauttaaltaan turvonnut symmetrisesti (viittasi voimakkaaseen myrkytysreaktioon), mahan alla olevat paukamat olivat irrallisia, suuria paukamia mikä viittasi mahdollisesti siihen, että Vonne oli joutunut useamman myrkyllisen ampiaisen hyökkäyksen kohteeksi. Kun asiaa tarkemmin mietin, Vonne tosiaan tonki ja kaivoi maata ennen kuin lähti kiljaisten juoksemaan ikään kuin jotain karkuun metsässä. Todennäköisesti Vonne oli löytänyt maa-ampiaisen pesän, rikkonut sen ja saanut vihaiset ja erittäin myrkylliset maa-ampiaiset kimppuunsa! Hattulassa Vonnesta otettiin nesteytyksen lisäksi laajat verikokeet kyynpureman pois sulkemiseksi ja tilanteen kartoittamiseksi.

Verikokeissa ei todettu mitään epäilyttävää, tulehdusarvojen nousun lisäksi (kyynpuremassa mm. maksa- ja munuaisarvot, veren hyytymistekijät (sydän) ymv. merkitseviä). Vonne oli siis mitä ilmeisemmin saanut henkeä uhkaavan myrkytystilan maa-ampiaisten pistoista. Vastaavia tapauksia on kuulemani lisäksi olut tänä vuonna poikkeuksellisen paljon, kyynpuremien lisäksi. Kontrolliverikokeita suositeltiin kahden viikon kuluttua varmuudeksi.

Vaikka Hattulaan tuli koko ajan lisää akuuttipotilaita (mm. traktorin alle jäänyt koira, vakavasti sairastunut, pentuja parhaillaan odottava kissa jne.), henkilökunta jaksoi suhtautua kaikkiin asiakkaisiin ystävällisesti ja rauhallisesti. Lääkärin ja henkilökunnan kokemusta ja asiantuntemusta ei voinut olla aistimatta! Vonnen tapauksessakin käytiin diagnoosi, kaikki verikokeet ym. erittäin tarkoin läpi, ilman mitään kiireen tuntua. Ei voi muuta kuin ihailla tätä ammattikuntaa! Vaativa, haasteellinen työ, usein kovassa kiireessa ja paineessa, eikä varmasti omilta inhimillisiltä tunteiltakaan voi välttyä hoidettaessa vakavasti sairaita eläinpotilaita ja tuettaessa huolestuneita tai surullisia omistajia! Hattulan eläinlääkäriasema on auki kaikkina vuoden päivinä 24 h, joten se tulee olemaan jatkossakin koiriemme hoitopaikka mahdollisissa akuuteissa, päivystyshoitoa vaativissa tilanteissa.

Eläinlääkäri totesi, että saamansa hoidon jälkeen Vonne voi lähteä turvallisesti kotiin, mutta tilannetta tulee tarkkailla parin päivän ajan. Kotona olimme klo 1 yöllä. Tällä hetkellä Vonne on hieman rauhallisempi kuin tavallisesti ja nukkuu paljon, turvotus alkaa laskea ja se syö ja juo normaalisti, eikä vaikuta kivuliaalta. Menemme vielä kontrolliverikokeisiin parin viikon kuluttua, mutta en ole enää huolissani.

Vonne

Päivästä tuli Vonnelle pitkä seikkailu (n. 12 tuntia olimme Vonnen kanssa yhtäjaksoisesti reissussa), joka onneksi päättyi hyvin. Vonnenkin olisi parasta pysyä kaukana maanpinnasta, kuten Muskella on tapana; isojen kivien päälle on aivan pakko päästä Musken tähyilemään maailman menoa :)

Korkealla on turvallista :)