All pictures copyright by Frisian Gem unless mentioned otherwise

8.2.2015

Tätä en olisi uskonut

Meillä on tällä hetkellä hyvin levottomat ajat Musken ja Vonnen juoksujen vuoksi. Musken juoksut etenevät hitaasti, kuten on ollut odotettavissa. En yhtään ihmettele -aikaisempiin juoksuihin verrattuna- vaikka ns. h-hetki Musken kohdalla olisi n. 16-18- päivän tienoilla juoksujen alkamisesta.

Sen sijaan Vonne käy nyt todella kuumana!  Olemme suorastaan ihmeissämme! Vonnen juoksuthan alkoivat noin kolme päivää ennen Musken juoksuja ja ne noudattelevat todennäköisesti äitinsä Antjen nopeampaa rytmiä, eli parhaat päivät saattavat osua niinkin varhaiseen ajankohtaan kuin 9. päivän tienoille ja siitä eteenpäin. Viikonloppuna tämä "nainen" on vinkunut ja vikissyt päästäkseen ulos joka 3-4 tunnin väliajoin merkkailemaan ja poikia tapaamaan tai niiden hajuja nuuskimaan. Lyhyelläkin lenkillä on pitänyt merkkailla ainakin 6-8 kertaa. Epäilin jo virtsatietulehdusta, mutta ei - Vonne rauhoittuu heti päästessään kertomaan pojille, että MINÄ olin täällä :), -   ja nukkuu sen jälkeen tyytyväisenä muutaman tunnin.

Olen aina ajatellut, että vain urokset vinkuvat ja valittavat narttujen perään, mutta tämä narttu onkin oikein hormoonistara :)  Välillä -kun emme ole olleet huomaavinamme ulko-ovea tuijottavaa, läähättävää, vinkuvaa ja kiimaista Vonnea (koska on ollut ulkona vain pari tuntia aiemmin!!!)- kiljunta ulko-ovella on ollut korvia viiltävää, ja ensimmäiset tipat ovat lurahtaneet eteisen matolle :(. Äitinsä Antje ei ole koskaan käynyt ihan näin kuumana!?

Vonne on paremman puutteessa tarjonnut itseään kovasti sekä Muskelle että Antjelle, saamatta vastarakkautta. Muske on ollut toistaiseksi ihan hölmistynyt tai hämmentynyt ja katsonut meitä kysyvästi hämillään: "Mikähän sille nyt tuli?".  Äitinsä Antje on murahtanut muutaman kerran torjuvasti - "hulluko sinä tosiaan olet???". Ihan tällaista kuumakallesta (etenkään nartusta!) ei ole aikaisempaa kokemusta (huh-huh!!!), joten täytynee vain hyväksyä, että jokainen koira on oma yksilönsä. Vonnen ensimmäinen juoksu oli huomattavasti laimeampi, mutta nyt Vonne ilmeisesti kuvittelee jo ryhtyvänsä tosi toimiin ja olevansa Aikuinen Nainen. Mies on muutaman kerran tässä tilanteessa tuonut esille mielipiteensä "koiraperheessä elämisestä", mutta miehillähän on - kai? - ns.putkiaivot, joten syvällisempi analyysi tämän asian suhteen ei liene tarpeen.

Virallisesti olen ajatellut astuttavani Vonnen vasta n. 2½-3  vuoden ikäisenä, eli aikaisintaan noin vuoden kuluttua. Ulkomaalainen uros on ollut jo pitkään mielessä ja katsottuna. Tämä "valinta" tapahtui Vonnen ollessa vasta 4 kuukauden ikäisenä Hollannin Club Show´ssa, mutta vielä ei ole oikea ajankohta tähän asiaan paneutua lähemmin, koska olen ajatellut teettäväni Vonnelle terveystarkastuksetkin vasta kuluvan kevään aikana, pari kuukautta ennen kahden vuoden ikää. Tästä syystä en ole kutsunut Vonnen pennuista kiinnostuneita vielä kyläilemäänkään -  olen jonkin sortin perfektionisti ja pystyn keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan :) - tässä tapauksessa Muskeen.

Aina pitää olla postauksessa joku kuva tai kuvia, mutta pimeinä talvipäivinä uusia kuvia ei juuri ole tullut otettua :) Tämä kuva on otettu Vonnesta Ristiinan näyttelystä viime kesänä. Omistaja oli ilmeisesti niin jännittynyt näyttelykehässä, että "mopo karkasi käsistä" (ts. omistajalta lipesi talutin hyppysistä), eli Vonne juoksenteli iloisesti ympäri näyttelykehää ihan itsekseen. Tästä kuvasta tuli mieleen kommentti, jonka sain yli 10-12 vuotta sitten eräältä kasvattajalta esittäessäni ensimmäistä kooikeriani Kissmoa näyttelykehässsä (Kissmo ei juurikaan viihtynyt näyttelyissä!):  minun tulisi opetella paremmin esittämään koirani! Mutta kyllähän se näyttää ilman esittämistäkin hyvin sujuvan, jos koira siitä nauttiii  :) :) Kuvan valitsin tähän siksi, että Vonne näyttää suunnilleen tältä tällä hetkellä todella pitkähkön karvattoman kauden jälkeen. Ehdin jo pohtia vaikka mitä, koska Vonne oli niin pitkään huonossa karvassa. Kevään lähestymisellä ja valolla on ilmeisesti vaikutusta niin turkin palautumiseen kuin juoksujen alkamiseenkin.

Vonne in Summer 2014


Mutta mitä muuta en olisi todellakaan uskonut, ainakaan itsestäni? Johtuen osittain siitä, että Vonnella (joka on superenerginen muutenkin) ei ole sydäntalven aikana ollut ilmeisesti riittävästi virikkeitä muutenkaan, ilmoitin Vonnen (ja itseni) Bisquit´in järjestämälle agilitykurssille!

Kurssi alkaa 4.3., jolloin Vonnen juoksut ovat onneksi jo onnellisesti ohitse. Kurssipaikka sijaitsee vain n. 50 metrin päässä meidän kodista (käytännössä ihan naapurissa), joten pitkää matkaakaan ei voinut pitää tekosyynä jättäytyä osallistumatta :) Kurssi on suunnattu pennuille ja aloittelijoille, joten arvelin kynnyksen osallistumiseen olevan meille sopiva - minähän en ole mikään kärsivällisyyden perikuva, joka ominaisuus on todennäköisesti agilityharrastajan perusomianaisuus. Mutta koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu -etenkään, jos koira osoittautuu innostuneeksi ja lajiin sopivaksi? Vakavasti puhuen, kurssi on varmasti ainakin oivallinen lisä koiran kannalta myös pelkästään ihan mukavan yhdessä olon ja perustottelevaisuuden kannalta!

Huomenna, 9.2. kohti Mäntsälää Musken kanssa progu-testeihin! Mielenkiintoista kuulla ajankohtainen tilanne, mutta kuten tässä aiemmin totesin, tuskin vielä mitään kiirettä on Musken suhteen. Terhin (Yodan omistaja) kanssa olemme jo strategian suunnitelleet, ja toivottavasti asiat etenevät suunnitelmien mukaisesti. Alla oleva kuva Muskesta vuodelta 2012, viikkoa-kahta ennen synnytystä - painoa oli tullut tuolloin jo reippaasti! Lisätietoa nykytilanteesta päivitän säännöllisesti...., tällä hetkella Muske on iloinen (kuten aina - haluaa koko ajan temppuilla ja kerätä huomiota periodin tässä vaiheessa!), ja se on mitä ystävällisin, energisin, joskin hieman "haahuileva", mutta koirista parhain  ja kilteimmistäkin kiltein olento (ottaen huomioon suhtautuminen mm. Vonnen liehittelyrityksiin) - jos ei toisaalta ota huomioon myöskään Musken pikku hiljaa viriävää halukkkuutta kiitää naapuritilojen urosten luokse (tänään pellolla oli jo lähdössä määrätietoisesti kohti mahdollista kohdetta!). Joten remmilenkeillä mennään jatkossa varmuuden vuoksi. Kovasti Muske on hellyyden kipeä - mutta niin ihana, tasapainoinen ja rauhallinen persoona ainakin tällä hetkellä! Muske Mussukka! Tuskin meillä loppupelissä näin seesteistä koiraelämää sähäköiden ja tulisieluisten kooikereiden kanssa olisikaan ilman tasapainottavaa Muskea.

Kuva vuodelta 2012, jolloin Muske oli Mäntsälän eläinlääkäriasemalla (nykyinen Animagi) viimeksi punnittavana - toivossa on hyvä elää :).

Muske in the year 2012


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti