Terassielämää

Huomenna taitaa olla jo pentujen 6-viikkoissyntymäpäivä, aika menee nopeasti!

Tänään ihmettelimme mihin 2 pentua olivat kadonneet terassilta; ne löytyivät pian pureskelmasta grillin letkua grillisuojuksen alla. Joten ei muuta kuin mies taas esto- ja muutoshommiin, vaikka (onneksi väliaikainen) lopputulos ei ole suinkaan terassin kaunistus. Jo aiemmin mies laittoi lautavirityksen terassin jyrkkään portaikkoon; tästä pennut pääsevät kiipeämään ylös ja liukuvat alas terassille (hyvää jumppaa sekin).  Pennut touhusivat innokkaasti rakennushommissa mukana eikä porakaan pelottanut yhtään!

Antjen viimeiselle pentueelle rakennettu pieni keinulauta kiinnostaa pentuja kovasti, samoin kuin agilityputki. Keinulauta kolahtaa kivasti terassia vasten (...siedätystä.). Ja terassilla on tilaa juosta, joka juokseminen kehittynyt huimasti parissa päivässä! Tässä postauksessa muutama terassikuva satunnaisina otoksina; tosin kaikki kuvat ovat saman värisiä eivätkä muutoinkaan parhaimmasta päästä. :( Seuraavaksi vihreitä pihakuvia, kun aurinko taas toivottavasti paistaa.

Pennut tarvitsevat vielä paljon unta leikin vastapainoksi, joten auringon mennessä pilveen, ja kaikkien nukahtaessa pennut pääsivät omaan huoneeseen jatkamaan unia.

Pennut 5 viikkoa

Musken ja Hittin pennut täyttivät viime keskiviikkona jo 5 viikkoa. Tänään perjantaina pennut mikrosirutettiin meillä kotona - kotikäynti on suorastaan loistava vaihtoehto! Kaikki sujui nopeasti ja hienosti Kirsin ammattimaisessa otteessa. Pennut suhtautuivat toimenpiteeseen muutoinkin kivasti; pari pentua inahti laimeasti ja tuskin kuuluvasti, muut eivät reagoineet toimenpiteeseen mitenkään!!! Kirsi syöttää tiedot Kennelliiton OmaKoira-järjestelmään, ja uroksen omistajan hyväksynnän jälkeen ko. järjestelmässä on rekisteröinti valmis. Helppoa ja kätevää! Eläinlääkärin tarkastukseen pennut lähtevät hieman ennen muuttamista uusiin koteihinsa.

Mitä tekisimmekään ilman silkkipantoja?! Mikrosirutuksenkin yhteydessä silkkipannat sekä lisäsivät luotettavuutta ja varmuutta että helpottivat toimenpidettä. Olen luvannut lähettää pannoista "prototyypit" myös Hollantiin, jossa suunnitellaan pentuetta Musken tyttärelle Dinelle edellisestä pentueesta :)

9 pentua, 9 silkkipantaa :)

Kaikille yhdeksälle pennulle on löytynyt erittäin hyvät, aktiiviset ja/tai harrastavat kodit! Valitettavasti joitakin vähintään yhtä mukavia ihmisiä/perheitä jäi vielä odottamaan pentua toisaalta. Heitä pyrimme auttamaan pennun hankinnassa kaikin tavoin.

Pennut ovat saaneet kuluvan viikon aikana tottua monenlaisiin ihmisiin, myös lapsiin. Mielestäni pennut ovat avoimesti suhtautuneet uusiin kokemuksiin, ja Muske on ottanut suorastaan kaiken irti saamastaan huomiosta :) Ensi viikonloppuna odotamme vieraita Joensuusta ja Tuusulasta. Toivottavasti Musken tytär Tesla perheineen pääsee myös pian pentuja tapaamaan. Sateiden loputtua pennut ovat jo useamman päivän ajan saaneet nauttia ulkoilusta ja ne ovat suhtautuneet uuteen miljööseen todella innokkaasti ja avoimesti (pienestä agilityputkestakin jotkut ovat sujahtaneet jo näppärästi läpi)! Ulkoiluttajana on toiminut parin päivän ajan urhoollisesti mies, ja puuhaa 9 pennun kanssa on varmasti riittänyt, joten en ole viitsinyt toistaiseksi mainita kamerasta mitään... :) Ulkoilukuviakin on kuitenkin tulossa lähiaikoina.

Vielä viime viikolla tai muutama päivä sitten Muske viihtyi pitkiäkin aikoja pentuja imettäen ja niitä hoitaen. Mutta luonto tekee tehtävänsä. Pentujen täytettyä 5 viikkoa on Musken kiinnostuneisuus imettämiseen vähentynyt päivä päivältä. Pennuilla on jo upea, terävä hammasrivistö, joten varmasti tässä on yksi syy. Vaihe vaiheelta pennut ovat myös totutelleet kiinteään ruokaan, joten ehkä Muske uskoo niiden jo pärjäävän ilman emän jatkuvaa huolenpitoa :) Jättilautanen on ollut kova sana viime aikoina. Ongelmana isossa ruoka-astiassa on vain se, että "nopeimmat syövät hitaat" ja muutamat saattavat pulskistua liikaa toisten kustannuksella, joten ostin jokaiselle pennulle omat kupit. En vain ole vielä keksinyt miten homma käytännössä toteutetaan niin, että kaikki eivät ryntäisi samalle, pienelle kupille yhtä aikaa. Edessä on siis pöytätapojen harjoittelua.

Pennut ovat kuin lapsia - perinteinen lelu ei ole aina se kiinnostavin lelu. Pentuaitauksessa pääosin nukutaan, muulloin olen järjestänyt virikkeitä aitauksen ulkopuolelle, jossa on enemmän tilaa juosta ja leikkiä. Leluja enemmän pentuja on kiinnostanut erikokoiset pahvilaatikot, muovipullot, siivousvälineet, tyhjä ruokasäkki (sinne on kiva ryömiä) ja talouspaperirullat tai sukat joiden sisään olen laittanut muutaman ruokanappulan houkuttimiksi, Tasapainolauta on kestosuosikki, jossa pennut joskus jumppaavat pitkiäkin aikoja. Pentujen haistellessa kooikerlelua ja lopulta sen selättäessä sain otettua myös muutaman kuvan eräänä iltana. Myöhemmin illalla huoneesta sammutetaan valot, ja pennut ovatkin nukkuneet jo aika mukavan pituiset yöunet aamuun asti. On mukavaa sulloutua samaan pieneen pahvilaatikkoon:

Pennut 4 viikkoa

Muutama FB-kaveri on jo kysellyt olenko hävinnyt kokonaan maailmankartalta mutta en sentään :) Puhelimessakaan en ole ehtinyt puhua yhtä usein kuin tavallisesti. En vain yksinkertaisesti ole ehtinyt tehdä käytännössä mitään muuta töiden ja pentujen hoidon lisäksi kuin nukkua ja ulkoilla Antjen ja Vonnen kanssa. Pian Muskekin pääsee mukaan metsälenkeille. Pennut täyttivät eilen 4 viikkoa ja ovat siirtyneet pentulaatikosta omaan sviittiin hieman yli 3-viikkoisina, koska muksahtelivat jo laatikosta yksi toisensa jälkeen ulos. Tähän vaiheeseen kuuluu myös se, että pyykinpesukone käy entistä tiheämpään, sanomalehtipaperia kuluu "tonneittain" ja jatkuvalta siivoamiseltakaan ei voi välttyä :)

Pentujen totuttaminen kiinteään ruokaan on alkanut, jos nyt totuttamisesta tarvitsee edes puhua - ruoka maistuu hyvin ja lautanen tyhjenee kuin vanhoilta tekijöiltä (tosin vielä vähän kerrallaan tarjottuna).  Kuitenkin pennut saavat edelleen myös emänmaitoa, jota ne tuntuvat vielä tarvitsevan. Ehkäpä eivät enää niinkään ravinnoksi, vaan saadakseen olla edelleen emän läheisyydessä ja hellässä hoivassa, jota pidän tärkeänä pentujen terveen kehityksen kannalta. Illalla oli mielenkiintoista seurata Muskea imetyksen jälkeen; se ei enää nuollut pentujen peräpäitä (pennut tekevät tarpeensa jo hienosti sanomalehtipaperille), vaan jokaisen päitä ja kroppaa vuorotellen :) Emän huolenpito tuottaa pennuille varmasti mielihyvää.

Pentujen täytettyä 4 viikkoa ne ovat alkaneet vastaanottaa vieraita. Tällä viikolla onkin jo käynyt paljon mukavia, tulevia omistajia pentuja katsomassa, ja lauantaina ja sunnuntaina heitä saapuu lisää. Vieraiden lähdettyä tänään pennut nukkuivat 4-5 tuntia sikeästi yhtäjaksoisesti. Pennut kehittyvät tutkitusti myös nukkuessaan, ja ne tarvitsevatkin vielä paljon lepoa. Herättyään ne näyttivät minusta jopa taas kasvaneen :) :) ! Ainakin meno oli villiä ja uudet asiat ja paikat tulivat tutummiksi! Koliseva, keikkuva ja pyörivä tasapainolauta kiinnosti kovasti pentuja ottaen huomioon, että ne ovat vasta neljän viikon ikäisiä...?

Siivotessani pentuaitausta päästin pennut jaloittelemaan muualle huoneeseen. Neiti Tyyne Sisko Kettunen näyttää jo tuntevan arvonsa, ainakin mitä poseeraamiseen tulee (ehkä se harjoitteli jo näyttelyesiintymistä ja jäljestämistä tietäen kuuluvansa nyt Kettusten klaaniin?).

Tässä joitakin satunnaisotantoja 4-viikkoisista pennuista. Sisäkuvat pentuaitauksessa ovat jo melko haasteellisia ottaa. Olen pitänyt toistaiseksi aitauksessa myös häkkiä, jotta pennut tottuisivat siihen. Moni vetäytyykin sinne ajoittain nukkumaan. Minni-hiiren tehtävänä on peittää seinässä oleva sähköpistoke. Seuraavat kuvat pennuista ovatkin ehkä jo ulkokuvia; ensin terassilta ja pian myös vihreältä nurmipihalta.

Vonne-täti on ollut hirveän kiinnostunut pennuista ja haluaa jatkuvasti päästä pentuhuoneeseen niitä tapaamaan ja nuuskimaan,  häntä heiluen koko ajan kovasti! Pennut tulevat saamaan Vonnesta kivan ja sopivan kokoisen leikkikaverin pihaleikkeihin. Myös Antje on saanut nuuskia pentuja, vaikka häntä on heilunut hieman vaimeammin kuin Vonnella. Sallittakoon se vanhalle rouvalle, joka kuitenkin on suhtautunut pentuihin erittäin suopeasti.

Kun pentuja katselee, niissä on paljon samaa kuin Muskessa. Kuvassa Muske tosin on hieman vanhempi "pallopää", ehkä n. 5-6 viikon ikäinen.

Kynsien leikkaamista, ulkoilua ja muutostöitä

Musken ja Hittin pennut ovat saaneet ensimmäisen loishäädön eli matolääkityksen, samalla madotin Musken. Myös Antje ja Vonne madotetaan seuraavan modotuksen yhteydessä parin viikon kuluttua, kun ne alkavat olla läheisemmässä tekemisissä pentujen kanssa.  Pentuhuoneen portin läpi kooikertytöt ovat tosin saaneet pienen välimatkan päästä jo haistella pentuja, ja hännät ovat heiluneet tytöillä innokkaasti. Tästä ei pentulaatikosta tarkkaavaisena tilannetta seurannut Muskekaan ole pahastunut, mistäpä Muske pahastuisi :).

Kuten aikaisemmin totesin, näillä pennuilla tuntuu olevan hirvittävä kynsien kasvu!? Tai sitten olen vain unohtanut aiemmat sessiot... Tänään leikkasin pentujen kynnet jo toistamiseen, koska huomasin Musken nisien vieressä ikäviä, punehtuneita pienten kynsien jättämiä naarmuja, jotka jo näyttävät tätä kirjoitettaessa rauhoittuneen nopeasti äitienkin käyttämän Lansinoh-nännivoiteen ansiosta. Voide on vaaratonta sekä vauvoille että pennuille, vaikka sitä joutuisi suuhun. Voide on ollut minulle aiemmin tuntematon, kiitos Facebook sekä Kati ja Hannu!

Kynsien leikkaaminen sujuu pikkupennuilta helposti. Kynnet ovat vielä pehmeät ja koukkumainen, leikattava kynnen osa erottuu hyvin. Ensin otan pennun syliin, silittelen ja puhelen sille hetken, jotta se rentoutuu. Toimenpide kannattaa muutoinkin tehdä pennulle silloin, kun se on hieman uninen tai raukea - ei kesken villeimpien leikkien tai nälkäisenä :).  Tassusta kannattaa ottaa tukeva ote -mutta tassua ei pidä puristaa hullun lailla, kuten minä olen joskus (jännittyneenä?) tehnyt! Tämä tuntuu todennäköisesti koirasta ikävältä, ja se alkaa vetää tassua vaistomaisesti poispäin. Hyvä yleissääntö kynsien leikkaamisessa on; parempi usein ja vähän kuin harvoin ja paljon! Pennun saapuessa kotiin voi vaikka harjoituksen vuoksi leikata kynsiä aluksi 1-2 viikon välein, jotta pentu tottuu ja pitää sitä luonnollisena toimenpiteenä. Myöhemmin tarpeen mukaan, ja aluksi esim. yksi kynsi + makupala tai yksi tassu + makupala. Palkitseminen on totutteluvaiheessa tärkeää! Kynnestä kyllä huomaa helposti, milloin se on liian pitkä. Kynsiä ei saa päästää liian pitkiksi, sillä pitkät kynnet aiheuttavat koiralle kipua ja vaikeuttavat sen luonnollista liikkumista. Pahimmaillaan jatkuvasti liian pitkät kynnet saattavat aiheuttaa kipuilua myös muualla koiran kehossa, joka puolestaan voi aiheuttaa jopa liikeratojen pysyviä muutoksia.

Mistä sen huomaa, jos kynnet ovat liian pitkät? Kuvat havainnollistavat asiaa. On varottava leikkaamasta kynttä liian paljon, jolloin vastaan tulevat hermot ja verisuonet. Jälleen, parempi usein ja vähän kuin harvoin ja paljon! Mikäli sattuu leikkaamaan kynttä liian paljon, ja koira vinkaisee kivusta, se ei ole sinänsä vaarallista, vaikkakin koiran kannalta ikävää. Mikäli kynnestä vuotaa verta, siihen löytyy apteekeissa ja koiratarvikeliikkeissä myytävää jauhetta, joka nopeasti tyrehdyttää verenvuodon. Ei siis pidä hurjasti itse pelästyä, niin ei koirakaan pelästy :) - puhuu vahingosta viisastunut!

Jos kynnet ovat päässeet liian pitkiksi, niitä ei saa välittömästi lyhennettyä vahingoittamatta kynsihermoa. Sen sijaan kynsiä voi leikata vaikka joka toinen päivä "millin verran", jolloin kynsihermo vetäytyy ja kynsi/kynnen pituus pikku hiljaa normalisoituu. Valitettavasti alimmaisena oleva, yleisesti käytetty havainnollistava kuva kynsihermon vetäytymisestä on hieman epäselvä.

Pikkupentujen suhteellisen pehmeitä kynsiä voi aluksi leikata tavallisilla kynsileikkureilla, mutta pennun kasvaessa ja kynnen paksuuntuessa on syytä hankkia melko pian koiran omat kynsileikkurit.

Heitäkään ei ole unohdettu pentuhuumassa!

En tiedä voivatko koirat olla sinänsä mustasukkaisia, mutta voisin kuvitella, että jos emäntä hyörii koiran näkökumasta katsottuna jatkuvasti pentuhuoneessa ja keskittää suurimman osan huomiostaan synnyttäneeseen ja imettävään narttuun ja pentuihin, perheen muut koirat voivat kokea sen ainakin hermostuttavana. Tämän vuoksi päätin jo ennen pentuesuunnitelmia kiinnittää erikoisesti huomiota myös kookereihin, Antjeen ja Vonneen. Mitään kovin kummallista emme ole keskenämme ehtineet sattuneesta syystä tehdä, vaikka mies osallistuu täysipainoisesti pentujen hoitoon minun ollessa töissä. Kuitenkin olemme tehneet 3-4 kertaa viikossa pitkiä lenkkejä kooikertyttöjen kanssa - ja tytöt ovat selvästi nauttineet tästä huomiosta! Itse olen myös aina ollut hyvin riippuvinen luonnosta, joka toimii rentouttavana vastapainona kaikelle työlle.  Vappu vierähtikin myös ulkoillessa ja ensi viikon pajatyöskentelyä/simulaatioita suunnitellessa.

Kooikertytöt Antje ja Vonne hännät pystyssä

Jo kunnioitettavat 8 vuotta täyttänyt Antje on hieman jo arvokkaasti harmaantunut, mutta muutoin reipas pikkurouva. Vonnella on tällä hetkellä ehkä paras turkki koskaan. Ihmettelen, että se ei ole vielä lähtenyt helmikuun juoksujen jälkeen...? Vonnen olen ilmoittanut joka tapauksessa turkin kanssa tai ilman sitä kesäkuussa jälleen näyttelyyn pentujen lähdettyä uusiin koteihinsa. Haaveena meillä on Suomen Muotovalion titteli kesän aikana :)

Vonne (Frisian Gem Chris Chevonne)

Antje (Frisian Gem Angenietje Kies)

Mitä pennuille kuuluu?

Pennut kasvavat ja kehittyvät hurjaa vauhtia! Ruoka maistuu ja sitä Muskella riittää. Kaikki pennut ovat jo jokin aika sitten saavuttaneet 1 kg:n painorajan, joten tänään annoin ihan vain kokeeksi pentujen totutella miltä maistuu pienen pieni määrä löysähköä jauheliha-emänmaidonvastikemössö/-velli. Ja hyvinhän se maistui, jokainen alkoi heti nuolla herkkua innokkaasti! Varsinaisesti kiinteään ruokaan emme aivan vielä siirry, mutta silloin tällöin ja ruokintakertoja parin viikon ajan vähitellen lisäten pennut saavat vähitellen tottua kiinteään ruokaan.

On olemassa tyylikkäitä pentulaatikoita, joissa on kiinteä, puinen uloke reunoilla estämässä vastasyntyneitä pentuja jäämästä puristuksiin laatikon ja emän välille. Musken pentulaatikossa on ns. avoimet putket ajamassa samaa asiaa, mutta vasta tämän pentueen aikana olen huomannut puutteita tässä vanhassa systeemissä. Kasvaessaan pennut ryömivät kehikon väliin yrittäen sitten päästä pois yläkautta (eivät älyä "kyykistyä" ja ryömiä putken alta) - mutta eivät mahdukaan laatikon ja putken välisestä tilasta läpi! Tämän huomatessani vuorasin laatikon ja reunakehikon välit paksuilla tyynyillä, kunnes pennut muuttavat isompiin tiloihin pentuhuoneessa aivan pian. Mies onkin jo aloittanut pentuaitauksen kokoamisen, joka mahdollistaa myös pentujen vapaamman liikkumisen. Pentulaatikko alkaa käydä auttamattomasti 9 pennulle ahtaaksi, ja pennut ovat jo jonkin aikaa päässeet pungertamaan laatikosta ulos, vaikka pentue täyttää 3 viikkoa vasta ensi viikon keskiviikkona!

Muutama kuva vielä pentulaatikosta. Vaalean punaisen nauhan tyttö Amarenske on tomera tyttö, joka tänään kiipesi vaihteeksi tyynyä pitkin ylös pentulaatikon kehikon päälle nukkumaan, kun muu reitti oli suljettu tyynyillä. Hyvin näyttää uni maistuvan tästäkin perspektiivistä katsottuna.

Ja hän käveli putkien päällä... :) Kuvissa pennut ovat 3 viikon ikäisiä

- Amarenske -

- Amarenske -

Pennuissa on tapahtunut jo selvästi havaitavia muutoksia (kun heitä päivittäin tarkkailee). Kuulo on kehittynyt, ja ne leikkivät, haukkuvat, murisevat ja ovat yhä enemmän kiinnostuneita toisistaan, ympäristöstä ja ihmisistä (hoitajistaan). Kaikilta sujuu myös kävely hyvin. Pääosin ne kuitenkin vielä syövät ja nukkuvat emän hellässä hoivassa.  Noin 4 viikon iässä ja sen jälkeen (jolloin pennuilla alkaa ns. sosiaalistumisen kausi jatkuen aina 14 (16) viikkoon asti) ne tulevatkin tapaamaan paljon ihmisiä ja kohtaavat uusia kokemuksia muutoinkin.

Hei, täältä me tullaan!
- Willemette and Oolbrandt -

Possukin saa kyytiä...
- Oolbrandt -