All pictures copyright by Frisian Gem unless mentioned otherwise

12.6.2015

Capo ja Rico sekä metsäretkeläiset

Frisian Gem Eulalias Constantijn eli Capo muutti keskiviikkona Lahteen mukavaan perheeseen, jossa sitä odottivat muun perheen ohella suursnautseri sekä myöskin pitkäkarvainen saksanseisoja. Tummasilmäinen Capo on mukana metsästyskoulutusporukassa, joten tästäkin pojasta kuullaan vielä varmasti tulevaisuudessa ja nähdään näyttelyissä :)




Kaunis ja paksuturkkinen Donna (Frisian Gem Donias Douwina) kävi Kauniaisista myös meitä tervehtimässä perheensä kanssa keskiviikkona. Donna on yksi Musken edellisen pentueen kahdeksasta (8) tyttärestä, poikia syntyi silloin kaksi. Muske sai kutsun Donnalta (ja perheeltä) lähteä jonain päivänä yhteiselle metsälenkille. Kutsu otettiin mielihyvin vastaan :)



Seuraavana päivänä eli torstaina oli Ricon (Frisian Gem Eulalias Widdemer) vuoro aloittaa aktiivinen, hyvä elämä Salossa metsästystä harrastavan isännän ja muun perheen kanssa. Mielenkiinnolla seuraan myös Ricon ohjauksen ja koulutuksen edistymistä osaavissa ja kokeneissa käsissä koko perhe mukaan lukien :)




Huomenna Kati noutaa Tyynen Kirkkonummelle. Vihreäpantaisen pojan  (kutsumanimi vielä mietinnässä) Frisian Gem Eulalias Oolbrandt´in  oli tarkoitus muuttaa uuteen kotiinsa myös tällä viikolla, mutta hartaasta pyynnöstäni Lilli lupasi ystävällisesti hakea pojan kotiin vasta ensi viikon keskiviikkona eli samana päivänä, jolloin myös Väpä eli Frisian Gem Eulalias Maximiliaan muuttaa uuteen kotiinsa. Näin Väpän ei tarvitse olla ilman pentukaveria ensi viikkoon asti, ja toisaalta ajatuksena oli se, että Väpä ei yksinään ollessaan liiaksi leimautuisi meihin ennen muuttamistaan varsinaiseen kotiinsa. Enää siis kolme pentua kotona, ja Tyynen lähdettyä lauantaina, veljekset vielä ensi viikon keskiviikkoon asti.

Lyhyesti ravinnosta

Muutama päivä sitten katselin pentuja ja huomasin niissä tapahtuneen muutoksen; pentupyöreys oli poissa ja jalat olivat saaneet pituutta. Minuun silmiini ne näyttivät hetken jopa liian hoikilta eikä ihme, sillä kuluttivathan ne paljon energiaa viettäessään aikaa aurinkoisella pihalla juosten, leikkien ja touhuten. Olin samoihin aikoihin siirtynyt kolmeen (3) ruokailukertaan, koska pientä (ylimääräistä) pulleutta oli ollut joissakin pennuissa havaittavissa, tosin ruokamäärä oli sama. Pian siirryin kuitenkin takaisin neljään (4) ruokailukertaan (sekä lisäsin hieman annosta), ja näin jatkan edelleen toistaiseksi.

Pennut ovat yksilöitä ja tarkkailemalla pentuja oppii suhteuttamaan ruoka-annokset pennun tarpeita vastaaviksi. Pentujen syömän kuivaruokavalmisteen ohjeistus on vain viitteellinen: esimerkiksi 2-5 kg painavan pennun tulisi syödä suosituksen mukaan kuivamuonaa n. 115-230 g päivässä. Toisaalta (em. suosituksen mukaan) esim. 8-16 viikkoinen pentu, joka painaa 7-9 kg söisi 210 - 270 g kuivamuonaa päivässä. Eli hyvin viitteellistä... Yksi desilitra tätä kuivamuonaa painaa 50 g. Ei ole lainkaan huono ajatus tarjota pennulle yhden kuivamuona-aterian lisäksi ruokaa, josta se saa vitamiinit, hivenaineet ja tärkeän proteiinin luonnollisemmassa muodossa (liha, kala, kananmunan keltuainen, kana, raejuusto hienoksi raastettu porkkana jne. riisin tai ohrapuuron + ravintoöljyn kera). Jotkut suosivat raaempaa ravintoa, joita saa nykyin ns. valmisaterioina, esim. AlkuVoima-valmisteet. 

Pennut metsäretkellä

Terassi ja piha on jo niin moneen kertaan koluttu läpi, että tänään päätin aloittaa meille vielä joksikin aikaa jäävien pentujen sosiaalistamisen kodin ulkopuolella.  Kahden pennun kanssa liikkuminen on jo huomattavasti helpompaa kuin 9 pennun kanssa, tosin tänään Tyyne oli vielä meidän mukana metsäretkellä. Samalla pennut kokivat yhden uuden ihmis- ja koiratuttavuuden sekä saivat lisää kokemusta autoilusta. Pakkasin Musken ja pennut autoon ja suuntasimme kohti Nurmijärven Kiljavan maastoja.

Mukana matkassa oli jälleen kerran Jonna,  tällä kertaa nuoren (6 kk) ulkomaantuontikoiransa, WSS Marthan kanssa. Martha on kaunis, sosiaalinen ja reipas nuori koira, jolla on jo nyt havaittavissa voimakas metsäsätysvietti. Pidimme varmuuden vuoksi "isot koirat" eli Musken ja Marthan taluttimissa, jotta pennut eivät olisi kadonneet isojen jalanjälkiä metsän uumeniin. Pennut eivät jännittäneet metsää, Jonnaa, Martha-weilssiä eivätkä automatkaa. Kaikki sujui mukavasti ja pennut näyttivät nauttivan suuresti metsän hajuista ja uusista tuttavuuksista.  Pennuilla alkaa olla jo sen verran ikää, että rohkeutta on tullut lisää samoin kuin kokoakin (näyttävät jo paljon isommillta kuin vielä viime viikonloppuna??!!).

Kuvia pentujen sosiaalistamisreissulta, mukana matkassa Jonna, weilssi Martha ja Muske. Näissä kuvissa Martha ja pennuista Lillin Oolbrandt:







Väpä eli Maximiliaan:





Neiti Tyyne Sisko Kettunen:






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti