Pennun saapuessa uuteen kotiin

Pennulle muutto uuteen kotiin emän ja sisarusten luota on sen tähänastisen, vielä lyhyen elämän suurin muutos, jonka se joutuu kohtaamaan yksin! Tämän vuoksi tilanteeseen tulee valmistautua etukäteen hyvin ja välttää ylimääräistä kuormitusta tai "markkinatunnelmaa",  mm. vieraiden kutsumista muutaman ensimmäisen päivän ajan. Pennun tulee ensin rauhassa saada tutustua uuteen ympäristöön; kotiin, perheeseen ja kotia ympäröivään lähimaastoon.

Pentu tarvitsee:

• hyvälaatuista ruokaa (pentu saa mukaansa paketin kasvattajan luona syömäänsä ruokaa)
• vettä
• sopivasti liikuntaa, aktivointia ja virikkeitä
• sosiaalisia suhteita (ihmiset, koirat, mahdolliset muut kotieläimet) ja muuta sosiaalistamista
• paljon lepoa ja osallisuutta normaaliin perhe-elämään
• säännöllisiä hoitotoimenpiteitä

Sopivasti liikuntaa, aktivointia ja virikkeitä

Pienen pennun liikunta tulee suhtauttaa ikään ja kehitystasoon. Aluksi pikkupennulle riittää, että se saa leikkiä ja tutkia uutta ympäristöä vapaana esim. omalla pihalla tai jossain muussa aukealla, turvallisella paikalla. Pennun vapaana kulkemisen harjoitteleminen kannattaa aloittaa leikin varjolla mahdollisimman pian! Kun pentu juoksee luoksesi sitä kehutaan ja/tai palkitaan. Myöhemmin tähän tilanteeseen voi liittää esim. metsästyspillin käytön. Jos pentu ei "kuule" sen perässä ei kannata juosta, vaan lähteä päinvastoin kävelemään poispäin, jolloin pentu seuraa omistajaa - ja taas kehuja/palkitsemista oikealla hetkellä, pennun juostessa sinua kohti.

Vonne ensimmäisellä metsälenkillä n. 7 viikon ikäisenä:

Pentu tulee luonnollisesti totuttaa myös taluttimessa kulkemiseen, mutta säännöllinen, vapaa liikunta vaihtelevassa maastossa esim, ensin omalla pihalla (jos sellainen on), metsässä, pelloilla ymv. , myöhemmin esimerkiksi uinti, on koiran terveen fyysisen kehityksen ja henkisen vireyden kannalta erittäin tärkeää! Pentua/nuorta koiraa ei tulisi ottaa mukaan lenkkikaveriksi pururadoille tai pitkille kävelylenkeille asfalttiteille eikä esim. säännöllisiä agilityharjoituksia tulisi aloittaa ennen vuoden ikää.

Muske pentukerhossa:

"Terve lapsi leikkii", niin myös pentu. Leikkiminen muiden pentujen tai koirien kanssa on pennulle ensiarvoisen tärkeää, mutta siinäkin kannattaa olla maltillinen, jos leikkikaveri on esim. aikuinen koira tai pentuun nähden huomattavasti isompi, voimakas koira. Pentu on innokas eikä itse osaa arvioida kykyjään. Liian rajuissa leikeissä tai kovassa juoksussa tai muussa yhtäjaksoisessa/monotonisessa liikunnassa on vaarana yhteentörmäys tai pennun ylirasittuminen, jolloin pentu voi satuttaa tai vahingoittaa itsensä. Pennun kasvulinjat eivät ole vielä sulkeutuneet, joten erityisesti pennun kiihkeän kasvukauden aikana (n. 5-8 kk) tulisi välttää liian kovaa rasitusta, jotta myöhemmiltä (em. syystä johtuvilta) luusto- tai nivelongelmilta vältyttäisiin. Eli liikuntaa pennun omilla ehdoilla ikäkautta vastaavasti.

Pienelle pennulle en suosittele em. syystä koirapuistoja, sen sijaan monilla paikkakunnilla järjestettävät pentukerhot tai -tapaamiset ovat erittäin suositeltavia! Pennnun tulisi joka tapauksessa melko pian kotiuduttuaan päästä tapaamaan muita koiria, joiden kanssa se voi leikkiä. Käsitys, että pentua ei saa viedä muiden koirien läheisyyteen ennen rokotuksia, on väärä/vanhentunut. Suomessa koirat ovat pääsääntöisesti hyvin rokotettuja, ja emän rokotesuoja suojaa vielä pentuja. Mikäli pentua pidetään vain kotioloissa 3-4 kuukauteen asti, menetetään sen tärkeät ns. sosiaalistamisen viikot, jotka ovat n. neljästä (4) viikosta max 16 viikkoon!  Toki kannattaa aina varmistaa, että etenkin tuntematon vastapuoli (jos kyseessä aikuinen koira) tulee pentujen kanssa toimeen ja on ylipäätään terve :). Ikävät kokemukset jäävät pennun mieleen yleensä sen loppuiäksi eikä pennun luonnetta karaise se, että se joutuu vihaisen koiran alistamaksi (kuten jotkut vieläkin näyttävät uskovan???). Omistaja on kaikissa asioissa pennun tuki, turva ja "asianajaja"!

Muske ja ESS Inka:

Koiralla tulisi olla aktiviteetteja ja virikkeitä, ts. ylipäätään jotain mielekästä, koiramaista tekemistä. Aktiviteeteilla tarkoitetaan ihmisen keksimää tekemistä koirille, kuten temppuja, tottelevaisuusliikkeitä tai esim. agilityä, jäljestämistä, rally-tokoa ymv. 

Virikkeillä tarkoitetaan rodunomaista, luontaisen tekemisen tuottamista, kuten esim. metsästystä, jäljestämistä tai paimentamista.

Pentu/koira ei luonnollisesti tarvitse kaikkia edellä mainittuja aktiviteettejä ja virikkeitä voidakseen hyvin - mutta kaikkien koirien tulee voida kokea "olevansa koira" ja saada sen mukaista kohtelua sekä tuntea olevansa rakastettu perheenjäsen, jonka luontaisista perustarpeista huolehditaan kaikin tavoin hyvin koko sen elämän ajan huolimatta siitä, vaikka perheen elämäntilanne muuttuisi jollain tapaa sen elinaikana.

Koira perheenjäsenenä

Elämme koiran kanssa perheessä, joten koiralle on kerrottava talon tavat. Sille näytetään ystävällisesti ja johdonmukaisesti miten sen halutaan toimivan erilaisissa tilanteissa. Johdonmukaisuus jokapäiväisissä rutiineissa lisää kaikin tavoin koiran turvallisuuden tunnetta - aivan kuten lapsilla! 

Lapsiperheissä koira on parhaimmillaan kasvattava, iloinen asia, jota aikaa lapset muistelevat vielä aikuistuttuaankin. Lapset ovat laumahierarkiassa koiran yläpuolella, mutta pienille lapsille on ehdottomasti kerrotava miten pentua/koiraa tulee kohdella ja miten sen kanssa leikitään (koskee myös lasten kavereita)! Esimerkiksi pienet lapset eivät saa milloinkaan nostaa pentua syliinsä tai kantaa pentua, vaan leikkimisen on aina tapahduttava lattialla aikuisen valvonnassa! Luovutusikäinenkin pentu on jo yllättävän painava ja voimakas ja se voi tehdä äkkinäisiä liikkeitä, jolloin lapsi voi pudottaa koiran. Tästä tiedetään ikäviä kokemuksia, jolloin pentu on satuttanut pahoin itsensä ja joutunut esim. leikkaustoimenpiteeseen.

Lattialla istuen on turvallista käsitellä pentua (kuva v. 2012, Musken edellinen pentue):

Kasvattajat lähtevät siitä, että lapsiperheissä vastuu on aina vanhemmilla, joille pentu luovutetaan ja myydään, ja joista yleensä toinen (joskus molemmat vanhemmat) valikoituu koiran laumanjohtajaksi. Laumaeläimenä pennulla/koiralla tulee olla aikuinen johtaja, johon se voi kaikissa tilanteissa luottaa, jotta siitä kehittyisi "hyvä koirakansalainen"!

Alku saattaa lapsiperheissä olla joskus haastavaa, sillä lasten tulee ymmärtää, että koira ei ole lelu tai pelkästään heidän toivomansa koiravauva, vaan oma yksilönsä omine, koiralle tyypillisille tarpeineen ja käyttäytymisineen. Pentu vaatii etenkin ensimmäisen elinvuotensa aikana vanhemmilta paljon työtä kasvaakseen hyväksi koirakansalaiseksi. Ajankäyttö ja sen suunnittelu kaikkia osapuolia tyydyttävästi on yksi keskeinen kysymys lapsiperheissä.

Koiralla on oma, erityinen paikkansa ja asemansa perheessä. Koiranpentu saattaa herättää lapsissa myös mustasukkaisuutta, koska vanhemmilta (tai vanhemmalta) kuluu aikaa koiranpennun hoitamiseen, huolenpitoon ja kasvatukseen sekä koulutukseen.

Mikäli perheessä on jo ennestään toinen koira tai koiria, tulee myös vanhempaan koiraan/koiriin kiinnittää huomiota jonkin aikaa tavallista enemmän pennun kustannuksella - sekä lapset että koirat voivat olla mustasukkaisia kokiessaan asemansa uhatuksi tai jäävänsä vähemmälle huomiolle.

Pentua ei tule koskaan jättää yksin pienten lasten kanssa eikä pienten lasten "kasvatettavaksi" tai ulkoilutettavaksi. Itse asiassa tämä olisi kohtuuton vaatimus myös lapselle. Pentu lapsiperheen jäsenenä tarkoittaa sitä, että lapsille on alusta asti opetettava miten koiran kanssa elätään ja leikitään. Esimerkiksi koiraa ei saa koskaan häiritä sen syödessä tai nukkuessa, ja leikkiminen tarkoittaa leikkejä koiran näkökulmasta.  Pentu ei ymmärrä miksi se esimerkiksi sullotaan nukenvaunuihin ja pelästyy (näinkin tapahtunut...:). Kun pentu väsyy, sen tulee saada vetäytyä nukkumaan omaan rauhaansa.  Pennulle tulisi osoittaa alusta asti rauhallinen oma paikka, jossa se voi ajoittain olla kenenkään häiritsemättä. Nukkuminen ja rauhoittuminen on osa pennun tervettä kehittymistä.

Pentua/koiraa ei saa lain mukaan pitää pitkiä aikoja pienissä metalli- tai kevythäkeissä, jotka on tarkoitettu ainoastaan koiran kuljettamiseen tai esim. näyttelyihin. Sen sijaan aivan aluksi voi rajata riittävän kokoisen oman tilan kodista pennulle esim. lapsi-/koiraportilla, jossa koira saa ajoittain viettää omaa aikaa rauhassa, ja jossa se tuntee olonsa turvalliseksi jäädessään yksin tai halutessaan nukkua. Mahdollisimman pian pennun tulee kuitenkin voida oleskella yhdessä perheen/mahdollisten muiden koirien kanssa samoissa tiloissa. Tarkoitus ei ole eristää pentua muusta perheestä/koirista/eläimistä pitkäksi aikaa!

Perhe pitää kiinni yhdessä sopimistaan pelisäännöistä; minne koiralla on lupa tulla (esim. sänkyyn), kuinka ruoka annetaan, miten lähdetään ulkoilemaan, miten pennun/koiran kanssa leikitään jne. Johdonmukaisuus ennen kaikkea! 

Vanhemmat lapset tai murrosikäiset lapset (myös nuoremmat lapsesta riippuen, tarkkaa ikää vaikea määritellä) ovat monesti erittäin taitavia pentujen/koirien kanssa ja osaavat esim. kouluttaa koiraa hyvin. Lapsen ja koiran välille saattaa muodostua alusta asti kiinteä suhde ja ikuinen ystävyys sekä mahdollisesti jokin yhteinen, mieluisa harrastus. Tämä koskee tietenkin kaikkia lapsia, pienempien lasten kanssa tarvitaan vain hieman enemmän "esivalmisteluja", valvontaa, neuvoja, ohjausta ja ennen kaikkea aikaa! Vaikka stabyhoun on metsästyskoirarotu, se sopii kuitenkin hyvin myös lapsiperheeseen johtuen sen lempeästä ja ystävällisestä perusluonteesta. Toisaalta, metsästyskoirarotu tarvitsee enemmän rodulleen tyypillistä toimintaa ja liikuntaa voidakseen hyvin, kuin esim. ns. seurakoirarotu, joten siihen tulee varautua (seurakoirarotuja kuitenkaan väheksymättä tässäkään asiassa).

Koiran luonne ja käyttäytyminen muovautuu sekä perimän (n. 40%) että ympäristön vaikutuksen tuloksena (n. 60 %). Tämän vuoksi ympäristötekijöihin kannattaa panostaa heti pennun saapuessa uuteen kotiin. Kasvattajat pyrkivät vaikuttamaan kaikin mahdollisin tavoin perimään suunnitellessaan tietylle yhdistelmälle pentuetta. Käytännössä myös ympäristötekijöihin voidaan vaikuttaa jo kasvattajan luona emän tiineydestä lähtien (emän hoito ja huolenpito, ravinto, liikunta ymv.) aina luovutusikään asti mahdollistamalla pennuille riittävästi virikkeitä ja aloitettaessa pentujen sosiaalistamisen n. 4 viikon iästä lähtien. Jo pennun syntymästä lähtien kasvattajat käsittelevät pentuja päivittäin, silittelevät ja puhelelevat niille (vaikka kuulo ei ole vielä kehittynytkään).

Luovutusiän jälkeen vastuu siirtyy koiran omistajalle, jolloin eletään koiran kiihkeää sosiaalistumisen kautta noin viikoilla 8 - 14 (tai max 16 viikkoon asti).  Jotkut sanovat, että tuona aikana pennut oppivat enemmän kuin koko elämänsä aikana yhteensä, "hyvässä ja pahassa" :) Tätä aikaa ei kannata jättää käyttämättä! Päinvastoin kuin siis joskus ajatellaan, pentu ei suinkaan ole vielä "valmis paketti",  ts. tietynlainen tai tietyn luonteinen luovutusiässä, vaikka joitakin perittyjä viitteitä kyllä puoleen tai toiseen voidaan havaita luovutusiässä.

Pennun sosiaalistaminen

Koira joutuu elämään nyky-yhteiskunnassa hyvin erilaisissa olosuhteissa, mihin se on aikojen alussa tottunut, ja josta se on jalostunut/jalostettu satoja vuosia sitten. Kuitenkin koiralla on perimässään ja ilmiasussaan edelleen alkukantaisia ominaisuuksia, jotka saattavat vielä nykypäivinäkin olla osittain vallitsevia tai tulla esille. Esim. koiran pelko on ollut aikoinaan eloonjäämisen kannalta hyödyllinen ominaisuus, jotta se on voinut suojautua ympäristön vaaroilta ja petoeläimiltä. Nykyisin koiran pelko esim. kovia ääniä kohtaan, muita koiria kohtaan, tietynnäköisiä ihmisiä kohtaan - tai mikä tahansa pelko koetaan normaalia elämää hankaloittavana ominaisuutena.  Tämän vuoksi koira on pikkupennusta lähtien totutettava monenlaisiin nykymaailmassa eteen tuleviin ärsykkeisiin. Perimään liittyen, esimerkiksi Muskella tuli tämän(kin) pentueen kohdalla tarve rakentaa pennuille "petoeläimiltä", säältä ja muilta vaaroilta ja uhilta suojaisa paikka syntyä. Tällä kertaa pesä syntyi terassin alle. Mikäli Muske olisi sinne synnyttänyt, olisi meidän pitänyt purkaa koko terassi. Annoin Musken rauhassa tehdä pesän valmiiksi (onneksi mies ei ollut näkemässä nurmikonkin uudelleen muokkausta;), jonka jälkeen se hyväksyi muittamutkitta kotipesän, synnytys sujui rauhallisesti ja hyvin, ja Muske on hoitanut pennut alusta asti esimerkillisen hyvin. Edellä kuvatun lailla koirat ovat menetelleet satojen vuosien ajan synnyttäessään pennut ulos, ja luonnollisesti vain vahvat pennut jäivät eloon ja jatkoivat sukua joutuessaan elämään sään, petoeläinten ja vuodenajoista riippuen vaihtelevasti saadun ravinnon armoilla. 

Tänne Muske suunnitteli synnyttävänsä pennut tällä kertaa:

Pennun sosiaalistamisen havainnoillistamikseksi käytän jälleen kerran netistä löytämääni ELL Nina Mennan loistavaa artikkelia "Koiran lisääntyminen". Tähän kirjoitukseen olen itse palannut yhä uudelleen koiran astutuksen yhteydessä. Artikkelin lopussa puhutaan pennun sosiaalistemisesta, johon seuraavassa suoraan viittaan tai sitä lainaan. Koko artikkeli on luettavissa tästä.

Mitä pennun totuttaminen tai sosiaalistaminen käytännössä tarkoittaa?

Koiran elämän kaikkein tärkein vaihe alkaa n. 4. elinviikosta jatkuen ainkin n. 14. viikkoon asti. Tätä herkkää kehityskautta kutsutaan koiran sosiaalistumiskaudeksi, jolloin pennut suhtautuvat vielä kaikkiin asioihin uteliaasti, rohkeasti ja innokkaasti. Pennun luontainen rohkeus kannattaa käyttää hyväksi ja totuttaa pentu kaikkiin niihin asioihin, joiden kanssa sen tulee tulla toimeen aikuisenakin.

Vonne Hollannin Club Show´ssa, 4 kk:

Totuttaminen on tehtävä pennun luontaisten kykyjen mukaisesti. Jos pentu ujostelee tai säikähtää, on uusien asioiden totuttaminen tehtävä varovasti välttäen pennun pelästymistä. Tämän ikäisillä pennuilla on taipumus muistaa huonot kokemukset pitkään, jopa lopun elämänsä ajan! Pennun totuttamista ei pidä kuitenkaan laiminlyödä tai vältellä haastavia tilanteita. On erittäin tärkeää, että omistaja on rauhallinen (eikä itse pelästy!) tai turhaudu, sillä pentu vaistoaa erittäin herkästi omistajansa mielialat! Jollei pentu saa riittävästi (positiivisia) kokemuksia maailman ihmeistä, on vaarana, että se aikuistuttuaan kehittää erilaisia pelkoja, jonka vuoksi koiran kanssa voi olla hankala elää.

Muske Amsterdamissa, Shiphol´n lentokentällä matkalla Suomeen 8 viikon ikäisenä:

Seuraavassa viitteellinen luettelo joistakin tärkeistä kokemuksista, joihin koiran tulee tottua. Asioita, joita me pidämme täysin luonnollisina emmekä kiinnitä niihin mitään huomiota, mutta pennulle/koiralle ne ovat uusia ja vieraita asioita!

Tärkeitä kokemuksia pennulle kasvattajan luona:

• mahdollisuus vuorovaikutukseen toisten koirien kanssa
• mahdollisuus vuorovaikutukseen erilaisten ja eri ikäisten ihmisten kanssa
• mahdollisuus tutustua kodin toimintoihin, leikkikalujen ja virikkeiden tarjoaminen, ulkoilu, käsittely jne.
• lyhyet yksinoloharjoitukset
• pentu otetaan hetkeksi eroon emästä ja pentuesisaruksista

Tärkeitä kokemuksia pennulle uudessa kodissa

• miehet, naiset, lapset, vanhukset, kodissa vierailevat henkilöt...
• eri tavoin liikkuvat ihmiset
• pyöräilijät, sauvakävelijät, lenkkeilijät, lastenvaunoja työntävät, mopoilijat, autot, junat ....
• kissat, koirat, tuotantoeläimet, kanit, marsut, häkkilinnut...
• eläinlääkärikäynnyt ja tutkimukset
• vierailut toisissa kodeissa
• rautatieasema, linja-autoasema, autoilu, hissillä kulkeminen, portaat, alikulkukäytävät, tunnelit...
• kaupunki, maaseutu, metsä, puisto, vesi...
• imuri, astianpesukone, pyykin- tai hiustenkuivain, WC:n vetäminen...
• erilaiset äänet
• liikenne, lentokone, laukaukset, ilotulitteet, ukkonen, lasten äänet, pallon pomputtelu, jääkiekon pelaaminen...
• hoitotoimenpiteet ja pesu, kuivaus, harjamainen, hampaiden pesu, kynsien leikkaaminen...

Kysymys ei ole mistään salatieteestä eikä kovin monimutkaisesta asiasta, vaan siitä, että pennulle koko maailma on uutta ja se tulee siihen vähitellen totuttaa. Itse olen esim. viimeisen pentuni Vonnen kanssa toiminut niin, että mietin viikoittain mikä tai mitkä olisivat sellaisia paikkoja, joihin voisin ottaa pennun mukaan. Tässä asiassa vain mielikuvitutus toimii rajana. Yllä oleva luettelo on tietenkin viitteellinen eikä luonnollisestikaan tarkoitettu sellaisenaan noudatettavaksi, mutta siitä sain itse aikoinani vinkkejä miettiessäni mihin kaikkeen pennun kanssa voisi lähteä, jotta pentu saisi uusia, positiivisia kokemuksia. Kaiken tulee kuitenkin tapahtua pennun ehdoilla. Tarkoitus ei ole, että jatkuvasti kuljetetaan pentua paikasta toiseen väsymiseen asti, mutta kuitenkin niin, että hyödynnetään aina tilaisuuden tullen monia pennun sosiaalistamisen mahdollisuuksia pennun ns. herkän oppimisen kauden aikana.

Kuvissa Muske leikkipuistossa, koulun pihalla ja kukkakaupassa:

Vonne (4 kk) Rotterdamissa katselemassa komeita sotilaita Tiinan kanssa:

Vonnen kanssa saatoimme istuskella mm. ihan huvikseen Helsingin tai Pasilan rautatieasemalla. Useimmat ohikulkijat halusivat tulla silittelemään pentua (hyvä!). Seisoskelimme myös junaradan vieressä kaikessa rauhassa katselemassa ohi kiitäviä junia. Tai saatoimme lähteä esim. paikallisten Marttojen järjestämään sieninäyttelyyn, jossa usempi henkilö halusi napata pennun syliinsä sieniä haistelemaan :) Rajamäen markkinoilla oli kova ihmisvilinä (paljon lapsia, koiria ja eri ikäisiä ihmisiä) ja paikallinen bändi tuotti isolla voluumilla musiikkia. Pentukerhossa kävimme leikkimässä muiden pentujen kanssa. Klaukkalan vaateputiikissa sovittelin vaatteita sillä aikaa, kun henkilökunta ja muut asiakkaat leikkivät pennun kanssa. Vaatii mielikuvista ja vähän rohkeutta ja "luovaa hulluutta". Metsä ja uiminen tulivat tutuiksi jo 8-viikkoisesta lähtien. Eläinlääkärissä ei ole ollut ongelmia, koska pentua oli jo totutettu vieraiden käsittelyyn ja uusiin paikkoihin. Kerran huomasin ohi ajaessani Rajamäen linja-autoasemalla paljon koululaisia klo 14 aikoihin odottelemassa linja-autoja. Seuraavana päivänä seisoimme samassa jonossa lasten/koululaisten keskellä klo 14 Vonnen kanssa - ja lapset/nuoret tykkäsivät kovasti pennusta ja pentu heistä! Moni lapsi innostui kertomaan millainen koira heidän kotonaan on, joten ilo oli molemminpuolinen :) Lentokoneeseen ja ensimmäiseen näyttelyyn pentu pääsi jo 4 kuukauden ikäisenä (tämä tosin oli sattumaa, lentäminen tuskin tuossa iässä on se ensisijainen sosiaalistamisen kohde). Ja paljon, paljon muita kokemuksia, joita kaikkia ei ole tässä mahdollisuutta eikä tarvetta luetella..., tässä ollaan Marttojen sienimarkkinoilla:

Edellä kuvattua "listaa" voi siis soveltaa monella eri tavalla. Tärkeintä on mieltää, että pentu tässä iässä totutetaan luonnollisena asiana moneen eri tilanteesaan yhdessä perheen kanssa tai tarvittaessa erikseen. Maalla asuttaessa on tärkeää tutustua ajoittain kaupunkielämään ja päinvastotoin. Tiedän pennun, joka asui kaupungissa ja pelästyi kuollakseen ensimmäistä metsäkokemustaan! Olen ottanut pennun mukaani erilaisiin paikkoihin ja tilanteisiin aina, kun se on mahdollista (koiraharrastuksen alkutaipaleilla tämä ei ole ollut minullekaan itsestään selvää, ts. en ole keskittynyt sosiaalistamiseen tarpeeksi). Sosiaalistamista on hyvä jatkaa jossain muodossa ainakin koiran ns. murrosiän yli (koiran murrosikä ajoittuu n. vuoden iän molemmin puolin), eikä ole pahitteeksi tehdä siitä luonnollinen osa koiran ja perheen yhteistä elämää jatkossakin.

Vonne Rajamäen syysmarkkinoilla 8 viikon ikäisenä:

Ennen pennun saapumista kotiin, tulee pennulle olla hankittuna ainakin

• oma ruokakuppi ja vesiastia
• talutin ja kaulapanta
• oma rauhallinen nukkumapaikka- ja alusta
• kynsisakset (aluksi riittänee ihmisille tarkoitetut kynsileikkurit)
• hammasharja
• harja, kampa
• leluja 

Pentu saa mukaansa aloituspaketin kasvattajan luona syömäänsä ruokaa.

Seuraavaksi tällä viikolla Blogissa (koska lisää asiaa pennun alkutaipaleelta on toivottu):

Hoitotoimenpiteitä ja rokotusaikataulu (kynsien leikkaamisesta blogissa aiemmin)

Koiran ravinnosta ja ruokinnasta ymv.

Blogin aineisto tulee pennun mukana myös ns. pentukansiossa. Tieto tulee usein kuitenkin tässä muodossa hieman myöhään, koska pennun saapuessa kotiin aika vierähtää pitkälti pennun kanssa arjessa eikä lukemiseen välttämättä enää jää aikaa Siksi toivon, että blogikirjoittelusta on etenkin ensimmäistä koiraa hankkivalle hyötyä - viime kädessä jokainen koiran omistaja on kuitenkin -ja hänen tuleekin olla-  oman koiransa paras ystävä, asiantuntija, hoitaja ja "asianajaja", koska hän tuntee koiransa parhaiten.

Kennelliitto edellyttää, että jokainen uusi pennun omistaja saa riittävästi kasvattajalta tietoa rodusta ja pennun/koiran hoidosta ja koiranpidosta yleensä. Tämä blogikirjoittelu ei ole "koko totuus" eikä sen tarkoituksena ole toimia pelkästään kategorisena ohjeena (vaikka saattaakin muistuttaa eräänlaista "Opettajatteren päiväkirjaa"), sillä joillakin pennun tulevilla omistajilla on monesti enemmän kokemusta koiranpidosta tai esim. koiran koulutuksesta kuin kasvattajalla itsellään. Aina on kuitenkin heitä, jotka toivovat saavansa kasvattajalta joko enemmän tai vähemmän tietoa ja tukea ennen pennun saapumista kotiin, joten olen päättänyt käyttää myös tätä kanavaa tiedon jakamisessa, ns. Pentukansion ohella. Kokemus on myös osoittanut, että pelkkä Pentukansiossa (tai suullisesti) jakamani tieto ei sittenkään ole ollut aina kaikilta osin riittävää.

Markkinoilla on paljon hyvää pentuihin ja koiriin liittyvää kirjallisuutta, jota kannattaa tarvittaessa hyödyntää ennen pennun saapumista kotiin. Lähes kaikesta mahdollisesta pentuun/koiraan liittyvästä asiasta saa tietenkin tietoa myös netistä "googlettamalla". Kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota siihen mistä lähteistä tieto on peräisin (lähdekritiikki), ts. kuinka luotettavaa tieto on. Esimerkiksi erilaisilla keskustelupalstoilla oleva tieto vaatii jo "harjaantunutta suodattamista" ja koiranpidon perustietojen hyvää hallintaa, jotta niistä voi saada mahdollisen hyödynnettävissä olevan oikean tiedon irti :)

Lukemista:

Kennelliitto/Koiranomistajan peruskurssi
Pennun polku puolivuotiaaksi