Viimeisetkin pennut lähteneet omiin koteihinsa

Viime perjantaina Kati (kennel Coastal Stars) haki Tyynen Kirkkonummelle, jossa sitä jo odotti iso stabylauma. Tyyne (Frisian Gem Eulalias Durrefina) on lähes samanikäkäinen Sinikan (kennel Sinisuven) Huldan kanssa, joten molempien pentujen pään menoksi paljon yhteistyötä tekevät kasvattajat ovat jo tehneet tulevaisuuden suunnitelmia - perästä kuuluu! :) Tyynellä on kotona paljon mustavalkoisia hoitajia, eikä emäntä, tuleva "Annie Mestariampujakaan" ole aikaillut perustottelevaisuuden (eikä todennäköisesti näyttelykalanterin päivittämisenkään kanssa) kuin ei myöskään metsästyskoulutusporukan kokoon kutsumisen kanssa!

Tyyne ja Kati

Tyyne Sisko Kettunen

Tyyne pentueen isoäidin Ragnan seurassa, kuva Kati Kettunen

Väpä ja Tyyne vielä syntymäkodissa viikko sitten 11.6.

Eilen oli vuorossa viimeisten poikien, vihreäpantaisen Ollin (Frisian Gem Eulalias Oolbrandt) ja vaaleansinisen Väpän (Frisian Gem Eulalias Maximiliaan) kotiinlähtö. Olli muutti Riihimäelle ja Väpä Kotkaan. Tosin Väpän mukavat omistajat muuttavat syyskuussa ilokseni Porvoo-Loviisa suunnalle, jolloin esim. yhteiset näyttelymatkat onnistuvat paljon helpommin ja voimme tavata muutenkin useammin, ehkä elokuussa kuitenkin vielä Kotkan Ruusussa tai ainakin samana päivänä Kotkassa!? Ollin isäntä kuuluu paikalliseen metsästysseuraan ja Lilli on myös mukana Katin metsästyskoulutustiimissä.

Tässä Väpä uusien omistajiensa kanssa:

Väpä lähdössä omaan kotiin

Väpä ja Jenni

Väpä viikko sitten kuvattuna (11.6.)

Johtuikohan eron mukanaan tuomasta haikeudesta vai mistä, mutta unohdin eilen Ollin, Lillin, Hessun ja reippaan 5-vuotiaan Fannyn tehdessä lähtöä kotiin ottaa kamerani esille! Harmillista, mutta onneksi Lilli ei pahoittanut mieltään! Kuvia voidaan ottaa myöhemminkin :) Fanny kertoi osaavansa jo jonkin verran lukea ja kirjoittaa, ja äidin mukaan viime aikoina olikin kirjoitettu monta kertaa sana KOIRA. Fanny kertoi myös, että "minun ovi on nyt kiinni". Vasta myöhemmin ymmärsin Fannyn tarkoituksen Lillin kanssa viestitellessä - lastenhuoneessa on tietenkin liian paljon pieniä esineitä, joista pennutkin ovat kiinnostuneita ja voivat saada ne suuhunsa ikävin seurauksin. Onneksi Ollista löytyi tuoreita kuvia:

Olli eilen odottelemassa uutta perhettään... :)

Olli viikko sitten (11.6.), kun kavereina olivat enää Väpä ja Tyyne

Olli ja Väpä (kuva otettu 11.6.)

Viime pentueen jälkeen kolme vuotta sitten Muske ei reagoinut mitenkään pentujen lähtöön, mutta eilen sille selvisi koko totuus; viimeisetkin pennut ovat lähdössä, Väpä viimeisenä! Muske hoiti Väpää ja nuoli sen korvatkin puhtaaksi ennen kotimatkaa. Sen jälkeen tuli Muskelle itku. Ja olihan näky minustakin vähän lohduton pentuhuoneessa pentujen lähdettyä, vaikka viimeiset viikot pennut oleskelivatkin pääosin ulkona tai muualla kodissamme (etenkin Tyyne, Väpä ja Olli saivat tepastella loppuajan vapaasti koko talossa, "lukumääränsä vuoksi"). Päätin lähteä Musken kanssa kahdestaan pitkälle lenkille metsään, jossa järjestin sille myös mm. hakutreenejä. Palasimme kotiin vasta klo 22.30, jolloin mies oli jo tyhjentänyt ja siivonnut pentuhuoneen. Tänään Muske on ollut vielä hieman vaisu (vietti tovin yksikseen terassilla istuen), mutta palautumassa jo hyvin entiselleen! Huoneen muuttaminen vanhaan malliin auttoi nopeasti.

Syntymäkoti eilen tyhjillään pentujen lähdettyä omiin koteihinsa. Mies oli vielä uskollisesti laittanut ison nipun sanomalehtiä kehän reunalle, mutta niitä ei enää tarvittu - lattiakin pysyi viime aikoina hyvin kuivana pentujen ulkoillessa paljon :)

Tyynen, Ollin ja Väpän kanssa ehdin käymään ennen pentujen uusiin koteihin lähtöä myös metsässä (aik. päivitys). Tyynen lähdettyä Olli ja Väpä pääsivät yhtenä päivänä tutustumaan Klaukkalan eläintarvikeliike Kuonomäkeen. Lisäksi katselimme Klaukkalassa aikamme autovilinää ja ihmisiä :) Tylsinä sadepäivinä piti keksiä muuta tekemistä, ja onneksi löysin vihdoinkin sattumoisin mm. Musken riistakapulan avuksi; se kiinnosti Ollia ja Väpää pitkään! Torstaina harjoittelimme remmikävelyä ja ihmisten/koirien tapaamista Läyliäisten kylätiellä Väpän ja Ollin kanssa.

Väpä

Väpä ja Olli

Olli vierailulla Kuonomäessä Musken kanssa. Käytin koirat (Olli ja Väpä) yksitellen liikkeessä totuttautumassa, saivat samalla harjoitella yksinoloa kumpikin autossa hetken. Tämäkin reissu meni aivan nappiin! Kuinka ollakaan, kamera ehti tällä(kin) kertaa vain Ollin matkaan liikkeeseen:

Olli ja Muske

Kuten kuvista näkyy, Muske on tällä hetkellä hyvin karvoton, kaikkensa antaneena :) Kuvassa Muske tänä aamuna terassilla mietteliäänä, kaulakin lähes paljaana.

Muske mamma

Tässä pennut vielä kaikki 9 yhdessä ihastuttavan 2-vuotiaan Miksun kanssa (kuva otettu 5.6.):

Kennelliiton teemavuosi 2015 - vastuullista koirankasvatusta

Vuonna 2015 Kennelliitto tuo esille koirankasvattajat logossa mainitulla teemalla. Sivulta voi lukea mitä liitto tarkoittaa vastuullisella koirankasvatuksella. Kasvattajia velvotetaan myös kertomaan pennun omistajille em. ohjeistuksen mukaan mitä tarkoitetaan vastuullisella koiranomistamisella.

Kohdassa yhdeksän todetaan kasvattajien osalta näin: Kasvattaja myy pennut vain niille soveltuviin koteihin/soveltuville henkilöille". Tämä onkin yksi kasvattajan vaikeimmista haasteista eikä kasvattajalla ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin luottaa omaan intuitioonsa, saamaansa informaatioon ja kokemukseen. Se on erityisen vaikeaa etenkin silloin, kun pentuja on paljon (ts. paljon myös tapaamisia ja pohtimista puoleen ja toiseen, mikä pentu soveltuu mihinkin tarkoitukseen, kotiin jne.), ja etenkin, jos on olemassa pentujen määrään nähden erittiäin hyviä "soveltuvia koteja/henkilöitä" enemmänkin, kuten Muskenkin pentueen tapauksessa oli! Musken edellinen pentue syntyi kolme vuotta sitten, ja kaikille pennuille löytyi silloinkin hyvät kodit. Tällä kertaa -rodun kysynnän kasvettua huimasti parin vuoden aikana- se oli todellinen haaste (koska vain tietty määrä pentuja luovutettavana), mutta lopputulokseen, mitä tulee pentujen uusiin omistajiin, olen enemmän kuin tyytyväinen :)

Onneksi stabykanta on Suomessa vuosi vuodelta kasvanut, ja juuri eilen kuulin useammasta lähiaikoina (tai vuoden sisällä) suunnitelluista stabypentueesta! Muske saapui minulle aikoinaan Hollannista rodun yhdeltä tunnetuimmalta kasvattajalta, joka on kasvattunut stabeja yli 30 vuotta. Muskea odottelin saapuvaksi Suomeen tältä kasvattajalta yhden vuoden (vaikka olisin sinä aikana saanut pennun toiseltakin hollantilaiselta kasvattajalta) - enkä ole katunut päivääkään! Kuusi vuotta sitten stabykanta oli Suomessa vielä suhteellisen kapea (kasvattajiakin oli vain pari), joten ulkomaantuonnin yhtenä tarkoituksena oli myös tuoda "uutta verta" Suomeen.

Olen äärettömämän iloinen ja onnellinen saadessani luovuttaa kaikki Musken ja Hittin yhdeksän (9) pentua parhaisiin mahdollisiin, oikeisiin ja sopiviin koteihin ja henkilöille! Toivon kaikille monia yhteisiä, onnellisia vuosia pennun kanssa!

Aila & Muske