Hyvää syntymäpäivää Antje!

Antje täytti eilen eli 3.3.2016 jo yhdeksän vuotta. Illalla innostuin katselemaan vanhoja valokuvia Antjesta vuosien varrelta, ja siinä kuluikin aikaa myöhään yöhön. Antjen syntymäpäivän kunniaksi tässä myös pieni kuvagalleria minulle erittäin rakkaasta Antjesta. Miten paljon koira tai koirat muuttuvatkaan pennusta aikuiseksi tultuaan, ja edelleen arvokkaasti vanhemmaksi koiraksi! Koirasta tulee vuosi vuodelta yhä tärkeämpi ja kiinteämpi osa perhettä!

Antjen syntymäpäivänä sää oli pilvinen ja harmaa, joten otin muutamia kuvia sisällä. Erään valokuvaajan blogissa neuvottiin, että mikäli kuva on huonosti valottunut, mutta muuten hyvä, tee siitä mustavalkoinen! Alla Antjesta virallinen 9-vuotissynttärikuva eilen otettuna.

Tässä alimmaisena muutama päivä sitten otettu kuva sekä kuvat syksy/joulukuu 2015:

Antje yli vuosi sitten, n. 7-8-vuotiaana:

Antje 6-vuotiskuvassa:

Kuvia 5-vuotiaasta Antjesta:

Tässä eletään vuotta 2011, jolloin Antje on n. 4-vuotias vuodenajasta riippuen:

Seuraavassa kuvassa Antje on 4 edelleen vuotias ja Musken ollessa vasta 2-vuotias. Muske on kuvassa nykyiseen verrattuna vielä huomattavan "pentumaisen oloinen" ikäänsä nähden, ja turkkikin on vielä paljon vaalempi kuin nykyisin. Muske ja Antje ovat alusta asti olleet kavereita keskenään eikä Vonnen syntymä ole vaikuttanut asiaan mitenkään. Kolmikko tietää paikkansa, ja jokaista arvostetaan laumassa omana persoonanaan.

Alimmaisessa kuvassa Muske n. vuoden ikäisenä Antjen kanssa.

Vertailun vuoksi tähän väliin kuva Muskesta 6,8 - vuotiaana (kuva otettu n. viikko sitten). Koira vaikuttaa edelleen nuorekkaalta, mutta turkki on saanut lisää väriä, runko jäntevyyttä ja pää kehittynyt edelleen 2-vuotiaaseen koiraan nähden. Turhaan ei rotua pidetä hitaasti kehittyvänä, sillä vasta n. 3-vuotiaana alkaa lopullinen "kuosi" paljastua :) Tätä ikää monet kasvattajat pitävät myös nartulle sopivana astutusikänä. Noin viikko sitten rokotuksia uusiessamme eläinlääkäri piti Muskea erittäin hyväkuntoisena ikäänsä nähden ja kaksi isoa pentuetta synnyttäneenä :)

Kaunis Antje-tyttö 3-vuotiaana:

Seuraava kuva en eräs onnistuneimmista kuvistani, vaikka kuva on otettu jollakin ensimmäisellä digikameralla eikä manuaaliasetuksista minulla ollut sitäkään vertaa tietoa kuin nykyisin :) Kuvassa Antje 2-vuotiaana:

Tässä kuvassa Antje on näyttelyssä v. 2008 Lammilla 1,4 - vuotiaana. Tuomari piti Antjea lupaavana, mutta antoi EH:n junioriluokassa, koska koira oli vielä hänen mielestään kehittymätön:

Noin kuuden viikon ikäisenä Antje oli enmmäisellä "metsälenkillä" lähimetsässä (ensimmäinen kuva). Kaksi nuuta kuvaa Antjesta 7-8 viikon ikäisenä:

Silmät ovat juuri avautuneet. Antje n. 2½ viikon ikäisenä v. 2007:

Antjen isä Kelmi täyttää tänä vuonna 13 vuotta ja äiti Finja 12 vuotta, joten toivon meillekin Antjen kanssa vielä useampia onnellisia vuosia yhdessä!

Vuoden viimeiset kuvat ja tiedotteet

Joulun vietimme kotoisissa tunnelmissa, ja pianhan tämä vuosi läheneekin jo loppuaan. Vuoden vaihtumisessa on jotain taikaa, sillä silloin tuntuu aina siltä, että jotain uutta ja mielenkiintoista on edessä tai tapahtuu, vaikka sitä toki tapahtuu pitkin vuotta, jos oikein asennoituu :)

Pitkän ja pimeän syksyn ja lumettoman talven jälkeen on tiedossa joitakin aurinkoisia päiviä myös Etelä-Suomeen, mutta toistaiseksi talvi on ollut etelässä käytännössä lumeton. Aurinkoisen sään innoittamana päätin pitkästä aikaa ottaa ulkoilulenkille kameran mukaan. Puhelimella on liiankin helppo näpsiä kuvia, mutta eivät ne kuitenkaan vastaa kameralla otettuja kuvia.

Vonne, Antje ja Muske (vähäisenkin lumen
alla hajut ovat mielenkiintoisempia)

Olimme koirien kanssa kuvauspaikalla eli tietenkin metsässä n. klo 12.30. Juu, oli aurinkoista, mutta aurinko pysytteli sitkeästi korkeiden puiden takana. Kuvista tulikin mielenkiintoisen värisiä. Mikäli pieni auringonsäde sattui osumaan etenkin kooikeriin, leimahti turkin väri ikään kuin liekkiin vastakohtana kuitenkin melko hämärälle yleisvalaistukselle. Kuvien väri siis vaihtelee valojen ja varjojen mukaisesti. Toki tällekin olisi varmasti jotain voinut tehdä säätämällä sitä "aukkoa tai suljinta", mutta ei siitä enempää, kun en vieläkään olla perehtynyt .... :) Päivä on sentään hieman pidentynyt; 18.12. aurinko laski klo 15.09, mutta tänään "vasta" klo 15.15. Kuukauden kuluttua päivä on jo tunnin pidempi laskettuna auringon laskusta :).

Muske, Vonne ja pikkuisen Antjea

Muske: "Minä en ole lihonnut enkä odota pentujakaan"

Tosiaan, pentujen jälkeen Muske oli pitkään laiha ja kuiva kuin kulkukoira, vaikka se sai hyvää muonaa sekä joitakin yleiskuntoa nostavia ravintolisiä. Ruuan määrää en ole kuitenkaan lisännyt. Hiljattain Muskella oli ensimmäiset juoksut pentueen jälkeen, ja nyt turkki on paksumpi kuin koskaan aiemmin!!?? Näiden em. juoksujen aikana Muske oli harvinaisen kiinnostunut pojista, ja niiden puuttuessa tytötkin olisivat kelvanneet (kuten Antje ja Vonne). Lieneekö Muskella ollut jokin poikkeuksellisen "hormonirikas" periodi tällä kertaa, joka näkyy nyt turkissakin? Millään furminaattorilla koirasta ei lähde karvan karvaa, vaan öljymäisen kiiltävä, paksu turkki on ja pysyy! Muske on aina painanut n. 19-20 kg, kuten tälläkin hetkellä, joten lihonut Muske ei ole. Mikäli koiran veisi nyt näyttelyyn, tulisi se kai trimmata, vaikka trimmattavasta rodusta ei varsinaisesti ole kysymys.

Muske kaikkine karvoineen

Jos tarkkaan katsoo klikkaamalla kuvaa, valjaista voi päätellä missä menee koiran ranka eli jonkinlaiset ääriviivat; kaikki muu on turkkia, myös mahan alla roikkuvat pitkät karvat!??? Muskesta on tulossa pian isoäiti, sillä kaksi sen pentua, Yola (Frisian Gem Donias Dette) ja Hollantiin muuttanut Dine (Frisian Gem Donias Dreesine) odottavat pentuja syntyviksi lähes samanaikaisesti, eli tammikuun puolen välin tienoilla. Mielenkiintoisia aikoja tulossa!

Muske

Antje: "Naiset ovat kuin hyvä viini, he paranevat vanhetessaan"

Antje

Antje näyttää näissä kuvissa minun mielestä kauniilta ikäisekseen, vaikka turkki on aina Antjella ollut ohuehko, lukuunottamatat tuota kaulan/ylävartalon ympärillä olevaa paksumpaa karvaa. Sitäkin voisi tietenkin vähän siistiä, mutta enpä viitsi vanhaa koiraa kiusata, ja lämmittäähän se ainakin kaulaa pakkasilla. Antje täyttää noin kahden kuukauden kuluttua, eli 3.3.16 jo 9 vuotta.

Antje

Antje on hyvin paljon isänsä Kelmin näköinen. Olisiko tytär Vonne tullut ulkonäöllisesti enemmän isoäitiinsä Finjaan tai isäänsä Ziggeen :) Isoäiti- ja äitikoirat muodostuvat vuosien saatossa hyvin rakkaiksi, ja Antjekin saa ikänsä vuoksi erityiskohtelua, josta se selvästi nauttii itseoikeutetusti. Aina, kun kotona on ollut pentuja, on minulla ollut ajoittain huono omatunto siitä, saavatko perheen muut koirat tai vanhemmat koirat riittävästi huomiota.

Antje

Vonne: "Nuori, villi ja vapaa -  pieni "oranssi hollantilainen spanieli"

Vonne

Kuten kuvistakin näkyy, Vonne näyttää sattumoisin hyvin "oranssiselta" pienen pienen auringonsäteen osuessa juuri koiran turkkiin, muun maiseman ollessa enemmänkin varjoinen. Joissakin kuvissa eron huomaa selvästi, kun valo ja varjo kohtaavat. Tämä vain osoittaa, että kooikerit ovat todellakin oransseja, pieniä spanieleita, vaikka väri voi vaihdella paljonkin valaistuksesta riippuen.

Vonne ja pakastepuolukat

Vonne on tällä hetkellä 2½ vuotta, täyttää tulevana kesänä 3 vuotta. Vonnen astutuksen kanssa en ole pitänyt kiirettä, minusta se tarvitsee vielä aikaa kypsyäkseen henkisesti aikuiseksi. Tästä lauman nuorimmaisesta löytyy vielä paljon villiä pentumaisuutta - tai sitten tämä koira on vain sielultaan villi ja vapaa eikä aikuistu koskaan :) Toisaalta, muutama reissukin olisi vielä kiva tehdä Vonnen kanssa kevään/kesän aikana. Ja se tärkein asia, uros on vielä täysin avoinna, vaikka paria vaihtoehtoa olen jo tarkastellut sillä silmällä, Lentokuljetushäkkikin tuli Vonnelle hankittua tulevaisuutta varten, mikäli sulhanen sattuisi asumaan ulkomailla. Muutoin Vonne on luonteeltaan mahdottoman sopeutuvainen ja mukavaluonteinen kooiker, mikään ei sitä hätkäytä, kaikki käy ja aina on kivaa :)

"Seisova lintukoira" Vonne (huomaa oikean etujalan asento)

Uusi vuosi on monelle koiralle raskasta aikaa

Olen jo muutamana vuotena "kampanjoinut" somessa raketteja vastaan, koska asumme tiheään asutulla omakotialueella, jossa on voinut konkreettisesti kokea tämän mielettömyyden luonnon, luonnonvaraisten eläinten ja kotieläinten näkökulmasta tarkasteltuna. Ihmiset lähettävät raketteja omilta pihoiltaan, jolloin melu nousee sisätiloissakin käsittämättömän kovaksi. Toki juhlinta kuuluu vuoden vaihtumiseen, mutta rakettien myyminen yksityiskäyttöön ei sovi mielestäni suomalaiseen
"menttaliteettiin", vai pitäisikö sanoa juomakulttuuriin.

Olettehan tarkkoina etenkin pentujen kanssa, ja luonnollisesti muidenkin koirien kanssa uuden vuoden aattona. Koiraa ei kannata viedä ulos ainakaan klo 18 jälkeen, vaan sen kanssa tulisi jonkun olla sisätiloissa. Valitettavasti rakettien lähettämisaikoja (klo 18 - klo 2 uuden vuoden yönä) ei noudateta, vaan paukuttelu alkaa usein jo ennen klo 18 aattona jatkuen sen ylikin. Kerran pahoin pelästynyt pentu/koira voi saada räiskinnästä ikuisen trauman, Joka uusi vuosi pelästyneitä koiria myös katoaa, osaa ei löydetä koskaan.

Ruotsissa ollaan tässäkin asiassa askeleen edellä. Siellä on jo havahduttu ilotulitteiden haittoihin ja niiden käyttöä on rajoitettu tai vähennetty. Suomessa turvaudutaan sen sijaan vielä helpommin lääkkeisiin. Itse kannatan ensimmäistä vaihtoehtoa, sillä miksi koirien ja muiden eläinten tulee kärsiä vuodesta toiseen täysin hallitsemattoman "pommituksen" vuoksi? Tilanne on ahdistava myös eläinten omistajille puhumattakaan silmä- ja muista vammoista sekä kaikista ympäristöhaitoista, joita rakettien aumpuminen aiheuttaa. Rauhoittava lääke ei kuitenkaan poista välttämättä koiran pelkoa kokonaan, se ainoastaan "turruttaa" koiran (ja pelko jää), jolloin ainakin omistaja voi kokea pääsevänsä helpommalla, ja muut saavat jatkaa ammuskelua ja ympäristön häiritsemistä ja luonnon saastuttamista mielin määrin.

Näihin aikoihin somessa kiertää paljon asiaan liittyvää tietoa. Laitan pari linkkiä vielä tähänkin tiedoksi: 

Etsijäkoiraliitto

Pirkanmaan etsijäkoirat (sivustolla paljon tietoa uuden vuoden viettämisestä koiran kanssa ja valtakunnallinen puhelinnumero katoamistapauksia varten).

Raketin pamahduksesta voi tulla koiralle elinikäinen trauma - eläinlääkäri neuvoo, miten pelkoa lievitetään.

Rauhallista ja Onnellista Uutta Vuotta 2016 kaikille!

Muske (kuva otettu kaksi vuotta sitten, jolloin oli luminen
talvi, ja järven jäällä oli mukava juosta ja leikkiä)

Ja vielä muutama pari päivää sitten otettu kuva: 

Antje ja Muske

Vonne lentoon lähdössä

Vonne ja Antje (kiireessä tarpeetkin kannattaa tehdä poikamaisesti,
jalkaa nostaen, niin tyypillistä Vonnelle)

Kuukauden kuulumisia

Kokonainen kuukausi on vierähtänyt nopeasti, ja vähän kuulumisiakin on taas kertynyt. Tänään olin jo laittamassa jouluvaloja pihalle, mutta päätin vielä odottaa ja siirtyä mielummin läppärin äärelle. Vaikka käytännössä koko vuorokauden ajan on tällä hetkellä pimeää, en millään viitsi laittaa valoköynnöksiä vesisateeseen virumaan, ja onhan Jouluun vielä kuukausi aikaa.

Parin päivän ajan saimme kuitenkin nauttia lumesta ja pikkupakkasesta ja se kyllä piristi kummasti valoisuuden lisääntyessä. Ainakin meillä koirat olivat aivan innoissaan, ja pimeät iltalenkit kuraisilla ja mutaisilla maanteillä saivat taas aivan uuden ulottuvuuden lumisateen jälkeen. Koirien nenät ja aivot saavat todennäköisesti enemmän töitä, jos ja kun hajut eivät ole valmiina tarjottimella, vaan lumen alla :)

Nella - kuva: Hanna Oksanen

Kuvassa yllä Musken tytär Nella, 3,4 vuotta (Frisian Gem Donias Dorien), isänä pentueella hollantilainen Aiko Foppu Út it suden. Nella on pentu, jolla oli keltainen panta ja yönmusta turkki, joten tämä pentu sai lempinimen Moonshine Dancer. Hiljattain otetussa kuvassa Teerijärvellä asusteleva kaunis Nella nauttii lumesta, kuten stabyt yleensäkin - vaikka eivät olekaan alkujaan kotoisin kovin lumisesta maasta.

Nellan sisko Tesla (Frisian Gem Donias Doecilia) nauttii puolestaan talvesta upeissa Kangasalan maisemissa. Ensi viikolla Tesla onkin tulossa kyläilemään :)

Tänään saapui myös talvisia kuvaterveisiä Musken Joensuussa asuvalta kauniilta tyttäreltä Metteltä ja Elinalta. Mutta kuvien siirrossa jotain ongelmaa!!! En saa niitä avattua kuvankäsittelyohjelmalla jostain syystä! Todennäköisesti vika on ohjelmassa :( Myös Mette nautti suuresti ensikosketuksesta lumeen. Tällä hetkellä taitaa Joensuukin olla taas lähes lumeton. Metten pentukurssit (niitä taisi olla kaksi) ovat jo ohitse, mutta Elinan kanssa Mette käy säännöllisesti edelleenkin näyttelytreeneissä ja mätsäreissä ennen isompia kisoja :) Stabeja pidetään oppivaisena ja omistajaansa miellyttämään pyrkivänä rotuna. Silti on aina yhtä ilahduttavaa kuulla -kuten nytkin Elinalta- että koira edistyy huimasti jo opituissa asioissa, oppii nopeasti uusia asioita ja ymmärtää hetkessä asiat, joita siltä pyydetään! Elinasta ja Mettestäkin tulemme varmasti vielä kuulemaan!

Rally-toko kisoja seuraamassa

Lokakuun puolivälissä sain Tertulta kutsun lähteä seuraamaan Rally-tokokilpailua Riihimäelle. Kilpailuun oli ilmoitettu tolleri Fiia, eli Amaren (Frisian Gem Eulalias Amarenske) "isosisko". Amare oli tietenkin mukana saamassa lisää kokemuksia, kuten aina. Fiia on tolleri, joka on kaikin puolin eduksi rodulleen; monipuolinen harrastuskoira, erittäin miellyttävä ja ystävällinen luonteeltaan sekä varman ja rauhallisen oloinen narttu. Tapasin Fiian ensimmäisen kerran kesällä, ja tämä käsitys minulle muodostui ensi hetkestä lähtien. Vielä nuoruuden intoa täynnä oleva Musken tytär Amare on etuoikeutetussa asemassa saadessaan tuollaisen opettajan itselleen kuin Fiia on (Tertun ja JP:n osuutta koiraharrastusaktiiveina kuitenkaan väheksymättä, päinvastoin :) Amare ei vielä tiedä mitä kaikkea se voi tulevaisuudelta odottaa tämän perheen jäsenenä :) Pari kuvaa Amaresta kisapaikalla:

Amare, kuvassa n. 6 kk

Amare

Fiia kilpaili VOI-luokassa, mutta siirtyi Riihmäellä MES-luokkaan kerrassaan upeilla pisteillä (86) sijoittuen myös luokassa toiseksi. Lisäksi Fiia sai tuomarin palkinnon. Tässä minun ottamani kuva Riihimäeltä edellä mainitusta ihanasta rotunsa edustajasta, Fiiasta:

Fiia

Lähtölistaa lukiessani totesin iloisena yllätyksenä, että MES-luokassa kilpaili myös kaksi tuttua kooikeria, eli Antjen ikinuori isä ja Vonnen isoisä Kelmi sekä Liisan nuori narttu Prinka. Yllätys tämä oli siksi, että Liisa on kasvattaja ja koiraharrastaja, joka kaikessa hiljaisuudessa tekee eikä meinaa. Tarkoitan, että en ole ainakaan huomannut Liisan blogissaan tai Facebookissa kovasti asiaa etukäteen "mainostavan", joten yllätyin aidosti nähtyäni lähtölistan. Sekä Kelmi että Prinka kilpailivat jo ylimmässä- eli mestari-luokassa, mikä on erittäin hieno saavutus niin ohjaalta kuin molemmilta kooikereilta!

Liisa ja Kelmi

Liisa ja Kelmi

Koskaan kuvani eivät onnistu näyttelyissä tai vastaavissa paikoissa, joissa on eriasteinen keinovalo. Vika ei ole kamerassa, vaan omistajassa, joka ei ole valotusasioihin vieläkään perehtynyt. Tässä kuitenkin pari kuvaa; Liisa ja Kelmi radalla sekä Kelmi käytösruuduussa, jonka aika on 3 minuuttia (paikallaan oloa). Tässä ruudussa oli myös oma tuomari, joka seurasi silmä tarkkana koirakkoa. Jokainen asiaan perehtymätön (kuten minä) voi todeta mm. täältä että laji vaatii erittäin paljon osaamista sekä omistajalta että koiralta. Prinkaa en ehtinyt radalla nähdä, mutta ainakin yhden onnistuneen kuvan sain Prinkasta, eli pääkuvan zoomilla.

Prinka

Valitettavasti en enää ehtinyt jäädä seuraamaan Prinkan enkä Fiian rataosuuksia, koska minun oli kiirehdittävä Vantaan Koirakeitaaseen, johon olin ilmoittanut Vonnen näyttelytreenien kertauskurssille, päällimmäisenä tarkoituksena saada lisää vinkkejä omaan esittämiseeni (mm. miten saan koiran juoksemaan katse suoraan eteenpäin eikä "niska kenossa" minua tuijottaen?). Vonne oli mukana myös Rally-tokokisoissa ja osasikin olla Riihimäellä oikein mallikelpoisesti parin tunnin ajan häiritsemättä mitenkään kilpailijoita.

Näyttelytreenejä

Edellisessä postauksessa kerroinkin lokakuun loppupuolella olleesta Lahden pentunäyttelystä, jossa Musken kuuden kuukauden ikäiset pennut olivat varsin hyvin edustettuina. Suurimmalla osalle ensikertalaisista kokemus oli varmasti jännittävä, sillä tilaisuus oli pentunäyttelyksi iso, kovaääninen ja muutoinkin "mahtipontinen" ja raskas -  etenkin, jos pentu ei ollut ehtinyt missään näyttelyssä vielä nuoren ikänsä vuoksi käydä. Koska suositussa näyttelykoulutuksessa Koirakeitaalla oli vielä tasan 2 koulutuspaikkaa jäljellä, houkuttelin myös Marenan ja Sanin (Frisian Gem Eulalias Roosmarijn) treeneihin mukaan.

Näyttelytreeneissä olemme käyneet Vonnen ja Sanin kanssa kolmena lauantaina, tänään oli viimeinen kerta. Ensimmäisellä kerralla Sania hieman näyttelytreeni jännitti, mutta tänään tämä ihana neito oli taas aivan oma iloinen, touhukas itsensä, kuten ennenkin! Syykin selvisi; Sanilla on juuri alkanut ensimmäiset juoksut 7-kuukauden iässä! Äidillään Muskella ensimmäiset juoksut alkoivat n. 8-8½ kuukauden iässä, joten tässä kohtaa tytär on äitiään varhaiskypsempi.

Koirien murrosiästä puhutaan nykyisin paljon enemmän kuin aikaisemmin tai ainakin minun koiraharrastukseni alkuaikoina, ja sitä pidetään koiralla yhtä hämmentävänä elämänvaiheena tai kehitysvaiheena kuin se on nuorella ihmiselläkin. Olettavasti myös horminitason muutokset vaikuttavat koiran käyttäytymiseen yhtälailla kuin ihmiselläkin, jolloin nuori on epävarma ja tunnekuohujen vallassa. Uroksella tämä voi näkyä mm. nartuista kiinnostumisena ja sitä kautta myös oman reviirin tiedostamisena tai hallitsemisena muihin uroksiin nähden. Niin turhauttavalta kuin se joskus voi kuulostaakin, tulee pennun kanssa kuitenkin jatkaa sitkeästi ns. sosiaalistamista, harrastamista, kouluttamista ymv. (koiran ehdoilla) ja uskoa siihen, että tämä vaihe menee ohi (sillä se menee ohi "noin" muutaman kuukauden sisällä!) - eli aivan kuten Marena on Sanin kanssa tehnytkin, jatkanut sosiaalistamista! Hienoa Marena ja Sani! Sani oli taas kuukauden sisällä kaunistunut ja komistunut kovasti, kuten varmasti muutkin pennut, joita en ole vähään aikaan tavannut. Tässä vaiheessa fyysinen kehitys on nopeaa!

Kouluttajana näyttelytreeneissä oli alansa huippu, Sinikka Eloranta. Tästä olivat kaikki kurssilaiset yhtä mieltä! Sinikkaa saan kiittää myös Vonnen kouluttamisesta. Tällä kertauskurssilla opin jälleen monia uusia asioita, joita en ilmeisesti vielä tähän ikään mennessä ollut oppinut...???:) Ja niin, koiran saa kulkemaan kehässä suoraan eteenpäin katsomalla itsekin suoraan eteenpäin kehässä juostaessa - eikä siis tuijottaen koko ajan koiraa odottaen katsekontaksia, kuten minä olen tehnyt. Huoh! Mutta äitini mukaan minä olenkin ollut sellainen lapsi, joka oppi puhumaan ennen kuin opin kävelemään :) Tässäkö syy, että esim. agility ei ole minun juttuni? Koira seuraa ohjaajan ilmeitä, eleitä ja liikkeitä, ja ne pitää ohjaajan hallita. Tätä olin hiomassa jälleen tälläkin kurssilla.

Sanista en saanut näyttelytreenipaikalta yhtään oikein onnistunutta yksittäistä kuvaa, koska pääosin minun piti itsekin osallistua aktiivisesti harjoituksiin - siitä piti Sinikka huolen (ei päässyt yhtään lintsaamaan...)! Kauempana otetut kuvat olisivat onnistuneet paremmin zoomilla, mutta harjoitusten aikana ei voinut keskittyä zoomailemaan, joten Vonnestakaan ei ole yhtään treenikuvaa.  Marena lupasi kuitenkin lähettää minulle Sanista pari tuoretta talvikuvaa, jotka tietenkin innokkaasti julkaisen ne saatuani (ellei kuvankäsittelyohjelma ole lopullisesti kaatunut).

Tässä kuitenkin emäntä itte tauolla:

Vonne

Näyttelyssä Tartossa

Kolmisen viikkoa sitten palasimme Marittan, Nuuttin (Wishdecoy Reymond Olivia) ja Vonnen kanssa Viron Tartosta, jossa oli ko. viikonloppuna kaksi CACIB-näyttelyä. Sekä laivamatka että ajomatka suoraakin suorempaa tietä Tallinnasta Tartoon sujui hyvin. Tarto on kaunis, vanha yliopistokaupunki, nykyisin lisäksi myös hyvin moderni ja tyylikäs kaupunki. Hotellimme sijaitsi hyvällä paikalla kaupungin keskellä, josta näyttelypaikalle ajoi n. 5-10 minuutissa. Näyttelyhalli sen sijaan oli hyvin ahdas, tuskin saimme raivattua koirien häkeille paikat näyttelyhallista!

Ja hyvinhän molemmilla kooikereilla myös näyttelyt menivät! Vonne palasi kotiin kahden CACIBin kera, ja Nuuttikin tarvitsee enää yhden CACIBin tullakseen kansainväliseksi muotovalioksi. Molemmista koirista tuli samalla Eestin Muotovalioita. Matka oli kaikin puolin erittäin onnistunut; seura erinomaista, mukava hotelli, jossa erittäin runsas ja monipuolinen aamiainen, ja lisäksi koirat tulivat erittäin hyvin toimeen keskenään koko matkan ajan. Näyttelypaikan valokuvauspiste oli molempina päivinä täynnä, ts. jono kuvauspaikalla oli pitkä! Joten kuvaaminen jäi minulta kotikonnuille. Vonne pokaaleineen:

Vonne

Vuoden viimeinen näyttely

Monen näyttelyharrastajan vuoden kohokohta on vuodesta toiseen ollut Messukeskus ja siellä pidettävät vuoden viimeiset näyttelyt. Tällä kertaa osallistun Vonnen kanssa molempina päivinä näyttelyyn eli 5. ja 6.12.. Kun on kiertänyt näyttelyissä vuoden aikana ympäri Suomea ja pari kertaa ulkomaillakin, tuntui n. 55 km:n matka kahtena päivänä Messariin ja takaisin enää lasten leikiltä :) Toiseksi, Vonnella oli juoksut lokakuun alkupuolella, joten tämä on niitä viimeisiä hetkiä jälleen kerran, jolloin ei tarvitse olla huolissaan nartun turkista ja sen pituudesta. Kohta se taas lähtee ja Vonne ns. "laihtuu", jolloin näyttelyihin ei kannata lähteä. Nimittäin näyttelytreeneissä Koirakeitaassa tänään "tuomarin" mielestä Vonne oli lihonut. Kävin torstaina uusimassa Vonnen kennelyskärokotteen eläinlääkärillä, jolloin myös punnitsin Vonnen. Paino oli sama kuin aina koiran aikuisiässä, 9,4 kg. Eli ei ne kilot vaan se turkki tällä kertaa :) Vonne on myös tyypiltään vahvaselkäinen ja -luustoinen, punavoittoinen kooiker, vaikka muutoin onkin pienehkö. Sen vuoksi en toisaalta ihmettele, vaikka jonkun silmään koira näyttäisikin tuhdilta - etenkin pitkän karvattoman vaiheen jälkeen nähtynä. Täytynee pestä se ennen näyttelyä ja "litistää" karvapehko sileäksi.

Launtain 5.12. pentunäyttelyyn on ilmoitettu 3 stabyhounpentua, jotka ovat tietääkseni Amare, Väpä ja Vilho. Suuren koiramäärän vuoksi näyttelyjärjestäjät ovat joutuneet kutsumaan muistaakseni 7 tuomaria lisää, ja em. syystä tuomarimuutoksiakin on jouduttu tekemään.

Stabypentujen kehä alkaa lauantaina käytännössä klo 9, sillä vain 7 pentua esitetään ennen stabyja. Aikainen aikataulu on siinä mielessä hyvä asia, että pennut eivät joudu odottelemaan vuoroaan kovin pitkään. Stabypennut löytyvät lauantaina kehästä nro 96, joka sijaitsee yläkerrassa, omassa "nurkkauksessaan". Kehäkartta. Tämä on mielestäni hyvä järjestely pentujen kannalta, koska alakerta on huomattavasti yläkertaa ruuhkaisempi.

Harmillista on vain se, että itse olen samaan aikaan odottelemassa Vonnen kanssa omaa vuoroamme alakerran kehässä 8, jossa arvostelu alkaa myös klo 9. Tosin koiria on huomattavasti paljon enemmän kuin stabypentuja, joten saatan ehtiäkin katsomaan pentuja - tilanteesta riippuen. Tai sitten en jännitykseltäni uskalla lähteä juoksemaan alakerrasta yläkertaan ruuhkan läpi, jos esim. kooikereiden tuomari arvostelee koirat ripeässä tahdissa, tai en viitsi jättää Vonnea yksin kovin pitkäksi aikaa... Joka tapauksessa, pidetään yhteyttä ja sovitaan tapaaminen sopivassa välissä!

Tässä virallisessa pentunäyttelyssä jaetaan Helsinki Winner 2015-tittelit rotunsa parhaalle ja vastakkaisen sukupuolen parhaalle pennulle.

Mukavaa näyttelypäivää ja yhdessäoloa kaikille!

Minäkö ROP-kasvattaja?

Viikko sitten järjestetty Lahden pentunäyttely yllätti minut monella tapaa. Näyttelyyn oli ilmoitettu 700 pentua, ja tunnelma oli sen mukainen. Lahti-halli tuntui täyttyneen pennuista, heidän omistajistaan ja yleisöstä - ikinä en ole ollut näin massiivisessa pentunäyttelyssä!? Tämä kertoo ilmeisesti lisääntyneestä näyttelyharrastuksesta ja pentumäärästä. Itselleni on jäänyt pentunäyttelyistä huomattavasti "pehmeämpi" kuva. Viimeksi olen ollut pennun (Vonne) kanssa näyttelyssä Hollannissa kaksi vuotta sitten, mutta siellä ei ollut läheskään näin railakasta "markkinatunnelmaa", vaikka kysymyksessä oli rodun jokavuotinen Club Show.

Odottelua kehän laidalla. Toisiinsa tutustuvat Mette ja Sani. Amare ottaa lungisti :)

Frisian Gem Eulalias Willemette, Roosmarijn and Amarenske 

Valmistautumista kasvattajaryhmään (Mette, Väpä, Capo ja Tyyne)

Frisian Gem Eulalias Willemette, Maximiliaan, Constantijn and Durrefina

Pennuille tuli pitkä päivä odotellessa, ja päivän lähestyessä loppuaan oli yhdeltä ja toiselta innokkaalta pennulta hieman puhti hiipunut ja hännät olivat laskusuunnassa, mikä ei ollut mikään ihme! Koiranäyttelyiden sanotaan olevan jonkinasteinen stressi kokeneillekin koirille, koska paikalla on niin paljon muita koiria, ihmisiä ym. taustahälinää. Voi vain kuvitella miltä se tuntuu ensikertalaiselta. Loppukilpailujen alettua kaiuttimet oli säädetty täysille, ja omatkin korvat "soivat" (pieni tinnitus?) vielä kotimatkalla. Onneksi järjestäjät säätivät jonkin ajan kuluttua kaiuttimet hieman hiljaisemmalle voluumille, jonka jälkeen puhekin taas kuului. Loppukilpailut päättyivät vasta noin puoli viiden aikoihin. Kotimatkalla mietin etenkin Metteä omistajineen, joilla oli pitkä viikonloppu takana (he olivat saapuneet hotelliin jo edellisenä päivänä) ja vielä pitkä ajomatka illansuussa kotiin pilkkopimeillä teillä, vesisateessa :(

Musken ja Hittin pennuista paikalla oli 7 ilmoitetusta pennusta 6 pentua. Ricolla oli ollut superonnistunut ja jännittävä metsästysviikonloppu Kainuussa (suorastaan napakymppi!), joten poika jätettiin suosiolla kotiin lepäämään. Rico oli saanut eli etsinyt, napannut muitta mutkitta alas ammutun linnun suuhunsa ja tuonut isännälle ensimmäisen saaliinsa, koppelon!

Kehän laidalla Mette, Sani, Amare ja Väpä omistajineen:

Waiting for own turn, Frisian Gem Eulalias Willemette, Roosmarijn, Amarenske
and Maximiliaan

Entäpä sitten pennut näyttelyssä? Pennuista saamieni kuvien perusteella osasin jo odottaa jotakin, mutta kuitenkin yllätyin valtavan positiivisesti! Pennut olivat yllättävän saman näköisiä ja -tyyppisiä!!!! Kuka tahansa pennuista olisi voinut sijoittua kilpailussa, mutta näinhän se on, että vain yksi narttu ja yksi uros valitaan kulloinkin voittajiksi. Yksittäisen tuloksen perusteella -etenkin pentujen ollessa vasta +6 kuukauden ikäisiä-  ei voi luonnollistekaan ennustaa sitä, miten kaikki paikalla olleet pennut jatkossa kehittyvät ja millaisia tuloksia tulemme vielä kuulemaan eri harrastusten puitteissa:) Näyttelyssä oli yhteensä 15 stabyhoun-pentua.

ROP-pentu Tyyne (Kati Kettunen) ja VSP-pentu Väpä (Jenni Saarela). Kuva Elli Pehkonen. Tuomari Joanna Pronin:

BOB-puppy Frisian Gem Eulalias Durrefina
BOS-puppy Frisian Gem Eulalias Maximiliaan
Lahti Puppy Show 25.10.2015

Tällä kertaa valinta siis osui ROP-pennun osalta Tyynelle (Frisian Gem Eulalias Durrefina), VSP-pentu oli Väpä (Frisian Gem Eulalias Maximiliaan). Onnea Elinalle ja Katille! Kaikki pennut saivat hienot arvostelut miellyttävältä tuomarilta, josta tuomarista  minulla ei ollutkaan aikaisempaa kokemusta. Tuomari oli selvästi perehtynyt rotuun hyvin, ja hän suhtautui myös pentuihin ja esittäjiin erittäin kannustavasti ja miellyttävällä tavalla. Tyyne sijoittui lisäksi ryhmäkilpailussa toiseksi. hieno aloitus! ROP-kasvattajaksi valittiin Frisian Gem. Kasvattajaryhmäkin pääsi jatkoon, mutta ei yltänyt enää voittajien joukkoon.

Tyyne myös RYP2 pentu:

Frisian Gem Eulalias Durrefina Group2-puppy

Väpä ja pokaalit. Kuva Jenni Saarela:

Frisian Gem Eulalias Maximiliaan BOS-puppy

Tässä vielä ylpeä "Rop-kasvattaja" Muske :) Ajattelin, että arvostus kuuluu Muskellikin, joka on kasvattanut kahdessa pentueessa yhteensä 19 pentua, joten laitoin Musken poseeraamaan :) Myös minä haluan kiittää lämpimästi kaikkia pentujen omistajia, jotka ovat omalta osaltaan vaikuttaneet pentujen kehitykseen. Olen todella iloinen, että juuri te olette petujen omistajia - eikä pelkästään tämän näyttelyn vuoksi! Tämä palkinto kuuluu meille kaikille:

Muske (Welmoed Muske v.d. Eenhoornleijn),
very proud mother is wearing Frisian Gem  BOB Breeder Award :) :)

"Tasapainoinen ryhmä. Lupaavat päät ja ilmeet. Rodunomaiset mittasuhteet. Miellyttävät käytökset. Hyvät karvanlaadut. Onnea kasvattajalle! - miellyttävä ryhmä!" KASV 1 VSP.


PS. Valitettavasti en saanut onnistuneita kuvia kaikista pennuista kiireen vuoksi -seurustelin, ihastelin pentuja ymv., kunnes tulikin jo kiire kehään ja jatkoon. Aikalailla minun tapaistani.... Osa kuvista epäonnistui mm. valotuksen vuoksi.