8 nisää ja paljas maha

Aikoinaan englanninspringerspanieli Inkalle hankkimani Moser oli tänään jälleen käytössä pitkästä aikaa, ennen kuin luovutan sen trimmattavan rodun omistavalle kaverille aktiivisempaan käyttöön.

Tässä yhteydessä en voi olla muistelematta Inkaa, koirista ihanimpaa olentoa, joka suuureksi suruksemme poistui luotamme Sateenkaarisillalle eivan liian varhain, vain neljä vuotiaana v. 2009. Mies muistelee joskus vieläkin kuinka hän heräsi joka aamuna silkkisen turvan kosketukseen (joka en ollut minä!), iloisten silmien tuikkeeseen ja viuhuvaan hännän heilutukseen. Rodulleen tyypillisesti Inka oli todellinen springeri. Lähtiessämme lenkille se juoksi aina ensin vähintään viisi kertaa talomme ympäri pienenä alkuveryttelynä pelkästä juoksemisen ja lenkille lähtemisen ilosta :) Inkan kanssa kävimme jonkun verran näyttelyissä ilman suurempaa menestystä ja harrastimme omaksi iloksemme mejää. Spanieleiden taipumiskoe meni tältä uintimaisterilta helposti läpi! Kuvassa Inka juuri trimmattuna kukkaistyttönä.

Inka 2005 - 2009

Musken 5. tiineysviikko on lopuillaan ja mamma voi erinomaisesti! Ensi viikon maanantaina alkaa virallisesti 6. tiineysviikko. Viikon kestäneen ruokahaluttomuuskauden jälkeen ruokaa menisi jo nyt valtavat määrät, mutta ei ole tarkoitus koiraa ihottaa, vaan lisätä ravitsevaa ruokaa vaiheittain oletuksena kuitenkin, että pentuja on tulossa paljon! Tästä syystä Muske saa myös herkutella proteenipitoisilla lisäruuilla silloin tällöin. Ensi viikosta lähtien Muske saa pentunappuloiden ohella Espilac emänmaidonvastiketta, jota  suositellaan myös kantaville ja imettävillä nartuille (lisää mm. maidontuotantoa) tai rasvaista vuohenmaitoa (= Musken suurta herkkua, pari ruokalusikallista/ruoka-annos). Tarjoilen ruuan nykyisin kolmesti päivässä, jotta ei tule ruuansulatusvaikeuksia, ja Muske ja pennut saavat ruokaa tasaisin väliajoin. Tällä viikolla Muske saa myös Axilur-matolääkityksen, ja seuraavan kerran pentujen ollessa 3 viikon ikäisiä. Samanaikaisesti Musken kanssa pennut saavat myös ensimmäisen matolääkityksen (Canex) suun kautta.

Musken maha on jo nyt todella iso - ja tässä on aikaa mahan vielä kasvaa muutaman viikon ajan! Melko todennäköisesti eläinlääkärin arvoi 9-10 pennusta pitää paikkansa (ellei pentuja ole enemmänkin!?).  Nisiä Muskella on 8, joten aluksi täytyy jälleen tarkkailla, että kaikki pennut saavat tasaisesti maitoa - mikäli pentuja syntyy isompi määrä. Onneksi mieskin hallitsee tämän(kin) asian, kuten siivouksen ja puhtaanapidonkin kiitettävästi :)

Viime kerralla en leikannut Musken mahakarvoja pois. Jälkeenpäin sitä harmittelin, vaikka turkki ei silloin ollutkaan läheskään yhtä pitkä ja tuuhea kuin nyt.  Onhan huomattavasti helpompaa pentujen tarttua nisiin, kun pitkät karvat eivät osu pikkuisten suuhun. Mahanalusta pysyy myös "ilmavampana" ja puhtaana. Myös nisät pysyvät terveinä, kun ylimääräinen maidonsekainen, kostea karvapehko ei ole nisiä peittämässä ja bakteereja keräämässä lämpimässä pentulaatikossa. Karvaa lähtikin melkoinen määrä, sillä Muskella on todellakin tällä hetkellä upea turkki. Mutta onneksi ne kasvavat aikanaan takaisin. Muskelle täydet pinnat; mamma nukkui koko ajan luottavaisena, kun mahakarvoja trimmattiin, vaikka koskaan ennen en ole sitä trimmannut. Ehkäpä se ymmärsi, kun kerroin syyn :)

Iltalukemiseksi löytyi tänään hieman erilainen, mielenkiintoiselta vaikuttava kirja "Koiralle pentuja". Se kertoo takakannen esipuheen mukaan "eläinlääkärin ja yhteensä 18 kasvattajan kokemuksista ja tiedoista siitä, millainen narttu ja uros kannattaa valita lisääntymään, miten lukea juoksua, ruokkia kantavaa narttua, auttaa oikein synnytyksessä ja hoitaa pennut luovutusikään asti. Yleensä tietokirjan kirjoittaa asiantuntija. Vähän sama, kuin valaisisi kuusta yöllä yhdellä taskulampulla. Mutta vaikutelma kuusessa muuttuu, jos valo lähtee lähes 20 eri lampusta. Näin lukijalle annetaan yhden totuuden sijaan monta näkemystä. Nämä auttavat häntä muodostamaan omansa. Koirankasvattajalle oma näkemys on erityisen tärkeää. Kopioimalla muita voi onnistua hetken, mutta ei pääse pitkälle."

Voiko näyttelykoiraksi syntyä?

On koiria, jotka viihtyvät erinomaisesti näyttelyissä, toiset taas eivät. Sama koskee tietenkin meitä ihmisiä. Kaikki ihmisetkään eivät välttämättä pysty näkemään itseään näyttelykehässä juoksemassa ja esittämässä koiraansa yleisön seuraamana. Tällöin voi tietysti halutessaan pyytää esim. kasvattajaa tai jotain muuta henkilöä kaveriksi näyttelymatkalle ja esittämään koiraansa kehässä.  Koiran viihtyminen näyttelyssä on luonnollisesti yhteydessä omistajaan ja siihen, kuinka hyvin koira on pentuna sosiaalistettu, ts. totutettu pikkupennusta asti erilaisiin tilanteisiin, paikkoihin ja käsittelyyn (pennun sosiaalistaminen on luku sinänsä ja siitä riittäisi kirjoittamista enemmänkin!). Koiran luonne muodostuu perimän ja ympäristön yhteisvaikutuksesta, joten pelkkä "sosiaalistaminenkaan" ei tee koirasta välttämättä näyttelykoiraa, mutta sosiaalistamisesta on aina kaikissa tapauksissa hyötyä ajatellen koiran sopeutumista yhteiskuntaan (joka yhteiskunta tänä päivänä eroaa huomattavasti siitä, mihin koiran on täytynyt sopeutua evoluution alussa!) ja kaikkiin niihin tilanteisiin, joihin sen toivotaan jatkossakin sopeutuvan! Tämä on nykyisin eräs mieliaiheistani, joten taidankin kirjoittaa pennun sosiaalistamisesta myöhemmin lisää... :)

Vonne (Frisian Gem Chris Chevonne) 1 year 9 months
Jämijärvi 21.3.2015

Kuvat Vonnesta, jonka kanssa kävimme eilen Jämijärven ryhmänäyttelyssä, jossa tuomarina Hannele Jokisilta. Tällä kertaa Vonne (alla kuvassa oikealla) oli rotunsa paras (ROP) saaden myös sertin. Vieruskaveri on kooikerhondjeuros Masi (Bullbenz Kooi Noble Sade), jolla olikin oikea juhlapäivä - Masi oli vastakkaisen sukupuolen paras (VSP + serti) tullen myös Suomen Muotovalioksi! Onnea uudelle Suomen Muotovaliolle! Koira voi saada Suomen Muotovalion tittelin täytettyään kaksi vuotta, joten Vonnen kanssa tätä titteliä voi yrittää saavuttaa aikaisintaan ensi kesänä.

Näyttelypäivä oli pitkä, koska Vonne rotunsa parhaana pääsi vielä ryhmäkehään. Ryhmäkehään kutsuttiin tällä kertaa kaikki ROP-koirat ryhmistä 7 ja 8 yhdessä, joten koiria oli todella paljon, minun laskujeni mukaan yli 20 eri rotua. Olinkin iloisesti yllättynyt, kun ryhmätuomari Paavo Mattila valitsi Vonnen jatkoon n. 10 muun koiran joukossa. Neljän parhaan joukkoon Vonne ei enää sijoittunut. Kaikki tulokset täältä. Vonne on saanut turkkinsa takaisin mikä on hyvä asia näyttelyitä ajatellen, mutta on vaarassa jälleen sen menettää juoksujen jälkeen (juoksut olivat melko samanaikaisesti Musken juoksujen kanssa)... Ensi viikonloppuna lähdemme Vonnen kanssa vielä Turun KV-näyttelyyn, mutta sen jälkeen tulee jälleen näyttelyihin taukoa, kunnes Musken pennut ovat lähteneet uusiin koteihinsa ennen Juhannusta. Tarkoituksena on tuona aikana käyttää Vonne virallisissa terveystutkimuksissa.

Jämijärvi 21.3.2015
Frisian Gem Chris Chevonne "Vonne" ROP
Bullbenz Kooi Noble Sade "Masi" VSP, SMV

Pennun kanssa voi myös käydä monilla paikkakunnilla järjestettävissä näyttely- tai tottelevaisuuskoulutuksissa ennen ensimmäistä pentunäyttelyä ja virallisia näyttelyitä. Viime aikoina yleistyneet ns. pentukerhot (eli vain pennuille tarkoitetut "leikkikoulut") ovat myös paikkansa lunastaneet. Niissä pentu tapaa eri rotuisia ja -kokoisia pentukavereita ja tottuu kohtamaan lajitovereitaan ja erilaisia ihmisiä leikin lomassa. Omistajat voivat samalla vaihtaa kuulumisia keskenään. Itse olen ainakin tykännyt! Pentukerhoihin (tai vastaaviin pentutapahtumiin) voi ja kannattaa osallistua jo heti pennun saapuessa kotiin n. 8 viikkoisena, jolloin pennun ns. sosiaalistumisen vaihe on parhaillaan menossa jatkuen kiihkeimmillään n. 16 viikon ikään asti   (kuitenkin niin, että pentu saa ensin muutaman päivän tai viikon ajan kaikessa rauhassa tutustua uuteen omistajaansa/perheeseensä ja kotiinsa!).

Muske koirakoulu Vision pentukerhossa syyskuussa 2009 saavuttuaan Hollannista Suomeen:

Suomessa koirat ovat hyvin rokotettuja, ja pennulla on olemassa vielä emältä saatu rokotesuoja, joten kaikkien rokotusten ei tarvitse olle vielä voimassa lähdettäessä esim. pentukerhoon tai pennuille suunnattuihin koulutuksiin. Eri asia kuitenkin on esim. koirapuistot, joissa on yleensä paljon aikuisia, ennestään tuntemattomia koiria, joiden terveydentilasta tai käyttäytymisestä ei voi olla varmaa tietoa. Koirapuistoissa nuori pentu voi saada ikäänsä ja kokemattomuuteensa nähden vielä liian "rankkoja" kokemuksia. Etenkin kaikkia negatiivisia kokemuksia tulisi pennun kanssa välttää, sillä pennuilla on valitettavasti taipumus muistaa ne koko ikänsä. Itse harrastin systemaattista sosiaalistamista sen eri muodoissa viimeisen pentuni Vonnen kanssa ainakin n. vuoden ikään asti. Muiden koirieni kanssa en ole ollut yhtä aktiivinen tässä mielessä eikä pennun sosiaalistamistakaan vielä n. 10-15 vuotta sitten nostettu yhtä merkittävään asemaan kuin nykyisin.

Jotkut koirat tosiaan ovat kuin syntyneet näyttelykoiriksi, eli ne ikäänkuin syttyvät kehässä ("Katsokaa nyt kaikki, tässä juoksen MINÄ") ja nauttivat matkustamisesta ja tästä yhdessä tekemisen muodosta omistajan kanssa paljon. Nämä koirat tuntuvat viihtyvän näyttelytilaisuuksissa muutoinkin. Tämä lisää tietenkin omistajankin motivaatiota ja innostusta jatkaa harrastusta. Mikäli koira ei kuitenkaan osoittaudu yrityksistä huolimatta "tyypilliseksi rodun edustajaksi" useammankaan tuomarin mielestä, tai ei lainkaan ole oma iloinen itsensä näyttelyissä (jolloin koiran parhaat puolet eivät pääse esille), on näyttelyissä silloin turha käydä jatkuvasti kuukaudesta tai vuodesta toiseen. Pakolla tekeminen ei johda mihinkään; tästä ei nauti koira eikä omistaja! Tässä tapauksessa kannattaa keskittyä muihin harrastuksiin oman kiinnostuksensa mukaisesti (esim. toko, mejä/metsästys?, agility, rally-toko ym.) tai tarjota koiralle jotain muita virikkeitä, joista se rodulleen tyypillisesti nauttii ja tarvitsee (retkeily/vaeltaminen yhdessä luonnossa omistajan kanssa, mökkeily, uinti, leikit ymv. koiran saadessa myös liikkua paljon vapaana). Viimeksi mainittu virikkeellinen elämä koskee tietenkin kaikkia koiria, koska kaikkein tärkeintä kuitenkin on onnellinen ja hyvinvoiva koira, joka saa viettää koiralle ja rodulle tyypillistä elämää!

Vonnen kanssa kävimme jo pikkupentuna FSCF:n (The Frisian Staby Club of Finland) organisoimassa näyttelykoulutuksessa Koirakeitaassa. Paikalla oli luonnollisesti pääasiassa stabeja, mutta muutama muunkin rotuinen koira oli mukana. Kouluttajana toimi Sinikka Eloranta (kennel Sinisuven). Sinikka on taitava kouluttaja ja sai aikoinaan pikku Vonnenkin hetkessä ymmärtämään mistä on kysymys. Tässä Vonne pönöttää n. 4 kk:n ikäisenä Sinikan koulutuksessa - ja häntä heiluu innokkaasti:

Sinikka Eloranta ja Vonne n. 4 kk (marraskuu 2013)

Mitä koiranäyttelyt ovat?

Kennelliiton mukaan koiranäyttelyiden perimmäinen tarkoitus on palvella koirien jalostus- ja kasvatustyötä. Mikäli aihe kiinnostaa ja haluaa lisätietoa, Kennelliiton sivuilta löytyy kaikki mitä koiranäyttelyistä tulee tietää: Kennelliitto/Mitä koiranäyttelyt ovat? Asiaa on paljon eikä varsinkaan aloittelija voi hetkessä kaikkea sisäistää, joten kasvattaja tai joku muu kokenut näyttelyharrastaja lienevät tässä tapauksessa parhaita "boostereita", jos näyttelyistä on kiinnostunut eikä kokemusta itselle vielä ole kertynyt.

Musken kuulumisia

Tänään alkoi Musken 5. tiineysviikko, ja mamma voi erinomaisesti! Noin viikon kestänyt ruokahaluttomuus (4. viikko) on vaihtunut jälleen kovaan ruokahaluun. Muske on siirtynyt Golden Eagle Holistic penturuokaan (jota lisätään asteittain) saaden myös silloin tällöin muiden koirien ohella (luomu)jauhelihaa, kypsää lohta, kanaa, kananmunaa, lihaisia luita tai "koiralle biologisesti sopivaa" alku.Voima lammas-riisiaterian erillisinä aterioina (ei siis kaikkea sekaisin). Nappulatkin maistuvat jälleen oikein hyvin jopa sellaisinaan (hampaille töitä!), kun joukkoon lurauttaa Doils Vital öljyä (EPA, DHA, ETA ja E-vitamiini). Iltaisin olen lisännyt koirien ruokaan vielä pienen tilkan rypsiölyä.

Kuvassa Muske tänään seuraamassa kuola valuen perheen ruokailua :) Koira on viisas; ruokaa pitää pennuille yrittää hankkia aina, kun se on mahdollista (tosin pöydästä sitä ei tarjota!).

Muske on saanut ruokahalunsa takaisin :)

Seuraavassa postauksessa 5. viikon mahakuvat :)

Haikaralta terveisiä!

Iloinen yllätys...., ainakin 9 (mahdollisesti 10...?) hyvin kehittynyttä pentua näkyi selvästi sydämet voimakkaasti sykkien tänään tiineyssultrassa! Onnellista odotusta Muskelle ja isukille, Hittille! :)

Ruokahaluttomuutta ym. kuulumisia

Monesti kasvattajakavereilla lainassa ollut, mutta nyt taas itsellä ja valmiina käyttöä varten - Koskentalon "Parempaan pentutulokseen"  ym. koirakirjallisuutta.  Ja muuta ei sitten tarvitakaan kuin rakkautta ja koira :)

Muske on voinut hyvin siihen nähden, että viime sunnuntaista lähtien tuleva mamma on käytännössä vain juonut, mutta ei juurikaan syönyt. Nyt menossa siis viikot 3-4, ensi maanantaina alkaa virallisesti 4. tiineysviikko. Ruokahaluttomuutta on kestänyt jo n. neljä päivää. Muske on korkeintaan vain nuuhkaissut tai vähän näykkinyt ruokaa, vaikka olen välillä kostuttanut nappulat jopa emänmaidonvastikkeella, ripotellut joukkoon hieman kananmunaa, raejuustoa ymv. ruuan houkuttelevuutta lisätäkseni.

Tänään olin jo epätoivoisena ostamassa Royal Canin´nin penturuokaa, koska nämä nappulat ovat pienikokoisia, rasvaisia ja vahvan/houkuttelevan tuoksuisia, jonka vuoksi (joidenkin kasvattajien kokemusten mukaan) nirsokin koira syö niitä mielellään. Hyvinkään Salamanterissa jutellessani onneksi mieli muuttui eikä minulle "tuputettu" turhaan edes pientä pussia penturuokaa, jota en tulisi kuitenkaan jatkossa käyttämään. Salamanterista olen saanut usein hyviä ja asiantuntevia vinkkejä liittyen koiran hoitoon, terveyteen yleensä, ruokintaan ymv., joten kiitos jälleen kerran kannustuksesta! Ostin työstä tullessani hyvää jauhelihaa (lihapitoisuus 100%), purkin viiliä, keitin riisiä (sitoo hyvin myös nestettä), mössäsin seoksen Musken kuppiin ja lorautin vielä ruokalusikallisen pakastamaani rasvaista vuohenmaitoa (jota koiran elimistö jostain syystä sietää hyvin ainakin pieniä määriä) ja Doils-kalaöljyä päälle. Lopputulos: ruoka hurahti hetkessä Musken tyhjään mahaan!

Todennäköisesti viimeistään ensi viikolla Musken tiineyspahoinvointiin liittyvä ruokahaluttomuus jo hellittää, sillä -kuten viimeksi kirjoitin- oksentelu tai ruokahaluttomuus/pahoinvointi ajoittuu joillakin tiineillä nartuilla juuri tälle ajanjaksolle, eli tiineysviikoille 3-4, ja menee ohi sen jälkeen. Lähes hajuton kotiruoka auttoi tässä tapauksessa etovaan oloon :).  Huoli poistui (vaikka tällainen vaihe oli tiedossa), ja jatkossa hyvälaatuinen, pentujen kehityksen kannalta tärkeä penturuoka maistuu varmasti taas hyvin - päätellen siitä, että juuri nyt tätä kirjoittaessani Muske haahuilee miehen mukaan nälkäisen oloisena jälleen keittiössä ja haistelee pöydän reunoja, vasta syötyään!!!! Tämä ei kuitenkaan sulje pois sitä, ettenkö antaisi tiineyden aikana jatkossakin Muskelle myös muuta ravitsevaa, maustamatonta ruokaa penturuuan ohella etenkin, jos pentue on jälleen iso, kuten viimeksikin. Normaalistikin koirat saavat ajoittain/silloin tällöin tuoretta lihaa, kypsennettyä kalaa, kanaa, lihaisia luita, vihanneksia ymv. kuivamuonan ohella omina aterioinaan. Nyt vain jotenkin jumiutuin tuohon kuivamuonaan, vaikka se ei maistunut - luultavasti siksi, että edellisen tiineyden aikana ei Muskella ollut havaittavissa pahoinvointia, enkä siksi "heti uskonut". 

Eilen olin Vonnen kanssa agilitykurssin toisella tunnilla. Hallin ulkopuolella Vonne jo veti ja vinkui innokkaasti kohti hallia, joten edellisestä kerrasta oli tainnut jäädä hyvät fiilikset! Nyt opittiin "välistäveto" ja putkeen meno ensiyrittämällä! Vonne sujahti putkeenkin reippaasti, tosin pysähtyi ensimmäisellä kerralla syömään edelliseltä koirakolta putkeen jääneet namipalat poskeensa! Halli ei ole kovin suuri 5 koirakon harjoitella, ts. kaikki esteet ovat melko lähekkäin toisiaan. Koska koirat ovat joko pentuja tai melko nuoria, omistajien keskittymistä häiritsee jonkin verran koirien tarkkaileminen; useimmat koirat tahtovat välillä innostua vieruskaverin moikkaamisesta kesken treenien :) Kivaa oli kuitenkin jälleen, ja hallin uusi keinonurmipohja on tosi hyvä, pehmeä ja liukumaton alusta treenata! Kotiläksynä olen päättänyt silmäillä netistä löytyviä ratapiirroksia ja etenkin mahdollisia kuvia käsimerkeistä (jos niitä löytyy?), sillä omassa pyörähtelyssäni näyttää olevan eniten hiomista! Mutta tämähän oli jo tiedossa...

Ensi viikolla minulla alkaa ns. vapaajakso eli talviloma, joten käymme Vonnen kanssa pitkästä aikaa taas vetreyttämässä jäseniä ja lihaksia Hyvinkään koirakylpylässä. Samalla tulee turkki pestyä ennen ensi viikon Jämijärven näyttelyä. Näyttelyyn on ilmoitettu vain 2 kooikeria, mutta parin viikon päästä Turun KV-näyttelyssä kooikereita on varmasti paljon enemmän. Koirauimalassa käytetään hyvää, laimennettua shampoota, jonka jälkeen turkki tuntuu eloisalta ja kiiltävältä. Pitääkin muistaa kysyä mitä shampoota he käyttävät. Kuva tällä kertaa Muskesta koirakylpylässä (kuva otettu muutama kuukausi sitten). Koirilla pidetään uimahallissa liivit päällä:

Enää noin 4-5 päivää  Musken tiineyskontrolliin eli UÄ-tutkimukseen! Sitä odotellessa..., ja paljon ulkoillessa koirien kanssa lomalla, sillä aurinkoisia, lämpimiä kevätsäitä odotettavissa!

Kolmas viikko

Tänään, Naistenpäivänä Muske on ollut ihmeen vaisu eikä ruoka ole oikein maistunut. Metsälenkillä se tassutteli hitaasti perässä, pysähtyi välillä istumaan ja kuuntelemaan metsän ääniä, ja sitä sai oikein houkutella liikkeelle!? Ehdin jo ihmetellä moista käytöstä, sillä tämä ei ole lainkaan Musken tapaista - kunnes muistui mieleen mahdollinen tiineys ja hain (jälleen kerran) tietoa koiran tiineyden vaiheista. Ja löytyihin sitä mm. täältä: "Kolmannen kantoviikon aikana narttu saattaa olla huonovointinen, väsynyt ja ruoka ei tunnu sille maistuvan".

Kooikereilla on aina näihin samoihin aikoihin ollut yhtenä aamuna pientä oksentelua, mutta ruokahaluun se ei ole vaikuttanut mitenkään. Kummallista, että aina pitää nämä asiat palauttaa kerta kerran jälkeen uudelleen mieleen? Todennäköisesti se kuitenkin kuuluu tähän prosessiin, eli "vahtiminen" ja myötäeläminen... ja jännittäminen, ainakin vielä viikon verran ennen UÄ-tutkimusta :)

Kova viisikko ja muita kuulumisia

Ensimmäinen Bisquit´n järjestämä agilitytreeni Vonnen kanssa ohitse - ja tosi kivaa oli!!! Treenipaikkana naapurin hevos- ja koiratoimintatila The Old Farm´s Stable. Tässä kova viisikko, Vonne ja Vonnen treenikaverit, bokseri Karkki, brasilianterrieri Leia, keskikokoinen villakoira Noki ja ihana perun karvaton koira Sauco (valitettavasti selin, vielä intoa täynnä treenien jälkeen!).

Vonne, Karkki, Leia, Noki ja Sauco

Mutta miten ihmeessä voi olla niin vaikeaa siinä puomilla vaihtaa ohjaavaa kättänsä!? Toisaalta, enhän ole koskaan ollut kovin taitava tanssimaan valssiakaan :) Kouluttaja oli erittäin mukava ja motivoiva, hiljattain agilitykouluttajaksi valmistunut Tanja Saira. Kyllä tähän kipinä syttyi! Vonne kyllä menee, jos ohjaaja ei huido käsiään sinne tänne, ylös/alas ja pitää liikkeensä muutenkin hallittuina ja oikein ajoitettuina - koirahan seuraa omistajan eleitä ja liikkeitä, nyt senkin tajusin! PS. Sattui ihan vahingossa oranssi hupparikin päälle, kuten asiaan kuuluu (*lol*).

Kilpailijoita meistä (tai minusta) tuskin tulee, mutta kaikki harrastukset ainakin silloin tällöin antavat kuitenkin koiralle virikkeellistä tekemistä etenkin talvella, kun esim. metsässä, paksun lumen keskellä pakkasessa liikkuminenkaan ei välttämättä ole liikuntaa, etenkään pienelle rodulle.

Viime sunnuntaina olin SuKoKan kasvattajapäivillä Nurmijärvellä, Perttulan-Uotilan Nuorisoseuran talo Rientolassa (historallinen, vanha seuraintalo). Sali oli ääriään myöten täynnä Suomen koirankasvattajat ry:n jäseniä. Kaikki luennot olivat hyödyllisiä ja ajankohtaisia, joista sai paljon irti ja mietittävää vielä kotonakin sekä eväitä omaan kasvatustyöhön. Päivä alkoi tuhdilla aamiaisella, jonka jälkeen erittäin kokenut kasvattaja, näyttelytuomari ja SuKoKan puheenjohtaja Juha Kares avasi tilaisuuden omalla puheenvuorollaan. Luennon "Käytännön jalostusvalinnat" punainen lanka oli evoluutio; periytyvyys, muuntelu ja luonnovalinta. Mistä kaikki alkoi ja mihin on tultu. Sanomattakin on selvää, että esim. pari sataa vuotta sitten johonkin hiekkakuoppaan syntyneestä koiran pentueesta vain vahvat ja elinvoimaiset yksilöt selvisivät hengissä ja jatkoivat aikanaan sukua löydettyään sopivan partnerin. Nykyisin koiran kasvatusta ohjaa pääosin muut seikat kuin luonnonvalinta. Vähintä mitä kasvattaja voi tänä päivänä tehdä, on pyrkiä kaikin tavoin säilyttämään koiran/rodun elinvoimaisuus ja monimuotoisuus. Juhan luento oli mielenkiintoinen ja paljon ajatuksia herättävä. Miehen vahva eläytyminen ja taitava huumorin käyttö tärkeän asian korostamiseksi sai kuulijat istumaan joko hiirenhiljaa kuunnellen tai purskahtamaan ajoittain räjähtävään nauruun (valitettavasti kuvat eivät ole oikein valottuneet).

Juha Kares sai yleisön mukaansa...

Arvostan ihmisiä, jotka ovat mutkattomia, aitoja, rehellisiä ja suoria, eli sanovat asiat niinkuin ne ovat. Jos he edellisen lisäksi ovat vielä oman alansa asiantuntijoita ja uskaltavat näyttää omia tunteitaan, olen myyty :)

... ja uskalsi itsekin heittäytyä!

Tauoilla läsnäolijoita hemmoteltiin hyvän aamupalan lisäksi maittavalla lounaalla ja herkullisella kakulla kahvin, teen tai virvokkeiden kera. Tauoilla oli myös kiva vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia muiden kasvattajien kanssa, joista suurin osa oli itseäni huomattavasti kokeneempia.

Kakut!!!

Antje täytti 3.3. jo 8 vuotta! Teslalta tuli toiseen puhelimeeni kiva onnittelukortti, mutta en saanut sitä vanhasta puhelimesta lähetettyä eteenpäin, täytyy pyytää älypuhelimeen uusi versio :) Tarkoitus oli ottaa Antjesta uusia ulkokuvia, mutta koko päivä oli sumuinen ja sateinen, joten se jäi haaveeksi. Myös sisällä otetut kuvat epännistuivat, joten tässä(kin) vielä Antjesta synttärikuva, joka on otettu pari vuotta sitten. Toivottavasti Antje säilyy pitkään yhtä pirteänä ja tyytyväisenä kuin tänäkin päivänä.

Kuten täällä aiemmin pilkuntarkasti kirjoitin, Musken juoksut tulivat yhtä nopeasti kuin menivätkin, ja kaikki tapahtui ns. nopeutetulla aikataululla. Ilmeisesti ehdimme kuitenkin puuhaan mukaan juuri sopivasti yhtä aikaa munasolun kypsymisen kanssa, koska tällä hetkellä Muske näyttää minun silmääni jo tiineemmältä kuin voisi astutusajankohtaan nähden odottaa. Käytös on muuttunut, ruokahalu on erittäin kova, mahaviiva on suoristunut aavistuksen verran ja nisät ovat alkaneet pikku hiljaa suurentua. Viikon kuluttua maanantaina asia varmistuu eli 16.3., kun käymme Musken kanssa Mäntsälän Animagissa kurkistamassa tilannetta :) Toki voin olla väärässäkin..., mutta melko hyvin sitä on oppinut koiriaan tuntemaan. Aina yhtä jännittävää!!!! Jos pentue on yhtä iso kuin edellinenkin, Muske siirtyy viimeistään ultran jälkeen jo hyvälaatuiselle penturuualle ( Golden Eagle Holistic kuivaruokaa pitivät parhaana myös monet kasvattajat viime viikonlopun kasvattajapäivillä). Muske, Antje ja Vonne syövät tällä hetkellä saman valmistajan kalapitoista ruokaa - lieneekö siinä syy Vonnenkin turkin kiiltoon ja uusiutumiseen?

Pennuille ja Muskelle on jo hyvälaatuista ruokaakin valmiina :)