Näyttelykuulumisia

Turha reissu, mutta tulipa tehtyä! Lähdimme aamulla klo 5 ajamaan Vonnen kanssa Rantasalmelle, joka olikin "melkein Savonlinnassa asti". Kilometrejä tuli yhteensä lähes 700 Hangon väylän kautta ajettaessa, joten olihan siinä ajamista edestakaisin saadakseni kuulla, että koira on huonossa karvassa :) Vakavasti puhuen, olen tietenkin itsekin huomanut Vonnen karvanlähdön juoksujen jälkeen, ja  tietenkin kaikki koirat näyttävät paremmilta hyvässä karvassa.

Vonnen veli Peetu esiintyi ja esitettiin erittäin hyvin. Muutenkin Peetusta on kasvanut iloinen ja ystävällinen, vahvarunkoinen kooikerpoika (säkäkorkeus max 40), mutta jotenkin hänenkin jalat "valssasivat" tällä kertaa tuomarin mielestä niin, että palkintoa ei tullut. Harmittaa, että houkuttelin Annen Pohjanmaalta Itä-Suomeen asti näyttelyttämään Peetua, sillä hänelle tuli vielä enemmän ajokilometrejä :( Takastulomatka oli yhtä tuskaa kuumassa autossa  - pari kertaa olin nukahtaa rattiin...). Tietyöt hidastivat matkaa ja etenkin 4-tien tyypillinen ruuhka ärsytti. Varmasti viikonloppulomalaiset palailivat Mikkelin suunnalta takaisin etelään tai kesälomalaiset olivat vain muuten harvinaisen runsaslukuisina liikkeellä.

Peetu (Frisian Gem Chris Cenhelm)

Kumpikin -sekä Peetu että Vonne saivat ERI:n, mutta eivät tulleet siis tällä kertaa palkituiksi. Tuomarin lausuessa arvostelua kehätoimitsija sanoi nauraen, että "Voisihan hänet (tarkoittaen Vonnea) kuitenkin palkita... (heh-heh)" - Vonne esiintyi oikein iloisesti ja veitikkamaisesti, joten tästä kai tuo em. huomautus. Tuomarinkin mielestä Vonnella on "viehättävä luonne" (luki arvostelussakin), mutta hän oli tiukka ja sanoi kehätoimitsijalle ja minulle, että "tämä on kyllä kaunis koira, mutta minä en voi palkita sitä, koska se on tällä hetkellä niin huonossa turkissa". Arvostelu oli erinomainen, ja turkin osalta siinä sanottiin näin: "hyvälaatuinen turkki, mutta koristekarvoja puuttuu". Vonnen juoksut alkoivat lähes samanaikaisesti Musken juoksujen kanssa, ja nyt ovat molemmat ohuessa turkissa (Muske melkein kalju!). Jaloissa ja hännässä Vonnella on kyllä vielä koristekarvoja mutta kaulassa ei enää paljokaan eikä mahan alla nimeksikään (paitsi yksi hento, pitkä tupsu).

Vonne and her brother Peetu

Vonnen olen vielä yhteen kesänäyttelyyn ilmoittautunut, mutta jos loputkin karvat lähtevät,  jätän sen väliin. Ehkä sitten loppukesästä alkaa turkkikin taas kukoistaa.

Vonne (Frisian Gem Chris Chevonne)

Kuvat Vonnesta ja Peetusta ennen kotiin lähtöä. Vonne ei oikein jaksanut pysyä enää kuvattaessa paikoillaan yhtä hienosti kuin Peetu. Aikainen herätys ja pitkä päivä ilman RUOKAA, oli Vonnelle järkytys - sitä piti kaikin tavoin yrittää kerjätä Annelta:) Yleensä annan Vonnelle aterian hyvissä ajoin ennen ajomatkaa ja ulkoilutan sen hyvin (muussa tapauksesssa se on kehässä tosi vetämätön), mutta enhän voinut aamuyöstä koiraa syöttää ja lähteä heti ajamaan.

Pieni lisäys edelliseen. Näyttelypaikka oli kyllä upea, hotellin isolla nurmikentällä aivan järven rannalla! Näyttely oli talkoovoimin hyvin järjestetty ja musiikki soi iloisesti joka puolella ulos asennetuista kaiuttimisista! Perheomisteisessa Hotelli Rinssi-Everstissä kävimme Vonnen kanssa juomassa kakkukahvit. Kysyin hotellin omistajalta, voiko koiran tuoda ravintolaan, koska kuumaan autoon ei voi jättää. Isäntä sanoi: "Miksei sitä voisi, onhan sillä neljä jalkaa!" Erittäin ystävällinen ja hyvä palvelu! Suosittelen ehdottomasti matkailijoille! Muutenkin reitti on Suomen kauneimpia upeine Itä-Suomen maisemineen. Tällaiset tunnelmat siis seuraavana päivänä, kun päänsärky ja niska-/hartiakipu ajamisesta sekä näyttelytavaroiden raahaamisesta on hellittänyt ja uusi aamu koittanut - ja uudet kujeet mielessä! Aina voi tietenkin harkita jatkossa mikä asia on niin tärkeä, että kannattaa lähteä autolla yhden päivän reissulle (melkein) toiselle puolelle Suomea! :) :) Tässä tapauksessa olisi kannattanut saapua paikalle edellisenä päivänä ja yöpyä mukavassa hotellissa sekä nauttia hyvästä palvelusta ja kauniista maisemista.

Peetu (Frisian Gem Chris Cenhelm)

Pikku riiviöt

Tässäpä muutama kaunis kuva pennuista omistajien ottamina - aivan ihania kuvia! Kiitos kaikille pennun omistajille mukavista kuulumisista ja kuvista! Kaikkia kuvia en ole julkaissut kuvien yksityisasetusten vuoksi.  Kuvat on myös otettu hieman eri aikoina riippuen kotiutumisesta/kuvien ottamisen ajankohdasta. Ovatpa he kasvaneet ja kehittyneet edukseen 1-2 viikon aikana! Ehkäpä myös pennun omistajista on mukava nähdä kuvia oman koiransa sisaruksista, ja varmasti tulevaisuudessa saamme lisää katseltavaa :)

Väpä (Frisian Gem Eulalias Maximiliaan):

Sani (Frisian Gem Eulalias Roosmarijn):

Amare (Frisian Gem Eulalias Amarenske):

Kuva: JP & T. Koskela

Rico (Frisian Gem Eulalias Widdemer):

Torsti (Frisian Gem Eulalias Enneman):

Tyyne (Frisian Gem Eulalias Durrefina):

Kuva: Kati Kettunen

Mette (Frisian Gem Eulalias Willemette)

Kuva: Elina Sivonen

Kahdet syntymäpäivät

Tänään, 21.6. Muske viettää 6-vuotissyntymäpäiviään samana päivänä Vonnen kanssa, joka täyttää 2 vuotta! Hassu sattuma, vanhemmat tytöt -minä ja Antje-  olemme syntyneet 3.3.

Onnittelut myös päivänsankarittarien sisaruksille ja veljille!

Eilen vesisateessa otetut kuvat päivänsankareista:

Vonne (Frisian Gem Chris Chevonne) 2 years

Muske (Welmoed Muske v.d. Eenhoornleijn)
6 years

Sosiaalistamisen aika

Joku ehkä ihmettelee, miksi jälleen tämä aihe, josta olen kirjoittanut aiemminkin?  Tähän on pari syytä. Musken pennut elävät parhaillaan ns. herkkää kautta (täyttävät ensi viikolla 10 viikkoa), jota kutsutaan myös sosiaalistamisen kaudeksi, aina viikkoihin 14 (max 16) asti. Tätä aikaa ei kannata hukata, sillä se ei tule takaisin! Toki hyväksi havaittuja käytänteitä ei kannata tämänkään jälkeen lopettaa, koira on vielä nuori pitkään ja saavuttaa ns, murrosiän ensimmäisen vuoden molemmin puolin. Staby kuuluu joidenkin harrastajien ja kasvattajien mukaan ns. hitaasti kehittyviin rotuihin (kuten isommat rodut yleensä). Se alkaa olla psyykkisesti ja fyysisesti "valmis" vasta lähempänä kolmea ikävuottaan.

Kuten aikaisemmin totesin, Kennelliitto on panostanut tähän aiheeseen monisivuisesti Koiramme lehden viimeisimmässä numerossa (Koiramme 6/2015, s. 77-82) otsikolla Reippaasti sosiaalistamaan pentua. Koska kaikille tuoreille pennun omistajille lehteä ei tule (ainakaan vielä), päätin jakaa artikkelissa esille nostettuja keskeisiä asioita, koska itsekin pidän pennun sosiaalistamista erittäin tärkeänä, ja ajankohta on otollinen pentueen ikä huomioiden. Kennelliiton jäsenille Koiramme-lehti tulee automaattisesti. Lisäksi, em. artikkelissa tämä ehkä joskus hieman hämäräksi jäävä "sosiaalistaminen" on tuotu esille varsin seikkaperäisesti Kolmanneksi, olen saanut Amaren omistajilta luvan käyttää kuvia blogissani, ja ne sopivatkin mainiosti värittämään tätä nimenomaista aihetta, joten - ei muuta kuin sosiaalistamaan!

Seuraava kirjoitus syntyi em. Koiramme-lehden artikkelin innoittamana, omia näkemyksiä ja kokemuksia joukkoon lisäten.

Mitä tulee ottaa huomioon ennen sosiaalistamista?

Jokainen pentu on luonnostaan sosiaalinen. Noin 14 viikkoon asti pentu on lisäksi utelias ja suhtautuu suhteellisen avoimesti uusiin asioihin. Tämän ajanjakson jälkeen pentu tulee varovaisemmaksi ja oppii "tietämään mitä pelko on", joten sosiaalistaminen on jo huomattavasti vaikeampaa. Pennun ensimmäiset elinviikot ovat kuluneet tiiviisti emän ja pentusisarusten kanssa. Ne ovat tottuneet leikkimään päivittäin toistensa kanssa ja luomaan ensimmäiset kokemukset siitä mitä leikkiessä saa ja mitä ei saa tehdä toiselle. Myös emä opettaa ja valmistaa pentuja tulevaan omalla tavallaan; se leikkii pentujen kanssa, hoitaa niitä, mutta opettaa myös missä menevät rajat.  Kasvattajien tulisi tarjota pennuille läsnäoloa, paljon käsittelyä ja monenlaisia virikkeitä, mukaan lukien mahdollisuuden tavata erilaisia ihmisiä ja muita koiria. Uuden omistajan tulisi pitää yllä ja kehittää edelleen koiran luontaista sosiaalisuutta heti luovutusiästä lähtien pennun ensin kotiuduttua parin päivän ajan.

Läheisyys on pikkupennuille tärkeää

Miksu leikkii pentujen kanssa, isä Hitti valvoo vieressä

Miten sosiaalistaminen käytännössä tapahtuu?

Sosiaalistamisessa kannattaa painottaa aluksi niitä asioita, jotka ovat olennaisia koiran ja omistajan arkielämässä. Esimerkiksi, hevostallin vieressä asuvan koiran tulee tietenkin oppia hyväksymään hevoset. Kaupunkikoiran tulee oppia hyväksymään monenlaiset kaupungin äänet (moottoripyörät, autot, ihmisvilinä, hissillä kulkeminen jne.). Jos koiran kanssa on suunniteltu aloitettavan myöhemmin jokin tietty harrastus (esim. mejä, toko, näyttelyt ymv.) tulisi pennun jo varhain tottua esim. veteen, muihin koiriin/koirien kovaan haukuntaan, ihmisvilinään, metsään, koviin ääniin ja muihin em. harrastuksiin liittyviin asioihin/ärsykkeisiin.

Jos sosiaalistamisesta lipsutaan, kohdataan usein myöhemmin ongelmia. Koira, joka on elänyt koko junnuaikansa omakotitalon pihapiirissä, saattaa stressaantua joutuessaan kaupunkiympäristöön tai perheen muuttaessa maalta kaupunkiin. Koira, joka ei ole koskaan tottunut muunlaiseen ympäristöön, todennäköisesti arestelee muutosta, jos sitä ei ole näihin asioihin pikku pennusta lähtien sosiaalistettu ja totutettu. Kaupunkilaiskoiralle jopa metsä outoine hajuineen voi olla koiralle pelottava paikka, niin vaikea kuin sitä on uskoakin.

Arjen kulun lisäksi kannattaa kehittää koiran yhteiskuntakelpoisuutta monenlaisissa muissakin asioissa, koska elämällä on taipumus muuttua vuosien varrella. Perheeseen saattaa syntyä lapsi/lapsia, kotia aletaan remontoida, koira joutuu väliaikaisesti hoitopaikkaan, muutetaan kaupungista maalle tai päinvastoin, perheen tilanne muuttuu muutoin tai edessä on muutto ulkomaille? Myös ajoittaiseen yksinoloon pentu tulee totuttaa; alussa poistutaan hetkeksi asunnosta (esim. 5-10 min) pennun esim. leikkiessä itsekseen tekemättä lähdöstä minkäänlaista numeroa, ja palataan takaisin ilman suurempia "tervetuliaisseremonioita". Mikäli pentu haukkuu sisällä, palataan, kun se on hetken hiljaa, jotta se ei totu haukkumalla saavansa omistajaansa takaisin. Yksinoloaikaa voi vähitellen pidentää. Lopulta pentu tottuu siihen, että omistaja tulee ja menee, mutta tulee kuitenkin aina takaisin - koirahan ei käsitä aikaa (ellei aika ole pennun yksinoloon/ikään nähden liian pitkä ja pentu on nälkäinen, janoinen eikä ole päässyt tarpeilleen). Ruotsissa on hiljattain määrätty lain voimalla koiran yhtäjaksoisen yksinolon pituudeksi 6 tuntia.

Koiran kanssa tulisi harjoitella ainakin erilaisten koirien kohtaamista hihnassa ja vapaana, vieraiden ihmisten tervehtimistä, autossa ja mahdollisimman monissa muissa liikennevälineissä matkustamista sekä liikenteen melussa ja aloillaan väenpaljoudessa oleskelemista. Paikkojen ja asioiden lisäksi pennun olisi hyvä nähdä lähes joka päivä joku vieras ihminen tai eläin. Uusia pennulle esitettäviä paikkoja voivat olla melkein mitkä tahansa; aukea urheilukenttä tai jääkiekkokenttä, parkkialue- tai halli, lastentarha, kauppakeskus, autotalli, telttakatokset, torit, koiranäyttelyt, koiraharrastuskentät- ja tilaisuudet...

Mitä isommat edellä, sitä pienemmät perässä...  pentu oppii nopeasti myös lajitovereilta. Fiia ja Amare:

Amare ja Fiia. kuva JP ja Terttu Koskela

Joskus täytyy osata olla paikoillaan, vaikka kuinka tekisi mieli leikkiä kavereiden kanssa - Fiia ja Amare... :)

Kuva: JP ja Terttu Koskela

Amare tapasi rally-tokokentällä eri rotuisia ja -kokoisia koiria :)

Amare (Frisian Gem Eulalias Amarenske)
Kuva: JP ja Terttu Koskela

Mikäli perheessä on entuudestaan koira tai koiria, pennun tulee myös sopeutua elämään laumassa järjestyksen mukaisesti. Ensin ovat ihmiset, sen jälkeen perheen vanhin koira/koirat ja sitten vasta pentu. Jos pentu on perheen ainoa koira, on sille -kuten luonnollisesti muillekin pennuille- ensiarvoisen tärkeää saada leikkiä muiden pentujen ja/tai suunnilleen samankokoisten- ja ikäisten koirien kanssa. Leikin kautta ja vain omia rajojaan kokeilemalla pentu kehittyy sekä psyykkisesti että fyysisesti laumaeläimeksi, jota se on. Tätä ei pelkästään ihminen voi koiralle tarjota. Jos paikkakunnalla ei tunnu olevan sopivia leikkikavereita, voi niitä yrittää etsiä esim. paikallisen koirakerhon kautta, Facebook´in kautta tai muilta keskustelupalstoilta ja sopia leikkitreffit.

Laumassa on uusi jäsen, Tyyne:

Tyyne (Frisian Gem Eulalias Durrefina)
Kuva: Kati Kettunen

Sosiaalistamisen kolme kulmakiveä

1) Koiran itseluottamuksen vahvistaminen

Koiran itsenäinen toimintakyky ja itseluottamus ja  kasvaa, kun sitä kannustetaan positiivisesti kohtaamaan uusia asioita. Pääperiaate on, että pennun tulisi saada paljon positiivisia kokemuksia sen itsensä näkökökulmasta. Omistajalta vaaditaan tilannetajua ja hänen tulee osoittaa olevansa pennun "asianajaja", tuki ja turva valitessaan sosiaalistamisen kohteita ja mahdollisuuksia näihin positiivisiin kokemuksiin.

Amaren ensimmäinen vesitreeni :)

Kuva: JP ja Terttu Koskela

Metsä kokemuksena on myös merkittävä paikka pennulle/koiralle kuin myös ihmiselle. Tämän lisäksi vaihtelevassa maastossa vapaana liikkuminen on pennulle erittäin terveellistä luuston, lihasten ja terveen rakenteen kehittymisen kannalta.

Fiia ja Amare tauolla. Kuva: JP ja Terttu Koskela

Tomera tyttö, Amare. Kuva JP ja Terttu Koskela

Kuva: JP ja Terttu Koskela

Pennun käytös voi vaihdella uudessa tilanteessa innostuksesta pelästykseen ja räksyttämisestä uikutukseen. Ei siis ole syytä muitta mutkitta "sysätä" pentua uusiin tilanteisiin, toivoa parasta ja olla itse sivustakatsoja, mikäli pennun kehonkieli viestittää jotakin muuta. Toisaalta, tällainen tilanne on juuri erinoaminen harjoituksiin. Omistajan tehtävä on rauhallisella tsemppauksella ja ohjauksella saada pentu pikku hiljaa tottumaan esim. haastavaan tilanteeseen. Omistaja voi -tilanteen mukaan- myös pyytää kohdattavaa henkilöä, pyöräilijää, koiran ulkoiluttajaa tmv. tervehtimään koiraa ystävällisesti, jolloin yli-innokas käytös tai mahdollinen pelästyminen raukeaa.

Jos pentu tärisee tai vinkuu uusia asioita kohdatessaan tai se osoittaa pelkoa räksyttämällä, tulee edetä hitaammin ja esitellä sille jonkin aikaa sille mieluisia asioita - ja palata myöhemmin uudestaan lähtöruutuun. Pakottaminen ei kannata. Tällöin voi vain istua esim torikahvilassa ja samalla leikkiä pennun kanssa tai istuskella rautatieasemalla jonkin aikaa pentu sylissä ja "siedättää" pentua vähitellen, pennun omassa tahdissa. Pennun omistaja voi ottaa esimerkiksi yhteyttä paikalliseen koirakerhoon ja kysyä, voiko hän tulla seuraamaan kauempaa tottelevaisuusharjoituksia, näyttelykoulutusta tai vastaavia koiraharrastustapahtumia pennun kanssa.

2) Tapakasvatuksen aloittaminen sosiaalistamisen rinnalla

Vaikka pentu ei vielä olisikaan tottunut esim. hissillä matkustamiseen,  ihmisvilinään tai kaupungin ääniin, voi pennulle opettaa peruskäskyn "istu" tässä tilanteessa. Jatkossa aina, kun omistaja haluaa saada pennun rahoittumaan uudessa ja jännittävässä tilanteessa, hän ohjaa pennun istumaan. Näin luodaan pohjaa koiran hyvälle käytöselle tilanteessa kuin tilanteessa.

Fiia ja Amare Salon koiranäyttelyssä, jossa Amare samalla opetteli istumista ja paikalla oloa :)

3) Koiran sosiaalistaminen on myös vankan koira-omistajasuhteen luomista

Koiran luottamus ja kunnioitus omistajaansa kasvaa, kun omistaja auttaa koiraa pärjäämään erilaisissa tilanteissa ja uusissa haasteissa, joissa omistajan ja koiran tulee pärjätä jatkossakin. Kennelliitto korostaa, että sosiaalistaminen heti luovutusiässä on erittäin tärkeää. Rokottamattomuus ei ole este uusien kokemusten hankkimiselle ja lajitovereiden tapaamiselle. Pennulla on pieni riski saada toisesta koirasta jokin tauti. "Suurempi riski on ylivarovaisella omistajalla: sosiaalistamattomasta koirasta voi kasvaa arka tai vihamielinen lemmikki." Luonnollisesti täytyy olla varovainen kohdattaessa mm. maahan luvattomasti tuotuja koiria tai jos maassa riehuu jokin tautiepidemia. Viimeksimainitusta kuitenkin tiedotetaan nopeasti suomalaisessa ja kansainvälisissä medioissa. Viimeinen penikkatautiepidemia oli 1990-luvulla. Ystävällistä ja tervettä koiraa voi aina tervehtiä (vastaantulijalla ei ole esim. ripulia, se ei ole vihainen jne.).

Omistajalla on tärkeä tehtävä koiran sosiaalistamisessa; hän valikoi sopivia tilanteita ja valvoo niiden onnistumista. Tässä vaaditaan tilannetajua, reipasta asennetta, ripaus huumorintajua ja herkkyyttä. Sosiaalistamista on hyvä sinnikkäästi jatkaa ja panostaa positiivisten kokemusten jakamiseen koiran kanssa, vaikka kaikki ei aina menisikään suunnitellusti. Koira vaistoaa herkästi omistajansa mielialat, ja jos omistaja esim. koiran käyttätyessä ei-toivotusti hermostuu, kiusaantuu, suuttuu tai on itse arka ("Mitähän tuo vastapuoli ajattelee, kun pentuni käyttäytyy näin?"), se ei tue koiran itseluottamuksen kehittymistä ja vahvista koiran ja omistajan suhdetta. Eli kannustetaan koiraa positiivisissa asioissa ja jätetään kokonaan huomiotta mahdolliset "takapakit ja ei-toivotut käyttäytymiset".

Pennun on annettava rauhassa tutustua uuteen asiaan, tilanteeseen, koiraan tai ihmiseen. Jokainen pentu on oma yksilönsä - eikä suinkaan ole vielä pitkään aikaan valmis "pakkaus". Maailmaa kannattaa tarkastella pienen pennun näkökulmasta, jolle kaikki on vielä uutta ja ihmeellistä. Omistajan on aina otettava tilanne haltuun etenkin, jos pentu on vaarasssa satuttaa itsensä. Muuten kannattaa antaa pennun edetä juuri niin kuin se haluaa, mutta muistaa, että tavalliset arki-asiat voivat olla vielä pennun mielestä hyvin outoja. Koiran perusluonteella on tietenkin myös merkitystä sosiaalistamisessa. Joku voi olla luonnostaan pehmeä, varovaisempi tai epäluuloisempi, jotain toista voi joutua jopa hillitsemään ylitsevuotavan touhukkuuden ja rohkeuden vuoksi ja sosiaalistaminen voi olla hyvinkin vauhdikasta. Kolmas voi olla "tasainen viilipytty" tilanteessa kuin tilanteessa. Omistajan ja pennun/koiran välisellä suhteella on kuitenkin suuri merkitys. Omistajan rento, ja reipas ote ja vilpitön innostus välittyy koiraan. Kun koira kokee uuden tilanteen turvalliseksi, on sen helpompi tutustua elämän ihmeellisyyksiin.

Pelkästään pennun altistaminen tilanteisiin, joihin pentu ei ole vielä valmis, ei ole sosiaalistamista!

Viimeisetkin pennut lähteneet omiin koteihinsa

Viime perjantaina Kati (kennel Coastal Stars) haki Tyynen Kirkkonummelle, jossa sitä jo odotti iso stabylauma. Tyyne (Frisian Gem Eulalias Durrefina) on lähes samanikäkäinen Sinikan (kennel Sinisuven) Huldan kanssa, joten molempien pentujen pään menoksi paljon yhteistyötä tekevät kasvattajat ovat jo tehneet tulevaisuuden suunnitelmia - perästä kuuluu! :) Tyynellä on kotona paljon mustavalkoisia hoitajia, eikä emäntä, tuleva "Annie Mestariampujakaan" ole aikaillut perustottelevaisuuden (eikä todennäköisesti näyttelykalanterin päivittämisenkään kanssa) kuin ei myöskään metsästyskoulutusporukan kokoon kutsumisen kanssa!

Tyyne ja Kati

Tyyne Sisko Kettunen

Tyyne pentueen isoäidin Ragnan seurassa, kuva Kati Kettunen

Väpä ja Tyyne vielä syntymäkodissa viikko sitten 11.6.

Eilen oli vuorossa viimeisten poikien, vihreäpantaisen Ollin (Frisian Gem Eulalias Oolbrandt) ja vaaleansinisen Väpän (Frisian Gem Eulalias Maximiliaan) kotiinlähtö. Olli muutti Riihimäelle ja Väpä Kotkaan. Tosin Väpän mukavat omistajat muuttavat syyskuussa ilokseni Porvoo-Loviisa suunnalle, jolloin esim. yhteiset näyttelymatkat onnistuvat paljon helpommin ja voimme tavata muutenkin useammin, ehkä elokuussa kuitenkin vielä Kotkan Ruusussa tai ainakin samana päivänä Kotkassa!? Ollin isäntä kuuluu paikalliseen metsästysseuraan ja Lilli on myös mukana Katin metsästyskoulutustiimissä.

Tässä Väpä uusien omistajiensa kanssa:

Väpä lähdössä omaan kotiin

Väpä ja Jenni

Väpä viikko sitten kuvattuna (11.6.)

Johtuikohan eron mukanaan tuomasta haikeudesta vai mistä, mutta unohdin eilen Ollin, Lillin, Hessun ja reippaan 5-vuotiaan Fannyn tehdessä lähtöä kotiin ottaa kamerani esille! Harmillista, mutta onneksi Lilli ei pahoittanut mieltään! Kuvia voidaan ottaa myöhemminkin :) Fanny kertoi osaavansa jo jonkin verran lukea ja kirjoittaa, ja äidin mukaan viime aikoina olikin kirjoitettu monta kertaa sana KOIRA. Fanny kertoi myös, että "minun ovi on nyt kiinni". Vasta myöhemmin ymmärsin Fannyn tarkoituksen Lillin kanssa viestitellessä - lastenhuoneessa on tietenkin liian paljon pieniä esineitä, joista pennutkin ovat kiinnostuneita ja voivat saada ne suuhunsa ikävin seurauksin. Onneksi Ollista löytyi tuoreita kuvia:

Olli eilen odottelemassa uutta perhettään... :)

Olli viikko sitten (11.6.), kun kavereina olivat enää Väpä ja Tyyne

Olli ja Väpä (kuva otettu 11.6.)

Viime pentueen jälkeen kolme vuotta sitten Muske ei reagoinut mitenkään pentujen lähtöön, mutta eilen sille selvisi koko totuus; viimeisetkin pennut ovat lähdössä, Väpä viimeisenä! Muske hoiti Väpää ja nuoli sen korvatkin puhtaaksi ennen kotimatkaa. Sen jälkeen tuli Muskelle itku. Ja olihan näky minustakin vähän lohduton pentuhuoneessa pentujen lähdettyä, vaikka viimeiset viikot pennut oleskelivatkin pääosin ulkona tai muualla kodissamme (etenkin Tyyne, Väpä ja Olli saivat tepastella loppuajan vapaasti koko talossa, "lukumääränsä vuoksi"). Päätin lähteä Musken kanssa kahdestaan pitkälle lenkille metsään, jossa järjestin sille myös mm. hakutreenejä. Palasimme kotiin vasta klo 22.30, jolloin mies oli jo tyhjentänyt ja siivonnut pentuhuoneen. Tänään Muske on ollut vielä hieman vaisu (vietti tovin yksikseen terassilla istuen), mutta palautumassa jo hyvin entiselleen! Huoneen muuttaminen vanhaan malliin auttoi nopeasti.

Syntymäkoti eilen tyhjillään pentujen lähdettyä omiin koteihinsa. Mies oli vielä uskollisesti laittanut ison nipun sanomalehtiä kehän reunalle, mutta niitä ei enää tarvittu - lattiakin pysyi viime aikoina hyvin kuivana pentujen ulkoillessa paljon :)

Tyynen, Ollin ja Väpän kanssa ehdin käymään ennen pentujen uusiin koteihin lähtöä myös metsässä (aik. päivitys). Tyynen lähdettyä Olli ja Väpä pääsivät yhtenä päivänä tutustumaan Klaukkalan eläintarvikeliike Kuonomäkeen. Lisäksi katselimme Klaukkalassa aikamme autovilinää ja ihmisiä :) Tylsinä sadepäivinä piti keksiä muuta tekemistä, ja onneksi löysin vihdoinkin sattumoisin mm. Musken riistakapulan avuksi; se kiinnosti Ollia ja Väpää pitkään! Torstaina harjoittelimme remmikävelyä ja ihmisten/koirien tapaamista Läyliäisten kylätiellä Väpän ja Ollin kanssa.

Väpä

Väpä ja Olli

Olli vierailulla Kuonomäessä Musken kanssa. Käytin koirat (Olli ja Väpä) yksitellen liikkeessä totuttautumassa, saivat samalla harjoitella yksinoloa kumpikin autossa hetken. Tämäkin reissu meni aivan nappiin! Kuinka ollakaan, kamera ehti tällä(kin) kertaa vain Ollin matkaan liikkeeseen:

Olli ja Muske

Kuten kuvista näkyy, Muske on tällä hetkellä hyvin karvoton, kaikkensa antaneena :) Kuvassa Muske tänä aamuna terassilla mietteliäänä, kaulakin lähes paljaana.

Muske mamma

Tässä pennut vielä kaikki 9 yhdessä ihastuttavan 2-vuotiaan Miksun kanssa (kuva otettu 5.6.):

Kennelliiton teemavuosi 2015 - vastuullista koirankasvatusta

Vuonna 2015 Kennelliitto tuo esille koirankasvattajat logossa mainitulla teemalla. Sivulta voi lukea mitä liitto tarkoittaa vastuullisella koirankasvatuksella. Kasvattajia velvotetaan myös kertomaan pennun omistajille em. ohjeistuksen mukaan mitä tarkoitetaan vastuullisella koiranomistamisella.

Kohdassa yhdeksän todetaan kasvattajien osalta näin: Kasvattaja myy pennut vain niille soveltuviin koteihin/soveltuville henkilöille". Tämä onkin yksi kasvattajan vaikeimmista haasteista eikä kasvattajalla ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin luottaa omaan intuitioonsa, saamaansa informaatioon ja kokemukseen. Se on erityisen vaikeaa etenkin silloin, kun pentuja on paljon (ts. paljon myös tapaamisia ja pohtimista puoleen ja toiseen, mikä pentu soveltuu mihinkin tarkoitukseen, kotiin jne.), ja etenkin, jos on olemassa pentujen määrään nähden erittiäin hyviä "soveltuvia koteja/henkilöitä" enemmänkin, kuten Muskenkin pentueen tapauksessa oli! Musken edellinen pentue syntyi kolme vuotta sitten, ja kaikille pennuille löytyi silloinkin hyvät kodit. Tällä kertaa -rodun kysynnän kasvettua huimasti parin vuoden aikana- se oli todellinen haaste (koska vain tietty määrä pentuja luovutettavana), mutta lopputulokseen, mitä tulee pentujen uusiin omistajiin, olen enemmän kuin tyytyväinen :)

Onneksi stabykanta on Suomessa vuosi vuodelta kasvanut, ja juuri eilen kuulin useammasta lähiaikoina (tai vuoden sisällä) suunnitelluista stabypentueesta! Muske saapui minulle aikoinaan Hollannista rodun yhdeltä tunnetuimmalta kasvattajalta, joka on kasvattunut stabeja yli 30 vuotta. Muskea odottelin saapuvaksi Suomeen tältä kasvattajalta yhden vuoden (vaikka olisin sinä aikana saanut pennun toiseltakin hollantilaiselta kasvattajalta) - enkä ole katunut päivääkään! Kuusi vuotta sitten stabykanta oli Suomessa vielä suhteellisen kapea (kasvattajiakin oli vain pari), joten ulkomaantuonnin yhtenä tarkoituksena oli myös tuoda "uutta verta" Suomeen.

Olen äärettömämän iloinen ja onnellinen saadessani luovuttaa kaikki Musken ja Hittin yhdeksän (9) pentua parhaisiin mahdollisiin, oikeisiin ja sopiviin koteihin ja henkilöille! Toivon kaikille monia yhteisiä, onnellisia vuosia pennun kanssa!

Aila & Muske

Capo ja Rico sekä metsäretkeläiset

Frisian Gem Eulalias Constantijn eli Capo muutti keskiviikkona Lahteen mukavaan perheeseen, jossa sitä odottivat muun perheen ohella suursnautseri sekä myöskin pitkäkarvainen saksanseisoja. Tummasilmäinen Capo on mukana metsästyskoulutusporukassa, joten tästäkin pojasta kuullaan vielä varmasti tulevaisuudessa ja nähdään näyttelyissä :)

Kaunis ja paksuturkkinen Donna (Frisian Gem Donias Douwina) kävi Kauniaisista myös meitä tervehtimässä perheensä kanssa keskiviikkona. Donna on yksi Musken edellisen pentueen kahdeksasta (8) tyttärestä, poikia syntyi silloin kaksi. Muske sai kutsun Donnalta (ja perheeltä) lähteä jonain päivänä yhteiselle metsälenkille. Kutsu otettiin mielihyvin vastaan :)

Seuraavana päivänä eli torstaina oli Ricon (Frisian Gem Eulalias Widdemer) vuoro aloittaa aktiivinen, hyvä elämä Salossa metsästystä harrastavan isännän ja muun perheen kanssa. Mielenkiinnolla seuraan myös Ricon ohjauksen ja koulutuksen edistymistä osaavissa ja kokeneissa käsissä koko perhe mukaan lukien :)

Huomenna Kati noutaa Tyynen Kirkkonummelle. Vihreäpantaisen pojan  (kutsumanimi vielä mietinnässä) Frisian Gem Eulalias Oolbrandt´in  oli tarkoitus muuttaa uuteen kotiinsa myös tällä viikolla, mutta hartaasta pyynnöstäni Lilli lupasi ystävällisesti hakea pojan kotiin vasta ensi viikon keskiviikkona eli samana päivänä, jolloin myös Väpä eli Frisian Gem Eulalias Maximiliaan muuttaa uuteen kotiinsa. Näin Väpän ei tarvitse olla ilman pentukaveria ensi viikkoon asti, ja toisaalta ajatuksena oli se, että Väpä ei yksinään ollessaan liiaksi leimautuisi meihin ennen muuttamistaan varsinaiseen kotiinsa. Enää siis kolme pentua kotona, ja Tyynen lähdettyä lauantaina, veljekset vielä ensi viikon keskiviikkoon asti.

Lyhyesti ravinnosta

Muutama päivä sitten katselin pentuja ja huomasin niissä tapahtuneen muutoksen; pentupyöreys oli poissa ja jalat olivat saaneet pituutta. Minuun silmiini ne näyttivät hetken jopa liian hoikilta eikä ihme, sillä kuluttivathan ne paljon energiaa viettäessään aikaa aurinkoisella pihalla juosten, leikkien ja touhuten. Olin samoihin aikoihin siirtynyt kolmeen (3) ruokailukertaan, koska pientä (ylimääräistä) pulleutta oli ollut joissakin pennuissa havaittavissa, tosin ruokamäärä oli sama. Pian siirryin kuitenkin takaisin neljään (4) ruokailukertaan (sekä lisäsin hieman annosta), ja näin jatkan edelleen toistaiseksi.

Pennut ovat yksilöitä ja tarkkailemalla pentuja oppii suhteuttamaan ruoka-annokset pennun tarpeita vastaaviksi. Pentujen syömän kuivaruokavalmisteen ohjeistus on vain viitteellinen: esimerkiksi 2-5 kg painavan pennun tulisi syödä suosituksen mukaan kuivamuonaa n. 115-230 g päivässä. Toisaalta (em. suosituksen mukaan) esim. 8-16 viikkoinen pentu, joka painaa 7-9 kg söisi 210 - 270 g kuivamuonaa päivässä. Eli hyvin viitteellistä... Yksi desilitra tätä kuivamuonaa painaa 50 g. Ei ole lainkaan huono ajatus tarjota pennulle yhden kuivamuona-aterian lisäksi ruokaa, josta se saa vitamiinit, hivenaineet ja tärkeän proteiinin luonnollisemmassa muodossa (liha, kala, kananmunan keltuainen, kana, raejuusto hienoksi raastettu porkkana jne. riisin tai ohrapuuron + ravintoöljyn kera). Jotkut suosivat raaempaa ravintoa, joita saa nykyin ns. valmisaterioina, esim. AlkuVoima-valmisteet. 

Pennut metsäretkellä

Terassi ja piha on jo niin moneen kertaan koluttu läpi, että tänään päätin aloittaa meille vielä joksikin aikaa jäävien pentujen sosiaalistamisen kodin ulkopuolella.  Kahden pennun kanssa liikkuminen on jo huomattavasti helpompaa kuin 9 pennun kanssa, tosin tänään Tyyne oli vielä meidän mukana metsäretkellä. Samalla pennut kokivat yhden uuden ihmis- ja koiratuttavuuden sekä saivat lisää kokemusta autoilusta. Pakkasin Musken ja pennut autoon ja suuntasimme kohti Nurmijärven Kiljavan maastoja.

Mukana matkassa oli jälleen kerran Jonna,  tällä kertaa nuoren (6 kk) ulkomaantuontikoiransa, WSS Marthan kanssa. Martha on kaunis, sosiaalinen ja reipas nuori koira, jolla on jo nyt havaittavissa voimakas metsäsätysvietti. Pidimme varmuuden vuoksi "isot koirat" eli Musken ja Marthan taluttimissa, jotta pennut eivät olisi kadonneet isojen jalanjälkiä metsän uumeniin. Pennut eivät jännittäneet metsää, Jonnaa, Martha-weilssiä eivätkä automatkaa. Kaikki sujui mukavasti ja pennut näyttivät nauttivan suuresti metsän hajuista ja uusista tuttavuuksista.  Pennuilla alkaa olla jo sen verran ikää, että rohkeutta on tullut lisää samoin kuin kokoakin (näyttävät jo paljon isommillta kuin vielä viime viikonloppuna??!!).

Kuvia pentujen sosiaalistamisreissulta, mukana matkassa Jonna, weilssi Martha ja Muske. Näissä kuvissa Martha ja pennuista Lillin Oolbrandt:

Väpä eli Maximiliaan:

Neiti Tyyne Sisko Kettunen: