Väpä ja Leida

Väpä (Frisian Gem Eulalias Maximiliaan) kävi jälleen tapaamassa omistajansa Jennin kanssa stabytyttö Leidaa (Ohped Dal Aallottaren Aleida) Haminassa, ja leikit sujuivat hyvin vauhdikkaasti :)

Kiitos paljon Jenni ja Helena ottamistasi ja lähettämistäsi hienoista tilannekuvista!

Väpä on muuttunut ehkä pennuista kaikkein eniten, sillä pienestä, pörröisestä Väpästä onkin yhtäkkiä kuoriutunut sutjakka nuori mies. Rungoltaan Väpä on edelleen vahva, mutta ainakin tällä hetkellä korkeuttaan pidempi poika. Mihin on hävinnyt myös se "nallekarhumainen" pää, joka nyt muistuttaa yhä enemmän äitinsä Musken ja isänsä Hittin päitä! Kaikille pennuille näyttää kehittyvän hyvin samantyyppiset päät, mikä on sinänsä aika mielenkiintoista :)

Väpän tunnisti jo pentuna hyvin vinosta "kravatista" kaulassa:

Väpä (Frisian Gem Eulalias Maximiliaan) 8 weeks

:
Aika näyttää millaisia kustakin pennusta aikuisina tulee ulkomuodoltaan, sitä on mahdotonta vielä ennustaa. Nyt eletään kehitysvaihetta, jossa pääosaa näyttelevät jalat :)  Esimerkiksi narttukooikerimme Vonne oli pentueen isoin (veljiäänkin paljon isompi!) jo syntyessään, nyt tilanne on päinvastoin. Jos tassuista/jaloista jotain voi ennustaa (kuten joskus on ennustettu), ei Väpäkään kovin pieneksi jää.

Lähden parin viikon kuluttua Vonnen kanssa Kotkan Ruusu KV-näyttelyyn. Tuolloin tapaan myös Väpän ja Leidan sekä muitakin mustapäitä ihan livenä näyttelyn jälkeen. Maltan tuskin odottaa :)

Näissä Helenan ottamissa kuvissa Väpä on n. 3½ kk ja Leida noin pari viikkoa vanhempi:

Left Väpä and Leida

Front Väpä and Leida

Left Väpä and Leida

Väpä

Väpä (something in the mouth...)

Väpä and part of Leida

Leida (Ohped Dal Aallottaren Aleida)

Väpä

Väpä

Väpä

Leida and Väpä (below)

Left Väpä and Leida

Hampaiden hoidosta

Musken pentueen jälkeen olen jälleen korostetusti paneutunut sen hampaiden hoitoon, vaikka se on ollut tähänkin asti jokapäivistä rutiinia kaikilla koirillamme. Myös eräs pennun omistaja kyseli lisävinkkejä koiran hampaiden hoitamiseksi, joten tässä postauksessa aiheena hampaiden hoito.

Eläinlääkäreiden mukaan ientulehdus on aikuisilla koirilla melko yleinen sairaus. Pahimillaan hoitamattomien hampaiden bakteerit saattavat levitä suun limakalvoilta verenkiertoon ja aiheuttaa ns. yleistulehduksen vaurioittaen jopa sisäelimiä pysyvästi.

Pelkästään raakaravintoa koirilleen syöttäneet ovat todenneet koiran hampaiden pysyneen varsin puhtaina. Tässä on varmasti perää, sillä tuskin koiran esi-isienkään hampaita kukaan pesi :) Plakki ja hammaskivi ovat yhä enenevässä määrin nykykoirien ongelmia. Tuoreiden luiden järsiminen, etenkin rustojen, onkin hyvä keino pitää koiran hampaat terveinä. Läheskään yhtä tehokas apu ei ole ns. teollisten puruluiden syöttäminen, mutta nekin kohtuudella käytettynä ovat parempi kuin ei mitään. Puruluut sisältävät kuitenkin yleensä erittäin paljon ravintoarvoltaan mitätöntä ja turhaa energiaa, jolloin seurauksena voi olla (muun ravinnon lisänä) lihominen. Tehokkaimpana keinona hammassairauksien ennalta ehkäisyyn pidetään hampaiden päivittäistä harjausta ja oikeanlaista ravintoa. Muita keinoja voi käyttää apuna tarpeen/harkinnan mukaan.

Aivan luonnostaan hampaiden harjaus ei pennulla vielä onnistu, mutta vaihe vaiheelta totuttamalla hampaiden harjauksesta muodostuu koiralle rutiinia. Enneltaehkäisy on ehdottomasti parempi tapa kuin hammassairauksien hoitaminen! 

Musken, Vonnen ja Antjen hampaat harjaan harjalla + hammastahnalla (Petosan tai Virbac) päivittäin. Ihmisten hammastahnaa ei luonnollisestikaan saa koiralla käyttää. Muskella käytän kuvassa näkyvää isoa, "oikeaoppista" kaksipuolista harjaa, jolla saa helposti puhdistettua hampaiden sisä- ja ulkopinnat. Vonnella käytän tuota pientä punaista lasten hammasharjaa, koska suukin on pieni, ja harjasta saan hyvän otteen. Toistaiseksi sekin on toiminut, sillä 2-vuotiaalla Vonnella on puhtaan valkoiset hampaat. Silloin tällöin, ja etenkin vanhimmalle koiralleni Antjelle sivelen hampaiden pinnoille/ienrajaan harjauksen jälkeen iltaisin Aptus Bucadog (R) tai Dentisept (R) tahnaa, jotka kumpikin estävät hammaskiven muodostumista hampaiden pinnoille. Edellä mainitut tahnat/valmisteet eivät korvaa hampaiden harjausta eikä niistä ole hyötyä, jos plakkia tai hammaskiveä on jo hampaiden pinnoille kertynyt. Plakki ja hammaskivi tulee aina poistaa -joko itse (esim. kynnellä, lusikan kärjellä tai tähän tarkoitukseen olemassa olevalla hammaslääkärin työvälineellä) tai vaikeimmissa tapauksissa eläinlääkärillä. Eläinlääkärissä hammaskivi poistetaan pääsääntöisesti narkoosissa, joka ei koskaan ole täysin riskitöntä eikä toimenpidettä voi näin ollen tehdä kovin usein koiran eliniän aikana.

Kaikkein paras tapa kuitenkin on ennaltaehkäisy eli hampaiden säännöllinen harjaus, säännöllisissä ruoka-ajoissa pitäytyminen (ei mitään ylimääräistä -ei edes sitä yhtä pientä makkara-, juusto- tai pullanpalaa, kun se niin kauniisti katsoo"- mahdollisia koulutusnappuloita lukuun ottamatta) ja aitojen luiden järsiminen silloin tällöin. Kuivamuonan voi tarvittaessa kostuttaa vedellä (ahneella koiralla kuivamuona voi muutoin takertua nieluun), mutta sitä ei tarvitse enää pikkupentuiän jälkeen liottaa "mössöksi", jolloin koiran hampaat saavat enemmän työtä ja pysyvät puhtaampina. Raikasta vettä aina tarjolla!

Antje-mummelin hampaiden harjauksen kanssa on saanut aina hieman enemmän "taiteilla", ja nyt on jo ikääkin kertynyt 8½ vuotta.  Antje antaa kuitenkin harjata hampaansa hyvin, kun ja jos käytän yllä olevassa kuvassa näkyviä, sormeen laitettavia hampaiden "puhdistustutteja", jotka ovat Antjella toimineet. Antje kokee pitkävartisen hammasharjan epämiellyttävänä suuhun työnnettynä. Bucadog on Antjen miestä OK, ja ydinluita ja/tai rustoja kaikki koirani jyrsivät pitkään ja hartaasti säännöllisesti - ja hampaat tykkäävät :)

Pennnut vaativat luonnollisesti totuttelua luita/rustoja tarjoiltaessa (aidot luut saattavat olla aluksi liian vahvoja pennun vatsalle, yksilöstä tosin riippuen) sekä valvontaa! Pikkupennun ensisijainen hammashoito ei siis välttämättä ole rustot, vaan oikea ruokavalio, hampaiden säännöllinen harjaus ja tarkkailu sekä mahdollisen orastavan hammaskiven pois rapsuttaminen mahdollisimman pian. Rustoluut puhdistavat kuitenkin hyvin hampaita ienrajaa myöten. Hammaskiven muodostuminen on myös jossain määrin yksilöllistä, rodusta ja koirasta riippuen. Joidenkin käsitysten mukaan pienikokoisille roduille muodostuu helpoimmin hammaskiveä. Aina voi tietenkin pohtia miksi koirilla ei aikaisemmin ole ollut hammasongelmia (ainakaan suuremmassa määrin), kuten ei muillakaan luonnonvaraisilla eläimillä.

Kaikilla koirilla olen käyttänyt ruokaan lisättynä  Plague Off-jauhetta estämään plakkia ja hammaskiveä. En ole huomannut jauheen varsinaisesti poistavan jo mahdollisesti muodostunutta plakkia, mutta valmisteen säännöllinen käyttäminen on aiheuttanut sen, että plakkia ei ole kerääntynyt tai plakin saa helposti itse raaputettua hampaan pinnalta pois, jos sitä on sattunut kertymään. Iäkkäämmällä Antjella olen myös jonkin aikaa käyttänyt kuvassa näkyvää 1-TDC Periodontal & Joint Health (R) rasvahappovalmistetta ien- ja nivelterveyden tukemiseen. Valmiste on pienissä kapseleissa, jonka sisältö sivellään huulten sisäpuolelle ienrajaan.

Panda-koiran hampaiden harjaus (You Tube) ym. tietoa aiheesta:

Hammaskiven poistosta (muutenkin kuin eläinlääkärillä) hyvä artikkeli Katiskan sivuilla!

Capo esittäytyy

Musken pennuista pojilla (kuten tietenkin myös tytöillä) näkyy jo selvä sukupuolileima, kuten kuuluukin. Kolmen kuukauden ikäisellä Capollakin tassut ovat jo kuin pienellä karhulla, ja muutoinkin vahvuutta rungossa. Muutama päivä sitten Capo (Frisian Gem Eulalias Constantijn) pääsi tutustumaan omistajansa kanssa metsästyksen alkeisiin, ja heti oli kuulemani mukaan napannut linnun suuhunsa ja lähtenyt sitä kantamaan reippaasti. Tilaisuudessa oli mukana pennuista myös ihanat neidot Sani ja Tyyne. Melkein kaikki muut pennut pääsevät todennäköisesti tutustumaan lajiin omistajiensa omien seurojen/harrastuksen kautta ja/tai muunlaisten harrastusten pariin aikanaan.

Kiitos Mari kuvista - nämähän ovat hienoja :)

Capo (Frisian Gem Eulalias Constantijn)
3 months

Capo 3 months

Capo 3 months

Nuori isäntä Torsti

Terveisiä maatilan nuorelta, komealta isännältä Torstilta (Frisian Gem Eulalias Enneman) kuvattuna suorastaan upeissa Keuruun maisemissa! Tämäkin poika on kasvanut ja vahvistunut huimasti ja saanut turkkiinsa paljon lisää väriä! Reettan mukaan Torsti on luonteeltaan oikea hurmuri, joka on valloittanut yhtälailla niin perheen kuin tutut ja tuntemattomatkin ihmiset, mutta omaa tahtoakin löytyy!

Aikoinaan hollantilainen (friisiläinen), pitkäaikainen stabyharrastaja ja ystäväni Hein Ruiter sanoi minulle, että staby on luonteeltaan kuin friisiläinen kansa; itsepäinen, hiljainen, rehellinen ja suora, sosiaalinen ja ystävällinen, vaikka saattaakin olla aluksi varautunut vieraita kohtaan. Pennun omistajat tietävät parhaiten pitääkö tämä paikkansa, vai ovatko nämä suloiset, viattoman näköiset olennot mahdollisesti ainakin jotain ihan muuta kuin hiljaisia (mikäli sillä tarkoitetaan yleisesti ottaen myös rauhallisuutta)? Kokemuksesta (ja joidenkin muiden rodun omistajien kertomusten perusteella) voin sanoa, että pentuajan vilkkaus, omapäisyys ja riehakkuus laantuu huomattavasti stabyn aikuistuttua, mutta tietynlainen itsepäisyys tai oman tahdon ilmaiseminen voi todellakin olla tämän friisiläisen rodun ominaisuus, joka saattaa näkyä stabylla vielä aikuisenakin. Tämän staby tosin ilmaisee aikuistuttuaan hienovaraisesti tietyllä ilmeellä ja pienellä "örinällä" silloin, jos sillä on jotain "sanottavaa" tai se on eri mieltä jostain asiasta :)

Sateisen ja viileähkön kesän vastapainoksi postikorttimaisen kauniit kesäterveiset hurmuripoika Torstilta:

"Dumbo" ja sen kaunis tytär Mette

Lomallakin voi kirjoittaa blogiin, vaikka olenkin vieraannuttanut itseni joksikin aikaa muusta sosiaalisesta mediasta "lomakiireiden" ja lomailun vuoksi.

Tänään tein Muskelle täyshuollon, jossa yhteydessä loputkin turkista jäivät harjaan. Tassut siistittiin, hampaat tehopuhdistettiin, kynnet leikattiin, samoin pitkät korvakarvat leikattiin (olivatkin päässeet tosi pitkiksi pentujen lähdettyä!). Ensimmäinen stabyni alkuaikoina (Niki 25.10.1998 - 31.2.2007) kukaan ei tiennyt kertoa, että stabyiltä tulee aikuisena leikata ylipitkät, korvalehtien yli kasvaneet karvat pois. Kuulin asiasta aikoinaan vasta joidenkin vuosien kuluttua Nikin saapumisesta meille hollantilaisilta kasvattajilta käydessäni heitä tapaamassa. Myös tassujen siistiminen on stabeilla sallittua, vaikka trimmattavasta rodusta ei olekaan kysymys.

Muskelta leikkaan ensin ns. isommalla kädellä kuolleet karvat päästä korvan takaa pois, koska juuri nämä villat alkavat helposti törröttää korvalehtien "taitekulman" yli tai ali. Sen jälkeen leikkaan korvalehden sisäpuolelta, korvalehden reunan läheltä myös pitkät karvat (jotka näkyvät ulospäin/päällepäin) pois. Tämä auttaa jo paljon, ja lopuksi leikkaan pienillä (trimmaus) saksilla tai ohennussaksilla korvalehden reunoilta varovasti ainoastaan ylipitkät karvat pois. Korvan päällä karvaa saa/pitää olla, mutta korvalehden ylimenevät karvat tulisi siistiä.

Niki ja Finja

Nikin kuvat havainnollistavat asiaa - korvakarvat kasvavat pituutta melkein kuin kooikereilla (ei nyt sentään ihan!), jos niitä ei säännöllisesti siisti. Stabyn siistimistä pidetään nykyisin luonnollisena toimenpiteenä esim. ennen näyttelyjä, kuten esim. spanieleilla, ellei koira sitten ole käyttölinjainen ja/tai pelkästään metsästys- tai muussa harrastuskäytössä, jolloin sitä ei monikaan pidä tarpeellisena.

Pentujen korvakarvojen leikkaaminen ei vielä ole ajankohtaista, mutta mikäli näyttelyitä koiran kanssa suunnittelee, voi tietenkin korvien puhdistuksen yhteydessä korvalehtiäkin hypistellä ja napsia jonkun korvalehden yli menevän haivenen saksilla muodon vuoksi pois, jotta pentu tottuu tähänkin käsittelyyn.

Tässä kuvassa Niki n. 3-vuotiaana. Alimmainen kuva on otettu v. 2004 (huomaa pitkät korvakarvat molemmissa kuvissa!), jossa Nikin seurana Hollannista tuomani Finja kooiker (Delfs Finja v.d.  Zwarten Bellen Hoeve), joka on sijoituskoirani ja elelee edelleen hyvää korianelämää silloisen työkaverini perheessä. Finja on Antjen äiti ja Vonnen äidin äiti, eli isoäiti. Finja täytti kuluvana keväänä jo 11 vuotta :)

Niki  3-vuotiaana valokuvaajalla v. 2001
Tassuja siistitty, mutta korvakarvoja ei tuolloin ymmärretty siistiä :(

 Niki ja Finja pentuna v. 2004 Espoon kodissamme

Onko vitamiineista ja hivenaineista apua?

Ja tällaiselta Muske näyttää tänään; ohutturkkiselta ja -kaulaiselta Walt Dineyn Dumbolta - täsmälleen saman näköiseltä kuivalta laiheliinilta kuin 3 vuotta sitten D-pentueen jälkeen (alimmainen kuva), vaikka ravinto on runsasta, monipuolista ja terveellistä. Mutta korvat ovat sentään hienot eikä vuodetkaan ole muuttaneet Muskea! Viimeksi kului n. 7 kuukautta ison pentueen jälkeen ennen kuin Muske sai kauniin, paksun ja kiiltävän turkkinsa kokonaan takaisin.

Muske 2015 Eulalias-pentueen jälkeen

Siistit korvat, vaikka turkki olematon tällä hetkellä :)

Muske Donias-pentueen jälkeen 2012

Olen Musken kunnon kohottamiseksi antanut sille Verkkosivuapteekista (Koiran oma apteekki) hankkimaani Doils Omega-3 kalaöljyn lisäksi sekä B (sis. kaikki B-vitamiinit)- että C-vitamiinia. Koiran B-vitamiinin tarve lisääntyy erityisesti kasvun ja lisääntymisen aikana sekä kovan fyysisen rasituksen seurauksena. C-vitamiinin hyödyistä ollaan kahta mieltä, koska koira pystyy tuottamaan sitä jonkin verran myös itse. Useiden tutkimusten mukaan C-vitamiinilisästä on silti hyötyä koiralle, sillä se edistää muiden ravintoaineiden imeytymistä ja toimii ns. antioksidanttina. Aikoinaan luin englannin kielisen artikkelin/tutkimuksen, jossa oli verrattu pentuja, jotka olivat saaneet C-vitamiinilisän kasvun aikana verrokkiryhmään, joka sitä ei ollut saanut. C-vitamiinilisän kasvuaikana saaneilla pennuilla oli paremmat lonkkaniveltulokset kuin verrokkiryhmällä (en löytänyt enää ko. artikkelia).  C- ja B vitamiinit ovat vesiliukoisia vitamiineja (poistuvat elimistöstä nopeasti/eivät varastoidu elimistöön), joten oikein annosteltuna niistä ei ole haittaa pennuillekaan. Etenkin C-vitamiinilisää monet kasvattajat suosittelevat pennuille kasvuaikana. Itse annoin sitä aikoinani sprinkkupennulleni Inkalle kasvattajan suosituksen mukaisesti (lonkat A/A - olisivat voineet toki olla muutenkin?), viime aikoina se on omilta koiriltani unohtunut. Nyt kaikki koirani ovat pienellä C- ja B-vitamiinikuurilla. Lisää vitamiineista ja hivenaineista, jos jotakin kiinnostaa. Täältäkin löytyy koiran oma apteekki.

Muiden, rasvaliukoisten vitamiinien (A, D, E, K) lisäämiseen ei pidä omin päin ryhtyä, jos pentu/koira syö hyvälaatuista kuivamuonaa, jossa vitamiini- hivenainetarve huomioitu (pelkkä kotiruuan syöttäminen tai barffaus vaatii tarkempaa perehtymistä) ilman erityistä tarvetta ja eläinlääkärin suositusta selkeissä, todetuissa puutos-/sairaustapauksissa, koska nämä vitamiinit varastoituvat pidemmäksi aikaa elimistöön (yliannostuksen vaara!). Tosin markkinoilla on monivitamiinivalmisteita, joissa määrät ovat niin pieniä, että yliannostuksen vaaraa ei valmistajien mukaan ole, vaikka koira söisi kuivamuonaa. Jos koira voi hyvin, on terve ja syö laadukasta ruokaa, olisin kuitenkin varovainen rasvaliukoisten (ADEK) vitamiinien kanssa.

Musken yksi kauniista tyttäristä,  Mette

Aivan mahtavaa saada kuulumisia Musken ja Hittin pentujen omistajilta! Kuvia on kiva seurata myös jälkeenpäinkin ja nähdä miten pennut ovat vaihe vaiheelta kehittyneet, koska osa pennuista asuu kauempana ja tapaaminen kovin usein ei ole mahdollista. Blogiin kuvat jäävät muistoksi, ja taitaa täältä (tai aik. blogista, linkki sivupalkissa) löytyä jonkin verran kuvia myös muista kooiker- ja staby- pentueista (3 kooikerpentuetta ja 2 stabypentuetta v. 2007 alkaen). Näillä näkymin näyttää siltä, että aika moni Musken ja Hittin pennun omistaja pääsee osallistumaan lokakuussa Lahden pentunäyttelyyn, jossa heitä tapaan :)

Kiitos Elinalle hienoista kuvista!!!!

Mette (Frisian Gem, Eulalias Willemette)
 12 weeks
Kuva: Elina Sivonen

Mette 12 weeks. Kuva: Elina Sivonen

Komiat pojat ja Vonne vielä valioitumistunnelmissa

Kyllä se nyt täytyy uskoa, Musken ja Hittin pennut ovat aloittaneet silmin havaittavan kasvun, vaikka ei ihan vielä kiihkeintä kasvukautta eletäkään! Pienemmillä roduilla kasvu tapahtuu tasaisemmin, mutta isommat rodut tuntuvat kasvattavan ensin jalkojaan ja vasta myöhemmin vahvistuvat mm. pää, vartalo, ja turkki. Muistan tämän vaiheen vielä hyvin Muskella; jossain vaiheessa se muistutti enemmän honteloa vasikkaa tai metsäkaurista kuin stabya, Tämä vaihe taisi olla lähempänä yhden vuoden ikää. Monet stabyt kehittyvät hitaasti. Koiran sanotaan tulevan ns. murrosikään -/+ vuoden iässä, n. 6 kuukauden jälkeen - eikä siihenkään ole enää pitkää aikaa pentueen kohdalla. Vasta muutama viikko sitten pennut olivat pieniä, haparoivia askeleita ottavia palleroita, mutta täytyy muistaa, että koiralla (tai eläimillä yleensä) kaikki tapahtuu nopeutetussa tahdissa, onhan koiran elinikäkin toista kuin ihmisellä.

Moni on jo siirtynytkin tai siirtymässä kolmeen ruokintakertaan päivässä, ja näin kannattaa pikku hiljaa toimia. Koska pennut nyt tarvitsevat paljon energiaa terveen luuston ja nivelten kasvuun (proteenia, hiilihydraatteja, vitamiineja, hivenaineita...), tulee ruuan päivittäistä kokonaismäärää kuitenkin asteittain lisätä pennun kasvun mukaisesti. Oma silmä on hyvä mittari (ruokavalmisteen suositusten ohella), ja niinhän se meni, että kylkiluut tulee käsin tuntea (ei ole liian lihava), mutta ne eivät saa näkyä (liian laiha). Kaikki ovat kuitenkin yksilöitä, ja paljon riippuu myös siitä kuinka paljon koira kuluttaa energiaa päivittäin esim. leikeissä muiden pentujen/koirien kanssa, maastossa vapaana liikkuen jne. Pennun tulee olla "tiivis ja jäntevä" (Ricon sivuprofiilissa "tiiviys" näkyy hyvin). Liiallinen lihavuus rasittaa niveliä ja liian laiha pentu ei saa ravintoaineita riittävästi tässä tulevaisuutta silmällä pitäen kriittisessä kasvuvaiheessa.

Ruokailuun vielä liittyen tuli mieleen, tai esim. tilanteisiin, joissa koiralle aletaan tarjota muuta ruokaa mihin se on tottunut tai halutaan siirtyä vähitellen esim. pääosin raakaravintoon. Katin vinkistä hankin omille koirilleni kokeilumielessä Anicol´in 4-legs maitohappobakteeri/entsyymi valmisteen (Biolatte), vaikka mitään erityistä tarvetta tähän ei omilla koirilla olekaan (ajatuksena, että tuskin valmisteesta on kenellekään haittakaan). Kuitenkin, monet ihmiset käyttävät säännöllisesti probiootteja lisätäkseen elimistön vastustuskykyä ja suoliston hyvinvointia, ja etenkin esim. antibioottikuurien yhteydessä/sen jälkeen. Jos suolisto voi hyvin, voi ihminenkin hyvin :)

Myös eläimillä 4-legs valmiste (tai muu vast. valmiste) tukee valmistajan mukaan eläimen luonnollista vastustuskykyä, tehostaa ravintoaineiden imeytymistä ja suojaa suolistohäiriöiltä. Aluksi suositellaan pidempää kuuria, sen jälkeen kausiluonteisesti tarpeen mukaan. Oli niin tai näin, etenkin vanhimmalla koirallani Antjella olen huomannut positiivisia muutoksia muutaman viikon aikana mm. vatsan toiminnassa, silmien hyvinvoinnissa (hienoinen vanhoille koirille tyypillinen silmien "valuminen"/silmäkulmien värjäytyminen loppunut) sekä yleistä piristymistä! Tilasin ison purkin tätä terveysjauhetta täältä, muuallakin toki myydään (n. 45 euroa/purkki/450 g). Esitteen mukaan monelle lemmikin omistajalle tutut vaivat kuten ripuli, ummetus, oksentelu, liikalihavuus, aliravitsemus ja ravinnon imeytymishäriöt ovat peräisin suolistosta, ts. suoliston mikrobikantojen epätasapainosta.

Suolistoflooran merkitys

Miten limakalvot liittyvät suolistoflooraan?


Kiitos jälleen kuvista! Kasvattajan näkökulmasta on mielenkiintoista seurata pentueen kehitystä. Toistaiseksi näyttää siltä, että kaikki pennut ovat perinneet äitinsä ja isänsä kauniin/komean pään. Näinkin suoraan uskaltaa pentuetta kehua, sillä enhän ole edes niiden äiti, heh-heh :)

Tässä poseeraa lupaava Rico (Frisian Gem Eulalias Widdemer), vaikka onkin vielä tässä iässä untuvikko pentukoira. Etu- ja takakulmaukset tulevat jo hienosti esille, samoin rungon vahvuus :)

Frisian Gem Eulalias Widdemer "Rico" (- 12 weeks)

Kuten totesin, Riconkin päässä on kovin tuttua ilmettä (tämän kuvan rajasin pääkuvaksi, koska sitä piti esitellä... :) :)

Rico (- 12 weeks)

Väpä (Frisian Gem Eulalias Maximiliaan) poseerasikin jo FB:ssa (ja on saanut paljon tykkääjiä...), mutta laitanpa kuvan myös tänne, mikäli Instagram, Twitter tmv. ovat joidenkin pennun omistajien suosikkilistalla ennen Facebook´ia tai jokin muu (tärkeämpi) asia elämssä vie voiton sosiaalisesta mediasta :) Väpähän on se pieni, pyöreä, paksuturkkinen karvapallo - mutta nyt on tapahtunut tämänkin pojan kohdalla hämmästyttävä muutos aivan toiseen suuntaan!

Frisian Gem Eulalias Maximiliaan "Väpä" (-12 weeks)
Kuva: Jenni Saarela

Viime lauantain Tuusulan näyttelyssä Kaisa Pelkonen ehdotti koirien kuvaamista näyttelyn virallisella kuvauspaikalla, johon oli asetettu kaunis tuusulalainen järvimaisema taustalle. Enpä ollut tätä tilaisuutta huomannutkaan (niin tyypillistä minulta...!), joten kiitos Kaisa, ja kiitos myös Vonnen kuvien edelleen lähettämisestä! Kauniit kuvat on ottanut Isabella Fagerstöm - hienoa, että sain Vonnesta viralliset valiokuvat, kiitos!!!

Tässä alla olevassa kuvassa Vonne seisoo rennosti ja vapaasti, joten rajasin tuon päästä jalkoihin hailakan naisen pois (jolle näyttää jääneen aamulla kiireessä yöpukukin päälle...? :) :), jotta Vonne pääsisi paremmin esille. Toivottavasti kuvaaja ei pahastu rajauksesta:

Vonne, palkinnot - ja Suomen Muotovalion titteli päivän saldona. Tuomarina Tuusulassa oli Kavcic Blaz (Slovenia). Hänen näkemyksensä Vonnesta vapaasti suomennettuna: "Erinomaista tyyppiä oleva narttu, hyvä koko. Turkki vaihtumassa. Erittäin kaunis feminiininen pää. Hyvä ylälinja ja runko. Erinomaiset kulmaukset ja liikkuminen."

Frisian Gem Chris Chevonne "Vonne"
Finnish Champion 4.7.2015

Epävirallinen pentunäyttely ja -tapaaminen Lahdessa lokakuun lopulla!

Eulalias-pentue täyttää peräti 6 kuukautta lokakuun 15. päivänä, joten ne ovat oikeutettuja ensimmäisen pentunäyttelyyn, joka sattuu olemaan tässä tapauksessa Lahdessa 28.10. Olisi mukavaa tavata Lahden epävirallisessa pentunäyttelyssä mahdollisimman monta Musken ja Hittin pentua omistajineen, mikäli se vain kunkin aikatauluihin sopii eikä matka muodostu kenellekään kohtuuttoman pitkäksi. Pentunäyttelyissä on "epävirallisen rento tunnelma", jonka kruunaa samalla pidettävä pentuetapaaminen. Toki siellä tapaa Musken ja Hittin pentujen ohella muitakin pentuja omistajineen, joten hauska tapaaminen odotettavissa! Ollaan yhteyksissä puolin ja toisin lähempänä ajankohtaa!

Tarkemmat tiedot Lahden epävirallisesta pentunäyttelystä löytyy täältä.

Järj. Lahden Käyttökoira ry

Vonnen päivä

Tänään oli vuorossa Vonnella kesän toinen näyttely, tällä kertaa Tuusulassa. Ja eihän sitä turkkia edelleenkään ollut riittävästi, mutta slovenialainen, erittäin miellyttävä ja kokenut, monissa maissa arvostellut kaikkien rotujen tuomari Blaz Kavcic ei kiinnittänyt huomiota "pikkuasioihin", vaikka huomauttikin arvostelussa Vonnen turkin vaihtumisesta. Jostain tuomariesittelystä muistan lukeneeni tämän tuomarin periaatteista liittyen arvosteluun; hän pyrkii aina ensin löytämään jokaisesta koirasta hyvät puolet, vasta tämän jälkeen hän keskittyy mahdollisiin puutteisiin (mikäli niitä on).

Tuusulan näyttelyissä on aina ollut kuuma, eli ts. kesä parhaimmillaan! Kotiin lähtiessämme auton mittari näytti + 29.5 astetta! Kaikki koirat eivät esim. näyttelyissä, agilitykisoissa ymv. kesätapahtumissa juo riittävästi, jolloin on vaarana nestehukka. Vonnekin alkoi olla näyttelyn loppupuolella jo aika nuutunut. Minulla oli vielä kotona yksi avaamaton pullo Oralade ® nesteytysjuomaa, jota annoin mm. Muskelle heti synnytyksen jälkeen. Kananmaksanmakuinen juoma maistui Vonnellekin tänään. Verkkosivuapteekista/Koiran oma apteekki löytyy paljon koiran ja/tai kissan hyvinvointiin liittyviä tuotteita (lisätietoa myös em. nestetytysjuomasta). Tilaus saapuu perille parissa päivässä!

Näyttelyssä Vonne sai sertin ja voitti luokkansa, ja koska valioitumiseen vaadittu ikä (2 vuotta) tuli Vonnelle täyteen 21.6., Vonnesta tuli Suomen Muotovalio! Meni jonkin aikaa asian sulattelussa..., tämähän on näyttelyissä käyvien koiranomistajien ja kasvattajien ns. tärkeä etappi :) Nyt pidämme pienen näyttelytauon, ja Vonnen turkki saa kasvaa sillä aikaa, kun vietämme kesälomaa ja nautimme muista koiramaisista asioista ja kesästä kolmikon, Antjen, Musken ja Vonnen kanssa.

Onnea vielä tätäkin kautta hienosti esiintyneelle ja esitetylle kauniille Hilarylle, josta tuli ROP sekä itselleni uudelle tuttavuudelle Velmulle (ROP-juniori), joka olikin oikein komea nuori mies!

Auringon laskiessa kohti iltaa innostuin ottamaan Vonnesta pihalla muutaman valokuvan, ts. muutama satunnainen otos tuli napattua Vonnen touhutessa itsekseen pihalla.  Hyvää seisomakuvaa metsästin, mutta se on ihmeen vaikeaa etenkin, jos sellaista kuvaa yrittää yksin ottaa - sattumalta voi onnistua, yleensä ei.

Tässä "tapetaan" lelua:

Profiili:

Pitkähkö ruohikko ei tee oikeutta kooikeritytön jaloille:

Ruohonsyöntiä...

.. ja sen jälkeen piti vähän yökätä:

Vieläkö nämä korvakarvat kasvavat?

Kaihoisa katse: