SYNTTÄRIKUVIA JA VONNEN STERILAATIO

Vielä muutama synttärikuva

Vonnen ja Teddyn pentueen täytettyä 1 vuotta sain paljon ihania kuvia, joita olen jo jakanutkin Fb:ssa. Suurkiitos kaikille pennun omistajille kuvista! Karlasta en heti saanut "virallisemman" näköisiä kuvia, mutta korjasin asian syntymäpäivänä metsälenkillä, eli 14.11, ja poistin Karlalta metsässä jopa valjaat (joita valjaita ei tahdo löytyä muuten koskaan oikein sopivia). Yksin kuvatessa Karlaa on tosi vaikea kuvata, koska pikkuneidillä on aina kiire jonnekin vapaana ollessaan 😅 Ensimmäisenkin kuvan piti olla täydellinen sivukuva, mutta pää ehti juuri kääntyä, seuraavassa kuvassa ollaan jo lähdössä lentoon kieli pitkänä, ja pääkuvassa tarkennus osui puupölkkyyn, mutta kyllä näistä jotain näkee 😆.  Viimeinen kuva on otettu pari päivää sitten ja se kertoo jotain rakenteesta. Jalat kuin tukit! Eli vaikka Karla on hoikka tyttö, sillä on vahva luusto ja lihakset kuin bodarilla, joka osin vaikuttaa painoon! Tämä selittynee perimän lisäksi myös sillä, että koira on erittäin liikunnallinen ja kova menijä; kaverit Muske ja Vonne eivät ole saaneet vielä koskaan Karlaa kiinni juoksukisoissa, vaikka kaikin voimin kahdestaan yrittävätkin! Karlan tärkeät mitat vakiintuneet 1-vuotiaana: paino 12 kg ja säkäkorkeus vähän alle 39 cm. Koko pentueella on runsaat korvakarvat, johon kiinnitin huomiota jo pentueen syntyessä - kaikkien pienet korvat olivat kokonaan pikimustat 😊

Karla (Frisian Gem Georges Chesten Demelza)

Yksi julkaisematon kuva Eddiestä

Huisin komea Eddie 1-vuotiskuvassa:

Frisian Gem Georges Enyon Vennor (copywright: omistajat)

Vonnen ja Teddyn pentueessa ei ole juurikaan eroavaisuuksia, sillä kaikki pennut olivat jo syntyessään hyvin tasaväkisiä palleroita, joita oli vaikea erottaa toisistaan, ja sama linja tuntuu jatkuvan koirien kasvaessa. Tosin viimeisenä syntynyt Karla oli muita pentuja parikymmentä grammaa painavampi ja "muhkeampi" sekä erittäin ahne ja "röyhkeä"! Vieläkin muistan huonosti nukutut yöt, jolloin laitoin hirveä-äänisen herätyskellon soimaan öisin 2 tunnin välein parin viikon ajan, jotta näin, että kaikki pennut saivat varmasti syödäkseeen, eikä vaan Karla!

Vonnen sterilaatio

Olen kautta aikojen suhtautunut koiran sekä kastraatioon että sterilaatioon hieman kriittisesti ilman lääketieteellisiä perusteluja. En osaa oikein sanoa miksi - ehkä en ole halunnut kevein tai itsekkäin perusteluin puuttua ns. luontokappaleeseen.  Ensimmäinen stabijni Niki kastroitiin n. 9-vuotiaana hyvin perustelluin. Niki sairasti epilepsiaa, joka paheni vuosien myötä. Eläinlääkäri suositteli tuolloin kastraatiota, koska testosteronin vähenemisen myötä kohtauksetkin todennäköisesti vähenenisivät, kuten sitten tapahtuikin.

Vonnella on aina ollut hyvin lyhytkestoiset ja silminnähden selkeät juoksut/juoksujen vaiheet, jolloin se on ollut helppo astutettava. Eli ei ole juurikaan ollut epäselvyyksiä myöskään ns. tärppipäivien suhteen, päinvastointoin! Kaksi viimeisintä juoksua ovat olleet kuitenkin entistäkin hektisemmät ja superhormonipitoiset: noin vuosi sitten Vonnea astutettaessa se kirkui ja vikisi kuin villieläin heti autosta ulos päästyään, vaikka urosta eli Teddyä ei ollut edes vielä näkösälläkään, mutta jostain tuli varmaan hajut nenään (Anne varmaan muistaa 😆). Seuraavat juoksut Vonnelle tulivat pentueen jälkeen 7 kuukauden kuluttua, jolloin koiraa oli jo ns. tärppipäivinä (ne ovat aina olleet niinkin aikaisin kuin n. 7.-8. päivä) suorastaan surkeaa katsella ja sitä kävi sääliksi - Vonne tarjosi itseään jatkuvasti muille nartuilleni sekä vastaantuleville koirille, ja pari kokonaista yötäkin meni ulko-oven edessä tuskaisesti "itkiessä". Niinpä päädyin tämän "hormonihirmun" suhteen sterilaatioon keskusteltuani luottoeläinlääkärini kanssa asiasta jo viime kesänä. Vonne täyttää tulevana kesänä jo 8 vuotta, joten pentueitakaan Vonnelle ei tietenkään enää ole ollut suunnitteilla.

Erittäin onnistunut toimenpide

suoritettiin eläinlääkäri Ville Suutarilla Pälkäneellä  Toki lähempänäkin olisi varmasti hyviä eläinlääkäriasemia ollut, mutta halusin viedä rakkaan Vonnen tuttuun paikkaan ja arvostamalleni, osaavalle ja erittäin ammattitaitoiselle eläinlääkärille. Runsas viikko sitten, maanantaina 20.11. lähdimme  koko porukalla aamulla klo 6 jälkeen pilkkopimeässä ja karmeassa lumisateessa ajamaan Vihdistä kohti Pälkänettä, leikkaus oli klo 8. Vonnen leikkaus- ja heräämöajan saimme oikein hyvin ajan kulutettua vanhoissa maisemissa lenkkeillen ja kavereita tavaten Musken ja Karlan kanssa.

Kotona olimme iltapäivällä noin yhden aikaan, jolloin Vonne oli vielä hieman tokkurassa, kuten kuvasta näkyy. Käänsin kotiin saavuttuamme ja kuvan näpättyäni Vonnen heti kyljelleen, avasin varovasti suun ja vedin kielen vielä uudelleen esiin, jotta hengitys sujuisi hyvin. Noin klo 15 lähdimmekin jo ensimmäisen kerran ulos, jolloin Vonne teki sekä pienet että isot tarpeet aivan kuten ennenkin. Leikkauspäivän ja yön Vonne vietti omassa tilassa, johon muilla koirilla ei ollut pääsyä. Itse tarkkailin koiraa useamman kerran myös yöllä, jolloin se alkoi olla jo aika pirteä. Seuraavana aamuna Vonne liittyi jo innokkaasti laumaan, jolloin se oli jo oma pirteä itsensä - aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan!

Helppo potilas, mutta haasteita järjestelyissä ja sääolosuhteissa

Vonne on aina ollut ns. kiltti ja kuuliainen koira, niin myös nyt. Haavasiteen poisto 1-2 vuorokauden jälkeen onnistui helposti suihkussa, jota suihkua Vonne rakastaa, mutta veden tulee Vonnen mielestä olla lähes kuumaa 😁. Suihkussa oli helppo vetäistä melko tiukasti ihoon kiinni liimautunut haavaside koiran huomaamatta ja haavaa ärsyttämättä pois. Haava näytti heti hyvältä; ei punotusta, turvotusta, minkäänlaista vuotoa tai esim. epämääräistä hajua tuolloin eikä sen jälkeen ole ollut. Vonnella ei myöskään ole koko aikana ollut lämpöä. Ainoastaan yhden kipulääkkeen annoin leikkausta seuraavana päivänä, kun lähdimme kahdestaan Vonnen kanssa remmilenkille. Sen jälkeen en ole enää antanut kipulääkettä, koska tarvetta ei ole ollut. Myös turhia tai "varmuudeksi" syötyjä antibioottikuureja tulisi välttää niin ihmisillä kuin eläimilläkin, ja Vonnen epikriisissä lukikin, että "leikkaus on tehty korkeaa aseptiikkaa noudattaen, eikä antibioottilääkitykselle ole rutiinisti tarvetta".

En käyttänyt Vonnella lainkaan melko epämukavaa muovista kaukaloa päässä, vaan hankin Vonnelle mahan alustan kokonaan peittävän "potkupuvun" sisätiloissa oleiluun (yllä oleva kuva), joka tosin oli hieman isohko ja löysä. Siihen auttoi mainiosti ilmastointiteippi kevyesti asetettuna, jotta koira ei päässyt mistään kohtaa nuolemaan haavaa. Kilttinä tyttönä Vonne ei edes yrittänyt nuolla leikkaushaavaa. Ilmeisesti haava ei edes kutissut. Yöksi suihkautin kuitenkin varmuudeksi useimpien koirien mielestä pahan hajuista Cothivet-haavasumutetta myös yöpuvun takaosaan/takin päälle, jotta saatoin nukkua rauhassa ilman pelkoa, että koira olisi päässyt repimään takkia ja nuolemaan haavaa 😁

Lenkkeilyä tässä onkin sitten harrastastettu n. viikon verran kahdessa erässä 3-4 kertaa päivässä/yhdistelmä. Useampana päivänä olen ulkoiluttanut ensin Karlan ja Musken, sitten Vonnen tai päinvastoin.  Kuivina aurinkoisina päivinä ulkoilu ei aiheuttanut suurempia järjestelyjä, mutta rankkasadepäivinä/kurakelillä tai kovalla, kylmällä tuulella piti ulkoiluvaatteitakin hieman muokata mahan suojaksi sekä vaihdella takkeja tilanteen mukaan. Hirveässä rankkasateessa ja kurakelillä Vonnella oli sadetakin alla vielä kylpytakki. Siinäkin auttoi muokkaus ilmastointiteipillä, sillä useimmat takit ei peitä mahaa kattavasti. Kuraisina päivinä joko suihkutin koiran tai puhdistin mahanalustan desinfiointiaineella jokaisen ulkoilun jälkeen + hyvä kuivaus. Haava tai sen ympäristö ei saisi myöskään kuivua, joten pari kertaa sivelin suihkun ja kuivaamisen jälkeen mahaan kevyesti hieman valkovaseliinia. Vastaavasti kuivilla keleillä haava sai ilmakylpyjä eikä teippejä tarvittu. Kuvat Vonnesta otettu tämän viikon aikana. 

Tätä kirjoitettaessa haavaa tuskin enää näkyy ja se on tosiaan hyvin siisti. Olemmekin siirtyneet taas yhteislenkkeilyyn, mutta Vonne edelleen pitkässä hihnassa kulkien - Karlan suureksi harmiksi, koska se ei saa vieläkään jahdata äitiään vimmaisesti ja päinvastoin! Liikkuessamme Vonnen kanssa kahdestaan, olen jo antanut sen kulkea jonkin aikaa vapaana metsässä tai pellolla, sillä hyvä mieli edistää paranemista ja kuntoutumista kuten ihmisilläkin! Ja kuten olen todennut, "kilttinä tyttönä" Vonne pysyy aina lähelläni. Ensi maanantaina poistetaan tikit, jolloin EL tarkistaa myös haavan.

Artikkeli aiheesta

Mielenkiintoinen artikkeli koiran kastraatiosta ja sterilaatiosta Hankikoira.fi -sivustolla. Artikkelin on kirjoittanut eläinlääkäri Nina Menna. Onko sterilaatiosta tai kastraatiosta koiralle terveydellistä hyötyä vai jopa haittaa? Asiaa kannattaa pohtia monesta näkökulmasta ennen kuin toimeen ryhtyy. Kaikille pennun omistajille olen jo vuosia sitten informoinut, että keskustelemme tarvittaessa aiheesta ja sen tarpeellisuudesta yhdessä ennen kuin toimeen tartutaan ja on myöhäistä katua, jos koira osoittautuukin esim. kaikin tavoin hyväksi jalostuskoiraksi. Vonnelle jäi pentueen jälkeen todella isot nisät muistoksi, joita toki kannattaa jatkossa seurata rutiinisti muutoinkin, mutta erikoisesti vanhemmilla nartuilla, joilla hormonipitoisten kasvainten esiintyvyys yleistyy.  Mutta märkäkohtua ei voi nyt ainakaan enää tulla.

Lopuksi 

Vonnelle on jäänyt pentueen jälkeen n. 500 g ylipainoa suhteessa sen normaalipainoon (joka on pienen koiran kropassa jo melko paljon), joten olemme aloittaneet leikkauksen jälkeen painonpudotuksen - hieman pienempi määrä kuin normimäärä 2 dl nappuloita/päivä, mutta nyt se saa aterioida kolmesti päivässä pienempiä annoksia/kerta. Näin ei pääse nälkä yllättämään ja Vonne tykkää, kun saa "ylimääräisen" annoksen! Muutoin Vonne on myöskin vahvaluustoinen, hyväkuntoinen ja lihaksikas koira, joten sellaisen "tanakasti töpöttävän" vaikutelman siitä on aina saanut pikkasen hoikempanakin.

Muskea en ole ajatellut toistaiseksi steriloida huolimatta siitä, että sillä on koko eliniän ollut erittäin pitkät, säännölliset juoksut, eli hyvin pitkä vuotoaika ja erittäin runsas vuoto myös - kestäen aina noin 3-4 viikkoa! Niin sanotut tärppipäivät tai varsinaisesti vain 1 tärppipäivä Muskella on ollut aina n. 20 pvnä juoksujen alkamisesta. Eli lähes kuukauden ajan paikkoja saa koko ajan vähän putsata ja pyykkiä pestä, sillä Muske on ainut narttuni, joka ei itse pidä siisteyttä kovin tarpeellisena asiana (kuten kooikerini pitävät!), ts. Muske pitää henkilökohtaista siisteyttä täysin turhana asiana 😆  Pesen koiraa ja vaihdan siis kiltisti juoksuhousuja edelleenkin, sillä en näe tämän duunin n. joka 7-8 kk riittävänä perusteluna kohdunpoistoon. Koiran iän vuoksi toimenpiteestä ei olisi muutoinkaan enää merkittävää terveydellistä hyötyä koiralle. Myöskään mm. nisäkasvaimista ei ole ollut minkäänlaisia silmin havaittavia merkkejä Muskellakaan, eikä sterilaatio niitä tässä iässä enää ehkäisikään syntymästä. Päinvastoin kuin Vonne, Muske ei ole koskaan erikoisen selvästi osoittanut milloin sillä on ns. tärppipäivät. Eläinlääkärin aikoinaan ottamien proge-testien mukaan ne ovat olleet aina n. 20. juoksupäivänä ja vielä niin, että koira antaa astua ainoastaan tuona yhtenä päivänä! Eli eroja tosiaan voi olla narttujen kiimakierrossa! Pentuja on tullut kuitenkin mukavasti kahdesti, 10 ja 9 pentua. Muske porskuttaa edelleenkin kuin 3-vuotias koira, vaikka kesäkuussa tulee jo 12 vuotta täyteen. Muske on sellainen luonnonoikku, että kaikki vastaantulijat (eläinlääkärit mukaan lukien) ovat pitäneet sitä huomattavasti nuorempana koirana mitä se todellisuudessa on! Kuva Muskesta otettu viime kesänä.

LIINU PALVELUSKOIRIEN KÄYTTÄYTYMISKOKEESSA

Musken tyttären Amaren tytär Liinu (Frisian Gem Amares Fireckracker) on kunnostautunut hienosti palveluskoirien käyttäytymiskokeessa! Vaikka Palveluskoirien sivustolla todetaan, että ”Käyttäytymiskoe on uudelle koiran ohjaajalle helppo ja miellyttävä aloitus koetoimintaan”, pidän tätä kuitenkin melko vaativana suorituksena – tuntui, että suoritus kesti ikuisuuden näkemäni videon perusteella! Esimerkiksi paikoillaan olo jo sinällään on melko pitkä jakso, mutta tuomarin mukaan Liinu pysyi paikoillaan kuin sfinski! Liinu sai tuomarilta myös erityiskiitokset maahan menosta ja vauhdikkaasta luokse tulosta, joka suoritus tuli vielä suoraan ohjaajan eteen! Kokeen ns. kaupunkiosioon pääsee kaikki tottelevaisuusosuudesta läpi päässeet, ja tämäkin osuus meni Liinulta hienosti. Eli Liinulla on nyt koulutustunnus BH! Aivan mahtavaa, suuret onnittelut Terttu ja Liinu! Kaikki kuvat/copywright: T & JP Koskela

Sitä suuremmalkin syyllä onnea, sillä jo parikymmentä vuotta sitten eräs pitkänlinjan hollantilainen stabij-kasvattaja sanoi minulle, että ”stabij on itsepäinen kuin friisiläinen kansa”, eli ei välttämättä ihan helpoin motivoitava rotu kaikissa tapauksissa. Samainen henkilö kertoi minulle, että nimi sta bij tulee eng. sanonnasta stand by me. Eli stabij pysyy aina omistajansa vierellä, vaikka se esim. metsässä erkaantuisikin kauemmaksi omistajastaan hetkeksi. Näin on toiminut aina minun Muske. Joskus metsälenkillä sitä ei aina välttämättä näe, mutta se tulee kauempaakin kutsusta luokse – tai vaihtoehtoisesti odottaa minua jossain polun päässä. Eli Muske seuraa kuitenkin koko ajan minua, vaikka sitä ei aina näkyisikään. Riippuen yksilöstä ja tietenkin ohjaajasta, stabij taipuu myös hyväksi harrastuskoiraksi, mutta yksilöissä on eroja. Esimerkiksi ihmis- ja koirarakkaalle isoäiti Muskelle sopisi ehkä paremmin kaverikoiran titteli kuin tällainen pitkää pinnaa ja keskittymistä edellyttävä käyttäytymiskoe. BH-kokeessa kentällä oli useita toimitsijoita, joihin koira ei saa millään lailla reagoida. Voin vain kuvitella, kuinka Muske olisi ensi töikseen rynnännyt iloisesti häntä heiluen jokaista tapaamaan :)

Stabeillahan ei ole PK-velvotteita tai oikeuksia, mutta Terttu halusi kuitenkin kokeilla miten Liinu suoriutuu käyttäytymiskokeesta. Ja sehän meni paremmin kuin hyvin!

Tästä linkistä voi katsoa SPKL:n kilpailujen ja kokeiden säännöt.

KUVIA LEON´ISTA JA VÄHÄN MUUTAKIN JUTTUA

Tuonne omille Fb-sivuilleni jo laitoinkin muutaman kuvan Leonin retkestä omistajineen Kolilla. Mutta ihania kuvia tuli muutama vielä lisää julkaistaviksi 😊! Täällä minunkin tulee seurattua pentueen kehittymistä systemaattisemmin ja niihin on helppo aina palata. Joten vielä muutama ihana kuva Leonin ja Moonan sekä sukulaisten retkestä Kolilla sekä kaupunkiretkestä Joensuussa.

Alla olevaan kuvaan liittyy mielenkiintoinen video, jossa Leon suhtautuu ensin epäluuloisesti puiston penkillä istuvaan hirvitykseen, jossa penkillä oli tarkoitus ottaa kuva Leonista ja tuosta hirvityksestä. Videosta huomaa, että omistajan/ohjaajan pysyessä rauhallisena ja rentona, koira palautuu hyvin nopeasti ja lähtee reippaasti seuraamaan ohjaajaa. Eli koira luottaa omistajaansa, jota se pitää johtajana. Monesti onkin todettu kooikerin olevan ns. signaaliherkkä rotu, ts. se vaistoaa hyvin herkästi mm. omistajansa tunnetilan, esim. omistajan ollessa epävarma, hermostunut tai vastaavasti iloinen, itsevarma, rauhallinen jne. Edellä sanottu pätee toki muihinkin rotuihin. Moonan mukaan Leon on päässyt kaikkialle hänen mukaansa mihin vaan koiran mukaan voi ottaa, ja Leon onkin Moonan mielestä tosi reipas reissukoira. Ja tämähän on tärkeä osa sitä sosiaalistamista 😀

Alla oleva lainaus sivustolta Hankikoira.fi 

"Nartuilla ”mörköikä” ilmenee ensimmäisten juoksujen aikoihin ja kestää n. 4 kuukautta ensimmäisestä juoksuajasta eteenpäin. Urokset tulevat sukukypsäksi n. 8–9 kuukauden iässä. Muutokset urospennun luonteessa eivät ole välttämättä yhtä voimakkaita kuin narttujen, mutta saattavat uroksilla kestää jopa 18 kuukauden ikään. Mörköikään kuuluva liiallinen reagointi jää pois, kun pahin hormonimyllerrys lakkaa."

Kannattaa tutustua koiran murrosiän vaiheisiin em. linkistä - vielä se ei ole välttämättä ohi, vaikka Vonnen ja Teddyn ihana -ja mielestäni erittäin tasapainoinen pentue täyttääkin marraskuun 14. pvä jo yhden vuoden! Karlakin oli unohtanut ensimmäisessä näyttelyssään suureksi hämmästykseni ihan kaiken mitä se oli oppinut vierellä kulkemisesta, seuraamisesta ymv. eikä vähiten siksi, että sillä oli ensimmäiset juoksut meneillään, jolloin hajut ja muut asiat kiinnostivat enemmän kuin omistaja ja omistajan hartaat toiveet näyttelykehässä! 😁

Kaikki kuvat: Moona Hiltunen

Leon uuden ystävänsä kanssa Joensuussa puiston penkillä, ja mitä sitä ennen tapahtui (video) 😀

Toivottavasti mainitsemani pieni videon pätkä näkyy (Google vaati varmistuksia, koska jaoin sen toisesta s-postiosoitteestani), eikä Moona pahastu sen julkaisemisesta, koska pidän tämän videon perusteella Leonilla olevan erittäin hyvä palautumiskyky ja kiinteä/hyvä yhteys omistajaansa/ohjaajaansa:

KUVIA KOLIN RETKELTÄ

SYYS-LOKAKUUN KUULUMISIA

LEON ON MUUTTANUT KUOPIOON

Kuvat: Moona Hiltunen. Kiitos kuvista! 😍

Karlan veli Leon (Frisian Gem Georges Ross Leopold) on muuttanut omistajansa kanssa Etelä-Pohjanmaalta Kuopioon asumaan. Perheellä on siellä myös kesänviettopaikka. Kuvat on otettu n. kuukausi sitten, mutta omien myynti- ja muuttokiireiden vuoksi terveiset tulevat tänne nyt valitettavasti vähän viiveellä. Omistajan mukaan Leon on suhtautunut oikein hyvin muuttoon ja saanut jo uusia koirakavereitakin kuin myös tutustunut koirapuistoon 😊 Leonin veli Eetu (Frisian Gem Georges Massen Seamus) on myös kuopiolainen, joten toedennäköisesti veljekset tapaavatkin toisensa jossain vaiheessa.  Alla olevissa kuvissa komea Leon nauttii Kuopion Neulamäen uusista lenkkipoluista ja upeista näköaloista. 

UUDET TUULET PUHALTAVAT

Kiirettä on todellakin pidellyt syys-lokakuun vaihteen tienoilla, ja pikkasen jatkuu vielä, jotta kaikki käytännön asiat tulee hoidettua ja tavarat löytävät oikean paikan muuton jälkeen. Kuten moni tietää, muutimme Kangasalalta Vihtiin - moderni/uusi rivitalon päätyasunto vaihtui kodikkaaseen, kivasti täysin remontoituun ja hyvin hoidettuun perinteiseen paritalokotiin Vihdin Ojakkalassa, joka koti on myös n. 20 neliötä isompi kuin edellinen, eli sopivampi "nelihenkiselle perheelle". Kaiken kaikkiaan jälleen melkoinen prosessi kokonaisuudessaan, joten tuskin muuttohaluja ihan lähitulevaisuudessa tulee, eikä vähiten siksi, että koti/asuinpaikka on alusta asti tuntunut omalta joka suhteessa. Ei ole tarvetta muuttaa mihinkään!

Koirat ovat sopeutuneet muutokseen erittäin hyvin - ottivat heti uuden kodin ja uudet lenkkimaastot omikseen 😊😊😊 Lähistöllä on myös erittäin paljon eläinlääkäriasemia, koirapalveluja ymv., ja eläinlääkäriin ainakin Karla pääsee pian tutustumaan 1-vuotis rokotusten yhteydessä.  Täytynee katsoa Karlalle myös jotain muuta aktiviteettiä koronan jatkaessa edelleen menoaan, kuten koulutusta, kavereita ym. toimintaa, jotta se ei aivan taannu näinä korona-aikoina. Vihdin Nummelassa (eli aivan lähellä) asuu myös jo Nurmijärvellä asumisestani asti tuttu, Vonnen ja minun kaveri Inka, jolloin Inka teki Vonnelle tassuhuollot jo pikkupennusta asti. Kävimme aikoinaan myös yhdessä joissakin näyttelyissä. Siispä myös Inkaa tapaamaan jälleen viimeistään kuukauden sisällä Karlan ja Vonnen kanssa! Musken tassuthuollot olen tehnyt aina itse Musken nukkuessa tyytyväisenä koko toimituksen ajan 😂

Kuvan uudesta kodistamme nappasin eli kuvasin uudestaan äsken asuntoesitteestä, joten se on sen vuoksi hieman  epäselvä. Kuvan on ottanut VIVA Kiinteistövälitys. Olikin erittäin mukava ja ammattitaitoinen välittäjä myös ostajan eli minun suuntaani; ts. piti myös minuun paljon yhteyttä ja informoi monista asioista.

Olen erittäin tyytyväinen muutokseen, ja myös koirat vaikuttavat olevan samaa mieltä! Saamme elää ns. maaseudun rauhassa, mutta kaikki palvelut löytyvät kuitenkin lähietäisyydeltä. Tieverkostot on hyvät ja tuntuu, että lähes mihin tahansa on kohtuullinen matka. Nyt ei siis enää mene n.  6 tuntia yhteensä matkoihin, mikäli käy esimerkiksi Jouluna lähiomaisten haudoilla Helsingissä ja Espoossa. Olemme kuitenkin jo ehtineet vierailla muutaman kerran muuton jälkeen myös Kangasalla, jossa varmasti tulemme käymään myös säännöllisesti jatkossakin!

Kuva: Wikipedia

EDDIE LÄHETTÄÄ KUVATERVEISIÄ!

Eilen sain Elinalta ja Tomilta aivan upeita kuvia Karlan yhdestä veljestä, EDDIESTÄ (Frisian Gem Georges Enyon Vennor)! Kuvat on ottanut E. Koivisto. Eddiestä on tullut todella komea poika, vaikka ikää ei ole vielä kuin 10 kuukautta! Olen näkevinäni kuvissa myös jotain Karlaa, mutta eihän se ole ihme, sillä jo pentujen synnyttyä ihmettelin sitä, kuinka ihmeen samannäköisiä- ja tyyppisiä kaikki 4 pentua voivatkaan olla!!! Vaikka pentue ei ollut kovin iso, oli aivan pakko laittaa niille jossain vaiheessa eriväriset silkkinauhat kaulaan! Eläinlääkärilläkin todettiin mikrosiruja laitettaessa, ettei niitä muutoin erottaisi millään!

Paljon kiitoksia kuvista! Saamani iloiset uutiset hienojen kuvien kera todella piristivät muuttolaatikoiden keskellä, kiitos siitä! 😍. Tänään päätin  rohkeasti kurkistaa ensimmäisen kerran ulkovarastoon...😱😆, joka on sinänsä ihan oma, iso projektinsa!

EDDIE 10 kk (photos/copy E. Koivisto)

KARLAN ENSIMMÄINEN NÄYTTELY

Karlan ensimmäinen virallinen koiranäyttely oli 30.8.2020 Riihimäellä. Ihan ei mennyt näyttely nappiin, joka johtui monesta syystä. Koko päivän satoi (ulkonäyttelyissä ei saa sataa 😆), Karlalla oli elämänsä ensimmäiset juoksut meneillään ja vieläpä ns. parhaat päivät juoksujen kestettyä jo noin 2 viikkoa. Tässä mielessä, eli juoksujen pituuden suhteen, Karla on tai näyttäisi olevan kuin Muske. Vonnellahan juoksut eivät kestä pitkään, ja jo 7. päivänä juoksujen alkamisesta alkaa Vonnella jo olla kiire, jos aikoo miehelään mennä!

Kuvia en ottanut näyttelyssä yhtään, vaan kiirehdin takaisin kotiin siivoamaan (Muskella ja Vonnella karvanlähtöaika), koska illalla oli taas tulossa asunnon katsojia (asuntoni oli myynnissä). Ja taisi minua pikkasen harmittaakin, koska Karla sai näyttelyssä laatuarvostelun EH, joten luikahdin vähin äänin kotimatkalle Karlan kanssa. Ehkä omistajakaan ei ollut parhaimmillaan kiivaan asunnnon myyntirumpan keskellä. Kamerakin jäi kotiin, mutta laitan tähän väliin joitakin tänään napattuja kuvia Muskesta, Vonnesta ja Karlasta.

Tässä näyttelyarvostelu kokonaisuudessaan (tuomari Helin Tenson, Viro/Suomi): "Hieman kookas ja raskas. Kaunis pää ja oikea-asentoiset korvat korvakoruineen. Pitkä, luisu lantio. Alaskiinnittynyt häntä. Niukat etukulmaukset. Hyvät takakulmaukset. Runko vielä kehitysvaiheessa. Hyvä turkki ja kirkas väri. Riittävä askelpituus." Laatuarvostelu: EH

. 

Yllä olevassa kuvassa äiti ja tytär, Vonne ja Karla tänään kuvattuina

No niin, tässä tulee sitten "seli-seli -osuus": Eli emäntä ei ilmeisesti ollut parhaimmillaan asuntorumpan/myynnin ja uuden asunnon etsimisen ja oston takia, eikä myöskään Karla juoksujen tärppipäivinä - Karlaa kiinnosti kovasti kehästä juuri poistuneiden uroskooikereiden hajut, ja nenä viisti maata, vaikka olemme harjoitelleet kehäkäyttäytymistä paljon. Eihän siinä nuuskiessa mitenkään etukulmauksetkaan näy. Muutoin Karla oli kehässä ja sen ulkopuolella OK, mutta ajatukset oli ihan jossain muussa kuin esiintymisessä tällä kertaa.

Karla vaikutti kehässä tosiaan hieman kookkaalta, vaikka sen sekäkorkeus ei ole kuitenkaan mitenkään "ylimitoitettu". Monesti mitattu Karlan säkä on n. 38½-39.  Äitinsä Vonnen säkä on n. 37-37½, Vonnen äiti Antje oli n. 38 ja Antjen äiti Finja n. 36 cm. Eli eroavaisuuksia koon suhteen rodussa esiintyy. Kaikki Karlan kilpakumppanit Riihimäellä sattuivat olemaan pienehköjä narttuja, muistaakseni joku kertoikin narttunsa olevan 35-36 cm. Siihen nähden Karla oli kyllä poikkeus, ja se pisti varmasti tuomarin silmään.

Stabij-Musken säkä on 52 cm, ja onhan siinä sentään eroa suhteessa Karlaan - kuten kuvasta näkyy! Pieneltähän tuo Karla jopa näyttää Musken rinnalla, eikä se vaikuta poikkeavan suurelta äitinsäkään rinnalla 😏 Kooikerin rotumääritelmää tutkaillessa huomaa, että rodussa on eroavaisuuksia niin koossa kuin muillakin osa-alueilla: Kooikerhondje, rotumääritelmä

Tänään otettu kuva myöskin Muskesta ja Karlasta; toinen on 52 cm ja toinen n. 38,5-39. Muske on isohko narttu, mutta kuitenkin "sopivan kokoinen" rotumääritelmän mukaisesti. Alla vielä pari kuvaa Muskesta ja Vonnesta.

Muutto lähestyy 

Parin viikon kuluttua muutamme pesueen kanssa Tampereen kupeesta Kangasalta uuteen kotiin! Läysimme tosi kivan paritalokodin Vihdin Ojakkalasta. Sitä ja uusia metsä- ja järvilenkkejä sekä muita seikkailuja odotellessa 💖 Ja ehkä me vielä näyttelyynkin mennään Karlan kanssa 💪😋

Lopuksi vielä Karlan "alaskiinnittynyt" häntä (tuomarin mukaan - eipä mene ainakaan kippuraan selän päälle 😁) sekä Muske, Vonne ja Musken tytär Tesla vm. kotipihan reunamilla tänään: 

NALA 11.7.2012 - 31.7.2020

Jokin aika sitten sain Ninalta Lahdesta surullisia uutisia. Musken tytär ensimmäisestä pentueesta Nala (Frisian Gem Donias Dideke) menehtyi nopeasti edenneeseen syöpään 8 vuoden ikäisenä 31.7.2020. Nala alkoi oireilla vain paria viikkoa ennen kuolemaansa, jolloin Nala vietiin eläinlääkärille tutkittavaksi. Tutkittuaan Nalan eläinlääkäri suositteli eutanasiaa nopeasti edenneiden syöpäkasvainten vuoksi. Tämä tuli erittäin suurena sokkina koko perheelle, kuin myös minulle. Lämmin osanottoni koko perheelle!  💗💗💗💗

Kaikki alla olevat kuvat Nalasta: Niina Ihantola

Yllä oleva kuva on Nalan viimeiseltä mökkiretkeltä, jolloin perhe ei osannut vielä millään lailla aavistaa Nalan todellista tilannetta. Kuvassa Nala katsoo kaukaisuuteen, kohti taivaanrantaa... 💗

Nina kirjoitti minulle kauniisti Nalasta surun keskellä: 

"Nala oli meille perheenjäsen ja sen luonne oli ihanan rauhallinen, kärsivällinen sekä pohdiskeleva. Nalalla oli omat lempijuttunsa sekä huumorintajua. Hän rakasti saunomista, soutuveneilyä, palloja joka muodossa ja lunta. Lapsemme olivat Nalalle kaikki kaikessa. Kokonaisuudessaan aivan ihana koira :-)"

Lisää kuvateksti

Nalan muistolle

 

KOIRIEN KUULUMISIA JÄLLEEN

 

Karla kavereineen Taidokas-kurssilla (Kaikki kuvat: A.Murto)

Karla aloitti viime lauantaina Koirapalvelu Taidokas-kurssin nimeltä "Vilkkaat teinit" Kangasalla. Kaikki osallistujat olivat suunnilleen saman ikäisiä, n. 9-10 kk. Huomenna, eli 14.8. Karlakin täyttää jo 9 kuukautta - aika on mennyt kuin siivillä! Kuvassa Karla oikealla ohjaajan kanssa (kaksi muuta koirakkoa ei ehtinyt tähän kuvaan), ja sulavasti ja rennosti se näyttää lähtevän vieraankin ohjattavaksi - ei tule äiskää ikävä 😅. Hienosti Karla jaksoi myös keskittyä ja suhtautua muihin koiriin ja ihmisiin! Kurssilla harjoiteltiinkin mm. rauhoittumista ja ohittamista, mikä onkin tärkeää vilkkaille teineille, jotta ne tottuvat siihen, että aina toisen koiran kohdatessa ei leikitä tai muutoin reagoida mitenkään. Kurssi jatkuu taas lauantaina loistavan ohjaajan johdolla.

Pois lähtiessämme meitä kohtasi iloinen yllätys, kun tapasimme ihanan sosiaalisen ja leikkisän Vikke-kooikerin sekä Sarin. Vikke oli menossa nose-work - kurssille Sarin kanssa. Harmi, kun emme ehtineet pidempään rupatella, mutta ehkä taas ensi kerralla tapaamme peräkkäisten kurssien välillä. Kiireessä ja koirien iloisen tapaamisen johdosta kuvat ei menneet ihan nappiin, mutta alla muutama kuva Vikkestä ja Karlasta (Kuvat: A.Murto): 

Vonnen kuulumisia

Noin viikko sitten Vonne alkoi äkisti yskiä rajusti. Yskä oli puuskittaista, kovaa/hakkaavaa yskää, jonka jälkeen se oksensi limaa. Yskä kuulosti aivan kennelyskältä eläinlääkärisivuistoilta lukemani kuvausten perusteella, vaikka meillä ei ole koskaan esiintynyt kennelyskää millään koiralla. Lisäksi Vonne ja muut koirat on hiljattain rokotettu, eli maaliskuussa 2020, joka rokote sisältää ymmärtääkseni myös kennel-yskän (Nobivac DHPPI). Sitten Vonnen yskä hävisi muutamaksi päiväksi, mutta toissapäivänä se yski kerran taas uudestaan. Yskimiskohtausten välillä Vonne vaikutti olevan kuin ennenkin; iloinen, leikkisä, innokas ulkoilija jne. -  ja ruoka maistui poikkeuksellisen ahnaasti - tuntui, kuin se olisi halunnut koko ajan syödä! 

Tänään kävimme kuitenkin varmuudeksi kokeneella/osaavalla luottoeläinlääkärillämme Pälkäneellä, vaikka yskimiskohtauksia ei ole pariin päivään tullut. Kokenut eläinlääkäri tutki Vonnen... "Yleistila virkeä, limakalvot vaal.punaiset, palpoitavat imusolmukkeet normaalit, ausk. sydänäänissä ei poikkeavaa, keuhkoäänet puhtaat, yskä ei provosoidu trakeaa painamalla, suussa ei silmämääräisesti poikkeavaa, nielussa limaa, hampaat normaalit." 

Eläinlääkäri kertoi, että muutamia kennelyskätapauksia on vastaanotolla hiljattain ollut, mutta sitten hän kysyi, lenkkeilemmekö paljon metsässä? Ja eihän me paljon muualla lenkkeilläkään kuin metsässä! 😁 Onko siellä kettuja? No niitäkin olemme tavanneet ainakin 5 kertaa, ja yksi istui kirkumassa yhtenä yönä meidän pihan vieressä herättäen minut keskellä yötä. Jokin aika sitten koirat löysivät metsästä myös kuolleen rusakon, joka oli puoliksi syöty. Ilmeisesti kettu oli nauttinut ateriansa ja jättänyt puolet tuonnemmaksi. Vonne on myös aina ollut innokas hajujen perään sekä kaivamaan metsän uumenista "sitä sun tätä" pistäen hyvin näppärästi  todennäköisesti jotain muutakin poskeensa kuin mustikoita. 😆

Koska ei löytynyt mitään syytä muihin epäilyihin ja Vonne on hyväkuntoinen, reipas ja pirteä, eläinlääkäri arveli, että Vonnen oireilu on johtunut joko lievästä kennelyskästä tai pikemminkin mm. kettujen levittämästä keuhkomatotartunnasta, minkä varalta Vonne sai matolääkkeen/yhden tabletin (Milbemax vet) mukaan, mikäli yskä uusiutuu tai jatkuu vielä viikon kuluttua. 

Tulipahan kuitenkin tälle "Punahilkalle" uutta tietoa! Vaikka ei sentään susiin olla törmätty, mutta kettuja ollaan nähty, ja kettutietämys kuitenkin karttui taas piirun verran lisää ketun levittämän rabieksen ja kapin lisäksi!