All pictures copyright by Frisian Gem unless mentioned otherwise

12.1.2020

AMARELLA UUSI TITTELI JA VIRKA

Kaverikoira Amare (kuva: JP & Terttu Koskela)

Musken tytär (Frisian Gem Eulalias Amarenske) valmistui Kennelliiton kaverikoiraksi jokin aika sitten, ja nyt on asiaan kuuluva oranssi virkahuivikin saapunut! PALJON ONNEA AMARELLE JA TAUSTAJOUKOILLE! Kiitos kuvista!

Täytyypä perehtyä itsekin tuohon toimintaan tarkemmin, kun kotona on nyt myös touhukas ja innokas oppija Karla, joka on tässä vaiheessa vielä ns. "tyhjä taulu", johon uppoaa kaikki 😀 Karla tuntee jo nimensä ja tulee kutsusta luokse sekä istuu pyynnöstä ja käsimerkistä (opeteltu tänään). Ja miksei Vonnestakin olisi kaverikoiraksi - ainakin se sai taas monta uutta kaveria pentujensa uusista  omistajista ym. lukuisista ihmisistä, jotka ovat meillä vierailleet. Muske taitaa olla kaverikoiraksi vähän liiankin innokas kaveri; joku herkempi ihminen saattaisi häkeltyä moisesta ylitsevuotavasta "pussaamisesta"😅

Ja vielä upea studiokuva Amaresta! Kuvan on ottanut © Päivi Kankare Imagiaa:


Frisian Gem Eulalias Amarenske. Kuva: Päivi Kankare



7.1.2020

GEORGES-PENTUE SANOIN JA KUVIN




Koska Vonnen ja Teddyn pentue on minun G-pentueeni, pennut saivat virallisten nimiensä etuliitteeksi `Georges´ ensimmäisen kooikerini Kissmon muistoksi. Viisas ja aivan ihana Kissmo- poika tuli meille Hollannista v. 2001. Viralliselta nimeltään Kissmo oli Dancer´s George-Gismo v.d. Toetesteijn. Kissmo oli aina kaikessa perheen touhuissa mukana. Kun Kissmolle sanottiin "nyt lähdetään remppahommin",  ".... mustikoita poimimaan" tai vastaavaa, oli tämä pikku remppakaveri jo ovella odottamassa häntä heiluen osallistuen miehen mukana omalla tavallaan oikeisiin "miesten töihin" 😀 Kissmon kanssa kävimme myös näyttelyissä sekä Suomessa että ulkomailla, jolloin Kissmosta tuli KV-muotovalio. Kuva on vuodelta 2006.

Lapsellisen kasvattajan hauska tehtävä

Minun kohdallani se on ja on aina ollut tietysti virallisten nimien keksiminen pentueille, joilla nimillä on itselleni jokin merkitys.  Edellä mainitun lisäksi pentujen nimissä vilahtaa vanhoja, kelttiläistaustaisia nimiä Englannin Cornwallista. Tuonne suorastaan mahtavien, jylhien merimaisemien äärelle haluaisin jonakin päivänä matkustaa. Eikä sattumaa ole sekään, että kansainvälisestikin erittäin suosittu, laadukasta brittiläistä draamaa edustava suosikkini, TV-sarja Poldark on kuvattu juuri Cornwallissa,  joita sarjan roolihenkilöiden nimiä olen myös poiminut pennuille.


file:///C:/Users/Aila/Pictures/2020-01/cornwall-3891737_960_720.webp





Eläinlääkärin tarkastus 


Pennut kävivät eläinlääkärin tarkastuksessa 30.12. eli n. viikko sitten 6 viikon ikäisinä. Kaikki pennut saivat ns. puhtaat paperit tarkastushetkellä. Itse kasvattajana ihmettelin sitä, että jokaisen uroksen kivekset olivat myös jo laskeutuneet ko. iässä. Aina aiemmin on käynyt niin, että ainakin jonkun pojan sukukalleuksien laskeutumista on saanut odottaa jonkin aikaa, joskus vähän kauemminkin. Pentuetarkastuksen ohella pennuille laitettiin mikrosirut, jonka jälkeen pentue rekisteröitiin Suomen Kennelliittoon. Eläinlääkärin todistukset jaetaan pentujen uusille omistajille rekisteritodistusten ja muun informaation ohella.

Ja tässä he nyt ovat pari päivää sitten kuvattuina ja +7 viikon ikäisinä

Kuvausapuna minulla oli Saara, josta avusta hänelle suuri kiitos! Jos vilkkaiden pentujen kuvaaminen yksin on mahdotonta, oli se tässä tapauksessa kaksinkin erittäin haastavaa; pennuilla oli aivan muut asiat mielessä kuin pöydällä istuminen paikoillaan ja tuijottaminen suoraan kameraan, joten kaikki minun ottamani kuvat eivät valitettavissa ole kovin tarkkoja.

FRISIAN GEM GEORGES MASSEN SEAMUS  "Eetu",  Kuopio

Kuva: Aila Murto

Kuva: Aila Murto


FRISIAN GEM GEORGES ENYON VENNOR "Eddie", Tampere

Kuva: Aila Murto

Kuva: Elina & Tomi

FRISIAN GEM GEORGES ROSS LEOPOLD "Leon", Etelä-Pohjanmaa

Kuva: Aila Murto

Kuva: Aila Murto


FRISIAN GEM GEORGES CHESTEN DEMELZA "Karla", Kangasala

Kuva: Aila Murto

Kuva: Aila Murto

30.12.2019

PENTUJEN KOTIUTUMINEN LÄHESTYY

Aika on rientänyt, ja pian Vonnen ja Teddyn jälkeläiset matkustavat uusiin koteihinsa. Minulta on kysytty mm. millaisia tarvikkeita pennulle kannattaisi hankkia jo etukäteen ja pyydetty kirjoittamaan siitä, joten aloitan tästä aiheesta - eksyen tapani mukaan vähän muuhunkin pennun kotiutumiseen liittyviin asioihin.

Tätä kirjoittaessani pennut ovat 6 viikon ikäisiä (+ 2 päivää). Pentujen kehittyminen ja muutokset ulkonäössä on selvästi havaittavissa. Tänään ottamani idioottivarma kuva tai sen toisinto (so. pennut jälleen kaikki yhdessä paikoillaan samassa paikassa odottamassa ateriaa) kertonee jo jotain pentujen kehittymisestä verrattuna tässä postauksessa jakamaani upeisiin, Karoliina Vainion ottamiin kuviin, jolloin pennut olivat vielä n. neljän viikon ikäisiä. Valitettavasti Karoliinan ottamat kuvat eivät välttämättä pääse blogissa oikeuksiinsa, koska kuvan resoluutio jää täällä rajalliseksi. Eipäs, klikkaamalla kuvaa löytyy alkuperäinen otos!

Alla olevassa kuvassa tyttö oikealla + pojat vasemmalla, 6 VIIKKOA

Vonnen ja Teddyn pennut n. 6 viikkoa. Kuva A.Murto

Koiratarvikeliikkeet ovat pulloillaan erilaisia tarvikkeita, mutta näillä pärjää hyvin aluksi:


  • Oma makuualusta tai peti
  • Ruoka- ja vesikuppi
  • Korkealaatuista kuivamuonaa
  • Säädettävä (ei kuristava!) kaulapanta ja talutin
  • Turvallisia (ei liian pieniä) puruluita ja koulutusmakupaloja
  • Pennuille sopivia leluja
  • Kynsisakset
  • Mieto shampoo
  • Pehmeä harja ja metellikampa
  • Ns. kuljetusboksi tai turvavaljaat
Uni ja lepo on pennulle/koiralle yhtä tärkeää kuin ihmisille, ja se on tärkeä osa pennun kehittymistä ja hyvinvointia. Pennun oma peti tulee sijoittaa rauhalliseen paikkaan, jossa pennun unta ei saa häiritä - tämä on yksi niistä asioista, joista tulee sopia perheen kanssa yhdessä. Ainakin ensimmäisenä yönä olen kuitenkin sijoittanut pennun pedin oman sänkyni viereen, sillä pentu saattaa tuolloin vielä ikävöidä. Siinä on helppo silitellä pentua, mikäli ikävä yllättää. Seuraavana yönä pentu yleensä jo nukkuu rauhallisesti, oman kokemukseni mukaan, ja useimmiten pentu on rauhoittunut nukkumaan uudessa kodissa jo samana iltana.

Kuva: Karoliina Vainio


Metallinen, liukumaton, pennun kokoon nähden sopiva ruokakuppi on kestävä ja hygieeninen, samoin vesikuppi. Vesikupin laita ei saa olla liian korkea, jotta pentu pystyy siitä hyvin juomaan. Pennulla/koiralla tulee olla aina raikasta vettä saatavilla!

Kuva: Karoliina Vainio


Kuivamuonan tulee olla korkealaatuista, koiratarvikeliikkeestä, eläinlääkäriasemilta tai vast. hankittua - ei esim. marketeista tai vastaavista paikoista. Pennut saavat kotiin mukaan kuivamuonapakkauksen, jota ruokaa pennut ovat syöneet kasvattajan luona.

Koulapannan tulee olla säädettävä ja pennulle sopiva. Ei siis ns. kuristava panta. Normaali, pennulle sopiva talutin. En suosittele missään vaiheessa tai tilanteessa koiralle ns. flexiä, sillä pitkästä siimasta huolimatta se ei vastaa koiran vapaata liikuntaa ja voi aiheuttaa myös vaaratilanteita, esim. pitkän, ohuen nauhan kiertyminen vastaantulijoiden tai tmv. ympärille (esim. pyöräilijät, muut koiran ulkoiluttajat/koirat jne.). Flexin avulla on myöskin hankalaa/mahdotonta opettaa pentu ns. hyvään hihnakäyttäytymiseen.  Eli normaali talutin + pennun opettaminen alusta asti hihnassa hienosti. (koulutusmakupaloja aina mukana!).  Mikäli pennun annetaan vetää hihnassa ollessaan, on se koirallekin epämukavaa ja jopa vaarallista (vrt. kaulan/nielun alue, ryhti, mahdolliset kivut). Eli normaali panta ja hihna, koulutus aivan pennusta asti ja vastapainoksi paljon vapaata liikuntaa, kun pentu on opetettu luokse tuloon - tai samassa yhteydessä.

Kuva: Karoliina Vainio


Toistaiseksi pentujen pieniä mutta teräviä kynsiä on leikattu kerran viikossa pienillä kynsileikkureilla, joita me ihmisetkin käytämme. Kynsien paksuuntuessa tulee pennulle/koiralle hankkia tähän tarkoitukseen suunnitellut kynsisakset.  Kynsiä kannattaa leikata kerran viikossa - pieni terävä kärki pois. Mikäli leikkausten väli pitkittyy, kasvaa myös kynnen ydin kynnen mukana, jolloin kynttä ei enää saakaan lyhyeksi.  Eli mielummin usein; vain pieni kaareva kärki kynnestä pois. Liian pitkät kynnet aiheuttavat koiralle kipua ja tilanteen pitkittyessä koiran normaali liikkuminen hankaloituu ja/tai on kivuliasta.

Kuva: Karoliina Vainio


Mieto shampoo on myös tarpeen, mutta kooikerin turkkia ei tarvitse pestä usein, ainakaan jatkuvasti (liiallinen pesu kuivattaa turkkia ja ihoa). Kurakeleillä on tietenkin syytä huuhdella tassut ja mahanalusta pelkällä vedell, mutta koko turkkia ei tarvitse pestä. Pari shampoopesua vuodessa riittää, mikäli koira ei käy esim. säännöllisesti näyttelyissä.

Kuva: Karoliina Vainio


Pentuja on harjattu jo kasvattajan luona viikoittain totuttelun vuoksi pehmeällä "vauvaharjalla" (ihmisille tarkoitettu) kynsien leikkauksen ohella. Samalla on tutkittu korvia, silmiä ja hampaita samasta syystä (pientä hammasharjaa käytetty suussa + kehuja). Turkin harjaamiseen ja kampaamiseen tulee pentu totuttaa jo varhain, joten pehmeä harja ja kampa (esim. korvakarvat) on syytä hankkia. 

Kuva: Karoliina Vainio

Pennut ovat tottuneet kasvattajan luona jo kuljetus- tai näyttelyboksiin sekä sisällä että autoillessa (pari autoiluharjoitusta jo tehty, jolloin pennut vain nukkuivat). Itse käytän vastaavaa boksia myös autossa. Ainakin koiran kasvaessa voi koiralla toki käyttää halutessaan autossa turvavaljaitakin. Myös näyttelyissä boksi on ehdoton. Koira voi lepäillä ja nukkua rauhassa turvallisesti huolimatta ympäröivästä ihmis- ja koiravilinästä ja muista ärsykkeistä pitkän näyttelypäivän aikana. Täällä pennut ovat jo tottuneet nukkumaan boksissa, jossa toki etuovi on auki vapaan liikkumisen vuoksi.

Muutama kuva vielä:



Kuva: Karoliina Vainio

Kuva: Karoliina Vainio


Kuva: Karoliina Vainio

Kuva: Karoliina Vainio

Kuva: Karoliina Vainio

Moni uusi pennun omistaja on jo varmasti varautunut pennun tuloon ja hankkinut tietoa koiran omistajana. Pentujen lähtiessä uusiin koteihinsa omistajat saavat myös meiltä ns. pentupaketin, johon sisältyy kirjalliset ohjeet kaikista oleellisista asioista pennun alkutaipaleella. 

SUOSITTELEN KUITENKIN LÄMPIMÄSTI KENNELLIITON HANKIKOIRA.FI - SIVUSTOJA, JOSTA LÖYTYY ERITTÄIN PALJON LUOTETTAVAA TIETOA!

KOIRA KOTONA: https://www.hankikoira.fi/koiratietoa/koira-kotona

Koira tarvitsee toki muutakin, kuin yllä mainittuja asioita, mutta on hyvä varautua pennun tuloon hankkimalla tarvittavat varusteet jo etukäteen.

Koira tarvitsee sopivasti liikuntaa, aktivointia ja virikkeitä, tai ainakin jotain mielekästä tekemistä. Aktiviteeteilla tarkoitetaan ihmisen keksimää tekemistä, esim. agility. Virikkeellistämisellä tarkoitetaan koiran luontaisen tekemisen tuottamista (esim. metsäsätys, jäljestys). Myös liikunta vaihtelevassa maastossa, metsässä, pelloilla ymv. paikoissa, uiminen ymv. on koiran fyysien kehityksen ja terveyden sekä henkisen vireyden kannalta erittäin tärkeätä ja virikkeellistä. Metsässähän saa juosta mielin määrin, mielenkiintoisia hajuja on paljon; siellä saa kaivaa ja haistella. Pelkkä hihnaliikunta ei kehitä koiran kehoa. Sen sijaan lenkkikaveriksi asfalttiteille tai pururadoille alle vuoden/puolentoista vuoden ikäistä koiraa ei tule ottaa, koska pennun ns. kasvulinjat eivät ole vielä umpeutuneet (vaarana vielä kehittymättömän luuston ongelmia myöhemmin). Mielestäni virikkeellistä on myös se, että koira saa osallistua yhdessä perheen kanssa kaikkeen toimintaan ja monenlaisiin puuhiin - varmasti koira viihtyy paremmin seuratessaan esim. perheen lapsen jalkapalloturnausta yhdessä muun perheen kanssa, kuin olleessaan tuonkin ajan yksin kotona.  Koiran voi ottaa melkein mihin tahansa mukaan, kunhan se on hyvin sosiaalistettu erilaisiin tilanteisiin, paikkoihin, ääniin ja tietenkin ihmisiin ja muihin koiriin. Omistaja tai perhe on koiralle se kaikkein tarkein asia maailmassa.

Pennun liikuttamisesta on puhuttu paljon, koska -kuten tässä totesin- pennun fyysinen (kuin myös psyykkinen, vrt. sosiaalistaminen) kehitys on vielä kesken, joten tämäkin kannattaa huomioida. Jo muutama vuosi sitten löysin tämän hyvän artikkelin, joka liittyy erityisesti pikkupennun liikuttamiseen ja vammojen ehkäisemiseen: https://elainystavasilaakari.fi/2015/10/pentu-tulee-taloon-miten-uutta-tulokasta-tulisi-liikuttaa/

Artikkelin on kirjoittanut fysioterapeutti/eläinfysioterapeutti Marika Ruottinen, joka varmasti tietää mistä puhuu. Kannattaa lukea ja huomioida 😀!! Nyt, kun minulle jää itsellenikin pentu, olen myöskin kerrannut asioita, ja aina oppii jotain uutta! Onhan siitä jo 6 vuotta aikaa, kun meille tuli viimeksi pentu, ja tieto muuttuu nopeasti.











5.12.2019

VONNEN JA TEDDYN PENNUT 3 VIIKKOA!


Puppies of  Frisian Gem Chris Chevonne "Vonne"  and
Oorbellen Noah "Teddy" - 3 weeks.  Photo: Aila Murto


Aika kuluu pentulaatikon äärellä nopeasti. Viikko sitten, 2 viikon ikäisinä,  pennut ja emä saivat matolääkityksen ja ovat sen jälkeen taas kehittyneet ulkoisesti huimasti! Noin 9-10 vuorokauden tienoilla kaikkien silmät aukesivat, ja nyt jo alkuviikosta (muutama päivä sitten) huomasin, että ne jo kuulevat pienimmänkin risahduksen nukkuessaankin ja ponnahtavat heti iloisesti pystyyn lähestyttäessä rauhallista pentutilaa!



Tänään keskityin valokuvaamiseen vaihteeksi kameraa käyttäen. En ole taas pitkään aikaan käyttänyt kameraa puhelinta lukuun ottamatta, joten pitänee taas palauttaa muistiin aukot, ISO-herkkyydet ymv. perusjutut, jotka niksit näissä kuvissa ei vielä näy. Mutta kyllä näistä kuvista jo jotain näkee. Pennuille näyttäisi tulevan tuuheat turkit, vahvahko rakenne ja rodulle tyypillisiä mustia korvakarvojakin jokaiselle on tulossa yllin kyllin. Ylimmäisenä "ilmakuva" pennuista. 

Kun pentujen synnytys lähestyi, meidän Muske stabij lähti kyläilemään toisen poikamme perheen luo, ja viihtyi siellä n. puolitoista viikkoa tyttärensä Teslan kaverina. Tämä oli tärkeää, jotta saatoin keskittyä ilman häiriöitä pentueen alkutaipaleeseen - kiitos kuuluu Marialle ja Henrille! Nyt tämä -ehkä yksi maailman ystävällisimmistä olennoista eli Muske- on saanut jo tutustua lähemmin pentuihinkin. Vonne ja Muske ovat aina tulleet myös hyvin toimeen keskenään (minähän olen lauman johtaja, joten marssijärjestys on selvä 😀) Siksipä minun ja Musken ajoittainen yhteishuoltajuus emän kanssa ei ole lainkaan huolestuttanut Vonnea, päinvastoin! Ja onhan Muskella kokemusta "lasten hoidosta" kahden pentueen verran (10 + 9 pentua), mitä jakaa. Luotan tähän parivaljakkoon.


Muske tervehtii pentuja (Kuva: Aila Murto)

Vonne ja Muske pohtivat kasvatusasioita (Kuva: Aila Murto)

Pentujen sosiaalistamisesta lyhyesti

Pentujen kehityksessä tapahtuu suuri muutos n. 3. viikosta alkaen. Sitä ennen (ensimmäiset 2 viikkoa) pentu on täysin riippuvainen emästä, joka tarjoaa sille ravintoa, huolenpitoa, lämpöä ja rakkautta. Pentu ei vielä pysty säätelemään edes omaa ruumiinlämpöään, mutta aistii kyllä emonsa läheisyyden ja huolenpidon aivan lähietäisyydeltä. 

Kehitystä on tapahtunut tälläkin saralla (alla oleva kuva)..., sillä en huomannutkaan kuvaa ottaessani, että siinä paitsi haistellaan talouspaperirullaa, tarvittaisiin WC-paperia huolimatta siitä, että Vonne on huolehtinut tästäkin toimenpiteestä kiitettävästi. Viikonvaihteessa opetellaankin vähitellen sitten tekemään tarpeet asiaan kuuluvaan paikkaan syömisen ja nukkumisen jälkeen, jolloin emän huoltovastuu vähenee rakentaessani pennuille uudet, avarammat tilat. Jotenkin nämä pennut tuntuvat "varhaiskypsiltä"..., vai enkö vain muista enää? 😆 

Tärkeitä kehitysvaiheita (Kuva: Aila Murto)

Viikot 3-12 ovat pennun sosiaalistamisen kannalta tärkeät viikot (viikkoja 6-8 pidetään erittäin tärkeinä). MUTTA, sosiaalistaminen ei lopu tähän, vaan sitä tulee välittömästi jatkaa pennun muuttaessa uuteen kotiinsa, kunhan pentu on ensin saanut parin päivän ajan totuttautua uuteen kotiinsa ja perheeseensä. Minun kokemukseni mukaan pennun luonteesta ja pysyvämmästä käyttäytymisestä (perimä + ympäristötekijät, kuten sosiaalistaminen) voi jo jotain päätellä n. vuoden ikäisenä (ja koira on sittenkin vielä nuori!), jona aikana koira on ehtinyt kokea myös murrosiän myllerryksetkin (alkaen n. 6 kuukauden iästä, kestäen pari kuukautta - vahtelua on/yksilö). Tästä aiheesta kuin muustakin pennun hankkimiseen/omistamiseen liittyväää asiaa tuonnempana.

Kaikki tässä postauksessa otetut kuvat otettu tänään 5.12., kuten nämäkin 
Kuvat: Aila Murto












21.11.2019

KOOIKERPENNUT 1 VIIKKOA!

Litter of Vonne & Teddy 1 week! Photo: Aila Murto

Pennut kasvavat ja kehittyvät huimaa vauhtia, syövät ja nukkuvat tyytyväisinä tuhisten! Tänään torstaina pennut ovat viikon ikäisiä ja kaikkien pentujen painot ovat kaksinkertaiset syntymäpainoon nähden. Tyttöpentu on ainakin tällä hetkellä oikea jytky- tänään aamulla paino oli 516 g (syntymäpaino 230 g). Muut pennut painavat tasaväkisesti hieman alle 500 g, ja ovat myöskin erittäin jänteviä poikia! Vonnelta tulee erittäin hyvin maitoa ja se imettää ja hoitaa pentujaan hellästi ja huolellisesti. Pentujen lopullisista koosta tai ulkonäöstä ei voi vielä tässä vaiheessa ennustaa paljoakaan, koska jokainen yksilö kasvaa ja kehittyy yksilöllisesti omassa tahdissaan, kunnes pennut ovat saavuttaneet lopullisen kokonsa n. alle 1-vuotiaina.

Pentujen kiiltävät turkit ovat paksuuntuneet - ja myös kynnet ovat jo kasvaneet silminnähden!!! Pian kynnet täytynee leikata ensimmäisen kerran. Alla olevassa toisessa kuvassa tyttö yläpuolella ja pojat sen alapuolella.

1 week and already long nails 😮

Frisian Gem G-litter: 3 boys and 1 girl and 1 week ( the girl above in the picture) Photo: Aila Murto
Siitäkin huolimatta, että Vonne katsoo minua vielä hieman epäluuloisesti ja huolestuneena aina, kun nostan pentuja syliini pentulaatikosta, aloitan pentujen säännöllisen käsittelyn USA:n armeijan kehittämää Bio Sensor-menetelmää käyttäen n.16 vuorokauden ikään asti, kuten olen aiemminkin viimesimpien pentueiden osalta tehnyt. Tutkimusten mukaan tämä menetelmä parantaa pennun hermoston kehittymistä, suorituskykyä, fyysistä vastustuskykyä ja ongelmanratkaisukykyä. Hyvin todennäköisesti pennun päivittäisellä, säännöllisellä, maltillisella ja hellällä käsittelyllä on ainakin pelkästään positiivista vaikutusta ja sitä voitaneen pitää eräänlaisena sosiaalistamisen ensiaskeleena.

Muske lähti kyläilemään tyttärensä Teslan luokse Vonnen synnytyksen lähestyessä, mutta huomenna perjantaina tuo ikinuori 10-vuotias stabijtyttö tulee kotiin. Vielä ei Muske pääse pentuja nuuskimaan edes aidan takaa, mutta sekin aika tulee eteen parin viikon sisällä. Kuvassa Muske ja Vonne kuvattuna viime kesänä.

Vonne & Muske. Summer 2019. Photo: Aila Murto



15.11.2019

VONNEN JA TEDDYN PENNUT SYNTYNEET 14.11.2019

Georges-pentue

Vonnen (Frisian Gem Chris Chevonne) ja Teddyn (Oorbellen Noah) pentue syntyi 14.11.2019  pian sen jälkeen, kun 62. tiineyspäivä oli vaihtunut tuohon keskivertopäivään 63. Kolme poikaa ja yksi tyttö. Heti syntyessään pennut olivat erittäin vireitä, ja jokainen ryömi välittömästi reippaasti itse emän nisille syömään Vonnen poistettua kalvot,  hotkittuaan kaikki jälkeiset suuhunsa (ripulia ei tullut mammalle) ,nuoltuaan pennut puhtaiksi ja minä olin tarkastanut ja hieronnut pennut vielä pyyhkeellä. En muista aiemmista pentueistani, että ihan näin "valmiita" ainakaan kaikki pennut olisivat olleet! Näitä pentuja ei ole missään vaiheessa tarvinnut houkutella nisille tai avittaa mitenkään. Puppyboosteria pennut saivat heti synnyttyään 1ml/pentu. Ruoka maistuu ja Vonnelta tulee erittäin hyvin maitoa!

Pennut ovat kuin samasta puusta veistetyt !!!!!?; kooltaan, väritykseltään ja tyypiltään! Myös päät ovat rodulle tyypilleset (joillakin vähän kapeampi piirto, joillakin leveämpi), ja korvista voi jo nähdä mustat, tuuheat karvat. Myös hännät ovat samanlaiset kaikilla; musta rengas hännän tyvessä, loppu hännistä valkoinen. Vonnella oli pitkä avautumisaika (synnytyskertomus tuonnempana), mutta sitten nämä melkein identtiset neloset syntyivät 1 tunnin sisällä,  tarkalleen 15 minuutin välein klo 01.45 - 02.45. Eikä painotkaan juuri poikenneet toisistaan; pentujen syntymäpainot olivat 218 - 230 g välillä. Painot eivät ole myöskään missään vaiheessa laskeneet, kuten yleensä synnytyksen jälkeisenä päivänä voi käydä. Eilisen iltamittauksen mukaan ne olivat jo nouseet n. 25-30 g/pentu!

Kuvia en ole oikein ehtinyt vielä näistä eläväisistä pennuista kovinkaan paljon ottaa (tai ne ovat täysin epäonnistuneita). Yllä oleva kuva on onnistunein. Pentutilassa on huono valaistus (johtuu ehkä lämpölampusta/erikoisesta valaistuksesta) ja muutenkin päivät ovat olleet pimeitä. Mutta kyllä niitä kuviakin vielä tulee enemmän ihan kyllästymiseen asti, kunhan pääsen vauhtiin ja suunnittelen paremman kuvauspaikan. Ensimmäisinä päivinä on tietenkin tärkeintä keskittyä itse asiaan, joten someviestintäkin hieman viivästyi.

Ja sitten se synnytyskertomus, joka voi olla joka kerta erilainen riippuen tilanteesta tai synnyttyjästä😊

Synnytyskertomus 

Heräsin jo Vonnen tiineyden 61. päivä yöllä pari kertaa siihen, että Vonne petaili petiään, jolloin arvelin synnytyksen lähestyvän. Petaaminen oli kuitenkin tuolloin vasta harjoittelua, sillä tiineyden 62. alkoi todella massiivinen pesänteko-projekti n. klo 11 aamupäivällä. Se jatkui ja jatkui koko päivän, illan ja alkuyön. Välillä mietin, miten ihmeessä pienen koiran kunto kestää yhtämittaista aherrusta ilman yhtään taukoa. Supistuksia tai ponnistukseen viittaavia merkkejä ei kuitenkaan vielä näkynyt. Tarkkailin tietenkin tilannetta koko päivän ja myöhemmin illalla soitin jo Annellekin kysyäkseni hänen kokokemuksiaan tällaisista ahertajista, koska aiemmat narttuni eivät ole juurikaan petailleet muutamaa petivaatteiden möyhimistä lukuun ottamatta, vaan synnytykset ovat alkaneet melkein suoraan siitä, kun ensimmäiset supistukset ovat näkyneet. Ja onhan koiran synnytyksissä eroja, laidasta laitaan - jotkut nartut aloittavat synnytysvalmistelut/pesäntekopuuhat jo hyvin ajoissa (jopa viikkoa ennen synnytystä harjoittelumielessä), vaikka h-hetki ei olisikaan vielä käsillä.

Kun petaus oli kestänyt melkein yhtäjaksoisesti 17 tuntia ilman mitään muita merkkejä, soitin kuitenkin yöllä vielä Evidensiaan saadakseni tukea tälle Vonnen pitkälle ja huolelliselle projektille.  Onko joku pentu kenties tukkeena, liian iso pentu, polttoheikkoutta tai jotain muuta? Vonne itse oli koko ajan hyvässä kunnossa, pirteä ja ahkera ahertaja. Evidensiassa ei oltu myöskään huolissaan, koska vesi ei ollut mennyt, mitään epäilyttävän väristä eritettä ei ole tullut, supistukset tai ponnistaminen ei ollut alkanut, ja koira voi hyvin. Saatoin siis olla rauhallisella mielellä, vaikka kyllähän tässä jo emännällekin alkoi hiki tulla 😂 Aamulla Vonnen lämpö oli ollut 36.8. ja oletin sen olleen edeltävänä yönä alhaisempi, ja nyt noususuunnassa tai edelleen alhaisempi kuin 36.8. (Vonnen petaamisen perusteella), mutta eipä ollutkaan näin. Myöhemmin iltapäivällä lämpö olikin vasta 36.2., joten tässä lienee selitys - alhaisin lämpötila, josta se sitten päivän ja yön mittaan alkoi nousta keltarauhashormonipitoisuuden avittamana varsinaisen synnytyksen käynnistyttyä. Petaamisella ei siis ole suoraa yhteyttä synnytyksen varsinaiseen käynnistymiseen, yksilökohtaisia eroja on, ja lämmön mittaus ei ole koko totuus! Synnytys kuitenkin käynnistyy, kun alhaisin lämpötila (alle 37 eläinlääkärin mukaan,  eikä kaikilla koirilla lämpö edes laske kovin alas), alkaa nousta kohti ko. koiran normilämpötilaa ja pysyy siinä, n. 38 astetta. Synnytyksen jälkeen Vonnen lämpö oli tasan 38 eikä myöhemminkään kuumeilua ole ollut.

Hieman ennen klo 2 yöllä huomasin, että sikövedet tulivat. Vonne istui nyt rauhallisesti pentulaatikossa, ja odottelin supistuksia ja ponnistusvaihetta. Supistuksia ei näkynyt, mutta sitten alkoi tapahtua! Vonne ponnisti erittäin voimakkaasti yhden ainoan kerran, ja ensimmäinen pentu suorastaan singahti ulos!!!. Synnytys jatkui saman kaavan mukaan; yksi kunnon ponnistus + pentu, kunnes kaikki pennut olivat syntyneet tunnin sisällä!!!! Toki tiedossani on, että Vonne on vahva ja hyväkuntoinen koira, mutta tämä oli kyllä näkemisen arvoinen suoritus ja kokemus. Luulin olevani melkein kuin elokuvissa, ja omakin levon ja unen puute alkoi tuntua jännityksen mentyä ohi. Sen pituinen se tällä kertaa!

Kasvattajalle tuli univaetta

Laskin, että valvoin yhtäjaksoisesti n. 26 tuntia (heräsin edellisenä päivänä klo 6), mutta pentujen synnyttyä piristyin uudelleen, eikä tilanteen tarkkailua voinut vielä unohtaa. Vaihdoin aamulla/aamupäivällä pentulaatikkoon puhtaat alustat, pesin Vonnen ja vein sen pihalle tarpeilleen. Jo tässä vaiheessa huomasin, että Vonne on erittäin sitoutunut pentuihin - sillä oli kova kiire takaisin pentulaatikkoon ja ilmaisi sen äänekkäästi kiljumalla ulko-oven takana aamuyöllä (naapurikin oli kuullut 😆)! Näin on jatkunut koko ajan; Vonne huolehtii pennuistaan erittäin hyvin, ei haluaisi lainkaan poistua pentulaatikosta, ja sekä emä että pennut voivatkin mitä parhaiten! Erittäin hyvänä pidän myös "vauvojen hoitamista" -  Vonne on alusta asti nuollut pentuja antaumuksella ja paljon - ja sehän tekee vaan hyvää pennuille niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

Oltuani vielä eilen iltapäivällä jonkinlaisessa onnellisuuden transsitilassa yöllisen valvomisen ja synnytyksen takia, pyysin iltapäivällä kaveria pentuja ja emoa seuraamaan, jonka jälkeen nukuin makeasti monta tuntia. Viime yönä sain jo hyvin nukuttua, vaikka heräilin useamman kerran yössä tarkkailemaan tilannetta. Joka kerta sekä emä ja pennut joko nukkuivat tai söivät tyytyväisinä! Tästä onnellisena tämä raportti. Jatkoa seuraa pian kuvien kera, kunhan pääsemme säännölliseen rytmiin.

Niin, näitäkin ehdin yöllä pohdiskella: mitenkäs ne pennut ovat aikoinaan selvinneet, kun emä saattoi mennä aitan alle piiloon synnyttämään, sudet lähtevät edelleenkin laumasta yksin synnyttämään muualle tai miljoonat koirat synnyttävät jopa kadulle tietyissä maissa, joissa paljon hylättyjä kulkukoiria? Vahvat yksilöt varmasti selvisivät, heikoimmat ei - luonto teki valinnan! Terveet ja elinvoimaiset jatkoivat sukua.


Ensi kerralla toivottavasti enemmän kuvia ja vähemmän juttua 😋

7.11.2019

SYNNYTYSVALMISTELUJA

Kävimme tiistaina hakemasssa Vonnelle asiaan kuuluvan toisen herpes-rokotteen eläinlääkäriltä. Koska Vonne on minun silmiini vaikuttanut melko tuhdilta eikä UÄ-tutkimus tunnetusti kerro koko totuutta, pyysin otettavaksi myös röntgenkuvan (tiineyden 54. pvä). Toisaalta, jokin aika sitten kuulin eräältä eläinlääkäriltä, että röntgenkään ole aina 100%:n varma, mutta tähän kuvaan on nyt luottaminen. Tällä kertaa muistin jopa pyytää kuvan itselleni ;) Vonnen 1. ultran perusteella arveltiin pentuja olevan ensin kolme, sitten löydettiin vielä yksi ja toinenkin, joka oli vähän epävarmaa, mutta viiteen pentuun kuitenkin päädyttiin, joten vähän tämäkin jäi "kaivertamaan". Siispä halusin tällä kertaa varmistua, jotta ei tule yllätyksiä.

Ja kyllähän tässä rtg-kuvassa neljä luurankoa ja päitä yhdessä mytäkässä näyttää näkyvän. Pentujen hyvinvointi tarkistettiin vielä uudelleen myös ultralla - ja vahvat sydänäänet tukivat ja vastasivat kuvaa. Vonnen paino oli lisääntynyt nyt  2.6 kiloa (kaikki tiivistä massaa, ei turhaa lihomista), ja eläinlääkärin mukaan on vielä n. viikko/vajaa viikko aikaa synnytykseen (päinvastoin kuin ehdin jo kuvitella Vonnen lämmön sahaamisen ja mittaamiseni perusteella...!!!). Hän perusteli tätä sillä, että Vonnen astutus oli tapahtunut melkolailla täsmälleen ovulaation aikaan (proge on tuolloin n. 5-10), jolloin voidaan päätellä synnytyksen tapahtuvan ns. normiajassa -/+ 63 vuorokauden tienoilla, tai ainakin lähempänä tuota aikataulua, kuin kovin paljon aiemmin tai myöhemmin. Tällöin synnytys tapahtuisi keskimäärin ensi viikon  torstaina, jolloin tulee kuluneeksi 63 päivää astutuksesta  (tai  62. - 64. pvä?), tämä jää nähtäväksi. Lämmönmittaus jatkuu..., ja tärkeintä on, että Vonne voi erittäin hyvin, kuin myös pennut tämän perusteella.

Vonne Rtg 5.11.19. A.Murto


Synnytysalmisteluja - vähän uutta ja vähän vanhaa

Tänään päätin laittaa Vonnen rauhallisen synnytystilan kokonaan valmiiksi ja lämpölampun kattoon, jotta voin keskittyä välillä muihinkin asioihin ja/tai pelkästään pentujen syntymän odotteluun. Ensin asensin huoneiden välille lapsiportin (ovikin siinä kyllä on) sekä synnytysnurkkauksen eteen vielä aidan näkösteeksi. Lisäksi näkäsuojaksi tulee vielä sermi, jota en ole vielä laittanut - ei pääse utelias Muske häritsemään emän ja pentujen alkutaipeletta.  Myöhemmin aitaa on helppo muokata jatkopaloilla isommaksi ja siirtää toisaalle, kun pennut jo liikkuvat ja leikkivät, jolloin jo Muske-tätikin pääsee tutustumaan pentuihin.



Lämpölamppu tosiaan lämmittää oikein reippaasti, vaikka säädin sen tehoa puoleen. En myöskään laittanut sitä kovin alas pentulaatikon päälle (vaikka minimikorkeus valmistajan mukaan on 60 cm kohteesta) , jotta ei tule liian kuuma (jatkojohto piti hankkia).  Minulla on olemassa muitakin lämmittimiä, jotka voi kohdentaa suoraan kohteeseen. Sähköllä toimiva patjan lämmitin ja mikrossa lämmitettävät jyvätyynyt ovat hyviä esim. aivan pikkupentujen väliaikaisina lämmönlähteinä (uutuutena pupujussin mahasta paljastuva jyvätyyny 😁) .



Ilmeisesti kissoille tarkoitettu, paksusta, lämpimästä huovasta valmistettu pieni koppa toimii varmasti aluksi hyvin kuljetuslaatikkona myös pikkupennuilla tai esim. silloin, kun emäntä vaihtaa pentulaatikon petivaatteita ja siivoaa. Ja kaiken huippuna - vanha ja erittäin toimiva/hyväksi havaittu vaakani, joka on tällä kertaa saanut liukumattoman karvapeitteen päällensä...., hah-hah (t. Aila, 7 v???).



Normaalit synnytystarvikkeet ovat myös ojennuksessa: pentupäiväkirja (lämmön mitaus, syntymäaika, sukupuoli,  paino + muut havainnot, esim. istukat, vuodot, kuumeilu tmv.), eläinlääkäreiden yhteystiedot, hammaslankaa/steriilit sakset (joita en ole ikinä tarvinnut, emät hoitaneet tehtävänsä hienosti). Toki pitää tarkkailla, että napanuoraa ei nyrsitä liikaa ja tule verenvuotoa/tulehdusta > Betadine desinf. + ster. laput), kumihanskoja, liukastetta, jolle ei ole myöskään ollut aiemmin tarvetta (olen käyttänyt myös lämmönmittauksessa koostumukseltaan juoksevaa, turvallista valkovaseliinia), muutama imulaite (pieni lapsille tarkoitettu kumipullo apteekista, imuletku tai vast.), talouspaperia, roskakori, kumihanskoja, steriilejä ruiskuja, maidonvastiketta, Aptus-pentuboosteria (jossa on nykyisin hyvä annostelutaulukko), kuumemittari, käsidesipyyhkeitä, pikkupyyhkeitä pentujen kuivaamiseen/hieromiseen, Baby suoja-alustoja (ns. kroonikkovaippoja), 1 riekaleeksi revitty puhdas, vanha lakana (jota koiran on kiva möyhiä avautumisvaiheen aikana), paljon erilaisia makuualustoja (karvaisia ja vähän karvattomampia), pari energiajuomatölkkiä, kahvia ja jotain herkullista kätilölle, kellokin on seinällä..., jne., jne. 

Tietenkään ei varmuustoimenpiteinä pidä unohtaa myöskään sitä, että autossa on riittävästi polttoainetta ja puhelin on ladattuna. Rauhallinen odottelu siis jatkuu vielä tovin, kaikki on valmista ja lumityöt rentouttaa - sitä sataa taas reippaasti!

Kotitekoinen energiajuoma synnyttävälle emälle

1 l keitettyä (lämmintä/haaleaa) vettä
1 rkl sokeria (tai hunajaa)
1 tl suolaa
(jotkut lisäävät tähän vielä 1 kananmunan keltuaisen).