 |
| Georges-pentue |
Vonnen (Frisian Gem Chris Chevonne) ja Teddyn (Oorbellen Noah) pentue syntyi 14.11.2019 pian sen jälkeen, kun 62. tiineyspäivä oli vaihtunut tuohon keskivertopäivään 63. Kolme poikaa ja yksi tyttö. Heti syntyessään pennut olivat erittäin vireitä, ja jokainen ryömi välittömästi reippaasti itse emän nisille syömään Vonnen poistettua kalvot, hotkittuaan kaikki jälkeiset suuhunsa (ripulia ei tullut mammalle) ,nuoltuaan pennut puhtaiksi ja minä olin tarkastanut ja hieronnut pennut vielä pyyhkeellä. En muista aiemmista pentueistani, että ihan näin "valmiita" ainakaan kaikki pennut olisivat olleet! Näitä pentuja ei ole missään vaiheessa tarvinnut houkutella nisille tai avittaa mitenkään. Puppyboosteria pennut saivat heti synnyttyään 1ml/pentu. Ruoka maistuu ja Vonnelta tulee erittäin hyvin maitoa!
Pennut ovat kuin samasta puusta veistetyt !!!!!?; kooltaan, väritykseltään ja tyypiltään! Myös päät ovat rodulle tyypilleset (joillakin vähän kapeampi piirto, joillakin leveämpi), ja korvista voi jo nähdä mustat, tuuheat karvat. Myös hännät ovat samanlaiset kaikilla; musta rengas hännän tyvessä, loppu hännistä valkoinen. Vonnella oli pitkä avautumisaika (synnytyskertomus tuonnempana), mutta sitten nämä melkein identtiset neloset syntyivät 1 tunnin sisällä, tarkalleen 15 minuutin välein klo 01.45 - 02.45. Eikä painotkaan juuri poikenneet toisistaan; pentujen syntymäpainot olivat 218 - 230 g välillä. Painot eivät ole myöskään missään vaiheessa laskeneet, kuten yleensä synnytyksen jälkeisenä päivänä voi käydä. Eilisen iltamittauksen mukaan ne olivat jo nouseet n. 25-30 g/pentu!
Kuvia en ole oikein ehtinyt vielä näistä eläväisistä pennuista kovinkaan paljon ottaa (tai ne ovat täysin epäonnistuneita). Yllä oleva kuva on onnistunein. Pentutilassa on huono valaistus (johtuu ehkä lämpölampusta/erikoisesta valaistuksesta) ja muutenkin päivät ovat olleet pimeitä. Mutta kyllä niitä kuviakin vielä tulee enemmän ihan kyllästymiseen asti, kunhan pääsen vauhtiin ja suunnittelen paremman kuvauspaikan. Ensimmäisinä päivinä on tietenkin tärkeintä keskittyä itse asiaan, joten someviestintäkin hieman viivästyi.
Ja sitten se synnytyskertomus, joka voi olla joka kerta erilainen riippuen tilanteesta tai synnyttyjästä😊
Synnytyskertomus
Heräsin jo Vonnen tiineyden 61. päivä yöllä pari kertaa siihen, että Vonne petaili petiään, jolloin arvelin synnytyksen lähestyvän. Petaaminen oli kuitenkin tuolloin vasta harjoittelua, sillä tiineyden 62. alkoi todella massiivinen pesänteko-projekti n. klo 11 aamupäivällä. Se jatkui ja jatkui koko päivän, illan ja alkuyön. Välillä mietin, miten ihmeessä pienen koiran kunto kestää yhtämittaista aherrusta ilman yhtään taukoa. Supistuksia tai ponnistukseen viittaavia merkkejä ei kuitenkaan vielä näkynyt. Tarkkailin tietenkin tilannetta koko päivän ja myöhemmin illalla soitin jo Annellekin kysyäkseni hänen kokokemuksiaan tällaisista ahertajista, koska aiemmat narttuni eivät ole juurikaan petailleet muutamaa petivaatteiden möyhimistä lukuun ottamatta, vaan synnytykset ovat alkaneet melkein suoraan siitä, kun ensimmäiset supistukset ovat näkyneet. Ja onhan koiran synnytyksissä eroja, laidasta laitaan - jotkut nartut aloittavat synnytysvalmistelut/pesäntekopuuhat jo hyvin ajoissa (jopa viikkoa ennen synnytystä harjoittelumielessä), vaikka h-hetki ei olisikaan vielä käsillä.
Kun petaus oli kestänyt melkein yhtäjaksoisesti 17 tuntia ilman mitään muita merkkejä, soitin kuitenkin yöllä vielä Evidensiaan saadakseni tukea tälle Vonnen pitkälle ja huolelliselle projektille. Onko joku pentu kenties tukkeena, liian iso pentu, polttoheikkoutta tai jotain muuta? Vonne itse oli koko ajan hyvässä kunnossa, pirteä ja ahkera ahertaja. Evidensiassa ei oltu myöskään huolissaan, koska vesi ei ollut mennyt, mitään epäilyttävän väristä eritettä ei ole tullut, supistukset tai ponnistaminen ei ollut alkanut, ja koira voi hyvin. Saatoin siis olla rauhallisella mielellä, vaikka kyllähän tässä jo emännällekin alkoi hiki tulla 😂 Aamulla Vonnen lämpö oli ollut 36.8. ja oletin sen olleen edeltävänä yönä alhaisempi, ja nyt noususuunnassa tai edelleen alhaisempi kuin 36.8. (Vonnen petaamisen perusteella), mutta eipä ollutkaan näin. Myöhemmin iltapäivällä lämpö olikin vasta 36.2., joten tässä lienee selitys -
alhaisin lämpötila, josta se sitten päivän ja yön mittaan alkoi nousta keltarauhashormonipitoisuuden avittamana varsinaisen synnytyksen käynnistyttyä. Petaamisella ei siis ole suoraa yhteyttä synnytyksen varsinaiseen käynnistymiseen, yksilökohtaisia eroja on, ja lämmön mittaus ei ole koko totuus! Synnytys kuitenkin käynnistyy, kun alhaisin lämpötila (alle 37 eläinlääkärin mukaan, eikä kaikilla koirilla lämpö edes laske kovin alas), alkaa nousta kohti ko. koiran normilämpötilaa ja pysyy siinä, n. 38 astetta. Synnytyksen jälkeen Vonnen lämpö oli tasan 38 eikä myöhemminkään kuumeilua ole ollut.
Hieman ennen klo 2 yöllä huomasin, että sikövedet tulivat. Vonne istui nyt rauhallisesti pentulaatikossa, ja odottelin supistuksia ja ponnistusvaihetta. Supistuksia ei näkynyt, mutta sitten alkoi tapahtua! Vonne ponnisti erittäin voimakkaasti
yhden ainoan kerran, ja ensimmäinen pentu suorastaan singahti ulos!!!. Synnytys jatkui saman kaavan mukaan; yksi kunnon ponnistus + pentu, kunnes kaikki pennut olivat syntyneet tunnin sisällä!!!! Toki tiedossani on, että Vonne on vahva ja hyväkuntoinen koira, mutta tämä oli kyllä näkemisen arvoinen suoritus ja kokemus. Luulin olevani melkein kuin elokuvissa, ja omakin levon ja unen puute alkoi tuntua jännityksen mentyä ohi. Sen pituinen se tällä kertaa!
Kasvattajalle tuli univaetta
Laskin, että valvoin yhtäjaksoisesti
n. 26 tuntia (heräsin edellisenä päivänä klo 6), mutta pentujen synnyttyä piristyin uudelleen, eikä tilanteen tarkkailua voinut vielä unohtaa. Vaihdoin aamulla/aamupäivällä pentulaatikkoon puhtaat alustat, pesin Vonnen ja vein sen pihalle tarpeilleen. Jo tässä vaiheessa huomasin, että Vonne on erittäin sitoutunut pentuihin - sillä oli kova kiire takaisin pentulaatikkoon ja ilmaisi sen äänekkäästi kiljumalla ulko-oven takana aamuyöllä (naapurikin oli kuullut 😆)! Näin on jatkunut koko ajan; Vonne huolehtii pennuistaan erittäin hyvin, ei haluaisi lainkaan poistua pentulaatikosta, ja sekä emä että pennut voivatkin mitä parhaiten! Erittäin hyvänä pidän myös "vauvojen hoitamista" - Vonne on alusta asti nuollut pentuja antaumuksella ja paljon - ja sehän tekee vaan hyvää pennuille niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.
Oltuani vielä eilen iltapäivällä jonkinlaisessa onnellisuuden transsitilassa yöllisen valvomisen ja synnytyksen takia, pyysin iltapäivällä kaveria pentuja ja emoa seuraamaan, jonka jälkeen nukuin makeasti monta tuntia. Viime yönä sain jo hyvin nukuttua, vaikka heräilin useamman kerran yössä tarkkailemaan tilannetta. Joka kerta sekä emä ja pennut joko nukkuivat tai söivät tyytyväisinä! Tästä onnellisena tämä raportti. Jatkoa seuraa pian kuvien kera, kunhan pääsemme säännölliseen rytmiin.
Niin, näitäkin ehdin yöllä pohdiskella: mitenkäs ne pennut ovat aikoinaan selvinneet, kun emä saattoi mennä aitan alle piiloon synnyttämään, sudet lähtevät edelleenkin laumasta yksin synnyttämään muualle tai miljoonat koirat synnyttävät jopa kadulle tietyissä maissa, joissa paljon hylättyjä kulkukoiria? Vahvat yksilöt varmasti selvisivät, heikoimmat ei - luonto teki valinnan! Terveet ja elinvoimaiset jatkoivat sukua.
Ensi kerralla toivottavasti enemmän kuvia ja vähemmän juttua 😋
