Roikkumista

Roikkua voi muuallakin kuin netissä. Viime marraskuussa alkanut roikkumishaaste haastaa roikkumaan  Roikkuminen on mitä ilmeisimmin "istuvalle sukupolvelle" yksinkertainen ja toimiva apu monenlaiseen kipuun (esim. niska, hartiat, selkä, hengitys jne.). Roikkua voi esim. puolapuissa, renkaissa, tangossa, puussa jne. Jos työssään kohtaa esimerkiksi päivittäin paljon ihmissuhdekuormitusta, työ on henkisesti haastavaa ja työpäivät venyvät pitkiksi istuen, voi roikkumisesta olla apua. Roikkuminen voi siis olla myös keino irtautua arjen paineista - eikä sen aina tarvitse olla konkreettisesti "jostain roikkumista" (vaikka meillä onkin roikkumistanko oviaukon yläpuolella!). Mielestäni roikkua voi myös pienten, yksinkertaisten ja mielihyvää tuottavien asioiden parissa  -  etenkin, jos se poikkeaa oleellisesti normaalipäivistä-  ja työstä. Hyvä rentoutumiskeino tämäkin!

Näin roikut muuallakin kuin netissä (jossa minäkin parhaillaan roikun):
https://www.youtube.com/watch?v=FUpv3NawL-c


Tänään päätin jälleen roikkua eli vierailla Hyvinkäällä jo yli 30 vuotta toimineessa Masan kangas ja pala nimisessä kangaskaupassa. Kankaiden lisäksi sieltä saa kaikkea muuta mahdollista ompeluun (tai sisustamiseen) tavalla tai toisella liittyviä tuotteita, kuten esim. eri paksuisia vaahtomuovilevyjä sopivan kokoisiksi leikattuna koiran pentulaatikon patjaksi! Kaupan omistaja, erittäin mukava ja asiantunteva herrasmies neuvoi minulle aikoinaan, miten voin tehdä pennuille kevyet, toimivat pannat pentujen erottamiseksi toisistaan.

Noin 2½ vuotta sitten taisin täällä jo tätä ihmettä, itse tekemiäni pantoja esitelläkin, mutta kertaus on opintojen äiti eikä lapsenmielisyydestä silloin tällöin liene haittaakaan :) Tarvitaan siis hieman kärsivällisyyttä, eri värisiä silkkinauhoja, tarranauhaa ja kangasliimaa. Viimeksi tein pantoja 10 kappaletta x 4, eli ensin vastasyntyneille pennuille ja sen jälkeen muutaman kerran isommat versiot pentujen kasvun tahdissa. Ilman eri värisiä pantoja en olisi pystynyt erottamaan Musken edellisen, melko tasaisesti värittyneen pentueen kymmentä pentua toisistaan.

Musken edellinen pentue (D-pentue) viikon ikäisinä pantoineen 18.7.2012:

Musken juoksut eivät ole vielä alkaneet, mutta nyt eletään jo niitä aikoja, että en näe mitään syytä etteivätkö ne lähiaikoina alkaisi - aivan kuten ennenkin :). Eikä ole koskaan pahitteeksi aloittaa valmisteluja ajoissa... (*naurua*). Silkkipantoja pidin pennuilla luovutusikään asti, vaikka turkkien paksuuntuessa ne jäivät jo lähes piiloon:

Tässä tämän päivän saalis Masan kaupasta (kuvan oppaasta tässä myöhemmin); mukava fleece-peitto pentulaatikkoon (näitä tai peitteitä yleensä ei ole koskaan liikaa!), 11 eri väristä silkkinauhaa, 2 m/väri (ihan näin montaa pentua en sentään toivo!). Silkkinauhamäärä riittää usemmallekin pentueelle, lähinnä nyt Musken ja myös Vonnen tulevalle pentueelle aikanaan (todennäköisesti aikaisintaan v. 2016).

Kuvassa myös päivän iloinen yllätys, joka saapui tänään postissa; VHNK:n (Vereniging Het Nederlandse Kooikerhondje/Diana Striegel) julkaisema opaslehtinen niin kooikerhondje-rodun kasvattajien kuin mahdollisesti myös tarvittaessa esimerkiksi näyttelytuomareiden tueksi. Oppaassa käydään rotumääritelmässä kuvattu rodun tyyppi ja ominaisuudet kohta kohdalta läpi havainnollistamalla sanomaa runsain värikuvin ja selityksin (toivottu tyyppi - "jotain liian vähän tai paljon" jne.), unohtamatta mainita tärkeimpiä ominaisuuksia, terveyttä ja luonnetta.

Englanninkielisen oppaan julkaiseminen kertoo, että rodun alkuperämaassa halutaan VHNK:n toimesta aidosti tukea tämän arvokkaan rodun kasvatustyötä kaikkialla maailmassa niin, että rotu säilyy tulevaisuudessakin terveenä, elinvoimaisena ja tyypiltään rotumääritelmän mukaisena. Kaikki ovat varmasti samaa mieltä. Ehkäpä vastaava selvennys rotumääritelmän tulkitsemiseksi ja kasvatustyön tueksi saadaan Hollannin taholta jonakin päivänä myös toiselle upealle, toistaiseksi vielä kotimaansa ulkopuolella suhteellisen tuntemattomalle friisiläiselle rodulle, stabyhounille :).

Thank you VHNK for the explanation booklet of the Breed Standard

 for the Dutch Kooikerhondje!!!   

Kevättä ilmassa

Koska niin moni odottelee ja kyselee Musken kuulumisia, päätin kirjoittaa aiheesta jonkin verran. Mitään ei vieläkään kuulu eikä näy mitä tulee juoksuihin, mutta selviä merkkejä sentään on olemassa! Kävimme n. puolitoista viikkoa sitten uusimassa Musken kennelyskä-rokotteen, jolloin eläinlääkäri totesi yleistutkimuksessa Musken olevan erittäin hyväkuntoinen ja terve, mutta myös kiima oli hänen mukaansa tuloillaan - mitä se sitten päivissä tai viikoissa tarkoittaneekin??? Kuvat Muskesta v. 2012, jolloin se odotti ensimmäistä pentuettaan.

Hiljattain luin ELL Nina Mennan artikkelin, jossa todetaan mm., että "Narttukoirien kiimakierto toimii läpi vuoden, mutta suurimmalla osalla kiimat esiintyvät lopputalvesta ja aikaisin keväällä, harvemmin syksyllä". Tämä on ilmeisesti yhteydessä siihen, että luonnonvaraisten eläinten kohdalla pentujen on ollut kautta aikojen edullisempaa syntyä keväällä tai kesällä, jolloin ruokaa oli parhaiten tarjolla, pennut olivat vahvempia ja niiden elossa pysymisen mahdollisuus luonnon armoilla oli suurempi. Mahdollisesti meille on tulossa jonkinlainen "joukkosessio" lähiaikoina, sillä kaikki koirat (Muske, Antje ja Vonne) merkkailevat ulkoillessa tiuhaan ja nuuskivat kotona toinen toisensa strategisia paikkoja kiinnostuneina :)

Näitä mukavia aikoja muistellessa kuvien kera ja kevättä odotellessa :) Vuonna 2012 Muske suunnitteli avautumisvaiheen aikana synnyttävänsä pihalle. Kuva otettu päivää ennen pentujen syntymää. Pihamme on kokonaan aidattu ja tässä mielessä turvallinen, joten annoin Musken kaikessa rauhassa oleilla pihalla ja keskittyä puuhaan. Lopulta tuli kuitenkin kiire johdatella Muske pentulaatikolle, jonne se sitten jäikin jatkamaan pesän tekoa ja synnyttämään vuorokauden sisällä! Koirilla (etenkin alkukantaisemmilla roduilla) on ilmeisesti vielä paljon samanlaisia vaistoja olemassa, kuin esi-isillään. Ei hassumpi valinta Muskelta tämäkään; todennäköisesti se olisi ollut aukean pihan suojaisin paikka pennuille :)

Toistaiseksi on muutenkin vietetty hiljaiseloa. Tyypillinen tammikuu. Työt ovat alkaneet ja niihin on täytynyt keskittyä kaikella tarmolla. Päivät eivät vielä ole pidentyneet paljoakaan, ja aamuisin jäisin mieluiten nukkumaan pilkkopimeään. Pari flunssaa ja mahatautia eivät ole asiaa tietenkään parantaneet :( Kaamos vaikuttaa lemmikkeihinkin (Koiramme 1-2/2015, 80), jolloin ne eivät ehkä ole niin virkeitä ja innostuneita kuin tavallisesti, ja mm. syövät vähemmän. Keinotekoinen valosaaste häiritsee niiden luontaista vuorokausirytmiä em. artikkelin mukaan. Kun valon kesto ja määrä kevään lähestyessä lisääntyy, alkaa sekä ihmisten että ihmisten kanssa elävien kesyjen eläinten vireystaso nousta. Itsekin olen huomannut, että enää en ole jaksanut tai ehtinyt töiden, pimeyden, lumi- ja vesisateiden, loskan tai pakkasen takia liikkua tarpeeksi enkä ole somessakaan roikkunut enää joka päivä, mikä sinänsä voi olla ihan hyväkin asia. Huomenna lähdemme koirien kanssa taas superpitkälle lenkille, sillä meille päin on luvassa jopa vähän aurinkoakin eikä pitäisi olla kova pakkanenkaan!

Blogiin tulen kuitenkin päivittämään koirien kuulumisia jatkossa taas säännöllisemmin - kevättä on jo selvästi ilmassa joka suhteessa - eikä tästä voi muuta kuin innostua!

Muutama kuva paikasta, jossa vietimme koirien kanssa Uutta Vuotta. Ihana piilopirtti, ja koiratkin viihtyivät hyvin. Ainoa haittapuoli koirien vapaana pitämisen suhteen oli se, että alueella on tunnetusti todella paljon peuroja ym. eläimiä päätellen myös erinäisistä jäljistä lumessa. Peuran jäljet jo tunnistan, mutta löytyi myös pyöreämpiä, isohkoja kissamaisia tassun jälkiä, jotka sekoittivat täysin koirien päät! Olisivatko olleet ilveksen jälkiä?

Muske poseeraa, ja kaverukset "Pilli ja Pulla" eli Vonne ja äitinsä Antje seuraavat tarkkana tapahtumia lasioven takana:

Vuoden vaihtuessa

Yllä olevassa "Times-julkaisussa" onkin kerrottu vuosi 2014 pähkinänkuoressa, eli kovin koirapainotteista elämäni näyttää olleen - ja jatkuu oletettavasti ainakin pääpiirteittäin samanlaisena täällä blogissa, joka painottuu lähes pelkästään koiraharrastukseen tai siihen yhteydessä oleviin asioihin.  Paljon mukavia ja muutama vähemmän mukava tapahtuma on vuoteen mahtunut. Lämmin kiitos kaikille mukana kulkeneille!!!! Kaikella on aikansa ja paikkansa, ja myös vastoinkäymiainset, menetykset ja vaikeudet on tarkoitettu voitettaviksi!

Tuleva vuosi on on tietenkin vielä arvoitus. Jotain voi kuitenkin aina toivoa, vaikka mm. Yodan tyttöystävä Muske antaakin vielä kainosti odottaa itseään..., odottavan aika on vain niin pitkä! Vonne, Peetu ja Arthur täyttävät kesäkuussa 2015 jo kaksi vuotta, joten näiden pentujen terveystutkimukset tulevat ajankohtaisiksi kevään/kesän aikana. Itseäni tutkimukset jännittävät jo nyt, koska toivon tietenkin "jalostuskelpoisia" tuloksia pentueen ainoalle nartulle ja omalle kasvatilleni Vonnelle (kuten tietenkin myös veljille!) -  jatkoa ajatellen. Näyttää olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että vielä tutkimusten jälkeenkin pitää jännittää ns. lopullisia tuloksia Kennelliitosta.  Musken D-pentueesta on tutkittu peräti 8 pentua kymmenestä, vielä odottelen kahden koiran tutkimustuloksia. Toivottavasti omistajat ehtivät tutkituttaa nämäkin koirat mahdollisimman pian, jotta saisimme suunnilleen vertailukelpoiset tulokset suhteessa koko pentueeseen (koska ikää voidaan pitää yhtenä muuttujana). Tuskinpa enää mitään suuria yllätyksiä tulosten suhteen on tulossa, mutta JOS sellainen vielä sattuisi eteen tulemaan, olisi se hyvä tietää ajoissa jatkoalostusta ajatellen.  Suuri kiitos kaikille yhteistyöstä!

Uusi vuosi ei olisi kuitenkaan mitään ilman lupauksia ja suunnitelmia, mutta niistä Uuden Vuoden jälkeen enemmän. Alla oleva kuva on sikäli mielenkiintoinen, että alhalla vasemmalla on kuva Antjesta nuorempana sekä melko hiljattain otettu kuva Vonnsta. Kuvan perusteella sanoisin, että Antje muistuttaa enemmän isäänsä Kelmiä kuin äitiään Finjaa. Myös Vonne on tullut (alla olevan kuvan perusteella) enemmän isäänsä Ziggeen kuin äitiinsä Antjeen. Paljon riippuu kuitenkin katsojasta, kuten vauvojakin arvioitaessa on monesti todettu :)

Muske on kuin ilmetty äitinsä Orpa Eulalia! Sen vuoksi E-pentue tulee olemaan "Eulalia"-pentue :)
Kuvassa Musken äiti Orpa Eulalia v.d. Eenhoornleijn:

Orpa Eulalia v.d. Eenhoornleijn

Joulu meni mukavasti ja kotoisasti perheen kesken, jolloin myös yksi Musken kahdeksasta tyttärestä, Tesla, ihastutti meitä vierailullaan. Teslalla on aivan huippumukava luonne, jonka vuoksi ei ollut minkäänlaisia ongelmia Teslan ilmestyessä laumaamme Joulun pyhiksi. Menoa ja vilskettä riitti, siitä pitivät erikoisesti huolta kaksi energistä teiniä, Tesla ja Vonne! Staby rotuna näyttää sopeutuvan hyvin saman katon alle kooikereiden kanssa, koska stabyn luonteesta löytyy tietynlaista "hienotunteisuutta" tai pehmeyttä. Esimerkkinä Tesla ja Vonne, joka vm. sai päähänsä ottaa Teslan suusta lelunsa itselleen. Eipä siinä mitään, Tesla luovutti ystävällisesti lelun Vonnelle heiluttaen iloisesti häntäänsä ja kutsuen uudelleen leikkiin mukaan! Ilmeisesti tässä tapahtui jonkinlainen laumaan järjestäytyminen sulassa sovussa (koirien eläkielellä), sillä Tesla suhtautui jatkossa selvästi entistäkin kunnioittavammin Vonneen, vaikka leikit jatkuivat yhtä sopuisasti yhdessä, kuin aina.

Jotta kenellekään ei jäisi epäselväksi kerrottakoon, että innostuin Jouluna harjoittelemaan puhelimella ensimmäistä kertaa kuvien muokkausta, tässä siis vielä yksi tuotos (aikaa opetteluun meni paljon, muutama tunti (!!), mutta lomallahan on aikaa). Tämän lisäksi on nyt työsuhde-etukin, uusi iPad saatettu käyttökuntoon ja hallinnassa. Onnistumisen kokemukset ovat hyväksi mielenvireydelle :)

Tähän postaukseen ehtii vielä muutama joulukuva, jotka on otettu Tapaninpäivänä. Ensimmäinen kuvasarja vuodelta 2015 ilmestyy toivon mukaan tänne heti vuoden vaihteen jälkeen, mikäli sää suosii Uuden vuoden viettoa koirien kanssa luonnon rauhassa :)

Mitä vanhemmaksi Antje tulee, sitä huonommin se näyttää kestävän ainakin tuulen ja pakkasen yhdistelmää. Tassuja nosteltiin koko ajan ja ilmeestä saattoi lukea: "Lähdetäänkö jo kotiin päin?" Ei ollut yhtään kivaa juosta paksu, jäykkä takki päällä, kun varpaitakin paleli. Päätin ostaa joustavamman, lämpimän takin Antjelle ja hankkia villatöppöset jalkoihin. Kiitoksia vain Facebook-kavereille tossuvinkeistä, jos joku heistä sattuu tämän lukemaan!

Antje

Antje

Muita koiria ei pakkanen näy haittaavan, etenkään stabeja. Myös Vonne juoksee ja riehuu nuoruuden koko innolla sen verran kovaa, etteivät mitkään loimet haittaa tai pakkanen ehdi purra pieniä jalkoja.

Vonne

Vonne

Tesla on kaunistunut entisestään, vaikka näyttää vielä nuorelta koiralta äitiinsä Muskeen verrattuna, jota se toki onkin.

Tesla

Tesla

Äidissä ja tyttäressä on jotain samaa, mutta myös jotain erilaista. Jokainen on oma yksilönsä.

Muske

Muske

OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2015 KAIKILLE!

HAPPY NEW YEAR 2015 TO EVERYONE!

Puolivillaista elämää

HeJW-14
Frisian Gem Chris Chevonne

Tämä kuva tuli napattua eilen ennen kotiin lähtöä Helsinki Winner Show´sta. Kuvauspaikalle oli järjestetty neljä hyvin valaistua studiotilaa, joihin oli pitkät jonot ennen ja pian sen jälkeen, kun Vonne oli istahtanut kuvauspaikalle. Jos olisin osannut säätää kameran asetuksia, olisi tästäkin kuvasta voinut tulla paremmin valottunut, koska puitteet olivat hyvät. Kuva aiheuttaa edelleen hieman ristiriitaisia tunteita. Vonne kilpaili eilen viimeisen kerran junioriluokassa voittaen luokan, JUN ERI/JUK1. Siitä rapsahti HeJW-14 titteli! Puolivillainen olo tuli siitä, että Vonne on ehtinyt saada jo seitsemän SA:ta (viime viikkoinen Kangaslan SA/serti mukaan lukien), mutta nyt riittikin vain ERI ja luokkavoitto junioreille sekä veteraaneille Voittaja-tittelin saamiseksi. Tosin osa tittelin saaneista junnuista ja veteraaneista sai luonnollisesti myös SA:n, jonka itsekin oletin luonnollisesti kuuluvan asiaan. Olisihan se ollut "piste i:n päällä" tällaisessa arvonäyttelyssä, kun niitä SA:a on aiemminkin tullut..., ja kuitenkin kysymyksessä virallinen titteli? Aika hassua, että se ei ole edellytyksenä, kuten Voittaja-tittelin kohdalla on?! Ehkä tässä on sitten ajateltu, että juniorit ovat vielä keskenkasvuisia ja vastaavasti veteraanit jo eläkkeellä, joten on annettu hieman tasoitusta :)

Näyttelyt ovat muutenkin arvoituksellisia..., ja jos tittelin saa, siitä pitää tietenkin olla iloinen :) Siinä todennäköisesti piilee myös osa näyttelyiden viehätyksestä ja huumasta; lopputulos on paljolti kiinni koirasta, koiran kunnosta, koiran vireystilasta, esittäjästä ja esittäjän motivaatiosta/taidoista, tuomarista ja tuomarin mieltymyksistä, muista ko. näyttelyyn ilmoitetuista koirista ja kilpakumppaneista  - eikä hyvästä onnestakaan ole haittaa!. Aina kannattaa lähteä näyttelyihin, koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu... :) Tänään sunnuntaina onni suosi osin eri kooikereita Messarissa kuin lauantaina, esim. eilen narttujen junnuluokassa toiseksi tullut kooikernarttu Vonnen jälkeen oli tänään JV-14! Kunhan kevätaurinko alkaa paistaa, näyttelyihin on varmaan taas lähdettävä!

Välillä todellakin tuntuu siltä, että itse en ole (ainakaan pimeänä vuodenaikana!) mikään näytteille asettajan malliesimerkki! Näyttelyä edeltävänä iltana/yönä roikuin netissä kahteen-kolmeen asti ja heräsin aamulla tuntia aiottua myöhemmin miehen ääneen "Pitiks sulla olla tänään se näyttely?". Ei muuta kuin äkkiä suihkuun ja vähän väriä nassuun (onneksi tuli pari päivää sitten leikattua hiukset olemattomiksi!), nopea ulkoilutus ja Vonne suoraan autoon ilman ruokaa (Vonne tarvitsisi edes hitusen murkinaa ollakseen näyttelyssä kyllin vireä, tämä on todettu kerran aikaisemminkin), mutta nyt en juuri ennen automatkaa ruokaa uskaltanut antaa. Ei muuta kuin kiireesti menoksi lumipyryssä ja pimeässä kohti Helsinkiä.

Muutoinkaan päivä ei ollut ihan sellainen, kuin olin suunnitellut. Stabykehässä kävimme Vonnen kanssa pistäytymässä, mutta puolen päivän jälkeen olimme kumpikin Vonnen kanssa kirjaimellisesti niin "lopen uupuneita" loppilaisia (ja Vonne nälkäinen), että lähdimme ko 13 aikoihin kotia kohti ajamaan. Valitettavasti eräs odotettu ja mieluisa tapaaminen jäi näin toteutumatta. Onneksi ehdin Elinan kanssa sentään kotimatkalla jutella puhelimessa.

Onnea kaikille Helsinki Winner-14 ja Voittaja-14 näyttelyiden voitokkaille kooikereille ja stabeille sekä muillekin voitokkaille koirille omistajineen!

Tänään oli tarkoitus lähteä seuraamaan Voittaja-14 näyttelyä ilman koiria, tutustumaan standeihin, ostostarjontaan ja muuten vain stabeja, kooikereita ja tuttuja tapaamaan. Etenkin Antje ja Muske kuitenkin tuijottivat minua heti aamusta syvänruskeilla silmillään jotenkin syyttävän näköisesti, joten valitsimme toisin; mies lähtisi vaihteeksi Musken kanssa juoksulenkille (Muske nauttii näistä kahdenkeskisistä, pitkistä juoksulenkeistä uusissa maisemissa miehen kanssa paljon!), ja minä lähtisin Antjen ja Vonnen kanssa pitkälle metsälenkille. Lähtiessäni kooikereiden kanssa metsään, aurinkokin pilkahteli vielä taivaanrannan yläpuolella jonkin aikaa ja maa oli hienoisen lumen peitossa. Kyllä ulkoilu raikkaassa luonnossa on ihanaa, vaikka lähes jäästä avoinna oleva järvi ja tuuli tekivät säästä hieman kolean! Puolivillaisessa turkissakin oleva Vonne sai päällensä Back and Track-verkkoloimen, jota ei olisi kuitenkaan ehkä tarvittu, mutta tulipahan laitettua (verkkoloimi tosin päästää hyvin liialliset höyryt läpi):

Vonne

Ja pikkutytöt tykkäsivät yli 1 ½ tunnin pituisesta metsässä tarpomisesta:

Antje ja Vonne

Antje

Vonne

Päivänsäde ja Menninkäinen näyttelyssä

... mutta kumpi on kumpi? Joka tapauksessa eilen Kangasalan ryhmänäyttelyssä tapaamani Antjen poika ja Vonnen veli Peetu (Frisian Gem Chris Cenhelm) osoittautui sekä hellyyttäväksi, paksuturkkiseksi Menninkäiseksi että iloiseksi, ystävälliseksi ja sympaattiseksi Päivänsäteeksi. Peetusta onkin kasvanut komea poika! Virallisesti Peetun säkäkorkeutta ei ole mitattu, mutta minusta se vaikuttaa sopivan kokoiselta (ei liian pieni eikä liian iso) sekä vahvaluustoiselta- ja kalloiselta urokselta, jolla selvä urosmainen leima. Tällä hetkellä pää näyttää hyvinkin voimakkaalta, mutta vahvarunkoinen koira Peetu on muutoinkin. Lopullinen hapitus eli yleisvaikutelma, olemus ja ulkomuoto tulee vielä kehittymään, koska koira on vielä nuori. Olipa mukava nähdä Annea ja Peetua!

Alla olevaa kuvaa katsellessani ajattelin, että jospa voisi siirtää tuolta pieneltä Päivänsäteeltä vähän pitkiä, mustia korvakarvoja Peetulle ja vastaavasti Menninkäiseltä turkkia Vonnelle, kuva olisi tasapainoisempi :)  Toisaalta, olen huomannut urosten kasvattavan korvakarvojaan iän karttuessa, sillä mm. Antjen pojat B-pentueesta, Terra ja Bruno,  saivat roimasti pituutta korvakarvoihinsa vasta myöhemmin. Eilen näyttelytuomari saneli Vonnen arvosteluun hauskan kommentin; "Kaunis väritys, mutta hapsut jätetty tänään kotiin"  (paitsi siis korvista).

Peetu ja Vonne

Näyttely Kangasalan ratsastuskeskus Parvelassa oli miellyttävä, vaikka ahdasta oli; koirat ja omistajat tavaroineen olivat kuin sillit suolassa, mikä oli varmaan haastavaa koirillekin.  Sää oli kylmän kolea, joten talvitamineet olivat paikallaan maapohjaisessa hallissa! Näyttelypaikan kahviossa juttelin erään kehätoimitsijan kanssa, joka kertoi, että näyttelyyn oli tänä vuonna ilmoitettu rotuja ryhmistä 5, 6 ja 8 sata (100 !) koiraa enemmän kuin viime vuonna, ja tämä näyttäisi olevan tässä tilassa enemmän kuin riittävästi.

Peetu vasemmalta puolelta kuvattuna. Turkkia on tosiaan paljon. Kaulapantakin näyttää uppoavan sutjakkaasti turkin sekaan, joten todellisuudessa kaula on paljon ohuempi miltä kuvassa näyttää :)

Peetu

Näyttelyn viralliset tulokset ja rodut löytyvät täältä. Paikalla oli yllättävän paljon harvinaisempiakin rotuja.

Näyttelyssä ei kooikereiden joukosta valittu lainkaan VSP-koiraa. ROP ja paras narttu oli kaunis ja tasapainoinen CIB, monen maan valio ja voittaja (mm. MV-14) Manusia´s Olivia,  ja ROP-pentu Bella Belleza's Ezmerilla.  Vonnen tulos junnuluokassa oli ERI1, SA, PN2, SERT ja velipojan Peetun saldo tällä kertaa myös hienosti ERI1 (Peetu kilpaili nuorten luokassa).

Kooikereilla oli tuomarina minulle ( ja suurimmalle osalle kooikerväestä) uusi tuttavuus, Pia Itkonen. Oli hienoa huomata, että tuomari oli perehtynyt rotuun hyvin, paneutui kooikereiden arvosteluun huolellisesti ja oli selvästi erittäin hyvin perillä rodusta tyyppinä - kuin myös koiran arvosteluperusteista yleensä! Kirjallisia arvosteluja seurasi myös ystävälliset ja seikkaperäiset suulliset perustelut/kommentit jokaiselle koiran omistajalle erikseen. Lopuksi hän vielä toivotti mukavaa Joulun odotuksen aikaa kaikille. Toivottavasti hän on jatkossakin kiinnostunut arvostelemaan kooikereita!

Vähän jännitti viedä Vonnea näyttelyyn, koska edellisestä kerrasta oli kulunut melkein kolme kuukautta emmekä ole tässä välillä kertaakaan treenanneet esiintymistä. Hyvin näytti Vonne kuitenkin sisäistäneen kehässä esiintymisen, tosin topakka pirpana kävi vähän liiankin kuumana venyttäen innokkaasti takajalkojaan ja kroppaansa pitkin pituuttaan tuomarille esiintyessään. Toivottavasti seuraava näyttely sisätiloissa ei aiheuta samanlaisia ylikierroksia, kuten täällä uusien hajujen (mm. hevosen ja lannan hajut) maailmassa :)

Ensi viikonloppuna on vuorossa vuoden suurin koiratapahtuma ja näyttelyt Helsingin Messukeskuksessa. Toivottavasti herään "talvihorroksesta" ehtiäkseni ajoissa paikalle (kerran olen Messarista jo myöhästynyt!), sillä kooikerit arvostellaan muistaakseni heti aamulla. Eilen totesin, että talvinäyttelyt ja pimeys ei ole oikein minun juttuni; mies sai useaan kertaan eilenkin herätellä minua ja kuunnella mutinaa "Joo, mä nousen" huomatakseen, että olin salamannopeasti taas sikeässä uneassa. Ei muuta kuin perinteinen herätyskello, puhelin ja IPad herättämään, jokainen viiden minuutin välein, joten eiköhön se siitä :)

Vielä odotellaan...

Musken juoksuja, mutta sanoisin, että minä päivänä tahansa ne ovat odotettavissa. Sen verran tiuhaan Muske on jo jättänyt pojille viestejä melkein kahden kuukauden ajan! Onneksi Terhi (Yodan omistaja) kertoi muutama päivä sitten puhelimessa, että hän on varautunut vierailemaan meillä Yodan kanssa vaikka Jouluaattona! Ettei vaan niin kävisikin...?

Kuvassa Muske n. 3½ kuukauden ikäisenä pentuna, käpy suussa ja heinänkorsi sinne menossa...!!?

Asiaa turkista ja vähän muustakin

Hiljaiseloa ja odottelua; Vonnen turkin palautumisen/kasvun odottelua, lumen odottelua, Joulun (ja joululoman!) odottelua... mitäpä sitä muuta marraskuussa voisi tehdä kuin odotella, ellei oteta huomioon työn tekemistä. Omassa työssäni lukuvuoden loppu ennen Joulua ja vastaavasti ennen Juhannusta ovat vuoden kiireisintä aikaa. Vuoden pimeimpänä aikana on kai viisainta tehdä vain töitä, ulkoilla, levätä ja odotella valoisampia aikoja ja kevään saapumista.

Muske

Muskelle odottelen minä päivänä tahansa juoksuja, ja Muske odottelee tietenkin Yodaa :) Eilen katselin koirien "juoksupäiväkirjaa", jonka olen tallentanut koneelleni. Musken juoksujen väli ei ole koskaan ollut niin säännöllinen, kuin esimerkiksi Antjella - aina päivän pari alle tai yli 8 kuukautta. Kalenterin mukaaan Musken ensimmäinen juoksu alkoi 9 kuukauden iässä. Sen jälkeen ne ovat tulleet 8,  9½,  6,  8½, 7½ kuukauden  välein. Edellinen juoksu alkoi 29.4.2014. Tämän perusteella joulukuun loppupuolella olisi edellisistä juoksuista kulunut 8 kk,  Muske on kuitenkin jättänyt viestejä pojille jo parin kuukauden ajan, joten nähtäväksi jää miten käy tällä kertaa :)

Antje 

Muutaman viikon kuluttua Vonnella on edessään kaksi näyttelyä. Ensin lähdemme Kangasalan ryhmänäyttelyyn 29.11. ja sen jälkeen on vuorossa Messarin Voittaja-näyttely 6.12. Kovasti olen odotellut Vonnen saavan enemmän turkkia elokuisten juoksujen jälkeen, mutta ihmeen nihkeää tuo kasvu tuntuu olevan... Tulisi edes pakkasta, joka saattaisi hieman vauhdittaa turkin kasvua. Kaikki koirat syövät kuitenkin samaa, hyvälaatuista ruokaa; tällä hetkellä käytössä Golden Eagle Holistic Chicken Formula, joka on sopinut kaikille hyvin. Aamu-aterian yhteydessä kaikki saavat tujauksen Doils Vital-kalaöljyä. Omega-3 rasvahappovalmisteen sanotaan tukevan mm. sydämen, munuaisten, nivelten, ihon ja vanhenevan koiran elimistön toimintaa. Iltapäivän ateriaan olen sujauttanut etenkin Vonnelle vielä tilkan Nutrolin öljyä (Iho ja turkki), joka sisältää kylmäpuristettua hampunsiemnöljyä, rypsiöljyä ja pellavaöljyä. Muutaman kerran viikossa olen korvannut toisen nappula-aterian ruualla, jossa on ollut esim. tummaa riisiä, kanaa, lihaa, kalaa vaihdellen, viiriäisenmunaa tai kananmunaa, soseutettua porkkanaa, parsakaalia, marjoja tmv. ja tilkka erittäin rasvapitoista vuohenmaitoa (koostumukseltaan sopii koiran elimistölle, muistuttaa emänmaitoa). Vuohenmaitoa ja viiriäisenmunia olen saanut suoraan eräältä tilalta - kiitos Sari!!! Kuten ennenkin olen tainnut mainita (ja Eviran sivuilta todennut), pieni viiriäisenmuna sisältää moninkertaisesti enemmän hyödyllisiä ravinteita (vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita) kananmunaan verrattuna. Ainoastaan kolesterolia viiriäisenmuna sisältää huomattavasti vähemmän kuin kananmuna, ja sekin on vain hyvä asia.

Ja mitä tästä kaikesta hössöttämisestä on seurannut?

Koirat vaikuttavat hyvinvoivilta, pirteiltä ja terveiltä. Antjella ja Muskella on tällä hetkellä suorastaan upeat turkit! Vonnenkin turkki kiiltää ja se tuntuu aiempaa jäntevämmältä/hyväkuntoisemmalta, mutta vieläkään hännässä ei ole kuin muutama pitkä karva, mahan alla ei juuri mitään ja kaulakin on vielä ohuehkon karvan peitossa. Vielä on Messariin aikaa vajaa kuukausi, joten toivotaan jotain tapahtuneen siihen mennessä.

Antjella on tällä hetkellä paksu, kaunis turkki ja tuuhea häntä. Kuvat on otettu syyskuussa, jolloin Vonnellakin oli vielä häntä.

Antje

Vonne

Tänään katselin Antjea, kun se makaili tyytyväisenä, "nauravaisena" ja silmät iloisesti tuikkien olohuoneen sohvalla takkatulen lämmössä kerjäten rapsutuksia. Jotenkin tuli haikea ja herkistynyt olo. Mietin, kuinka hienot pentueet (2 pentuetta) Antje on jättänyt ja saa nyt nauttia onnellisista -jos ei vielä ihan eläkepäivistä, niin ainakin huolettomista päivistä tyttärensä Vonnen ja parhaan kaverinsa Musken kanssa. Kun Musken seuraava pentue aikanaan syntyy, tulevat sekä Muske että pennut luonnollisesti tarvitsemaan erityistä huolenpitoa ja huomiota. Tuona hetkenä Antjea katsellessani päätin, että tästä huolimatta tulen järjestämään päivittäin omaa aikaa ja virikkeitä yhtälailla sekä Antjelle että Vonnelle. Jotta eivät tuntisi itseään unohdetuiksi ja jäävänsä Musken ja pentujen varjoon. Välillä tuntuu siltä, että kiinnyn päivä päivältä Antjeen vain enemmän. Siihen vaikuttaa tietenkin koiran ikä ja sen kanssa vietetty yhteinen aika (pian 8 vuotta), mutta on siinä muutakin. Kaikki ovat omalla tavallaan omia persoonia, ja jokainen on yhtä tärkeä. Siksi kaikki antsaitsevat myös päivittäin omaa laatuaikaa ja huomionosoituksia, niin kiire ei saisi koskaan olla. Jonain päivänä se voi olla jo myöhäistä.

Antje

Vaihteeksi iloista stabyenergiaa

Musken tytär Tesla (Frisian Gem Donias Doecilia) kävi kylässä. Jälleennäkemisen riemu oli niin suuri, että tilat sisällä ja pihalla olisivat käyneet ahtaiksi :) Siispä lähdin avarampiin maisemiin Teslan ja Musken kanssa päästelemään suurimpia energialatauksia ulos, Vonne ja Antje jäivät tällä kertaa kotiin. Vonne siksi, että se luulee olevansa maailman suurin, energisin ja nopein koira pienessä ruumiissa. Epäsuhta leikeissä olisi kuitenkin melkoinen (jos ei ole itsesuojeluvaistoa, kuten Antjella :) ) eikä vaarallisilta tilanteilta voisi kokonaan välttyä, kuten kuvista voi päätellä. Joten pienen villikkotytön oli parempi jäädä kotiin. Antje vanhimpana narttuna nauttii eniten saadessaan kulkea rauhallisesti jo omia polkujaan. Kuitenkin kaikki 4 narttua tulevat erittäin hyvin toimeen keskenään, koskaan ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia.

Tesla (Frisian Gem Donias Doecilia)

Tesla, seisova lintukoira?

Tesla, silmät tuikkien hämärässä

Maatilan tytölle Teslalle on kehittynyt komea, paksu, kiiltävä turkki ja vahva runko. Runkoon on tullut myös stabylle tyypillistä "syvyyttä" koiran täytettyä kesällä kaksi vuotta.  Vielä jokin aika sitten Tesla oli vielä jokseenkin pentumainen ja hontelo rungoltaan. Stabyhoun kehittyy hitaasti, mutta varmasti :).

Voiman käyttöä ja nopeutta äärimmillään - luille, lihaksille ja nivelille töitä!

Muske ja Tesla

Muske ja Tesla

Muske ja Tesla

Muske ja Tesla

Leikeissä jopa Muskekin sai pitkästä aikaa tuntea millaista on piehtaroida samanrotuisen ja erittäin energisen kaverin kanssa. Äiti näytti välillä olevan altavastaajana energisen tyttärensä pyörittelyssä, mutta kivaa oli. Sumuisen päivän mukavat ranta- ja metsäleikit loppuivat pimeän tuloon ja nyt nukuttaa mukavasti. Toivottavasti seuraava tapaaminen osuu sään suhteen aurinkoisempaan ajankohtaan, jolloin kuvatkin ovat mukavampia katsella.

Tesla

Tesla ja Muske

Karhupainia

Muske (Tesla jäähyllä)

Kotimatkalla oli jo pimeää (Tesla)