Arthur muutti Espanjaan

Tänään sain iloisia terveisiä Espanjasta! Toinen Antjen pojista (C-pentue), Vonnen veli Arthur (Frisian Gem Chris Cynebald), on muuttanut asumaan Suomen Turusta Välimeren rannalle Espanjaan omistajiensa Marien ja Joakimin kanssa! Kuulin heidän suunnitelmistaan jo kesällä ja ilahduin siitä, että perheelle hyvin rakas Arhur oli alusta asti suunnitelmissa mukana, ja koko perhe muuttaisi yhdessä uuteen kotimaahansa.

Kevättalvella Arthur kävi jo lomalla haistelemassa Espanjan rannikon tuulia ja oli heti kuin kotonaan. Myös matkustaminen on sujunut Arthurilta kuin vanhalta konkarilta (Arthurin kuvat: M. Cygnel-Sennerby).

Arthur spends Holiday in Spain

Arhur

Arthur on viihtynyt Espanjassa "kuin kala vedessä", onhan siellä lämmintä (jota kooikerit rakastavat!!!) ja kilometreittäin hiekkarantaa, jossa kirmailla :) Perhe asuu rivitaloalueella aivan rannikon tuntumassa, jossa Arthurilla on paljon koirakavereita. Arthurin emäntä aloittaa työt norjalaisessa koulussa vasta klo 11 aamupäivällä, joten he käyvät joka aamu Arthurin kanssa 1½ - 2 tunnin pituisella rantalenkillä. Se on parasta mitä Arthur tietää! Voin vain kuvitella miten Arthur nauttii saadessaan juosta vapaana pitkin rantaa aamun viileämpinä tunteina!

Greetings from Spain, my new homeland!
Love, Arthur

Arthur with friend Oscar

Arthur

Meidät on ystävällisesti toivotettu tervetulleiksi vierailulle Espanjaan, joten jonain sopivana ajankohtana matkustamme Vonnen kanssa tapaamaan ihanaa Artur-veljeä ja perhettä Espanjaan :) Silloin rantahiekka varmasti pöllyää ja vesi roiskuu!!!

Arhur n. 8 viikon ikäisenä perheineen:

Arthur 8 weeks

Arthur (8 weeks) with Family

Muita kuulumisia

Lokakuussa Vonne lähtee tapaamaan toista veljeään Peetua (Frisian Gem Chris Cenhelm) Seinäjoelle. Samalla sekä Peetu että Vonne pyörähtävät näyttelykehässä 25.10., eli näyttelyt eivät sittenkään ole tämän vuoden osalta Vonnelta eikä myöskään Peetulta kokonaan taakse jäänyttä elämää:) Seinäjoelle asti matkustamisen ainoa syy ei ole kuitenkaan näyttely, vaan tärkeimpänä syynä pidän mahdollisuutta tavata Peetua ja Annea! Vielä en ole päättänyt lähdemmekö matkaan autolla vai junalla - voisi olla virkistävä kokemus matkustaa vaihteeksi junalla!

Viimeksi Vonne matkusti junalla Hollannissa neljän kuukauden ikäisenä. Kuvissa Mariska Mussert Vonnen kanssa Rotterdamissa sekä Tiina ja Vonne Rotterdamin rautatieasemalla lokakuussa 2013.

Mariska and Vonne in Rotterdam, October 2013

Tiina and Vonne on Railway Station/Rotterdam, October 2013

Vonne ja Peetu tapasivat edellisen kerran viime vuoden marraskuussa, Peetun ja Annen käydessä vierailulla. Maltan tuskin odottaa näkeväni, kuinka komea poika Peetusta on tullut vajaan vuoden aikana! Sisarukset noin 5 kuukauden ikäisinä marraskuussa 2013:

Vonnen pitkä päivä

Vonnella oli eilen pitkä päivä täynnä mukavia ja vähemmän mukavia yllätyksiä. Ensin veimme pojan Pasilan Asemalle Helsinkiin. Siellä törmäsimme tuttuun koiraharrastajaan vuosien takaa, jonka kanssa vierähtikin reilu tunti hampurilaisravintolassa (koirat sallittuja tiloissa, joissa pöydät sijaitsevat ravintolan ulkopuolella), kooikereista, stabeista, hiilereistä (maailman pienin paimenkoira), snautsereista ym. jutellessa. Lancashire Heeler onkin mielenkiintoinen rotu (luonteessa jotain samaa kuin kooikerissa?), joka on ollut minulle tähän asti tuntematon. Hassu sattuma oli -päivän myöhempiä tapahtumia ajatellen- että Satu näytti minulle puhelimestaan kuvan yhdestä hiileristään, jolla oli kuono pahoin turvoksissa maa-ampiaisten hyökkäyksen jälkeen...

Kotimatkalla pysähdyimme Nurmijärven Kiljavalla, jossa Vonne juoksi hullun lailla pitkin metsää, hyppi kiville ja kannoille ja nautti taas suunnattomasti vapaudesta, nuuskimisesta, kaivamisesta ja tutkimisesta - ja kaikki se löytää...!. Ollessamme menossa autolle, se yhtä äkkiä kiljaisi, hyppäsi korkealle ilmaan ja lähti juoksemaan pelästyneenä, kuin jotain karkuun. Tutkin heti Vonnen, mutta en huomannut mitään erikoista. Jotenkin vaisu koira kuitenkin oli. Matkalla autossa alkoi raapiminen ja läähätys. Kotona Vonne juoksi kivuliaan ja tuskaisen oloisena pitkin huonetta ja meni sängyn alle piiloon (tyypillinen kivuliaan koiran reagtio!). Tarkempi tarkastelu osoitti, että mahan alle, takajalkojen väliin alkoi muodostua erittäin iso, punainen paukama. Soitto saman tien eläinlääkärille, sillä aloin epäillä käärmeen puremaa, vaikka en nähnytkään "kahta vierekkäistä puremajälkeä".

Pasilan asemalla

Nurmijärven Animagi (ent. Käpälämäki) oli avoinna klo 20 asti, joten saman tien autoon ja menoksi. Päästyämme perille, Vonnen kuono oli massiivisesti turvonnut, silmät "muurautuneet" umpeen ja olo heikko. Vonne laitettiin heti nesteytykseen, ja sovittiin aluksi, että ainakin sulkemisaikaan asti nesteytetään ja seurataan. Käärmeen puremaa ei voitu täysin pois sulkea, vaikka turvotuksen ja isojen paukamien vuoksi mahan alustaa oli vaikea tutkia. Epäiltiin myös jotain myrkyllistä hyönteistä tai muuta myrkytystä. Jälleen kerran täytyy antaa positiivista palautetta Animagille (ent. Käpälämäelle). Vaikka paikalla oli illalla enää yksi eläinlääkäri ja potilaita oli paljon, otettiin Vonne ylimääräisenä ilman ajanvarausta pikaisesti hoitoon ja palvelu oli erittäin ystävällistä, kuten aina! Eläinlääkäri arveli jo tässä vaiheessa, että parin tunnin nesteytys ei riitä, ja Vonnen tulee lähteä lisätutkimuksiin ja jatkohoitoon päivystykseen. Vonne ei saanyt kyynpureman vastamyrkkyä, koska kyynpuremasta ei ollut varmuutta. Itse asiassa, kyyn vastamyrkky on tällä hetkellä Suomesta lopussa, eikä maahantuojalta ole saatu sitä vielä lisää. Ensisijainen ja paras hoito kyynpureman (myrkytysten) kohdalla on kuitenkin mahdollisimman nopeasti (mielummin tunnin sisällä tapahtumasta) aloitettu nesteytys, jotta myrkky ei ehdi vahingoittaa sisäelimiä.

Matkalla Hattulaan

Kahdeksan jälkeen illalla kannoin Vonnen autoon tippapusseineen ja letkuineen. Vonne makasi häkissä ja tippatelineenä toimi auton katon rajassa oleva kahva. Näin lähdimme ajamaan kohti Hattulan Univet´iä, jossa mm. Teslan kyynpurema hoidettiin aikoinaan asiantuntemuksella ja hyvin. Animagin eläinlääkärin mukaan tilanne oli edelleen henkeä uhkaava ja vaati keskeytymätöntä intensiivistä hoitoa.

Hattulassa jälleen upea vastaanotto, hoitoon ryhdyttiin heti. Eläinlääkäri totesi mm. että Vonnen pää (ja osin kaula) oli kauttaaltaan turvonnut symmetrisesti (viittasi voimakkaaseen myrkytysreaktioon), mahan alla olevat paukamat olivat irrallisia, suuria paukamia mikä viittasi mahdollisesti siihen, että Vonne oli joutunut useamman myrkyllisen ampiaisen hyökkäyksen kohteeksi. Kun asiaa tarkemmin mietin, Vonne tosiaan tonki ja kaivoi maata ennen kuin lähti kiljaisten juoksemaan ikään kuin jotain karkuun metsässä. Todennäköisesti Vonne oli löytänyt maa-ampiaisen pesän, rikkonut sen ja saanut vihaiset ja erittäin myrkylliset maa-ampiaiset kimppuunsa! Hattulassa Vonnesta otettiin nesteytyksen lisäksi laajat verikokeet kyynpureman pois sulkemiseksi ja tilanteen kartoittamiseksi.

Verikokeissa ei todettu mitään epäilyttävää, tulehdusarvojen nousun lisäksi (kyynpuremassa mm. maksa- ja munuaisarvot, veren hyytymistekijät (sydän) ymv. merkitseviä). Vonne oli siis mitä ilmeisemmin saanut henkeä uhkaavan myrkytystilan maa-ampiaisten pistoista. Vastaavia tapauksia on kuulemani lisäksi olut tänä vuonna poikkeuksellisen paljon, kyynpuremien lisäksi. Kontrolliverikokeita suositeltiin kahden viikon kuluttua varmuudeksi.

Vaikka Hattulaan tuli koko ajan lisää akuuttipotilaita (mm. traktorin alle jäänyt koira, vakavasti sairastunut, pentuja parhaillaan odottava kissa jne.), henkilökunta jaksoi suhtautua kaikkiin asiakkaisiin ystävällisesti ja rauhallisesti. Lääkärin ja henkilökunnan kokemusta ja asiantuntemusta ei voinut olla aistimatta! Vonnen tapauksessakin käytiin diagnoosi, kaikki verikokeet ym. erittäin tarkoin läpi, ilman mitään kiireen tuntua. Ei voi muuta kuin ihailla tätä ammattikuntaa! Vaativa, haasteellinen työ, usein kovassa kiireessa ja paineessa, eikä varmasti omilta inhimillisiltä tunteiltakaan voi välttyä hoidettaessa vakavasti sairaita eläinpotilaita ja tuettaessa huolestuneita tai surullisia omistajia! Hattulan eläinlääkäriasema on auki kaikkina vuoden päivinä 24 h, joten se tulee olemaan jatkossakin koiriemme hoitopaikka mahdollisissa akuuteissa, päivystyshoitoa vaativissa tilanteissa.

Eläinlääkäri totesi, että saamansa hoidon jälkeen Vonne voi lähteä turvallisesti kotiin, mutta tilannetta tulee tarkkailla parin päivän ajan. Kotona olimme klo 1 yöllä. Tällä hetkellä Vonne on hieman rauhallisempi kuin tavallisesti ja nukkuu paljon, turvotus alkaa laskea ja se syö ja juo normaalisti, eikä vaikuta kivuliaalta. Menemme vielä kontrolliverikokeisiin parin viikon kuluttua, mutta en ole enää huolissani.

Vonne

Päivästä tuli Vonnelle pitkä seikkailu (n. 12 tuntia olimme Vonnen kanssa yhtäjaksoisesti reissussa), joka onneksi päättyi hyvin. Vonnenkin olisi parasta pysyä kaukana maanpinnasta, kuten Muskella on tapana; isojen kivien päälle on aivan pakko päästä Musken tähyilemään maailman menoa :)

Korkealla on turvallista :)

Tuomarin sana on laki

Eilen olimme Vonnen kanssa -näillä näkymin- viimeisessä näyttelyssä tämän vuoden aikana. Näyttelyyn oli ilmoitettu vain 4 kooikeria, 3 urosta ja 1 narttu eli Vonne.

Rotunsa  parhaaksi valittiin Oorbellen Kevin, joka esiintyi hienosti ja on muutenkin komea, joten ROP osui oikealle koiralle. Paljon onnea Lex´ille ja perheelle! Avoimen luokan uros, toinen komea poika Boodwijnbroke eli Breco (toivottavasti muistan kutsumanimen oikein) sai 3. sertinsä tullen näin Suomen muotovalioksi, hienoa! Paljon onnea Brecolle ja Jennille myös!

Seuraavaksi Vonnen analyysi - enkä yhtään yritäkään peitellä, että olin ja olen hieman turhautunut tai ainakin hyvin yllättynyt, vaikka näyttihän Vonne todellakin hieman pieneltä ainoana narttuna urosten joukossa :). Vonnen arvostelu tässä:

"Vielä ehdottomasti liian matala rotumääritelmään nähden. Erittäin narttumainen, hyvä pää. Hyvä ylälinja, alalinja ja rintakehä. Hyvä väritys, mutta muutama pilkku jaloissa. Hyvät kulmaukset ja erittäin iloinen temperamentti. Liikkuu sujuvasti/sulavasti (fluently)". Tulos JUN EH.

Tuomari mittasi Vonnen kolmeen kertaan  ja jokaisella kerralla painoi koiraa enemmän ja enemmän alaspäin, mittakeppi vinossa, mittakepin pystyosa lähes vaakatasossa??! Ensimmäisellä kerralla säkäkorkeudeksi tuli 34 cm, lopuksi 33 cm. Tämä on niitä muutamia kertoja näyttelyissä, jolloin en ollut uskoa korviani! Aiemmin Vonne on ollut "sopivan, hyvän tai oikean kokoinen, yhden kerran pienehkö narttu" ja mitattu yhden kerran 37½ cm:n ja kaksi kertaa 37 cm:n korkuiseksi. Itse olemme kotona saaneet saman tapaisia lukemia. Eli jos Vonne olisi 33 cm:n korkuinen, olisi Vonnen äidin Antjen säkä tämän perusteella oltava 34 cm (sillä todellisuudessa Antje on n. 1 cm Vonnea korkeampi!). Välillä äiti ja tytär näyttävät melkein saman kokoisilta, mutta onhan Antje jo ikänsäkin puolesta tytärtään rotevampi, paksuturkkisempi ja ainakin sentin (tai hieman enemmän) korkeampi.

Vonne ja Antje

Äiti ja tytär ovat siis lähes isohkon Jack Russelin korkuisia, niinkö? Kävellessäni eilen autolle, tapasin nimittäin erään Jack Russel-kasvattajan, jolla oli kaksi aivan ihanaa, iloista rodun edustajaa (olen aivan ihastunut tähän rotuun!). Kysyin häneltä, mikä rodun säkäkorkeus on. Hän sanoi rotumääritelmän mukaisen säkäkorkeuden olevan n. 25-30 cm, keskimäärin 28 cm. Hänen toinen koiransa oli 28 cm, ja toinen vähän yli 30 cm. Kun vertasin Vonnea (joka olisi em. tuomarin mukaan 33 cm) tähän isompaan Russeliin, oli eroa kuin yöllä ja päivällä, eli Vonne oli paljon, paljon korkeampi verrattuna isompaan russeliin!

Tuomarin sana on kuitenkin laki (vaikka mies sanoi kotona, että olisit itse mitannut Vonnen!). Silti harmittaa yleisesti ottaen tämäntapaiset ylilyönnit. Tuomari ei ilmeisesti ollut kovin hyvin perehtynyt rotuun (aluksi hän ei uskaltanut koskea koiriin lainkaan, hänelle oli jouduttu kuulemani mukaan sanomaan, että "niitä voi ja pitää koskea ja tutkia"), ja ilmeisesti hänelle oli sanottu -aivan oikein- että kooiker ei saa olla liian pieni eikä liian iso (vrt. Small Dutch Waterflow Dog). Olen siis hieman katkera, yhtä katkera kuin silloin, kun eräs tuomari sanoi Brunon omistajalle (yhdelle Antjen pojista) näyttelyssä, että koiralla on häntämutka, ja saa siksi H:n. Omistaja vei koiran pelästyneenä ortopedille tutkittavaksi, Koira kuvattiin ja otettiin hännän alla olevasta pienestä patista näyte. Häntämutkaa eikä mitään sen tapaistakaan ollut,  vaan kyseessä oli lääkärin (ja koetuloksen/röntgenin) mukaan "koteloitunut arpi tai patti", joka oli ilmeisesti aiheutunut hyänteisen tai punkin puremasta tai häntä oli osunut johonkin.

Kun ajattelee esim. maailmanpoliittista tilannetta tällä hetkellä, nämä ovat todella naurettavan (hävettävän!) pieniä ja vähäpätöisiä asioita, mutta puolustelen asiaa sillä, että tämä on koirablogi...? Jos taas ajattelee lukuisia näyttelymatkoja vuoden aikana, auton kulumista/tuhansia bensalitroja, hiilijalanjälkiä, kalliita näyttelymaksuja (+ parkkimaksut ym. kulut lisäksi), viikonloppujen ajankäyttöä (jonka voisi viettää perheensä tai koiransa kanssa koiran kannalta mukavamminkin) ymv., toivoisi tietenkin tuomareiden kiinnittivän kunkin rodun kohdalla oleellisiin asioihin huomiota, perehtyneen ko. rotuun perusteellisesti ja olevan oman alansa asiantuntijoita. Olen siis katkera, en kestä tappioita, turhamainen, kunnianhimoinen -ja mitä vielä? Silti jaksan inttää, onko äiti n. 38 cm korkea ja tytär 33 cm, vaikka ne ovat melkein saman kokoisia? Iso kooiker Vonne ei missään tapauksessa ole, sillä äitikin on "vain" noin 38 cm, isä noin 40 cm ja äidin äiti 36 cm (äidin sisko taas isompi), mutta onko kukaan kuullut 33 tai 34 cm:n korkuisesta nartusta, eli onko tämän kokoisia edes olemassa (ideaalikoko nartuilla 36-38 cm)?

Eräs suomalainen näyttelytuomari mainitsee kotisivuillaan, että hän kokee tuomarin tehtävän lähinnä "palveluammatiksi", ts. hän pyrkii antamaan kaiken sen tiedon ja kokemuksen (asiantuntemuksen) mikä hänellä on annettavana. Näinhän sen pitäisi olla, eli asiantuntevaa!

PS. Älköön kukaan missään tapauksessa ottako tätä tosissaan, ainakaan aloittelevat näyttelyharrastajat! Pääsääntöisesti näyttelyt ovat todella mukavia, tuomarit ovat erittäin hyvin asiansa osaavia, näyttelyissä tapaa ihania ihmisiä ja rodun harrastajia ja ennen kaikkea lukuisia rodun edustajia. Tämä oli tällä kertaa vain yhden ihmisen yksi turhautunut vuodatus, jonka ihmisen tapana on purkaa kiukkumus jossakin tai johonkin, tällä kertaa täällä ikiomassa koirablogissa - ja sen jälkeen asia on unohdettu :) Kuitenkin, oma ajattelukin on sallittu - myös näyttelyissä :) Ollessani monia vuosia sitten suomalaisen filosofin, Juha Varton luennolla, hän sanoi: "Ihmisen pitää olla nöyrä, mutta ei alistunut, se ei ole sama asia." Kaikkeen ei pitäisi siis näytteille asettajankaan alistua, mutta minkäs teet, kun tuomarin sana on laki!

Vonne 

Pieniä tarinoita

Kahdet vielä ja sitten loppuu..., nimittäin ulkonäyttelyt. Sekä Vonne että Muske on menossa kumpikin vielä yhteen näyttelyyn, säävarauksella. Jos vettä sataa ko. päivinä kaatamalla ja sää on tuulinen/hyisen kylmä, harkitsen vakavasti jäänkö nukkumaan... (ehkä en kuitenkaan?). Toisaalta ajatus houkuttelee, sillä omaa aikaa jää töiden alettua paljon vähemmän kuin kesällä. Aikainen herätys joka aamu, pitkät työpäivät matkoineen (jatkuen usein iltaan tai yöhön), pimeys ymv. on saanut aikaan sen, että ainakin viikonloppuisin mieluiten nukkuisi pidempään.

Vonnen näyttelysaaliin pakkasin jo muutama viikko sitten pois pölyä keräämästä ja vein varastoon (paitsi tuota kuvassa näkyvää pientä kooiker patsasta en varastoinut; se on ostettu vuosia sitten Hollannista). Silti en osaa varmasti sanoa ilmoitanko yhden vai kaksi koiraa vielä myöhemmin syksyllä joihinkin sisänäyttelyihin. Mieli voi muuttua, ja näyttelyistä on saattanut tulla pakkomielle tai ainakin intohimo :)

Vonne´s "catch"

Tänään palautin omistajalleen oranssin starttipistoolin, joka on ollut minulla keväästä asti lainassa. Sillä testattiin muutama viikko sitten kolmikon (Antje, Vonne, Muske) mahdollista arkuutta/pelokkuutta aseen ääneen. Starttipistoolin ääni on ihmeen kova ja kauas kantava, joten ihan koirien korvien läheisyydessä sitä ei kannata laukaista, vaan muutaman kymmenen metrin päästä, kuten teimme (minulla koirat hihnassa). Kaikki säpsähtivät, terävöityvät ja jäivät hetkeksi kuuntelemaan, mutta palautuivat yhtä nopeasti rennoiksi jatkaen nuuskimista ja etenemistä normaalisti. Kukaan ei panikoinut eikä mitään havaittavaa pelkoa esiintynyt. Eli kävi, kuten eräs metsästyskoira-harrastaja kertoi olevan mahdollista; koira voi pelätä raketteja uutena vuotena tai ukonilmaa, mutta ei välttämättä aseen laukaisuääntä. Lähinnä kiinnosti Vonnen suhtautuminen (jos innostumme joskus esim. taippareista?) ja toisaalta Musken suhtautuminen, joka ei ole ollut uuden vuoden ystävä sen jälkeen, kun se sai omalla pihalla naapurin lähettämän raketin (tai jonkun sähinkäisen) jalkojensa juureen ollessaan vasta 6 kk:n ikäinen pentu. Pennun oli tarkoitus käydä vain nopeasti tarpeillaan n. klo 15 aikoihin (jolloin voimassa rakettien lähettämiskielto!), mutta huonosti kävi; pikku Muske juoksi säikähtäneenä kotiovea kohti etujalat ruudinmustina. Useimmat koirat, kissat ja muut eläimet eivät siedä raketteja, vaikka mitään ei olisi tapahtunutkaan, enkä voi olla varma kuuluisiko Muske tähän joukkoon ilman tätä kokemusta vai ei. Silti jaksan tästä vuosienkin jälkeen puhua, sillä olen ikuisesti katkera ja vihainen typerille naapurin junteille, jotka eivät osanneet pitää rakettien lähettämissäännöistä kiinni :(

The start pistol for training... :) :)

Muutama päivä sitten havahduin siihen, että Vonne näytti jotenkin korkeammalta kuin ennen. Etenkin jalat olivat ikään kuin kasvaneet :) Usein on sanottu, että etenkin kookernarttu on kasvanut täyteen korkeuteensa n. 8 kuukauden iässä. Silti olen joiltakin harrastajilta kuullut, että heidän kooikerinsa on kasvanut vielä 9-10 kuukauden jälkeenkin korkeutta. Ei muuta kuin mittatikku esille heti kotiin saapuessamme, ja ihme ja kumma (!), puoli senttimetriä sain mitattua korkeutta lisää (muutama tarkistusmittauskin tehtiin)! Muutama päivä sitten Vonne aloitti myös juoksunsa 14 kuukauden ikäisenä, joten kaikki voi olla mahdollista; sukukypsyys ja kasvulinjojen sulkeutuminen samoihin aikoihin?

Näköharha vai jalat pidentyneet?

Vonne (has got ½ cm more hight just before bleedings?)

Pieni lisäys edelliseen: Vonnella on mennyt juoksujen alettua pää sekaisin :) Pitkin iltaa se on halunnut ulos. Pari ensimmäistä kertaa menin halpaan; ajattelin, jospa sillä olisi isompikin hätä... Mutta ei, ulos päästyään se haistelee ja merkkaa, haistelee ja merkkaa - eteenpäin kulkemisesta ei tule yhtään mitään, sillä se kulkee siksakkia tien toiselta puolelta toiselle, merkkailee ja nuuskii täristen innostuksesta. Juuri kun ollaan päästy muutama metri eteenpäin, tulee täyskäännös ja palataan taaksepäin vielä herkullisemman hajun äärelle. Sama toistuu ja toistuu, sillä täällä päin on paljon koiria, luonnollisesti myös uroksia. Tulee mielenkiintoinen ulkonäyttely, jos tällainen meno jatkuu! Täytyy pysytellä omissa oloissa lauantaina ja saapua paikallekin viime tipassa. Näin innokasta tapausta ei minulla ole ennen ollut. Toivottavasti se nyt on vain "uutuuden viehätystä" ensimmäisten juoksujen alettua, eikä toistu jatkossa.

Joku on ehkä huomannutkin, että olen päivittänyt kotisivuni "Puppies"-sivun osalta, suunnitellun stabyhoun yhdistelmän, Musken ja Yodan kuvien kera. Omistajan mukaan Yoda on mm. "erittäin rauhallinen, iloinen, luoksepäästävä, sosiaalinen ja ystävällinen muita koiria kohtaan, tottelevainen, nopea/innokas oppimaan uusia asioita, nauttii jäljestämisestä eikä ole paukkuarka." Hollantilaisen pitkän linjan, tunnetun kasvattajan mukaan Yoda on "handsome", ja sukutaulujen perusteella "yhdistelmän sukulinjaus on hyvä sekä yhdistelmä mielenkiintoinen". Itse olen pyrkinyt löytämään yhdistelmän, jossa koirat täydentävät toisiaan niin yksilöinä kuin suvuittainkin, kartoittaen mahdolliset riskit ja mahdollisuudet tarkoin. Koirankasvatuksessa ei ole täydellisiä yhdistelmiä, on vain "mahdollisimman hyviä" yhdistelmiä tarkasteltuna erittäin monesta näkökulmasta suhteesssa koko populaatioon (ja tietenkin joskus jotain siltä väliltä :)

Muutama kuva Musken suunnitellusta suhasesta, Yodasta (Kayoba´s Ideal For Success):

Yoda (Kayoba´s Ideal For Success)

Yoda (Kayoba´s Ideal For Success)

Näyttelypohdintaa ja kuulumisia

Ilmassa on jo syksyn tuntua eikä kovin montaa ulkonäyttelyä (tai näyttelyjä yleensä) ole enää jäljellä ennen perinteisiä joulukuun voittajanäyttelyjä Messukeskuksessa. Toisaalta, niitä on tullut koluttuakin pitkin kesää, joten pieni tauko ja mahdollisuus keskittyiä taas muihinkin asioihin on paikallaan. Tiiviin näyttelysession yhtenä tarkoituksena etenkin Vonnen osalta on ollut pennun/nuoren koiran totuttaminen uusiin paikkoihin, ihmisiin ja koiriin. Koiranäyttelyt toimivat tässä mielessä hyvinä sosiaalistamisen paikkoina. Kaikista koiristani ei ole tullut näyttelyfriikkejä, mutta enpä olekaan aiemmin harrastanut näyttelyttämistä näin intensiivisesti kuin Vonnen kanssa. Vonne voi vastaanottaa 3. sertinsä virallisesti vasta vuoden kuluttua. Jos ja kun sellaisen jossain vaiheessa saamme, keskitymme Vonnen kanssa näyttelyihin ulkomailla ja jätämme kotimaan näyttelyt uusille, nuorille tulokkaille (muutamia erikoisnäyttelyjä tai muita ns. arvonäyttelyjä lukuun ottamatta).

Sunnuntaina olimme Vonnen kanssa Valkeakosken KR - näyttelyssä. Vonnen tulos junioriluokassa ERI SA PN3 VASERT.  Arvostelu oli "perinteikäs" tarkoittaen sitä, että lähestulkoon samoja asioita tuomarit ovat tähän asti arvostaneet Vonnessa (päätä/korvia, liikkeitä, temperamenttia, kulmauksia, luustoa, häntää, väriä ymv.). Valkeakoskella saimme myös uuden Suomen Muotovalion, kun hiljattain kaksi vuotta täyttänyt kooikernarttu Chriskooi´s Miia vastaanotti (virallisen) 3. sertinsä. Koiran valioituminen on aina iloinen asia kaikille kehässä olleille! Paljon onnea uudelle Suomen Muotovaliolle!!!

Vonne Valkeakoskella:

Vonne

Valkeakoskelta saadun Vonnen arvostelun lopussa oli maininta "Well handled" (esittäjistä ei ole viime aikoina juuri ollutkaan mainintaa, se kai jätettiin tarkoituksella arvostelusta jossain vaiheessa pois?). Tästä muistui mieleeni viime sunnuntai ja Musken näyttelypäivä Messarissa, Helsinki WDS:ssa. Ehkä ei niinkään "hyvin esitetty" minun osaltani?

Avoimeen luokkaan oli ilmoitettu 18 narttua (jotka esitettiin kahdessa erässä), Muske oli viimeisenä vuorossa näyttelynumeron perusteella. Tuomari tarkasteli joukon ensimmäisenä olevaa stabya, ja minä annoin Musken seistä vapaasti. Odotellessamme vuoroamme viimeisinä, vaihdoin muutaman sanan tuttujen kanssa, jotka olivat kehän reunalla. Kun kehä oli ohi (Muske sai ERI:n, mutta ei päässyt jatkoon), yleisön joukosta eräs mies juoksi luokseni tuohtuneena sanoen "Nyt taisit tehdä kardinaalivirheen ja menetit pelin"! Olin ihmeissäni, ja hän jatkoi: "Tuomari tuli erikoisesti sinun luoksesi haluten vielä katsoa koiraasi. Koska olit selin tuomariin päin ja vain jatkoit juttelua, hän lähti loukkaantuneen näköisenä pois". Ei voi olla totta! Mutta varmasti oli näin, sillä ystäväni Taru kertoi huomanneensa saman episodin ja harkinneensa huutavansa minulle tästä kehän laidalta. En osannut aavistaa, että tuomari tulisi ensimmäisen tai toisen koiran luota välillä minun luokseni, koska olimme viimeisiä, ja monta koiraa oli vielä arvosteltavana ennen meitä. Uskoin hänen käyvän kaikki koirat läpi järjestyksessä. Mitään ei pitäisi näyttelyssä uskoa tai olettaa, vaan seurata mitä tuomari tekee ja keskittyä esittämiseen (kuten näyttelytreeneissäkin on painotettu)! Nolo juttu minun kannaltani :( , mutta toivottavasti tämä toimii esimerkkinä jollekin toiselle huonosta esittämisestä ja kehäkäyttäytymisestä.

Musken arvostelu oli kuitenkin erittäin hyvä alkaen sanoilla "Elegantti narttu" (hyvää silmät, pää, ilme, liikkeet, kulmaukset, turkki, luusto > vahva, suora selkä). "Trockenen Hals" ei oikein avautunut, hyvä vai huono asia? "Kuiva" kaula vai jotain muuta? Arvostelu oli kirjoitettu kiireessä epäselvästi ja siinä oli joitain kirjoitusvirheitä.  Mikäli Muske olisi tällä kertaa esiintynyt hieman reippaammin ja iloisemmin, olisi lopputulos voinut olla (ilman em. tökeroä episodia) vieläkin parempi. Nyt siis ERI avoimessa luokassa, jossa 18 narttua. Olihan sekin saavutus :).

Muske

Muske on mielestäni tälle hetkellä "nainen kauneimmillaan", joten seuraavaksi lähdemme Musken kanssa näyttäytymään Porvoon kaikkien rotujen näyttelyyn syyskuussa.

Muske

Muske

Ehkä seuraavalla kerralla ja kaikkina muina kertoina jatkossa muistan ainakin keskittyä tuomariin ja koiran esittämiseen, vaikka joutuisimmekin odottelemaan pitkään vuoroamme suuren osallistujamäärän vuoksi. Tämän vuoksi olen kiitollinen tälle tuntemattomalle miehelle, joka tuli mainitsemaan asiasta, vaikka sillä hetkellä suorastaan hävetti! Eli kokemuksesta oppimista, kuten autokoulussa aikoinaan..., jolloin käännyin Helsingin Länsi-Pasilasta Nordenskiöldinkadulle oikealle, mutta suoraan keskikaistalle! Autokoulun opettaja huusi kasvot punaisina: "Aiotko tappaa meidät molemmat?!!!". Pelästyin kuollakseni, jolloin opettaja selitti tämän kuuluvan heidän koulutusmetodeihinsa ja puolusteli, että hän huusi minulle siksi, "että pelästyisit kunnolla -se auttaa muistamaan-  ja että tämän jälkeen muistaisit aina kääntyä oikeanpuoleiselle kaistalle ensin, eikä suoraan keskikaistalle". Ainakin olen aina muistanut kaikkina näinä vuosina juuri tuossa kyseisessä risteyksessä autokoulun opettajan. Viimeksi tämä mies oli mielessäni muutama viikko sitten po. risteyksessä :).

Aivan päinvastainen kokemus Messukeskuksen WDS:sta oli Vonnella, jonka esitti aivan upeasti Sinikka (Kennel Sinisuven). Aivan kuten stabeja, myös kooikereita oli ilmoitettu Messariin yli 60. Vonne kilpaili junioriluokassa, jossa oli yhteensä 10 narttua - sijoittuen hienosti kovatasoisessa kilpailussa kolmanneksi (JUK3) erinomaisella laatuarvostelulla (ERI). Joskus olen jostain lukenut, että näyttelyissä "esittäminen on puoli ruokaa". Tämä pitää varmasti paikkansa, sillä tässäkin kilpailussa Sinikka sai koiran hyvällä esittämisellä tuotua pikkuneidin parhaat puolet esille, myös arvostelun mukaan:  "Very charming temperament on the floor (ring)" ja "Moving freely with good tail activity". Kiitos Sinikalle monelta taholta positiivista palautetta saadusta Vonnen esittämisestä Messarissa (mm. tällä kertaa turistina ollut kooikertuomari ja kasvattaja antoi positiivista palautetta Sinikan ja Vonnen esiintymisen jälkeen).

Esittämisellä ja koiran esiintymisellä on todellakin merkitystä sillä koira kuin koira näyttää luonnollisesti edustavammalta, jos se esiintyy innokkaasti kehässä häntä heiluen! Koirissakin voi tietysti olla luontaisia eroja. Vonne näyttää ainakin tällä hetkellä nauttivan esiintymisestä. Samaa ei voinut aikoinaan sanoa suuresti rakastamastani Kissmosta mitä tulee näyttelyihin. Eräs tuomari sanoi kerran, että hän tekisi tästä koirasta ROP:n, jos se viitsisi esiintyä edes yhtään reippaammin. Silti Kissmosta tuli lopulta Kansainvälinen muotovalio pääosin varmaankin siitä syystä, että kooikereita oli tuolloin vain kourallinen verrattuna kooikereiden nykyiseen lukumäärään. Näyttelyt olivat muutoinkin pienimuotoisempia ja "kotoisempia" eikä niihin - kuten ei muuhunkaan koiraharrastamiseen- panostettu tai niitä ei tuotu esille yhtä näkyvästi kuin nykyään, someaikana. Sekä Kissmon että Musken kanssa aloitin näyttelyharrastuksen suhteellisen myöhään verrattuna Vonneen, joka jo neljän kuukauden iässä matkusti Hollannin Club Show´hun, ja on ehtinyt esiintyä junioriluokassakin jo 11 kertaa! Musken kanssa kävin vain kerran junioriluokassa (tulos ERI PN1 ROP). Sen jälkeen -minun mielestäni- Muske kasvatti pelkkiä jalkoja ja se näytti hyvin "keskeneräiseltä". Mielestäni tein silloin viisaan (???) päätöksen odottaa koiran kehittymistä parempaan suuntaan. Arvokasta näyttelykokemusta ei kuitenkaan tuona aikana karttunut, parhaimpana sosiaalistamisen ikäkautena... :( - ja sen kyllä huomaa verrattuna kokeneisiin näyttelyharrastajiin.

Vonnen ensimmäinen näyttely Hollannissa n. 4 kuukauden ikäisenä:

Vonne on Club Show 2013 Holland

On sanottu, että etenkin suuret kansainväliset näyttelyt ovat koiralle kuin koiralle jonkin asteinen stressaava tilanne. Jos koira "näyttelysosiaalistetaan" pikkupennusta asti, on tilanne luonnollisesti helpompi sekä koiralle että omistajalle, oli koira sitten synnynnäinen esiintyjä tai ei. Ennenkin olen todennut, että koiran omistajana tai kasvattajana ei voi koskaan olla täysin oppinut. Tärkeintä tietysti on, että yrittää oppia virheistään ja kehittyä niin omistajana kuin kasvattajanakin. Toisaalta, jos koiralta kysyttäisiin missä se haluaisi viettää aikaansa viikosta toiseen mieluiten, se saattaisi valita esim. rally-tokon, jäljestämisen, agilityn, metsälenkit, uimisen, vesipelastuksen tai vaikkapa koirahiihtoladun omistajansa kanssa mielummin kuin näyttelyt - paitsi ne koirat, jotka suorastaan syttyvät kuin tähdet päästessään juoksemaan kehässä :) Heitäkin on nähty useita sekä staby- että kooikerkehissä taitavien esittäjiensä kanssa!

Kissmo Mejä-kurssilla v. 2002:

Kissmo on tracking course 2002

Muita kuulumisia

Antje kävi ikätarkastuksessa 31.7. Yleistutkimuksessa ei normaalista poikkeavaa. Sydän- ja hengitysäänet normaalit, kuntoluokka normaali, silmät ja korvat siistit, vatsan palpaatiossa ei eristuksia, nisäkudos normaalia, ruumiinlämpö normaali. Verinäytteestä tutkittiin maksa- ja munuaisarvot sekä verisoluarvot. Punkkivälitteisten sairauksien varalta pyynnöstäni tehty pikatesti negatiivinen (Antjellahan oli yksi iso punkki päässä/toisen silmän yläpuolella, jonka sain tuoreeltaan poistetuksi, mutta vieläkin isohko jälki muistona). Hampaat puhdistettiinn yleisanestiassa. Hammaskivi poistettiin, ienrajat puhdistettiin ja hampaat kiillotettiin. Hammastarkarkastuksessa ei löytynyt poiston tarpeessa olevia hampaita. Helteellä jo tämän ikäisen(kin) koiran nesteensaannista on huolehdittava etenkin, kun Antje rakastaisi suorassa auringonpaisteessa makaamista jopa tuntikausia läähättäen, jollei sitä puoliväkisin sisään houkuttellisi. Pahimpien helteiden aikana olenkin laittanut Antjelle Nutrisalia veden sekaan ja seurannut, että se juo tarpeeksi - mitä se ei näytä itse ymmärtävän tehdä! Pari kertaa olen antanut jopa ruiskulla vettä suuhun nesteen saannin turvaamiseksi/varmistamiseksi.

Minusta tämä on kaunis kuva rakkaasta Antjesta. Kuva on otettu viime syksynä Antjen toisen pentueen jälkeen; häntäkin on vielä aika "ruippi".

Antje

Antje palvoo aurinkoa ja Vonnella on tylsää:

Vonne and Antje

Muske täytti 21.6. viisi vuotta, joten jo jonkin aikaa olemme pohtineet ja suunnitelleet Muskelle toista pentuetta. Musken edellisessä pentueessa (s. 11.7.2012) on 10 pentua, joten kaksi pentuetta on mielestäni sopiva määrä Muskelle. Sopiva uroskin on jo löytynyt! Päivitän kotisivuni tältä osin pikapuoliin. Juoksuja odotamme Muskelle vuoden lopussa, +/- joulukuussa.

Ennen ja jälkeen ukkosen

Viimeiset pari-kolme viikkoa ennen loman loppumista ovat kiireistä aikaa. Alkukesä meni kesälomaan totutellessa ja nyt, kun se on lopuillaan, olisi vielä monta asiaa hoidettavana ja paljon mukavia tapahtumia tiedossa. Mutta onhan mukavaa elämää loman jälkeenkin, taitaa olla vain asennekysymys :)

Tuntuu, että tällä hetkellä pidetään monella taholla näyttelykoulutuksia, ja todennäköisesti ainakin yhtenä syynä on lähestyvä Maailmanvoittajanäyttely Messukeskuksessa runsaan viikon kuluttua. Viime sunnuntaina Sinikka (Kennel Sinisuven) koulutti Koirakeitaassa sekä aloittelijoita että edistyneempiä koirakkoja pienellä porukalla. En tiedä pitäisikö enää edes yllättyä vai ei, mutta Vonne esiintyi Sinikan käsittelyssä todella hienosti, ei yhtään arastellut tai vierastanut uutta esittäjää (Vonne on viimeksi tavannut Sinikan ollessaan aivan pikkupentu). Sinikan koulutusmetodeja ei voi kuin ihailla! Valitettavasti parhaimmat kuvat epäonnistuivat minun ottaminani, mutta tässäpä yksi kuva Vonnesta. Sekä ulkona että sisällä oli todella kuuma, joten kaikilla koirilla kieli riippui suusta (tässä vain puolittain :) ).

Sekä Musken että Vonnen on tarkoitus osallistua vielä yhteen näyttelypreppaukseen ennen H-hetkeä; Vonnella näyttely on 8.8. ja Muskella 10.8.

Tänään molemmat tytöt kävivät Espoon Grroomissa tassuhuollossa. Lisäksi Muske pestiin ja föönattiin. Turkki varmasti kiittää jatkuvan uimisen jälkeen (ja uinnin jälkeisen maassa/hiekassa kierimisen jälkeen) hyvistä hoitoaineista ja hoidosta. Vähän Muskea oli ihmetyttänyt pesuallas, jollaiseen se ei ole tottunut, ja turkin kuivattaminenkin oli kovaäänisellä föönillä sinänsä uutta. Inkan mukaan Muske oli kuitenkin ollut hyvin yhteistyökykyinen mussukka (vm. mun vertaus) koko kaksituntisen ajan, jonka se oli yksin Grroomissa hoidettavana. Iloisena, tyytyväisenä ja kauniina (Hoitaja-Inkaa "pussaillen" ja liehakoiden) se odotti minua siistimisen jälkeen, ihana Muske Mussukka, kiitos Inka!

Vonnen kanssa lähdimme Musken pesun ja hoidon aikana käymään Espoon keskuksessa, lähinnä tarkoituksena käydä samalla sukulaisten ja omaisten haudoilla Espoon vanhan kirkon hautausmaalla (Espoon tuomiokirkko). Hautausmaalle ei ole suotavaa/sallittua ottaa koiria mukaan, mutta poikkeuksellisesti sain luvan ottaa "noin pienen, kiltin ja hyväkäytöksisen" koiran mukaani, koska kuumassa autossa olisi ollut koiralle hangenvaarallista odotella.

Espoon vanha kirkko on mielestäni yksi kauneimmista Suomen keskiaikaisista kivikirkoista.

Eilen oli odotettavissa ukkosmyrskyä iltapäivällä, joten ulkoilutin koirat poikkeuksellisesti kahdessa erässä. Aamupäivällä kävin yhdistetyllä uinti- ja metsälenkillä Antjen ja Vonnen kanssa. Ukonilman mentyä iltaan mennessä ohi, tein saman lenkin Musken kanssa. Antjen innostus uimiseen viime kerran jälkeen on selvästi lisääntynyt. Nyt se jo vinkui rannalla kuin kertoen, että haluaa (kanssani) uimaan. Tällä kertaa houkuttelin sen oma-alaotteisesti veteen, ja tulihan se. Peräti kaksi-kolme kertaa Antje ui matalahkossa vedessä, melko tiiviisti minun lähelläni ja minua tuijottaen kuitenkin. Olen varma, että syksyyn menessä Antje osaa kunnolla uida. Luultavasti se kuitenkin tarvitsee vielä ihan yksityistunteja, koska nytkin se seurasti tarkasti, ettei Vonne vaan ryntää vesi roiskuen liian lähelle :) Koska Antje ui ihan minuun liimautuneena, en saanut siitä vielä varsinaista kunnon uintikuvaa :), mutta sekin nähdään vielä. Samalla yritin pitää silmällä Vonnea, koska sillä on edelleenkin taipumus lähteä yksin uimaan todella kovaa vauhtia kohti vastarantaa. Kerran se taas pääsikin livahtamaan yksinuinnille, mutta tuli hyvin kutsusta takaisin. Vonnen uintityyli, nopeus ja voima on vertaansa vailla, pieneksi koiraksi. Mies kutsuukin Vonnea saukoksi.

Aamupäivällä rannalla oli puolipilvistä ja melko tuulista, mutta lämmintä. Ensimmäiset jyrähtelytkin kuuluivat puolen päivän aikaan, kun lähdimme metsän kautta kotiin päin. Kuvissa Antje ja Vonne.

Antje

Antje

Vonne

Vonne

Illalla, ukkosmyrskyn jälkeen, meitä odotti Musken kanssa kaunis näky; auringonlasku järvellä ja tyyni vesi. Muske olisi jaksanut uida loputtomiin, mutta illan hämärtyessä klo 22 jälkeen lähdimme ajamaan kotia kohti usvan jo laskeutuessa peltojen ylle.

Muske

Muske

Huomenna Antje lähtee eläinlääkäriin ns. ikätarkastukseen. Antje on tällä hetkellä n. 7½-vuotias, ensi maaliskuussa täyttää siis jo 8 vuotta. Pyydän tutkimaan rutiininomaisesti sydämen ja keuhkot, otetaan PVK (perusverenkuva) ja tämän lisäksi pyydän varmuuden vuoksi borrelioositestin. Antjella oli jokin aika sitten iso punkki päässä, silmäkulman yläpuolella. Punkin sain elävänä nopeasti pois, mutta ikävä jälki siinä edelleen on. Myös suuhygienia tutkitaan ja arvioidaan mahdollinen tarve hammaskiven poistamiseen. Ensimmäisen pentueen jälkeen Antjelle alkoi muodostua ensimmäisen kerran jonkin verran hammaskiveä, joka silloin poistettiin. Antje on kova järsimään ydinluita (siihen saattaa hyvin kulua tunti ja enemmänkin) tai puruluita, ja se lienee Antjen kohdalla ollut hyvä asia. Koirilla käytän (harjauksen lisäksi) PlaqueOff jauhetta ruuan sekaan ripoteltuna sekä joko Aptuksen Bucadog´ia tai Dentisept Chlorhexidine geeliä iltaisin estämään hammaskiven ja plakin syntymistä. Bucadog on koiralle miellyttävämmän makuista. Klooriheksidiini pitkään käytettynä kellastuttaa jonkin verran hampaita (ja ainakin jotkut ihmiset voivat olla em. vaikuttavalle aineelle allergisia), mutta hampaiden kellastuminen on pienempi paha kuin hammassairaudet.

Antje oppi uimaan - Antje at "swimming school" by myself

Antje ei ole koskaan halunnut uimaan, etenkään silloin, jos vedessä on muita koiria! Yleensä se on kahlannut rannalla ja pyydystänyt pikkukaloja tai touhunnut muuten omiaan. Pentuna ja nuorempana se yritti muutaman kerran uskaltautua uimaan, mutta taisi pelästyä silloisten isompien koiriemme liian rajua menoa. Tänään lähdimme koko perhe uimaan, ja olin huomaavinani Antjesta, että sen teki ensimmäistä kertaa mieli uida, olihan lämpöasteitakin +30,5! Mutta Antje halusi uimaan vain minun kanssani...? Päätimme, että mies pitää Muskea ja Vonnea rannalla taluttimissa, jotta Antje saa rauhassa keskittyä - ja tämä toimi! Eli kaksi kaverusta sidottiin puuhun joksikin aikaa, jotta mies sai kuvattua tämän historiallisen tapahtuman. Tässä temppu ja miten se tehtiin - ja lopulta Antje tosiaan ui ja halusi jopa kolme kertaa uudestaan veteen! Tyylissä on vielä hiomista, mutta se tulee harjoituksen mukana, kun käymme kahdestaan uimassa. Onneksi minulla oli ohuet polvihousut päällä, jotka ehtivät kokonaan kuivua kevällessämme metsän läpi autolle. Samalla poimimme kipollisen mustikoita - ja koiratkin poimivat niitä suuhunsa, kuten aina :)

Antje learnt to swim - by step by step!!!!

Antje has not liked to swim before. Today, on VERY hot day (+30,5 C), she wanted to try it! But, only together with me, without other dogs... Muske and Vonne must be on the beach with my husband. Here hole process with photos:

"Let´s go to swim Antje!"

"Mummy, please, promise to help me"! -
 "Do not worry Antje,
we do it together".

"As you see, I hold up yourself Antje".

"Are you sure it´s not dangerous to swim, Mummy"?

"Do you think I must to keep my head up"?

"Well, I think it´s going better"?

"Yes, Antje - it´s going better and better..."!

Good Antje, well done!!! You learnt to swim!

"Let´s go again and again, it was very funny!!!!"