Hyvää Uutta Vuotta 2012!!!

Kuvassa tämän Joulun lempikukka-asetelmani, josta on ihan pakko mainita muutama sana, vaikka tästä blogista ei ole kuitenkaan tulossa minkäänlaista sisustusblogia! Narsisseja ostaessani sain neuvon, miten ne uuden tavan mukaan tulee istuttaa, jotta ne pysyisivät virkeinä pidempään. Eli hieman kosteaa multaa pohjalle, sen jälkeen kukat istutetaan niin, että kukkasipulit koskettavat vain aavistuksen verran mullan pintaa. Päälle olisi ollut kiva laittaa vielä esim. sammalta, mutta itseltäni löytyi vain "tekoheinää", joka ajoi hyvin saman asian. Aikaisemmin narsissini ovat kuukahteneet jo viimeistään Tapaninpäivänä tai jopa ennen Jouluaattoa, mutta tosiaan, nyt kukat kestivät pitkään pirtsakkana ja ovat vielä parhaimmillaan Uuden Vuoden aattonakin! Ainoastaan pari kertaa ne ovat saaneet suihkepullosta vain hitusen vesitippoja niskaansa, ei siis sen kummempaa kastelua.

Toinen syy näihin blogiini ajoittain ilmestyviin ei-koira-aiheisiin kuviin on se, että olen vihdoinkin innostunut opettelemaan uuden kamerani käyttöä vähän laajemminkin. Tämän kuvan otin tosin automaattitoiminnolla "lähikuva" (kamerassa pieni kukan kuva), eli mahdollisimman läheltä, mutta ilman salamaa, vaikka huone oli hyvin hämärä. Aika kiva valotus, eikä turhia varjojakaan tullut.

No niin, ensi vuoden puolella palaan taas koira-aiheisiin ja uusien suunnitelmien pariin. Tulisipa lunta ja sen mukana vähän valoa pimeyteen!

Erilainen Joulu

Myrskyt ja sähkökatkokset ovat tehneet tästä Joulusta erilaisen. Lumen puuttuminen vielä korosti pimeyttä. Aika isoista ongelmista täytyy olla kysymys, jos pahimmillaan 140 000 taloutta on ollut Suomessa ilman sähköä, eikä vieläkään kaikkia vikoja ole saatu korjatuksi. Sama myrsky pyyhälsi myös Ruotsin yli, mutta siellä vain 10 000 taloutta oli jonkin aikaa ilman sähköä. Ettei vaan johtuisi siitä, että Ruotsissa on osattu varautua vastaaviin tilanteisiin paremmin poistamalla laajalti esim. puustoa sähkölinjojen läheisyydestä??? Meidän kotitienoo oli kahtena päivänä sähköttä, yhteensä 19 tuntia. Tapaninpäivänä jouluruoka lämpeni takassa, ja lukeminenkin sujui eilen hyvin otsalampun kanssa. Onneksi Jouluksi oli varattu paljon kynttilöitä. Eniten harmitti ns. jojoilmiö, jolloin sähköt tulivat ja menivät vähän väliä. Tästä on nimittäin huonoja kokemuksia erään ukonilman jäljiltä, jolloin rikkoutui sekä TV että tietokone. Tänään tökki pahasti myös data- ja puhelinliikenne. Yllättävän hyvin sähkö- ja tietoliikenneverkkoja on saatu kuitenkin palautettua ennalleen jouluajasta huolimatta. Kiitos kuuluu tietenkin asian vuoksi työtä tauotta tehneille ihmisille! Pelottavan riippuvaiseksi em. asioista nykyihminen kuitenkin on tullut...? Pahemminkin olisi voinut asiat olla, ja monella varmasti olikin - syystä tai toisesta. Totaalinen hiljentyminen tekee joskus hyvää, etenkin Jouluna. Sitäpaitsi öinen tähtitaivas oli eilenkin upea näky, kun sysipimeässä yössä näkyi koko galaksi!

Espoo Old Church, Christmas 2011

Meidän, kuten useimpien suomalaisten, jouluperinteisiin kuuluu kynttilöiden vieminen omaisten ja läheisten haudoille. Tänäkin vuonna kävimme Espoon vanhan kirkon hautausmaalla, Helsingin Malmin ja Hietaniemen hautausmailla sekä lopuksi eläinten haustausmaalla Helsingin Keskuspuiston liepeillä, josta olemme aikoinaan ostaneet Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen (HESY) ylläpitämän hautapaikan ensimmäiselle koirallemme, Bobbylle. Bobbyn kaveriksi sinne tullaan saattamaan keväällä muidenkin Sateenkaarisillalle lähteneiden koiraystäviemme uurnat. HESY:n kotisivuilla vieraillessani pisti silmään jälleen kerran monet uutta kotia odottavat, hylätyt lemmikit. Toivottavasti mahdollisimman moni koira, kissa tai muu lemmikkieläin saa pian uuden kodin. Em. sivuilla voi käydä myös allekirjoittamassa adressin, jossa vaaditaan eläimille elämisen arvoisisia olosuhteita. Niin, maailmassa olisi hyvin paljon parennettavaa, mutta koska tämä on koirablogi, yritän pysyä (pääosin) tässä aiheessa.

Muske on Christmas 2011

Muutoin Joulu meni oikein mukavasti ja kotoisasti omaisten parissa. Vähän haittasi runsas viikko sitten saamani kaamea silmätulehdus, joka ei ole vieläkään parantunut. Kyseessä on ilmeisesti jokin (todella iso!) luomirakkula oikeassa silmässä, johon sain antibioottivoiteen. Kun patti vain suureni entisestään ennen Joulua, sain myös antibioottikuurin. Toivotaan, että tämä kiusallisen sitkeä vaiva paranee ennen töiden alkua.  Antje ja Muske ovat nauttineet silminnähden jouluvieraiden huomiosta ja rapsutuksista sekä ulkoiluttajista. Kuvassa Muske aattoiltana siinä määrin väsähtäneenä, että ei pannut lainkaan pahakseen kuvaa varten päähän asetettua tonttulakkiakaan:))

From the left: Kelmi, Lempi and Etta

Kiitos kaikille saamistamme ihanista joulutervehdyksistä! Koska en voi mitenkään niitä kaikkia jakaa muiden ihailtaviksi, päädyin laittamaan tänne Liisan lähettämän joulukortin sillä perusteella, että kuvassa vasemmalla on Antjen komea ja voitokas isä Kelmi sekä oikealla Lempin vieressä perheen kuopus, Antjen ihastuttava tytär Etta.

Hyvää Joulua!

Uutisia Joulua odotellessa

Valitettavasti pentuja ei Antjelle ole tästä juoksusta odotettavissa. Antje kävi progesterone testeissä muutaman kerran, ja oikeat päivät olivat tarkasti tiedossa. Antjen käytös tuki myös proguarvoja ja viittasi siihen, että innokkuutta perheen perustamiseen olisi Antjella kuin myös uroksella riittänyt useamman päivän ajan yllin kyllin. Pariskunta oli koko ajan hyvin rakastuneen ja innokkaan oloinen viihtyen hyvin yhdessä, ja kaikki parittelurituaalitkin tehtiin oikeaoppisesti moneen kertaan. Kuitenkin useasta yrityksestä huolimatta varsinaista astumista ei tapahtunut; nuori herrasmies lopetti ujostellen puuhan juuri ennen h-hetkeä, eikä siinä mikään auttanut. Harmillista, sillä uros oli yksi kauneimmista tapaamistani kooikereista ja muutenkin aivan ihana, mutta tällä kertaa ehkä liiankin herrasmies narttua kohtaan. Tutkimattomat ovat koirienkin tiet eikä astutus aina mene kuten ihmiset toivovat. Antjen seuraavat juoksut ovat odotettavissa heinäkuun alussa, joten silloin uusi yritys.

Joulun alla valmistuivat myös uudet kotisivumme, jotka ovat edelleen Marikoon käsialaa. Ulkoisesti sivut ovat muuttuneet eniten, mutta myös jokaista sivua on päivitetty ja lisätty uusia kuvia. Olen uuteen sivustoon erittäin tyytyväinen! Kiitos Mari jälleen kerran upeasta työstä, on aina todella mukavaa tehdä yhteistyötä kanssasi!

Käyntikortin toteutus Marikoo

Kotisivujen osoite sama kuin ennenkin: Frisian Gem
Our new Homepages, same address than before: Frisian Gem

Lopuksi Ilta-Sanomien leikkimielinen päivän horoskooppi Kaloille (heh-heh!): Osaat olla välittämättä yhdestä kömmähdyksestä. Se ei ole suuri eikä muuta asioita päälaelleen. Parhaimmassa tapauksessa se suoristaa lopputien.

Tapahtumarikas näyttelypäivä

Lauantaina en sitten Messariin päässytkään, mutta sunnuntaina viihdyin Voittaja 2011- näyttelyssä kirjaimellisesti koko päivän. Aamulla ennen kehien alkamista olikin mahdollisuus tutustua kaikessa rauhassa myyntitarjontaan, joskin ne painottuivat tällä kertaa ehkä hieman liikaakin koiranruokien ymv. esittelyyn. Yhteen käsinpunottuun, nahkaiseen näyttelyhihnaan, jossa hyvä stoppari, ihastuin. Hinta kuitenkin esti ostamasta (n. 100 euroa), vaikka arvatenkin tässä tuotteessa olisi ollut näyttelyhihnaa koko loppuelämäksi.

Dobo training and other shows at Winner 2011

Toisin kuin odotin, kooikereiden ja stabyjen kehät menivät jälleen pahasti päällekkäin. Molemmat kehät olivat hieman myöhässä, toinen enemmän kuin toinen, toisen kustannuksella. Onneksi kehät olivat sunnuntaina kuitenkin samassa hallissa, mutta oli siinä silti juoksemista kehästä toiseen. Välillä käväisin tuttua kuvaajaa tapaamassa 1-hallissa, josta tuli otettua pari kuvaakin esityksistä, mm. koiran ja ohjaajan yhteisestä Doboharjoittelusta pallon kanssa. Tässä hallissa (jossa myös loppukisat pidettiin) oli todella juhlavat puitteet ja upeita esityksiä! Ja pian taas juosten jompaan kumpaan kehään hampurilaispussi kainalossa (tosin tuli jälleen todettua, että eipä näillä eväillä nälkä pysy pitkään poissa...!). Kuvia en tällä kertaa saanut otettua mitenkään johdonmukaisesti etenkään kaikista voittajista kaikessa kiireessä, valitettavasti,  mutta tässä alla eräs onnellinen voittajapari. Oli todella mukavaa tavata jälleen staby- kasvattajia ja omistajia koirineen, ja etenkin Hollannista saapuneet vieraat. ONNEA KAIKILLE VOITOKKAILLE STABEILLE!!! Vielä kertaalleen tulokset tässä: Helsinki Winner 2011 ja Voittaja 2011 (upea kuva Sinikasta ja Tiikeristä!) > Tiikeri RYP 3!!!

Enzo Jidmer Fan De Moaie Hovingen, JUNIOR WINNER

Kooikerkehän laidalla oli vähintäänkin yhtä mukavaa tavata Terran omistaja Lotta ja kaikkia muitakin kooikerihmisiä tasokkaine kooikereineen. Tuomarilla vaikutti olevan melko tiukka linja, joten jännitystä riitti loppuun asti. Antjen isukki Kelmi jaksaa vain voittaa (!?); sunnuntaina Kelmi oli ROP ja molempina päivinä lisäksi ROP-veteraani. PALJON ONNEA KELMILLE JA KAIKILLE VOITTAJA-KOOIKEREILLE! Sattumoisin sain otettua suhteellisen onnistuneen kuvan Rasmuksesta, josta sitten tulikin sunnuntaina VSP! Kaikista kooikereista löytyy kuitenkin aina hyviä näyttelykuvia verkosta, ja osoitteet kuviin Suomen Kooikerhondje ry:n keskustelupalstalta, kuten tälläkin kertaa:)) 

Kaikki tulokset täällä: Helsinki Winner 2011 ja Voittaja 2011 . Tiina V-M:lle tiedoksi, että autoani sain minäkin monen muun lailla etsiä jättihallista ainakin puoli tuntia, vaikka olin merkinnyt hallin/tason itselleni muistiin. Uskomaton juttu! Lopulta eräs hyvin ystävällinen keltaliivinen pysäköinnin valvontamies johdatteli minut suoraan Roomsterini viereen:)) 

Black Amiikos Delfinus Dis BOS, CACIB, Winner 2011

On Sunday 4.12. I spent very nice day at Helsinki Winner 2011 Show. Specially I enjoy meeting visitors from Holland as Bertha van Engelen and other stabij- and kooiker friends, breeders and owners with their lovely dogs, as well. This time my dogs were not entried because of Antje´s mating plans. Results of both showing days find here:

KOOIKERS: Helsinki Winner 2011

and Winner 2011

STABIJS: Helsinki Winner 2011

and Winner 2011

Congratulations to all Winners of Helsinki Shows!!!

Tomorrow, 6.12. we spend an Independence Day of
 Finland!

Viikonlopun voittajanäyttelyt lähestyvät!

Viimeisen tiedon mukaan Helsingin Messukeskuksen Voittaja-näyttelyihin on ilmoitettu lähes 14 000 koiraa. Koska meiltä(kin) on jo kooikerhondje- ja stabyhoun pentuja kysytty  jonkin verran, suosittelen viikonlopun näyttelyitä (tai koiranäyttelyitä yleensä) ihmisille, jotka suunnittelevat uuden pennun ja/tai uuden rodun hankkimista. Näyttelyissä on mahdollisuus tavata yhdellä kertaa useita rodun edustajia kuin myös kasvattajia, ja näin saada lisää tietoa itseä kiinnostavasta rodusta, mm. rodun terveydestä, luonteesta, käyttöominaisuuksista jne. Itse en tällä kertaa ilmoittanut Antjea enkä Muskea näyttelyihin, sillä Antjen juoksujen olisi pitänyt tarkalleen alkaa tänään. Viimeksi ne alkoivat yli viikon etuajassa, joten yhtä hyvin olisimme voineet olla jo tänään "riiuureissulla", mutta emmepä ole. Niinpä pääsen näyttelyihin kooikereita ja stabyja omistajineen tapaamaan.

Tässä viitteellinen aikataulu koskien tulevan viikonlopun näyttelyitä kooikereiden ja stabyjen osalta:

LAUANTAI 3.12.
Kehä 8, tuomari Harri Lehkonen, Suomi

• arvostelu alkaa klo 9, jolloin ensin arvostellaan 26 landseria. Tämän jälkeen vuorossa kooikerhondjet (yht. 16). Paikalla kannattaa olla varmuuden vuoksi jo klo 10, jos haluaa kooikereita tavata:))  

 Kehä 71, tuomari Jean Pierre Achtergael, Belgia

• klo 13.15 arvostellaan pieni müsterinseisoja (8), sen jälkeen on stabyhounin vuoro, joita on ilmoitettu näyttelyyn 18.

SUNNUNTAI 4.12.

Kehä 30, tuomari Dick Rutten, Alankomaat

• Stabyhounit arvostellaan arviolta noin klo 12.30, koska sitä ennen tuomarilla on 17 koiraa arvosteltavana, alkaen klo 11.45. Stabeja on ilmoitettu sunnuntain näyttelyyn 19.

Kehä 56, tuomari Mikael Tranholm, Tanska

• Tuomarilla on arvosteltavanaan 29 koiraa ennen kooikereita, alkaen klo 12.30, joten tarkkaa kooikereiden arvostelun alkamisaikaa on vaikea ennustaa (ainakin minun). Itse pyrin pääsemään paikalle sen jälkeen, kun stabyt on arvosteltu, enkä usko pahemmin myöhästyväni:)) 

Ongelmia kirjautumisessa

Ilmeisesti olen tullut jo jonkin verran riippuvaiseksi blogikirjoittelusta, koska pieni ahdistus iski tänään päälle, kun en päässyt monista yrityksistä huolimatta kirjautumaan Bloggeriin, vaikka tunnukset olivat ehdottomasti oikeat eikä väärät, kuten järjestelmä ilmoitti. Mitkään (ohjatut) temput eivät auttaneet, joten lopulta vaihdoin salasanan ja pääsin kerran kirjautumaan. Kun hetken päästä kirjauduin uudelleen, näyttöön ilmestyi teksti "tilisi on lopetettu". Suljin koneen, avasin sen uudelleen ja nyt olen täällä. Mutta mitenkä mahtaa olla jatkon laita? Eli jos ei meistä mitään kuulu, kuulumisia voi sitten seurata jatkossa kotisivuilta, jotka tulevat lähiaikoina saamaan jälleen uuden ilmeen päivityksineen Marikoon ammattitaidolla toteutettuina. Ja vielä tämä: aikaisemmin olen valittanut sivujen hidasta lataantumista, johon on syykin löytynyt! Syy ei ollutkaan kuvissa tai niiden määrässä, kuten kuvittelin. Otin Mozilla Firefox-selaimen käyttöön, jonka jälkeen nopeus parani melkein 100%,  ja nämäkin sivut näkyvät paremmin/oikein tällä selaimella.

Etta ja Nalle

Eilen sain terveisiä Liisalta ja ihanalta Ettalta tämän kauniin kuvan kera. Liisa arveli, että Ettan lapsuus on taakse jäänyttä aikaa, koska pentuajoilta lähtien Ettan mukana kulkenut rakas Nalle muuttuikin yhtäkkiä Ettan silmissä saaliiksi ja Nalle parka sai sen mukaisen kohtelun..., paljon mahdollista:)) Etta on kuvan perusteella entisestääkin komistunut ja näyttää siltä, että mustia korvakarvojakin on tullut lisää ja olemus on muutenkin muuttunut aikuisemmaksi kooikerleidiksi. Oikein ikävä tulee Ettaa, kun kuvaa katselee ja muistelee tapaamisiamme ja aina yhtä iloista, riehakasta, mutta kuitenkin tasapainoisen oloista Ettaa!!!

Etta ja Nalle

Lunta ei sitten ole vielä tullutkaan, ei myöskään Antjelle juoksuja. Tosin joulukuun alkupäivinä Antjen periodi laskujen mukaan pitäisikin alkaa. Varmaa kuitenkin on, että molemmat tapahtuvat aikanaan. Sen sijaan Kennelliitosta saapui s-postiin Musken uusi lonkkalausunto pari päivää sen jälkeen, kun olin laskun maksanut (kiitettävän nopeaa toimintaa!). Tulos oli täsmälleen sama kuin edellinen, toinen puoli lievästi "löysä". Ei siis muutosta suuntaan tai toiseen eikä muita löydöksiä, mutta tulipahan homma tehtyä kahteen kertaan varmistuksen vuoksi. Enää ei tarvitse pohtia, tuliko sittenkin ensimmäinen kuva otettua liian aikaisin tai muuta vastaavaa. Uusi/sama tuloskin komeilee jo KoiraNetissä.

Ennen talven tuloa...

nautimme kirpeästä aamupakkasesta koirien kanssa, ja huomenna onkin luvassa ensilumi. Oikein odotan lunta valon vuoksi! Tässä muutama marraskuun sävyinen kuva Muskesta ja Antjesta. Suomen luonto on omalla tavalla aina kaunis, marraskuussakin:))

Muske and Antje...

just before winter. Today the weather was quite cold but beautiful early in the morning, and tomorrow it´s expected snow!

Uneliasta aikaa kaikin puolin

Eli ei myöskään mitään uutta uutiskynnyksen ylittävää ole ilmaantunut viime aikoina. Päivä lyhenee koko ajan, ja ulkoileminen koirien kanssa on päivä päivältä enemmän kellon kanssa kilpaa juoksemista. Pimeys vaikuttaa varmaan koiriinkin, koska nekin ovat uneliaampia, ja etenkin Musken ruokahalu on kasvanut (Antjen ruokahaluhan ei voi enää kasvaa!) ja se on oppinut kainosti katselemaan vierestä, kun isäntä syö jotakin erikoisen makuhermoja kutkuttelevaa. Täytynee olla tarkkana tyttöjen annosten koon kanssa ja pienentää niitä tarvittaessa liikunnan joka tapauksessa vähetessä talven aikana. Huomenna on suunnitelmissa pitkä lenkki heti aamusta, laatuaikaa kummankin kanssa yhdessä ja erikseen sekä lopuksi turkin, kynsien ymv. perushuolto.


Muske in the kitchen

Kennelliitosta tuli pari päivää sitten s-posti, jossa ilmoitettiin Musken uusintakuvien saapuneen sinne - tämäkin on hienoa palvelua! Maksun suoritin heti ilmoituksen saavuttua kätevästi Omakoira-palvelun kautta, joten n. viikon sisällä odottelen vastausta. Röntgenkuvat sain eläinlääkäriltä digitaalisina, mutta ne kävivät tässä välillä kuvalaboratoriossa, jossa ne muutettiin ns. tavallisiksi rtg-kuviksi ennen Kennelliittoon lähettämistä. Antjen juoksut eivät ole vielä alkaneet, mutta kyllähän sekin aika varmasti pian koittaa:)) Lopuksi hauska ja hyödyllinen linkki, johon törmäsin eräänä päivänä sattumalta: Herkkuhetkiä. Täältä löytyy myös viime kevättalvena valmistunut Stabyhoun kakku!! Olin lähettämässä Lotalle linkin, mutta tietenkin Lotta oli näin mielenkiintoisen linkin jo löytänytkin:)) Lotan blogissa on muuten upeiden leipomusten lisäksi pari uutta, tosi kivaa agility- ym. videota Terrasta ja Leevistä!

Hyvää palvelua ja toiveikasta odottelua

Saako mistään enää hyvää palvelua?

Kyllä niinkin voi käydä, siitä jälleen kaksi esimerkkiä. Musken kanssa vierailimme noin viikko sitten Espoon eläinsairaalassa, jossa Musken lonkat kuvattiin toistamiseen. Ensimmäiset kuvat otettiin Helsingissä, mutta nyt köröttelimme Musken kanssa leppoisasti ja ruuhkattomasti Läyliäisistä 2- ja 1-tietä pitkin suoraa tietä Espooseen. Muske oli eläinlääkärillä kuin kotonaan tarkoittaen sitä, että tyttö oli hännän heilutuksen perusteella hyvin innostunut paikasta, muista koira-asiakkaista sekä ystävällisestä henkilökunnasta jopa siinä määrin, että "uni" ei tahtonut tulla simmukoihin sitten millään. Niin sanotun herätyspiikin jälkeen Muske oli välittömästi täysin virkeä ja rento, ja häntä heilui taas iloisesti:)) Kuvaustulokseen eli noihin maagisiin kirjaimiin eläinlääkäri ei halunnut ottaa lopullista kantaa, sillä se olisi vaatinut tarkempia mittauksia. Huonolta tilanne ei kuitenkaan vaikuttanut, kuten ei aiemminkaan. Edellisen kuvauksen jälkeen Muske on mielestäni kehittynyt fyysisesti paljon ja ikääkin on tullut n. 8 kuukautta lisää. Ennen kuvausta ortopedi demonstroi ja kertoi hyvin seikkaperäisesti koiran lonkkamaljan ja reisiluun anatomiasta ja niihin yhteydessä olevista tekijöistä. Kuvauksen jälkeen minulla oli myös mahdollisuus tarkastella kuvaa eläinlääkärin opastuksella. Maallikon silmin kuva näytti minusta ainakin hyvin symmetriseltä ja hyvältä, joten nyt vain odottelemme Kennelliiton asiantuntijan virallista näkemystä kuvaustuloksesta. Muske ei näyttänyt stressaavan eläinlääkärissä käyntiä millään tavoin, päinvastoin, joten taisi olla stabytyttömmekin palveluun tyytyväinen.

Toistamiseen hyvää palvelua lyhyen ajan sisällä sain myös jokin aika sitten Soneralta. Kotona internet-yhteys on muutaman viikon ajan  tökkinyt, eli nettiyhteys on ollut ärsyttävän hidas. Soitin Soneran automaattiseen vikapalveluun sen kummemmin ainakaan pikaista reagointia odottomatta "robottiääneltä". Hetken päästä vikailmoituksen jättämisen jälkeen Soneralta tuli ensimmäinen tekstiviesti: "Vika korjataan kahden työpäivän aikana". Muutaman minuutin jälkeen saapui jälleen viesti: "Vikailmoituksenne on siirtynyt asiantuntijamme käsittelyyn. Varmistakaa, että modeeminne on päällä. Ilmoitamme, kun vika on korjattu". Minuutin sisällä edellisestä viestistä seurasi kolmas viesti: "Liittymänne vika on korjattu". Ja tähän kaikkeen kului yhteensä noin 10 min!!!! Uskomatonta, mutta totta! Tätäkin voinee pitää erittäin hyvänä palveluna, vaikka hieman skeptinen alussa olinkin. Yhteydet pelaavat taas hyvin, ainakin toistaiseksi.

Odottelua ja valoa pimeydessä - koiraharrastushalli avattu Läyliäisiin!

Lonkkakuvauslausunnon lisäksi ilmassa on muunkinlaista odottelua, sillä Antje on jo parin viikon ajan jättänyt lenkeillä pojille viestejä yhä tiheämmin, mikä on aiemmin merkinnyt vain yhtä asiaa; juoksut ovat lähestymässä. Kellon siirtäminen tunnilla taaksepäin on aiheuttanut sen, että illat ovat entistä pimeämmät ja lyhyemmät. Meillä päin näkyy kuitenkin kodikkaasti "valoa pimeydessä" uuden, valaistun treenihallin avauduttua jokin aika sitten aivan naapuriin:)). Muistin maininneeni jo vanhassa blogissani Läyliäisiin perustettavasta koiraharrastus- ja treenikentästä, mutta se oli kuitenkin jäänyt harmillisesti kirjaamatta blogin vaihdoksen yhteydessä. Eli täältä löytyy lisätietoa kaikille loppilaisille ja muillekin asiasta kiinnostuneille: KOIRAKENTTÄ JA HALLI KÄYLIÄISISSÄ.  Tarkoitus on itsekin ilmoittautua jossain vaiheessa kursseille, sillä näin hienoa tilaisuutta aivan nurkan takana ei pidä jättää käyttämättä! Tällä hetkellä yritän hoitaa pahimmat työkiireet pois, sillä pianhan voi ilmaantua kiireitä lisää:))

Vaikka päivät ovat lyhyitä ja enimmäkseen synkeän harmaita, ruoho vihertää vielä pihalla, ja sää on pysynyt poikkeuksellisen lämpimänä. Kuvassa Muske nauttii syyssäästä pallonsa kanssa kotipihalla viileän rauhallisena lonkkakuvia tai muita vastaavia asioita liiemmin pohtimatta.



Welmoed Muske v.d. Eenhoornleijn



Bastens-pennut 1 vuotta!

Paljon onnea Benno, Bruno, Etta, Retu ja Terra 1-vuotis syntymäpäivänä 30.10.2011!



Antje with B-puppies (5-6 weeks) in 2010


Katselin kuvia pentuajoilta ja mietin onko pentujen syntymästä jo vuosi vierähtänyt, sillä aika on kulunut tosi nopeasti. Eteen sattui tämä kuva, jossa pennut viiden-kuuden viikon ikäisinä tuskin enää mahtuivat emänsä kanssa pentulaatikkoon. Pentujen ensimmäisestä "kodista" oli jo tuolloin yksi seinä poistettu, mutta Antje halusi edelleen imettää pentujaan pentulaatikossa. Kuva on oikeastaan aika surkuhupaisa; viisi pontevaa villikkoa ottavat emästään kaiken irti keinoja kaihtamatta, ja Antje-mamma makaa pentulaatikossa hieman kärsivän näköisenä viiden terävän hammasrivistön tehdessä ahnaasti työtä:)) Noihin aikoihin pennut luonnollisesti söivät jo kiinteää ruokaa, mutta mikään ei voita äidin maitoa ja läheisyyttä! Kaikkea hyvää viisikolle jatkossakin!

Shortly in English

Our B-litter of Antje (Frisian Gem Angenietje Kies) and Elton (Dizzy Digger´s Elton), kennel Moonhaven, became 1 year 30.10.2011! At the picture puppies Beatrix (Etta), Benno, Berthus (Retu), Bouden (Terra) and Bruno are about 5-6 weeks. Naturally they alredy had puppy dinners on these days, but this wild Fivesome still wanted to enjoy milk (with very sharp teeth!) and loving care of mother Antje:))

Bruno Hyvinkäällä



Bruno 22.10.2011

Eilinen päivä kului odotetusti Suomen Spanieliiton Pääerikoisnäyttelyssä Hyvinkäällä. Vuosi vuodelta tapahtuma on aina vain suositumpi, ainakin mitä kooikereihin tulee. Kehät oli jouduttu sijoittamaan melko ahtaasti ja hyvin lähelle toisiaan. Tästä ja suuresta koira- ja ihmismäärästä johtuen kuvien ottaminen oli hankalaa. Kuvaaminen jäikin tällä kertaa minimiin eikä valotukset ymv. menneet oikeen nappiin. Vähän nolotti, kun jossain vaiheessa löysin itseni innokkaasti kuvakulmaa etsimästä viereisestä kehästä, jossa oli arvostelu kesken:((




Etta´s perfect moving

 Oli jälleen hienoa tavata Antjen pennuista Etta ja Bruno, jota vm. olen tavannut harvemmin. Molemmilta sain ylitsevuotavan iloisen vastaanotton:)) Brunolle eilinen näyttely oli ensimmäinen virallinen näyttely, ja se meni todella hienosti! Poika esiintyi ja se esitettiin hyvin; oli kiva katsella Marin ja Brunon hienoa yhteistyötä! Mahtava aloitus tältä parivaljakolta! Niinpä tuomarikin tykkäsi Brunosta jopa siinä määrin, että valitsi Brunon ja Marin ensimmäisinä jatkoon, vaikka Bruno sijoittui junnuluokassa toiseksi. Asia korjaantui, kun kehätoimitsija huomautti tästä tuomarille. Brunon ensimmäisestä näyttelytuloksesta täytyy kuitenkin olla iloinen - JUN ERI, JUN2 ja SA! Bruno, kuin myös Etta (tällä kertaa EH, mutta onhan noita palkintoja jo tullutkin nuorelle neidille!!!), saivat hienon arvostelun. Brunolla ensimmäinen serti oli ns. hiuskarvan varassa, sillä arvostelussaan tuomari totesi lopuksi, että "too well eated what cost his first place". Niin tyypillistä perusahneilla kooikereilla tuo painon kanssa taiteilu etenkin heti pentuiän jälkeen, kun koiran nopean kasvun vaihe on päättynyt eikä se tarvitse normaalioloissa enää yhtä energiapitoista muonaa kuin pentuna. Tässä vaiheessa voi painoa kertyä nopeasti ja salakavalasti, tästä on omiakin kokemuksia. Brunoa tullaan varmasti jatkossakin näkemään näyttelyissä hienon debyytin jälkeen muutama sata grammaa hoikempana, siitä Mari pitää varmasti huolen:))

Ja sitten jälleen metsään ja viimaiselle rannalle. Joku saattaisi ihmetellä innostustani hakeutua jatkuvasti metsään. No, syy on yksinkertaisesti siinä, että zumbat, joogat (ym. "lupaukseni"), koiratreenit ymv. ovat olleet unohduksissa jonkin aikaa jatkuvien työkiireiden vuoksi. Ainoa tapa, jolla saan oman ja koirien kunnon pidettyä kohtuullisen hyvänä, mielen vireänä ja vieläpä saman aikaisesti, on nuo pitkät metsälenkit vaihtelevassa maastossa. Eilenkin oli istumisen, seisomisen ja autolla ajamisen jälkeen suorastaan pakko päästä luontoon. Sitäpaitsi syksyinen luonto oli kaunis auringon laskiessa ja etenkin kooiker sulautuu siihen hyvin värinsä perusteella, kuvasta päätellen. Ja koirat nauttivat tietenkin täysin rinnoin tuulisella rannalla juosten ja riistanhajuisessa metsässä jälkiä seuraten.



Antje on beach

Pahimpien työkiireiden hellittäessä Jouluun mennessä ohjelmaan on pakko tulla muutos, jolloin Muskekin pääsee taas treeneihin, koska juoksutkaan ei enää haittaa. Tänään Muske oli jälleen isännän kanssa oikeasti juoksemassa n. 5 km:n lenkin sisältäen alkulämmittelyn, pakollisten nuuskimisten ja tarpeiden jälkeen ravia koko matkan. Matkaa pidennetään kunnon kohetessa. Isännän mukaan Muske ravaa hienosti vierellä. Kotiin tullessa Muske ei edes läähättänyt, isäntä kylläkin, vaikka maratoonari onkin:)) Noin viikon kuluttua Muskella on lonkkakuvaus; mielenkiintoista ja jännittävää nähdä kuinka käy!?

Muske on yesterday



Antjen silmätarkastuslausunto

Antje oli silmien uusintatarkastuksessa eläinlääkäriasema Taikatassussa, jossa silmäpeilaukset suoritti tänään EL Tarja Kolisoja Porvoon eläinlääkäriasemalta. EL Tarja Kolisoja on perehtynyt erikoisesti silmien sairauksiin. Tätäkin toimenpidettä minun piti vähän jännittää, vaikka Antjen silmät on jo aiemmin terveiksi todettu. Mutta onneksi niin on edelleenkin, eli meidän pikku kajalsilmä todettiin terveeksi kaikkien perinnölliseksi oletettujen silmäsairauksien osalta (mm. PPM, PHTVL/PHPV, PRA), joita sairauksia on Kennelliiton lomakkeeseen listattu yhteensä 14 kpl. Eläinlääkäri tutki Antjen silmät varsin perusteellisesti kahdella eri tutkimusvälineellä, mutta nätisti Antje osasi käyttäytyä pilkkopimeässä tutkimushuoneessa koko tutkimuksen ajan. Taisi tuntea olonsa turvalliseksi mukavan lääkärin ja hoitajan hoivissa:))


Antje 30.9.2011

Antje on edelleen yhtä huonossa turkissa kuin tässä kuvassa, joka on otettu kolmisen viikkoa sitten poikkeuksellisen lämpimänä syyspäivänä (n. +22 C). Onneksi en ilmoittanut Antjea Hyvinkäälle, vaikka sitä harkitsin. Toivottavasti turkki kasvaa takaisin seuraaviin juoksuihin mennessä. Tällä hetkellä kuosi on harvinaisen erikoinen; karvaa on pääasiassa vain päässä ja paksu tuppo niskassa:))

Tapahtumia ja suunnitelmia

Viime viikonloppuna pidettiin Suomen Stabyhounkerhon kasvattajapäivät Espoossa - onko siitäkin jo yli viikko vierähtänyt? Oli todella mukavaa tavata entisiä ja uusia stabykasvattajia ja saada uutta tietoa rodun terveyden ylläpitämiseksi ja edistämiseksi. Oli myös hämmästyttävää huomata kuinka paljon osaamista myös uusien, minulle tuntemattomimpien jäsenten ja kasvattajien joukosta löytyi!!! Sinänsä se ei ole tietenkään hämmästyttävää, että asiat kehittyvät ja osaavia ihmisiä tulee toimintaan mukaan :)) Tämä oli yllätys luonnollisesti vain minulle, sillä ilmeisesti olen elännyt vielä "Nikin aikaa" omassa tietämättömyydessäni, jolloin vasta ensimmäiset stabyt olivat saapuneet Suomeen 1990-luvun alussa. Toivottavasti mahdollisimman monen taitavan ja innokkaan jäsenen/kasvattajan osaaminen otetaan jatkossakin huomioon kerhon toiminnan kehittämisessä rodun parhaaksi, sillä moni rotu/rodun terveys on kehittynyt huimasti Suomessa eteenpäin viimeisen 10 vuoden aikana nimenomaan aktiivisen, monialaisen ja osaavan yhdistystoiminnan ansiosta. Kooikerit ovat tästä hyvä esimerkki, ja stabyt ovat tulossa mitä ilmeisemmin hyvää vauhtia perässä. Lähdin kokouksesta kiireesti (kokous jatkui hallituksen jäsenten kesken), joten siinä tohinassa unohtui kiitoksetkin upeasta tarjoilusta ja järjestelyistä. Siispä tässä tulevat kiitokset järjestäjille onnistuneesta kasvattajapäivästä! Oli mukavaa vaihtaa näkemyksiä ja kokemuksia rakentavassa hengessä!



"What is going on?" (staby Muske)

Välittömästi kasvattajapäivien jälkeen myös Musken tuleva astutus (suunnitelmissa kesällä 2012) sai uuden, yllättävän käänteen, kun urosvalinta Muskelle kirkastui. Suuri kiitos avusta ja aktiivisuudesta tässä asiassa kuuluu Suomen päässä Kati Kettuselle ja hollantilaiselle stabykasvattajalle Bertha van Engelen´ ille, kuin myös muillekin asian tiimoilta mukana oleville stabylaisille, kuten "logistiikkaekspertille" Stina Saarelle! Mahtavat stabypuuhanaiset tekevät hienoa yhteistyötä pyyteettömästi muidenkin hyväksi! Yllä olevassa kuvassa hölmistynyt Muske vielä autuaan tietämättömänä äitiyden ihanuudesta ja haasteista.

Sekä Antjelle että Muskelle on siis sulhanen valittu. Antjen suhteen olen jo aloittanut asian "syvällisemmän pohdinnan", ja pientä jännitystäkin on jo ilmassa. Entäpä, jos Antjen juoksut alkavat marras-joulukuussa juuri pahimpaan pikkujouluaikaan, jolloin väkeä suuntaa laivalasteittain lahden toiselle puolelle juhlimaan ja jouluostoksia tekemään? Eipä siinä muuta ongelmaa ole, mutta toivottavasti löytyy auto- ja hyttipaikka Antjen H-hetken lähestyessä, pohtii ikuinen pessimisti:)) Hyvässä muistissa on vielä viime kerta, jolloin hyttipaikkaa autolla ei tahtonut lyhyellä varoitusajalla saada millään - ja kiire oli kova!

Ensi viikonloppuna onkin sitten odotettu näyttely kaikille spanieliroduille Hyvinkäällä. Mahtavaa nähdä tällainen kooikermäärä (91 ilmoittautunutta) yhtä aikaa! Joukon jatkeena Antjen pennut Etta ja Bruno. Jo juniorikään ehtineitä pikkuisia on aina niiiiin kiva tavata! Lotta ehdottikin pari päivää sitten pentuetapaamista, ja ihan syystä(!), mutta valitettavasti omien työkiireiden vuoksi se ei ole mitenkään mahdollista ainakaan ennen Joulua. Todennäköisesti vasta kesällä yhteistapaaminen järjestyy parhaiten, jolloin pitkämatkalaistenkin on helpompi halutessaan osallistua tapaamiseen.

Lopuksi kuva suussa sulavan suloisesta uudesta naapuristamme, bernhardinkoirapentu Lillistä. Voi jospa vain voisi tällaisenkin ottaa:)) Aivan ihana pakkaus tuo Lilli, kuten kuvasta näkyy. Tätä pehmolelun näköistä mussukkaa katsellessa tulee kerrassaan hyvä mieli!


Berhandinkoirapentu Lilli



Syksyisiä pohdintoja

Sääennusteiden mukaan syksy alkaa virallisesti ensi viikolla, ja viime vuonnakin 14.10. satoi ensilumi näille tienoille. On siis aika tilata myös auton huolto renkaiden vaihtoineen. Omassa koiramaailmassa syksyn aina yhtä nopean saapumisen huomaa myös siitä, että ainakin oma virikkeellinen toiminta on hieman laantunut eikä töiden jälkeen enää tule lähdettyä liikkeelle yhtä innokkaasti, kuin kesällä valoisaan aikaan. Kaikkea ei koirien kanssa ehdi tehdä, vaikka haluaisikin, sillä päivä yksinkertaisesti loppuu kesken, kun työkiireetkin ajoittuvat aina syksyyn. Onneksi on Spanieleiden erikoisnäyttely ja Messarin näyttelyt, jotka "kantavat" pahimman ajan yli. Vakavasti puhuen, suunnitelmia on talvenkin varalle eikä tarkoitus ole sentään ihan laakereilla levätä;)) Spanieleiden erikoisnäyttelyyn Hyvinkäälle 22.10. on ilmoitettu huikeat 91 kooikeria, joten sinne kannattaa suunnata sellaistenkin ihmisten, jotka ovat kooikeria itselleen hankkimassa tai hankinta on ollut mielessä. Tässä näyttelyssä on hyvä mahdollisuus tutustua rotuun lähemmin ja saada lisätietoa rodusta lukuisilta eri kasvattajilta ja kooikerin omistajilta.



Muske in Autumn 2011

Lokakuun aikana olen suunnitellut vieväni Musken uusintalonkkakuvaukseen, koska koira oli ensimmäisen kuvauksen aikoihin vielä melko nuori, ja kuvaus tehtiin pian lumisen talven jälkeen. Olen useammalta henkilöltä kuullut, että etenkin nuoren koiran lihaskunto ei talven jälkeen ole parhaimmillaan, ja tämä voi mahdollisesti vaikuttaa lopputulokseen. Koska mitään varsinaista sairautta ei kuvista löytynyt, täytynee kai tuota uusintakuvausta harkita, vaikka toisaalta on ikävää lähteä taas siihen hommaan kaikkine jännitysmomentteineen, jo koirankin näkökulmasta katsottuna. Kuitenkin saattaisi harmittaa, jos sen jättää tekemättä...?  Myös Antje menee silmäpeilaukseen lokakuussa, koska ensimmäisestä kuvauksesta on kulunut reilut kaksi vuotta. Tämän jälkeen kuvaustulos onkin sitten voimassa uusien sääntöjen mukaan koiran loppuiän.



Antje´s ears:))


Valitettavasti on niin, että viime aikoina ottamiani kuvia piti pienentää melko runsaalla kädellä. Yritin siirtää alkuperäisiä, hyvälaatuisempia ja ns. runsaspikselisiä kuvia tänne, mutta kuvien laataaminen kesti ikuisuuden, ts. en jaksanut edes odottaa loppuun asti tätä toimitusta. Siitä päättelin, että myös sivusto aukeaa hitaasti, jos kuvien koko on suuri - riippuen ehkä kuitenkin jossain määrin käyttöliittymän nopeudesta. Näin siis blondin näkökulmasta katsottuna:)) Mutta eipähän tämä nyt maailman vakavin ongelma ole, vaikka hieman alavireisiä kaamostunnelmia tässä onkin kuvattu. Kun Musken ja Antjen kuvaa katselee, ei voi kuitenkaan kuin unohtaa aikaisemmat mietteensä ja nauttia syksyn upeasta väriloistosta ja koirien kanssa metsässä liikkumisesta! Blogia on muuten nyt kiva päivittää otettuani Bloggerin uuden liittymän käyttöön, koska rivinvaihdon yhteydessä kuvat ja teksti eivät enää ponnahda mielivaltaisesti mihin tahansa;))


Friends Muske and Antje



Polkkatukkatyttö mallina

Uuteen kameraan totuttelu näyttää vaativan oletettua enemmän aikaa. Ei siis ihan helppo homma. Ensimmäiset kuvat otettiin valitsemalla "korkea pikselimäärä ja kuvan laatu". Kuvista tuli erinomaisia, vaikka silloin oli pilvinen päivä ja iltamyöhä. Koska olen näissä asioissa vielä noviisi, en tiedä voiko näitä kuvia ison pakkauskoon vuoksi laittaa esim. tähän blogiin valitsemalla esim. kuvan kooksi "pieni". Olisi tylsää, jos sivut lataantuisivat hitaasti kuvien vuoksi..., vai pienenisivätkö kuvat vain ulkomitoiltaan, ei pikselimäärältään?  Jos taas kuvia pienentää kuvankäsittelyohjelmalla, laatu kärsii. Eli paras paikka näille kuville lienee albumi. Eilen oli mahtava sää, joten kuvia tuli jälleen napsittua.



Antje with "bob haircut"

Eiliset kuvat otin ns. normaalilaatuisina, eli pakattuna pienenpään muotoon kamerassa (vähemmän pikseleitä). Usein kuvia tulee kuitenkin rajattua, joten ehkä kuitenkin kannattaisi valita enemmän niitä pikseleitä, jotta laatu ei kärsisi. Tämä ei kai selviä kuin kokeilemalla, joten opettelua tässä tosiaan tarvitaan! Hassu kuva Antjesta on otettu melko kaukaa, ehkä n. 15 metrin etäisyydeltä, pitäähän zuuminkin käyttöä harjoitella! Koira kuin emäntänsä, vain otsatukka puuttuu:))

Etta ja Koda Savitaipaleella

Laitanpa tännekin vielä Savitaipaleen (17.9.2011) tulokset kooikereiden osalta, koska sain tänään Sannalta tämän kivan kuvan, jota ei voi tietenkään olla käyttämättä:)) Kiitos Sanna kuvasta, ja kiitokset myös kuvan ottajalle Annelle! Tuossa näyttelyssähän Koda (Callitris Hidalgo Herminia) sai tuloksen ERI1, SA, PU1, ROP ja oli hienosti vieläpä RYP2!!! Juniorityttö Etta (Frisian Gem Bastens Beatrix) puolestaan nappasi toisen sertinsä VSP:n kera (ERI1, SERT, PN1, VSP). Kuvan perusteella hyvinkin saman tyyppinen pariskunta, joka kielii siitä, että tuomarilla oli tietty näkemys olemassa mieleisensä tyypin suhteen.



Callitris Hidalgo Herminia BOB and Frisian Gem Bastens Beatrix BOS
Savitaipale 17.9.2011, judge Damir Vicic



Jotain uutta ja jotain vanhaa

Pentukuumetta? Finja kolmiviikkoisena

Frisian Gem Blogi uudistui

Tässä blogissa vanha tuulimyllyteema on otettu uudelleen käyttöön. Ajatus uudesta blogista kypsyi vähitellen pimeiden syysiltojen saapuessa, koska vanhan blogin musta tausta alkoi yhtäkkiä tuntua liian synkältä. Päällimmäisenä syynä oli se, että vanha blogi alkoi olla melkoisen täynnä tekstiä, valokuvia ja muuta rekvisiittaa. Pelkkä mallin muuttaminen toiseen ei oikein enää toiminut, joten oli aika perustaa kokonaan uusi blogi. Samalla otin käyttöön Bloggerin uuden käyttöliittymän, joka vaikuttaa toimivalta. Kennel Frisian Gem nimeä kantavaa blogia on edelleen mahdollisuus silmäillä verkossa. Tämä blogi on nimeltään Frisian Gem Blogi..., omaperäinen nimen vaihdos:))

Yläpalkin alkujaan värillisen valokuvan olen ottanut toukokuussa 2004 käydessäni  tapaamassa ensimmäistä kertaa tuolloin kolmiviikkoista kantanarttuamme Finjaa, Antjen emää, kennel Zwarte Bellen Hoeve´ssa. Muutin värikuvan kuvankäsittelyohjelmalla ensin "vanhaksi valokuvaksi". Sen jälkeen korostin kohdetta eli tuulimyllyjä ja vaalensin taustaa. Lopuksi säätelin hieman kirkkautta ja kontrastia, jonka jälkeen olinkin luomaani lopputulokseen tyytyväinen. Tuulimyllyt ja hollantilaiset rodut, kooikerhondje ja stabyhoun - mikäpä sen parempi yhdistelmä!

Kun tässä on nyt muisteltu menneitä aikoja vanhoja valokuvia katsellen, liitän tähän hellyyttävän kuvan n. viiden viikon ikäisestä Finjasta. Ehkäpä tässä jonkinlaista orastavaa pentukuumettakin on, koska Antjelle olemme jo sulhoa katselleet sillä silmällä pidemmän aikaa..., ja nyt näyttää lupaavalta. Antje on suunnitelmissa astuttaa tosin vasta loppuvuodesta, joten aiheesta lisää sen tultua ajankohtaiseksi.

Uudesta kamerasta

Uuden kameran hankinnassa pysyin merkille uskolliseni, eli uusi kamerani on Canon EOS 600D, joka on jo historiaan jäänyttä edeltäjäänsä, mallia EOS 350D huomattavasti monipuolisempi. Samalla tuli hankittua 55-250 mm:n telezoom, joten toivon mukaan saan vihdoinkin edustavampia kuvia myös syksyn odotetuimmista näyttelyistä, Spanieleiden erikoisnäyttelystä sekä Messarista. Uuden kameran käyttö on vielä "testausasteella", mutta tarkoitus on viikonloppuna päästä tallentamaan syksyn upeaa ruskaa ja koiria siinä samalla.

Vanhaa ja arvokasta

Kissmon kuolemasta on tullut kuluneeksi jo n. kahdeksan kuukautta, mutta edelleen tuntuu siltä, että Kissmo on tavalla tai toisella läsnä arjessamme. Sen vuoksi en raaskinut jättää vielä Kissmon kuvaa uudesta blogista pois. Kissmo oli suuri, paljon rakastettu persoona ja merkittävässä roolissa myös Antjen ja Musken elämässä, jotka tässä blogissa pääsääntöisesti kertovat kuulumisiaan emännän suulla. Siispä Kissmon muisto kuvan kera kulkee mukanamme vielä tässäkin blogissa.